Listaklassikko: Gnarls Barkley – Crazy (2006)

 

Cee-Lo Greenin ja Danger Mousen muodostama Gnarls Barkley on jäänyt parin albuminsa jälkeen hieman limboon, eikä jo vuosikausia lupailtua kolmatta levyä ole kuulunut. Ylipäätään heidän suosionsa lähti suoraan huipulta, sillä ensimmäinen sinkku Crazy jyräsi listoilla keväällä 2006.

Crazy oli eräänlaisen siirtymäkauden avainkappaleita. Se muistetaan Britannian singlelistalta ensimmäisenä pelkin digilatausten turvin (eli ilman fyysistä sinkkujulkaisua) kärjessä debytoineena kappaleena. Huhtikuussa 2006 alkanut taival ykkösenä kesti peräti yhdeksän viikkoa. Kappaleesta tuli lopulta vuoden suosituin. Seuraaja Smiley Faces (2006) punnersi myös top teniin kymmenenneksi, mutta muut sinkut jäivät jo huomattavasti alemmille sijoille.

Yhdysvalloissa Crazy ylsi Hot 100 -listan kakkoseksi. Se on jäänyt Gnarls Barkleyn hiteistä ylivoimaisesti parhaiten elämään. Sillä on Spotifyssa 680 miljoonaa kuuntelua. Seuraavaksi suosituimmalla (Going On) vain hieman yli 20 miljoonaa. Videolla on Youtubessa 136 miljoonaa pyöritystä.

Hullua syrjintää

Kymmenen vuotta sitten huhtikuussa brittilistalla nähtiin ensimmäinen pelkillä digilatauksilla kärkeen päässyt kappale: Gnarls Barkleyn Crazy. Tuolloin hitti pystyi debytoimaan listalla vasta, kun se oli seuraavalla viikolla ilmestymässä fyysisenä singlenä – ja toisaalta putosi listalta heti, kun fyysinen single ei enää ollut saatavilla. Niinpä Crazy debytoi huhtikuussa, mutta putosi yli puoleksi vuodeksi ulos sijalta viisi kesällä, kunnes tuo typerä sääntö poistettiin.

Säännön takia Crazyn ja esimerkiksi Nelly Furtadon Maneaterin (#1, 2006) kohtalona oli saada huomattavasti vähemmän listaviikkoja kuin ansaitsivat: Crazyllä niitä on 18 ja Maneaterillä 13. Molemmat olivat ilmestymisvuotensa suurimpia hittejä – Crazy yhdeksällä ykkösviikollaan absoluuttisesti suurin. Vertailun vuoksi: vuoden 2007 hallitsijat Rihannan Umbrella ja Leona Lewisin Bleeding Love keräsivät 51 ja 28 viikkoa.

Onneksi striimausten suhteen The Official Charts Company on toiminut huomattavasti johdonmukaisemmin ja jämerämmin. Nyt ketään ei hyljeksitä, formaatista riippumatta.

Grafiikkaa ja suoraan kärkeen singahtaneita

Sainpa ihan random-ajatuksen, kun rupesin Melanie C:n innoittamana selailemaan ensin brittilistan ykkösiä ja sitten kakkoseksi yltäneitä. Jos vuonna 2000 oli 43 eri ykkössinkkua, niin kakkosia kertyi ainoastaan 19 – vertailun vuoksi edellisenä vuonna oli 25, mutta seuraavana vielä vähemmän eli 16.

Tuo vuoden 2001 suhteellisesti pieni kakkosten määrä pisti ensin silmään, mutta huomasin, että myös ykkösiä oli reilusti vähemmän, kuitenkin 31. Sitten kakkosia alkoi kertyä enemmän kuin ykkösiä: vuonna 2002 oli niin ikään 31 ykköstä ja kakkosia peräti 27, vuotta myöhemmin vaaka jo keikahti: 22 ja 36.

Vuoden 2003 jälkeen kakkosten lukumäärä on kääntynyt aika rajuunkin laskuun – viime vuonna 13, mutta ykkösiä oli 32. Syynä tietenkin se, että moni kappale nousee alempaa kärkipaikalle ja kakkossijalle yltäneitä on luonnollisesti vähemmän kun moni kakkonen käy myös kärjessä.

Tämä kaikki johti lopulta siihen, että tutkin kärjessä debytoineita sinkkuja. En ole nimittäin tainnut koskaan mainita, että Britannian singlelistahistorian ensimmäinen ykkösdebyytti (jos ihan ensimmäinen lista jätetään huomiotta) nähtiin vuonna 1958 Elvis Presleyn Jailhouse Rockin aloitettua suoraan ykköspaikalta. Temppu pysyi suhteellisen harvinaisena aina vuoteen 1973 asti, jolloin Slade saavutti ykkösdebyytin peräti kolmesti.

90-luvun puolivälin jälkeen melkein kaikki ykköset aloittivat suoraan paalulta – esimerkiksi vuonna 1997 kaikki paitsi vuoden ensimmäinen eli Tori Amosin Professional Widow sekä hetken Spice Girlsin Spice Up Your Lifen takana lymyillyt Aquan Barbie Girl. Aqua muuten aloitti listauransa kolmella ykkösellä – muistatteko kaksi muuta?

Vuoden ensimmäinen ykkönen oli nousija myös kahtena seuraavana vuonna – eli tähtisikermän kiekaisema Perfect Day ja Stepsin Heartbeat/Tragedy. Muuten käytännössä jokainen ykkönen aloitti huipulta.

Trendi alkoi muuttua vasta digilatausten myötä. Hetken oli vallalla tässäkin blogissa ihmetelty sääntö siitä, että kappale piti julkaista myös fyysisenä sinkkuna eli pelkkiä latauksia ei huomioitu. Ensimmäinen pelkin latauksin kärjessä debytoinut single oli Gnarls Barkleyn Crazy keväällä 2006. Sinä vuonna ainoastaan yhdeksän singleä aloitti ykkössijalta, seuraavana vuonna vain kuusi. Ensimmäinen kokonaan ilman fyysistä myyntijulkaisua vaille jäänyt ykkönen oli Coldplayn Viva la Vida (2008).

Viime vuonna ykkösdebyyttejä nähtiin taas kaikkiaan 23, mutta tänä vuonna niitä on ollut toistaiseksi vain kolme: Cover Driven Twilight, DJ Freshin Hot Right Now sekä Katy Perryn Part of Me.

Tässä vielä graafinen esitys brittiykkösten lukumääristä vuosittain.