Pehmeää aikuisrockia soittava skottibändi Deacon Blue palasi tällä viikolla nodoubtmaiselta 11 vuoden tauolta Britannian albumilistan top 20:iin. Steely Danin Deacon Blues -kappaleesta nimensä napannut ryhmä oli uransa huipulla 1980- ja 90-luvun vaihteessa, jolloin he saavuttivat kolme brittilistan top ten -singleä ja peräti viisi perättäistä top 5 -albumia.
Deacon Blue perustettiin vuonna 1985. Jo esikoisalbumi Raintown (1987) ylsi 14:nneksi ja keräsi platinamyynnin verran ystäviä, joten When the World Knows Your Namen (1989) ykköstila ei ollut suuri yllätys. Se myi tuplaplatinaa. Seuraavana vuonna ilmestyi Ooh Las Vegas -kokoelma (#3, 1990) ja putki jatkui Fellow Hoodlumsilla (#2, 1991), Whatever You Say Say Nothingilla (#4, 1993) sekä Our Town -kokoelmalla (#1, 1994), josta tuli bändin menestynein julkaisu.
Deacon Blue jatkoi senkin jälkeen, mutta heikommalla menestyksellä. Sekä uutta että vanhaa materiaalia sisältänyt Walking Back Home (1999) jäi 39:nneksi ja Homesick (2001) peräti 59:nneksi. Mutta nyt siis paluun myötä tehty The Hipsters debytoi rohkaisevasti 19:ntenä.
Singlelistalta löytyy siis kolme top ten -merkintää. Real Gone Kid (1988) ylsi kahdeksanneksi, Burt Bacharachin ja Hal Davidin kappaleita sisältänyt Four Bacharach and David Songs EP (1990) peräti kakkoseksi ja Fellow Hoodlumsilta lohkaistu Twist and Shout kymmenenneksi. Viimeksi mainittu on Deacon Bluen oma kappale.
Vielä Your Town (1992) pääsi 14:nneksi, mutta sen jälkeen bändillä ei ole ollut asiaa top 20:iin. Viimeisin singlelistakäynti on Everytime You Sleepin (2001) 64. tila.
Blogi, jonka sisältö koostuu miltei sataprosenttisesti jenkki- ja brittilistanörtteilystä.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
maanantai 1. lokakuuta 2012
Korea tyyli
Kuten katsauksessa mainitsin, Psy on ensimmäinen korealainen
artisti brittilistan kärjessä. Aasialaiset ylipäätään ovat olleet superharvinaisuus:
Cliff Richard ja Engelbert Humperdinck toki syntyivät Intiassa, mutta olivat listat
valloittaessaan brittejä, samoin ilmeisesti Eden Kane ja hänen veljensä Peter Sarstedt.
USA:n Hot 100 -listan valloittaneen Far East Movementin jäsenistä osa on kotoisin
Kaukoidästä, mutta he eivät ole toistaiseksi päässeet Britanniassa viidettä sijaa
ylemmäs.
Gangnam Style puolestaan on ensimmäinen ei-englanninkielinen
ykkönen sitten Yolanda Be Cool vs D Cupin We No Speak Americanon (2010).
Kummassakin (puhe)lauletaan suurin piirtein yhtä paljon englantia eli muutaman
sanan verran.
Singlelistalta löytyy myös John Denver, ensimmäistä kertaa
yli 30 vuoteen. Annie’s Song (#1, 1974) palasi 49:nneksi. Denverillä on
ylipäätään vain kaksi listasingleä: Annie’s Songin lisäksi Placido Domingon
kanssa esitetty Perhaps Love (#46, 1981). Albumilistalla mies on ollut tuttu
näky, sillä viimevuotinen The Ultimate Collectionkin ylsi top teniin (#7, 2011).
