Listanimi: Fiona Apple

Yhdysvaltalainen Fiona Apple tunnetaan kahdesta asiasta: tavastaan antaa albumeillensa joskus reilun runon mittaisia nimiä sekä harvasta julkaisutahdistaan. When the Pawn Hits the Conflicts He Thinks Like a King What He Knows Throws the Blows When He Goes to the Fight and He'll Win the Whole Thing 'Fore He Enters the Ring There's No Body to Batter When Your Mind Is Your Might So When You Go Solo, You Hold Your Own Hand and Remember That Depth Is the Greatest of Heights and If You Know Where You Stand, Then You Know Where to Land and If You Fall It Won't Matter, Cuz You'll Know That You're Right (1999) pääsi Guinnessin ennätyskirjaan ja oli pisin albumin nimi, kunnes Soulwax keksi sata merkkiä pidemmän.

Apple nousi kuuluisuuteen vuonna 1996 Tidal-albumillaan, joka nousi albumilistan 15:nneksi ja myi tuplaplatinaa USA:ssa. Siltä lohkaistiin single Criminal, joka nappasi Hot 100 -listalta 21. sijan. Se on yhä tänä päivänä hänen ainoa Hot 100 -hittinsä ja Tidal myydyin albuminsa.

Mainittu When the Pawn... pääsi loppuvuodesta ilmestyneenä vain kaksi sijaa korkeammalle, mutta myi miljoonan sekä debytoi brittilistan 46:ntenä – yhä hänen korkein sijoituksensa siellä. Sitä seurasi usean vuoden tauko, kunnes Extraordinary Machine ilmestyi syksyllä 2005 ja nousi seiskasijallaan Applen uran ensimmäiseksi top ten -albumiksi.

Nyt tuore The Idler Wheel Is Wiser Than the Driver of the Screw and Whipping Cords Will Serve You More Than Ropes Will Ever Do on menossa USA:n kärkikolmikkoon ja pääsi myös brittilistalle sijalle 68. Applen huono menestys Britanniassa on aikamoinen mysteeri – hänellä ei siis ole yhtään top 40 -albumia. Fast as You Can (2000) ylsi sentään sinkkulistan 33:nneksi.

Ekalla hitillä ykköseksi

Ensimmäisellä listahitillä saavutettu ykkössija on aina hyvä ja kiinnostava saavutus, ja itse asiassa melko yleinenkin. USA:n Hot 100 -listalla niitä on historian saatossa nähty kymmeniä ja taas kymmeniä. Osa on myös jäänyt yhden hitin ihmeiksi, kuten Zager and Evans kappaleellaan In the Year 2525 (1969).

Syy miksi tartuin aiheeseen on se, että nyt Hot 100 -listalla on nähty kärjessä kolme perättäistä esikoishittiä: Funin ja Janelle Monáen We Are Young, Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know sekä Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe. Näistä artisteista kukaan ei ollut aiemmin yltänyt mukaan listalle, mikä tekee nimenomaan tästä triosta (tai viisikosta) erityisen.

Vastaavia tapauksia löytyy historiasta muutama ja vain kahdesti kärjessä on käynyt enemmän perättäisiä esikoishittiä. Syksyllä 1967 hallitsivat putkeen Bobbie Gentryn Ode to Billie Joe, The Boxtopsin The Letter, Lulun To Sir with Love sekä The Strawberry Alarm Clockin Incense and Peppermints.

Syksyllä 1958 puolestaan nähtiin peräti kvintetti: Domenico Modugnon Volare, The Elegantsin Little Star, Conway Tittyn It's Only Make Believe, The Kingston Trion Tom Dooley sekä The Teddy Bearsin To Know Him Is to Love Him.

Ennen We Are Youngia edellinen uuden tulokkaan ykkönen oli We Found Love, sille kreditoidulla Calvin Harrisilla ei ollut aiempia merkintöjä. Jos vierailijat jätetään huomiotta, niin talvelta 2011 löytyy Wiz Khalifan Black and Yellow.

Listakatsaus, vko 26

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (2.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
3. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (9.) Katy Perry – Wide Awake
5. (4.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
6. (5.) One Direction – What Makes You Beautiful
7. (6.) Nicki Minaj – Starships
8. (8.) Rihanna – Where Have You Been
9. (7.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
10. (10.) Justin Bieber – Boyfriend

Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe ei aio luovuttaa Hot 100 -listan paalupaikkaansa ihan heti, mutta jähmeän kevään jälkeen muille top ten -jyrille alkaa ilmaantua haastajia. Katy Perryn Wide Awaken nousu neljänneksi yllättää ja ei yllätä, mutta joka tapauksessa se on jo kahdeksas top 5 -lohkaisu Teenage Dream: The Complete Confection -albumilta. Aivan valtava saavutus, vaikkakin siis ”vain” kuusi niistä on alkuperäiseltä Teenage Dreamiltä. Konstikasta.
Justin Bieberin ja Big Seanin As Long as You Love Me debytoi 21:ntenä. Big Sean on mukana myös Kanye Westin Mercyllä, joka nousi ensimmäistä kertaa top 20:iin sijalle 19.
Neon Treesin Everybody Talks kipusi 30–24 ja Demi Lovaton Give Your Heart a Break 34–26. Dierks Bentley on saamassa jälleen yhden ison kantrihitin 5-1-5-0:n noustua 48–40, One Directionin toinen hitti One Thing eteni 54–47 ja folkrock-bändi The Lumineersin listadebyytti Ho Hey loikkasi 90–73.
Cher Lloydin Want U Back ei pärjännyt brittilistoilla aivan yhtä hyvin kuin esikoishitti Swagger Jagger (ykkönen), mutta debytoi nyt USA:ssa 75:ntenä. Matchbox Twentyn paluusingle She’s So Mean ilmaantui 90:nneksi. Rob Thomasin johtamalla pehmorockryhmällä on jo kuusi top ten -hittiäkin, joista yksi ykkönen, Bent (2000).


