Listanimi: Donna Summer

Pari viikkoa sitten keuhkosyöpään menehtyneestä Donna Summerista voisi kirjoittaa kymmeniätuhansia merkkejä, joten keskityn tässä puhtaasti hänen hienoon listauraansa ja sitäkin on vaikea esittää täydellisesti.

Summer aloitti levytysuransa Euroopassa Giorgio Moroderin avustuksella. Pian Casablanca Records halusi Love to Love You Babystä (1975) pitkä diskoversion USA:n markkinoille. Biisistä tuli hitti, Hot 100 -listan kakkonen ja brittilistan nelonen, ja samanniminen albumi myi toista miljoonaa USA:ssa.

I Remember Yesterday -albumilta lohkaistu ikoninen I Feel Love (1977) ylsi brittiykköseksi ja USA:n kuudenneksi. 70-luvun puolella Summer nettosi vielä viisi Britannian top ten -singleä, mutta yksikään niistä ei ollut Hot 100 -listan ykkönen Hot Stuff (1979).

USA:ssa Summerille avautui suorastaan hurja putki: seitsemän peräkkäistä top ten -hittiä, joista neljä ykköstä, Hot Stuffin lisäksi MacArthur Park, Bad Girls ja No More Tears (Enough Is Enough).

80-luvulla Summerin vauhti hidastui hieman, mutta ennen kaikkea jenkkihittejä siunaantui silti: On the Radio (#5, 1980), The Wanderer (#3, 1980), She Works Hard for the Money (#3, 1982) ja This Time I Know It's for Real (#7, 1989). Viimeisin Hot 100 -merkintä on vuodelta 1999, I Will Go with You (79).

Kaikkiaan Summer saavutti huimat 14 top ten -jenkkihittiä. Britanniassa hänelle osui kohdalle vain yksi ykkönen, mainittu I Feel Love, mutta kymmenen top ten -sinkkua, joista I Feel Love vielä toisenkin kerran Rollon ja Sister Blissin remiksauksena vuonna 1995. Viimeisin listasingle on sielläkin I Will Go with You (#44, 1999).

Summerin albumimenestys oli vaihtelevampaa. Hänen kolme ykköstään tulivat kaikki USA:sta: Live and More (1978), Bad Girls (1979) sekä On the Radio -kokoelma (1979). Britanniassa korkein sijoitus merkittiin jo I Remember Yesterdaylle (#3, 1977). Vuonna 2008 julkaistu Crayons ylsi USA:ssa vielä hienosti 17:nneksi.

Britanniassa top ten -albumeita tuli kaikkiaan kolme, joista kaksi ovat kokoelmia. USA:ssakin hänen studioalbuminsa jäivät harvinaisiksi näyiksi top tenissä. Bad Girlsin lisäksi kynnyksen ylitti vain She Works Hard for the Money (#9, 1983).

Mistä fyrkat?

Olen yrittänyt blogissa välttää valitusta huonosta albumimyynnistä, koska vaikka viikkomyynnit ovat pudonneet vuosituhannen vaihteen hurjista vuosista 90-luvun alkupuolen tasolle, niin silti maailmassa myydään miljoonia ja miljoonia albumeita joka viikko.

Tämän viikon brittiykköstä Emeli Sandén Our Version of Eventsiä ostettiin 13 430 kpl, mikä on pienin saldo ykköselle sitten Ace of Basen Happy Nationin kesällä 1994 saavuttaman noin 12 000 kappaleen.

Kuulostaa pahalta, mutta itse asiassa top tenin alemmilla sijoilla myynti oli suhteellisen normaalilla tasolla. Koko kärkikymppi mahtui nimittäin alle neljän tuhannen sisään. Yhdeksäntenä debytoinut The Enemyn Streets in the Sky kävi kaupaksi 9 854 kertaa.

Vaikka tässä tilanteessa on oltu aiemminkin, niin pitääkö kehitykselle etsiä syyllisiä? Ala osoittaa sormella laittomia latauksia ja Spotifyta, mutta ehkä ne ovat vain osa totuudesta. Tärkein syy on mielestäni se, että markkinat ovat palanneet 1950- sekä 60-lukujen singlevetoiseen malliin ja tällä kertaa internetillä ja verkkomedialla on ollut todella vahva rooli. Uusi biisi tai video on uutistapaus, albumijulkaisua ei välttämättä huomioida mitenkään.

Levy-yhtiöt tienaavat tietenkin yksikkökohtaisesti vähemmän singlekaupasta, mutta muistan erään amerikkalaisen levy-yhtiömogulin kertoneen, että kaksi miljoonaa myytyä singleä USA:ssa vastaa tuotoiltaan noin kultaa myynyttä albumia. Ja esimerkiksi LMFAO myi viime vuonna yli kymmenen miljoonaa singleä, vaikka Sorry for Party Rocking ei ole vielä ylittänyt edes albumien kultarajaa. Eli ei musabisnes välttämättä ole huonoa bisnestä.

Suomessa tilanne on ongelmallisempi, koska meillä ei ole Britannian kaltaista singlemyyntikulttuuria. Ei tosin ollut USA:ssakaan viime vuosikymmenellä, jolloin monista sikäläisistä hiteistä ei edes julkaistu myyntisinkkua tai jos julkaistiin, niin korkeintaan vinyyli dj-käyttöön.

Listakatsaus, vko 22

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (4.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
3. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (3.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
5. (6.) Nicki Minaj – Starships
6. (5.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
7. (7.) One Direction – What Makes You Beautiful
8. (8.) The Wanted – Glad You Came
9. (9.) Justin Bieber – Boyfriend
10. (10.) Train – Drive By

Hot 100 -listan kärkipää pysyi melko jähmeänä. Kuudes viikko toi Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know’n tasoihin sitä ennen hallinneen We Are Youngin kanssa.
Somebody That I Used to Know on ollut ykkösenä seuraavilla Billboardin listoilla: Hot 100, Digital Songs, Radio Songs, On-Demand Songs, Pop Songs, Adult Pop Songs, Rock Songs, Alternative Songs, Triple A, Dance/Club Play Songs ja Dance Airplay. Käyttäisin tässä sanaa dominanssi.
Carly Rae Jepsenin esikoishitti Call Me Maybe kipusi kakkoseksi ja sillä on hyvät mahdollisuudet edetä seuraavaksi ykköseksi jahka Gotye malttaa luopua paikastaan. Nicki Minajin Starships nousi sivuamaan omaa parastaan.
Usherin Scream lähestyy kovaa vauhtia top teniä, Pitbullin Back in Time hieman maltillisemmin. David Guetta sai taas yhden top 40 -hitin lisää (eli kuudennen) Titaniumin noustua 46–30. Biisillähän laulaa Sia.
61 listaviikkoa ei tunnu missään LMFAO:n Party Rock Anthemilla: taas nousua 44–38. Tuoreempaa tavaraa on Alex Claren mainoshitti Too Close (63–48).
Missy Elliott palasi Hot 100 -listalle noin neljän vuoden tauolta vierailemalla J. Colen Nobody’s Perfect -hitillä, joka on uutuus sijalla 90.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Adam Lambert – Trespassing
2. (2.) Adele – 21
3. (1.) Carrie Underwood – Blown Away
4. (-) Tenacious D – Rize of the Fenix
5. (5.) Norah Jones – Little Broken Hearts
6. (4.) Various Artists – NOW 42
7. (-) Beach House – Bloom
8. (-) Soundtrack – Glee: The Graduation Album
9. (3.) Lionel Richie – Tuskegee
10. (7.) One Direction – Up All Night

