Listakatsaus, vko 40

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Miley Cyrus – Wrecking Ball
2. (2.) Katy Perry – Roar
3. (3.) Lorde – Royals
4. (5.) Avicii – Wake Me Up
5. (4.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
6. (6.) Jay Z featuring Justin Timberlake – Holy Grail
7. (9.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
8. (7.) Lady Gaga – Applause
9. (10.) Lana Del Rey and Cedric Gervais – Summertime Sadness
10. (12.) Capital Cities – Safe and Sound

Miley Cyrusin Wrecking Ball piti niukasti takanaan Katy Perryn Roarin, vaikka jälkimmäistä ostettiin lähes yhtä paljon ja se nousi radiolistan ykköseksi ohi Blurred Linesin. Wrecking Ballin kärkipaikka selittyy yhä huomattavalla streaming-suosiolla. Lorden Royals puolestaan oli viikon ostetuin ja jatkoi kolmantena.
Aviciin Wake Me Up nousi neljänneksi ja ensi viikolla albumillaan hienot myyntiluvut tiskiin lyövän Draken Hold On We’re Going Home seitsemänneksi.
Britney Spearsin Work Bitch debytoi 12:ntena, mikä hyvä saavutus, mutta kalpenee Femme Fatale -albumin pilottisinglen Hold It Against Me (2011) edessä. Se aloitti suoraan kärjestä. Spearsillä on 13 top ten -hittiä.
Ylvisin viraalihitti The Fox loikkasi 25–13, mikä on korkein norjalaisartistin sijoitus sitten 1980-luvun ja A-han. Biisintekijäpuolellahan Stargatella on vaikka kuinka monta isoa hittiä. Katy Perryn ja Juicy J:n Dark Horse aloitti sijalta 17. Juicy J on mukana myös Maejor Ali -nimisen tulokkaan Lolly -kappaleella, joka debytoi sijalla 19. Korkea sijoitus johtunee osin Justin Bieberin panoksesta.
Awolnationin Sail ylitti viimein hieman toista vuotta listalla keikuttuaan top 20 -kynnyksen (22–20). Biisi on myynyt upeasti 3,8 miljoonaa kappaletta, vaikka sitä ei ole koskaan ostettu viikossa enempää kuin 77 000 kpl.
J. Colen ja TLC:n Crooked Smile hyppäsi 36–27. TLC:ltä ilmestyy myöhemmin syksyllä kokoelma-albumi. OneRepublicin iso brittihitti Counting Stars nousi ensimmäistä kertaa top 30 -tasolle (38–28). Billy Currington sai kolmannen top 40 -hittinsä Hey Girlin edettyä 45–39.
17-vuotias hollantilais-dj Martin Garrix debytoi sijalla 86 hitillään Animals.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Jack Johnson – From Here to Now to You
2. (-) Justin Moore – Off the Beaten Path
3. (-) Chris Young – A.M.
4. (-) Various Artists – Maybach Music Group: Self-Made Vol. 3
5. (-) Avicii – True
6. (4.) Luke Bryan – Crash My Party
7. (3.) 2 Chainz – B.O.A.T.S. II: #MeTime
8. (1.) Keith Urban – Fuse
9. (2.) The Weeknd – Kiss Land
10. (-) Billy Currington – We Are Tonight

Surffipiireistä supertähdeksi viime vuosikymmenellä edennyt Jack Johnson pääsi vielä kuudennellakin studioalbumillaan ykköseksi, vaikka hänen avausmyyntikäyränsä on laskeva. From Here to Now to Youta ostettiin 117 000 kpl. Hänellä on kuusi top ten -sijoitusta ja ne kaikki ovat itse asiassa kärkikolmikossa. Ykkösiä on jo neljä, kolmen studiolevyn lisäksi Curious George -leffan soundtrack (2006).
Johnsonille tiukan vastuksen tarjosi kantritähti Justin Moore, jonka kolmas albumi Off the Beaten Path on kakkossijallaan hänen korkeimmalle yltänyt levynsä. Kaikki kolme ovat päässeet top teniin ja kaksi ensimmäistä myyneet kultaa.
Kantria on myös sijalla kolme, jolla debytoi Chris Youngin neljäs albumi A.M. Se on hänen toinen top ten -levynsä, Neon (2011) ylsi neljänneksi. Kovien kantrimiesten uutuustrion täydensi Billy Curringtonin We Are Tonight, joka jatkoi tasaisen hyvää sijoitusriviä: 11, 13, 9 ja 10.
Maybach Music Groupin kolmas Self-Made -kooste pääsi neljänneksi sivuten sarjan parasta ja Aviciin True-esikoisalbumi viidenneksi. Se taitaa olla ensimmäinen ruotsalaisartistin tai -yhtyeen top ten -sijoitus sitten Ace of Basen parhaiden päivien. Tosin, esimerkiksi The Hivesin Tyrannosaurus Hives (#33, 2004) myi kultaa.
MGMT:n kolmas albumi pääsi 14:nneksi, The Devil Wears Pradan 8:18 nappasi 20. sijan (heidän neljäs top 20 -merkintänsä) ja Grouploven Spreadíng Rumours 21:nnen. MGMT:n uran korkein sijoitus on Congratulationsin (2010) kakkostila eli takapakkia tuli melkoisesti. Oracular Spectacular (#38, 2007) myi kultaa.
Elvis Costellon ja The Rootsin Wise Up Ghost and Other Songs 2013 debytoi 16:ntena. Costellon 2000-luvun paras – ja koko uran toiseksi paras – sijoitus on Secret, Profane and Sugarcanen (2009) 13. tila. Grateful Deadin kolmen levyn livekooste Sunshine Daydream pinnisti 19:nneksi, minkä ansiosta heillä on nyt top 20 -albumeita tasan 40 vuoden ajalta.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Jason Derülo featuring 2 Chainz – Talk Dirty
2. (2.) Katy Perry – Roar
3. (4.) OneRepublic – Counting Stars
4. (7.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
5. (5.) Avicii – You Make Me
6. (9.) Macklemore and Ryan Lewis feat. Mary Lambert – Same Love
7. (13.) Ben Pearce – What I Might Do
8. (6.) Avicii – Wake Me Up
9. (3.) Jessie J – It’s My Party
10. (8.) Ellie Goulding – Burn

Jason Derülon ja 2 Chainzin Talk Dirty piti Katy Perryn Roarin kurissa toista viikkoa. Aivan kärkipäässä tapahtui muutenkin melko vähän liikettä. Draken Hold On We’re Going Home eteni muutaman sijan neljänneksi.
Ben Pearcen What I Might Do loikkasi 13–7 ja on esittäjänsä ensimmäinen top ten -single. Sub Focusilla niitä on niin ikään yksi (Endorphins, #10, 2013) ja nyt Kelen laulama Turn It Around debytoi 14:ntenä. Kelellä on Bloc Partyn riveistä peräti neljä top ten -merkintää, mutta sooloartistina ei yhtään.
Macklemoren ja Ryan Lewisin sekä Mary Lambertin Same Love saavutti listauransa parhaan sijoituksen eli kuudennen tilan.
Demi Lovaton Skyscraper-kappaletta (2011) käytetään runsaasti X Factor -ohjelmassa ja se rävähti 59–13, joka on sinkun toistaiseksi korkein sijoitus. Lovato on toistaiseksi kerran yltänyt top teniin, loppukeväästä hitillään Heart Attack (#3, 2013).
Haim sai kolmannen top 40 -hittinsä The Wiren debytoitua hienosti 16:ntena. Falling piipahti aikoinaan sijalla 30 ja Don’t Save Me 32:ntena.
Jessie J:n Sexy Lady debytoi 22:ntena albumijulkaisun ansiosta. 2 Chainzin ja Wiz Khalifan taannoin kuudentena käynyt We Own It (Fast and Furious) palasi listalle sijalle 28 ja Justin Timberlaken Take Back the Night (#24, 2013) loikkasi takaisin top 40:iin 57–30.
Robin Thicken seuraaja Blurred Lines -megahitille (#1, 2013) eli Give It 2 U eteni 61–34.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Kings of Leon – Mechanical Bull
2. (-) Drake – Nothing Was the Same
3. (-) Jessie J – Alive
4. (1.) Arctic Monkeys – AM
5. (-) Jason Derülo – Tattoos
6. (2.) Avicii – True
7. (5.) London Grammar – If You Wait
8. (-) Birdy – Fire Within
9. (-) Chvrches – The Bones of What You Believe
10. (8.) Rod Stewart – Time