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Usher – Looking 4 Myself
2. (-) Rush – Clockwork Angels
3. (1.) Adele – 21
4. (-) Josh Turner – Punching Bag
5. (-) Ed Sheeran – +
6. (6.) One Direction – Up All Night
7. (4.) Neil Young and Crazy Horse – Americana
8. (2.) Alan Jackson – Thirty Miles West
9. (15.) Soundtrack – Rock of Ages
10. (-) Waka Flocka Flame – Triple F Life: Fans, Friends and Family

Usher saavutti neljännen albumilistan ykkösensä Looking 4 Myselfin tupsahdettua kärkeen. Sitä ostettiin Usherin mittapuulla yllättävän nihkeästi, vain 128 000 kpl.
Myös Rushin Clockwork Angels ylitti sadan tuhannen rajan. Sen kakkostila sivuaa bändin parasta, joka tuli Counterpartsilla (1993). Top ten -albumeita kanadalaisilla on jo tusina.
Kantrilaulaja Josh Turner näyttäytyy top tenissä nyt neljättä kertaa.Punching Bagin nelostila on miehen uran toiseksi paras, Your Man (2006) ylsi kakkoseksi.
Brittitähti Ed Sheeran on ehta tulokas albumilistan kärkipäässä. + on myynyt kotimaassaan jo pitkälti toista miljoonaa ja aloitti nyt USA:ssa sijalta viisi.
Tom Cruise laulaa kahdeksalla Rock of Ages -leffan soundtrackin kappaleella. Albumi kiipesi yhdeksänneksi ohi Waka Flocka Flamen toisen virallisen studiotekeleen. Triple F Life seuraa kuudentena piipahtanutta Flockaveliä (2011).
Metricin Synthetica debytoi 12:ntena, joka on heidän parhaansa. Now-tuotteen kantrisarjan viides osa nappasi 15. sijan, joka on jatkumolle jo neljäs top 20 -noteeraus. Grace Potter and the Nocturnals kohensi toisellaan pari sijaa esikoisensa 19. tilaa (2010). Räppäri Kid Ink täydensi top 20:n.
Talk show -juontaja Jimmy Fallon ylsi ensimmäistä kertaa top 40:iin Blow Your Pants Offin napattua 25. tilan.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
2. (1.) Cheryl – Call My Name
3. (2.) Flo Rida – Whistle
4. (-) Stooshe – Black Heart
5. (4.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
6. (5.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
7. (6.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
8. (10.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
9. (8.) Usher – Scream
10. (14.) Paloma Faith – Picking Up the Pieces

Maroon 5:n ja Wiz Khalifan jättihitti Payphone kykeni siihen, mihin pitkälti toista miljoonaa myynyt Moves Like Jagger ei ja jyräsi odotetusti singlelistan ykköseksi. Adam Levinen johtamalla popyhtyeellä oli tätä ennen kaksi kakkossijaa, Moves Like Jaggerin lisäksi Makes Me Wonder (2007), mutta nyt siis tuli viimein se paalukin.
Wiz Khalifalle ykköspaikka on niin ikään ensimmäinen. USA:n keulilla käynyt Black and Yellow ylsi viidenneksi viime vuonna.
Tyttöryhmä Stooshe petrasi pykälällä ensimmäisen hittinsä Love Men viidettä sijaa. Black Heart ennakoi loppukesästä ilmestyvää esikoisalbumia.
Muita uutuuksia top 40:iin ei päässytkään, joten lopetetaan nousijoihin. Katy Perryn Wide Awake on tutusti matkalla melko korkealle ja viettää tämän viikon sijalla 12. Aviciin Silhouettes paransi enkkaansa 26–22.
Justin Bieberin Boyfriend kipusi albumijulkaisun ansiosta 42–31 ja Florence and the Machinen Shake It Out muista syistä 49–40. Mainittujen parhaat sijoitukset ovat toinen ja 12:s.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Justin Bieber – Believe
2. (-) Cheryl – A Million Lights
3. (5.) Paloma Faith – Fall to Grace
4. (6.) Emeli Sandé – Our Version of Events
5. (2.) Amy Macdonald – Life in a Beautiful Light
6. (1.) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
7. (7.) Ed Sheeran – +
8. (3.) Usher – Looking 4 Myself
9. (4.) Coldplay – Mylo Xyloto
10. (8.) Bee Gees – Number Ones

Bieberin Believe löi niukasti Cherylin A Million Lightsin kamppailussa Britannian albumilistan kruunusta. Bieberille ykkössija on ensimmäinen, Cheryl (Cole) on saanut aiemmin jo kaksi soolona ja pärjännyt hyvin Girls Aloudin kanssa.
Bieber oli tätä ennen yltänyt kolmanneksi My Worlds -albumillaan (2010) ja joulu- sekä remix-levyllään top 20:iin.
Muita uutuuksia ei top teniin päässytkään. Carrie Underwood saavutti kirkkaasti uransa parhaan brittilistasijoituksen, kun Blown Away debytoi 11:ntenä. Se on kantritähden ensimmäinen top 40 -suoritus ja top 75 -albumi ylipäätään.
Slashin Apocalyptic Love ilmestyi fyysisesti vasta nyt ja palasi 12:nneksi. Se ehti käydä digijulkaisuna jo 27:ntenä. Rocktähdellä ei ole vielä yhtään top ten -albumia. Indiebändi Reverend and the Makersiltä niitä löytyy yksi, nyt heidän kolmas albuminsa debytoi 16:ntena.
Smashing Pumpkinsin paluu Oceania noteerattiin 19. tilan arvoisesti, mikä on melko kesy sijoitus verrattuna Zeitgeistin (2007) nelossijaan. Billy Corgan ei ole vielä käynyt ykkösenä, mutta top tenissä kurpitsat on nähty viisi kertaa, ja nelosena peräti kolmesti.
Korkean profiilin keikat nostivat Jay-Z:n ja Kanye Westin Watch the Thronen taas top 20:iin (29–20). Muitakin nousijoita on rutkasti, mainittakoon niistä Trainin California 37, joka elpyi 60–32.

Listaklassikko: Vengaboys – Boom Boom Boom Boom (1999)

Ah, Vengaboys, tuo vuosituhannen vaihteen hollantilainen popihme. Ryhmä nousi brittilistoille Up and Down -hitillään (#4, 1998) ja ykkösiä alkoi tupsahdella seuraavana vuonna. Boom Boom Boom Boom debytoi brittilistan kärjessä kesäkuussa ja syyskuussa We’re Going to Ibiza piipahti keulilla. Top ten -sinkkuja kertyi putkeen peräti seitsemän.

Boom Boom Boom Boom oli eräs kevään 1999 sitkeimmistä korvamadoista ja varsin näppärästi toteutettua hömppää – joskin tuskallisesti aikansa tuote. Se nousi myös USA:n Hot 100 -listan 84:nneksi, mutta siellä We Like to Party oli ehtinyt käydä jo 26:ntenä.

Vengaboysin nelinkertainen Boom oli 1990-luvun toinen posauspommi: The Outhere Brothers kiikutti Boom Boom Boom -nimisen kappaleen ykköseksi vuonna 1995.

Vengaboys on yhä olemassa, mutta heidän viimeisimmästä brittilistavisiitistään on kulunut jo yli 11 vuotta. Bändissä on vuosien varrella nähty ainakin yhdeksän eri jäsentä.

Flopin ääni

Music Week uutisoi aamulla, että Britannian The Voice -kiertue on peruttu huonon lipunmyynnin takia. Se on yhtäältä yllätys, toisaalta ei: katsojaluvut ovat jääneet odotetusta ja kilpailijoiden sinkut jämähtäneet telineisiin listoilla.

Silti The Voicessakin on ollut voimaa. John Legendin Ordinary People nousi kilpailijan tulkinnan myötä singlelistan neloseksi, tuomari Danny O’Donaghuen The Script -bändi kiikutti ikivanhan albuminsa top 20:iin ja kukin vuorollaan mukana vieraillut tähtiesiintyjä on saanut jonkinlaista vauhtia myyntiin.

