Listaklassikko: Coolio feat. LV – Gangsta’s Paradise (1995)

En tiedä, voiko Gangsta’s Paradisea pitää ensimmäisenä megaluokan universaalina rap-hittinä, mutta ainakin se on lähellä sitä pystiä. Nuorisosuosikkejahan oli nähty jo Walk This Waystä lähtien, mutta Gangsta’s Paradise miellytti ihan kaikenikäisiä – samoin kuin seuraavana vuonna ilmestynyt Fugeesin Killing Me Softly.

Stevie Wonderin Pastime Paradisea (1976) käyttänyt biisi oli leffamusaa elokuvasta Levottomat sielut (Dangerous Minds) ja Michelle Pfeiffer oli myös videon vetonaula.

Gangsta’s Paradise on tietenkin Coolion suurin hitti – se olisi melkein kenen tahansa suurin hitti. Biisi nousi Hot 100 -listan paalulle syyskuussa 1995 ja vietti siellä kolme viikkoa Michael Jacksonin You Are Not Alonen ja Mariah Careyn Fantasyn välissä, mutta peräti 12 viikkoa kärkikaksikossa. Siitä tuli Hot 100 -vuosilistan ykkönen, vuoden myydyin single sekä Grammy-voittaja. Lokakuussa 1995 Gangsta’s Paradise debytoi brittiykkösenä ja hallitsi kaksi viikkoa.

Cooliolle siunaantui myöhemmin useita muitakin hittejä Atlantin molemmin puolin – USA:ssa jo Fantastic Voyage (1994) ylsi 20:nneksi.

Mutta kuka on LV? Larry Sanders -niminen gospel-laulaja ei sittemmin ole päässyt kovin lähelle Hot 100 -listaa. Britanniasta hänellä on kuitenkin pari ihan omaakin listamerkintää: Throw Your Hands Up (1995) ylsi 29:nneksi, kun sen b-puoleksi tajuttiin laittaa LV:n sooloversio Gangsta’s Paradisesta.

Ysärin myydyimmät albumiartistit

Eräs Barry-niminen listaintoilija ja nero on kerännyt tietoja 1990-luvun albumimyynnistä Britanniassa ja koostanut listan vuosikymmenen parhaiten myyneistä artisteista. Ykköseksi valikoitui ei-niin-yllättäen Oasis, joka myi 90-luvulla (käytännössä 1994–1999) yli kahdeksan miljoonaa albumia saarivaltakunnassa.

1990-luvun poikabändivaltikan vei Boyzone, mutta Take That puolestaan on myynyt vuosituhannen vaihteen jälkeen hurjasti enemmän kuin 90-luvulla, vaikka monet suomalaiset muistavat heidät nimenomaan ysäribändinä.

Muita varsinaisia yllätyksiä ei silmiin osu, ellei sellaisina pidetä Simply Redin kakkos- ja M Peoplen 16. tilaa. Myös Luciano Pavarottin 17. sija on kiinnostava, mutta hän olikin yksi aikoinaan megasuositusta The 3 Tenors -kokoonpanosta. Edesmenneen tenorin oma The Essential -kokoelma (1990) ylsi niin ikään listaykköseksi.

Erään kaikkien aikojen myydyimmistä albumeista, Goldin, vuonna 1992 julkaissut Abba oli muuten melko hiljaa eikä tuolla gigamenestyksellä päästy 31. tilaa korkeammalle.

Tässä top 20 -ranking. Suluissa myydyin albumi.

1 – Oasis – 8,17 miljoonaa (What’s the Story Morning Glory, 1995)
2 – Simply Red – 7,96 (Stars, 1991)
3 – Madonna – 7,47 (The Immaculate Collection, 1990)
4 – Celine Dion – 7,30 (Falling Into You, 1996)
5 – Queen – 6,29 (Greatest Hits II, 1991)
6 – R.E.M. – 6,29 (Automatic for the People, 1992)
7 – George Michael – 5,98 (Ladies and Gentlemen: The Best of, 1998)
8 – The Beautiful South – 5,55 (Carry on Up the Charts: The Best of, 1994)
9 – The Beatles – 5,54 (Anthology I, 1995)
10 – Elton John – 5,31 (The Very Best of, 1990)

11 – Phil Collins – 4,82 (…But Seriously, 1989)
12 – Boyzone – 4,71 (By Request, 1999)
13 – Michael Jackson – 4,64 (Dangerous, 1991)
14 – Spice Girls – 4,61 (Spice, 1996)
15 – U2 – 4,58 (The Best of 1980–1990, 1998)
16 – M People – 4,40 (Bizarre Fruit, 1994)
17 – Luciano Pavarotti – 4,39 (The 3 Tenors: In Concert, 1990)
18 – Meat Loaf – 4,38 (Bat Out of Hell II: Back Into Hell, 1993)
19 – Take That – 4,35 (Everything Changes, 1993)
20 – Michael Bolton – 4,32 (Time, Love and Tenderness, 1991)

Listakatsaus, vko 35

Billboard Hot 100, Top 10

1. (72.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
2. (1.) Flo Rida – Whistle
3. (2.) Ellie Goulding – Lights
4. (3.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
5. (4.) Katy Perry – Wide Awake
6. (8.) Fun – Some Nights
7. (5.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
8. (12.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
9. (15.) Maroon 5 – One More Night
10. (7.) David Guetta featuring Sia – Titanium

Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetheria ostettiin viikossa 623 000 kpl, mikä on digihistorian toiseksi paras viikkomyynti – vain nyt kakkoseksi tipahtaneen Flo Ridan Right Roundia (2009) on yhden viikon aikana ostettu enemmän. Myynnin avulla Swiftin biisi loikkasi 72 sijalta kärkeen ja siis esittäjänsä ensimmäiseksi ykköseksi. Kakkosena Swift on käynyt jo kahdesti sekä lisäksi kerran kolmantena ja neljäntenä.
We Are Never Ever Getting Back Together tilastoituu kantripuolellekin, mutta on tuikiturvallisesti Max Martinin säveltämä ja tuottama. Laskettakoon se silti kantriksi, jolloin se on ensimmäinen kantriksi luettava ykkönen sitten Carrie Underwoodin Inside Your Heavenin (2004). Tai Lonestarin Amazedin (2000) – ihan miten vain. Jaottelu on suhteellisen mielivaltainen. Swiftin neljäs albumi Red ilmestyy lokakuussa.
Justin Bieber nettosi neljännen ja Maroon 5 kuudennen top ten -hittinsä. Kummankin edellinen single kävi kakkosena. As Long As You Love Mellä vieraileva Big Sean on aiemmin käväissyt kärkikympissä singlellään Dance (Ass) (#10, 2011).
Neon Treesin Everybody Talks kipusi muutaman sijan 14:nneksi. Alex Claren Too Closea voidaan pitää historian suurimpana dubstep-henkisenä jenkkihittinä – olkoonkin, että Britney Spearsin taannoisilla sinkuilla kuultiin vahvoja dubstep-sävyjä. Mainoksen kautta tutuksi tullut Too Close ylitti siis top 20 -kynnyksen (20).
Muistatteko Brandyn? Hänen viimeisimmästä top ten -hitistään (What About Us) on jo yli kymmenen vuotta, mutta nyt yritys on taas kova: 95:ntenä debytoivaa Put It Downia maustaa Chris Brown.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) 2 Chainz – Based on a T.R.U. Story
2. (1.) Various Artists – NOW 43
3. (2.) Rick Ross – God Forgives, I Don’t
4. (-) Insane Clown Posse – Mighty Death Pop
5. (11.) Maroon 5 – Overexposed
6. (7.) Justin Bieber – Believe
7. (8.) One Direction – Up All Night
8. (9.) Adele – 21
9. (6.) Zac Brown Band – Uncaged
10. (-) Yellowcard – Southern Air