Adam Lambertin toinen varsinainen studioalbumi Trespassing nappasi USA:n albumilistan paalun Carrie Underwoodin ja 12 pystiä Billboard Music Awards -tapahtumassa kahmineen Adelen nenän edestä. Trespassingia ostettiin 77 000 kpl, mutta sekin riitti peittoamaan kaikki muut. Lambertin For Your Entertainment -esikoinen (2009) debytoi kolmantena ja myi hienosti kultaa. Hänen suurin Hot 100 -hittinsä on Whatya Want from Me (#10, 2010).
Tenacious D:n brittikakkonen Rize of the Fenix debytoi neljäntenä, joka on duon uran korkein sijoitus ja toinen top ten -paikka.
Beach Housen Bloom pinnisti hienosti seitsemänneksi. Teen Dream (2010) jäi aikoinaan hitusen top 40 -rajasta (43). Tuorein Glee-albumi ylsi kahdeksanneksi ja on jo 14. sarjasta kummunnut top ten -julkaisu.
Kymmenen vuotta sitten listojen huipulla keikkunut Santana on yhä top 20 -kunnossa, Shape Shifter debytoi 16:ntena. Ihan nuorisoa ei edusta Willie Nelsonkaan. Heroes (18) paransi pari sijaa Country Musicin (2010) saavutusta. Sitä edellisestä top 20 -albumista olikin ehtinyt kulua liki kolmekymmentä vuotta.
Konkareiden väliin kiilasi Garbage toistaiseksi vain digitaalisesti julkaistulla Not Your Kind of People -albumillaan. Bleed Like Me (2005) ylsi neljänneksi ja kaikki heidän studioalbuminsa ovat käyneet top 20:ssa.
Rest in peace, Donna Summer. Hänen On the Radio -kokoelmansa (#1, 1979) palasi 73:nneksi ja myös pari muuta kokoelmaa saavuttivat top 100 -sijoituksen. Paneudun Summerin listauraan tarkemmin ensi viikolla Listanimi-sarjassa, josta uhkaa tätä kyytiä tulla vainajien saavutusten muistelusarja.


Britannian singlet, Top 10

1. (2.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
2. (-) The Wanted – Chasing the Sun
3. (3.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
4. (1.) Rita Ora featuring Tinie Tempah – R.I.P.
5. (4.) Alex Clare – Too Close
6. (6.) Rihanna – Where Have You Been
7. (-) Paloma Faith – Picking Up the Pieces
8. (8.) Train – Drive By
9. (10.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
10. (5.) Tulisa – Young

Funin ja Janelle Monaén valtava hitti We Are Young saavutti siis myös brittiykkösen statuksen, kun se peittosi vielä alkuviikosta edellä keikkuneen The Wantedin Chasing the Sunin. Kakkostila on poikaryhmälle jo uran kolmas, mutta ykkösiäkin löytyy kaksi.
Seitsemäs tila on ollut viime aikoina uutuuksien suosiossa. Paloma Faithin Picking Up the Piecesin debyytti seitsemäntenä on jo kolmas putkeen ja viides tänä vuonna. Vertailun vuoksi: koko viime vuonna vain yksi sinkku saavutti parhaakseen sijoituksekseen seitsemännen tilan, Vato Gonzalesin ja Foreign Beggarsin Badman Riddim (Jump).
Picking Up the Pieces on Paloma Faithin uran ensimmäinen top ten -single. Tätä ennen aiempi paras oli New Yorkin (2009) 15. sija.
Miljoonan myydyn sinkun rajan rikkonut Somebody That I Used to Know on pomppinut viimeiset neljä viikkoa 10, 9, 10, 9. Top ten -viikkoja on kertynyt jo 17.
Jennifer Lopezin ja Pitbullin Dance Again debytoi 11:ntenä, mikä on melko vaisu suoritus viimevuotisen On the Floorin ykkössijan jälkeen. Biisi ei toistaiseksi ole top ten -hitti USA:n Hot 100 -listallakaan. Pitbullin oma Back in Time debytoi niin ikään melko alhaalla, 23:ntenä.
Skrillex sai ensimmäisen top 30 -sinkkunsa Bangarangin noustua 32–24. Tv-näkyvyydestä nauttinut Gavin DeGraw’n I Don’t Want to Be (2005) tupsahti 27:nneksi, korkeammalle kuin koskaan ennen.
Kylie Minoguen Timebomb ehti kahdessa päivässä 31:nneksi ja on ensi viikolla melko varmaa top ten -kamaa. Martin Solveig muistetaan ehkä parhaiten Hello-hitistään (#13, 2011) – The Night Out (36) on ranskalaistuottajan neljäs top 40 -noteeraus.


Britannian albumit Top 10

1. (3.) Emeli Sandé – Our Version of Events
2. (-) Joe Bonamassa – Driving Towards the Daylight
3. (4.) Adele – 21
4. (-) John Mayer – Born and Raised
5. (34.) Bee Gees – Number Ones
6. (1.) Keane – Strangeland
7. (-) Fun – Some Nights
8. (-) Tom Jones – Spirit in the Room
9. (-) The Enemy – Streets in the Sky
10. (6.) Ben Howard – Every Kingdom

Talvella albumilistan kärjessä debytoinut Emeli Sandén Our Version of Events palasi ykköseksi toista kertaa. Levyä on ostettu jo lähes puoli miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä vuoden toiseksi myydyimmän.
Blues-suosikki Joe Bonamassalta on ilmestynyt tällä vuosikymmenellä eli parissa vuodessa jo kuusi albumia, joista soololevyjä neljä, mutta top ten -paikka tuli vasta nyt Driving Towards the Daylightilla. Aiempi paras oli Dust Bowlin (2010) 12. tila. Black Country Communion on käynyt 13:ntena.
Vielä mahtavammin uransa parasta petrasi John Mayer, joka ei ole jostain syystä päässyt aiemmin kuin kerran top 40:ään Battle Studiesin (2009) päädyttyä 35:nneksi. Ylipäätään hänellä on vain seitsemän listaviikkoa, joten Born and Raisedin neljäs tila on aivan loistava. Levy on USA:n ensi viikon ykkönen.
Robin Gibb menehtyi viime viikolla pitkäaikaisen sairauden musertamana. Bee Geesin aiemmin seitsemänneksi yltänyt Number Ones -kokoelma (2007) loikkasi viidenneksi ja The Ultimate -kooste (#19, 2009) palasi 35:nneksi. Bee Gees on saavuttanut 13 top ten -albumia, mutta ykkösiä löytyy toistaiseksi vain yksi: Spirits Having Flown (1979). Saturday Night Fever (1978) jumitti kärjessä peräti 18 viikkoa, mutta on eri esittäjille merkitty soundtrack.
Sinkkuykköseksi kivunnut Fun debytoi seitsemäntenä ensimmäisellä lista-albumillaan Some Nights. Tom Jonesin ura on eri vaiheessa: Spirit in the Room on veteraanin 17. top ten -albumi, joista yksi on tullut Jools Hollandin kanssa. Praise and Blame (2010) ylsi kahdeksanneksi.
Kärkipään uutuusjoukon täydensi The Enemyn Streets in the Sky, joka jatkoi bändin toistaiseksi katkeamatonta top ten -putkea. Trendi on kuitenkin laskeva: 1, 2 ja 9.
Blue Nilesta tuttu Paul Buchanan sooloili 14:nneksi. Hänen bändinsä kävi kymmenentenä High-albumillaan (2004). The Temper Trapin ainoa hittisingle Sweet Disposition siivitti Conditions-albumin 25. sijasta huolimatta erinomaisiin myyntilukuihin. Nimettömän kakkosalbumin listaura jäänee lyhyemmäksi, vaikka nyt tuli 17. sija.
No Church in the Wild -sinkku on saanut hyvän vastaanoton ja nosti osaltaan Jay-Z:n ja Kanye Westin Watch the Thronea (2011) 38–16. Parhaimmillaan kolmantena käynyt levy rikkonee vielä platinarajan.
The Cultin paluualbumin The Choice of Weaponin 20. tila on bändin paras sitten ykkösenä piipahtaneen Pure Cultin (1993). Slash kitaroi Apocalyptic Loven 27:nneksi ja yllättäen albumeita kaupaksi saavan Eric Prydzin Pryda pinnisti 40:nneksi.
Saint Etiennen Words and Music by Saint Etienne asettui 26:nneksi. Kulttisuosiota nauttiva popryhmä on käynyt top tenissä vain kahdesti, peräkkäisillä albumeilla So Tough (#7, 1993) ja Tiger Bay (#8, 1994). Uutuuden suoritus on kuitenkin vallan mainio, jos vertaa Tales from the Turnpike Housen (2005) 72. sijaan.
Ja kun on paljon uutuuksia, on paljon romahtajia: Tenacious D:n Rize of the Fenix sukelsi 2–23 ja viime viikon viides Ren Harvieun Through the Night sekä kymppi Garbagen Not Your Kind of People suoraan ulos top 40:stä.