Sen vuoksi onkin jännittävää, että kilpailijoiden itsensä tuotokset ja persoonat eivät ole kiinnostaneet. Suomessa ja USA:ssa on ollut havaittavissa sama ilmiö. Maroon 5 ja Christina Aguilera ovat saaneet uutta virtaa uraansa jenkki-Voicen avulla ja meillä Elastisen julkkisstatus on kasvanut vähintään toiseen potenssiin.

Ovatko ihmiset viimein kyllästymässä väkisin TV:ssä etsittyihin uusiin taviskykyihin ja pikemminkin kiinnostuvat jo aiemmin lahjansa todistaneista tai perinteiseen tapaan levy-yhtiön lanseeraamista tulokkaista?

Listakatsaus, vko 25

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
3. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (4.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
5. (6.) One Direction – What Makes You Beautiful
6. (5.) Nicki Minaj – Starships
7. (7.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
8. (9.) Rihanna – Where Have You Been
9. (19.) Katy Perry – Wide Awake
10. (8.) Justin Bieber – Boyfriend

Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe ehti edetä tasaisesti 16 viikkoa ennen kuin lopulta saavutti ykköspaikan. Se on luonnollisesti vasta breikanneen laulajattaren ensimmäinen.
Kiinnostava knoppi: Sekä Call Me Maybe, Somebody That I Used to Know että We Are Young ovat käyneet USA:n, Kanadan, Australian ja Britannian listojen kärjessä, mutta kaikkialla eri järjestyksessä. Britanniassa järjestyksessä Gotye, Jepsen ja Fun, USA:ssa Fun, Gotye ja Jepsen.
Ja siellä hän taas on, top tenissä. Katy Perryn Wide Awake kasvatti rutkasti sekä myyntiään että radiosoittoaan ja loikkasi yhdeksänneksi. Perryllä on nyt jo 11 top ten -hittiä ja seitsemän ykköstä, joista viisi putkeen vuosina 2010–2011.
Viikon uusi Justin Bieber -biisi All Around the World debytoi 22:ntenä. Lil Waynen My Homies Still nappasi 38:nnen ja kantribändi Little Big Townin Pontoon 51. sijan.
Kenny Chesneyn Welcome to the Fishbowl -albumia ennakoiva Come Over loikkasi 55–32. Hänellä ei ole vielä yhtään top ten -hittiä. Gym Class Heroesilta niitä löytyy, Ryan Tedderin laulama The Fighter eteni nyt 45–36.


USA:n albumit, Top 10

1. (2.) Adele – 21
2. (-) Alan Jackson – Thirty Miles West
3. (-) The Beach Boys – That’s Why God Made the Radio
4. (-) Neil Young and Crazy Horse – Americana
5. (-) Big K.R.I.T. – Live from the Underground
6. (4.) One Direction – Up All Night
7. (1.) John Mayer – Born and Raised
8. (-) Curren$y – The Stoned Immaculate
9. (6.) Carrie Underwood – Blown Away
10. (-) Brandi Carlile – Bear Creek

Adelen 21 palasi ykköseksi ja saavutti 24. viikkonsa paalulla. Se sivuaa Purple Rain -soundtrackin saavutusta vuodelta 1985. Seitsemän albumia on kuitenkin viettänyt vielä kauemmin kärjessä ja pidempi visiitti tällä erää näyttää epätodennäköiseltä, sillä julkaisulistassa komeilevat muun muassa Usherin, Linkin Parkin ja Justin Bieberin uudet albumit. Huikeaa joka tapauksessa.
Alan Jacksonin 12. top ten -albumi Thirty Miles West debytoi kakkosena. Hänellä on neljä ykköstäkin.
The Beach Boysin That’s Why God Made the Radio nappasi odotetusti kolmannen sijan. Veteraaniryhmä on keikkunut näin korkealla viimeksi vuonna 1974, jolloin Endless Summer -kokoelma kävi kärjessä. Top ten -albumeita on kaikkiaan 14.
Samoihin saavutuksiin ylsi myös Neil Young, jolle Americanan nelossija on peräti uran toiseksi paras. Vain Harvest (1972) on käynyt korkeammalla, se vietti kaksi viikkoa kärjessä. Youngilla on ainakin kahdeksan top ten -albumia.
Räppäri Big K.R.I.T. sinkautti Live from the Underground -esikoisensa heti viidenneksi. Toinen, perin ahkera sanataiteilija Currensy (s kirjoitetaan dollarin merkillä) saavutti uransa korkeimman sijoituksen eli kahdeksannen.
Top tenin uutuussekstetin täydensi Brandi Carlilen ensimmäinen top ten -albumi Bear Creek. Se tosin myi avausviikollaan vain hivenen enemmän kuin 26:ntenä käynyt Give Up the Ghost (2009).
Eagles-mies Joe Walshin Analog Man debytoi 12:ntena. Se on Walshin kuudes top 20 -oven avannut soolo. Tom Cruisen tähdittämän Rock of Ages -leffan musiikki debytoi 15:ntenä. Victorious 2.0 (18) on puolestaan TV-soundtrack.
Ja vielä pari uutuutta: One Tree Hill -sarjasta kuuluisaksi tulleen kantrilaulaja Jana Kramerin esikoinen nappasi 19. tilan ja Britannian albumilistaa pariinkin otteeseen hallinnut Emeli Sandén Our Version of Events aloitti sijalta 28.
Folkrockia soittavan The Lumineersin nimetön albumi on keikkunut listalla jo hetken, mutta kipusi nyt ensimmäistä kertaa top 40:iin 57–31. Se debytoi huhtikuussa 45:ntenä.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Cheryl – Call My Name
2. (2.) Flo Rida – Whistle
3. (1.) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
4. (8.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
5. (4.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
6. (3.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
7. (6.) DJ Fresh featuring Dizzee Rascal – The Power
8. (5.) Usher – Scream
9. (-) Precision Tunes – Payphone
10. (7.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe

Nimipolitiikkaansa muuttanut popjulkkis Cheryl Cole tupsahti odotetusti brittilistan ykköseksi. Calvin Harrisin tuottama Call My Name on nyt etunimellään esiintyvän neidon kolmas sooloykkönen ja viides top ten -sinkku. Aiemmat ykköset ovat Fight for this Love (2009) ja Promise This (2010).
Flo Ridan Whistle pysyi kakkosena ja Coldplayn Princess of China nappasi oman parhaansa. Top tenin kummajainen on Precision Tunes -nimisen ”artistin” feikkiversio Maroon 5:n pitkään haudotusta Payphone-hitistä. Britit pitävät biisistä niin paljon, että tuokin viritys debytoi yhdeksäntenä. Taitaa olla eräänlainen ennätys sarallaan? Oikea Payphone ilmestyi kauppoihin tänä aamuna, joten Precision Tunesin listaviikot jäävät vähiin.
Muuten sinkkulistalla on hiljaista. Justin Bieberin As Long As You Love Me debytoi 30:ntenä. Se on vierailija Big Seanin ensimmäinen top 40 -merkintä. Ensikertalainen on myös r&b-artisti Trey Songz, jonka Heart Attack debytoi 28:ntenä.
The Voicessa kilpailleen Tyler Jamesin Higher Love nappasi 39. tilan. Hän saavutti top 40 -sijoituksen jo vuonna 2004 kappaleella What Do I Do (25) ja Foolish (2005) kävi peräti 16:ntena.
Emeli Sandén My Kind of Love nousi tähän asti parhaalle sijalleen 17:nneksi. Katy Perryn Wide Awake eteni 64–31 ja Kelly Clarksonin Dark Side 43–40. Aviciin Silhouettes palasi top 40:iin 44–26, joka sivuaa sen korkeinta sijoitusta.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
2. (-) Amy Macdonald – Life in a Beautiful Light
3. (-) Usher – Looking 4 Myself
4. (5.) Coldplay – Mylo Xyloto
5. (3.) Paloma Faith – Fall to Grace
6. (6.) Emeli Sandé – Our Version of Events
7. (2.) Ed Sheeran – +
8. (4.) Bee Gees – Number Ones
9. (-) Fleetwood Mac – 25 Years: The Chain
10. (10.) Paul Simon – Graceland

Gary Barlow’n ja Commonwealth Bandin Sing viettää myös kolmannen listaviikkonsa albumilaskennan ykkösenä. Sille ei mahtanut mitään Amy Macdonald, joka taitaa nykyisin olla suositumpi manner-Euroopassa kuin kotimaassaan. Life in a Beautiful Light jaksoi silti kakkoseksi ja hänen kolmanneksi top 5 -suorituksekseen. This Is the Life (2007) ylsi peräti ykköseksi. Sinkkulistan top ten -merkintöjä Macdonaldilla ei ole yhtään.
Usherin Looking 4 Myself nappasi pronssisijan. R&b-tähdellä on nyt viisi perättäistä top ten -albumia ja sijoituksetkin ihan kivoja: 1, 1, 1, 2 ja 3.
Fleetwood Macin 25 Years: The Chain -kokoelma vuodelta 1992 saavutti listasijoituksen Britanniassa vasta nyt tiivistetyn version myötä. Bändin 70-luvun kokoonpanoon kuulunut Bob Welch menehtyi menneellä viikolla.
Maximo Park muistetaan 2000-luvun puolenvälin indien hullujen vuosien semimenestyjänä, mutta heidänkin hittivirtansa on tyrehtynyt aikoja sitten. Siihen nähden The National Healthin 13. sija on ihan hyvä. Heidän parhaansa on Our Earthly Pleasuresin (2007) kakkostila, eikä seuraaja Quicken the Heart (#6, 2009) jaksanut mukana kuin kolme viikkoa.
Hieman samat sanat voi sanoa Hot Chipistä. Kulttimaine vei heidät aikoinaan jopa sinkkulistan kuudenneksi (Ready for the Floor) ja albumilistan neloseksi (Made in the Dark), mutta sittemmin on ollut hiljaisempaa. In Our Heads (14) jatkaa One Life Standin (#11, 2010) jäljillä.
Sitten hieman lisää kokoelmia: Bob Marleyn jättimenestys Legend jatkoi yllättävää nousuaan 28–20. The Stone Rosesin The Very Best of (#19, 2002) palasi 21:nneksi ja Johnny Cashin The Classics debytoi 22:ntenä.
Isänpäivä auttoi Paul Simonin Gracelandia pitämään kymppisijansa sekä toi Bruce Springsteenin Wrecking Ballin peräti 16:nneksi ja Noel Gallagherin linnutkin lensivät 63–24. Totally Enormous Extinct Dinosaur menetti listaneitsyytensä Troublen debytoitua 35:ntenä.

Palloilustatistiikkaa

Futiskisoihin on yhdistetty aikojen saatossa jos jonkinlaista rempseää poplaulelmaa. Koska tämä blogi käsittelee brittilistoja, niin keskityn Britanniassa suosiota niittäneisiin EM-kisoista puhtia saaneisiin kappaleisiin.

Toisin kuin MM-kisat, EM-lopputurnaukset eivät itse asiassa merkittävästi vaikuttaneet brittilistoihin ennen kuin Englanti isännöi tapahtumaa vuonna 1996, mitä varten syntyi David Baddielin, Frank Skinnerin ja The Lightning Seedsin esittämä futisbiisien klassikko Three Lions. Biisi julkaistiin uudelleen seuraavia arvokisoja eli vuoden 1998 MM-kisoja varten, kummallakin kerralla tuloksena ykkössija.

Three Lions oli Englannin kannatuslaulu, mutta itse kisojen tunnarin levytti Simply Red. We’re in This Together on kuitenkin melko lailla paremmin unohdettu.

Hollannissa ja Belgiassa pidetyn seuraavan lopputurnauksen virallisen tunnarin kiekaisi E-Type. Campione jäi 58:nneksi, jopa viisi sijaa alemmas kuin ruotsalaislaulajan aiempi brittilistasingle This Is the Way (1995).

Edellisessä tekstissä esitelty Nelly Furtado lauloi Portugalin turnauksen kisabiisin vuonna 2004, mutta sekään ei jaksanut 40. sijaa ylemmäs. Seuraavista kisoista sekä Englanti että Skotlanti jäivät tyystin rannalle ja nyt käynnissä oleva turnaus ei vielä ole kirvoittanut kummoistakaan listasäpinää.

Tässä kappaleita, jotka ovat vuosien saatossa liittyneet EM-futikseen ja yltäneet brittilistalle:

Baddiel, Skinner & The Lightning Seeds – Three Lions (#1, 1996)
4-4-2 – Come on England (#2, 2004)
Farm feat. SFX Boys Choir – All Together Now 2004 (#5, 2004)
Black Grape featuring Joe Strummer & Keith Allen – England’s Irie (#6, 1996)

Twisted X – Born in England (#9, 2004)

Fat Les 2000 – Jerusalem (#10, 2000)

Simply Red – We’re in This Together (#11, 1996)

Rod Stewart & Scottish Euro ’96 Squad – Purple Heather (#16, 1996)

Primal Scream & co. – The Big Man and the Scream Team Meet the Barmy Army Uptown (#17, 1996)

England Supporter’s Band – The Great Escape 2000 (#26, 2000)

Collapsed Lung – London Tonight / Eat My Goal (#31, 1996)

Nelly Furtado – Força (#40, 2004)
E-Type – Campione (#58, 2000)

England Football Team – All the Way (#64, 1988)

Listanimi: Nelly Furtado

Kanadalais-portugalilainen Nelly Furtado on sulostuttanut elämäämme jo toista vuosikymmentä. Hän nousi kuuluisuuteen hip hopin parista, mutta sai ensimmäiset hittinsä Whoa Nelly -esikoisensa (2000) poplauluilla I’m Like a Bird, Turn Off the Lights ja On the Radio (Remember the Days). Kaksi ensimmäistä nousivat top teniin sekä USA:ssa että Britanniassa ja albumi nousi brittikakkoseksi ja myi tuplaplatinaa Atlantin molemmin puolin.