Räppäri 2 Chainz (siviilissä Tauheed Epps) on aloittanut soolouransa vauhdilla vierailemalla muun muassa Nicki Minajin ja Kanye Westin hiteillä ja nyt hänen albuminsa Based on a T.R.U. Story debytoi USA:n albumilistan kärjessä selvällä erolla muihin. Ihan täysin untuvikko 2 Chainz ei albumilistalla ole: hän oli Playaz Circle -kaksikon toinen osapuoli. Heidän Supply and Demand -levynsä kävi sijalla 27 vuonna 2007.
Viikolla tässä blogissa esitelty häirikköryhmä Insane Clown Posse nappasi nelossijan jo kolmatta kertaa. Mighty Death Pop seurasi siis The Amazing Jeckel Brothersin (1999) ja Bang Pow Boomin (2009) jalanjälkiä. Nuo ovatkin heidän ainoat top ten -merkintänsä.
Maroon 5:n Overexposed loikkasi takaisin top teniin viidenneksi uuden One More Night -hitin sekä levykauppa-alen siivittämänä. Mistään 99 sentin tarjouksesta ei kuitenkaan ollut kyse.
Yellowcardin Southern Air debytoi kymmenentenä. Saavutus on hyvä, sillä heille ei ole siunaantunut kunnon hittejä sitten Ocean Avenuen (2003) – Euroopassa ei ole ollut sitäkään. Albumilistalla bändi on käynyt parhaimmillaan viidentenä (Lights and Sounds, 2006).
Sijoilla 13–15 nähdään eurooppalaisittain vielä oudompia nimiä ja kaikki listauransa huipulla. Slightly Stoopidin seitsemäs albumi Top of the World debytoi 13:ntena, gospel-laulaja Tamela Mannin kolmas levy Best Days 14:ntenä ja trion täydensi rockyhtye In This Momentin neljäs studioalbumi Blood.
Bob Marleyn Legend (1984) ylsi tällä viikolla ensimmäistä kertaa top 20:iin sijalle 18. Se myy hämmästyttävän hyvin ja tasaisesti vuodesta toiseen ollen vähintään vuosittainen näky top 50:n kieppeillä. Sitä on ostettu reilusti yli kymmenen miljoonaa pelkästään Soundscan-aikana (vuodesta 1991 lähtien).
The Lumineersin esikoinen on Ho Hey -hitin avulla ehtinyt käydä jo 14:ntenä. Tällä viikolla se joutui antamaan hieman periksi, mutta on yhä tukevasti top 20:ssa.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Sam and the Womp – Bom Bom
2. (1.) Rita Ora – How We Do (Party)
3. (2.) Wiley featuring Ms. D – Heatwave
4. (3.) Emeli Sandé – Read All About It Part 3
5. (-) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
6. (7.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
7. (-) Devlin featuring Ed Sheeran – (All Along the) Watchtower
8. (5.) Calvin Harris featuring Example – We’ll Be Coming Back
9. (11.) Angel – Wonderful
10. (8.) Trey Songz – Simply Amazing

Viime vuonna meillä oli Loca People, nyt nautimme Bom Bomista. Sam and the Wompin renkutus debytoi ylivoimaisesti brittilistan kärjessä. Projektilla ei taida olla edes Wikipedia-sivua, mutta eihän tuollaisen kappaleen esittäjällä ole mitään merkitystä muuten paitsi tilastomielessä.
Taylor Swift sai siis juuri uransa ensimmäisen Hot 100 -listan ykkösen ja nyt samainen We Are Never Ever Getting Back Together debytoi brittilistan vitosena. Se on hänen toinen top ten -hittinsä, Love Story ylsi peräti kakkoseksi maaliskuussa 2009.
Brittiräppäri Devlin hankki paluusinkulleen vetoapua Ed Sheeranilta ja (All Along the) Watchtower debytoikin seitsemäntenä. Se on Devlinin ensimmäinen top ten -menestys, Sheeranilla niitä on nyt viisi.
Paralympialaisten tv-spoteissa käytettävä Public Enemyn Harder Than You Think vuodelta 2007 nousi yllättävänkin ylös, aina 11:nneksi asti. Top tenin saavuttaessaan se olisi bändin ensimmäinen sinne asti päässyt, nytkin se on heidän suurin hittinsä. Muita top 20 -merkintöjä löytyy neljä.
Jos Public Enemyä ei ehkä osannut odottaa singlelistoille vuonna 2012, sen kannoille 12:nneksi tupsahti eräs viime aikojen käsittämättömimmistä top 20 -menestyjistä: Simple Plan. Kyllä, kanadalaisyhtye, joka teki tarttuvahkoa rockia viime vuosikymmenen puolivälissä. Summer Paradise tuoksahtaa etäisesti kesähitiltä, mutta missään universumissa sitä ei olisi voinut ennakoida näin ylös – ei, vaikka vierailija Sean Paul kävi kakkosena ihan hiljattain. Simple Planin uran ainoa top 40 -single ennen tätä oli When I’m Gone (#26, 2008).
Sen sijaan Owl Cityn ja Carly Rae Jepsenin Good Time oli etukäteiskaavailuissani selvä top ten -tulokas, mutta ehtiihän se sinne toki vielä nousta. Molemmat artistit avasivat listauransa taannoin ykkösillä (Fireflies ja Call Me Maybe).
Moni hyödynsi olympialaisten päättäjäishittien jyrkän alamäen: Angelin Wonderful kampesi top teniin, Of Monsters and Menin Little Talks hyppäsi 35–21 ja Justin Bieberin As Long As You Love Me toistaiseksi parhaalle sijalleen 22:nneksi. Fun sai toisen top 40 -singlensä Some Nightsin loikattua 45–24. Musen hittiputki ei vain ota kunnolla jatkuakseen: näkyvyyteensä nähden alisuoriutuneen Survivalin jälkeen Madness joutui tyytymään nyt 35. sijaan.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Emeli Sandé – Our Version of Events
2. (2.) Paloma Faith – Fall to Grace
3. (-) Bloc Party – Four
4. (-) The Darkness – Hot Cakes
5. (-) Jessie Ware – Devotion
6. (3) Ed Sheeran – +
7. (50.) The Black Keys – El Camino
8. (8.) Rihanna – Talk That Talk
9. (5.) Maroon 5 – Overexposed
10. (-) Trey Songz – Chapter 5