Yhdysvaltalaisyhtye Kings of Leon on aina menestynyt Britanniassa kotimaataan paremmin ja nytkin Mechanical Bull debytoi albumilistan kärjessä ollen bändille jo neljäs ykkönen. Kaikki studioalbumit ovat yltäneet kärkikolmikkoon.
Yhdysvalloissa heillä ei ole vielä ykköstä eikä sitä tule ensi keskiviikon listallakaan, sillä nyt Britannian kakkosena debytoiva Draken Nothing Was the Same leijuu aivan omissa korkeuksissaan. Brittilistalla kakkossija on kanadalais-yhdysvaltalaisen Aubrey Grahamin uran paras. Take Care (2011) ylsi viidenneksi.
Jessie J:n esikoisalbumi Who You Are (#2, 2011) myi toista miljoonaa kappaletta, mutta silti Alive joutui nyt tyytymään kolmanteen tilaan.
Jason Derülo jatkaa siis singlelistan kärjessä ja hän pärjää kivasti albumilistallakin. Tattoos on miehen kolmas top ten -albumi yhtä monesta yrittämästä ja toistaiseksi parhaiten sijoittunut.
17-vuotias Jasmine van den Bogaerde eli Birdy sai lyhyen uransa ensimmäisen top ten -albumin, kun Fire Within pääsi kahdeksanneksi. Nimetön esikoinen (#13, 2011) sisälsi covereita ja myi kultaa.
Popyhtye Chvrchesin The Bones of What You Believe debytoi mainiosti yhdeksäntenä. Mainiosti siksi, että hieman samassa tilanteessa olleen AlunaGeorgen albumi floppasi pahasti kesällä avattuaan sijalta 11 varsin kehnoin myynnein. The Bones of What You Believe kävi kaupaksi selvästi pirteämmin.
Dream Theater parantaa listamenoaan ajan myötä: kaksi vuotta sitten ilmestynyt A Dramatic Turn of Events (#11, 2011) oli heidän siihen mennessä parhaiten sijoittunut albuminsa ja nyt nimetön uutuus pääsi vilkkaalla viikolla 15:nneksi. Stingillä meno on vakaata: hän ei ole studioalbumeillaan käynyt top tenissä sitten Sacred Loven (#3, 2003) eikä sinne yltänyt myöskään The Last Ship (14). Herralla on kuitenkin jo kymmenen top ten -merkintää ilman The Policeakin. The Last Shipillä vierailee hyvin hiljaa viime vuodet ollut Jimmy Nail.
Mazzy Starin paluualbumi Seasons of Your Day debytoi 24:ntena, joka on heidän paras sijoituksensa ja ensimmäinen visiittinsä top 40 -listalle. New Model Armylle Between Dog and Wolfin 34. tila on myös kelpo, sillä he eivät olleet päässeet top 40 -tasolle kahteenkymmeneen vuoteen.
Fleetwood Macin 25 Years: The Chain (#9, 2012) palasi 22:nneksi ja Nirvanan remasteroitu In Utero (#1, 1993) näyttäytyy 28:ntenä.

Ykkönen, mutta ei menestys?

Kuten kaikki listoja seuraavat tietävät, korkeimmalla viikkolistasijoituksella saattaa olla lopulta hyvin vähän tekemistä sen kanssa, miten isoksi menestykseksi kappale tai albumi osoittautuu. Toki ykköspaikka on aina hieno saavutus, mutta ykkösissäkin voi olla ns. kahden kerroksen väkeä, myös artistin oman tuotannon sisällä.

Eräs hyvä esimerkki useita albumilistan ykkösiä hyvin erilaisin myyntiluvuin saavuttaneista artisteista ja yhtyeistä on Keane, jonka kaikki neljä studioalbumia sekä yksi EP ovat päässeet ykkösiksi, mutta alati laskevin myyntilukemin: lähes kolmesta miljoonasta myydystä levystä (Hopes and Fears) on pudottu Night Train -ep:n alle sadan tuhannen. Pelkkää albumilistan sijoitusriviä tuijottaen voisi kuvitella Keanen olevan yhä Britannian suosituimpia yhtyeitä.

Sijoitusta tutkimalla voisi kuvitella Empty Soulsin (2005) olevan Manic Street Preachersin suurimpia hittejä, mutta tosiasiassa lienee brittilistahistorian huonoiten myynyt listakakkonen. Sitä ostettiin ensimmäisellä viikolla noin 12 000 kpl, joka ei nykyisin riittäisi edes viikkolistan top 20 -tasolle. Muun muassa HIM:n Neil Diamond -coveria Solitary Man (#9, 2004) ostettiin lopulta enemmän. Empty Souls vietti top 75 -listalla vain neljä viikkoa. Seuraavasta singlestä Your Love Alone Is Not Enough (#2, 2007) tuli sitten oikea hitti – bändin toistaiseksi viimeinen.

Listakeskusteluissa vilisevät termit ”non-number one” ja ”non-number two”, jotka ilmentävät listasijoituksen suhteuttamista siihen, miten hyvin julkaisu lopulta jää mieleen. Usein keskustelu lipeää omien suosikkien tai inhokkien puolusteluksi tai mustamaalaamiseksi, mutta objektiivisestikin tarkasteltuna jotkut ykköset ovat tuomittuja jäämään unholaan. Vai mitä ajattelette seuraavista brittilistan albumilistan valtiaista parilta viime vuodelta: Paul Wellerin Sonik Kicks, Newton Faulknerin Write It on Your Skin, Elton Johnin ja Pnaun Good Morning to the Night sekä Jahmene Douglasin Love Never Fails?

Listaklassikko: Jim Reeves – Distant Drums (1966)

Yhdysvaltalainen kantriartisti Jim Reeves menehtyi lento-onnettomuudessa kesällä 1964. Reevesistä oli tullut tähti jo 1950-luvun alkupuolella ja hän saavutti ennen kuolemaansa jo muutaman brittilistan top ten -hitin.

Ensimmäisen ja ainoan ykkösen Reeves sai vasta yli kaksi vuotta kuolemansa jälkeen syksyllä 1966, jolloin alun perin Roy Orbisonin levyttämä Distant Drums nousi kärkeen ja pysyi siellä peräti viisi viikkoa ollen sen vuoden pitkäikäisin brittiykkönen.

Distant Drums jäi Reevesin viimeiseksi top ten -singleksi, mutta hänen tuotannostaan lohkottiin sinkkulistamerkintöjä vielä vuonna 1972. Top 40 -albumeita on huikeat 27 ja viimeisin top ten -lättykin on vuodelta 2009, jolloin The Very Best of -kokoelma ylsi seitsemänneksi.

Kuin tuhat vuotta listalla

Mitä yhteistä on Christina Perrillä ja Jason Mrazilla? He lienevät ainoat artistit, jotka ovat kahdella ainoalla brittilistasinglellään viettäneet yli 50 viikkoa top 40 -listalla. Perrin A Thousand Years (2011) merkkautti eilen parhaan sijoituksensa, kun X Factor -kilpailijan esitys siivitti sen takaisin listalle ja suoraan 11:nneksi.