Mumford and Sonsin Babel mittautti albumipuolella 159 000 kappaleen myynnin,
joka on vuoden toistaiseksi paras. Sillä ei taideta ihan päästä vielä top 20 -vuosilistalle. Teen vuosikatsauksen taas loppuviikosta. Suomessa kovin suosittu Devin Townsend sen sijaan pääsi
ensimmäistä kertaa sooloartistina top 75:een. Project Epicloud
debytoi 61:ntenä.
Tunnisteet:
brittilistat,
Devin Townsend,
John Denver,
listatrivia,
Mumford and Sons,
Psy
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Listakatsaus, vko 40
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Maroon 5 – One More Night
2. (11.) Psy – Gangnam Style
3. (3.) Fun – Some Nights
4. (2.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
5. (5.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (4.) Flo Rida – Whistle
7. (6.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
8. (9.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
9. (8.) Alex Clare – Too Close
10. (7.) Ellie Goulding – Lights
Psyn Gangnam Style oli viikon ostetuin kappale ja loikkasi 11. sijalta kakkoseksi, mutta kaikki osa-alueet huomioon ottaen Maroon 5:n One More Night oli yhä USA:n suosituin biisi.
Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetheria haittaa se, ettei biisiä löydy streaming-palveluista. Se oli taas viikon toiseksi ostetuin ja menestyy myös radiosoitossa, mutta joutui silti peruuttamaan Hot 100 -listan neloseksi.
Chris Brown näyttää saavan suhteellisen ison pophitin Don’t Wake Me Upista, joka hyppäsi 21–14. Sama pätee Hunter Hayesiin: Wantedista tuli kantrin kautta koukanneen nuorukaisen ensimmäinen top 20 -hitti (22–16). 21-vuotias Hayes on historian nuorin kantrilistan valloittanut miespuolinen sooloartisti.
Christina Aguileran Your Body debytoi 34:ntenä. Se on ensimmäinen single neidon tulevalta Lotus-albumilta. Aguileran diskografiasta löytyy peräti viisi ykköstä, viimeisimpänä Maroon 5:n kanssa vedetty Moves Like Jagger (2011).
Pari top 40 -ensikertalaista: räppäri French Montanan Pop That nousi kolme sijaa 39:nneksi ja kantrilaulaja Dustin Lynchin Cowboys and Angels saman verran 40:nneksi.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Pink – The Truth About Love
2. (-) Various Artists – G.O.O.D. Music: Cruel Summer
3. (-) The Killers – Battle Born
4. (1.) Dave Matthews Band – Away from the World
5. (2.) Little Big Town – Tornado
6. (-) Carly Rae Jepsen – Kiss
7. (-) Grizzly Bear – Shields
8. (3.) Bob Dylan – Tempest
9. (4.) The Avett Brothers – The Carpenter
10. (-) Ben Folds Five – The Sound of the Life of the Mind
12 vuotta huipulla viihtynyt Pink on tuttu näky top tenissä, mutta vasta nyt hän saavutti uransa ensimmäisen ykköstilan. The Truth About Loven viikkomyynti oli myös artistin uran parasta. Pinkillä on nyt kuusi top ten -albumia.
Kanye Westin levy-yhtiön sekalainen Good Music: Cruel Summer -kooste debytoi kakkosena. Se on siis merkitty eri esittäjille, samaan tapaan kuin Eminemin The Re-Up (#2, 2006), eikä sitä voi pitää Kanye West -albumina.
The Killersin erinomainen listasaldo jatkui Battle Bornin kolmostilalla. Se on heidän toiseksi paras sijoituksensa: Sam’s Town (2006) ylsi kakkoseksi ja kaikki neljä studioalbumia ovat vähintään käyneet top tenissä.
Carly Rae Jepsenin ensimmäinen valtavirtanäkyvyyttä saavuttanut albumi Kiss debytoi kuudentena ja Grizzly Bearin neljäs levy Shields seitsemäntenä. Jo Grizzly Bearin läpimurtoalbumi Veckatimest (#8, 2009) rikkoi top ten -kuparisen.