Our Version of Events on kehittymässä vuoden myydyimmäksi levyksi, sillä se ohittaa Adelen 21:n näinä päivinä. Nyt saavutettu ykkösviikko on albumin viides.
Sijoilla 3–5 debytoi kolme kiinnostavaa uutuutta. Bloc Partyn paluualbumia Fouria sinne odotettiinkin, samoin Jessie Waren Devotion-esikoista, mutta Lady Gagaa lämmittelevän The Darknessin Hot Cakesin nelossija on pieni yllätys. Permission to Land (2003) pääsi kärkeen, mutta One Way Ticket to Hell and Back (2005) jäi 11:nneksi, se tosin julkaistiin jouluruuhkaan.
Bloc Partyn listaura on toistaiseksi melko ehyt: 3, 2, 8 ja nyt 3. Väleissä ilmestyi pari remix-albumia, jotka jäivät aika lailla alemmas. Bändillä on muuten peräti neljä top ten -sinkkua, esimerkiksi Musella vain kolme.
The Black Keysin El Camino singahti kuin tyhjästä seitsemänneksi enkä tähän hätään löytänyt syytä tuohon. Se on juuri Suomessakin vierailleen bändin ensimmäinen top ten -albumi.
Jenkkiykköseksi tähtäävä Trey Songzin Chapter 5 debytoi Simply Amazing -hitin tukemana peräti kymmenentenä. Se on Songzin uran ensimmäinen lista-albumi ylipäätään.
Vanha kunnon Julio Iglesias debytoi 18:ntena cover-albumillaan Volume 1. Isä-Iglesiaksella on roppakaupalla top 40 -albumeita, top ten -merkintöjäkin löytyy neljä.
Aiden Grimshaw sen sijaan on tulokas: Misty Eye debytoi yllättävänkin alhaalla 19:ntenä. Owl Cityn kolmas lista-albumi The Midsummer’s Station nappasi 34. tilan. Ocean Eyes (2010) ylsi seitsemänneksi.

Listanimi: Insane Clown Posse

Detroitilaisryhmä Insane Clown Posse on siinä mielessä kiinnostava lista-akti, että harvalla noinkin marginaalista musiikkia tekevä bändi on kyennyt säilyttämään fanikantansa noin pitkään, jo kaksikymmentä vuotta. Possella on oma levy-yhtiökin, Psychopathic Records, jonka nimi kuvaa hyvin heidän horror rap -tyyliään.

Bändin uusin albumi Mighty Death Pop debytoi top viidessä huomenna julkaistavalla jenkkilistalla. He eivät tietenkään ole koskaan olleet varsinaista valtavirtaa, mutta suurempi suosio koitti 1990-luvun lopulla The Great Milenkon (1997) myytyä pitkälti toista miljoonaa. Sen seuraaja The Amazing Jeckel Brothers (1999) kohahdutti debytoimalla peräti neljäntenä, mikä toki vain oli luonnollinen seuraamus edeltäjän hyvästä myynnistä.

Sen jälkeen Insane Clown Posse on nähty albumilistan top 20:ssa peräti kuudesti, parhaimmillaan neljäntenä. Mainitut kaksi albumia ovat heidän myydyimpänsä, kolmanneksi ostetuin on The Tempest (#20, 2007).

Possen ainoa Hot 100 -hitti on Forgotten Freshness 1 & 2 -kokoelmalta (#46, 1998) lohkaistu Santa’s a Fat Bitch (#67, 1998).

Britannian albumilistalla bändi ei ole käynyt koskaan, mutta yllättäen heidän tilastoistaan löytyy kaksi brittilistan top 75 -sinkkua, Halls of Illusion (#56, 1998) ja Hokus Pokus (#53, 1998).

Vanhoja ensikertalaisia

Lontoon olympialaisten päättäjäiset vaikuttivat luonnollisesti tämän viikon brittilistaan. Pari kemuissa soinutta klassikkokappaletta näyttäytyvät myyntilistoilla nyt ensimmäistä kertaa: The Whon Baba O’Riley (1971) 55:ntenä sekä Pink Floydin Wish You Were Here (1975) sijalla 68. Jälkimmäinen ilmaantui myös 34:nneksi Ed Sheeranin, Richard Jonesin, Mike Rutherfordin, Nick Masonin ja David Arnoldin esittämänä.

Kumpaakaan ei aikoinaan julkaistu singlenä – Pink Floyd karsasti sinkkuja ylipäätään melko tehokkaasti. Baba O’Rileya on viime vuosina kuultu CSI: New York -sarjan tunnusmusiikkina.

Mainitsin katsauksessa Rita Oran uran huimasta alusta ja sitä se todellakin on: kaikki kolme hänen laulamaansa singleä ovat avanneet yli sadan tuhannen myynnillä. Nyt ykköseksi singahtanut How We Do (Party) on ehtinyt piipahtaa myös Hot 100 -listan sijalla 62. Oran esikoisalbumi ilmestyy ensi viikolla.

Listakatsaus, vko 34

Billboard Hot 100, Top 10

1. (3.) Flo Rida – Whistle
2. (2.) Ellie Goulding – Lights
3. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
4. (4.) Katy Perry – Wide Awake
5. (5.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
6. (6.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
7. (8.) David Guetta featuring Sia – Titanium
8. (11.) Fun – Some Nights
9. (9.) Phillip Phillips – Home
10. (7.) Rihanna – Where Have You Been

Neljän biisin tiukassa kamppailussa Whistle veti pisimmän korren. Se on Flo Ridan kolmas ykkönen Low'n (2008) ja Right Roundin (2009) jatkoksi. Kakkosena väijyvä Ellie Gouldingin Lights nousi radiolistan kärkeen.
Fun ei odotetusti jäänyt yhden hitin tähdenlennoksi: Some Nights eteni heidän toiseksi top ten -sinkukseen. We Are Young tunnetusti päivysti ykkösenä pitkälti toista kuukautta ja on vuoden suurimpia hittejä.
Alempaa voidaan bongata pari kovaa uutuutta. Mumford and Sonsin I Will Wait debytoi 23:ntenä ja on saman tien heidän korkeimmalle yltänyt biisinsä. The Cave (2010) pääsi 27:nneksi. Taylor Swiftin odotettu paluusingle We Are Never Ever Getting Back Together hiipi käytännössä pelkän radiosoiton avulla 72:nneksi. Myyntiluvuista riippuen se voi olla ensi viikolla jopa ykkösenä. Green Dayn Oh Love ei ole, se debytoi nyt sijalla sata.
Nicki Minajin Pound the Alarm rynnisti 50-29.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Various Artists – NOW 43
2. (1.) Rick Ross – God Forgives, I Don’t
3. (re) Frank Sinatra – Nothing But the Best
4. (-) Elle Varner – Perfectly Imperfect
5. (-) Colt Ford – Declaration of Independence
6. (2.) Zac Brown Band – Uncaged
7. (3.) Justin Bieber – Believe
8. (4.) One Direction – Up All Night
9. (8.) Adele – 21
10. (7.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 22