Listaklassikko: Liberty X – Just a Little (2002)

Popstars ei jaksanut formaattina kovin kauaa, mutta siitä nousi brittilistojen näkökulmasta muutamia merkittäviä tekijöitä, Will Young ja Girls Aloud etunenässä. Liberty X (ensin vain Liberty) koottiin finaalista tipahtaneesta viidestä laulajasta. Jo Thinking It Over (2001) ylsi brittilistan vitoseksi, mutta tasan kymmenen vuotta sitten rävähti: fantastinen Just a Little nappasi viikoksi paalun ja vietti seitsemän top tenissä, tuohon aikaan hyvä saavutus.

Just a Little jäi ryhmän ainoaksi ykköseksi, mutta he jatkoivat vuoteen 2007 asti. Top ten -sinkkuja kertyi yhteensä kunnioitettavat kuusi. Jäsenistä kukaan ei ole jatkanut popmaailman huipulla, mutta Michelle Heaton on kotimaassaan suhteellisen tunnettu julkkis.

Surua, pettymyksiä ja pyöreitä

En ollut ainoa, joka hieraisi silmiään nähdessään Gossipin uuden A Joyful Noise -albumin brittilistasijoituksen: 47. Myönnettäköön, Beth Ditton bändi ei ole enää laajan yleisön silmissä kovin kiinnostava eivätkä he ole koskaan saaneet kovin isoja hittejä, mutta Standing in the Way of Control oli sentään top ten -single (#7, 2007) ja samanniminen albumi myi kultaa yltäen parhaimmillaan 22:nneksi. Music for Menin (#18, 2009) Heavy Crosskin oli top 40 -menestys.

Ihan yhtä huonosti ei mene Madonnalla – MDNA ylsi sentään albumilistan ykköseksi ja on yhä top 40:ssä – mutta Girl Gone Wildin 73. tila singlelistalla kurtistaa varmaan hänenkin kulmiaan. Vielä muutama vuosi sitten mikä tahansa Madonna-sinkku ainakin kävi top tenissä.

Torstaina menehtyneen Donna Summerin uran ainoa ykkönen I Feel Love palasi sinkkulistan 45:nneksi. Se oli jo entuudestaan siitä harvinainen biisi, että on noussut top 75:een kolmena eri saman artistin esittämänä versiona: ykköseksi vuonna 1977, Patrick Cowleyn remiksauksena 21:nneksi vuonna 1982 ja uudelleen levytettynä kahdeksanneksi vuonna 1995.

I Feel Lovea on OCC:n mukaan myyty yhteensä yli miljoona kappaletta. Myös Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know rikkoi tuon maagisen rajan. Ennustan biisistä tulevan Britannian ostetuimman sitten Will Youngin Anything Is Possible / Evergreen -singlen (2002).

Abban Gold (#1, 1992) ei ole tyytynyt ihan niin vähään: sitä on ostettu jo viisi miljoonaa kappaletta ja se on Britannian kolmanneksi myydyin albumi.

Glee Cast saavutti sadan top 75 -biisin rajapyykin It's All Coming Back to Me Now'n napattua 69. tilan. TV-sarjan kaarti on brittilistahistorian eniten top 75 -merkintöjä netonnut yhtye.

Listakatsaus, vko 21

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (2.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
4. (4.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
5. (5.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
6. (7.) Nicki Minaj – Starships
7. (9.) One Direction – What Makes You Beautiful
8. (6.) The Wanted – Glad You Came
9. (8.) Justin Bieber – Boyfriend
10. (11.) Train – Drive By

Viides ykkösviikko Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know’lle. Jotkut povaavat Call Me Maybestä seuraavaa ykköstä, mutta juuri nyt sen myynti ei näytä kohoavan tarvittavalle tasolle ja radiosoittopotentiaali rajoittuu popasemiin.
Sen sijaan Maroon 5:n Payphone saattaa olla vahvakin haastaja lähiaikoina. Se nousi nyt ensimmäistä kertaa hopeapallille. Drive By eteni viimein Trainin kolmanneksi top ten -hitiksi Drops of Jupiterin (#5, 2001) ja Hey Soul Sisterin (#3, 2010) seuraksi. Jälkimmäistä on myyty huimasti liki kuusi miljoonaa kappaletta.
Draken kaksi hittiä Take Care sekä The Motto ja Adelen Rumour Has It ovat parkkeeranneet itsensä tiukasti sijoille 14, 15 ja 16. Trio pitää paikkoja jo neljättä viikkoa putkeen.
Rihanna sai taas yhden top 20 -hitin lisää ja EP-julkaisu nosti Karminin Brokenheartedin samaan sarjaan (20). Pitbullin Back in Time kärkkyy aivan hollilla 21:ntenä. Muita omia parhaita kärkipäässä: Luke Bryanin Drunk on You (25–23), Usherin Scream (46–25), Ellie Gouldingin Lights (35–26), Jason Aldeanin Fly Over States (34–32), Kip Mooren Somethin’ ‘Bout a Truck (43–35) ja Tygan Faded (41–37). Gouldingille ja Moorelle sijoitukset ovat myös uran korkeimpia.
2 Chainzin ja Draken No Lie debytoi 45:ntenä, Dierks Bentleyn 5-1-5-0 sijalla 94 sekä Usherin ja Rick Rossin Lemme See sijalla 98. The Voicesta irtosi useampikin uutuus, mutta ne ovat lähinnä epäkiinnostavia covereita, jotka tipahtavat ulos jo ensi viikolla.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Carrie Underwood – Blown Away
2. (2.) Adele – 21
3. (6.) Lionel Richie – Tuskegee
4. (3.) Various Artists – NOW 42
5. (2.) Norah Jones – Little Broken Hearts
6. (-) Silversun Pickups – Neck of the Woods
7. (8.) One Direction – Up All Night
8. (7.) Jack White – Blunderbuss
9. (-) Tank – This Is How I Feel
10. (13.) Luke Bryan – Tailgates and Tanlines

Carrie Underwoodin Blown Awaytä ostettiin huomattavasti edellisviikkoa vähemmän, mutta se kykeni silti pitämään takanaan äitienpäivästä hyötyneet 21:n ja Tuskegeen. Underwood ei ollut aiemmin saanut kahta ykkösviikkoa kerrallaan.
Viikon korkein uutuus on Silversun Pickupsin odotettu Neck of the Woods, joka debytoi kuudentena. Swoon-edeltäjä (2009) ylsi seitsemänneksi, joten rockyhtyeellä on kaksi top ten -albumia.
R&b-laulaja Tankille This Is How I Feelin top ten -sijoitus on kolmas ja ne ovat tulleet joka toinen -periaatteella: 7, 20, 2, 35 ja 9. Kakkoseksi eteni Sex Love and Pain (2007).
Mary Mary sai kolme ja Keane kaksi edellistä albumiaan top teniin, mutta nyt heidän uutuutensa jäivät sijoille 16 ja 17. Popryhmä Karminin esikois-EP Hello nappasi 18. tilan.
Kristillisiä arvoja kannattava poplaulaja Laura Story nappasi uransa ensimmäisen top 40 -listaviikon viimevuotisen Blessings-albumin kivuttua 30:nneksi.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Rita Ora featuring Tinie Tempah – R.I.P.
2. (5.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
3. (3.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
4. (4.) Alex Clare – Too Close
5. (2.) Tulisa – Young
6. (8.) Rihanna – Where Have You Been
7. (-) The Saturdays – 30 Days
8. (6.) Train – Drive By
9. (-) D’banj – Oliver Twist
10. (9.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know