Top teniin tunkeutui myös Ben Folds Fiven paluualbumi The Sound of the Life of the Mind. Se nappasi kymmenennen sijan, joka on Foldsin paras saavutus missään yhteydessä. Hänen sooloalbuminsa Way to Normal (2008) ylsi 11:nneksi.
Kantrilaulaja Easton Corbinin All Over the Road debytoi 11:ntenä, portaan päässä esittäjänsä parhaasta. Samoin top ten -kannasta joutui luopumaan Band of Horses, jonka Mirage Rock jäi 13:nneksi. Infinite Arms (2010) ylsi peräti seitsemänneksi.
Jo neljättä vuosikymmentä levyttävä Dwight Yoakam pääsi ensimmäistä kertaa top 20:een, kun 3 Pears debytoi 18:ntena. This Time (1993) ylsi 25:nneksi.
Michael Jacksonin Bad-albumin 25-vuotisjuhlapainokset näyttäytyvät kummallisesti kahdella sijalla: 23:ntenä ja 46:ntenä. Ensin mainittuun on laskettu mukaan myös alkuperäisen myynti. Bad vietti aikoinaan kuusi viikkoa huipulla siellä myös debytoiden, mikä oli tuolloin aika harvinaista.
Sitten viikon pommi: Loose-albumillaan (2006) ykköseksi yltäneen Nelly Furtadon uusi englanninkielinen levy The Spirit Indestructible debytoi hämmästyttävästi vasta 79:ntenä. Kuudessa vuodessa siis pitkälti toistasataatuhatta Furtadon ystävää on vaihtunut vajaaseen kuuteen tuhanteen innokkaaseen.
Britannian singlet, Top 10
1. (3.) Psy – Gangnam Style
2. (1.) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
3. (9.) Flo Rida – I Cry
4. (6.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
5. (4.) Ne-Yo – Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself)
6. (2.) Example – Say Nothing
7. (14.) Fun – Some Nights
8. (11.) David Guetta featuring Sia – She Wolf (Falling to Pieces)
9. (18.) Conor Maynard featuring Ne-Yo – Turn Around
10. (8.) Amelia Lily – You Bring Me Joy
Viime viikolla virheellisesti väitin One Directionin uuden singlen ilmestyvän jo kuluneella viikolla, mutta ei, se tulikin kauppoihin tänään. Niinpä Psyn Gangnam Style ehti kuin ehtikin napata ainakin yhden paalupaikan sarakkeeseensa. Biisi ei ole toistaiseksi ollut aivan nettihuuman tasoinen myyntimenestys, mutta siis iso pophitti joka tapauksessa.
Psy on ensimmäinen korealainen artisti brittilistan kärjessä eikä japanilaisiakaan taida siitä tilastosta löytyä. En nyt kovin tarkasti aihetta tutkaillut tätä päivitystä varten. Monet ovat ehtineet pitää Gangnam Stylen menestystä merkittävänä k-popin näkökulmasta, mutta on liian ennenaikaista sanoa nostaako se mukanaan muitakin aasialaisia hittejä Euroopan listoille.
Flo Ridan I Cry on taas myötätuulessa, nyt tuloksena sen korkein sijoitus eli kolmas. Sama suunta on Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetherillä, jolle nelossija on niin ikään korkein. Kappale saattaa nousta ainakin myyntiluvuiltaan Swiftin suurimmaksi hitiksi. Love Story (2008) ylsi kakkoseksi.
Viime viikolla Suomessa piipahtaneen Funin Some Nights palasi top teniin ja saman tien omalle parhaalle sijalleen seitsemänneksi. She Wolfista tuli David Guettan 16. top ten -single. Aika huimaa supertähtimenoa puhtaana klubimenestyjänä aloittaneelle.
Sialle She Wolfin top ten -paikka on uran neljäs ja kolmatta kertaa kärkikymmenikössä on nuori mies nimeltä Conor Maynard. Turn Aroundia vahvistaa Ne-Yo, jolla on täten samanaikaisesti kaksi isoa brittihittiä.
