Listakatsaus, vko 40

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Maroon 5 – One More Night
2. (11.) Psy – Gangnam Style
3. (3.) Fun – Some Nights
4. (2.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
5. (5.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (4.) Flo Rida – Whistle
7. (6.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
8. (9.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
9. (8.) Alex Clare – Too Close
10. (7.) Ellie Goulding – Lights

Psyn Gangnam Style oli viikon ostetuin kappale ja loikkasi 11. sijalta kakkoseksi, mutta kaikki osa-alueet huomioon ottaen Maroon 5:n One More Night oli yhä USA:n suosituin biisi.
Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetheria haittaa se, ettei biisiä löydy streaming-palveluista. Se oli taas viikon toiseksi ostetuin ja menestyy myös radiosoitossa, mutta joutui silti peruuttamaan Hot 100 -listan neloseksi.
Chris Brown näyttää saavan suhteellisen ison pophitin Don’t Wake Me Upista, joka hyppäsi 21–14. Sama pätee Hunter Hayesiin: Wantedista tuli kantrin kautta koukanneen nuorukaisen ensimmäinen top 20 -hitti (22–16). 21-vuotias Hayes on historian nuorin kantrilistan valloittanut miespuolinen sooloartisti.
Christina Aguileran Your Body debytoi 34:ntenä. Se on ensimmäinen single neidon tulevalta Lotus-albumilta. Aguileran diskografiasta löytyy peräti viisi ykköstä, viimeisimpänä Maroon 5:n kanssa vedetty Moves Like Jagger (2011).
Pari top 40 -ensikertalaista: räppäri French Montanan Pop That nousi kolme sijaa 39:nneksi ja kantrilaulaja Dustin Lynchin Cowboys and Angels saman verran 40:nneksi.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Pink – The Truth About Love
2. (-) Various Artists – G.O.O.D. Music: Cruel Summer
3. (-) The Killers – Battle Born
4. (1.) Dave Matthews Band – Away from the World
5. (2.) Little Big Town – Tornado
6. (-) Carly Rae Jepsen – Kiss
7. (-) Grizzly Bear – Shields
8. (3.) Bob Dylan – Tempest
9. (4.) The Avett Brothers – The Carpenter
10. (-) Ben Folds Five – The Sound of the Life of the Mind

12 vuotta huipulla viihtynyt Pink on tuttu näky top tenissä, mutta vasta nyt hän saavutti uransa ensimmäisen ykköstilan. The Truth About Loven viikkomyynti oli myös artistin uran parasta. Pinkillä on nyt kuusi top ten -albumia.
Kanye Westin levy-yhtiön sekalainen Good Music: Cruel Summer -kooste debytoi kakkosena. Se on siis merkitty eri esittäjille, samaan tapaan kuin Eminemin The Re-Up (#2, 2006), eikä sitä voi pitää Kanye West -albumina.
The Killersin erinomainen listasaldo jatkui Battle Bornin kolmostilalla. Se on heidän toiseksi paras sijoituksensa: Sam’s Town (2006) ylsi kakkoseksi ja kaikki neljä studioalbumia ovat vähintään käyneet top tenissä.
Carly Rae Jepsenin ensimmäinen valtavirtanäkyvyyttä saavuttanut albumi Kiss debytoi kuudentena ja Grizzly Bearin neljäs levy Shields seitsemäntenä. Jo Grizzly Bearin läpimurtoalbumi Veckatimest (#8, 2009) rikkoi top ten -kuparisen.
Top teniin tunkeutui myös Ben Folds Fiven paluualbumi The Sound of the Life of the Mind. Se nappasi kymmenennen sijan, joka on Foldsin paras saavutus missään yhteydessä. Hänen sooloalbuminsa Way to Normal (2008) ylsi 11:nneksi.
Kantrilaulaja Easton Corbinin All Over the Road debytoi 11:ntenä, portaan päässä esittäjänsä parhaasta. Samoin top ten -kannasta joutui luopumaan Band of Horses, jonka Mirage Rock jäi 13:nneksi. Infinite Arms (2010) ylsi peräti seitsemänneksi.
Jo neljättä vuosikymmentä levyttävä Dwight Yoakam pääsi ensimmäistä kertaa top 20:een, kun 3 Pears debytoi 18:ntena. This Time (1993) ylsi 25:nneksi.
Michael Jacksonin Bad-albumin 25-vuotisjuhlapainokset näyttäytyvät kummallisesti kahdella sijalla: 23:ntenä ja 46:ntenä. Ensin mainittuun on laskettu mukaan myös alkuperäisen myynti. Bad vietti aikoinaan kuusi viikkoa huipulla siellä myös debytoiden, mikä oli tuolloin aika harvinaista.
Sitten viikon pommi: Loose-albumillaan (2006) ykköseksi yltäneen Nelly Furtadon uusi englanninkielinen levy  The Spirit Indestructible debytoi hämmästyttävästi vasta 79:ntenä. Kuudessa vuodessa siis pitkälti toistasataatuhatta Furtadon ystävää on vaihtunut vajaaseen kuuteen tuhanteen innokkaaseen.


Britannian singlet, Top 10

1. (3.) Psy – Gangnam Style
2. (1.) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
3. (9.) Flo Rida – I Cry
4. (6.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
5. (4.) Ne-Yo – Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself)
6. (2.) Example – Say Nothing
7. (14.) Fun – Some Nights
8. (11.) David Guetta featuring Sia – She Wolf (Falling to Pieces)
9. (18.) Conor Maynard featuring Ne-Yo – Turn Around
10. (8.) Amelia Lily – You Bring Me Joy

Viime viikolla virheellisesti väitin One Directionin uuden singlen ilmestyvän jo kuluneella viikolla, mutta ei, se tulikin kauppoihin tänään. Niinpä Psyn Gangnam Style ehti kuin ehtikin napata ainakin yhden paalupaikan sarakkeeseensa. Biisi ei ole toistaiseksi ollut aivan nettihuuman tasoinen myyntimenestys, mutta siis iso pophitti joka tapauksessa.
Psy on ensimmäinen korealainen artisti brittilistan kärjessä eikä japanilaisiakaan taida siitä tilastosta löytyä. En nyt kovin tarkasti aihetta tutkaillut tätä päivitystä varten. Monet ovat ehtineet pitää Gangnam Stylen menestystä merkittävänä k-popin näkökulmasta, mutta on liian ennenaikaista sanoa nostaako se mukanaan muitakin aasialaisia hittejä Euroopan listoille.
Flo Ridan I Cry on taas myötätuulessa, nyt tuloksena sen korkein sijoitus eli kolmas. Sama suunta on Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetherillä, jolle nelossija on niin ikään korkein. Kappale saattaa nousta ainakin myyntiluvuiltaan Swiftin suurimmaksi hitiksi. Love Story (2008) ylsi kakkoseksi.
Viime viikolla Suomessa piipahtaneen Funin Some Nights palasi top teniin ja saman tien omalle parhaalle sijalleen seitsemänneksi. She Wolfista tuli David Guettan 16. top ten -single. Aika huimaa supertähtimenoa puhtaana klubimenestyjänä aloittaneelle.
Sialle She Wolfin top ten -paikka on uran neljäs ja kolmatta kertaa kärkikymmenikössä on nuori mies nimeltä Conor Maynard. Turn Aroundia vahvistaa Ne-Yo, jolla on täten samanaikaisesti kaksi isoa brittihittiä.
Mumford and Sonsin I Will Wait on hitaan alun jälkeen intoutunut jo 12:nneksi. Tulisiko siitä bändin ensimmäinen top ten -single? DJ Freshin urakäyrä näyttää toiseen suuntaan, sillä kahden ykkösen ja yhden kutosen jälkeen The Feeling jäi nyt 13:nneksi. Biisillä laulava RaVaughn ei ole aiemmin käynyt listalla.
Paloma Faithin INXS-cover Never Tears Us Apart debytoi hienosti 16:ntena. Sitä ei toistaiseksi löydy Fall to Grace -albumilta, mutta lienee mukana tulevalla erikoispainoksella. Alkuperäinen piipahti 24:ntenä vuonna 1988.
Otto Knowsin Million Voices jatkoi hidasta kipuamistaan jo 18:nneksi. Jason Mrazin I Won’t Give Up (#13, 2012) palasi 23:nneksi ja The Frayn How to Save a Life -ikihonka (#4, 2007) nousi 71–27.
Musen Madness aloitti aikoinaan varsin heikosti, mutta intoutui nyt hyppäämään 47–28 – biisin listauran paras. Taylor Swiftin uusi biisi Begin Again debytoi 30:ntena.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Mumford and Sons – Babel
2. (-) Green Day – ¡Uno!
3. (2.) Pink – The Truth About Love
4. (1.) The Killers – Battle Born
5. (-) Jonathan and Charlotte – Together
6. (3.) The Script – #3
7. (5.) Emeli Sandé – Our Version of Events
8. (4.) The xx – Coexist
9. (-) deadmau5 – Album Title Goes Here
10. (21.) Mumford and Sons – Sigh No More