Pari vuotta sorvailtu seuraaja Folklore (2003) tallautui loppuvuoden julkaisuruuhkan jalkoihin, mutta sisälsi ehdottomaksi Furtado-klassikoksi nousseen Try-balladin (UK, #15). Folklore oli iso kaupallinen pettymys etenkin USA:ssa, jossa se jäi albumilistan 38:nneksi eikä yksikään sinkku yltänyt Hot 100 -listalle.

Furtado lähti (=sai kenkää?) Dreamworksiltä ja löysi uuden kodin Timbalandin Mosley-lafkalta. Geffenin jakelema Loose (2006) onnistuikin räjäyttämään pankin juuri hetkeä ennen Justin Timberlaken kakkosalbumin megamenestystä. Timbalandin voimakaksikolla riitti tunnetusti hittejä: Promiscuous nousi USA:n ykköseksi ja Britannian kolmoseksi, Maneater brittiykköseksi ja Say It Right USA:n ykköseksi ja Britannian kympiksi. USA:n albumilistan kärkeen ja Britannian neloseksi yltänyttä Loosea on myyty maailmanlaajuisesti yli kymmenen miljoonaa.

Timbaland-yhteistyö jatkui tuottajan omiin nimiin merkityllä jättihitillä Give It 2 Me (2007), josta tuli Furtadon uran ensimmäinen sekä USA:n että Britannian ykköseksi yltänyt biisi.

Furtado on rakentanut popuransa rinnalla latinotähteyttä. Mi plan (2009) käväisi USA:n albumilistalla, mutta toimi lähinnä uuden poptulemisen lämmittelynä: Big Hoops (Bigger the Better) debytoi viime sunnuntaina Britannian singlelistan 14:ntenä ja The Spirit Indestructible -albumi ilmestyy syyskuussa.
Furtadolla on vyöllään siis jo peräti kolme Hot 100 -listan ykköstä ja kaksi muuta top ten -hittiä. Britanniasta ykkösiä löytyy kaksi ja top ten -merkintöjä kaikkiaan yhdeksän, joista mainittakoon vielä James Morrisonin kanssa laulettu Broken Strings (#2, 2009).

Albumimenestys on ollut myös mainiota: yksi USA:n ykkönen sekä kolme muuta top 40 -albumia ja kaksi top ten -albumia Britanniassa.

Listakatsaus, vko 24

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (2.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
3. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (4.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
5. (5.) Nicki Minaj – Starships
6. (7.) One Direction – What Makes You Beautiful
7. (6.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
8. (9.) Justin Bieber – Boyfriend
9. (11.) Rihanna – Where Have You Been
10. (8.) The Wanted – Glad You Came

Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know saavutti kahdeksannen ykkösviikkonsa, mutta Call Me Maybe lähestyy ja lienee ensi viikolla viimein edellä. Tai sitten ei.
Rihanna nappasi uransa 22. top ten -hitin Where Have You Beenin noustua pari sijaa yhdeksänneksi. Ykkösiäkin on jo 11 alkaen SOS:sta (2006). Tehkää perässä.
Luke Bryan sai ensimmäisen top 20 -hittinsä Drunk on You -kantriballadin noustua 16:nneksi. Justin Bieberin Die in Your Arms debytoi 17:ntenä ja Katy Perryn Wide Awake singahti toisella listaviikollaan 35–19. Se kasvatti kaikista listan biiseistä eniten radiosoittoa.
Pari kertaa hyvän sinkkumyynnin ansiosta top tenissäkin käynyt Disneyn harjaannuttama nuorisosuosikki Demi Lovato on nettoamassa uransa suurinta radiohittiä Give Your Heart a Break -biisistä. Se nousi 43–34. Ihan ensikertalainen top 50:ssä on australialaislaulaja Havana Brown, jonka We Run the Night hyppäsi 56–49. Biisistä on olemassa useita eri versioita, joista suosituimmalla vierailee Pitbull.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) John Mayer – Born and Raised
2. (2.) Adele – 21
3. (-) Regina Spektor – What We Saw from the Cheap Seats
4. (5.) One Direction – Up All Night
5. (-) Edward Sharpe and the Magnetic Zeros – Here
6. (3.) Carrie Underwood – Blown Away
7. (-) Sigur Rós – Valtari
8. (9.) Various Artists – NOW 42
9. (15.) Luke Bryan – Tailgates and Tanlines
10. (6.) Lionel Richie – Tuskegee

Isojen uutuuksien puuttuessa John Mayerin Born and Raised nettosi toisenkin ykkösviikon ja Adelen 21 on yhä kakkosena. Se ei ole koskaan käynyt seitsemättä sijaa alempana.
Regina Spektorin kovin suosio lienee jo takanapäin, mutta kesyhköllä myyntiviikolla What We Saw from the Cheap Seats singahti kolmanneksi eli samalle sijalle kuin Far (2009).
One Directionin taannoinen ykkönen Up All Night kasvatti taas myyntiään ja nousi neljänneksi. Se on jo vuoden viiden ostetuimman albumin joukossa. Viidentenä debytoi Edward Sharpe and the Magnetic Zeros -kokoonpanon Here. He eivät olleet aiemmin yltäneet edes top 40:ään, mutta Up from Below (2010) myi pitkään ja tasaisesti.
Sigur Rósista tuli tämän vuoden toinen islantilainen top ten -menestyjä Of Monsters and Menin seuraksi Valtarin debytoitua seitsemäntenä. Se on bändin ensimmäinen top ten -merkintä.
Kristillistä metalcorea soittava For Today nappasi 15. tilan ja sooloartistinomaisesti nimetty rap-trio Travis Porter 16:nnen esikoisellaan.
Brittisuosikki Rebecca Ferguson pääsi peräti 23:nneksi Heaven-esikoisellaan. Sen sijaan Scissor Sistersin Magic Hour alitti odotukset ja jäi 35:nneksi. Heillä ei tosin ole yhtään top ten -albumia ennestäänkään: Ta-Dah (2006) ylsi 19:nneksi ja Night Work (2010) 18:nneksi.
Kevin Costnerin ja hänen Modern West -bändinsä tekemä soundtrack elokuvaan Hatfields and McCoys: Famous for Killing Each Other debytoi 73:ntenä. Se on Costnerin ensimmäinen top 100 -saavutus.