Jay-Z:n suojatti Rita Ora pitää yhä sinkkulistan kärkipaikkaa Tinie Tempahin avustamalla R.I.P. -singlellään. Funin ja Janelle Monáen We Are Young nousi toistaiseksi korkeimmalle sijalleen kakkoseksi. Tuleeko siitä tämän vuoden Love the Way You Lie tai Moves Like Jagger eli megahitti, joka ei koskaan päässyt viikkolistan kärkeen?
The Saturdayskin on jahdannut ykköstä jo vuosia, mutta paras terä näyttää tylsistyneen. Uusi biisi 30 Days jäi seitsemänneksi, sinänsä toki ihan hyvä sijoitus. Ryhmän top ten -saldo näyttää yhtätoista ja sekä kakkosia että kolmosia on pari kappaletta.
Nigerialaisen D’banjin Oliver Twist debytoi yhdeksäntenä. Se on hänen ensimmäinen isompi euromenestyksensä. Vauhtia on varmasti antanut yhteistyö Kanye Westin ja Rick Rossin kanssa. Charles Dickensin Oliver Twist -hahmo ei ole aiemmin näkynyt singlelistalla, mutta Oliver-musikaalin soundtrack-levyjä on keikkunut albumilistalla useampiakin.
Scissor Sistersin Only the Horses venyi 12:nneksi. Bändi sai viime vuosikymmenellä muutaman top ten -hitin, joista I Don’t Feel Like Dancin’ (2006) vietti ykkösenäkin peräti neljä viikkoa. Edelliseltä Night Work -albumilta lohkaistu Fire with Fire (2010) nappasi 11. tilan ja uusi Magic Hour ilmestyy pikapuoliin. Only the Horsesin on tuottanut Calvin Harris.
Labrinthin Express Yourself puolitti sijalukunsa 34–17 ja Emeli Sandén My Kind of Love nousi 27–19. Reippaasti loikkasi myös Coldplayn ja Rihannan Princess of China (60–31).
Skrillexin Bangarang punnersi ensimmäistä kertaa top 40:iin 42–32 ja on nuorisosuosikin toinen top 40 -saavutus. Breakn’ a Sweat ylsi niin ikään 32:nneksi aiemmin tänä vuonna.
Uutuuksia top 20:n alapuolelta: Professor Greenin ja Ruth Annen Remedy (27), Skeptan Make Peace Not War (29) sekä Ben Howardin ensimmäinen top 40 -sinkku Only Love (37).


Britannian albumit Top 10

1. (1,) Keane – Strangeland
2. (-) Tenacious D – Rize of the Fenix
3. (2.) Emeli Sandé – Our Version of Events
4. (4.) Adele – 21
5. (-) Ren Harvieu – Through the Night
6. (21.) Ben Howard – Every Kingdom
7. (8.) Gotye – Making Mirrors
8. (11.) Ed Sheeran – +
9. (6.) Rebecca Ferguson – Heaven
10. (-) Garbage – Not Your Kind of People

Keanen Strangeland onnistui pitämään kilpailijansa takanaan toisenkin viikon, mikä onnistui bändiltä viimeksi Under the Iron Sealla (2006), joka sai niin ikään kaksi ykkösviikkoa. Myyntiluvut olivat nyt kautta linjan melko kehnoja, mutta ykkönen on aina ykkönen.
Tenacious D:n paluualbumi Rize of the Phenix yllätti kakkossijallaan. Se on Jack Blackin ja Kyle Gassin huumoriyhtyeen toinen top ten -merkintä. The Pick of Destiny (2006) nappasi kuudennen sijan ja myi kultaa.
Soulpoppari Ren Harvieu saattaa olla suomalaisille vieras, mutta jo BBC:n Sound of 2012 -ehdokkuus takasi jonkinlaisen lähtölaukauksen suosioon. Neidon Through the Night debytoi viidentenä. Toinen Sound of -tähti Ben Howard palautti Every Kingdom -albuminsa top teniin ja saman tien korkeammalle kuin aiemmin, kuudenneksi.
Pitkältä tauolta palanneen Garbagen Not Your Kind of People jäi yllättäen kymmenenneksi, mutta onnistui jatkamaan bändin katkeamatonta studioalbumien top ten -putkea. Heidän julkaisuistaan ainoastaan Absolute -kokoelma (2007) on joutunut tyytymään alempiin sijoituksiin ja sekin pääsi 11:nneksi. Neljä viimeisintä Garbage-albumia ovat keränneet uutuus mukaan lukien kuitenkin vain 14 listaviikkoa.
Beach House saavutti uransa ensimmäisen top 75 -merkinnän Bloom-uutuuden ilmaannuttua 15:nneksi. Glee (17) sen sijaan on käynyt ykkösenäkin.
Yhdistyneen Kuningaskunnan euroviisuedustaja Engelbert Humperdinck julkaisi sopivasti ison hittinsä mukaan nimetyn Release Me -kokoelman, joka nappasi 21. sijan. Cliff Richardin tapaan Intiassa syntynyt Humperdinck täytti kuun alussa 76 vuotta ja on yltänyt top teniin kahdeksasti, viimeksi neljänneksi vuonna 2004 kokoelmalla Greatest Love Songs. Herra luikauttaa Love Will Set You Free -kappaleensa ensi lauantaina Bakussa heti finaalin ensimmäisenä kilpailuesityksenä.
Morten Harketin Out of My Hands yllätti iloisesti 37. sijallaan. Toki A-ha on ollut jatkuva näky top 40:ssä, Foot of the Mountainkin (2009) kävi jopa viidentenä, mutta keulakuvien sooloalbumit ovat aina eri juttu. Tätä ennen Harketin ainoa brittilistamerkintä soolona oli joulusingle A Kind of Christmas Cardin (1995) 53. tila.

Listanimi: Beastie Boys

Beastie Boysin Adam ”MCA” Yauch siirtyi ajasta ikuisuuteen muutama viikko sitten vain alle viisikymppisenä. Beastie Boys on USA:n parhaiten menestynyt rapryhmä, jos mittarina pidetään albumimyyntiä: Licensed to Ill -albumin (1986) järisyttävän sukseen ansiosta he ovat myyneet noin 20 miljoonaa albumia pelkästään USA:ssa.

Newyorkilaisbändi nousi kuuluisuuteen Licensed to Illiltä lohkaistulla Brass Monkey -sinkulla, joka ylsi Hot 100 -listan sijalle 48. Seuraava single Fight for Your Right räjäytti pajatson: se on yhä heidän suurin jenkkihittinsä ja ainoa (!) Hot 100 -listan top ten -merkintä (#7, 1987).

Licensed to Ill eteni USA:n albumilistan kärkeen asti ja sitä on myyty liki kymmenen miljoonaa kappaletta. Siihen nähden Paul's Boutique (#14, 1989) pärjäsi vaisummin vaikka siitäkin tuli multiplatinalevy. Singlelohkaisu Hey Ladies nappasi 36. sijan Hot 100 -listalla. Check Your Head (#10, 1992) palautti bändin albumilistan top teniin.

MTV-hitti Sabotage ei menestynyt singlelistoilla, mutta siivitti Ill Communicationin (1994) albumilistan kärkeen ja jälleen miljoonamyyntiin. Putki jatkui Hello Nastyn (1998), jonka Intergalacticista (#28, 1998) tuli ryhmän uran toiseksi suurin hitti, sekä To the 5 Boroughsin (2004) myötä.

Hot 100 -listalla Beastie Boysillä on seitsemän hittiä, mutta siis vain yksi top ten -merkintä. USA:n albumilistalta ykkösiä löytyy peräti neljä, ja top ten -albumeita yhteensä kuusi. Viimeisin, Hot Sauce Committee Part 2 (2011), nappasi kakkossijan.

Britanniassa Beastie Boysin kultakausi alkoi vasta 1990-luvulla. Toki Licensed to Ill nappasi albumilistan seitsemännen sijan, mutta sitä seuraava top ten -menestys tuli vasta Ill Communicationin avulla (#10, 1994). Hello Nasty debytoi kärjessä ja To the 5 Boroughs kakkosena. Hot Sauce Committee Part 2 pääsi sekin yhdeksänneksi.

Britannian sinkkulistalla heidän ensimmäinen menestyksensä oli jo aivan ensimmäinen julkaisu She's on It (#10, 1986). Fight for Your Right jäi 11:nneksi eikä kahden a-puolen Sabotage/Get It Together (1994) päässyt 19. sijaa ylemmäs.

Intergalactic nappasi peräti viidennen ja Ch-Check It Out (2004) kahdeksannen sijan. Täten top ten -brittihittejä löytyy kolme ja top 40 -merkintöjä on kunnioitettavat 13.

