Pannaan halvalla

Ostaisitko Coldplayn tuoreimman albumin muutaman kymmenen sentin hintaan? Aika moni amerikkalainen ostaisi ja ostikin, kun Google Play kauppasi sitä melko edullisesti 25 USA:n sentin hinnalla.

Tuollaiset sisäänvetotarjoukset muokkaavat näinä viikkoina USA:n albumilistaakin. Toissa viikolla NOW 41, Mylo Xyloto, Lil Waynen Tha Carter IV sekä Lady Antebellumin Own the Night piipahtivat top tenissä käytännössä ilmaisen lataustarjouksen ansiosta. Viime viikolla siellä kävi Guns N' Rosesin Greatest Hits (2004).

Viime keväänä Amazon kauppasi Lady Gagan Born This Waytä heti ilmestymisviikolla 99 sentillä, mikä sai Billboardin muuttamaan sääntojään – nyt noin halvat tarjoukset otetaan mukaan listamyynteihin, jos albumi on yli neljä viikkoa vanha. Muutos on kosmeettinen, sillä yleensä albumit ovat relevantteja vähintään puolisen vuotta.

Puhtaille myyntiluvuille tarjoukset tekevät toki hyvää, mutta kuinka alas voidaan mennä, että touhu on kannattavaa? Kun antaa pikkusormen, koko käsi joutuu vaaraan. Kuluttajalle tyrkytettävä mielikuva lähes ilmaisesta tai täysin maksuttomasta musiikista on alan kannalta hyvin vaarallinen.

Grafiikkaa ja suoraan kärkeen singahtaneita

Sainpa ihan random-ajatuksen, kun rupesin Melanie C:n innoittamana selailemaan ensin brittilistan ykkösiä ja sitten kakkoseksi yltäneitä. Jos vuonna 2000 oli 43 eri ykkössinkkua, niin kakkosia kertyi ainoastaan 19 – vertailun vuoksi edellisenä vuonna oli 25, mutta seuraavana vielä vähemmän eli 16.

Tuo vuoden 2001 suhteellisesti pieni kakkosten määrä pisti ensin silmään, mutta huomasin, että myös ykkösiä oli reilusti vähemmän, kuitenkin 31. Sitten kakkosia alkoi kertyä enemmän kuin ykkösiä: vuonna 2002 oli niin ikään 31 ykköstä ja kakkosia peräti 27, vuotta myöhemmin vaaka jo keikahti: 22 ja 36.

Vuoden 2003 jälkeen kakkosten lukumäärä on kääntynyt aika rajuunkin laskuun – viime vuonna 13, mutta ykkösiä oli 32. Syynä tietenkin se, että moni kappale nousee alempaa kärkipaikalle ja kakkossijalle yltäneitä on luonnollisesti vähemmän kun moni kakkonen käy myös kärjessä.

Tämä kaikki johti lopulta siihen, että tutkin kärjessä debytoineita sinkkuja. En ole nimittäin tainnut koskaan mainita, että Britannian singlelistahistorian ensimmäinen ykkösdebyytti (jos ihan ensimmäinen lista jätetään huomiotta) nähtiin vuonna 1958 Elvis Presleyn Jailhouse Rockin aloitettua suoraan ykköspaikalta. Temppu pysyi suhteellisen harvinaisena aina vuoteen 1973 asti, jolloin Slade saavutti ykkösdebyytin peräti kolmesti.

90-luvun puolivälin jälkeen melkein kaikki ykköset aloittivat suoraan paalulta – esimerkiksi vuonna 1997 kaikki paitsi vuoden ensimmäinen eli Tori Amosin Professional Widow sekä hetken Spice Girlsin Spice Up Your Lifen takana lymyillyt Aquan Barbie Girl. Aqua muuten aloitti listauransa kolmella ykkösellä – muistatteko kaksi muuta?

Vuoden ensimmäinen ykkönen oli nousija myös kahtena seuraavana vuonna – eli tähtisikermän kiekaisema Perfect Day ja Stepsin Heartbeat/Tragedy. Muuten käytännössä jokainen ykkönen aloitti huipulta.

Trendi alkoi muuttua vasta digilatausten myötä. Hetken oli vallalla tässäkin blogissa ihmetelty sääntö siitä, että kappale piti julkaista myös fyysisenä sinkkuna eli pelkkiä latauksia ei huomioitu. Ensimmäinen pelkin latauksin kärjessä debytoinut single oli Gnarls Barkleyn Crazy keväällä 2006. Sinä vuonna ainoastaan yhdeksän singleä aloitti ykkössijalta, seuraavana vuonna vain kuusi. Ensimmäinen kokonaan ilman fyysistä myyntijulkaisua vaille jäänyt ykkönen oli Coldplayn Viva la Vida (2008).