Perrin esikoishitti Jar of Hearts (2010) ylsi peräti neljänneksi ja on myynyt platinaa. Mraz puolestaan on päässyt kahdesti sijalle 11 ikuisuuksia listalla keikkuneella I'm Yoursilla (2008) ja I Won't Give Upilla (2012). I'm Yoursilla on toistaiseksi 65 listaviikkoa top 75:ssä.

Tämän viikon singlelistan ikäpresidentti on top 75 -viikkojen määrässä mitaten David Guettan ja Sian toista miljoonaa myynyt Titanium (2011), jolla on kasassa 61 viikkoa.

Listakatsaus, vko 39

Billboard Hot 100, Top 10

1. (22.) Miley Cyrus – Wrecking Ball
2. (1.) Katy Perry – Roar
3. (3.) Lorde – Royals
4. (2.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
5. (5.) Avicii – Wake Me Up
6. (4.) Jay Z featuring Justin Timberlake – Holy Grail
7. (7.) Lady Gaga – Applause
8. (10.) Eminem – Berzerk
9. (8.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
10. (6.) Lana Del Rey and Cedric Gervais – Summertime Sadness

Miley Cyrusilla oli taskussaan jo kaksi kakkostilaa ja yksi nelossija ennen kuin Wrecking Ball pyyhkäisi nyt neljännellä listaviikollaan kohutun videonsa ja sen aiheuttaman virtauspalvelu- ja myyntisuosion (477 000 kpl) vauhdittamana sijalta 22 ykköseksi ohi Katy Perryn Roarin. Top ten -hittejä Cyrusilla on nyt seitsemän.
Wrecking Ball rikkoi Vevo-palvelun yhden päivän katsojaennätyksen saavutettuaan 19 miljoonaa klikkausta. Jatkuvasti kasvavassa nettimaailmassa tällaiset ennätykset menevät uusiksi miltei joka kuukausi, mutta moista suosiota ei saa aliarvioida.
Wrecking Ball on 2010-luvun viideskymmenes ykköshitti Hot 100 -listalla. Miley Cyrusin isä Billy Ray pääsi parhaimmillaan neljänneksi hitillään Achy Breaky Heart (1992).
Roarillakin menee silti hienosti ja se voi vielä palata ykköseksi. Biisi kasvatti radiosoittoaan kaikkein eniten ja sen viiden ensimmäisen myyntiviikon saldo 2,1 miljoonaa on historiallisen hyvä.
That’s My Kind of Nightista on tulossa tämän hetken suurimman kantritähden Luke Bryanin uran suurin hitti. Tällä viikolla se kipusi 19–15, joka on hänen korkein sijoituksensa.
Awolnationin Sail nousi taas pari porrasta 22:nneksi. Imagine Dragonsin Demons palasi sijalle 46, joka on biisin listauran paras.
Zeddin ja Hayley Williamsin Stay the Night debytoi sijalla 51. Kummallakin on toistaiseksi yksi top ten -hitti omalla nimellään, mutta Williamsilla toki muita top 40 -merkintöjä Paramoren laulajana. Bändin Still Into You joutui tällä viikolla antamaan periksi pykälän paikalle numero 37.
Arcade Fire teki Hot 100 -debyyttinsä, kun Reflektor pääsi sijalle 99.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Keith Urban – Fuse
2. (-) The Weeknd – Kiss Land
3. (-) 2 Chainz – B.O.A.T.S. II: #MeTime
4. (5.) Luke Bryan – Crash My Party
5. (-) Janelle Monáe – The Electric Lady
6. (-) Arctic Monkeys – AM
7. (-) Sheryl Crow – Feels Like Home
8. (2.) Tamar Braxton – Love and War
9. (1.) Ariana Grande – Yours Truly
10. (4.) John Legend – Love in the Future

Kantritähti ja Idol-tuomari Keith Urban on pitkähköllä urallaan kerännyt jo viisi top ten -albumia ja pari 11. tilaa. Fusesta tuli miehen toinen ykkönen, edellinen lohkesi 4,5 vuotta sitten levyllä Defying Gravity.
Kanadalaisen Abel Tesfayemin eli The Weekndin Kiss Land ehdittiin jo ensin julistaa ykköseksi, mutta Billboard korjasi virheen nopeasti ja Kiss Land joutui tyytymään kakkospaikkaan, joka on toki loistava saavutus. Viimevuotinen Trilogy pääsi neljänneksi.
Räppäri 2 Chainz sen sijaan joutui antamaan pari sijaa periksi viime vuonna saavuttamastaan ykköspaikasta kolmanneksi. Ehkä se on rangaistus albumin sietämättömästä nimestä (B.O.A.T.S. II: #MeTime).
Janelle Monáen The Electric Lady nappasi viidennen sijan. Neidin kakkosalbumi The ArchAndroid (2010) kävi 17:ntenä. Monáen uran suurin hitti on ansiokkaista omista kappaleista huolimatta Fun-yhtyeen We Are Young (#1, 2011). Biisi nousi ykköseksi vasta vuoden 2012 puolella. Käytän siis tuossa suluissa olevassa merkinnässä korkeinta sijoitusta ja ilmestymisvuotta, en sitä vuotta, jolloin sija on saavutettu.
Arctic Monkeys saavutti Britanniassa viidennen perättäisen ykkösen albumilistalla, mutta Yhdysvalloissa AM:n kuudes tila on heille vasta toinen top ten -vierailu ja uran korkein sijoitus. Favourite Worst Nightmare (2007) piipahti seitsemäntenä.
Nashvilleen suuntautunut Sheryl Crow jatkoi top ten -putkeaan, mutta ehkä odotettua vaisummin ottaen huomioon, että Easy on hänen viime vuosien listamenoonsa nähden melko iso Hot 100 -hitti. Kantrilevy Feels Like Home debytoi seitsemäntenä ja on joka tapauksessa Crow’n yhdeksäs top ten -levy putkeen, jos joululevyä ei lasketa. Ykkössijoja ei vielä löydy, mutta peräti neljä perättäistä kakkossijaa vuosina 2002–2008 (C’mon C’mon, The Very Best of, Wildflower ja Detours).
Earth, Wind and Firen Now, Then and Forever nappasi hienosti 11. sijan. Se on heidän ensimmäinen studioalbuminsa kahdeksaan vuoteen, mikä osaltaan selittää sen, että se on myös bändin korkeimmalle yltänyt studioalbumi sitten vuoden 1981 Raise-levyn (#5, 1981).
Veteraaniosastoon voidaan luokitella myös sijalle 20 ilmaantunut Gloria Estefan. The Standards -levyn nimi kertoo siitä kaiken oleellisen. 20. tila on harvinaista herkkua myös Estefanille, sillä edellisestä top 20 -piipahduksesta on peräti 19 vuotta. Tuolloin Hold Me Thrill Me Kiss Me ylsi yhdeksänneksi.
Tanssinimi Kaskaden Atmosphere debytoi 16:ntena – uran paras sekä toinen top 20 -saavutus – ja Rise Againstin harvinaisuuskokoelma 19:ntenä.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Jason Derülo featuring 2 Chainz – Talk Dirty
2. (1.) Katy Perry – Roar
3. (-) Jessie J – It’s My Party
4. (2.) OneRepublic – Counting Stars
5. (-) Avicii – You Make Me
6. (4.) Avicii – Wake Me Up
7. (5.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
8. (3.) Ellie Goulding – Burn
9. (9.) Macklemore and Ryan Lewis feat. Mary Lambert – Same Love
10. (6.) Klangkarussell featuring Will Heard – Sonnentanz (Sun Don’t Shine)