Mumford and Sonsin Sigh No More (#2, 2010) on myynyt 1,5 miljoonaa kotimaassaan ja lisämiljoonia ympäri maailmaa, joten ei ollut mikään ihme, että Babel murskasi vastustajansa tämän viikon albumilistalla. Se on siis bändin ensimmäinen ykkönen. Samassa kyydissä esikoinen loikkasi kymmenenneksi.
Green Dayllä on jo kaksi ykköstä, American Idiot (2005) sekä 21st Century Breakdown (2009), joten Unon kakkostila tuskin heitä hetkauttaa. Se on bändille jo kuudes top ten -merkintä. Heidän viimeisimmästä top 20 -singlestään on kuitenkin kulunut viisi vuotta (The Simpsons Theme; #17, 2007).
Talent-kisassa taannoin hätkähdyttänyt sisarusduo Jonathan and Charlotte debytoi viidentenä. Komeat äänet heillä. Hieman vähemmän ääntelee dj-tähti Deadmau5, joka saavutti uransa ensimmäisen top ten -albuminsa ja seminäppärästi nimetty Album Title Goes Here saattaa yltää samaan USA:ssakin.
Indiefolk-tulokas Lucy Rosen Like I Used To debytoi hienosti 13:ntenä. Rose on laulanut muun muassa Bombay Bicycle Clubin levyillä.
No Doubt palasi peräti yhdeksän vuoden tauolta 16:nneksi Push and Shove -albumillaan. Se saattaa vaikuttaa kehnolta, mutta heidän edellinen studioalbuminsa Rock Steady (2001) pääsi vain 43:nneksi. Gwen Stefanin luotsaamalla yhtyeellä on toki kaksi top ten -albumia ja rouva itse on matkannut kerran sinne Love Angel Music Babyllä (#4, 2004). Sen sijaan The Sweet Escape (2006) ei jaksanut jouluruuhkassa 14. tilaa ylemmäs, vaikka myi hyvin.
Uusi painos Lana Del Reyn Born to Diesta tuotti 15. sijan. Veteraanisarjaan luettavan Deacon Bluen paluualbumi The Hipsters debytoi 19:ntenä. Bändi nettosi viisi perättäistä top ten -albumia vuosina 1989–94, joista kaksi ykköstä (When the World Knows Your Name sekä Our Town: Greatest Hits), mutta vuoden 2001 studioalbumi Homesick jaksoi vain 59:nneksi. Tätä ennen edellinen top 20 -albumi oli juurikin tuo mainittu kokoelma.
The Beach Boysin Fifty Big Ones -kokoelma debytoi 30:ntenä. Bändin uraa paketoidaan suhteellisen ahkerasti: The Platinum Collection (2005) ylsi samalle sijalle ja The Sounds of Summer (2006) 46:nneksi.

Listaklassikko: Boyz II Men – 4 Seasons of Loneliness (1997)

On katteetonta väittää 4 Seasons of Lonelinessia musiikilliseksi klassikoksi, mutta listamielessä se on hyvin kiinnostava. Se pohjusti muutamaa vuotta aiemmin huikeasti menestyneen Boyz II Menin kolmatta albumia Evolution (#1, 1997), jonka myyntiluvut jäivät lopulta vain kuudesosaan edeltäjänsä II:n jättimenestyksestä.

4 Seasons of Loneliness puolestaan jäi Boyz II Menin viimeiseksi isoksi hitiksi ja Hot 100 -listan ykköseksi. Ryhmä vietti listan huipulla ikuisuuksia 1990-luvun alkupuolella: End of the Road (1992) 13 viikkoa, tuolloinen ennätys; I’ll Make Love to You (1994) 14 viikkoa, rikkoi edellisen; On Bended Knee (1994) kuusi viikkoa ja Mariah Careyn kanssa duetoitu One Sweet Day (1995) 16 viikkoa, joka on yhä Hot 100 -listan ennätys.

Mikään ei kuitenkaan oikeasti kestä ikuisesti. 4 Seasons of Loneliness eteni huipulle syksyllä 1997, hallitsi viikon ja painui unholaan kaikkialta muualta paitsi listakirjoista. Seuraaja A Song for Mama ylsi vielä seitsemänneksi, mutta sen jälkeen ryhmää ei ole nähty top tenissä. Ajat olivat muuttuneet, soul-ryhmien tilalle tulivat ’N Syncin ja Backstreet Boysin kaltaiset bändit.

Ovi kiinni veteraaneilta

Britannian tuoreella top 75 -albumilistalla nähdään hauska ilmiö: monet korkeisiinkin listasijoituksiin tottuneet konkarit jämähtivät juuri top 40:n alapuolelle. Niistä parhaiten pärjäsi yllättäen Skunk Anansien Black Traffic (42). Perässä piiputtivat Marillionin That Can't Be Made (43) sekä karmaisevimmin Nelly Furtadon The Spirit Indestructible (46). Furtadon edellinen englanninkielinen studioalbumi Loose (#4, 2006) myi triplaplatinaa, mutta kuusi vuotta on popissa ikuisuus.

Furtado voi ehkä lohduttautua sillä, että Aimee Mannin Charmer ei päässyt 74. tilaa ylemmäs ja Lynyrd Skynyrdin Last of a Dyin' Breed jäi suorastaan mystisesti peräti 83:nneksi. God and Guns (2009) kävi sentään 36:ntenä.

Sen sijaan Ben Folds Fiven The Sound of the Life of the Mindin 40. tila on iloinen yllätys. Folds ei nimittäin ollut käynyt top 40:ssä sitten The Unauthorized Biography of Reinhold Messnerin (#22, 1999). Richie Samboran Aftermath of the Lowdownin 35. tila on ihan siedettävä, mutta noin harvalla levytystahdilla (kolme albumia 20 vuodessa) sietääkin yltää joka kerta suhteellisen ylös.

Viikon ykkönen The Killersin Battle Born myi hieman vajaat 94 000 kpl, joka on vuoden kolmanneksi paras avaus Emeli Sandén ja Lana Del Reyn jälkeen. Pitkästä aikaa albumilistan ykkönen teki kauppansa myös paremmin kuin viikon ostetuin single.

Listakatsaus, vko 39

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Maroon 5 – One More Night
2. (1.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
3. (4.) Fun – Some Nights
4. (3.) Flo Rida – Whistle
5. (6.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (7.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
7. (5.) Ellie Goulding – Lights
8. (10.) Alex Clare – Too Close
9. (9.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
10. (8.) Neon Trees – Everybody Talks

Hot 100 -listalla Maroon 5:n One More Night eteni kakkossijalta kärkeen ja siis bändin kolmanneksi ykköshitiksi. Ne kaksi aiempaa ovat Makes Me Wonder (2007) ja Moves Like Jagger (2011). Brittilistan valloittanut Payphone ylsi kakkoseksi keväällä ja vietti top tenissä peräti 19 viikkoa.
Useita omia parhaita top tenissä tällä viikolla: Muun muassa Funin Some Nights hiipi jo kolmanneksi ja Pinkin Blow Me (One Last Kiss) asteli pykälän ylemmäs viidenneksi. Siitä tuli Pinkin ensimmäinen ihan ikioma radiolistan ykkönen – Lady Marmaladellahan (2001) lauleskeli kolme muutakin tähteä.
Psyn Gangnam Style oli viikon neljänneksi ostetuin kappale ja loikkasi 64–11. Psy ei ole ensimmäinen korealaistaustainen listamenestyjä, sillä Far East Movementilla on ykkönenkin (Like a G6, 2010) Nyt joku voisi sanoa, että Far East Movement on jenkkibändi ja totta, kaikki sen jäsenet asuvat Los Angelesissa. Psy on joka tapauksessa yhä käsittääkseni Korean kansalainen. Ja joka tapauksessa Gangnam Style on ensimmäinen koreankielinen top 20 -hitti ja suurin ei-englanninkielinen Hot 100 -hitti pitkiin aikoihin.
Japanilaisia nähtiin Hot 100 -listan kärjessä jo vuonna 1963, asialla Kyu Sakamoto ja Sukiyaki.
Kanye Westin ja kavereiden Clique nousi 55–12. Mercy ylsi 13:nneksi kesällä. Westin liidaama Eri esittäjiä -albumi kamppailee ensi viikolla albumilistan paalusta Pinkin kanssa.
Imagine Dragons saavutti ensimmäisen top 40 -hittinsä It’s Timen noustua 49–33. R’n’b-tähti Miguelille Adornin hyppy 41–35 tarkoitti uran kolmatta – Sure Thingin (2011) saavutus parani pykälällä. Ne-Yon brittiykkönen Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself) alkaa viimein päästä vauhtiin kotimarkkinoillaankin: 50–37.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Dave Matthews Band – Away from the World
2. (-) Little Big Town – Tornado
3. (-) Bob Dylan – Tempest
4. (-) The Avett Brothers – The Carpenter
5. (-) The xx – Coexist
6. (-) ZZ Top – La Futura
7. (2.) Imagine Dragons – Night Visions
8. (1.) Matchbox Twenty – North
9. (4.) Various Artists – NOW 43
10. (-) Amanda Palmer & The Grand Theft Orchestra – Theatre Is Evil