Viime vuonna ykkösdebyyttejä nähtiin taas kaikkiaan 23, mutta tänä vuonna niitä on ollut toistaiseksi vain kolme: Cover Driven Twilight, DJ Freshin Hot Right Now sekä Katy Perryn Part of Me.

Tässä vielä graafinen esitys brittiykkösten lukumääristä vuosittain.

Listaklassikko: Melanie C – Never Be the Same Again (2000)

Vuosi 2000 oli Britannian sinkkulistan ns. hullu vuosi: peräti 43 eri ykkössinkkua. Maaliskuun viimeiseksi viikoksi kärkeen singahtanut Melanie C:n Never Be the Same Again oli jo vuoden kymmenes.

Nätisti soljuva biisi syrjäytti kärjestä toisen (ex-)spaissarin kappaleen, Geri Halliwellin Bag It Upin, joka tipahti neljänneksi asti Molokon The Time Is Now'n ja Santanan Smoothin taakse. Rap-osuudet heittävä Lisa ”Left Eye” Lopes ei koskaan päässyt TLC:n riveissä ykköseksi asti. Hän menehtyi auto-onnettomuudessa keväällä 2002.

Never Be the Same Again oli Spice Girlsin parhaaksi laulajaksi kehutun Melanie C:n ensimmäinen sooloykkönen. Hän sai toisenkin ykkössinkun I Turn to Yousta ja Spice Girlsin paluu Holler/Let Love Lead the Way nappasi paalun vielä myöhemmin samana vuonna.

Listakatsaus, vko 13

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
2. (2.) Kelly Clarkson – (What Doesn’t Kill You) Stronger
3. (4.) The Wanted – Glad You Came
4. (3.) Adele – Set Fire to the Rain
5. (5.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
6. (9.) Nicki Minaj – Starships
7. (6.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On
8. (7.) Drake featuring Rihanna – Take Care
9. (12.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
10. (10.) Katy Perry – Part of Me

We Are Young saavutti jo kolmannen ykkösviikkonsa. Hienon myynnin lisäksi se on striimausten kärkisijoilla ja kasvatti radiosoittoaan 40 prosenttia – tai siis radiosoiton saavuttamaa yleisömäärää.
Flo Rida nettosi kuudennen ja Sia ensimmäisen top ten -hittinsä Wild Onesin noustua yhdeksänneksi. Flo Rida on siitä harvinainen räppäri, että kaikki nuo hänen isot hittinsä ovat tulleet pääroolissa.
Drive By eteni Trainin neljänneksi top 20 -hitiksi (21–15) ja Calvin Harris sai toisen (22–18). Kantrilaulaja Lee Bricen uran suurin menestys A Woman Like You nousi ensimmäistä kertaa top 40:iin (46–38).
Florence and the Machinen viimesyksyinen Shake It Out saavutti listauransa korkeimman sijoituksen (72) 20. viikollaan. Jos sen pisteet putoavat ensi viikolla, biisi putoaa ulos listalta eikä voi palata, elleivät sen pisteet jossain vaiheessa oikeuta top 50:iin. Hot 100 -matematiikka on vähintäänkin mielenkiintoista.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) One Direction – Up All Night
2. (2.) Adele – 21
3. (31.) Guns N’ Roses – Greatest Hits
4. (1.) Bruce Springsteen – Wrecking Ball
5. (-) Passion – Passion: White Flag
6. (6.) Whitney Houston – Whitney: The Greatest Hits
7. (7.) Drake – Take Care
8. (3.) Various Artists – NOW 41
9. (16.) Gotye – Making Mirrors
10. (13.) Fun – Some Nights