Now-sarja myy kuin leipä Britanniassa ja USA:ssakin se on tuttu näky top kolmessa. 43. osa debytoi nyt peräti ykkösenä ja on sarjan 16. ykkösmerkintä. Kaikki 43 osaa ovat yltäneet top teniin. Eri esittäjiä -maratontaulukossa se on aivan omilla kymmenluvuillaan: Grammy Nominees -jatkumo on piipahtanut kärkikympissä 11 kertaa.
Tällä kertaa oli Frank Sinatran vuoro nauttia Amazon-alesta. Kolmanneksi singahtanut Nothing But the Best (2008) on tosin ehtinyt käydä kakkosenakin, heti ensimmäisellä listaviikollaan. Kokoelmaa on myyty yli miljoona kappaletta. Viime viikolla viidentenä piipahtanut Bee Geesin Number Ones sukelsi odotetusti aina sijalle 195 asti.
R&b-laulaja Elle Varnerin ensimmäinen studioalbumi Perfectly Imperfect debytoi hienosti neljäntenä. Myös rapista ammentava kantriartisti Colt Ford on ensikertalainen top tenissä. Ennen Declaration of Independencen viidettä sijaa hän oli yltänyt 26:nneksi.
John Mayerin akustinen live-EP debytoi 17:ntenä. The Lumineersin esikoinen nappasi toistaiseksi parhaan sijansa (14). Hittilistalle näkyvästi astellut Mumford and Sons kiidätti Sigh No More -esikoistaan 41–20. Sen korkein sijoitus on toinen.
Idolista tuttu David Archuleta on kehittänyt yllättävänkin pitkän uran, sillä Begin (28) on hänen neljäs top 40 -albuminsa.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Rita Ora – How We Do (Party)
2. (1.) Wiley featuring Ms. D – Heatwave
3. (re) Emeli Sandé – Read All About It Part 3
4. (re) Elbow – One Day Like This
5. (2.) Calvin Harris featuring Example – We’ll Be Coming Back
6. (re) Kate Bush – Running Up That Hill
7. (4.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
8. (-) Trey Songz – Simply Amazing
9. (-) Porter Robinson – Language
10. (5.) Redlight – Lost in Your Love

Rita Oran toinen oma single How We Do (Party) jatkoi siitä, mihin R.I.P. jäi keväällä eli debytoi ykkösenä. Se on Oran kolmas ykkönen kolmesta yrittämästä, sillä hän lauloi myös DJ Freshin kappaleella Hot Right Now (2012). Mahtava alku uralle, sanoisin.
Emeli Sandén olympialaisten päättäjäisissä laulama Read All About It Part 3 palasi kolmanneksi. Se oli aiemmin käynyt 49:ntenä. Professor Greenin liidaama Part 1 on Sandén uran ainoa ykkönen, sen sijaan Part 2:n olemassaolosta ei minulla ole täyttä varmuutta. Sandélla on nyt kuusi top ten -singleä.
Harvoin olen niin vilpittömän iloinen jonkun vanhan biisin menestyksestä kuin nyt Elbow’n One Day Like Thisin paluusta neloseksi. Biisiä on myyty satojatuhansia kappaleita, mutta siitä huolimatta ei ollut koskaan tätä ennen yltänyt 35. sijaa korkeammalle. Nyt siitä tuli Elbow’n uran ensimmäinen top ten -single ja ansiosta.
Kate Bushin Running Up That Hill (1985) pääsi aikoinaan kolmanneksi ja palasi nyt päättäjäisten avustamana kuudenneksi. Supertähdellä on seitsemän top ten -singleä, viimeisin King of the Mountain (#4, 2005).
Trey Songz sai Simply Amazing -kappaleesta uransa ylivoimaisesti suurimman brittihitin. R&b-laulaja oli aiemmin yltänyt ainoastaan 28:nneksi, toki tänä vuonna kappaleella Heart Attack.
Porter Robinsonin esikoishitti Language ilmaantui ysiksi ja täydensi täysin myllättyä top teniä.
George Michael promosi uutta White Light -singleään päättäjäisissä ja siivitti sen mainiosti 15:nneksi. Sijoitus on mainio siksi, että useat takavuosien tähdet jäävät latausmyynnissä lähes täysin jalkoihin – tuoreina esimerkkeinä Kylie Minoguen ja Pet Shop Boysin viimeisimmät singlet.
John Lennonin Imagine (1975) palasi 18:nneksi. Biisi vaikuttaa olevan ikuinen listasuosikki: se on yltänyt tätä ennen jo ykköseksi (1975), kolmanneksi (1999) ja kuudenneksi (1980). Top 20 -sijoitus on siis jo neljäs.
Musen Survival tarvitsi kunnon miljoonayleisön yltääkseen edes 22:nneksi, mutta nyt tuli siis kuitenkin sinkun oma paras noteeraus. Cherylin Under the Sunilla ei ollut mitään tekemistä olympialaisten kanssa, mutta se nousi silti 36–26.
Ryan O’Shaughnessyn ensimmäinen listasingle No Name debytoi 31:ntenä. Ed Sheeranin ja kumppaneiden päättäjäistulkinta Pink Floydin Wish You Were Herestä ilmaantui 34:nneksi. Alkuperäisversio ei ole koskaan käynyt singlelistalla.
Oasiksen Wonderwall (1995) palasi 38:nneksi. Sitä pidetään bändin suurimpana hittinä, mutta listasijoituksissa mitaten se ei sitä ole, vaan ylsi ”ainoastaan” kakkoseksi syksyllä 1995. Edelle kiilasi Robson and Jeromen I Believe/Up on the Roof, jota ei Suomessa tietenkään muista kukaan. Lohdutukseksi Wonderwall on kuitenkin nähty kakkosena toistamiseenkin Mike Flowers Popsin esittämänä vielä samana vuonna ja sijalla 27 Ryan Adamsin tulkintana kesällä 2004.