Viisi kärkipaikkaa menivät kaikki uutuuksille, joista pisimmän korren veti ylivoimaisesti Dave Matthews Bandin kahdeksas studioalbumi Away from the World. Sitä ostettiin hienosti 266 000 kpl ja se on jo bändin kuudes perättäinen ykkönen. Seitsemän studioalbumin lisäksi myös neljä liveä ja kokoelma ovat yltäneet top teniin.
Kakkossijan Little Big Town on meille tuntemattomampi, mutta Tornado-albumia ennakoinut Pontoon on osoittautunut kantribiisien mittakaavassa oikein jättihitiksi. Tornado on bändin viides studioalbumi ja toinen top ten -menestys. The Reason Why (2010) kävi viidentenä.
Bob Dylanin Tempest nappasi brittilistan tapaan pronssia. Se on jo hänen 20. top ten -merkintänsä ja viides putkeen. Viimeisin ykkönen tuli kolme vuotta sitten (Together Through Life). 20 top ten -lättyä sivuaa Madonnan saavutusta.
The Avett Brothersin odotettu The Carpenter ilmaantui neljänneksi. Indiefolk-ryhmä pääsi 16:nneksi muutaman vuoden takaisella I and Love and Youlla, joka sertifioitiin lopulta kultalevyksi.
The XX:n Coexist olisi jollain toisella viikolla kamppaillut ykkössijastakin, mutta nyt se joutui tyytymään viidenteen tilaan. Hieno saavutus toki tuokin. XX-esikoinen (2009) pääsi vain 92:nneksi, mutta myi tasaisesti.
Imagine Dragons onnistui yllättäen ohittamaan viime viikon ykkösen Matchbox Twentyn. Niiden edellä kuudentena debytoi ZZ Topin La Futura. Toppien edellisestä studioalbumista (Mescalero) on jo yhdeksän vuotta ja se piipahti vain 57:ntenä. Tätä ennen viimeisin top ten -lätty oli Recycler (#6, 1990).
Kokonaan uuden kärkikuusikon lisäksi top 40:iin pamahti useita muita tulokkaita. Top tenin täydensi Amanda Palmer and The Grand Theft Orchestran Theatre Is Evil. Se on Palmerin ja taustaryhmänsä ensimmäinen hittialbumi.
DMX:n Undisputed limbosi 19:nneksi. Limbosi siksi, että räppärin kaikki aiemmat kuusi studioalbumia pääsivät joko ykköseksi tai kakkoseksi. Viisi ykköstä on kaikkien aikojen paras urastartti, siis jopa parempi kuin esimerkiksi aikalaisillaan Britney Spearsillä tai Eminemillä. Spearsin vauhti hyytyi viidenteen albumiin (My Prerogative -kokoelma, 2004), Eminem jäi paalua vaille heti mainstream-esikoisellaan The Slim Shady LP (#2, 1999). Hieman aiheen vierestä: Spears ei ole koskaan yltänyt Britannian albumilistan ykköseksi.
St. Vincentin ja David Byrnen Love This Giant debytoi 23:ntenä. St. Vincentin Strange Mercy (2011) ylsi 19:nneksi, Talking Heads -Byrne ei ole koskaan soolona käynyt noin korkealla.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
2. (-) Example – Say Nothing
3. (37.) Psy – Gangnam Style
4. (3.) Ne-Yo – Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself)
5. (5.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (7.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
7. (4.) Little Mix – Wings
8. (6.) Flo Rida – I Cry
9. (2.) Amelia Lily – You Bring Me Joy
10. (8.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time

The Scriptin Hall of Fame saavutti siis toisenkin ykkösviikon. Sen pahimmaksi uhkaajaksi muodostui Examplen uusi oma single Say Nothing. Examplelle kakkostila on tietenkin hyvä, mutta ei millään muotoa uran parasta antia: sekä Changed the Way You Kiss Me (2011) että Stay Awake (2011) aloittivat paalupaikalta. Top ten -sinkkuja miehellä on nyt jo seitsemän, joista pari vierailua.
Psyn Gangnam Style nousi odotetusti kolmanneksi, mutta saa nähdä, pääseekö koskaan ykköseksi asti. Sen tielle voi asettua esimerkiksi tänään julkaistu One Directionin uusi single. Gangnam Style on jo nyt joka tapauksessa brittilistahistorian suurin koreankielinen hitti.
Dappyn Good Intentions debytoi 12:ntenä, mikä on hieman alakanttiin – räppärillä on jo ykkös- ja kakkossijat. Conor Maynard saattaa sen sijaan saada ainakin myyntiluvuissa mitaten uransa suurimman hitin rohkaisevasti (38–18) etenevästä Turn Aroundista. Nuorella miehellä on jo kaksi top 5 -singleä.
Otto Knowsin Million Voices petrasi 24–21. Jessica Wright teki listadebyyttinsä sijalle 36 kappaleella Dance All Night. Wright tunnetaan lähinnä The Only Way Is Essex -sarjasta.


Britannian albumit Top 10

1. (-) The Killers – Battle Born
2. (-) Pink – The Truth About Love
3. (2.) The Script – #3
4. (1.) The xx – Coexist
5. (5.) Emeli Sandé – Our Version of Events
6. (re) Michael Jackson – Bad
7. (4.) Coldplay – Mylo Xyloto
8. (3.) Bob Dylan – Tempest
9. (-) Carly Rae Jepsen – Kiss
10. (10.) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)

The Killersin ura on alkanut upeasti, sillä heidän kaikki neljä studioalbumiaan ovat päässeet brittilistan ykköseksi. Tuoreimpana siis Battle Born. Vain jämäkokoelma Sawdust (#7, 2007) joutui tyytymään alempiin sijoituksiin, mutta sekin myi platinaa.
Todella tiukan vastuksen Battle Bornille antoi Pinkin The Truth About Love. Alecia Moorellakin on ykkönen, Funhouse (2008), ja top ten -lättyjä jo peräti seitsemän – aika hyvin, kun varsinaisia studioalbumeita on ilmestynyt vasta kuusi ja niistä ensimmäinen (Can’t Take Me Home, 2000) ylsi vain 13:nneksi.
Aikoinaan myyntiennätyksiä rikkonut Michael Jacksonin Bad (1987) kamppaili pitkään rinta rinnan Thrillerin kanssa miehen myydyimmän albumin tittelistä Britanniassa, mutta viime vuosina Thriller on karannut siinä tilastossa. Nyt ilmestynyt 25th Anniversary -painos palautti Badin kuudenneksi. Se vietti viisi viikkoa ykkösenä tasan 25 vuotta sitten.
Carly Rae Jepsenin esikoisalbumi Kiss debytoi kivasti yhdeksäntenä. Kivasti siksi, että parilla pophitillä on vielä vaikea myydä albumeita – olkoonkin, että toinen niistä on Call Me Maybe -tason jättimenestys.
Sitä vastoin Grizzly Bearin Shieldsin 17. tila on pieni pettymys ottaen huomioon., millaisen kulttistatuksen heidän Veckatimest-albuminsa (#24, 2009) on saavuttanut. Samaa voi sanoa Band of Horsesin Mirage Rockin 20. sijasta. Edeltäjä Infinite Arms (2010) kävi 21:ntenä. Toki molemmat ovat siis bändien parhaita sijoituksia, ja kannet ovat nätit.
Rival Sonsin Head Down debytoi 31:ntenä ja Bon Jovista tutun Richie Samboran uusi sooloalbumi Aftermath of the Lowdown 35:ntenä. Samboran uran paras soolosijoitus on Stranger in This Townin (1991) 20. tila.
Pet Shop Boysin Elysium menettää asemiaan nopeasti, mutta pysyi silti top 40:ssä: 9–37. Ja ennen kuin joku kysyy, missä on Kanye Westin G.O.O.D. Music -albumi Cruel Summer, se meni eri esittäjineen tietenkin kokoelmalistalle.