Jason Derülo on vaivihkaa kerännyt jo seitsemän top ten -brittihittiä ja nyt Talk Dirtystä tuli miehelle jo kolmas ykkönen. Kaksi aiempaa ovat Whatcha Say (2009) sekä Don’t Wanna Go Home (2011). Hänen edellinen singlensä The Other Side ylsi kakkoseksi. Räppäri 2 Chainzille paalu on uran ensimmäinen, mutta hänelläkin on jo kolme top ten -käyntiä.
Jessie J on hiljalleen julkaisemassa toista albumiaan. Sen toinen maistiainen It’s My Party debytoi kolmantena eli pari sijaa paremmin kuin kesällä ilmestynyt Wild. Top ten -laskenta näyttää kahdeksaa ja ykkösiä on kaksi.
Avicii seuraa kahta isoa ykköshittiään You Make Mellä, joka nappasi viidennen tilan ollen Tim Bergling -nimellä siviilissä tunnetun tähden viides top ten -saavutus.
Ben Pearcen What I Might Do loikkasi 25–13 ja Christina Perrin A Thousand Years palasi X Factor -huomion vuoksi 11:nneksi, joka on biisin korkein sijoitus. Ohjelmassa esiintyneen The Wantedin We Own the Night (#10, 2013) kääntyi 51–23.
Birdy-niminen laulajatar tunnetaan cover-vedoistaan ja nyt hänen ensimmäinen oikea oma (tai no, OneRepublicin riveissä listan kärkipäässä keikkuvan Ryan Tedderin kirjoittama) kappaleensa Wings debytoi 16:ntena, joka on neidon lyhyen uran paras sijoitus. Bon Iver -cover Skinny Love ylsi 17:nneksi jo keväällä 2011 ja on sitkeästi palannut mukaan top 75 -laskentaan siten, että listaviikkoja on jo 42.
Katy Perryn ja Juicy J:n Dark Horse debytoi sijalla 21. Linkin Parkin ja Steve Aokin A Light That Never Comes aloitti paikalta numero 34. Linkin Park ei ole koskaan yltänyt top viiteen, mutta heillä on kuitenkin viisi sijoille 6–10 päässyttä singleä.
Chvrches sai tuntumaa top 40 -listaan, kun The Mother We Share selviytyi 38:nneksi. Gun kävi kesällä sijalla 55. Coldplayn Atlas on osoittautumassa melkoiseksi alisuoriutujaksi, sillä se putosi toisella listaviikollaan sijalta 12 ulos top 40:stä.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Arctic Monkeys – AM
2. (-) Avicii – True
3. (-) Elton John – The Diving Board
4. (-) Manic Street Preachers – Rewind the Film
5. (2.) London Grammar – If You Wait
6. (-) Katie Melua – Ketevan
7. (-) Jack Johnson – From Here to Now to You
8. (6.) Rod Stewart – Time
9. (-) Deaf Havana – Old Souls
10. (3.) The 1975 – The 1975

Arctic Monkeysin AM piti helpohkosti paikkansa albumilistan ykkösenä, vaikka ahdistelijat olivat paperilla kovia nimiä. Aviciin ensimmäinen studioalbumi True debytoi kakkosena ja Elton Johnin uusi soolo The Diving Board kolmantena.
On pakko ihmetellä Aviciin päätöstä jättää pois levyltä Levels-, Silhouettes- ja I Could Be the One -megahitit. Johnilla puolestaan on top ten -levyjä vaikka muille jakaa. Ykkössijakin tuli viimeksi viime vuonna – tosin hieman yllättäen, kun vanhoihin Elton John -kappaleisiin perustuva Pnaun Good Morning to the Night piipahti kärjessä. Paaluja on kaikkiaan seitsemän. Edellinen Elton Johnin ihan oma studioalbumi The Captain and the Kid (2006) ylsi kuudenneksi.
Manic Street Preachersilläkin on menestystä omiksi tarpeiksi, sillä Rewind the Filmin nelostila on heidän kymmenes top ten -sijoituksensa. Ykkösiä on vain yksi, This Is My Truth Tell Me Yours (1998), joka on myös bändin myydyin levy.
Top tenissä piisaa uutuuksia. Katie Meluan Ketevan debytoi kuudentena. Neidon kaikki kuusi studioalbumia ovat päätyneet top teniin, kaksi ensimmäistä jopa ykköseksi. Jack Johnsonillakin on ykkössijoja (kolme studiolevyä putkeen vuosina 2005–2010), mutta From Here to Now to You joutui nyt tyytymään seitsemänteen tilaan.
Top tenin nurkilla pyörii annos brittirockia. Deaf Havanan Old Souls debytoi yhdeksäntenä (ensimmäinen top ten -sijoitus), The Temperance Movementin esikoinen 12:ntena ja Placebon top ten -rivistö häiriintyi toistamiseen, kun seitsemäs studioalbumi Loud Like Love jäi 13:nneksi.
Vielä rajummin notkahti kuitenkin edellisellä Songs from the Tainted Cherry Tree -albumillaan (2010) peräti ykkösenä piipahtanut Diana Vickers. Music to Make Boys Cry limbosi sijalle 37.
Elvis Costellon ja The Rootsin kimppa-albumi Wise Up Ghost ilmaantui 28:nneksi. Costello on nykyisin suurempi tähti Yhdysvalloissa ja siellä levy sijoittuneekin melko lailla paremmin ensi viikolla. Wise Up Ghost on kuitenkin Costellon ensimmäinen top 40 -merkintä Britanniassa sitten When I Was Cruelin (#17, 2002).

Listanimi: Gloria Estefan

Uudella The Standards -albumillaan ensimmäisen top 20 -sijoituksensa 19 vuoteen Yhdysvalloissa saavuttanut kuubalaisamerikkalainen Gloria Estefan tuli tunnetuksi 1980-luvulla Miami Sound Machinen kanssa ja meillä ennen kaikkea singleillä Conga ja Dr. Beat.  Estefan oli aluksi bändin rivijäsen, mutta myöhemmin hänet nostettiin esiin krediiteissä ja ryhmän myydyin albumi Let It Loose (Euroopassa Anything for You) vuodelta 1987 merkattiin Gloria Estefan and Miami Sound Machine.

Estefanista tuli soolona ensin isompi poptähti kuin latinosuosikki. Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Cuts Both Ways (1989) ylsi jenkkilistan kuudenneksi ja peräti brittiykköseksi myyden triplaplatinaa Atlantin molemmin puolin. Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Into the Light paransi sijan Yhdysvalloissa, vaikka ei myynyt aivan yhtä hyvin. 

Sen jälkeen Estefan julkaisi ensimmäisen espanjankielisen sooloalbuminsa Mi tierra (1993), josta tuli valtava menestys espanjaa puhuvissa maissa. Poplistoillakin se pärjäsi ihan kivasti. Vuotta myöhemmin ilmestynyt Hold Me Thrill Me Kiss Me (1994) saavutti taas top ten -sijoituksia ja vuonna 1996 julkaistu Destiny myi platinaa Yhdysvalloissa.

Sen jälkeen Estefanin tähti alkoi hiipua ja menestys keskittyä espanjankieliseen maailmaan ja jossain määrin Yhdysvaltoihin – kahden vuoden takainen Miss Little Havana pääsi USA:n sijalle 28. Uusi The Standards siis paransi jälleen niukin naukin top 20 -tasolle.

Hot 100 -listalla Estefanin suurimmat menestykset ajoittuivat Miami Sound Machine -vuosille. Poppoo saavutti peräti seitsemän top ten -hittiä ja yhden ykkösen (Anything for You, 1988). Sooloura alkoi heti ykkösellä (Don’t Wanna Lose You, 1989) ja paalupaikka irtosi myös Into the Light -albumin ensimmäisellä singlellä Coming Out in the Dark (1991). Top ten -hittejä hänellä on soolona kaikkiaan neljä, mainitun kahden lisäksi Here We Are (#6, 1990) sekä ’N Syncin kanssa laulettu Music of My Heart (#2, 1999).