Britannian albumit Top 10

1. (4.) Emeli Sandé – Our Version of Events
2. (5.) Paloma Faith – Fall to Grace
3. (8.) Ed Sheeran – +
4. (17.) Amy Macdonald – Life in a Beautiful Light
5. (3.) Maroon 5 – Overexposed
6. (re) Elbow – The Seldom Seen Kid
7. (15.) Jessie J – Who You Are
8. (1.) Rihanna – Talk That Talk
9. (-) Ryan O’Shaughnessy – Ryan O’Shaughnessy
10. (19.) One Direction – Up All Night

Singlelistalla riitti tapahtumia liiaksikin ja albumilistalla meno oli lähes yhtä hurjaa. Emeli Sandén Our Version of Eventsin neljäs ykkösviikko oli käytännössä varma heti päättäjäisissä saadun runsaan tv-ajan jälkeen, mutta alempanakin nähtiin todella kiinnostavaa vipinää.
Paloma Faithin Fall to Grace kipusi kolme sijaa kakkoseksi sivuamaan aiempaa parastaan ja Amy Macdonaldin Life in a Beautiful Light tupsahti lähes puskista takaisin kärkikymppiin neljänneksi.
Elbow vakuutti kuulijat päättäjäisissä siinä määrin, että The Seldom Seen Kid (2008) palasi kuudenneksi ja Build a Rocket Boys (2011) 35:nneksi. Ensin mainittu on käynyt aiemmin viidentenä ja jälkimmäinen kakkosena. Bändi odottaa vielä ykköstilaansa.
Singlelistallekin yltänyt Ryan O’Shaughnessy debytoi albumipuolella yhdeksäntenä. Hän tuli tutuksi sikäläisestä Talent-kisasta viime keväänä. Myös Spector on täysin olympialaista riippumaton tulokas. Ryhmän esikoisalbumi Enjoy While It Lasts debytoi 12:ntenä.
Madness ja The Kinks esiintyivät päättäjäisissä ja heidän kokoelmansa sijoittuivat 13:nneksi ja 14:nneksi. Kinksin Waterloo Sunset -kokoelma on itse asiassa uutuus, Total Madness (#11, 2009) palaaja. Hassua, että Madnessilta valittiin juuri tuo kokoelma, sillä vuotta myöhemmin ilmestyi Ultimate Madness (#27, 2010).
Kokoelman toi mukaan myös Spice Girls (18). Greatest Hits (#2, 2007) ilmestyi aikoinaan paluukiertueen kunniaksi ja on pakko ihmetellä median hehkutusta heidän ainutlaatuisesta comebackistään. Ryhmähän ei nimittäin ikinä tuon paluukiertueensa jälkeen käsittääkseni edes hajonnut.
Kate Bushin The Whole Story -kokoelma (#1, 1986) palasi 21:nneksi. Bush voisi hiljalleen julkaista uudenkin koosteen. Midnight Beastin nimetön levy singahti 24:nneksi ja sai kannoillensa Don Brocon Prioritiesin (25) ja lähituntumaan While She Sleepsin This Is the Sixin (27). Kaikki kolme ovat listan ensikertalaisia.

Listaklassikko: George Michael – Careless Whisper (1984)

Luulin tälle vuosituhannelle asti, että Careless Whisper on Whamin kappale, mutta toisaalta, kaikki Whamin kappaleet ovat oikeastaan George Michaelin kappaleita. No, harhaluulossani oli sikäli perää, että USA:ssa se kreditoitiin ”Wham featuring George Michael”. Aika skitsofreenistä, jos minulta kysytään.

Careless Whisper nousi brittilistan ykköseksi elokuussa 1984 ja oli Michaelin ensimmäinen soolosingle. Se kuitenkin sisällytettiin Whamin Make It Big -albumille. Varsinaisen ihan iki-iki-ikioman soolodebyyttinsä Michael teki pari vuotta myöhemmin A Different Corner -kappaleella, joka nousi niin ikään brittiykköseksi.

Careless Whisper johti brittilistaa siis loppukesästä 1984 kolme viikkoa ja Hot 100 -rankingia yhtä pitkään seuraavana talvena. Ehdoton klassikko.

Mitä useampi esittäjä...

Taas aika uutisoida Britannian albumimyynnistä. Music Weekin mukaan maassa myytiin viime viikolla vähemmän artistien albumeita kuin kertaakaan sitten kesän 1996, yhteensä 1,3 miljoonaa. Ykköseksi nousseen Rihannan Talk That Talkin saldo oli vain 9 578 kappaletta, mikä on OCC:n virallisten myyntilukujen historian kehnoin ykkössijaan oikeuttanut summa. OCC on tilastoinut myyntejä vuodesta 1994. Aiempi ”ennätys” oli The Cranberriesin Everybody Else Is Doing It So Why Can't Wen 11 981 kpl kesäkuulta 1994 eli merkittävästi korkeampi.

Huippuviikolla jouluna 2005 tuo Talk That Talkin lukema olisi riittänyt juuri ja juuri top sataan: José Gonzalezin Veneer myi 9 974 kpl sijalla 99. Kokonaismyynti tuolla viikolla oli yli 10,5 miljoonaa.

Viime viikolla jokainen top 75 -sijoitus otettiin 2000-luvun pienimmällä myynnillä. Eli siis esimerkiksi kymmenenneksi noussut Keanen Strangeland myi vähemmän kuin yksikään kymmenettä sijaa pitänyt albumi koko tällä vuosituhannella.

Ala voi syyttää piratismia, hyvää säätä, Lontoon olympialaisia tai ihan mitä tahansa, mutta kummallisesti Now 82 mittautti 76 792 kpl ja olympialaisten avajaismusiikkikin 24 362 kpl. Koko kokoelmalistan kärkiviisikko myi enemmän kuin myydyin artistin albumi. Todella kiinnostava ilmiö.

Listakatsaus, vko 33

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (5.) Ellie Goulding – Lights
3. (4.) Flo Rida – Whistle
4. (2.) Katy Perry – Wide Awake
5. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
6. (6.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
7. (7.) Rihanna – Where Have You Been
8. (8.) David Guetta featuring Sia – Titanium
9. (84.) Phillip Phillips – Home
10. (10.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)

Call Me Maybe johtaa Hot 100 -listaa yhdeksättä viikkoa, mikä tekee siitä vuoden pitkäikäisimmän ykkösen. Kanadalaisille ylipäätään yhdeksän viikkoa on harvinaista herkkua, sillä edellinen noin pitkään kestänyt kanadalaisykkönen löytyy 52 vuoden takaa, Percy Faithin laulama A Summer Placen tunnari.
Ellie Gouldingin Lights ohitti radiosoitossa jalkoihin jääneen Flo Ridan Whistlen ja keikkuu jo kakkosena. Sillä on saumoja jopa kärkeen, mutta se riippuu tietenkin muiden suhdanteista. Goulding on julkaisemassa kotimaassaan Britanniassa jo uuttakin materiaalia.
Idolin voittaneen Phillip Phillipsin Homea on soitettu NBC:n olympialähetyksissä, mikä nosti biisin viikon ostetuimmaksi. Samalla se hyppäsi Hot 100 -listan yhdeksänneksi parantaen pykälällä aiempaa korkeinta sijaansa.
Justin Bieberin As Long As You Love Me loikkasi 28–15, joka on sen paras sijoitus toistaiseksi. Maroon 5:n uusi single One More Night hyppäsi 54–30.
50 Cent valjasti uudelle New Day -sinkulleen kunnon veturit Dr. Dren ja Alicia Keysin, mutta siitä huolimatta biisi debytoi ainoastaan 79:ntenä.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Rick Ross – God Forgives, I Don’t
2. (1.) Zac Brown Band – Uncaged
3. (6.) Justin Bieber – Believe
4. (7.) One Direction – Up All Night
5. (re) Bee Gees – Number Ones
6. (2.) Nas – Life Is Good
7. (5.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 22
8. (9.) Adele – 21
9. (10.) Maroon 5 – Overexposed
10. (-) Joss Stone – The Soul Sessions Vol. 2