Vielä riittää virtaa

Hot 100 -listan top 50:n alapuolella saattaa keikkua pitkäänkin kappaleita, jotka kasvattavat pisteitään ja siten ylittävät 20 viikon kynnyksen. Tällä viikolla sellaisia on mukana kaksi: Of Monsters and Menin Little Talks (53. sija, 24 viikkoa) ja Linkin Parkin Burn It Down (66, 22 viikkoa). Ne ovat siis mukana, koska kasvattivat jonkin osa-alueen pisteitään edellisviikosta.

Little Talks on On-Demand -listalla 19:ntenä, Burn It Downin sitkeyden syy piilee radiopuolella, sillä se on hiljalleen noussut Pop Songs -listan 25:nneksi.

Selvitykseksi: Kappale tipahtaa ulos Hot 100 -listalta, jos se on sijoilla 51–100, sillä on yli 20 listaviikkoa ja sen pisteet ovat laskussa.

Maroon 5:n One More Night kipusi Hot 100 -listan kärkeen olematta ykkösenä millään osa-alueella. Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetheriä ei ole päästetty streaming-palveluihin lainkaan, mikä osaltaan eväsi siltä ykkössijan tämän viikon listalta. Levy-yhtiö haluaa ehkä saada digisinkkuja mahdollisimman paljon kaupaksi. Listaintoilijoiden mieleen palaa 1990-luku, jolloin monia kappaleita ei julkaistu myyntiin, koska haluttiin suunnata kysyntää albumeihin.

Gleen tähti alkaa olla laskussa, sillä ohjelman neljäs kausi alkoi siten, että ainoastaan versio Imagine Dragonsin It's Timesta debytoi Hot 100 -listalla 95:ntenä. Se toisaalta osaltaan vauhditti alkuperäisen 33:nneksi.

Myös albumilistalla nähdään muutamia aikamoisia menneiden aikojen tähtien sukelluksia: DMX:n Undisputed jäi kuuden top 2 -albumin jälkeen 19:nneksi, Hoobastankin Fight or Flight neljän top 30 -albumin jälkeen 66:nneksi ja Melissa Etheridgen 4th Street Feeling tipahti 18–62.

Näihin verrattuna Pet Shop Boysin Elysiumin debyytti 44:ntenä sekä se, että Natasha Bedingfield kelpaa yhä Hot 100 -listalle (vierailu Lifehousen Between the Raindropsilla), ovat ihan hyviä saavutuksia.

Listanimi: Melanie C

Spice Girlsistä tuttu Melanie Chisholm julkaisi viime viikolla uuden cover-albumin nimeltään Stages. Jos et tiennyt siitä, älä hätäänny, sillä kovin moni muukaan ei huomannut tapausta – Stages debytoi brittilistan sijalla 50. Keski-Euroopasta liene luvassa parempia sijoituksia, sillä siellä Melanie C on suhteellisen suosittu.

Melanie C:n soolouraa sivuttiin jo Listaklassikko-sarjassa Never Be the Same Again -muistelon myötä, mutta jatketaan: Neito julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Northern Star jo vuonna 1999, samoihin aikoihin kuin tuolloin ex-bänditoveri Geri Halliwell pukkasi ilmoille oman esikoisensa. Northern Star debytoi Britannian albumilistan kymmenentenä, mutta kipusi lukuisten hittien ansiosta lopulta neljänneksi ja myi hienosti. Listaviikkojakin kertyi 63.

Kakkosalbumi Reason (#5, 2003) aloitti korkealta mutta romahti kuin kivi ja sen jälkeen paluuta entiseen ei ole ollut: Beautiful Intentions (#24, 2005) vietti listalla kaksi viikkoa, ja kaikki sen jälkeen ilmestyneet vain viikon kukin: This Time (#57, 2007), The Sea (#45, 2011) ja nyt siis toistaiseksi Stages (#50, 2012).

Mutta siis Northern Star oli iso menestys. Siltä lohkaistiin peräti viisi top 20 -singleä, joista kaksi ykköstä (Never Be the Same Again ja I Turn to You) ja lisäksi Bryan Adams -duetto When You’re Gone (#3, 1998) oli vuodenvaihteen 1998–99 suurimpia hittejä.

Sittemmin Melanie C on päässyt top teniin soolona kahdesti: Here It Comes Again (#7, 2003) ja Next Best Superstar (#10, 2005). Hänen viimeisin top 40 -sinkkunsa on versio The Strangelovesin I Want Candystä (#24, 2007), josta muistetaan myös Bow Wow Wow’n tulkinta (#9, 1982).

Listakatsaus, vko 38

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
2. (3.) Maroon 5 – One More Night
3. (1.) Flo Rida – Whistle
4. (5.) Fun – Some Nights
5. (4.) Ellie Goulding – Lights
6. (11.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
7. (9.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
8. (6.) Neon Trees – Everybody Talks
9. (8.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
10. (15.) Alex Clare – Too Close

Video ja VMA-esiintyminen nostivat Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetherin takaisin Hot 100 -listan kärkeen. Ykkösviikko on sen kolmas. Swiftin uusi biisi Ronan debytoi 16:ntena. Sen tuotot menevät hyväntekeväisyyteen.
Maroon 5:n One More Night eteni kakkoseksi ohi Flo Ridan Whistlen. Tuleeko siitä bändin kolmas ykkönen Makes Me Wonderin ja Moves Like Jaggerin seuraksi?
Myös Pink esitti Blow Me (One Last Kiss) -hittinsä MTV:n kemuissa ja biisi loikkasi toistaiseksi korkeimmalle sijalleen kuudenneksi. Siitä on tulossa Lady Marmaladen jälkeen Pinkin uran toiseksi suurin radiohitti.
Justin Bieberin As Long As You Love Me merkkautti oman parhaansa ja Alex Claren Too Close nousi jo kymmenenneksi. Se on tietenkin brittimiehen ensimmäinen top ten -hitti. Kotimaassaan biisi on yltänyt neljänneksi.
Alicia Keysin ja Nicki Minajin Girls on Fire debytoi 37:ntenä. Keysillä on taskussaan kolme ykköstä ja kaikkiaan yhdeksän top 10 -käyntiä.
Frank Ocean saavutti uransa ensimmäisen top 40 -hitin Thinkin Bout Youn loikattua 78–39. Jay-Z:n, Kanye Westin ja Big Seanin Clique debytoi 55:ntenä.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Matchbox Twenty – North
2. (-) Imagine Dragons – Night Visions
3. (-) Lecrae – Gravity
4. (4.) Various Artists – NOW 43
5. (8.) Carrie Underwood – Blown Away
6. (6.) Maroon 5 – Overexposed
7. (7.) 2 Chainz – Based on a T.R.U. Story
8. (1.) TobyMac – Eye on It
9. (3.) Trey Songz – Chapter 5
10. (-) Cat Power – Sun

Matchbox Twentyn esikoisalbumi Yourself or Someone Like You (#5, 1997) on myynyt yli kahdeksan miljoonaa kappaletta, ja sen jälkeen kaikki studioalbumit ovat päätyneet top teniin, mutta vasta nyt bändi sai ensimmäisen ykkösensä. Northia ostettiin noin 95 000 kpl. Tätä ennen sekä Mad Season (2000) että Exile on Mainstream (2007) ylsivät kolmanneksi.
Bändin laulajalla Rob Thomasilla on ykkönen jo ennestään: Something to Be (2005) debytoi kärjessä Lonely No More -hitin siivittämänä. Se, että bändin jäsen yltää soolona kärkeen ennen kuin bändinsä, on erittäin harvinaista.
Indierock-yhtye Imagine Dragons on ollut tuttu näky top sadassa Continued Silence -ep:nsä myötä (#40, 2012) ja nyt heidän ensimmäinen varsinainen albuminsa Night Visions aloitti kakkospaikalta.
Gospel-hiphoppari Lecrae ei ole ihan uusi tulokas, mutta ensikertalainen top tenissä. Kolmanneksi ilmaantunut Gravity seuraa kahta top 20 -albumia.
Cat Powerin Sun debytoi kymmenentenä ja on laulajattaren ensimmäinen top ten -albumi. Jukebox (2008) kävi 12:ntena. Animal Collectiven Centipede Hz:n 16. sija on ihan hyvä ottaen huomioon, että yleensä indiestä pitävä Britannia sijoitti sen karmaisevasti 55:nneksi. Jo Merriweather Post Pavilion (2009) ylsi kuitenkin 13:nneksi. Two Door Cinema Clubin brittikakkonen Beacon nappasi 17. tilan, bändin uran paras.
Uutuustrion sijoilla 16–18 täydensi Melissa Etheridgen 4th Street Feeling. Se ei ole rouvalle kovinkaan hyvä saavutus, sillä viimeksi hänen normaali studioalbuminsa on jäänyt noin alas vuonna 1992. Fearless Love (2010) ylsi seitsemänneksi.