Britannian singlet, Top 10

1. (11.) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
2. (-) Flo Rida – Whistle
3. (2.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
4. (1.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
5. (-) Usher – Scream
6. (-) DJ Fresh featuring Dizzee Rascal – The Power
7. (5.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
8. (13.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
9. (6.) Rihanna – Where Have You Been
10. (7.) Alex Clare – Too Close

Gary Barlow’n ja The Commonwealth Bandin Sing-single merkkautti kuluvan vuoden toistaiseksi parhaan viikkomyynnin ja nousi sijalta 11 kärkeen. Sillä laulaa myös viime vuoden joululistan ykköseksi junailtu Military Wives -kuoro.
Flo Ridan pomminvarma kesähitti Whistle debytoi kakkosena, vaikka tuli myyntiin kesken viikon. Se on siviilissä Tramar Dillardina tunnetun miehen kahdeksas top ten -sinkku ja enteilee moneen kertaan lykättyä ja uudelleen nimettyä Wild Ones -albumia. Paalujakin tuolle poprapin hittikoneelle on siunaantunut peräti neljä: Right Round (2009), Alexandra Burken (josta lisää tuonnempana) Bad Boys (2009), Club Can’t Handle Me (2010) ja Good Feeling (2012).
Usher jatkoi hienoa putkeaan Screamin debytoitua viidentenä. Se on tähden 17. top ten -single.
Todella tasokkaalla viikolla DJ Freshin kaltainen tanssijyrä joutui tyytymään kuudenteen sijaan. Dizzee Rascalin laulama (tai räppäämä) The Power ei siis pystynyt seuraamaan kahta ykköstä Louderia (2011) ja Hot Right Now’ta (2012).
Coldplayn ja Rihannan Princess of China eteni Mylo Xyloton kolmanneksi top ten -lohkaisuksi. Nelly Furtadon pop-paluu huomataan Euroopassa paremmin kuin USA:ssa – Big Hoops (Bigger the Better) debytoi ihan kivasti 14:ntenä. Furtadon listauran huippuhetket osuivat Loose-albumin (2006) sinkkuihin Maneater (#1, 2006) ja Promiscuous (#3, 2006).
Räppäri Dot Rotten oli mukana Sound of 2012 -listassa, mikä usein automaattisesti tarkoittaa edes jonkinlaista kaupallista menestystä. 15:ntenä debytoineesta Overloadista tuli hänen ensimmäinen top 20 -singlensä, Are You Entertained pääsi taannoin 21:nneksi.
Gary Barlow ja Cheryl (Cole) esittivät Lady Antebellumin Need You Now’n kuningatar Elisabeth II:n kemuissa ja alkuperäinen kappale palasi 22:nneksi. Se ylsi pykälän korkeammalle vuonna 2010.
Ed Sheeranin Small Bump eteni 58–25, Justin Bieberin ja Ludacrisin All Around the World debytoi 30:ntenä ja X Factorista tutun Aiden Grimshaw’n Is This Love 35:ntenä. Putoajiakin löytyy: Lawsonin When She Was Mine romahti 4–24.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
2. (13.) Ed Sheeran – +
3. (2.) Paloma Faith – Fall to Grace
4. (7.) Bee Gees – Number Ones
5. (11.) Coldplay – Mylo Xyloto
6. (6.) Emeli Sandé – Our Version of Events
7. (20.) Jessie J – Who You Are
8. (9.) Rihanna – Talk That Talk
9. (3.) Rumer – Boys Don’t Cry
10. (re) Paul Simon – Graceland

Myös albumilistalla piisasi vauhtia, mutta ei mitään niin mullistavaa, etteikö Barlow olisi saanut toista ykkösviikkoaan.
Monet edellä mainituissa kuninkaallisissa pippaloissa esiintyneet artistit nousivat listalla – näkyvimmin Ed Sheeran, jonka + hyppäsi peräti kakkoseksi. Sitä on ostettu reilusti yli miljoona kappaletta.
Bee Geesin kokoelma elpyi saavuttamaan listauransa parhaan sijoituksen. Paul Simonin Gracelandista julkaistu juhlapainos vei sen peräti kymmenenneksi. Vuonna 1986 ilmestynyt klassikko vietti ykkösenä aikoinaan kahdeksan viikkoa.
Samoin 25 vuotta elämäämme sulostuttanen Kylie Minoguen aika turha kokoelma The Best of debytoi 11:ntenä. Turha siksi, että Ultimate Kylie (2004) on myynyt reilusti toista miljoonaa ja uusi kokoelma on suppeampi eikä sisällä edes uutta Timebomb-sinkkua.
Adelen 21 jaksoi top tenissä vaatimattomat 71 viikkoa, mutta joutui tyytymään nyt 12. tilaan.
Entinen Dexy’s Midnight Runners, nykyinen Dexys, palasi peräti 27 vuoden tauolta 13:nneksi One Day I’m Going to Soar -albumillaan. Bändi tunnetaan lähinnä Come on Eileen -hitistään, mutta he ovat kaikkea muuta kuin yhden hitin ihme – top ten -albumeitakin on kaksi ja top 20 -merkintöjä nyt neljä.
Ja mikä vanhusputki meillä onkaan! Beach Boysin paluu 16 vuoden tauolta pääsi 15:nneksi ja Neil Youngin uutuus Americana 16:nneksi. Kummatkin ovat ihan odotettuja sijoituksia. Tuotteliaan Youngin viimeisimmästä top ten -albumista on jo 12 vuotta (Silver and Gold).
Sitten karmaisevia pettymyksiä: Alexandra Burke seurasi platinoitua Overcome-ykköstään Heartbreak on Holdin 18. tilalla, Kaiser Chiefs jäi kokoelmallaan ensi kertaa top tenin ulkopuolelle (19), ja edellisellä albumillaan kultaa myyneen Ladyhawken Anxiety ei kiinnostanut juuri ketään (36). Pettymys on myös Scissor Sistersin Magic Hourin liike: 4–25.
Bob Marleyn Legend (1984) on miltei jokakesäinen näky top 40:ssä, mutta tämän viikon korkeuksissa (28) se ei ole ollut sitten vuoden 2003 elokuun.

Miljoonia myyneet brittien suosikit

The Official Charts Company listasi eniten singlejä Britannian singlelistan 60-vuotisen historian aikana kaupanneet artistit. Mitään suuria yllätyksiä ei rankingiin eksynyt, ellei sellaisena pidetä Rihannan yltämistä kymmenenneksi lyhyestä urastaan huolimatta. Abba sekä David Bowie ovat aivan barbadoslaisen ulottuvilla.

Kärkikolmikko osoittautui hurjan tasaiseksi, sillä The Beatlesin, Elviksen ja Cliff Richardin väliset erot mitataan vain sadoissa tuhansissa.

Top 30:n jälkeen erot ovat niin marginaalisia, että pidemmälle ei oikeastaan kannata edes listata näillä pyöristyksillä. Top 40:n ulkopuolella keikkuvat muun muassa Wham, Phil Collins, Pet Shop Boys, Adam Ant sekä David Guetta, jonka saldo näyttää vain muutaman vuoden esilläolon jälkeen jo 5,6 miljoonaa.