Kolme kummajaista

Brittilistat ovat jähmettyneet puolen vuosikymmenen takaisesta, mutta joskus (sinkkulistalle lähinnä kilpailujen ja mainosten ansiosta) sinne nousee listamielessä yllättäviä nimiä. Tällä viikolla bongasin kolme erikoista: singlelistalta Tom Pettyn ja Engelbert Humperdinckin sekä albumilistalta My Bloody Valentinen.

Tom Pettyn Free Fallin' ilmestyi ensimmäisen kerran kauppoihin marraskuussa 1989. Se vietti kaksi viikkoa top 75:ssä sijoilla 74 ja 64. Tällä viikolla se palasi 22 ja puolen vuoden tauon jälkeen 59:nneksi, joka on siis sinkun korkein sijoitus. Taustalla piilee Max Milner -nimisen The Voice -kilpailijan esitys. Tätä ennen Pettyn viimeisin sinkkulistamerkintä oli vuodelta 1994.

Yhdistyneiden Kuningaskuntien 75-vuotias euroviisuedustaja Humperdinck on nähty singlelistalla myös 2000-luvulla, mutta hänenkin edellisestä uudesta listasinglestä ehti kulua 12 vuotta. Välissä Release Men uudelleenjulkaisu (2004) kävi 51:ntenä. Love Will Set You Free debytoi 64:ntenä. Jos biisi menestyy itse kisoissa, se saattaa kohota ihan kunnon hitiksikin. Humperdinck on historian iäkkäimpiä uudella materiaalilla listalle päässeitä artisteja.

My Bloody Valentine päätyi tietenkin albumilistalle ja jopa kolmen (uudelleen)julkaisun voimin. EP's 1988–1991 debytoi 33:ntena, Loveless (#24, 1991) palasi 50:nneksi ja Isn't Anything -esikoinen debytoi 24 vuotta ilmestymisensä jälkeen sijalla 61. Kaikkiaan bändi oli ennen tätä saalistanut vain kaksi albumilistaviikkoa Lovelessin ansiosta, nyt niitä tuli kertaheitolla kolme lisää! Sinkkulistalla My Bloody Valentine on viipynyt yhteensä niin ikään viisi viikkoa.

Listakatsaus, vko 20

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (2.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
3. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (5.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
5. (6.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
6. (4.) The Wanted – Glad You Came
7. (8.) Nicki Minaj – Starships
8. (7.) Justin Bieber – Boyfriend
9. (9.) One Direction – What Makes You Beautiful
10. (10.) Kelly Clarkson – Stronger (What Doesn’t Kill You)

Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know jatkaa porskuttamistaan, nyt neljättä viikkoa ykkösenä. Muutenkin Hot 100 -listan kärkipäässä on hiljaista. Suomen ykköseksi noussut Call Me Maybe sekä Wild Ones sentään saavuttivat taas omat parhaansa. Radiolistaa johtaa yhä We Are Young.
Somebody That I Used to Know on siitä(kin) kiinnostava hitti, että se on sekä tanssilistan että Alternative Songs -listan ykkösenä. Billboardin mukaan aiemmin tuohon ovat kyenneet vain New Orderin Regret (1993) ja U2:n Discotheque (1997).
B.o.B:n ja Taylor Swiftin Both of Us aloitti paikalta numero 18. B.o.B:n tuoreen albumin muista lohkaisuista Strange Clouds on päässyt seitsemänneksi ja So Good toistaiseksi sijalle 11.
Kantrirokkari Eric Church saavutti uransa ensimmäisen top 20 -merkinnän Springsteenin kivuttua 19:nneksi. Jennifer Lopezin Dance Again eteni jo 20:nneksi ja Karminin Brokenhearted ensimmäistä kertaa top 30:een (32–26) kuten myös Kirko Bangzin Drank in My Cup (35–28).
Rihannan Where Have You Been harppasi 78–29, Pitbullin Back in Time 48–30 sekä Usherin Scream 70–46.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Carrie Underwood – Blown Away
2. (-) Norah Jones – Little Broken Hearts
3. (-) Various Artists – NOW 42
4. (2.) Adele – 21
5. (-) B.o.B – Strange Clouds
6. (3.) Lionel Richie – Tuskegee
7. (1.) Jack White – Blunderbuss
8. (4.) One Direction – Up All Night
9. (-) Soundtrack – Smash
10. (-) Marilyn Manson – Born Villain

Carrie Underwoodin neljäs studioalbumi Blown Away myi 267 000 kpl ja nappasi kohtuullisen ylivoimaisesti albumilistan paalupaikan. Se on hänen kolmas perättäinen ykkösensä. Kaikki aiemmat ovat multiplatinalevyjä, mutta myydyin on kakkoseksi jäänyt esikoinen Some Hearts (2005), seitsenkertainen platinalevy.
Norah Jonesin ei voinut olettaakaan haastavan Underwoodia, mutta Danger Mousen tuottaman Little Broken Heartsin myynti jäi silti hieman odotetusta. Kakkossija on kuitenkin kohennusta The Fallin (2009) kolmanteen ja Featuringin (2010) 29. tilaan. Jones saavutti kolme ykköstä ennen The Fallia.
NOW-sarjan säännöllisesti ilmestyvät osat ovat napanneet jo neljä perättäistä kolmatta sijaa. Sitä ennen numerot 37 (2011) ja 38 (2011) ylsivät ykköseksi ja kakkoseksi.
B.o.B eli Bobby Ray Simmons Jr. avasi uransa ykkösalbumilla The Adventures of Bobby Ray (2010), mutta toinen yritys päätyi nyt viidenneksi.
Musiikkiohjelma Smashin sadosta koostettu albumi debytoi yhdeksäntenä ja Avengers: Assemble -leffan soundtrack 11:ntenä. Väliin kiilasi Marilyn Manson. Born Villainin kymmenes sija on perin hyvä, vaikka edellinen The High End of Low (2009) ylsi peräti neljänneksi. Top ten -paikka on bändin seitsemäs, ykkösiä on siunaantunut kaksi: Mechanical Animals (1998) sekä The Golden Age of Grotesque (2003). Jälkimmäinen tipahti toisella listaviikollaan 21:nneksi.
Adam Yauch levätköön rauhassa. Beastie Boysin jättimenestys Licensed to Ill (#1, 1986) palasi 18:nneksi, Solid Gold Hits (#42, 2005) 51:nneksi ja Paul’s Boutique (#14, 1989) 56:nneksi. Beastie Boys on USA:n eniten albumeita myynyt rapryhmä.
George Harrisonin kokoelman ja soundtrackin sekasikiö Early Takes ponnisti 20:nneksi. Santigold nappasi albumeissa mitaten lyhyen uransa korkeimman sijoituksen, sillä Master of the Make-Believe pääsi peräti 21:nneksi.
Rufus Wainwrightin Out of the Game debytoi 35:ntenä. Hän on yltänyt parhaimmillaan 23:nneksi (Release the Stars, 2007).


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Rita Ora featuring Tinie Tempah – R.I.P.
2. (1.) Tulisa – Young
3. (2.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
4. (5.) Alex Clare – Too Close
5. (3.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
6. (7.) Train – Drive By
7. (-) Far East Movement featuring Justin Bieber – Live My Life
8. (21.) Rihanna – Where Have You Been
9. (10.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
10. (8.) Jessie J featuring David Guetta – Laserlight