Britannian singlet, Top 10

1. (2.) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
2. (-) Amelia Lily – You Bring Me Joy
3. (1.) Ne-Yo – Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself)
4. (4.) Little Mix – Wings
5. (3.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (11.) Flo Rida – I Cry
7. (8.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
8. (6.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
9. (5.) Sam and the Womp – Bom Bom
10. (10.) Fun – Some Nights

The Script saavutti uransa ensimmäisen ykkössinglen Hall of Famen kivuttua hopeapallilta portaan ylemmäs. Will.i.amilla on ykkösiä vaikka muille jakaa, sekä omissa että Black Eyed Peasin nimissä.
Viimevuotinen X Factor -kilpailija Amelia Lily debytoi kakkosena esikoissinglellään You Bring Me Joy. Sen on tuottanut Xenomania. Hieman kehnommin kävi X Factor -tuomarina toimivalle Tulisalle, jonka Live It Up seurasi Youngia (#1, 2012) vain sijalle 11.
Flo Ridan I Cry nousi odotetusti kuudenneksi. Sijalle 12 tupsahti Gerry and the Pacemakersin You’ll Never Walk Alone (#1, 1963). Kappale tunnetaan Liverpoolin kannatuslauluna. Tuore raportti kertoo, että 41 kaikkiaan 96 uhrista Hillsborough’n stadionilla vuonna 1989 olisi voitu pelastaa.
David Guettan She Wolf (Falling to Pieces) debytoi 14:ntenä ja Play Hard 22:ntenä. Molemmat ovat mukana Nothing But the Beat -albumin uudella painoksella, josta lisää alla.
Mumford and Sons on myynyt Britanniassa 1,5 miljoonaa albumia  ja nyt palaamassa kakkoslevynsä myötä, joten I Will Waitin 17. sija on iso pettymys – olkoonkin heidän uransa korkein listasijoitus. Myös The Killersin Runawaysiä saattoi joku odottaa 18. tilaa ylemmäs – minä en. The Killersillä on neljä top ten -singleä.
Hollantilais-dj:n Otto Knowsin Million Voices nousi 42–24. Korean ihmeen Psyn Gangnam Style loikkasi 61–37. Se ei ole ensimmäinen korealaisperäisen artistin top 40 -hitti (muistamme kaikki ainakin Far East Movementin), mutta ensimmäinen koreaksi laulettu.
Kanye Westin ja kumppaneiden Clique debytoi 29:ntenä ja Conor Maynardin Turn Around 38:ntenä. Sillä vierailee Ne-Yo.


Britannian albumit Top 10

1. (-) The xx – Coexist
2. (-) The Script – #3
3. (-) Bob Dylan – Tempest
4. (20.) Coldplay – Mylo Xyloto
5. (4.) Emeli Sandé – Our Version of Events
6. (1.) The Vaccines – Come of Age
7. (2.) Two Door Cinema Club – Beacon
8. (-) Joe McElderry – Here’s What I Believe
9. (-) Pet Shop Boys – Elysium
10. (6.) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)

The xx:n Coexist nappasi Britannian albumilistan ykköspaikan peitoten The Scriptin #3:n. Scriptillä on jo kaksi ykköstä, The xx:n esikoinen nousi Mercury-palkinnon myötä kolmanneksi ja myi platinaa.
Niinpä Bob Dylanin Tempestille jäi käteen pronssi, mikä sekin on huima saavutus 71-vuotiaalta veteraanilta. Together Through Life (2009) on yhä iäkkäimmän artistin uutta musiikkia sisältävä ykkönen. Dylanilla on nyt vaatimattomat 34 top ten -albumia.
Paralympialaisten päättäjäisten keikka nosti Coldplayn Mylo Xyloton neljänneksi. X Factorin taannoin voittanut Joe McElderry on kaikessa hiljaisuudessa saavuttanut jo kolme top ten -albumia. Here’s What I Believe debytoi kahdeksantena.
Pet Shop Boysin Elysium jäi yhdeksänneksi. Sanon jäi, koska sijoitus ei ole millään muotoa hyvä – myyntiluvuista puhumattakaan. Sen saldo lienee vähän toistakymmentä tuhatta, josta noin 8 000 kpl merkattiin kahdelle ensimmäiselle myyntipäivälle. Muita kuin faneja ei siis juuri tunnu kiinnostavan – ainakaan toistaiseksi.
Elysium on toki heidän 14. top ten -albuminsa, eikä yksikään varsinainen studioalbumi ole jäänyt rajan alapuolelle, mutta esimerkiksi Yes (#4, 2009) vietti top 75:ssä vain neljä viikkoa.
David Guettan Nothing But the Beat 2.0 (13) on merkitty uutuudeksi, sillä se ei sisällä kaikkia samoja kappaleita kuin ensimmäinen painos. Billy Talent nappasi uransa parhaan sijoituksen Dead Silencen debytoitua 23:ntenä. Alt-J:n Mercury-suosikki An Awesome Wave eteni 38–24. Sen korkein noteeraus on 19:s.
ZZ Topin La Futura jäi 29:nneksi, mutta kaikki on suhteellista: Mescalero (2003) ei listautunut lainkaan ja Rhythmeenkin (1996) joutui tyytymään 32. tilaan. Partasuilla on kuitenkin viisi peräkkäistä top ten -albumia vuosilta 1983–1994.
Top 40:n täydensi St. Vincentin ja David Byrnen Love This Giant (40). St. Vincentin nimeä ei ole aiemmin nähty listalla, mutta nimen taakse kätkeytyvä Annie Clark ylsi The Polyphonic Spreen riveissä 61:nneksi. Byrnellä puolestaan on nyt kolme top 40 -albumia.
Polyphonic Spreellä on muuten peräti neljä top 75 -singleä, joista kolme ylsi jopa top 40:ään. Byrnen viimeisin kosketus singlelistoihin on laulusuoritus X-Press 2:n jättihitillä Lazy (#2, 2002).

Täyskymppi Rihannalle

Jenkkien latausmyynneistä (eli sinkkumyynneistä) on viime aikoina puhuttu Suomenkin mediassa, kun Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetherin avausviikko ylitti uutiskynnyksen. Tästä inspiroituneena aloin tutkia, ketkä ovat saavuttaneet eniten myyntimenestyksiä USA:ssa digiaikana (yleisesti tulkitaan alkaneen vuodesta 2005).

Katselmuksessa menestyivät parhaiten artistit, jotka ovat olleet huipulla lähes koko tuon ajan. Jos lasketaan vierailut, Rihannalla on kymmenen yli kolme miljoonaa kappaletta myynyttä singleä, joista seitsemällä hän on johtava artisti. Kanye Westillä on kahdeksan (neljä vierailua) ja viime vuosina Hot 100 -listan ykkössijoja Rihannan lailla rohmunneella Katy Perryllä seitsemän, kaikki hänen omissa nimissään.

Kuudessa ovat Black Eyed Peas, Lady Gaga sekä yllättäen Bruno Mars ja Ludacris. Ludacrisilla on suhteessa runsaasti vierailuja, mutta Gagalla sekä Black Eyed Peasillä ei yhtään.

Viiteen ovat yltäneet popräppärit Akon, Pitbull sekä Flo Rida, neljään Eminem, Kesha, T-Pain, Lil Wayne sekä Timbaland. Taylor Swiftillä on kolme, samoin muun muassa Adelella, Beyoncélla, Justin Timberlakella ja Usherilla.

Rihanna on siis viime vuosien suurimpia poptähtiä, mutta yksikään hänen kymmenestä hitistään ei ole kymmenen ajanjakson myydyimmän joukossa.

Rihannan hitit aikajärjestyksessä: Umbrella, Don’t Stop the Music, Live Your Life, Disturbia, Run This Town, Only Girl (In the World), What’s My Name, Love the Way You Lie (myydyin), S&M ja We Found Love.

Listaklassikko: Modjo – Lady (2000)

Kaikki brittilistoja seuranneet suomalaiset muistavat kesän ja syksyn 2000. Tuolloin saarivaltakunnan singlelistan top teniin tunkeutui ensin Daruden Sandstorm (#3, 2000) sekä myöhemmin Bomfunk MC’s:n Freestyler (#2, 2000) ja Daruden toinen hitti Feel the Beat (#5, 2000).