Britannian albumilistalta Estefanilla on neljä top ten -sijoitusta, joista siis yksi ykkönen ja kaksi kakkossijaa (Into the Light sekä Greatest Hits -kokoelma vuodelta 1992). Viimeksi hänet on nähty top 40 -listalla The Very Best of -kokoelman ansiosta (#40, 2006).

Sinkkulistalta Estefanilla ei ole yhtään ykköstä ja vain kaksi top ten -singleä (viisi, jos Miami Sound Machinen hitit lasketaan). Ne kaikki tulivat ennen vuotta 1993, mutta Hold Me Thrill Me Kiss Me oli isohko hitti, vaikka joutuikin tyytymään 11. tilaan viikkolistoilla. Hänen viimeisin singlelistamerkintänsä on Music of My Heartin 34. sija talvelta 2000, mutta Mylon Dr. Beatiä käyttänyt Doctor Pressure ylsi kolmanneksi vuonna 2005.

Hiljaa virtaa Thames...

Ruotsissa Spotify-kuuntelut otetaan nykyisin mukaan albumilistalle. En osaa paremmin pukea siihen liittyviä kysymyksiä ja hämmennyksiä sanoiksi kuin Timo blogissaan, joten lukekaa se.

Spotify on tuonut minulle henkilökohtaisesti esiin huomion siitä, miten tiukasti britit pitävät kiinni omasta puhtaasti myyntiin ja vain myyntiin perustuvasta listastaan. Olen tiedustellut parissakin yhteydessä sikäläisiltä listafaneilta siitä, miten he suhtautuisivat siihen, jos virtauspalvelut ujutettaisiin mukaan noihin listoihin. Vastaukset olivat jyrkkiä: suurin osa ei voisi edes kuvitella sellaista – vaikka itse käyttäisivätkin Youtubea ja/tai Spotifyta.

Briteille jo Billboardin Hot 100 -listan konseptin tajuaminen on vaikeaa (enkä viittaa tässä typeryyteen, vaan oman listan ympärille syntyneeseen kulttuuriin). Monet eivät käsitä ollenkaan sitä, miten virallinen ja laajimmin uutisoitu poplista voi sisältää muitakin komponentteja kuin myyntiä. Radiosoittohan on vain pienen piirin ja isojen levy-yhtiöiden määrittelemää ja Youtube-katseluja saavat vain viraalihitit. Hyh.

Itsehän rakastan Hot 100 -listaa sen kaikkine pienine (ja välillä isompine) puutteineen. Siinä yhdistyvät popkulttuurin ja musabisneksen koukerot ihmisten tapaan käyttää musiikkia. Aina ei myöskään huomata, että Hot 100 -listan lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa (ja myös Kanadassa) on toki useita muita listoja – myös virallinen singlemyyntilista.

Mutta britit ovat mielestäni tavallaan oikeassa: ei on demand -palveluja sisältävä lista ole myyntilista, vaikka palveluista maksettaisiinkin. Myyntilistasta ei kannata väkisin tehdä jotain muuta. Mutta sen rinnalle voidaan – ja pitääkin – kehittää muita listoja. Voidaan kysyä, miksei Hot 100 -listan tapaista hittilistaa ole lopulta adoptoitu jokaiseen maahan ja yritetty tehdä siitä virallisinta ja laajimmin uutisoitua listaa ilman, että myyntilista tarvitsisi lopettaa? Resursseja se toki vaatisi.

Musiikin kuluttaminen (jos tuota termiä haluaa käyttää) ei kuitenkaan ole koskaan ollut pelkkää tuotteen ostamista.

Listakatsaus, vko 38

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Katy Perry – Roar
2. (2.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
3. (8.) Lorde – Royals
4. (5.) Jay Z featuring Justin Timberlake – Holy Grail
5. (7.) Avicii – Wake Me Up
6. (10.) Lana Del Rey and Cedric Gervais – Summertime Sadness
7. (6.) Lady Gaga – Applause
8. (12.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
9. (11.) Capital Cities – Safe and Sound
10. (3.) Eminem – Berzerk

Katy Perryn Roar jatkaa vauhdikasta menoaan myynnissä ja radiosoitossa, joten sen toinen ykkösviikko tuli helposti. Lorden Royals loikkasi kahdeksannelta sijalta jo kolmanneksi ja Aviciin Wake Me Up seitsemänneltä sijalta viidenneksi ja sijoituksissa mitaten 2000-luvun suurimmaksi ruotsalaishitiksi. Kyydissä väliin nousi Jay Z:n ja Justin Timberlaken Holy Grail, jolle neljäs tila saattaa jäädä kuitenkin listauran parhaaksi. Parhaansa saavutti myös Lana Del Reyn ja Cedric Gervaisin Summertime Sadness (10–6).
Drake saavutti 13. top ten -hittinsä Hold On We’re Going Homen edettyä neljä pykälää kahdeksanneksi. Niin ikään kanadalaiselle Majid Jordan -duolle top ten -merkintä on uran ensimmäinen.
Awolnationin tummanpuhuva Sail ei lakkaa nousemasta nyt vauhtiin päästyään. Sitä myytiin iTunesissa viime viikolla halvalla, mutta silti vuoden listalla olon ja yli kolmen miljoonan myydyn sinkun jälkeen saavutettu 24. sija on erinomainen.
Norjalaiset tekevät paluuta jenkkilistoille, sillä Ylvis -nimisen kaksikon viraalihitti The Fox debytoi sijalla 29. Mikäli biisiä aletaan myös ostaa digitaalisesti, on se vahva top ten -ehdokas. En ole aivan varma, mutta tätä ennen edellinen norjalainen jenkkilistamenestyjä taisi olla M2M, joka sai kaksi Hot 100 -hittiä vuosituhannen vaihteessa. Don’t Say You Love Me ylsi peräti 21:nneksi.
Tyler Farrin Redneck Crazy eteni 43–32. Paramoren Still Into You on hiljalleen kasvanut kunnon pophitiksi ja siitä tuli bändin viides top 40 -menestys (48–36). Korkein sijoitus on kahdesti saavutettu 26. tila.
TLC on monelle nostalgiaa, mutta vierailu J. Colen Crooked Smilella (44–37) toi heille top 40 -merkinnän vielä vuonna 2013. Edellisestä top 40 -käynnistä oli 11 vuotta (Girl Talk, #28).
Coldplayn The Hunger Games -elokuvan tunnussävelmä Atlas debytoi 75:ntenä. Brittipoppari Mika palasi yllättäen Hot 100 -listalle Ariana Granden kyydissä. Popular Song on uutuus sijalla 87.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Ariana Grande – Yours Truly
2. (-) Tamar Braxton – Love and War
3. (-) Nine Inch Nails – Hesitation Marks
4. (-) John Legend – Love in the Future
5. (2.) Luke Bryan – Crash My Party
6. (-) Jaheim – Appreciation Day
7. (5.) Robin Thicke – Blurred Lines
8. (1.) Avenged Sevenfold – Hail to the King
9. (6.) Justin Timberlake – The 20/20 Experience
10. (16.) Imagine Dragons – Night Visions