Roc Nationille kiinnitetty Rita Ora lauloi nimensä singlelistan kärkeen jo DJ Freshin Hot Right Now’lla (2012) ja nyt soolosingle R.I.P. ponkaisi suoraan ykköseksi. Chase and Statusin tuottamalla biisillä vierailee Tinie Tempah ja liikkeellä on myös Draken tähdittämä remiksaus. Tempahille ykkössija on jo kolmas.
Alex Claren Too Close keikkuu jo neljäntenä ja Trainin Drive By kuudentena. USA:ssa yllättäväksikin flopiksi jäänyt Far East Movementin Live My Life debytoi seitsemäntenä ja on rapryhmän toinen top ten -single Like a G6:n (#5, 2010) seuraksi. Sen kertosäkeen laulaa Justin Bieber, joka oma uusi biisi Turn to You debytoi 39:ntenä.
Where Have You Been loikkasi kertaheitolla 21–8 ja on, kumma kyllä, vasta toinen top ten -lohkaisu Rihannan Talk That Talk -albumilta. Ensimmäinen eli We Found Love (#1, 2011) kehittyi sitten sitäkin suuremmaksi hitiksi.
Cover Driven Sparks on neljän viikon sisään jo neljäs single, joka tipahtaa nelospaikalta 12:nneksi. Samoin käyttäytyivät myös Usherin Climax, John Legendin Ordinary People sekä Conor Maynardin Can’t Say No.
The Temper Trapin ikivanha Sweet Disposition (#6, 2009) sai The Voice -huomiota ja nousi 53–26. Onko liian aikaista luokitella bändi yhden hitin ihmeeksi?
Emeli Sandén My Kind of Love debytoi 27:ntenä. Se seuraa kakkosena käynyttä Next to Metä (2012). Tanssiprojekti Matrixin All I Know aloitti paikalta numero 29 ja Labrinthin Express Yourself sijalta 34.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Keane – Strangeland
2. (8.) Emeli Sandé – Our Version of Events
3. (-) Richard Hawley – Standing at the Sky’s Edge
4. (5.) Adele – 21
5. (2.) Lana Del Rey – Born to Die
6. (13.) Rebecca Ferguson – Heaven
7. (6.) Olly Murs – In Case You Didn’t Know
8. (15.) Gotye – Making Mirrors
9. (-) The Cribs – In the Belly of the Brazen Bull
10. (3.) Jack White – Blunderbuss

Voicella (radiokanavalla siis) pyöri jo iltapäivällä Keanen Strangeland-albumin mainos, jossa mainittiin levyn olevan Keanen neljäs perättäinen brittiykkönen. Optimistinen ennustus piti paikkansa, mutta itse asiassa ykkössija on jo viides, sillä neljän kokopitkän albumin lisäksi myös Night Train -EP (2010) rekisteröityi albumilistalle ja ykköseksi.
Keanen viiden paalun riville vetää vertoja vain harva listauran aloitus, lähimenneisyydestä The Prodigyn ja Robbie Williamsin. Myös Coldplay on saanut ykköseksi viisi perättäistä studioalbumia, mutta väleihin julkaistiin livelevy ja Prospekt’s March -EP.
Eniten perättäisiä ykkösiä ylipäätään on Led Zeppelinillä ja Abballa, kahdeksan. Keanen ykköset vielä lueteltuna: Hopes and Fears (2004), Under the Iron Sea (2006), Perfect Symmetry (2008), Night Train (2010) ja Strangeland (2012).
Emeli Sandén The Voice -visiitti palkittiin albumilistan kakkossijalla. Richard Hawleyn Standing on the Sky’s Edge debytoi kolmantena, joka on erinäisissä kokoonpanoissa (mm. Pulpissa) ja soolouralla vaikuttaneen miehen uran korkein sijoitus. Hawleyllä oli jo ennestään yksi top ten -sooloalbumi (Lady’s Bridge, #6, 2007) sekä kaksi muuta top 40 -merkintää. Tuoreimmassa Rumbassa esiintyy näiden saavutusten valossa hieman outo lause: ”Leivänostorahansa hän (Hawley) on silti tienannut sessiomuusikkona”.
Rebecca Fergusonin Heaven ja Gotyen Making Mirrors nappasivat taas top ten -paikat, kun muun muassa Marina and the Diamondsilla oli hankalaa: 1–13. Norah Jonesin Little Broken Hearts tipahti peräti 4–26.
The Cribsin In the Belly of the Brazen Bull debytoi yhdeksäntenä, pykälän Ignore the Ignorantia (2009) heikommin. Sinkkulistalla pärjäävä Cover Drive pääsi esikoisellaan 14:nneksi.
Sijoja 30 ja 31 miehittävät epätodennäköiset yhteistyökumppanit B.o.B ja The Proclaimers. Ensin mainitulle top 40 -merkintä on toinen ja jälkimmäiselle kuudes.
My Bloody Valentinen EP’s 1988–1991 -paketti debytoi 33:ntenä. Tätä ennen heidän ainoa albumilistamerkintänsä oli tullut Lovelessin (1991) 24. sijan myötä.
Laulaja-lauluntekijä King Charlesin esikoinen Loveblood näyttäytyy 36:ntenä.

Amerikan-viipyjien aateli

Adelen 21 on viettänyt sekä USA:n että Britannian top tenissä yhtäjaksoisesti yli 60 viikkoa. USA:ssa sillä on mittarissa 63 viikkoa. Tuolla saldolla se on pitkäikäisimpien top ten -albumien listan kahdeksantena.

Kaikkein pisimpään top tenissä viipyi aikanaan The Sound of Music -soundtrack, 109 viikkoa. Michael Jacksonin Thrillerillä on kasassa 91 viikkoa, jos Comprehensive Albums -listan viikot vuodelta 2009 lasketaan mukaan. Tuolloinhan Thriller oli maan ostetuimpia levyjä, vaikkei virallisesti päässyt Top 200 -albumilistalle.

21 ohittaa tässä kuussa Paula Abdulin Forever Your Girlin. Sitten onkin muutaman viikon rako Doctor Zhivago -soundtrackiin. Levyä on ostettu jo yhdeksän miljoonaa kappaletta.

Tässä kaikki 52 viikkoa tai kauemmin USA:n albumilistan top tenissä viipyneet albumit vuodesta 1963 alkaen:

Soundtrack – The Sound of Music – 109
Michael Jackson – Thriller – 91
Bruce Springsteen – Born in the U.S.A. – 84
Def Leppard – Hysteria – 78
Alanis Morissette – Jagged Little Pill – 72
Soundtrack – Doctor Zhivago – 71
Paula Abdul – Forever Your Girl – 64
Adele – 21 – 63
Celine Dion – Falling Into You – 61
Herb Albert's Tijuana Brass – Whipped Cream and Other Delights – 61
Lionel Richie – Can't Slow Down – 59
Taylor Swift – Fearless – 58
Hootie and the Blowfish – Cracked Rear View – 55
Shania Twain – Come on Over – 53
Fleetwood Mac – Rumours – 52
Guns N' Roses – Appetite for Destruction – 52
MC Hammer – Please Hammer Don't Hurt 'Em – 52
Peter Frampton – Frampton Comes Alive – 52
Wilson Phillips – Wilson Phillips – 52

Listaklassikko: Bone Thugs-N-Harmony – Tha Crossroads (1996)

Clevelandista ponnistava hiphop-porukka Bone Thugs-N-Harmony ei ole juurtunut kovinkaan pysyvästi eurooppalaisten mieliin, mutta heillä oli yksi jättihitti, Tha Crossroads, joka johti Hot 100 -listaa kahdeksan viikkoa kesällä 1996 toukokuun puolivälistä lähtien. Britanniassa siitä tuli top ten -sinkku ja poikaryhmä Blazin' Squad versioi biisin ykköseksi siellä vuonna 2002.

Tha Crossroads on varsin melankolinen, mutta ei mitenkään juustoisella tavalla, vaan hyvin elegantisti. Biisi omistettiin ryhmän mentoriksi nimetylle Eazy-E:lle, joka menehtyi maaliskuussa 1995. Surumielisyys johtuu myös The Isley Brothersin Make Me Say It Again Girl -samplesta.

Bone Thugs-N-Harmony nettosi vielä kaksi muuta top ten -hittiä, joista viimeisin on Akonin kanssa esitetty I Tried niinkin läheltä kuin vuodelta 2007. Ryhmän jäsenistä tunnetuin lienee Krayzie Bone, joka vieraili Chamillionairen (kuka muistaa?) ykköshitillä Ridin' (varmaan aika moni muistaa) vuonna 2006.

Vuosituhannen ostetuimmat singlet Britanniassa

BBC Radio 1 vietti sikäläistä bank holidayta listaamalla maratonlähetyksessä 150 kuluvan vuosituhannen myydyintä sinkkua. Kuten odotettua, Will Youngin Anything Is Possible/Evergreen (2002) on yhä sen rankingin ykkösenä ja eroa Adelen Someone Like Youhun (2011) on vielä reilusti yli 400 000 kpl. Jälkimmäinen ohitti juuri Gareth Gatesin tulkinnan Unchained Melodysta.