Samoihin aikoihin Ranskastakin tuli eurohitti, nimittäin Modjon pophouse-klassikko Lady (Hear Me Tonight). Se debytoi brittilistan ykkösenä syyskuussa 2000 juhliakseen kaksi viikkoa. Hieno saavutus, sillä tuona vuonna ykköspaikka vaihtui tuhkatiheään: vuoden mittaan nähtiin 42 eri ykköstä, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Ladyn debytoidessa ykkösenä Freestyler oli 16:ntena ja Sandstorm 36:ntenä.

Modjon listaura tyssähti vielä Daruden karriääriäkin lyhyemmäksi. Ladyä seurasi isohko tanssihitti Chillin’ (#12, 2001), mutta sen jälkeen top 40 jäi vain haaveeksi.

Listakatsaus, vko 37

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Flo Rida – Whistle
2. (1.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
3. (4.) Maroon 5 – One More Night
4. (3.) Ellie Goulding – Lights
5. (5.) Fun – Some Nights
6. (11.) Neon Trees – Everybody Talks
7. (7.) Katy Perry – Wide Awake
8. (9.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
9. (10.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
10. (6.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe

Hot 100 -listalla nähtiin kiinnostavia liikahduksia. Aiemmin viikon hallinnut Flo Ridan Whistle palasi ykköseksi ohi Taylor Swiftin hitin, Maroon 5:n One More Night eteni jo kolmanneksi ja Neon Trees saavutti uransa ensimmäisen top ten -hitin Everybody Talksin noustua kuudenneksi. Viimeksi mainitun soisi menestyvän meilläkin.
Jason Mrazin pitkäikäinen I Won’t Give Up on jälleen nousussa yli 30 viikkoa listadebyyttinsä jälkeen. Parhaimmillaan kahdeksantena käynyt hitti merkkautti 25–22. Hunter Hayesin Wanted askelsi ylemmäs kuin aiemmin: 26–24.
The Lumineersin Ho Hey sekä Matchbox Twentyn She’s So Mean etenivät top 40:iin (42–37 ja 53–40). The Lumineersin esikosalbumikin hiipi tahollaan toistaiseksi parhaalle sijalleen 11:nneksi, Matchbox Twentyn albumi tavoittelee ensi viikolla ykköspaikkaa.
OneRepublicin paluusingle Feel Again debytoi 61:ntenä. Ryan Tedderin luotsaamalla ryhmällä on kolme top ten -merkintää. Passion Pit sai ensimmäisen Hot 100 -hittinsä Take a Walkin punnerrettua 99:nneksi.
Ihan hauska sattumus nähdään sijoilla 63 ja 64: Imagine Dragonsin It’s Timea peesaa David Guettan I Can Only Imagine.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) TobyMac – Eye on It
2. (-) Slaughterhouse – Welcome to: Our House
3. (1.) Trey Songz – Chapter 5
4. (3.) Various Artists – NOW 43
5. (-) Alanis Morissette – Havoc and Bright Lights
6. (6.) Maroon 5 – Overexposed
7. (2.) 2 Chainz – Based on a T.R.U. Story
8. (21.) Carrie Underwood – Blown Away
9. (11) Fun – Some Nights
10. (12.) Adele – 21

TobyMacin (oik. Toby McKeehan) nimi ei sano eurooppalaisille juuri mitään, mutta hän on melko iso tekijä Yhdysvalloissa. Miehen edellinen studioalbumi Tonight (#6, 2010) myi kultaa ja nyt Eye on It debytoi ykkösenä. Meille Mac on tutumpi ehkä DC Talkin riveistä. Bändi sai aikoinaan ihan pienenpienen radiohitin kappaleesta Consume Me (1999). Soolona TobyMac on saavuttanut nyt kolme top ten -albumia.
Eminemin suojissa levyttänyt Slaughterhouse debytoi kakkosena esikoisalbumillaan Welcome to Our House. Ryhmän tunnetuimpia jäseniä ovat Joe Budden sekä Royce da 5’9’’, joka kävi viime vuonna ykkösenä Eminemin kanssa Bad Meets Evil -nimen alla.
Alanis Morissetten Havoc and Bright Lights nappasi kivasti viidennen sijan, mutta avausviikon myyntiä voidaan pitää pienenä pettymyksenä. Flavors of Entanglement (2008) debytoi kahdeksantena, mutta myi huomattavasti enemmän ensimmäisellä viikollaan. Melko harvakseltaan levyttävä Morissette saavutti aikoinaan kolme perättäistä ykköstä (Jagged Little Pill, Supposed Former Infatuation Junkie ja Under Rug Swept) ja kaikki hänen uutta materiaalia sisältävät studiolevynsä vuoden 1995 jälkeen ovat yltäneet top teniin.
Carrie Underwoodin Blown Away palasi parin kuukauden tauon jälkeen top kymppiin nimibiisin menestyksen sekä iTunesin alen ansiosta. Se on myynyt kultaa. Funin Some Nights (#3, 2012) eteni pari sijaa ysiksi ja Adelen 21:kin palasi viettämään 79. viikkonsa kärkikymmenikössä.
Circa Survive nettosi uransa toisen top 20 -albumin Violent Wavesin debytoitua 15:ntenä. Blue Sky Noise (2010) jaksoi 11:nneksi. R’n’b-laulaja Tamian Beautiful Surprise debytoi 23:ntenä. Hänet muistetaan ennen kaikkea isosta Hot 100 -hitistä Stranger in My House (#10, 2001). Neito lauloi myös Fabolousin hitillä Into You (#4, 2003). Albumilistalta Tamialla ei ole yhtään top ten -sijoitusta. More (2004) kävi 17:ntenä.
Kristillisen musiikin supertähden Chris Tomlinin And If Our God Is for Us (#17, 2010) loikkasi yllättäen 68–20. Lätty hätyyttelee kultalevyrajaa.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Ne-Yo – Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself)
2. (-) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
3. (-) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
4. (1.) Little Mix – Wings
5. (2.) Sam and the Womp – Bom Bom
6. (5.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
7. (4.) Public Enemy – Harder Than You Think
8. (8.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
9. (3.) Rita Ora – How We Do (Party)
10. (14.) Fun – Some Nights

Kun luin Ne-Yon uuden sinkun nimen Let Me Love You, ensireaktioni oli, etteikö mies muista kirjoittaneensa Mariolle samannnimisen jättihitin. Ilmeisesti muisti, koska perään ilmestyi pitkä alaotsikko Until You Learn to Love Yourself. Tanssipophitistä tuli tällä viikolla Ne-Yon uran viides ykkönen ja peräti kymmenes top ten -single. Hän on menestynyt paremmin Britanniassa kuin kotimaassaan USA:ssa, missä ykkösiä on vain kaksi: So Sick (2006) sekä Give Me Everything (2011).
Ihmeellisen isoksi nimeksi kehittynyt The Script vei uuden Hall of Fame -singlensä kakkoseksi asti. Se sivuaa bändin parasta sijoitusta, ensimmäinen hopeatila tuli The Man Who Can’t Be Movedin (2008) myötä. The Scriptin top ten -saldo näyttää nyt kolmea. Hall of Famella vierailevalla Will.i.amillä on tältä vuodeltakin This Is Loven ykkössija.
Kolmen kovan kamppailussa pronssille jäi Pinkin Blow Me (One Last Kiss), mutta sekin on erinomainen saavutus ottaen huomioon, että neidon toissasyksyistä kokoelmaa maustaneet Raise Your Glass ja Fuckin’ Perfect pääsivät vain sijoille 13 ja 10. Pinkin listaura on jo nyt huima, 16 top ten -singleä, joista kolme ykköstä: Lady Marmalade (2001), Just Like a Pill (2002) ja So What (2008).
Fun sai toisen top ten -hittinsä Some Nightsin loikattua 14–10 ja Cherylin Under the Sun nousi 24–15.
Flo Ridan Whistle on ollut kesän suurimpia hittejä, mutta nyt I Cry joutuu tosissaan kamppailemaan paikasta top viidessä. Se debytoi 11:ntenä, mutta noussee ensi viikolla jonkin verran.
Plan B:n Deepest Shame seuraa kuudentena käynyttä Ill Manorsia sijalle 27. Professor Greenin uusi single Avalon debytoi 36:ntenä. Miehellä on ykkönenkin, Read All About It (2011), jonka kertosäkeen laulanut Emeli Sandé vei vastikään oman soolotulkintansa kolmanneksi.
Albumijulkaisu toi The Vaccinesin Teenage Iconin sijalle 39. Bändi ei ole vielä käynyt top 30:ssa, mutta top 40 -singlejä on jo neljä.