Hiphop-jätti Rick Ross julkaisee ykkösalbumeita liukuhihnalta, sillä hänen viidestä soolostaan neljä on yltänyt kärkeen. Teflon Don (2010) joutui tyytymään kakkossijaan Eminemin Recoveryn takana. Sen sijaan Hot 100 -listalla meno on ollut vaisumpaa. Rossin toistaiseksi ainoa top ten -visiitti tuli vierailijana DJ Khaledin I’m on Onella (#10, 2011).
Muuten top tenin kärkipää pysyi vanhempien julkaisujen hallussa, joista huomattavimpana Amazon-alen myötä viidenneksi tupsahtanut Bee Geesin Number Ones -kokoelma (2004). Tätä ennen sen paras sijoitus oli 23:s. Ale auttoi myös Rushin Clockwork Angelsin 13:nneksi ja James Taylorin kokoelman vuodelta 1976 sijalle 15, oma enkka sekin.
Joss Stonen The Soul Sessions Vol. 2 -coveralbumi debytoi kymmenentenä ja on Stonen neljäs perättäinen top ten -merkintä. Hieno saavutus, sillä kotimaassa Britanniassa Stonen ura on ollut selvästi laskusuunnassa. Introducing (2007) kävi peräti jenkkikakkosena.
Glorianan toinen albumi A Thousand Miles Left Behind asteli 11:nneksi. Nimetön esikoinen (2009) pääsi peräti pronssipallille. Top tenin ulkopuolelle jääminen on pieni yllätys siihen nähden, että (Kissed You) Good Night -single on ihan oikea hitti ja kantrialbumit tuppaavat avaamaan hyvin.
Testamentin Dark Roots of Earth debytoi 12:ntena. Metalliryhmä ei ole koskaan aiemmin käynyt edes top 40:ssä, joten saavutus on hieno.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Wiley featuring Ms. D – Heatwave
2. (2.) Calvin Harris featuring Example – We’ll Be Coming Back
3. (-) Lawson – Taking Over Me
4. (3.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
5. (-) Redlight – Lost in Your Love
6. (4.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
7. (7.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
8. (11.) Nicki Minaj – Pound the Alarm
9. (5.) Stooshe – Black Heart
10. (6.) Karmin – Brokenhearted

Sinkkulistan kärjessä ei tapahtunut muutoksia: Wileyn Heatwave jatkoi ykkösenä ja Calvin Harrisin We’ll Be Coming Back kakkosena.
Lawsonin toinen single Taking Over Me ilmaantui kolmanneksi ja jatkoi siitä, mihin When You Were Mine (#4, 2012) jäi. Tosin jälkimmäinen tipahti melko nopeasti jälkijoukkoihin, joten Taking Over Mellä on edessään pienoinen haaste.
DJ-tähti Redlight saavutti uransa korkeimman sijoituksen ja ensimmäisen top ten -merkintänsä Lost in Your Loven debytoitua viidentenä. Get Out My Head ylsi 18:nneksi alkuvuodesta.
Rudimentalin kesähitti Feel the Love jumittaa seitsemäntenä jo viidettä viikkoa. Nicki Minajin Pound the Alarm punnersi sijan ylemmäksi kuin edellinen paras ja Angelin Wonderful kipusi taas aiempaa ylemmäs, nyt 12:nneksi. Bieberin As Long As You Love Me loikkasi 48–25, joka on biisin korkein sijoitus toistaiseksi.
Dizzee Rascal muilutti top 40:ään parikin kappaletta. Scream (22) on olympialaisiin kytketty biisi ja takavuosien ykkönen Bonkers (65–31) sai siivet alleen soituaan taannoin olympialaisten avajaisseremonioissa.
Of Monsters and Menin yllättävä jenkkihitti Little Talks debytoi 28:ntenä. Islantilaisia ei ole hetkeen näkynyt brittilistoillakaan. Näppituntumalta edellinen saarelta ponnistanut top 40 -single taisi olla 24:nneksi yltänyt Sigur Rósin Hoppipolla keväältä 2006.
Cherylin uusi single Under the Sun näyttää jäävän kauas Call My Namen ykkössijoituksesta, mutta kipusi sentään 57–36.


Britannian albumit Top 10

1. (7.) Rihanna – Talk That Talk
2. (2.) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)
3. (4.) Maroon 5 – Overexposed
4. (3.) Emeli Sandé – Our Version of Events
5. (16.) Paloma Faith – Fall to Grace
6. (1.) Conor Maynard – Contrast
7. (11.) Train – California 37
8. (9.) Ed Sheeran – +
9. (10.) Adele – 21
10. (18.) Keane – Strangeland

Rihanna on Britanniassa merkittävästi kuin Yhdysvalloissa, jossa Talk That Talk debytoi vain kolmatena ja on parista isosta hitistä (We Found Love, Where Have You Been) huolimatta juuri vasta saavuttamassa miljoonan kappaleen rajaa. Saarivaltakunnassa on siis aivan eri meno: joulun alla kärjessä debytoinut albumi on keikkunut siitä lähtien top 40:ssä, myynyt jo triplaplatinaa ja palasi nyt siis ykköseksi.
Alhainen kokonaismyynti ja pienet marginaalit aiheuttivat sen, että pitkin viikkoa väliaikatietojen kärjessä nähtiin eri levyjä: maanantaina johti Plan B:n Ill Manors, keskiviikkona Emeli Sandén Our Version of Events ja nyt varsinaisella viikkolistalla Talk That Talk.
Paloma Faithin Fall to Grace loikkasi 16–5 ja Trainin California 37 muutaman portaan seitsemänneksi. Se on levyn ja bändin uran korkein albumilistasijoitus.
Top 40:ssä ei ole yhtään uutuutta, joten napataan vielä pari nousijaa: Vangelisin The Collection harppasi 46–29 ja Noel Gallagherin sooloprojektin albumi 34–22. Antony and the Johnsonsin Cut the World -livelevy jäi juuri rajan alle 41:nneksi.