Muutenkin lista on painottunut viime vuosikymmenen alkuun sekä aivan viime vuosiin. Esimerkiksi vuoden 2005 myydyin James Bluntin You're Beautiful löytyy vasta sijalta 75, mikä ei tietenkään tarkoita että se olisi pienempi hitti kuin esimerkiksi Shaggyn It Wasn't Me. Noihin aikoihin singlemyynti vain oli paljon vähäisempää kuin esimerkiksi nyt.

Tässä top 20. Rihanna sai mukaan kaksi ja puoli biisiä. Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know on jo sijalla 30, vain muutama kuukausi ilmestymisensä jälkeen.

1. Will Young – Anything Is Possible/Evergreen (#1, 2002) – 1 794 000
2. Adele – Someone Like You (#1, 2011) – 1 339 000
3. Gareth Gates – Unchained Melody (#1, 2002) – 1 337 000
4. Black Eyed Peas – I Gotta Feeling (#1, 2009) – 1 279 000
5. Shaggy feat. Rikrok – It Wasn't Me (#1, 2001) – 1 257 000
6. Maroon 5 feat. Christina Aguilera – Moves Like Jagger (#2, 2011) – 1 239 000
7. Tony Christie & Peter Kay – (Is This the Way to) Amarillo (#1, 2004) – 1 204 000
8. Alexandra Burke – Hallelujah (#1, 2008) – 1 193 000
9. Kings of Leon – Sex on Fire (#1, 2008) – 1 188 000
10. Band Aid 20 – Do They Know It's Christmas (#1, 2004) – 1 174 000

11. Kylie Minogue – Can't Get You Out of My Head (#1, 2001) – 1 124 000
12. Bruno Mars – Just the Way You Are (#1, 2010) – 1 123 000
13. Rihanna feat. Calvin Harris – We Found Love (#1, 2011) – 1 109 000
14. Lady Gaga – Poker Face (#1, 2009) – 1 104 000
15. Shayne Ward – That's My Goal (#1, 2005) – 1 103 000
16. LMFAO feat. Lauren Bennett & Goonrock – Party Rock Anthem (#1, 2011) – 1 097 000
17. Hear'say – Pure and Simple (#1, 2001) – 1 083 000
18. Jessie J feat. B.o.B – Price Tag (#1, 2011) – 1 038 000
19. Eminem feat. Rihanna – Love the Way You Lie (#2, 2010) – 1 035 000
20. Rihanna – Only Girl (#1, 2010) – 1 027 000

Listakatsaus, vko 19

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (2.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
3. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (5.) The Wanted – Glad You Came
5. (7.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
6. (6.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
7. (4.) Justin Bieber – Boyfriend
8. (9.) Nicki Minaj – Starships
9. (8.) One Direction – What Makes You Beautiful
10. (10.) Kelly Clarkson – Stronger (What Doesn’t Kill You)

Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know johtaa Hot 100 -listaa kolmatta viikkoa. Kakkosena jatkaa We Are Young, joka ylitti jo neljän miljoonan myydyn sinkun rajan ja on yhä radiolistan kärjessä. Tuolla myyntivauhdilla se saattaa ennen pitkää uhata jopa historian toistaiseksi ladatuimpia biisejä I Gotta Feelingiä ja Rolling in the Deepiä.
Carly Rae Jepsenin brittiykkönen Call Me Maybe rekisteröi parhaan viikkonsa sekä myynnissä että radiosoitossa ja kipusi jo top viiteen.
Wiz Khalifan Work Hard Play Hard debytoi 17:ntenä. Räppäri on ollut pinnalla vasta toista vuotta, mutta saavuttanut jo viisi top ten -merkintää, joista yksi ykkönen (Black and Yellow).
Eric Churchin Springsteen lähestyy top 20 -kynnystä (26–23). Jennifer Lopezin Dance Again aloitti keskinkertaisesti, mutta loikkasi tällä viikolla neljä sijaa 25:nneksi, joka on sen korkein noteeraus. Ellie Gouldingin Lights on nyt top 40 -hitti (49–40). Pitbullin Back in Time, uuden Men in Black III -leffan tunnussävelmä, harppasi 65–48.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Jack White – Blunderbuss
2. (3.) Adele – 21
3. (1.) Lionel Richie – Tuskegee
4. (5.) One Direction – Up All Night
5. (-) Lee Brice – Hard 2 Love
6. (-) Kip Moore – Up All Night
7. (-) The Wanted – The Wanted
8. (6.) Nicki Minaj – Pink Friday: Roman Reloaded
9. (7.) Gotye – Making Mirrors
10. (2.) Jason Mraz – Love Is a Four Letter Word

Blunderbuss on Jack Whiten ensimmäinen jenkkiykkösalbumi minkään projektin riveissä. The White Stripes ylsi parhaimmillaan kakkoseksi (Icky Thump, 2007) ja myydyin albumi on kuudentena käynyt Elephant (2003). Blunderbussia ostettiin 138 000 kpl.
Kantrilaulaja Lee Brice on saanut uransa toistaiseksi suurimman hitin A Woman Like You -singlestä, mikä siivitti Hard 2 Loven albumilistan viidenneksi. Love Like Crazy (2010) eteni 44:nneksi.
Kip Moore on liikkeellä esikoisellaan. One Directionin albumin tapaan Up All Nightiksi nimetty lätty debytoi hienosti kuudentena. Sen sijaan The Wantedin kahdesta Euroopassa ilmestyneestä albumista koottu jenkkiesikoinen petti odotukset ja jäi seitsemänneksi. Glad You Came on sentään yltänyt Hot 100 -listan kolmoseksi.
Kantria on myös sijalla 15 Josh Abbottin bändin ansiosta. Tiësto nappasi hienosti 16. tilan Club Life Vol. 2 -albumillaan. Molemmat ovat uran parhaita noteerauksia.
The Voice -tuomareiden albumeita kaupattiin Best Buyssa halvalla, minkä seurauksena Blake Sheltonin Red River Blue loikkasi 45–21 ja Maroon 5:n Hands All Over 65–23. Välissä keikkuu r&b:tä ja hiphopia sisältävä Think Like a Man -leffan soundtrack.
Barry Manilow’n livetuotos Live in London debytoi 24:ntenä. Hänen edellinen lista-albuminsa 15 Minutes (2011) kävi seitsemäntenä. Manilow’lla on takanaan jo 40 vuoden ura.
Deucen Nine Lives debytoi 37:ntenä ja jo kertaalleen hajonneen rockyhtye Eve 6:n Speak in Code 40:ntenä. Eve 6 ei ole kertaakaan yltänyt top 20:iin, mutta jokaisella albumillaan top 40:ään. Paras on It’s All in Your Headin (2003) 27. tila.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Tulisa – Young
2. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
3. (3.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
4. (-) Cover Drive – Sparks
5. (6.) Alex Clare – Too Close
6. (2.) Calvin Harris featuring Ne-Yo – Let’s Go
7. (10.) Train – Drive By
8. (5.) Jessie J featuring David Guetta – Laserlight
9. (9.) Nicki Minaj – Starships
10. (7.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know

Kreikkalaistaustainen Tulisa Contostavlos tuli ensin tutuksi N-Dubzin jäsenenä ja sittemmin X Factor -tuomarina ja tabloid-julkkiksena. Young on hänen ensimmäinen soolosinglensä ja debytoi suoraan brittilistan ykkösenä syrjäyttäen kuukauden päivät hallinneen Call Me Mayben.
Edellisellä Twilight-sinkullaan kärjessä käynyt karibialaisryhmä Cover Drive on top tenissä jo kolmatta kertaa, kun Sparks näyttäytyy neljäntenä.
Train saavutti uransa parhaan brittilistasijoituksen Drive Byn noustua seitsemänneksi. Heidän vanhempi singlensä Hey Soul Sister (#18, 2010) palasi 38:nneksi. Rihannan uusi sinkku Where Have You Been puolestaan teki paluun 21:nneksi, joka on sen toistaiseksi korkein sijoitus.
Sub Focusin Out the Blue debytoi 23:ntenä. Uran paras. Avicii sen sijaan roikkui pitkään top tenissäkin hitillään Levels (#4, 2011). Salem Al Fakirin laulama Silhouettes nappasi nyt 26. tilan. Lana Del Reyn Blue Jeans seurasi kahta top ten -sinkkua loikkaamalla 50–32 The Voice -esityksen tukemana.
James Vincent McMorrow’n Higher Love palasi 37:nneksi. Flux Pavilion pääsi Examplen avulla ensimmäistä kertaa top 40:iin, kun Daydreamer ylsi 39:nneksi.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Marina and the Diamonds – Electra Heart
2. (3.) Lana Del Rey – Born to Die
3. (1.) Jack White – Blunderbuss
4. (-) Norah Jones – Little Broken Hearts
5. (2.) Adele – 21
6. (7.) Olly Murs – In Case You Didn’t Know
7. (8.) Jessie J – Who You Are
8. (9.) Emeli Sandé – Our Version of Events
9. (6.) Alabama Shakes – Boys and Girls
10. (4.) Nicki Minaj – Pink Friday: Roman Reloaded