Listasaavutuksia on monenlaisia. Jos oikein tarkkaan syynätään, niin poikabändi One Direction teki historiaa: He ovat ensimmäinen – nyt tulee monta suurimman osan maailman levyttäjistä pois sulkevaa kategorisointia – brittibändi, joka on esikoisalbumillaan aloittanut listataipaleensa USA:n albumilistan ykkössijalta.
Tuollaisenkin tekemällä tehdyn tittelin saavuttaminen vei hämmästyttävän kauan, sillä Billboardin isoa albumilistaa on koottu pitkälti yli puoli vuosisataa. Up All Nightin katalyyttinä olivat varmasti osaltaan poikabändipopin uusi nousu ja tietenkin hittisingle What Makes You Beautiful, joka kipusi Hot 100 -rankingissa ensimmäistä kertaa top 20:iin.
Kaikkien aikojen ensimmäinen kärjessä debytoinut esikoisalbumi oli muuten Snoop Doggin Doggystyle (1993).
Guns N’ Rosesin Greatest Hits -lättyä (2004) kaupattiin verkossa hetken muutaman kymmenen sentin hinnalla. Niinpä se hyppäsi sivuamaan omaa parastaan eli albumilistan kolmossijaa. Kokoelmaa on myyty yli neljä miljoonaa kappaletta.
Kristillisten supertähtien Passion -albumiprojekti tupsahti ensimmäistä kertaa top teniin.
Gotyen Making Mirrors pomppasi jo yhdeksänneksi ja Somebody That I Used to Know on matkalla megahitiksi. Kiinnostavaa nähdä, jääkö herra Daniel Powterin kaltaiseksi yhden hitin suosikiksi. Muistatteko Bad Dayn, joka valloitti Hot 100 -listan keväällä 2006 ja rankattiin sen vuoden isoimmaksi jenkkihitiksi? Powterin seuraava albumi ei yltänyt edes top 200 -listalle.
Draken seitsemäntenä majaileva Take Care on jo ylittänyt miehen Thank Me Later -esikoisalbumin myynnin. Ei hassumpaa. Tuotteliaan Tech N9nen uusi EP debytoi 15:ntenä ja hänellä on nyt kuusi top 20 -merkintää.
Joskus taannoin hittejä saaneen The Ting Tingsin Sounds from Nowheresville keksi vain paikan numero 87, mutta parempi sekin kuin Meat Loafin Hell in a Handbasketin sadas sija.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Katy Perry – Part of Me
2. (-) Sean Paul – She Doesn’t Mind
3. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
4. (-) Labrinth – Last Time
5. (2.) Nicki Minaj – Starships
6. (-) JLS – Proud
7. (6.) David Guetta featuring Sia – Titanium
8. (5.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
9. (4.) Emeli Sandé – Next to Me
10. (8.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On

Neljä viikkoa riitti toistaiseksi Gotyelle, sillä pari uutuutta meni vauhdilla ohi. Uusi Katy Perry -sinkku on aina tapaus ja Part of Me sattuu olemaan vielä ihan hyvä biisikin. Perryllä on nyt koossa ”vasta” kolme ykköstä: I Kissed a Girl (2008), California Gurls (2010) sekä Part of Me. Samassa ajassa hän on ehtinyt kerätä seitsemän Billboardin Hot 100 -paalua.
Kukapa olisi uskonut Sean Paulin saavuttavan ihan omillaan kakkossijan vuonna 2012. Hän ei ole saanut albumeita kaupaksi vuosikausiin, mutta She Doesn’t Mind on herran uran toinen kakkoseksi yltänyt ikioma single. Edellinen oli We Be Burnin’ (2006) ja top ten -noteerauksia on kaikki esiintymiset laskien seitsemän. Kärkipaikkakin tuli tutuksi Blu Cantrellin Breathellä (2003). Kuka muistaa?
Labrinthin Earthquake (#2, 2011) on ollut viime kuukausien suurimpia hittejä ja nyt Last Time debytoi neljäntenä. Räppärillä on koossa kolme omaa top viisi -menestystä ennen varsinaisen esikoisalbumin ilmestymistä.
JLS yrittää pysyä kahinoissa mukana esittämällä Sport Relief -tunnuskappaleen, mutta Proud ei vielä jaksanut kuudetta sijaa ylemmäs. Juuri nyt vaikuttaa siltä, ettei bändin viiden ykkösen tilasto enää komistu.
You Me at Six pinkoi kohtuullisen ylös The Swarmin avulla (23). Rescue Me ylsi 21:nneksi viime vuonna.
Florence and the Machinen Shake It Out (#12, 2011) palasi 35:nneksi. Se on toistaiseksi ainoa isompi hitti hieman alisuoriutuneelta Ceremonials-albumilta.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Paul Weller – Sonik Kicks
2. (9.) David Guetta – Nothing But the Beat
3. (1.) Military Wives – In My Dreams
4. (2.) Emeli Sandé – Our Version of Events
5. (3.) Adele – 21
6. (8.) Lana Del Rey – Born to Die
7. (12.) Coldplay – Mylo Xyloto
8. (6.) Ed Sheeran – +
9. (5.) Bruce Springsteen – Wrecking Ball
10. (4.) Michael Kiwanuka – Home Again

Paul Wellerillä on nyt neljä ykkösalbumia: Stanley Road (1995), Illumination (2002), 22 Dreams (2008) ja Sonik Kicks. Hänen menestyksensä on viime vuosina ollut hämmästyttävän tasaista. Studioalbumien sijoitukset viimeisen 15 vuoden ajalta ovat 2, 2, 3, 1, 2, 4, 1, 2 ja 1. Noista kahdeksan ensimmäisen listaviikot puolestaan näyttävät numeroita 13, 7, 16, 7, 13, 9, 20 ja 16.
David Guettan Nothing But the Beat nousi sivuamaan omaa parastaan Graham Norton Show’n avustuksella. Levyltä on lohkaistu useita isoja hittejä ja se suuntaa edeltäjänsä One Loven (#2, 2009) jäljillä vakaasti kohti platinasarjaa.
The Shins saavutti toisen top 20 -albuminsa, mutta Port of Morrow’n 11. sijaa ylempänä bändi ei ole käynyt. Wincing the Night Away (2007) ylsi 16:nneksi.
Lastenohjelmista tuttu Justin Fletcher on keikkunut Hands Up -esikoisalbumillaan listalla jo hetken ja kipusi sivuamaan kaksi viikkoa saavuttamaansa 16. tilaa.
Miike Snow'n Happy to You debytoi 31:ntenä – heidän ensimmäinen top 40 -saavutuksensa, Odd Futuren The OF Tape Vol. 2 sijalla 40 ja Madonnan Celebration (#1, 2009) palasi pitkästä aikaa top 40:iin (35). Nousu ennakoi tietenkin juuri ilmestynyttä MDNA-albumia, joka lienee pomminvarma ykkönen, vaikka Give Me All Your Luvin' -sinkku jäi karmaisevaksi brittilistaflopiksi.