Yhdellä isolla hitillä ei siis pötkitty näissä karkeloissa kovin pitkälle, mutta mainittakoon, että ilman Something About the Way You Look Tonight/Candle in the Wind ’97:n 4,8 miljoonaa Elton John olisi vasta 12:ntena tai 13:ntena.

1. The Beatles 21,9
2. Elvis Presley 21,6
3. Cliff Richard 21,5
4. Madonna 17,6
5. Michael Jackson 15,3
6. Elton John 14,8
7. Queen 12,6
8. Abba 11,2
9. David Bowie 10,6
10. Rihanna 10,4
11. Paul McCartney 10,2
12. Kylie Minogue 10,1
13. The Rolling Stones 9,9
14. Rod Stewart 9,9
15. Take That 8,9
16. Stevie Wonder 8,9
17. Oasis 8,9
18. Eminem 8,6
19. Whitney Houston 8,4
20. Spice Girls 7,9
21. George Michael 7,8
22. Robbie Williams 7,5
23. Bee Gees 7,5
24. U2 7,4
25. Shakin' Stevens 7,3
26. Britney Spears 7,3
27. Status Quo 7,2
28. Lady Gaga 7,2
29. Boyzone 7,0
30. Blondie 7,0
31. Slade 6,9
32. The Black Eyed Peas 6,8
33. Boney M. 6,8
34. Westlife 6,8
35. Celine Dion 6,6
36. Beyoncé 6,6
37. UB40 6,6
38. Olivia Newton-John 6,6
39. Mariah Carey 6,6
40. Tom Jones 6,3

Listaklassikko: Berlin – Take My Breath Away (1986)

Myönnän tässä, että rakastan leffahittejä. Parhaat leffabiisit saavat rutkasti ylimääräistä ilmaa siipiensä alle pelkästään siitä, että kytkeytyvät erinomaisiin elokuviin.

Kaikkein suurimpana leffahittinä voidaan kai pitää Celine Dionin My Heart Will Go Onia (1997), mutta yksi parhaista on jenkkibändi Berlinin Take My Breath Away -slovari elokuvasta Top Gun.

Giorgio Moroderin kynäilemä Take My Breath Away valloitti Hot 100 -listan kesäkuussa 1986 ja piti sitä sen yhden viikon. Brittilistalle biisi löysi tiensä vasta syksyllä, mutta johti laskentaa sitten peräti neljä viikkoa.

Berlin jäi oikeastaan yhden hitin ihmeeksi, sillä harva muistaa muita heidän kappaleitaan. No More Words ylsi kuitenkin Hot 100 -listan 23:nneksi vuonna 1984 eli jo kauan ennen Take My Breath Awaytä.

Aika harva muistaa myöskään Jessica Simpsonin coveria vuodelta 2003 ja nekin, jotka muistavat varmaan haluaisivat unohtaa.

Listakatsaus, vko 23

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (2.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
3. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (4.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
5. (5.) Nicki Minaj – Starships
6. (6.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
7. (7.) One Direction – What Makes You Beautiful
8. (8.) The Wanted – Glad You Came
9. (9.) Justin Bieber – Boyfriend
10. (-) Phillip Phillips – Home

Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know’sta tuli seitsemällä viikollaan vuoden toistaiseksi pitkäikäisin Hot 100 -ykkönen. Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe myi enemmän, mutta jäi kokonaispisteytyksessä vielä kakkoseksi.
Täysin staattisen kärkiyhdeksikön, ensimmäisen sitten vuoden 2004 tammikuun, takana debytoi American Idol -voittajan Phillip Phillipsin Home. Se oli viikon toiseksi ostetuin biisi ja nuo pisteet riittivät siis kymmenenteen sijaan.
Karminin Brokenhearted palasi top 20:iin ja nettosi korkeimman sijoituksensa (16). Ellie Gouldingin hitaasti noussut Lights on tiivistänyt tahtiaan ja on nyt jo 17:ntenä. Molemmille artisteille top 20 -hitti on uran ensimmäinen.
Luke Bryanin Drunk on You nousi 24–22, samalle sijalle päätyivät myös kantrisuosikin kaksi edellistä hittiä Country Girl (Shake It for Me) ja I Don’t Want This Night to End.
Katy Perryn Wide Awake, eli noin triljoonas lohkaisu Teenage Dream -kaudelta, debytoi 35:ntenä. Neon Trees saavutti uransa toisen top 40 -hitin Everybody Talksin noustua 42–40. Animal (2010) ylsi peräti 13:nneksi.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) John Mayer – Born and Raised
2. (2.) Adele – 21
3. (3.) Carrie Underwood – Blown Away
4. (-) Slash – Apocalyptic Love
5. (10.) One Direction – Up All Night
6. (9.) Lionel Richie – Tuskegee
7. (-) MercyMe – The Hurt and the Healer
8. (-) Sara Bareilles – Once Upon Another Time (EP)
9. (6.) Various Artists – NOW 42
10. (5.) Norah Jones – Little Broken Hearts

John Mayerin viides studioalbumi Born and Raised singahti hänen kolmanneksi ykkösekseen. Kaksi aiempaa ovat Heavier Things (2003) ja Battle Studies (2009). Muita top ten -merkintöjä on kolme. Born and Raisediä ostettiin noin 219 000 kpl eli lähes nelinkertaisesti Adelen 21:n viikkosaldoon verrattuna.
Slash saavutti toisen top ten -albuminsa, jos unohdetaan kaikki yhtyelevyt. Slash (2010) ylsi kolmanneksi. MercyMen ensimmäinen albumi Sonylle, The Hurt and the Healer, debytoi seitsemäntenä, neljä pykälää kehnommin kuin toissavuotinen The Generous Mr. Lovewell. Näiden kahden väliin eteni One Directionin Up All Night, joka ei ole vielä kertaakaan pudonnut top tenistä.
Adam Lambertin Trespassing joutui perääntymään kärkijoukoista 12:nneksi jo toisella listaviikollaan. Sen myynti putosi noin 70 prosenttia edellisviikosta.
Love Song- ja King of Anything -hiteistä tutun Sara Bareillesin EP-julkaisu Once Upon Another Time nappasi kahdeksannen sijan. Kaleidoscope Heart (2010) piipahti jopa kärjessä ja Little Voice (2007) seitsemäntenä.
American Idolin ties kuinka monennen tuotantokauden voittaneen Phillip Phillipsin vain digitaalisesti julkaistu esikois-EP nappasi 11. sijan. 17:ntenä debytoiva Haley Reinhart sen sijaan on edelliskauden väkeä.
Garbagen uutuus julkaistiin fyysisenä levynä ja nousi 13:nneksi. Gotyen kaverina tunnettu Kimbra löysi itsensä sijalta 14 esikoisellaan Vows. Top 20:n ulkopuolella debytoi Joe Bonamassan brittikakkonen Driving Towards the Daylight. 23. tila on blues-urakoijan uran paras.
Paul ja Linda McCartneyn uudelleen julkaistu Ram (1971) palasi 24:nneksi. Robin Gibbin poismenon myötä pari Bee Gees -kokoelmaa nousi top sataan: The Ultimate 49:nneksi ja Number Ones 70:nneksi.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
2. (1.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
3. (-) Loreen – Euphoria
4. (-) Lawson – When She Was Mine
5. (3.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
6. (6.) Rihanna – Where Have You Been
7. (5.) Alex Clare – Too Close
8. (4.) Rita Ora featuring Tinie Tempah – R.I.P.
9. (8.) Train – Drive By
10. (2.) The Wanted – Chasing the Sun