Tulisan tapaan kreikkalaistaustaisen Marina Diamandisin kakkosalbumi Electra Heart debytoi Britannian albumilistan huipulla. Esikoinen The Family Jewels (2010) ylsi viidenneksi ja myi kultaa.
Sen sijaan Norah Jonesin myynti- ja sijaluvut ovat olleet laskevia. Come Away with Me (2002) lukeutuu 2000-luvun ostetuimpien levyjen joukkoon, mutta edellistä Jonesin omaa studioalbumia The Fallia (2009) on myyty Britanniassa vain noin 100 000 kpl. Sen alhainen listasijoitus (24) selittyy lähinnä julkaisuajankohdalla, sillä albumi ilmestyi marraskuussa.
Danger Mousen tuottama Little Broken Hearts nappasi nyt nelossijan. Se on Jonesin neljäs top ten -saavutus, kolme muuta ovat ykkösiä.
Adelen 21 ohitti maratontaulukossa Michael Jacksonin Thrillerin (1982), mistä tietenkiin revittiin otsikoita meilläkin. 21 on nyt siis Britannian tunnetun listahistorian viidenneksi myydyin levy.
Kykykisatähti Rebecca Fergusonin viime syksynä kolmantena käynyt Heaven-esikoinen kipusi 13:nneksi. Sitä on ostettu jo noin puoli miljoonaa kappaletta.
Marilyn Mansonin Born Villain tupsahti 14:nneksi. Shokkirokkareillakin on neljä top ten -sijoitusta, joista kaksi neljättä ja kaksi kahdeksatta sijaa. Edellinen The High End of Low (2009) pääsi vain 19:nneksi ja jaksoi mukana kaksi viikkoa, joten siihen nähden Born Villain menestyy ihan kivasti.
The Mystery Jetsin Radlands nappasi 40. tilan, mikä on heille melko tavallinen saavutus. Making Dens (2006) kävi 32:ntenä.

Latausmenestys tekee nuoren ja kauniin

USA:ssa on jo parin kuukauden ajan mitattu poikkeuksellisen hyviä digimyyntilukemia. Sekä Somebody That I Used to Know, Payphone että Boyfriend ovat saavuttaneet puolen miljoonan krouvin viikkomyynnissä ja ensin mainitusta tuli digihistorian ensimmäinen yli 400 000 kpl viikossa vähintään kolmen viikon ajan myynyt biisi. We Are Young taas on rikkonut ennätysajassa neljän miljoonan rajan

Erinäiset tv-esiintymiset (The Voice, Idol, Glee jne.) nostavat myyntiä hetkellisesti joidenkin kappaleiden kohdalla, mutta myös pitkäaikainen trendi on lupaavan kasvava.

Tuoreimman myyntilistan top tenin kappaleita ostettiin seuraavasti:

1. Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know – 414 000 kpl
2. Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone – 330 000
3. Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe – 221 000
4. Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young – 207 000
5. Justin Bieber – Boyfriend – 192 000
6. Wiz Khalifa – Work Hard Play Hard – 172 000
7. One Direction – What Makes You Beautiful – 170 000
8. Flo Rida featuring Sia – Wild Ones – 152 000
9. Nicki Minaj – Starships – 151 000
10. The Wanted – Glad You Came – 143 000

Kokonaismyynti jäi tällä kertaa suurin piirtein vuoden 2011 tasolle, mutta toistaiseksi vuositahti on yli seitsemän prosenttia edellä viime vuoden vastaavaa.

Suuntaus havainnollistuu parhaiten listaamalla digihistorian (vuodesta 2005) parhaat viikkomyynnit, joista kolme ensimmäistä, seitsemäs ja yhdeksäs ovat joulun jälkeisen lahjahuuman tuloksia:

1. Flo Rida – Right Round (2009) – 636 000 kpl
2. Kesha – Tik Tok (2009) – 610 000
3. Bruno Mars – Grenade (2010) – 559 000
4. Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know (2012) – 542 000
5. Justin Bieber – Boyfriend (2012) – 521 000
6. Lady Gaga – Born This Way (2011) – 509 000
7. Katy Perry – Firework (2010) – 509 000
8. Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone (2012) – 493 000
9. Flo Rida featuring T-Pain – Low (2008) – 467 000
10. Black Eyed Peas – Boom Boom Pow (2009) – 465 000

Aina yksi viikko ei merkitse paljoa. Toistaiseksi kautta aikojen ladatuin digisingle on Black Eyed Peasin I Gotta Feeling (2009), joka ei koskaan ole viikkomyynnissä rikkonut 250 000 kappaleen rajaa. Vertailun vuoksi: We Are Young on tehnyt sen jo yhdeksästi.

Ja alleviivatakseni perspektiiviä, tässä Soundscan-ajan (1991->) parhaat fyysisten sinkkujen viikkomyynnit:

1. Elton John – Something About the Way..../Candle in the Wind '97 (1997) – 3 440 000 kpl
2. Whitney Houston – I Will Always Love You (1992) – 632 000
3. Clay Aiken – This Is the Night (2003) – 393 000
4. Celine Dion – My Heart Will Go On (1998) – 360 000
5. Brandy & Monica – The Boy Is Mine (1998) – 307 000
6. Ruben Studdard – Flying Without Wings (2003) – 286 000
7. Ricky Martin – Livin' la Vida Loca (1999) – 280 000
8. Mariah Carey featuring Jay-Z – Heartbreaker (1999) – 271 000
9. Kelly Clarkson – A Moment Like This (2002) – 236 000
10. Britney Spears – ...Baby One More Time (1998) – 220 000 (arvio)

Listanimi: Rufus Wainwright

Jos syntyy Loudon Wainwright III:n ja Kate McGarriglen lapseksi, on suorastaan pakko ruveta joko runoilijaksi tai muusikoksi. Rufus Wainwrightin kamaripop on poikinut myös harvinaista kaupallista menestystä.

Wainwright aloitti uransa Montrealin klubeilla ja DreamWorksin väki kiinnitti hänet heti kuultuaan ensimmäiset demolevytykset. Esikoisalbumi Rufus Wainwright ilmestyi 1998 eikä noussut myyntilistoille missään, mutta valikoitui useisiin kriitikoiden vuoden parhaat -katsauksiin. Wainwright hyödynsi saamansa huomion esittämällä muun muassa Shrek-elokuvan soundtrackilla Leonard Cohenin Hallelujahin.

Lumipalloefekti oli väistämätön: Poses (2001) ylsi jo USA:n albumilistalle ja myi kultaa Kanadassa. Want One (2003) ylitti top 100 -kynnyksen (60) ja Want Two (2004) rikkoi brittilistakuparisen (21).

Neil Tennantin valvovan silmän alla syntynyt ja Marius de Vriesin miksaama Release the Stars (2007) siivitti Wainwrightin jo brittikakkoseksi ja kultalevyksi sekä USA:n 23:nneksi. Syöpään menehtyneelle äidille omistettu All Days Are Nights: Songs for Lulu (2010) lipsui nousujohteisesta linjasta 75. ja 21. sijoillaan, mutta uusi, Mark Ronsonin tuottama Out of the Game ylsi taas brittilistan vitoseksi ja saattaa tuoda Wainwrightille ensi viikolla hänen uransa korkeimman jenkkilistasijoituksen.

Hot 100 -lista on melko luonnollisestikin kokematta, mutta Britannian sinkkulistalle Wainwright on päässyt kahdesti: Want Twolta irroitettu I Don't Know What It Is kävi 74:ntenä ja Going to a Town (2007) 54:ntenä.