Listanimi: Lionel Richie

Pian ensimmäistä (!) kertaa Suomeen saapuva Lionel Richie aloitti listauransa tunnetusti The Commodores -lauluyhtyeen jäsenenä, mutta jätti pian muut varjoonsa siten, että kokoonpano alkoi esiintyä nimellä Lionel Richie and The Commodores. The Commodoresin kanssa siunaantui useita hittisinkkuja, kuten Easy ja Three Times a Lady.

Richien sooloura alkoi 1980-luvun alussa, yhä Motownin tallissa. Hän kirjoitti ensin Kenny Rogersille ykköshitin Lady (1980) ja sitten itselleen sekä Diana Rossille Endless Loven (1981), joka nousi Hot 100 -listan kärkeen yhdeksäksi viikoksi ja brittilistan seiskaksi. Esikoisalbumi Lionel Richie (1982) kaasutti suoraan kärkipäähän rapakon molemmin puolin ja sisälsi jenkkiykkösen ja Britannian top ten -sinkun Truly.

Can't Slow Down (1984) sementoi Richien statuksen eräänä 80-luvun suurimmista soulpoptähdistä. Se ylsi sekä USA:n että Britannian albumilistan kärkeen ja hittivirta oli loputon: jenkkiykkönen ja brittikakkonen All Night Long (All Night), kaikkialla kärkeen kivunnut Hello, Running with the Night sekä USA:n top ten -hitit Stuck on You sekä Penny Lover.

Jenkkiykköseltä ja brittikakkoselta Dancing on the Ceilingiltäkin (1986) irtosi neljä Hot 100 -listan top ten -hittiä, joten Richie saavutti niitä peräti 13 peräkkäistä. Välissä hän ehti osaltaan junailla USA for Africa -projektin We Are the World -kappaleen erääksi 80-luvun myydyimmistä singleistä.

Sen jälkeen Richie alkoi menestyä paremmin Britanniassa. Back to Front -kokoelma (1992) nousi siellä ykköseksi, mutta jäi USA:ssa 19:nneksi. Hänen sittemmin ilmestyneet studiolevynsä ovat saavuttaneet Britanniassa sijat 11, 31, 6, 5, 15, 10 ja 7. USA:ssa vastaava rivi on 28, 152, 62, 47, 6 ja 24. Kantriduettoversioita miehen omista biiseistä (mahtava idea kerrassaan) sisältävää Tuskegeeta ei ole vielä julkaistu USA:ssa.

Hot 100 -listan ykkösiä Richiellä on viisi, jotka kaikki tulikin jo mainittua. Viimeisin top ten -hitti on viimeinen noista mainitusta kolmestatoista eli Ballerina Girl (#7, 1986). Viimeisin Hot 100 -listamerkintä on Angel (#70, 2000). Britannian sinkkulistan kärkipaikka on lohjennut vain kerran (Hello), mutta top ten -ovi on avautunut kahdeksasti, viimeksi My Destinylle (#7, 1992).

Yleisön pyynnöstä: Keskiyön kaupunki

Billboardin Hot 100 -listalle otetaan nyt siis mukaan isoimpien palvelujen striimaukset. Lehti tiedotti, että eniten striimauksia viime viikolla keräsi Funin We Are Young, kaikkiaan 1,1 miljoonaa. Itse Hot 100 -listalla uutuus nosti merkittävimmin Gotyen Somebody That I Used to Know'ta (striimausten kakkonen) ja Jay-Z:n ja Kanye Westin Ni**as in Parisia (neljäs). Hot 100 -listalla debytoinut M83:n Midnight City sai suurimman osan pisteistään striimauksista, sillä se oli On-Demand Songs -listan 11:s.

Striimaukset pehmensivät We Found Loven radiosoitossa viimein kohtaamaa alamäkeä ja se putosi vain sijan. Ja kuten katsauksessa mainitsin, Skrillex kuuluu uudistuksen hyötyjiin Scary Monsters and Nice Spritesin palattua Hot 100 -listan 83:nneksi.