Tv:stä tuttu Ariana Grande valloitti tällä viikolla albumilistan huipun ensimmäisellä studioalbumillaan Yours Truly, jota ostettiin viikossa 138 000 kpl. Nuori tähti ehti aiemmin tänä vuonna jo Hot 100 -listan yhdeksänneksi esikoishitillään The Way.
Toni Braxton ei enää ole ainoa Braxtonin perheen albumilistan kärkipäähän päässyt jäsen, sillä Tamar-sisko nappasi kakkossijan toisella albumillaan Love and War. Hänen Tamar-esikoisalbuminsa ilmestyi jo vuonna 2000 eikä yltänyt top sataan. Braxtonien perhe on levyttänyt yhdessäkin nimellä The Braxtons ja viime aikoina he ovat esiintyneet televisiosarjassa.
Toni Braxtonin uran ainoa ykkösalbumi on nimetön esikoinen vuodelta 1993, mutta hänellä on myös kaksi kakkossijaa.
Nine Inch Nailsin Hesitation Marks jäi lopulta yllättävänkin kauas kärkikaksikosta, mutta kolmas sija on heidän parhaansa sitten Year Zeron (#2, 2007). Ykkösiäkin on kaksi ja top ten -merkintöjä kaikkiaan kuusi.
John Legendin urakäyrä on kenties laskeva, sillä Love in the Futurea ostettiin julkaisuviikolla vähemmän kuin mitään hänen aiempaa studioalbumiaan. Sen neljäs tila on kuitenkin miehen kuudes top ten -saavutus. Nuo kuusi käsittävät kaikki studioalbumit ja yhden liven.
R&b:tä on myös sijalla kuusi, jolla debytoi Jaheimin uutuus Appreciation Day. Miehen hittipäivät ovat toistaiseksi takanapäin, mutta albumilistan top ten -sijoitus on joka tapauksessa jo kuudes. Ghetto Classics (2006) piipahti kärjessäkin.
Imagine Dragonsin Night Visions (#2, 2012) täytti vuoden ja juhlisti sitä nousemalla kuusi porrasta kymmenenneksi – kiitos iTunes-alen, joka nosti muitakin levyjä kohti kärkeä. Night Visionsia on ostettu 1,4 miljoonaa kappaletta.
Brittilistoilla hienosti pärjännyt Bastille toi Bad Blood -esikoisensa peräti 11:nneksi, kiitos orastavan jenkkihitin Pompeii, ja brittiläistä indietä tarjoaa myös tuore saarivaltakunnan ykkönen The 1975 sijalla 28. Neko Casen The Worse Things Get the Harder I Fight the Harder I Fight the More I Love You (12) jäi hieman odotettua alemmas, sillä Middle Cyclone (2009) kävi peräti kolmantena.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Katy Perry – Roar
2. (13.) OneRepublic – Counting Stars
3. (2.) Ellie Goulding – Burn
4. (3.) Avicii – Wake Me Up
5. (6.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
6. (4.) Klangkarussell featuring Will Heard – Sonnentanz (Sun Don’t Shine)
7. (5.) Lana Del Rey vs. Cedric Gervais – Summertime Sadness
8. (7.) Miley Cyrus – We Can’t Stop
9. (20.) Macklemore and Ryan Lewis feat. Mary Lambert – Same Love
10. (8.) Lady Gaga – Applause

Roar oli ylivoimainen ykkönen toista viikkoa, vaikka sen viikkomyynti putosikin selvästi. OneRepublic saavutti uransa kolmannen top ten -paikan, kun Counting Stars loikkasi 13. tilalta jopa kakkoseksi, joka on bändin uran korkein saavutus. Timbalandin kanssa tehty Apologize (2007) ylsi kolmanneksi ja Stop and Stare (2007) neljänneksi.
Vuoden menestyneimpiin lukeutuva Macklemore and Ryan Lewis -kaksikko sai jo kolmannen perättäisen top ten -sinkkunsa Mary Lambertin tähdittämän Same Loven noustua 20–9. Thrift Shop oli tietenkin ykkönen alkuvuodesta ja Can’t Hold Us ylsi kolmanneksi muutama kuukausi sitten.
Coldplayn Atlas debytoi 12:ntena, mikä on ehkä odotuksia vaisumpi avaus. Heillä on 12 top ten -singleä, joista kaksi ykköstä: Viva La Vida (2008) ja Paradise (2011).
Examplen uutta studioalbumia enteilevä All the Wrong Places debytoi 13:ntena. Hänellä puolestaan on seitsemän top ten -hittiä, joista kaksi ykköstä, muistettavimpana kenties Changed the Way You Kissed Me (#1, 2011).
Albumijulkaisu nosti Arctic Monkeysin Do I Wanna Know’ta ja Why’d You Only Call Me When You’re High’ta sijoille 14 ja 20. Ben Pearcen What I Might Do soi Tescon mainoksessa ja se debytoi 25:ntenä. Grime-veteraani Lethal Bizzlen Party Right nappasi 29. tilan.
Chris Brownin ja Nicki Minajin Love More pääsi parin viikon yrittämisen jälkeen top 40:ään (34) ja Swedish House Mafian Don’t You Worry Child (#1, 2012) palasi 40:nneksi.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Arctic Monkeys – AM
2. (-) London Grammar – If You Wait
3. (1.) The 1975 – The 1975
4. (-) Goldfrapp – Tales of Us
5. (-) The Strypes – Snapshot
6. (26.) Rod Stewart – Time
7. (4.) Richard and Adam – The Impossible Dream
8. (9.) Passenger – All the Little Lights
9. (12.) Bastille Bad Blood
10. (15.) Tom Odell – Long Way Down

Kaikki Arctic Monkeysin viisi albumia ovat aloittaneet ykköspaikalta, mutta AM:n avausmyynti oli heidän uransa kolmanneksi parasta – vain huippuodotettu esikoinen Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not (2006) sekä sen vanavedessä julkaistu Favourite Worst Nightmare (2007) myivät julkaisuviikollaan paremmin. Viisi ykköstä ei ole aivan ainutlaatuinen rivi. Samaan on yltänyt muun muassa Keane.
Indiepopyhtye London Grammarin If You Wait debytoi melko selvästi kakkosena. Heidän Strong-singlensä ylsi jo viime viikolla tahollaan top 20:iin.
Goldfrappin paluualbumi Tales of Us merkkautti bändin uran toiseksi korkeimman sijoituksen eli nelospaikan. Heillä on kaksi kakkossijaa: Supernature (2005) ja Seventh Tree (2008), ja nyt neljä top ten -käyntiä.
Irlantilaistulokas The Strypes yllätti Snapshot-albuminsa (5) vahvalla avauksella. Rod Stewart kävi laulamassa sikäläisessä tanssiohjelmassa ja ja taannoinen ykkönen Time petrasi 26–6. Se on yllättäen toistaiseksi vuoden kymmenen myydyimmän levyn joukossa. Stewartin Rarities-kokoelma debytoi nyt samalla viikolla sijalla 35.
Jenkkinimet The Weeknd ja Janelle Monáe saalistivat uransa korkeimmat brittilistasijoitukset Kiss Landin debytoitua 12:ntena ja The Electric Ladyn 14:ntenä. The Clashin diskografia sisältää aika monta kokoelmamerkintää ja The Clash Hits Backin 13. tila on sama kuin The Singlesin (2007) saavuttama.
Lukuisat uutuudet pudottivat osaltaan vanhempia levyjä alaspäin, mutta Nine Inch Nailsin Hesitation Marksin romahdus 2–36 pitää silti mainita. Top 40 -listan hännänhuipuksi ilmaantui Gregory Porterin Liquid Spirit.

Listaklassikko: TLC – Unpretty (1999)

Duoksi Lisa ”Left Eye” Lopesin kuoleman myötä keväällä 2002 kutistunut TLC on taas ajankohtainen, sillä he vierailevat J. Colen tuoreella top 40 -jenkkihitillä Crooked Smile. Kaunis Unpretty on kuitenkin bändin toistaiseksi viimeinen ykkönen ja top ten -hitti Hot 100 -listalla. Se valloitti listan syyskuun kolmannella viikolla vuonna 1999 ja piti pintansa kaikkiaan kolme viikkoa.

TLC:n uralle on ehtinyt kertyä kaikkiaan neljä ykköstä ja he olivat valloittaneet paalun aiemmin saman vuoden keväällä hitillään No Scrubs. Fanmail-albumin (1999) toisen sinkun Unprettyn jälkeen korkeimmaksi sijoitukseksi on kuitenkin jäänyt melko kehnosti myyneen 3D-albumin maistiaisen Girl Talkin 28. tila syksyltä 2002. Uutta studioalbumia emme olekaan sen jälkeen saaneet.