Britannian albumit Top 10

1. (-) The Vaccines – Come of Age
2. (-) Two Door Cinema Club – Beacon
3. (1.) Rita Ora – ORA
4. (2.) Emeli Sandé – Our Version of Events
5. (-) Ronan Keating – Fires
6. (7.) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)
7. (5.) Paloma Faith – Fall to Grace
8. (-) Mark Knopfler – Privateering
9. (3.) Of Monsters and Men – My Head Is an Animal
10. (-) Scouting for Girls – The Light Between Us

Viime vuonna debytoineen The Vaccinesin kakkosalbumi Come of Age nappasi Britannian albumilistan ykkössijan. Heidän esikoisensa What Did You Expect from The Vaccines ylsi neljänneksi ja on myynyt platinaa.
Two Door Cinema Clubin parin vuoden takainen Tourist History kehittyi sleeper-hitiksi ja nousi korkeimmalle sijalleen 24:nneksi vasta viime vuonna. Nyt Beacon debytoi kakkosena ja on siis heidän ensimmäinen top ten -albuminsa.
Ronan Keating jaksaa yhä viehättää soolourallaan ihan kivasti. Hän ei ole ylittänyt Ronan-albuminsa menestystä (#1, 2000), mutta toisaalta piipahtanut kärkikymmenikössä jo seitsemästi ja ykkösiä on peräti neljä – esikoisen lisäksi Destination (2002), Boyzonen alkuvuosiin asti viittaava 10 Years of Hits (2004) sekä äitienpäivän täsmäisku Songs for My Mother (2009).
Vielä pidempi ura on takanaan Mark Knopflerilla, joka ei kotimaassaan ole ollut mikään megamyyjä. Sooloalbumit eivät ole päässeet neljättä sijaa korkeammalle (Sailing to Philadelphia, 2000). Privateeringin kahdeksas tila on kuitenkin jo Knopflerin seitsemäs top ten -merkintä, joten meno on ollut tasaista.
Scouting for Girlsin uusi single Summertime in the City jäi katastrofaalisesti tahollaan top 75:n hännille eikä The Light Between Us -kolmosalbumin kymmenes tila juuri mairittele ykkös- ja kakkossijan perään.
Rob Thomasin paimentama Matchbox Twenty palasi viiden vuoden levytystauolta 14:nneksi, joka on bändin paras listasijoitus. Albumin nimi on North. Sekä Mad Season (2000) että More Than You Think You Are (2003) ylsivät sijalle 31.
Milkin Tales from the Thames Delta debytoi 31:ntenä ja pari sijaa siitä jäi Cat Powerin Sun. Laulajattaren edellinen studioalbumi Jukebox (2008) pääsi pykälän ylemmäs. The XX:n esikoinen (#3, 2010) loikkasi 75–40. Heidän uusi albuminsa lienee ensi viikon ykkönen.

Listanimi: Alanis Morissette

Kanadalainen Alanis Morissette nousi 1990-luvun nuoren vihaisen naisen prototyypiksi singlellään You Oughta Know, joka lohkaistiin neidon Jagged Little Pill -albumilta (1995). Jagged Little Pillistä tuli valtava menestys ja eräs vuosikymmenen ostetuimmista levyistä. Wikipedia esittää lukemaksi 33 miljoonaa, mikä lienee kohtuullisen lähellä totuutta.  Albumi eteni muun muassa sekä USA:n, Britannian että Suomen albumilistan ykköseksi.

Morissetten esikoisalbumi Alanis (1991) myi platinaa Kanadassa, mutta maan rajojen ulkopuolella häntä ei tunnettu ennen Jagged Little Pilliä. Tuolta megamenestykseltä lohkaistiin kuusi hittisinkkua, joista kolme (You Oughta Know, Ironic ja You Learn) ylsivät Hot 100 -listan top teniin. Välissä radiosoittoa kerännyt Hand in My Pocketkin olisi yltänyt, jos se olisi julkaistu myyntiin.

Superodotettu Supposed Former Infatuation Junkie (1998) debytoi tietenkin USA:n albumilistan ykkösenä, mutta Thank U -single ei jaksanut 17. tilaa ylemmäs Hot 100 -listalla. Samoihin aikoihin radiot soittivat runsaasti City of Angels -elokuvan soundtrackin kappaletta Uninvited, mutta sitäkään ei julkaistu myyntiin. Uninvitedista tuli kuitenkin eräs Morissetten tunnetuimmista kappaleista.

Kolmannelta ykkösalbumilta Under Rug Swept (2002) lohkaistu Hands Clean kehittyi radiohitiksi ja ylsi 23:nneksi. So-Called Chaosin (#5, 2004) Everything -etiäisen jälkeen Morissettea ei ole nähty Hot 100 -listalla.

USA:n albumilistalla kaikki Jagged Little Pillin jälkeiset uutta materiaalia sisältävät studiolevyt on nähty top tenissä, sillä uusi Havoc and Bright Lights nappasi viidennen sijan tänään julkistettavalla listalla. Britanniassa saldo ei ole ihan yhtä hyvä: neljä top ten -albumia sekä sijat 15 ja 12 (Havoc and Bright Lights). Top 75 -listaviikkojen määrä kertoo paremmin suosion taantumisesta: Jagged Little Pillin pitkälti yli sadasta päädyttiin Flavors of Entanglementin (#15, 2008) kahteen.

Britannian singlelistalla Morissettella on mennyt kivasti, vaikka top ten -sinkkuja on vain kaksi: Thank U (#5, 1998) sekä Head Over Feet (#7, 1996). Jälkimmäinen oli Jagged Little Pillin viides single. Vielä Hands Clean ylsi 12:nneksi ja Everything 22:nneksi, mutta sen jälkeen tähteä ei ole nähty top 40:ssä.

Huomiotta jääneitä listatarinoita

Listojen kiinnostavuus ei välttämättä liity mitenkään kärkipään tapahtumiin, vaikka ne ovat musabisneksen ja median näkökulmasta jännittävimpiä. Alempaa saattaa löytyä omia pieniä tarinoitaan.

Olen joskus maininnut, että parhaiten Britannian singlelistalla menestynyt bändi ilman top 40 -singlejä on Gorky’s Zygotic Mynci, jolla on kahdeksan top 75 -sinkkua, muun muassa sijat 41, 42 ja 43. Albumilistaltakaan ei ikinä tullut top 40 -sijoitusta, Barafundle (1997, kuva) kävi 46:ntenä. Walesilaisbändin suhteellinen huippusuosio osui aikaan, jolloin singlelistalle nousi jopa parikymmentä uutuutta joka viikko. Niinpä heidän todellisen fanikantansa suuruus (tai pienuus) paljastuu paremmin albumilistamenestyksen avulla. Barafundlen lisäksi heillä on vain yksi top 75 -albumi: Gorky 5 (#67, 1998).

Ennen Gorkya mainittua manttelia piti The Undertonesin spin-off-bändi That Petrol Emotion, jonka suurin hitti Big Decision kävi 43:ntenä vuonna 1987. Heillä on lisäksi kaksi muuta top 50 -merkintää ja yhteensä seitsemän top 75 -sinkkua. Albumilistalla he menestyivät Gorkya paremmin: kolme top 75 -albumia, joista Babble (1987) pääsi 30:nneksi.

Suurin tähti ilman top 40 -sinkkuja on eittämättä Janis Joplin. Itse asiassa hän ei ole koskaan käynyt edes top 75:ssä, mutta albumilistalta on toki jotain menestystä eli kolme top 40 -albumia, parhaana Pearl (#20, 1971).

Muita legendoja ilman singlemenestystä ovat esimerkiksi Tom Waits (ei top 75 -käyntejä) ja The Velvet Underground (yksi top 75 -merkintä vuodelta 1994). Viime vuosien albumimenestyjistä Il Divolla ei ole top 40 -sinkkuja, kuten ei monella muullakaan viihdemusiikin tähdellä (esimerkiksi Katherine Jenkins ja André Rieu). Heidän listakarriäärinsä ovat siis täysin päinvastaisia kuin Gorky’s Zygotic Myncin, mutta kiinnostavia yhtä kaikki.

Listakatsaus, vko 36

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
2. (2.) Flo Rida – Whistle
3. (3.) Ellie Goulding – Lights
4. (9.) Maroon 5 – One More Night
5. (6.) Fun – Some Nights
6. (4.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
7. (5.) Katy Perry – Wide Awake
8. (7.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
9. (13.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
10. (8.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me

Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetheria ostettiin viime viikollakin 307 000 kpl ja kun biisin radiosoittokin kasvoi vauhdilla, se piti kaikki haastajat kurissa.
Maroon 5:n One More Night nousee ryminällä, nyt jo neljänneksi. Siitä saattaa tulla bändin kolmas ykkönen – Payphonellakin oli siihen rahkeita, mutta ajoitus epäonnistui hieman. Kantoina kaskessa olivat Gotye ja Carly Rae Jepsen.
Owl City ja Jepsen saivat toisen top ten -hittinsä, sillä Good Time pomppasi yhdeksänneksi. Everybody Talksista (14–11) tuli poprockbändi Neon Treesin uran suurin hitti. Animal (2009) ylsi 13:nneksi.
Nicki Minajin Pound the Alarm nousi 22–20. Train saavutti kahdeksannen top 40 -hittinsä 50 Ways to Say Goodbyen edettyä 52–34. Musen Madness debytoi 84:ntenä. Heidän ainoa top 40 -hittinsä on Uprising (#37, 2009).