Tässä historian ensimmäinen Billboard Hot 100 -laskelmaan otettu On-Demand Songs -lista. Suluissa liike Hot 100 -rankingissa.

1. Fun feat. Janelle Monáe – We Are Young (1–1)
2. Gotye feat. Kimbra – Somebody That I Used to Know (9–5)
3. Tyga – Rack City (17–15)
4. Jay-Z & Kanye West – Ni**as in Paris (30–23)
5. Drake feat. Rihanna – Take Care (11–7)
6. Rihanna feat. Calvin Harris – We Found Love (10–11)
7. The Wanted – Glad You Came (4–4)
8. Wiz Khalifa & Snoop Dogg feat. Bruno Mars – Young, Wild & Free (7–8)
9. Kelly Clarkson – Stronger (2–2)
10. Adele – Rolling in the Deep (32–30)
11. M83 – Midnight City (uutuus sijalla 74)
12. Foster the People – Pumped Up Kicks (-)
13. Nicki Minaj – Starships (6–9)
14. Coldplay – Paradise (35–32)
15. Drake – Headlines (-)
16. Skrillex – Scary Monsters and Nice Sprites (palaaja sijalla 83)
17. LMFAO – Sexy and I Know It (14–18)
18. Flo Rida feat. Sia – Wild Ones (19–12)
19. Fun – Some Nights (89–82)
20. Drake feat. Nicki Minaj – Make Me Proud (-)

Listakatsaus, vko 12

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
2. (2.) Kelly Clarkson – Stronger (What Doesn’t Kill You)
3. (3.) Adele – Set Fire to the Rain
4. (4.) The Wanted – Glad You Came
5. (9.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
6. (8.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On
7. (11.) Drake featuring Rihanna – Take Care
8. (7.) Snoop Dogg & Wiz Khalifa feat. Bruno Mars – Young, Wild & Free
9. (6.) Nicki Minaj – Starships
10. (5.) Katy Perry – Part of Me

Billboard huomioi Hot 100 -listallaan tästä lähtien suurimmista on demand -palveluista striimatun musiikin (keksiikö kukaan järkevää suomenkielistä sanaa striimaukselle?), mikä vähentää hieman puhtaan digimyynnin painoarvoa. Kärkipäähän kovin suuria loikkia striimaukset eivät aiheuttaneet – parhaalle sijalleen seitsemänneksi kivunnut Draken Take Care loikkasi lähinnä vahvasti kasvaneen radiosoittonsa ansiosta.
We Are Young oli yhä viikon ylivoimaisesti ostetuin kappale, eikä sille näy tällä hetkellä kovin vakavasti otettavia kilpailijoita Hot 100 -listan huipulle, elleivät Gotyen Somebody That I Used to Know sekä The Wantedin Glad You Came saa jostain yllättävää tukea. Katy Perryn Part of Me saattaa kivuta videon ilmestyessä takaisin aika korkealle.
Kannattaa tarkkailla myös Trainin Drive Byta. Meilläkin yllättävän isoksi menestykseksi noussut biisi eteni vain kaksi sijaa 23–21, mutta siitä tunnutaan olevan aika innostuneita. Trainillä on kaksi top ten -hittiä: gigamenestys Hey Soul Sister (#3, 2010) sekä Drops of Jupiter (#5, 2001), mutta jo aika läjä top 40 -menestyksiä, kaikkiaan seitsemän. Heidän esikoishittinsä Meet Virginia (#15, 1999) meni Euroopalta täysin ohi.
Calvin Harrisin toinen hitti Feel So Close kolkuttelee niin ikään top 20:n ovea (34–22).
John Mayerin uusi single Shadow Days debytoi yllättävän vaisusti 42:ntenä. Mayer on myynyt toistakymmentä miljoonaa albumia USA:ssa, mutta ei ole vielä kertaakaan käynyt Hot 100 -listan top tenissä. Top 20 -paikkoja on kuitenkin jo kuusi. Korkeimmalle on yltänyt Say (#12, 2007), mutta No Such Thing (#13, 2002), Your Body Is a Wonderland (#18, 2002) ja Daughters (#19, 2004) olivat kaikki sitä pitkäikäisempiä menestyksiä.
M83:n Midnight City avasi viimein Hot 100 -listan oven ja räväytti saman tien 74:nneksi. Striimauksista tuntuu hyötyvän ennen kaikkea Skrillex, jonka jo ikivanhaksi luokiteltava Scary Monsters and Nice Sprites palasi 83:nneksi. Bangarangkin on 75:ntenä.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Bruce Springsteen – Wrecking Ball
2. (1.) Adele – 21
3. (4.) Various Artists – NOW 41
4. (16.) Lady Antebellum – Own the Night
5. (29.) Coldplay – Mylo Xyloto
6. (2.) Whitney Houston – Whitney: The Greatest Hits
7. (8.) Drake – Take Care
8. (37.) Lil Wayne – Tha Carter IV
9. (-) Luke Bryan – Spring Break 4: Suntan City (EP)
10. (-) Andrew Bird – Break It Yourself