Arvotaan julkaisupäivä

Joskus artistit julkaisevat singlejään käsittämättöminä päivinä listamenestystä ajatellen. Mutya Keisha Siobhanin (eli alkuperäisen Sugababesin) Flatline ilmestyi digimyyntiin viime viikon perjantaina, joten ei ihme, että se jäi reilusti top 40:n ulkopuolelle (50:nneksi), kun listan kokoamisväli on sunnuntai-lauantai. Biisi joutuu todella taistelemaan top 40 -paikkansa eteen tällä viikolla, vaikka oikeaoppisesti vasta sunnuntaina tai maanantaina julkaistuna sen koko viikon myynti olisi todennäköisesti riittänyt top 30:een. Ei näytä kovin hyvältä Wikipedia-diskografiassa (joka tuskin muodostuu kovinkaan laajaksi).

Celine Dion ja Prince puolestaan julkaisivat uudet biisinsä viime viikon tiistaina, mutta heillä nyt ei voinut olettaakaan olevan asiaa top 40:ään – ainakaan Princellä, jonka viimeisimmästä ennenjulkaisemattomasta top 40 -sinkusta on peräti 17 vuotta. Toki 1999 pääsi ajankohtaisena uudelleenjulkaisuna kymmenenneksi tammikuussa 1999. Dionin Loved Me Back to Life myi hieman toistatuhatta kappaletta, mutta se ei riitä tänä päivänä edes top sataan.

Kerrotaan loppuun vielä Dioninkin tämän vuosituhannen menestys brittilistalla. Hänellä on yksi top ten -hitti – A New Day Has Come (#7, 2002) – ja viisi muuta top 40 -käyntiä, joista viimeisin on Taking Chancesin (2007) 40. sija.

Listakatsaus, vko 37

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Katy Perry – Roar
2. (1.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
3. (-) Eminem – Berzerk
4. (3.) Miley Cyrus – We Can’t Stop
5. (6.) Jay Z featuring Justin Timberlake – Holy Grail
6. (4.) Lady Gaga – Applause
7. (7.) Avicii – Wake Me Up
8. (12.) Lorde – Royals
9. (5.) Imagine Dragons – Radioactive
10. (9.) Lana Del Rey and Cedric Gervais – Summertime Sadness

Maailmassa on vain 16 artistia tai yhtyettä, jotka ovat saavuttaneet kahdeksan ykköstä Hot 100 -listalla. Heistä viimeisin on Katy Perry, jonka Roar kasvatti pisteitään juuri tarpeeksi noustakseen ohi 12 viikkoa johtaneen Blurred Linesin. Perryn ykkösistä peräti kuusi tuli edellisen Teenage Dream -albumin (2010) lohkaisuista.
Blurred Lines on joka tapauksessa 2010-luvun toistaiseksi pitkäikäisin ykkönen ja ehti saavuttaa nykymuotoisen radiolistan korkeimman kuuntelijamäärän. Myös Robin Thicken hittiuran jatkuvuus on taattu, sillä Give It 2 U hyppäsi 82–25.
Kärkikamppailu jätti hieman varjoonsa Eminemin hienon debyytin sijalla kolme. Berzerk on miehen 15. top ten -hitti. Ykkösiä on neljä: Lose Yourself (2002), Crack a Bottle (2009), Not Afraid (2010) sekä Love the Way You Lie (2010).
Ella Yelich-O’Connorin eli Lorden Royals nousi neljä sijaa kahdeksanneksi ja on nuoren uusiseelantilaisen ensimmäinen top ten -hitti.
Draken Hold On We’re Going Home nousi viisi pykälää sijalle 12 ja Miley Cyrusin Wrecking Ball pyyhälsi kokonaisen myyntiviikon ansiosta 50–14.
Kuten eilen kirjoitin, Fred Stobaughista tuli 96 vuoden iässä vanhin lista-artisti, kun hänet on kreditoitu esittämään nettihitiksi kohonnutta Oh Sweet Lorrainea (42), jonka Stobaugh kirjoitti edesmenneestä vaimostaan.
Ennen Stobaughia iäkkäin lista-artisti oli 85-vuotias Tony Bennett, joka duetoi Amy Winehousen kanssa kappaleen Body and Soul (#87, 2011).


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Avenged Sevenfold – Hail to the King
2. (1.) Luke Bryan – Crash My Party
3. (-) Big Sean – Hall of Fame
4. (-) Juicy J – Stay Trippy
5. (6.) Robin Thicke – Blurred Lines
6. (22.) Justin Timberlake – The 20/20 Experience
7. (2.) John Mayer – Paradise Valley
8. (-) Alabama and Friends – Alabama and Friends
9. (18.) Bruno Mars – Unorthodox Jukebox
10. (3.) TGT – Three Kings

Avenged Sevenfold nappasi toisen ykkösensä USA:n albumilistalla – se ensimmäinen oli Hail to the Kingin edeltäjä Nightmare (2011). Top ten -merkintöjä bändillä on kaikkiaan kolme. Heidän ostetuin levynsä City of Evil (2005) ei kuitenkaan yltänyt 30. tilaa ylemmäs.
Big Seanin toinen varsinainen albumi Hall of Fame debytoi kolmantena, samoin kuin kahden vuoden takainen Finally Famous. Räppiä ilmaantui myös neloseksi, Three 6 Mafiasta tutun Juicy J:n Stay Trippy, josta tuli miehen ensimmäinen top ten -soolo. Three 6 Mafia on päässyt parhaimmillaan kolmanneksi, mutta ryhmältä ei ole tullut uutta materiaalia sitten tuon Last 2 Walk -albumin (2008).
MTV Video Music Awards -huomio nosti Juicy J:nkin albumilla vierailevan Justin Timberlaken The 20/20 Experiencen (#1, 2013) myyntiä pitkälti toistasataa prosenttia ja sijoituksen kuudenneksi. Muita VMA-hyötyjiä olivat Bruno Marsin Unorthodox Jukebox (18–9) ja Macklemore and Ryan Lewisin The Heist (20–13).
Kantriryhmä Alabaman ystäviensä kanssa levyttämä Alabama and Friends nappasi kahdeksannen tilan. Vanhukset ovat päässeet top teniin aiemmin vain kerran – The Closer You Get (#10, 1983) – ja uuden levyn sijoitus on heidän uransa korkein.
Latinotähti Alejandro Fernandezin Confidencias debytoi 19:ntenä. Franz Ferdinandin Right Thoughts Right Words Right Action pääsi 24:nneksi. Heidän parhaat sijoituksensa ovat kuitenkin top tenissä, jonne ylsivät sekä You Could Have It So Much Better (#8, 2005) että Tonight (#9, 2009). Nimetön esikoinen (#32, 2004) on myynyt platinaa.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Katy Perry – Roar
2. (1.) Ellie Goulding – Burn
3. (2.) Avicii – Wake Me Up
4. (3.) Klangkarussell featuring Will Heard – Sonnentanz (Sun Don’t Shine)
5. (4.) Lana Del Rey vs. Cedric Gervais – Summertime Sadness
6. (9.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
7. (5.) Miley Cyrus – We Can’t Stop
8. (7.) Lady Gaga – Applause
9. (6.) Rizzle Kicks – Lost Generation
10. (8.) DJ Fresh vs. Diplo feat. Dominique Young Unique – Earthquake