Kesän ensimmäisen Britannian sinkkulistan paalun nappasi melko odotetusti dubstep-projekti Rudimentalin kesähitiksi tähtäävä Feel the Love. Sillä laulaa minulle uppo-outo John Newman.
Loreenin euroviisut voittanut Euphoria debytoi kolmantena. Se on korkein euroviisuihin osallistuneen biisin sijoitus sitten Katrina and the Wavesin Love Shine a Lightin (1997) kolmostilan ja korkein ulkomaalaisen (siis ei-brittiläisen) voittajan sijoitus sitten Nicolen A Little Peacen keväällä 1982 saavuttaman ykköstilan.
Vilkkaan kärkipään uutuustrion täydensi Lawson-nimisen uuden popyhtyeen When She Was Mine -debyyttisingle. Bändi on lämmitellyt muun muassa The Wantedin ja Will Youngin kiertueilla.
Gary Barlow’n yhdessä Andrew Lloyd Webberin kanssa kirjoittama Sing on kunnianosoitus kuningatar Elisabeth II:lle. Se debytoi 11:ntenä. Barlow on soolona käynyt kärjessäkin kaksi kertaa, esikoisalbuminsa sinkuilla Forever Love (1996) ja Love Won’t Wait (1997). The Commonwealth Bandiin kuuluu muun muassa prinssi Harry, joka soittaa tamburiinia.
Loreenin lisäksi ruotsalaista osaamista edustavat Swedish House Mafian Sebastian Ingrosso ja Alosso singlellään Calling (Lose My Mind) [19]. Se on kummankin ensimmäinen top 20 -merkintä sooloartistina.
Povasin Kylien Timebombille nousua jopa top teniin, mutta se jämähti 31:nneksi, samalle sijalle, jolla debytoi kahden päivän myynnillä viime sunnuntaina. Mutta parempi sekin kuin pelottavan alas jäänyt Alexandra Burken uusi single Let It Go (33). Edellinen Elephant oli sentään top 5 -hitti. Justin Bieberin uusi biisi Die in Your Arms nappasi 34. tilan.
Kovien nimien Wretch 32:n ja Ed Sheeranin duetto Hush Little Baby on toistaiseksi edennyt vain 35:nneksi, vaikka on ollut myynnissä jo useamman viikon.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
2. (-) Paloma Faith – Fall to Grace
3. (-) Rumer – Boys Don’t Cry
4. (-) Scissor Sisters – Magic Hour
5. (-) Russell Watson – Anthems
6. (1.) Emeli Sandé – Our Version of Events
7. (5.) Bee Gees – Number Ones
8. (-) Sigur Rós – Valtari
9. (12.) Rihanna – Talk That Talk
10. (3.) Adele – 21

Albumilistan kärkeenkin oli hiljaisempien viikkojen jälkeen tungosta, sillä samaan aikaan julkaistiin odotetut albumit Paloma Faithilta, Scissor Sistersiltä ja Rumerilta. Kaikkien näiden ohi rynnisti vielä odotetummin Gary Barlow’n ja The Commonwealth Bandin Sing, jonka nimibiisi debytoi siis sinkkulistan 11:ntenä.
Sing on Barlow’n toinen ykkösalbumi, Open Road (1997) avasi niin ikään paalulta. Sen sijaan Twelve Months Eleven Days (1999) oli järkyttävä floppi viettäen vain yhden viikon sijalla 35.
Paloma Faithin Fall to Grace nappasi kakkostilan. Hänen Do You Want the Truth or Something Beautiful -esikoisensa (2009) ylsi yhdeksänneksi ja on myynyt tuplaplatinaa.
Samoja polkuja kulkee myös soul-laulaja Rumer. Hänellä on tilillään nyt kaksi kolmatta tilaa, sillä Boys Don’t Cry debytoi samalla paikalla kuin Seasons of My Soul (2010).
Scissor Sistersin listasijoitusten trendi on laskeva: kahden ykkösen jälkeen Night Work (2010) nappasi kakkossijan ja Magic Hour nyt neljännen. Newyorkilaisten esikoinen (2004) on Britannian listahistorian neljänkymmenen myydyimmän albumin joukossa.
Russell Watson on Scissor Sistersin tapaan top tenin vakiokävijöitä, mutta edellisestä top ten -albumista ehti kulua viisi vuotta. Cover-lätty Anthemsin viides tila on Watsonin kuudes visiitti kärkikymppiin, mutta ykkössijoja ei vielä löydy. Albumilla vierailee Vera Lynn, brittilistahistorian iäkkäin ykkösenä käynyt artisti.
Vielä kun Sigur Rósinkin uutuus Valtari tupsahti kahdeksanneksi, niin Adelen 21 oli vaarassa pudota top tenistä ensimmäistä kertaa listauransa aikana. Se sinnitteli juuri ja juuri kymmenenneksi. Valtari on islantilaisbändin toinen top ten -albumi, Med sud i eyrum vid spilum endalaust (2009) ylsi viidenneksi.
Where Have You Been- ja Princess of China -singlet auttavat hienosti Rihannan ja Coldplayn tuoreita albumeita. Molempia on ostettu multiplatinatason arvoisesti.
Melody Gardot’n The Absence debytoi 18:ntenä ja tilastoissa Alt-J -nimen saaneen Δ:n (delta) An Awesome Wave 19:ntenä. Gardot’n edellinen albumi My One and Only Thrill (2009) ylsi 12:nneksi ja Δ yllätti nappaamalla Breezeblocks-indiehitillään sinkkulistasijoituksen viime viikolla.
Ultravoxin paluualbumi Brilliant kaappasi 21. tilan. Heillä on tilillään huikea seitsemän albumin top ten -putki vuosilta 1981–1986, mutta ei yhtään ykköstä.
Regina Spektorin brittisuosio vaikuttaa keskinkertaiselta. What We Saw from the Cheap Seats pääsi vain 24:nneksi, mikä on kuitenkin hänen parhaansa. Ja sekin ohitti viime viikon kakkosen Joe Bonamassan Driving Towards the Daylightin, joka romahti 33:nneksi.
Public Image Ltd:n This is PIL debytoi 35:ntenä.