Bruce Springsteen saavutti jo kymmenennen ykkösensä Wrecking Ballin lyötyä 21:n noin tuhannella kopiolla. Vain The Beatlesillä (19) ja Jay-Z:llä (12) on enemmän ykkösiä, Elvikselläkin on kymmenen.
Brittilistalla Wrecking Ballin viimeviikkoinen ykkössija on Pomon yhdeksäs ja hän on napannut molempien listojen paalun samalla albumilla huimat kahdeksan kertaa.
Emmylou Harrisin Wrecking Ball (1995) ylsi muuten 96:nneksi.
Google Play pyrkii markkinoille tarjoamalla hittialbumeita käytännössä ilmaiseksi eli muutamien kymmenien senttien hintaan. Billboard ei hyväksy moista hinnoittelua aivan uusille, kuukauden ikäisille albumeille, mutta vanhemmille kylläkin. Google Playn ansiosta NOW 41, Lady Antebellumin Own the Night ja Coldplayn Mylo Xyloto myivät hienosti ja palasivat top viiteen, Lil Waynen Tha Carter IV kahdeksanneksi. Koko kärkiviisikko ylitti sadan tuhannen rajan.
Luke Bryanin neljäs EP on hänen kolmas top ten -menestyksensä. Tailgates and Tanlines (#2, 2011) on yhä sijalla 18. Andrew Bird menetti top ten -neitsyytensä, mutta jo Noble Beast (2009) kävi 12:ntena.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (3.) Nicki Minaj – Starships
3. (-) Alexandra Burke featuring Erick Morillo – Elephant
4. (2.) Emeli Sandé – Next to Me
5. (4.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
6. (8.) David Guetta featuring Sia – Titanium
7. (6.) DJ Fresh featuring Rita Ora – Hot Right Now
8. (10.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On
9. (5.) StooShe featuring Travie McCoy – Love Me
10. (18.) Jay-Z & Kanye West – Ni**as in Paris

Gotyen Somebody That I Used to Know nappasi viidennen ykkösviikkonsa ja on myynyt jo platinaa. Edes X Factorista aikoinaan ponnistanut Alexandra Burke ei pystynyt paluusinglellään sitä uhkaamaan. Elephant debytoi kolmantena. Burkella on kolme ykköstä ja kuusi top ten -sinkkua. Krediitin saanut tuottaja Erick Morillo muistetaan parhaiten ehkä Reel 2 Real -nimellä, jolla lohkesi I Like to Move It -megahitti (#5, 1994) ja pari muutakin top ten -singleä, joista unohtunein lienee Jazz It Up (#7, 1996).
Somebody That I Used to Know on noussut ykköseksi lukuisissa maissa ja top viiteen oikeastaan kaikkialla – paitsi meillä, jossa sen paras sijoitus singlelistalla on toistaiseksi vasta 14:s.
Nicki Minaj saavutti uransa parhaan sijoituksen Starshipsin noustua jo kakkoseksi. Jay-Z:n ja Kanye Westin Ni**as in Parisilta vei todella kauan, ennen kuin se nousi brittilistoilla kärkipäähän, mutta on nyt ensimmäinen top ten -lohkaisu Watch the Throne -albumilta.
Swedish House Mafia jatkaa koirateemaansa – upean Save the World -videon jälkeen uusi (vodkamainos)sinkku on nimeltään Greyhound. Se ei kuitenkaan yllä mainitun tapaan top teniin vaan joutuu toistaiseksi tyytymään 13. sijaan.
Jason Mrazin I’m Yours (#11, 2009) on vielä brittilistahistorian ostetuin top tenin ulkopuolelle jäänyt sinkku. Se oli myös Mrazin ainoa listamenestys ennen I Won’t Give Upin nyt saavuttamaa 16. tilaa.
Coldplayn Charlie Brown loikkasi 38–22 ja Azaelia Banksin esikoishitti 212 46–24. Myös Tyga ylsi ensimmäistä kertaa top 40:iin, kun Rack City eteni kolme sijaa 40:nneksi. Ikuisten Party Rock Anthemin ja Sexy and I Know Itin jatkoksi LMFAO ihastuttaa meitä vielä Sorry for Party Rockingin sävelin (51–30).