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Trey Songz – Chapter 5
2. (1.) 2 Chainz – Based on a T.R.U. Story
3. (2.) Various Artists – NOW 43
4. (-) DJ Khaled – Kiss the Ring
5. (6.) Justin Bieber – Believe
6. (5.) Maroon 5 – Overexposed
7. (-) Owl City – The Midsummer Station
8. (3.) Rick Ross – God Forgives, I Don’t
9. (-) Tenth Avenue North – The Struggle
10. (7.) One Direction – Up All Night

Trey Songz on jahdannut albumilistan ykköstilaa jo pidempään: hänellä oli taskussaan jo kakkos- ja kolmostila. Chapter 5 on nimensä mukaisesti miehen viides studioalbumi ja sitä ostettiin 135 000 kpl. Yhden biisin tekijäkaartista löytyy Teemu Brunilan nimi. Brunilan krediittitilillä oli jo aiemmin albumiraitoja muun muassa Pixie Lottille, JLS:lle ja saksalaisbändi Queensberrylle.
Hiphop-moguli DJ Khaled saavutti neljännen top ten -albuminsa Kiss the Ringin debytoitua neljäntenä. Se petrasi pykälällä viimevuotisen We the Best Foreverin sijoitusta, mutta myyntilukujen valossa miehellä on mennyt paremminkin.
Owl Cityn keskikesä on meikäläisittäin hassusti vasta elokuun lopussa. The Midsummer Station nappasi seiskasijan jääden All Things Bright and Beautifulista (2011) yhden portaan päähän. Fireflies-jättihitin sisältänyt Ocean Eyes (2009) ylsi kahdeksanneksi, joten Adam Youngilla on koossa kiva trio.
Kristillistä poprockia soittava Tenth Avenue North on top tenin ensikertalainen. The Struggle debytoi yhdeksäntenä. Kantrilaulaja Dustin Lynch vei esikoisensa 13:nneksi.
Ikuisuuksia sinnitellyt Lynyrd Skynyrd nimesi uuden albuminsa masentavasti Last of the Dyin’ Breediksi, mutta bändin meno on listoilla virkeämpää kuin vuosikausiin: 14. sija on heidän parhaansa sitten Gold and Platinum -kokoelman (1979) 12. tilan. God and Guns (2009) ylsi 18:nneksi. Bändin viimeisimmästä top ten -albumista on jo 35 vuotta.
Adelen 21 joutui viimein 78 viikon sinnittelyn jälkeen hyvästelemään top kympin – toistaiseksi. Albumia on ostettu 9,736 miljoonaa, joten se saattaa ylittää maagisen kymmenen miljoonan rajapyykin vielä tänä vuonna.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Little Mix – Wings
2. (1.) Sam and the Womp – Bom Bom
3. (2.) Rita Ora – How We Do (Party)
4. (11.) Public Enemy – Harder Than You Think
5. (17.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
6. (3.) Wiley featuring Ms. D – Heatwave
7. (6.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
8. (5.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
9. (4.) Emeli Sandé – Read All About It Part 3
10. (9.) Angel – Wonderful

Tyttöryhmä Little Mix tuli tutuksi viime syksyn X Factor -kisasta. Heidän ensimmäinen singlensä Cannonball (versio Damien Ricen hitistä) debytoi ykkösenä joulukuussa, mutta putosi nopeahkosti. Paalun napannut Wings tähtää parempaan, mutta sen ensimmäisen viikon myynti ei ollut mitään erityisen huikeaa tasoa.
Viime viikolla Public Enemyllä ei ollut vielä yhtään top ten -singleä, mutta nyt Harder Than You Think loikkasi peräti neljänneksi. Biisiä käytetään siis maustamaan paralympilaisten televisiointeja.
Owl Cityn ja Carly Rae Jepsenin pomppu top teniin oli odotettu. Good Time on brittilistallakin esittäjiensä toinen top ten -single. Myös Of Monsters and Men folkpophittiä Little Talks on odoteltu top 20:iin jo pari viikkoa. Se kipusi 21–12. Islantilaisia ei ole nähty noin korkealla sitten Björkin parhaiden päivien ja Alda-nimisen laulajattaren Real Good Time -hitin (#7, 1998). Chicanen versio Sigur Rósin Hoppipollasta toki oli top ten -kamaa.
Tämänsyksyisen X Factorin ensimmäinen tähti on Lucy Sparggan. Akustista kitaraa soittava parikymppinen esitti koelauluissa oman kappaleensa Last Night, joka nousikin hitiksi ja listalla 70–11. Spraggan sekoittaa musiikissaan folkin, popin ja hiphopin sävyjä.
Funin Some Nights loikkasi 24–14. Sijalla 17 debytoi suomalaisittain kiinnostava nimi: Fazer. Killer on N-Dubz-ryhmästä tutun räppärin ensimmäinen soolosingle.
Cover Driven Explode nousi 45–29. Sillä on isot saappaat täytettävänään, sillä bändin kolme edellistä omaa singleä ylsivät top teniin – Twilight (2012) jopa ykköseksi.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Rita Ora – ORA
2. (1.) Emeli Sandé – Our Version of Events
3. (-) Of Monsters and Men – My Head Is an Animal
4. (-) Elbow – Dead in the Boot
5. (2.) Paloma Faith – Fall to Grace
6. (7.) The Black Keys – El Camino
7. (17.) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)
8. (35.) Fun – Some Nights
9. (6.) Ed Sheeran – +
10. (8.) Rihanna – Talk That Talk

Rita Oran uran alku on ollut huikea: kolme singleä, kolme ykköstä ja nyt albumi ORA debytoi albumilistan kärjessä.
Of Monsters and Menin My Head Is an Animal pääsi keväällä jo jenkkikutoseksi ja debytoi nyt brittilistan kolmantena. He ovat selvästi tämän vuoden Fleet Foxes.
Elbow’n b-puolikokoelma Dead in the Boot nappasi nelossijan. Se on heidän neljäs top ten -albuminsa. Build a Rocket Boys (2010) debytoi aikoinaan kakkosena. Tällä viikolla takaisin top 20:iin kivunnut The Seldom Seen Kid (#5, 2008) on myynyt triplaplatinaa.
The Black Keysin El Caminon uusi rynnistys selittyy isoilla festarikeikoilla. Levy paransi vielä sijan viime viikon seitsemännestä tilasta. Peesiin iskeytyi Plan B:n Ill Manors-soundtrack, joka nousi kymmenen pykälää. Vielä muhkeammin loikkasi Funin Some Nights, joka on parhaimmillaan käynyt seitsemäntenä.
Alanis Morissetten Havoc and Bright Lights debytoi 12:ntenä. Se on ihan kivasti linjassa tähden aiempien sijoitusten kanssa. Ykköseksikin yltäneen Jagged Little Pill -jättimenestyksen (1995) jälkeen hänen studioalbuminsa ovat napanneet sijat 3, 2, 8, 15 ja nyt 12. Top ten -albumeita on siis neljä.
Foo Fightersin Greatest Hits -kokoelmasta (#4, 2009) on tulossa kunnon ikimyyjä. Tällä viikolla 18:nneksi loikannut levy on ilmestymisestään lähtien ollut vakiovieras top 40:ssä, kahtena viime vuonna jopa top 20:ssa. Albumilla on kuitenkin tilillään vain kaksi top ten -viikkoa. Sekin on enemmän kuin viime viikolla sijoja 3–5 hallinneilla Bloc Partyn Fourilla (21), The Darknessin Hot Cakesillä (26) ja Jessie Waren Devotionilla (29).
Sinkkulistalla näkyvästi nousseen Lucy Spragganin Top Room at the Zoo debytoi 22:ntenä. Rapkokoonpano Slaughterhousen Welcome to Our House -esikoinen nappasi 33. tilan, Two Door Cinema Clubin Tourist History (#24, 2011) palasi 35:nneksi ja viulisti Nicola Benedettin The Silver Violin näyttäytyy 36:ntenä.
Joku muistaa näköjään myös Noisettesin, jonka Contact debytoi 30:ntenä. Heidän suurin hittinsä Don’t Upset the Rhythm (Go Baby Go) (#2, 2009) siivitti Wild Young Hearts -albumin aina seitsemänneksi asti.