Listanimi: Blur

Blur on ajankohtainen ennen kaikkea uuden 21-boksinsa ansiosta, mutta se boksi on ehtinyt jo flopata brittilistan häntäpäähän. Eipä silti, kymmenien puntien arvoinen tuote on yksinkertaisesti liian hintava taistellakseen top 40 -sijoituksista.

Mutta on Blur nähty kärkipäässäkin. Jo keväällä 1991 ilmestynyt There's No Other Way -single ylsi listakasiksi. Sen jälkeen he julkaisivat tukun perusvarmoja top 40 -suorittajia, kunnes Girls and Boys (1994) nappasi viidennen sijan. Se on aika paljon listaviikkomääräänsä (seitsemän) isompi klassikko.

Emoalbumi Parklife toi Blurille heidän ensimmäisen albumilistan ykkösensä, mutta siltä lohkaistiin vain kaksi top ten -singleä – Girls and Boysin lisäksi nimiraita, joka pääsi kymmenenneksi. Ennen Parklifea ilmestyneet Leisure (1991) sekä Modern Life Is Rubbish (1993) nappasivat sijat seitsemän ja 13.

Runsaasti palstatilaa saanut brittipoptaistelu Oasista vastaan näytti päättyvän Blurin voittoon: Country House (#1, 1995) löi Roll with Itin, mutta toisaalta Oasis oli ehtinyt napata jo paalupaikan Some Might Sayllä. Albumipuolella The Great Escape (#1, 1995) jäi multiplatinastaan huolimatta valovuosien päähän (What's the Story) Morning Gloryn myynnistä, mutta jälkimmäinen onkin brittilistahistorian suurimpia menestyksiä.

Blur jatkoi silti porskuttamistaan: yhteislaulettavasta Beetlebumista tuli heidän toinen ykkösensä ja siinä mielessä kiinnostava single, että se keräsi vain kolme viikkoa top 40:ssä (1–7–29). Blur (1997) ylsi tietenkin albumilistan kärkeen. Siltä lohkaistiin myös bändin suurin jenkkiradiohitti Song 2, josta on ollut puhetta aiemminkin: se on albumin toinen biisi, kestää kaksi minuuttia ja kävi brittilistan kakkosena. Blur-albumin kolmas single On Your Own lienee taas heidän tuntemattomin top ten -piipahtajansa (#5, 1997). Joko se tai Best of -kokoelmaa puffannut Music Is My Radar (#10, 2000).

13 (1999) meni taas albumiykköseksi ja orkestroitu Tender sinkkukakkoseksi. Think Tank -albumia (#1, 2003) ennakoinut Out of Time (#5, 2003) on heidän viimeisin top ten -singlensä. Top ten -sinkkuja löytyy kaikkiaan 13, albumeita seitsemän, joista ykkösiä viisi, neljä putkeen vuosina 1994–1999.

Uskokaa tai älkää, mutta USA:n albumilistalta ei löydy yhtään top 40 -merkintää. Blurin uralta on jäänyt puuttumaan myös iso Hot 100 -hitti. Girls and Boys pääsi 59:nneksi. Sen sijaan Damon Albarn hoiti itselleen sellaisen Gorillazin kanssa: Feel Good Inc. (2005) nousi peräti 14:nneksi.

Osta avajaismusaa

Lontoon olympialaisten avajaisissa esitetty Danny Boylen The Isles of Wonder pisti televisiosta seurattuna unettamaan, mutta sen musiikki miellytti brittejä. Teoksen musiikista koottua albumia ostettiin yli 33 000 kpl, mutta useampia esittäjiä sisältävänä sitä ei tietenkään nähdä virallisella artistialbumien listalla. The Isles of Wonder oli saarivaltakunnan toiseksi ostetuin albumi, sillä Now 82 myi yhä yli 130 000 kpl.

Wileyn paalupaikka singlelistalla on sikäli mielenkiintoinen, että miehen alkuvuodesta ilmestynyt Evolve or Be Extinct -albumi ei yltänyt edes albumilistan top 75:een. Heatwave-single on kuitenkin paljon kaupallisempaa soundia, eikä mukana tuolla levyllä.

Heatwavea ostettiin 114 000 kpl ja Calvin Harriskin pääsi pitkästä aikaa yli sadan tuhannen. Nuo kaksi olivat miltei valovuosia edellä Spectrumia, joka jäi alle puoleen Heatwaven summasta.

Listakatsaus, vko 32

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (3.) Katy Perry – Wide Awake
3. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (6.) Flo Rida – Whistle
5. (4.) Ellie Goulding – Lights
6. (5.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
7. (7.) Rihanna – Where Have You Been
8. (8.) David Guetta featuring Sia – Titanium
9. (9.) Usher – Scream
10. (10.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)

Kahdeksan viikon myötä Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe sivusi Gotyen Somebody That I Used to Know’n saavutusta vuoden pitkäikäisimpänä ykköshittinä. We Are Young keräsi kuusi viikkoa.
Katy Perryn Wide Awake nousi jo kakkoseksi ja takaa kirii myös Flo Ridan Whistle, joka oli jälleen viikon ostetuin biisi.
Top tenin ulkopuolella Jepsenin ja Owl Cityn Good Time loikkasi tähän asti parhaalle sijalleen 13:nneksi. Siitä tullee kummankin artistin toinen top ten -hitti.
Little Big Town on saanut Pontoonista uransa suurimman hitin – se nousi 30–22. Perässä keikkuu Jason Mrazin jo 30 viikkoa listalla päivystänyt I Won’t Give Up, joka on käynyt kahdeksantena ja myynytkin pitkälti yli kaksi miljoonaa.
Justin Bieberin ja Big Seanin As Long As You Love Me hyppäsi 53–28. Se on tosin käynyt debyyttiviikollaan sijalla 21 asti. Grouploven Tongue Tied lähestyy top 40:ää: 48–42.