Britannian albumit Top 10

1. (2.) Military Wives – In My Dreams
2. (3.) Emeli Sandé – Our Version of Events
3. (4.) Adele – 21
4. (-) Michael Kiwanuka – Home Again
5. (1.) Bruce Springsteen – Wrecking Ball
6. (5.) Ed Sheeran – +
7. (-) Marcus Collins – Marcus Collins
8. (6.) Lana Del Rey – Born to Die
9. (11.) David Guetta – Nothing But the Beat
10. (7.) Lionel Richie – Tuskegee

Viime viikolla Bruce Springsteenille hävinnyt Military Wives -ryhmä otti vahingon takaisin äitienpäiväkaupan avulla. Springsteen tipahti viidenneksi asti jääden tuttujen Emeli Sandén, Adelen ja Michael Kiwanuka -nimisen tulokkaan taakse.
Kiwanuka on BBC:n vuosittaisen Sound of -pollin voittaja. Home Againin nelossija ei ole mitenkään huono, mutta vaikuttaa esimerkiksi Adelen, Jessie J:n ja Florence and the Machinen jättimenestysten jälkeen pieneltä pettymystä. Hittiäkään ei ole vielä siunaantunut.
Kykykisatähti Marcus Collins debytoi seitsemäntenä. Hän vei viime viikolla White Stripesin Seven Nation Armyn jo toista kertaa singlelistan top kymppiin. Originaali ylsi siellä tahollaan sopivasti seitsemänneksi keväällä 2003.
Voimakaksikko Lionel Richie ja Michael Bolton miehittivät sijat 10 ja 11. Richie saavutti Tuskegee -kantriversioalbumilla soolouransa kymmenennen top ten -merkinnän, joista kunniakkaasti peräti viisi on tullut 2000-luvulla, vaikka tuskin kukaan osaa nimetä yhtään Richien 2000-luvun hittibiisiä. Bolton on leijunut viimeksi näin korkealla kakkoseksi yltäneellä Greatest Hits -kokoelmallaan vuonna 1995.
Will Youngin ykköseksi asti yltänyt Echoes hätyyttelee pian tuplaplatinastatusta ja loikkasi sen kunniaksi 52–19.
Charmantisti ikääntynyt Jason Donovan levyttää yhä ja ostajiakin piisaa suhteellisen mukavasti. Sign of Your Love (36) on hänelle jo kahdeksas top 40 -albumi, mutta yllättäen niistä huonoiten sijoittunut. Sinkkulistalla miestä ei ole nähty sitten vuoden 1993.

Listaklassikko: Club Nouveau – Lean on Me (1987)

1980-luvun lopussa Hot 100 -listan kärjessä vaihtui väki tuhkatiheään: 1986 saatiin 30, 1987 29 ja vuosina 1988 ja 1989 32 ykköshittiä. Eräs hyvinkin vahvasti yhden hitin ihmeeksi tuomittu ruuhkavuosien hitintekijä oli Club Nouveau, jonka cover-versio Bill Withersin kappaleesta Lean on Me nousi kärkeen kahdeksi viikoksi maaliskuussa 1987.

Lean on Me jäi siis r&b-ryhmän ainoaksi isoksi menestykseksi omissa nimissä, mutta myöhemmin Hot 100 -listan 39:nneksi yltänyttä Why You Treat Me So Badia kuullaan yhä muissa yhteyksissä: sitä käyttivät hitteihinsä sekä Luniz (I Got 5 on It) että Puff Daddy (Satisfy You).

Lean on Me ylsi brittilistankin kolmoseksi. Life, Love and Pain -albumi nappasi kuudennen sijan USA:ssa.

Kanjonit ja Doverin kalliot

Koska seuraava viikko menee lomani vuoksi nettipimennossa, tartun vielä lauantain ratoksi kaikkien rakastamiin myyntilukuihin. Listoillahan jaetaan sijoja, mutta vaikka esimerkiksi ykkönen ja kakkonen ovat sijoissa hyvin lähellä toisiaan, joskus kuilu myynnissä voi olla Grand Canyonin levyinen.

Otetaan esimerkiksi Britannian singlelista, jonka ykköset myyvät silloin tällöin aivan valtavia määriä yhdessä viikossa. Seuraavaan on koottu asiaa havainnollistamaan suurimmat erot ykkösen ja kakkosen välillä.

Vuosi 1984 jäi kirjoihin erityisen kovatasoisena: Whamin Last Christmas/Everything She Wants on brittilistahistorian ostetuin ykkössijaa vaille jäänyt single ja sen lyönyt Do They Know It's Christmas historian toiseksi ostetuin sinkku ylipäätään. Niiden välinen ero kaventui myöhemmin debyyttiviikon 714 000 kappaleesta, mutta Last Christmas ei siis milloinkaan yltänyt ykköseksi.