Mumford and Sonsin I Will Wait on hitaan alun jälkeen intoutunut jo 12:nneksi. Tulisiko siitä bändin ensimmäinen top ten -single? DJ Freshin urakäyrä näyttää toiseen suuntaan, sillä kahden ykkösen ja yhden kutosen jälkeen The Feeling jäi nyt 13:nneksi. Biisillä laulava RaVaughn ei ole aiemmin käynyt listalla.
Paloma Faithin INXS-cover Never Tears Us Apart debytoi hienosti 16:ntena. Sitä ei toistaiseksi löydy Fall to Grace -albumilta, mutta lienee mukana tulevalla erikoispainoksella. Alkuperäinen piipahti 24:ntenä vuonna 1988.
Otto Knowsin Million Voices jatkoi hidasta kipuamistaan jo 18:nneksi. Jason Mrazin I Won’t Give Up (#13, 2012) palasi 23:nneksi ja The Frayn How to Save a Life -ikihonka (#4, 2007) nousi 71–27.
Musen Madness aloitti aikoinaan varsin heikosti, mutta intoutui nyt hyppäämään 47–28 – biisin listauran paras. Taylor Swiftin uusi biisi Begin Again debytoi 30:ntena.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Mumford and Sons – Babel
2. (-) Green Day – ¡Uno!
3. (2.) Pink – The Truth About Love
4. (1.) The Killers – Battle Born
5. (-) Jonathan and Charlotte – Together
6. (3.) The Script – #3
7. (5.) Emeli Sandé – Our Version of Events
8. (4.) The xx – Coexist
9. (-) deadmau5 – Album Title Goes Here
10. (21.) Mumford and Sons – Sigh No More
Mumford and Sonsin Sigh No More (#2, 2010) on myynyt 1,5 miljoonaa kotimaassaan ja lisämiljoonia ympäri maailmaa, joten ei ollut mikään ihme, että Babel murskasi vastustajansa tämän viikon albumilistalla. Se on siis bändin ensimmäinen ykkönen. Samassa kyydissä esikoinen loikkasi kymmenenneksi.
Green Dayllä on jo kaksi ykköstä, American Idiot (2005) sekä 21st Century Breakdown (2009), joten Unon kakkostila tuskin heitä hetkauttaa. Se on bändille jo kuudes top ten -merkintä. Heidän viimeisimmästä top 20 -singlestään on kuitenkin kulunut viisi vuotta (The Simpsons Theme; #17, 2007).
Talent-kisassa taannoin hätkähdyttänyt sisarusduo Jonathan and Charlotte debytoi viidentenä. Komeat äänet heillä. Hieman vähemmän ääntelee dj-tähti Deadmau5, joka saavutti uransa ensimmäisen top ten -albuminsa ja seminäppärästi nimetty Album Title Goes Here saattaa yltää samaan USA:ssakin.
Indiefolk-tulokas Lucy Rosen Like I Used To debytoi hienosti 13:ntenä. Rose on laulanut muun muassa Bombay Bicycle Clubin levyillä.
No Doubt palasi peräti yhdeksän vuoden tauolta 16:nneksi Push and Shove -albumillaan. Se saattaa vaikuttaa kehnolta, mutta heidän edellinen studioalbuminsa Rock Steady (2001) pääsi vain 43:nneksi. Gwen Stefanin luotsaamalla yhtyeellä on toki kaksi top ten -albumia ja rouva itse on matkannut kerran sinne Love Angel Music Babyllä (#4, 2004). Sen sijaan The Sweet Escape (2006) ei jaksanut jouluruuhkassa 14. tilaa ylemmäs, vaikka myi hyvin.