USA:n albumit, Top 10

1. (2.) Zac Brown Band – Uncaged
2. (1.) Nas – Life Is Good
3. (-) The Gaslight Anthem – Handwritten
4. (-) Passion Pit – Gossamer
5. (3.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 22
6. (5.) Justin Bieber – Believe
7. (7.) One Direction – Up All Night
8. (4.) Frank Ocean – Channel Orange
9. (9.) Adele – 21
10. (10.) Maroon 5 – Overexposed

Kovien uutuuksien puuttuessa Zac Brown Band ja Nas vaihtoivat paikkoja listan kärjessä. Ykkösviikko on Uncagedin toinen. Sitä ostettiin 48 000 kpl – melko vähän, muttei sentään ennätysvähän.
The Gaslight Anthem saavutti ensimmäisen top ten -albuminsa Handwrittenin yllettyä jopa kolmanneksi. American Slang (2010) kävi 16:ntena. Rockyhtyeen kannoilla keikkuu elektronisempi Passion Pit niin ikään korkeammalla kuin koskaan. Gossamerin edeltäjä Manners (2009) kävi vain sijalla 51, mutta myi pitkään ja hyvin.
Artistien kokoelmilla ei ole viime vuosina mennyt USA:ssa mitenkään mairittelevasti. Nopea silmäys kertoo, että viimeisin platinaa myynyt kokoelma on Bon Jovin Greatest Hits syksyltä 2010. Myös Pinkin kooste keikkuu samoissa sfääreissä.
Niinpä ei yllätä, että Slipknotin Antennas to Hell jäi 18:nneksi ja Jennifer Lopezin Dance Again: The Hits 20:nneksi. Molemmat artistit ovat käyneet kärjessäkin ja useasti top tenissä.
Top 20:n ulkopuolelta mainittakoon kantribändi Love and Theftin nimetön kakkosalbumi (21) – he saivat tällä viikolla myös ensimmäisen top 40 -hittinsä – sekä The Beatlesin digikooste Tomorrow Never Knows (24). Viime viikolla kuudentena piipahtanut Phil Collinsin Hits tipahti suoraan ulos listalta.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Wiley featuring Ms. D – Heatwave
2. (-) Calvin Harris featuring Example – We’ll Be Coming Back
3. (1.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
4. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
5. (3.) Stooshe – Black Heart
6. (6.) Karmin – Brokenhearted
7. (7.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
8. (8.) Chris Brown – Don’t Wake Me Up
9. (4.) Conor Maynard – Vegas Girl
10. (5.) Flo Rida – Whistle

Wiley muistetaan varmasti parhaiten isosta hitistään Wearing My Rolex (#2, 2008), mutta hän saavutti top 40 -menestystä omillaan jo keväällä 2004. Heatwave on miehen ensimmäinen ykkönen ja kaikkiaan kolmas top ten -merkintä. Sillä laulava Ms. D ei ole Ms. Dynamite, vaan ehta tulokas. White Townin Your Womania (#1, 1997) käyttänyt Never Be Your Woman (#8, 2010) esitteli muuten aikoinaan meille Emeli Sandén.
Kakkossija alkaa olla Calvin Harrisille jo tuskallisen tuttu. Examplen laulama We’ll Be Coming Back tupsahtai Bouncen (2011), Feel So Closen (2011) sekä Let’s Gon (2012) jatkoksi, mutta ykkösiäkin on kolme, ja top ten -hittejä jo peräti kymmenen sekä vielä ilman krediittiä muun muassa kolme viikkoa hallinut Florence and the Machinen Spectrum (Say My Name) -remiksaus.
Rudimentalin ykkösenäkin piipahtanut Feel the Love on jämähtänyt jo neljäksi viikoksi sijalle seitsemän. Underworldin Caliban’s Dream sai hyvää näkyvyyttä olympialaisten avajaisissa ja nousi 69–12. Heillä on yksi top ten -hitti, eli tietenkin Born Slippy Nuxx (#2, 1996). Caliban’s Dreamin 12. tila sivuaa Two Months Offin (2002) saavutusta.
Top 20:n muut omat parhaansa saavuttaneet sinkut ovat Far East Movementin Turn Up the Love, joka nousi kolme sijaa 13:nneksi, sekä pykälän punnertanut Angelin Wonderful (19).
Arctic Monkeysin versio The Beatlesin Come Togetheristä nousi Underworldin tapaan olympialaisten avulla 67–21. Bändi on jatkuvasta suosiostaan huolimatta käynyt top 20:ssa viimeksi vuonna 2007 (Teddy Picker, #20).
Drumsoundin ja Bassline Smithin tanssihitti Through the Night debytoi 34:ntenä. Se on projektin toinen top 40 -sinkku ja ensimmäisellä mukana oli nytkin listalla keikkuva Underworld.
Draken ja The Weekndin Crew Love nousi 45–37 ja on jälkimmäisen ensimmäinen hitti.
Olympialaisia saa kiittää myös Frank Turner, jonka vanha biisi I Still Believe teki nyt listadebyyttinsä sijalle 40. Se on Turnerin ensimmäinen top 40 -merkintä.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Conor Maynard – Contrast
2. (1.) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)
3. (8.) Emeli Sandé – Our Version of Events
4. (3.) Maroon 5 – Overexposed
5. (-) Delilah – From the Roots Up
6. (-) Mike Oldfield – Two Sides: The Very Best of
7. (5.) Rihanna – Talk That Talk
8. (-) Rick Ross – God Forgives, I Don’t
9. (7.) Ed Sheeran – +
10. (9.) Adele – 21

Teinipoppari Conor Maynardia on tituleerattu Britannian Justin Bieberiksi ja meno listoilla on samantyyppistä: esikoisalbumi Contrast debytoi ykkösenä syrjäyttäen Plan B:n Ill Manorsin hopealle.
Lontoon avajaisissa laulanut Emeli Sandé hyötyi odotetusti viiden sijan verran. Our Version of Events kipusi siis kolmanneksi ja keikkuu tuplaplatinan tuntumassa. Mike Oldfieldillekin tarjottiin samaa hyvää myynninedistämistä. Two Sides -kokoelma onkin miehen kymmenes top ten -albumi ja sen kuudes tila paras sijoitus sitten Tubular Bells 3:n (#4, 1998).
Elektronista singer-songwriter-musiikkia esittävä Delilah debytoi viidentenä From the Roots Up -esikoisellaan. Rap-moguli Rick Rosskin on top 40 -debytantti, vaikka God Forgives, I Don’t on jo miehen viides sooloalbumi.
Justin Bieberin Believe nousi 41–24. Joss Stonen The Soul Sessions 2:n suunta oli jyrkästi toisaalle – se nimittäin romahti kutossijalta jopa ulos top 40:stä.

Listaklassikko: Sean Kingston – Beautiful Girls (2007)

Aika rientää: Sean Kingstonin läpimurtohitistä Beautiful Girlsistä on tosiaan tasan viisi vuotta. Ei uskoisi.

Kingston aloitti uransa biisintekijänä, mutta ryhtyi levyttämään itse jo 17-kesäisenä. Ben E. Kingin Stand by Mehen perustuva Beautiful Girls oli hänen esikoishittinsä ja uransa toistaiseksi ainoa Hot 100 -listan ykkönen elokuulta 2007. Se valloitti myös brittilistan ja lisäksi ainakin Kanadan ja Australian.

Kingston sai isoja hittejä sen jälkeenkin – tähän mennessä Hot 100 -listan top ten -merkintöjä on kertynyt kaksi lisää: Take You There (#7, 2007) sekä Fire Burning (#5, 2009).

Stand by Me ylsi muuten kahteen eri otteeseen Hot 100 -listan kärkikymppiin: neloseksi vuonna 1961 ja yhdeksänneksi vuonna 1986. John Lennonin cover saavutti 20. sijan vuonna 1975.