Elton John – Something About the Way You Look Tonight/Candle in the Wind '97 (1997)
Dario G – Sunchyme
1 460 700 kpl

Will Young – Anything Is Possible/Evergreen (2002)
Shakira – Whenever Wherever
999 000

Elton John – Something About the Way You Look Tonight/Candle in the Wind '97 (1997)
Oasis – Stand by Me
930 000

Band Aid – Do They Know It's Christmas? (1984)
Wham! – Last Christmas/Everything She Wants
714 000

Elton John – Something About the Way You Look Tonight/Candle in the Wind '97 (1997)
George Michael – You Have Been Loved
569 000

Alexandra Burke – Hallelujah (2008)
Jeff Buckley – Hallelujah
495 000

Robson and Jerome – Unchained Melody/White Cliffs of Dover (1995)
Perez ”Prez” Prado and His Orchestra – Guaglione
393 000

Britney Spears – Baby One More Time (1999)
The Corrs – Runaway '99
371 000

Band Aid 20 – Do They Know It's Christmas? (2004)
Ice Cube feat. Mack 10 & Ms. Toi – You Can Do It
272 000

Band Aid 20 – Do They Know It's Christmas? (2004)
Kylie Minogue – I Believe in You
249 000

Listanimi: Meat Loaf

Texasilainen Marvin Lee Aday nousi kenties koko maailman suosituimmaksi rokkariksi Bat Out of Hell -albuminsa (1979) myötä, mutta hän teki listadebyyttinsä jo vuosia aiemmin Shaun Murphyn kanssa Stoney and Meatloaf -projektin parissa. What You See Is What You Get (1971) ylsi Hot 100 -listalle. Kaksikon yhteistyö jäi lyhyeksi ja Meat Loaf suuntasi Broadwaylle. Niihin aikoihin hän tutustui Jim Steinmaniin, jonka ohjauksessa Bat Out of Hell alkoi muovautua. Albumia tehtiin useita vuosia, jonka aikana Meat Loaf loi uraa valkokankaalla ja näytteli muun muassa The Rocky Horror Picture Show'ssa. Steinman ja Meat Loaf muodostivat yhtyeen nimeltä The Neverland Express, josta muotoutui myöhemmin Meat Loafin yhtye.

Bat Out of Hell myi kymmeniä miljoonia kopioita maailmanlaajuisesti ja on tähän päivään mennessä viettänyt brittilistalla 474 viikkoa, vaikka sen korkein sijoitus on yhdeksäs vuodelta 1981. USA:ssa se jäi top tenin ulkopuolelle 14:nneksi, mutta on sertifioitu 14-kertaiseksi platinalevyksi.

Paineet seuraajan suhteen olivat varmasti huikeat, mutta Dead Ringer (1981) oli tietysti menestys Britanniassa jo pelkästään Bat Out of Hellin imussa. Se nousi siellä ykköseksi, mutta USA:ssa levy oli suhteellinen floppi jääden 45:nneksi. Sen jälkeen ystävyyssuhde Steinmanin kanssa viileni ja Meat Loafin ura sukelsi jyrkästi. Vuoden 1986 Blind Before I Stop -albumi menestyi suorastaan katastrofaalisen huonosti.

Meat Loafin paluu vuonna 1993 on eräs popmaailmaan komeimpia ylösnousemuksia. Hän ja Jim Steinman korjasivat välinsä, levyttivät jatko-osan Bat Out of Hellille sekä erään historian komeimmista power-balladeista I'd Do Anything for Love (But I Won't Do That), jonka naisvokaalit lauloi Lorraine Crosby. Bat Out of Hell II: Back into Hell -albumi ja single nousivat ykkösiksi sekä Britanniassa että USA:ssa ja myös monessa muussa maassa.

Bat Out of Hell II: Back into Hellin jälkeen ilmestyneellä Welcome to the Neighbourhoodilla oli vielä pari Jim Steinmanin sävellystä, mutta sen ensimmäiseksi sinkuksi ja suurimmaksi hitiksi valikoitui Diane Warrenin kynäilemä I'd Lie for You (And That's the Truth), joka ylsi brittilistan kakkoseksi ja Hot 100 -listan 13:nneksi. Welcome to the Neighbourhood on ainoa Meat Loaf -albumi, jolta lohkaistiin kaksi brittilistan top ten -sinkkua, toinen oli Not a Dry Eye in the House (#7, 1996).

Bat Out of Hell -trilogia päättyi lopulta vuonna 2006, kun kiistat Steinmanin kanssa oli lopullisesti sovittu. The Monster Is Loose palautti Meat Loafin USA:n albumilistan top teniin ja Meat Loaf sai viimein levyttää Steinmanin kirjoittaman It's All Coming Back to Me Now -kappaleen, josta Celine Dion oli saanut vuonna 1996 massiivisen hitin. Marion Ravenin kanssa duetoitu biisi on Meat Loafin toistaiseksi viimeinen top ten -brittisingle (#6, 2006).

Britanniassa Meat Loafille on kertynyt jo 13 top ten -albumia, joista kaksi ykköstä. Sinkkulistan ykkösiä on yksi, mainittu I'd Do Anything for Love, ja top ten -merkintöjä kuusi. I'd Do Anything for Love siis valloitti myös USA:n Hot 100 -listan ja on hänen ainoa top ten -hittinsä. Bat Out of Hellin Two Out of Three Ain't Bad -single ylsi 11:nneksi. USA:n albumilistan top ten -suorituksia on ehtinyt kertyä kaksi.