Katy Perry johti brittilistaa myös viisi vuotta sitten esikoishitillään I Kissed a Girl. Nyt Roarista tuli hänen neljäs ykkösensä – kaksi muuta ovat California Gurls (2010) sekä Part of Me (2011). Top ten -merkintöjä on jo 12.
Muuten top tenissä oli hiljaista. Draken ja Majid Jordan -nimisen duon Hold On We’re Going Home nousi toistaiseksi korkeimmalle sijalleen kuudenneksi.
You Me at Six saavutti uransa parhaan listasijoituksen Lived a Lien debytoitua 11:ntenä. He olivat ennen tätä päässeet 21:nneksi kappaleella Rescue Me (2011) ja top 40 -merkintöjä on jo viisi. Popryhmä Neon Jungle sen sijaan on listan ensikertalainen. Trouble debytoi 12:ntena.
OneRepublicin Counting Stars nousi taas neljä sijaa kohti top teniä (17–13). Indiepopyhtye London Grammar sai toisen top 40 -sinkkunsa ja toistaiseksi suurimman hittinsä Strongin napattua 17. tilan. Macklemoren ja Ryan Lewisin kolmas hitti Same Love eteni 25–20.
X Factor on taas brittitelevisiossa ja Beyoncén Listen (#8, 2007) esitettiin 23:nneksi. Arctic Monkeysin odotettu AM-albumi ilmestyy huomenna ja Do I Wanna Know (#11, 2013) loikkasi sopivasti 36–24.
Olly Murs keräsi kymmenen top 40 -hittinsä Right Place Right Timen noustua 41–35. Starshipin kasarihitti Nothing’s Gonna Stop Us Now (#1, 1987) palasi 39:nneksi. Sitä käytetään TalkTalk TV:n animoidussa mainoksessa.


Britannian albumit Top 10

1. (-) The 1975 – The 1975
2. (-) Nine Inch Nails – Hesitation Marks
3. (-) Rizzle Kicks – Roaring 20s
4. (4.) Richard and Adam – The Impossible Dream
5. (3.) Ellie Goulding – Halcyon
6. (2.) Naughty Boy – Hotel Cabana
7. (-) Ariana Grande – Yours Truly
8. (1.) Avenged Sevenfold – Hail to the King
9. (13.) Passenger – All the Little Lights
10. (-) Babyshambles – Sequel to the Prequel

Kitarapopyhtye The 1975 on päässyt tänä vuonna jo kolme kertaa singlelistan top 40:ään, joten heidän esikoisalbuminsa saattoi odottaakin pärjäävän hienosti. Nimetön albumi nappasi paalupaikan huomattavasti meritoituneemman Nine Inch Nailsin nenän edestä. Trent Reznorin yhtyeelle Hesitation Marksin kakkostilakin on silti mainio – jopa uran korkein. With Teeth (2005) pääsi kolmanneksi ja top ten -merkintöjä on nyt viisi.
Rizzle Kicksin toisesta albumista Roaring 20s tuli heidän toinen top ten -levynsä. Esikoinen Stereo Typical (2011) nappasi aikoinaan viidennen sijan. Roaring 20s ilmestyi hauskasti samalla viikolla kuin Katy Perryn Roar.
Ariana Granden Yours Truly -esikoisalbumi kamppailee Yhdysvaltojen albumilistan kärkipaikasta ensi viikolla, mutta brittilistalla se ehti jo seitsemänneksi lyöden viime viikon ykkösen Avenged Sevenfoldin sekä paluun tehneen Babyshamblesin kolmannen albumin nimeltä Sequel to the Prequel. Pete Dohertyn ryhmän korkein sijoitus on Shotters Nationin (2007) viides tila, mutta The Libertineshän ylsi kakkosalbumillaan (2004) ihan ykköseksi asti.
Rap-kaksikko Krept and Konanin Young Kingz debytoi 19:ntenä ja Luciano Pavarottin kokoelma The 50 Greatest Tracks 20:ntena. UB40:n studioalbumit eivät ole kolkutelleet top teniä enää 2000-luvulla ja nyt Getting Over the Stormilla irtosi 29. tila. John Legendin trendi on samansuuntainen: hän joutui luisumaan The Rootsin kanssa tehdystä Wake Upista (#26, 2010) pari sijaa alemmas.

Lorrainen ansiosta

Robin Thicken Blurred Lines joutui viimein antautumaan 12 viikon jälkeen Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärjestä, mutta trivian kannalta kiinnostavin tapaus osui juuri top 40:n ulkopuolelle.

Fred Stobaughista tuli 96 vuoden iässä vanhin lista-artisti, kun hänet on kreditoitu esittämään nettihitiksi kohonnutta Oh Sweet Lorrainea (42), jonka Stobaugh kirjoitti edesmenneestä vaimostaan. Biisin koko esittäjäksi on merkitty Green Shoe Studio featuring Jacob Colgan and Fred Stobaugh. Stobaugh ei kuitenkaan laula nuottiakaan itse kappaleella, mutta eipä Calvin Harriskaan tuoreimmalla hitillään. Oh Sweet Lorrainea ostettiin noin 100 000 kpl.

Ennen Stobaughia iäkkäin lista-artisti oli 85-vuotias Tony Bennett, joka duetoi Amy Winehousen kanssa kappaleen Body and Soul (#87, 2011). Iäkkäin ykköseksi päässyt on yhä Louis Armstrong, jonka versio Hello Dolly -musikaalihitistä ylsi kärkeen vuonna 1964 Armstrongin ollessa lähes 63-vuotias.

Listanimi: Franz Ferdinand

Skottibändi Franz Ferdinandia voidaan pitää eräänä 2000-luvun brittipopin uuden aallon merkittävimmistä yhtyeistä. Bändi perustettiin vuonna 2002 ja se alkoi saada nimeä kotiseudullaan Glasgow'ssa melko nopeasti.

Ensimmäinen single Darts of Pleasure ilmestyi syksyllä 2003 ja pääsi brittilistan sijalle 44. Siitä lähtien bändi oli kaikkialla ja huomion kliimaksina Take Me Out debytoi singlelistan kolmosena talvella 2004. Esikoisalbumi Franz Ferdinand (#3, 2004) ilmestyi helmikuussa ja myi lopulta nelinkertaista platinaa hittien The Dark of the Matinée (#8, 2004) ja Michael (#17, 2004) avulla. Ensin mainittu ilmestyi singlenä lyhyemmällä nimellä Matinée.

Trendeissä kiinni roikkunut bändi teki oikein julkaistessaan kakkosalbuminsa You Could Have It So Much Betterin heti seuraavan vuoden syksyllä. Albumi nappasi ykkössijan ja Do You Want To -biisistä (#4, 2005) tuli bändin kolmas (ja viimeinen) top ten -single.

Kolmatta albumia saatiinkin odottaa lähes neljä vuotta ja siihen mennessä suurin hohto Franz Ferdinandin ympärillä oli himmennyt. Tonight: Franz Ferdinand -levy toki debytoi kakkosena ja siltä lohkaistiin pari pientä hittiä, mutta massojen kiinnostus kohdistui jo aivan toisiin yhtyeisiin.

Bändi ei ole käynyt Britannian sinkkulistalla sitten neljän vuoden takaisen No You Girlsin (#22, 2009). Toissaviikolla ilmestynyt Right Thoughts Right Words Right Action onnistui kuudennella sijallaan kuitenkin jatkamaan ehjää top ten -albumiputkea.

Yhdysvalloissa bändi tunnetaan lähinnä Take Me Out- ja Do You Want To -hiteistään, jotka ylsivät Hot 100 -listallekin sijoille 66 ja 76. Kolmannelta albumilta lohkaistu No You Girls oli kuitenkin kohtuullisen iso rockradiohitti.

Albumilistalta Franz Ferdinandilla on kaksi top ten -merkintää, kakkos- ja kolmosalbumin sijat 8 ja 9. Ostetuin levy on kuitenkin selvästi esikoinen, joka on toisella miljoonalla, vaikka ylsi viikkolistoilla vain 32:nneksi. Tuoreesta neljännestä levystä tuli heidän neljäs top 40 -lättynsä.