Uusi painos Lana Del Reyn Born to Diesta tuotti 15. sijan. Veteraanisarjaan luettavan Deacon Bluen paluualbumi The Hipsters debytoi 19:ntenä. Bändi nettosi viisi perättäistä top ten -albumia vuosina 1989–94, joista kaksi ykköstä (When the World Knows Your Name sekä Our Town: Greatest Hits), mutta vuoden 2001 studioalbumi Homesick jaksoi vain 59:nneksi. Tätä ennen edellinen top 20 -albumi oli juurikin tuo mainittu kokoelma.
The Beach Boysin Fifty Big Ones -kokoelma debytoi 30:ntenä. Bändin uraa paketoidaan suhteellisen ahkerasti: The Platinum Collection (2005) ylsi samalle sijalle ja The Sounds of Summer (2006) 46:nneksi.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Listaklassikko: Boyz II Men – 4 Seasons of Loneliness (1997)
On katteetonta väittää 4 Seasons of Lonelinessia musiikilliseksi klassikoksi, mutta listamielessä se on hyvin kiinnostava. Se pohjusti muutamaa vuotta aiemmin huikeasti menestyneen Boyz II Menin kolmatta albumia Evolution (#1, 1997), jonka myyntiluvut jäivät lopulta vain kuudesosaan edeltäjänsä II:n jättimenestyksestä.
4 Seasons of Loneliness puolestaan jäi Boyz II Menin viimeiseksi isoksi hitiksi ja Hot 100 -listan ykköseksi. Ryhmä vietti listan huipulla ikuisuuksia 1990-luvun alkupuolella: End of the Road (1992) 13 viikkoa, tuolloinen ennätys; I’ll Make Love to You (1994) 14 viikkoa, rikkoi edellisen; On Bended Knee (1994) kuusi viikkoa ja Mariah Careyn kanssa duetoitu One Sweet Day (1995) 16 viikkoa, joka on yhä Hot 100 -listan ennätys.
Mikään ei kuitenkaan oikeasti kestä ikuisesti. 4 Seasons of Loneliness eteni huipulle syksyllä 1997, hallitsi viikon ja painui unholaan kaikkialta muualta paitsi listakirjoista. Seuraaja A Song for Mama ylsi vielä seitsemänneksi, mutta sen jälkeen ryhmää ei ole nähty top tenissä. Ajat olivat muuttuneet, soul-ryhmien tilalle tulivat ’N Syncin ja Backstreet Boysin kaltaiset bändit.
4 Seasons of Loneliness puolestaan jäi Boyz II Menin viimeiseksi isoksi hitiksi ja Hot 100 -listan ykköseksi. Ryhmä vietti listan huipulla ikuisuuksia 1990-luvun alkupuolella: End of the Road (1992) 13 viikkoa, tuolloinen ennätys; I’ll Make Love to You (1994) 14 viikkoa, rikkoi edellisen; On Bended Knee (1994) kuusi viikkoa ja Mariah Careyn kanssa duetoitu One Sweet Day (1995) 16 viikkoa, joka on yhä Hot 100 -listan ennätys.
Mikään ei kuitenkaan oikeasti kestä ikuisesti. 4 Seasons of Loneliness eteni huipulle syksyllä 1997, hallitsi viikon ja painui unholaan kaikkialta muualta paitsi listakirjoista. Seuraaja A Song for Mama ylsi vielä seitsemänneksi, mutta sen jälkeen ryhmää ei ole nähty top tenissä. Ajat olivat muuttuneet, soul-ryhmien tilalle tulivat ’N Syncin ja Backstreet Boysin kaltaiset bändit.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Ovi kiinni veteraaneilta
Britannian tuoreella top 75 -albumilistalla nähdään hauska ilmiö: monet korkeisiinkin listasijoituksiin tottuneet konkarit jämähtivät juuri top 40:n alapuolelle. Niistä parhaiten pärjäsi yllättäen Skunk Anansien Black Traffic (42). Perässä piiputtivat Marillionin That Can't Be Made (43) sekä karmaisevimmin Nelly Furtadon The Spirit Indestructible (46). Furtadon edellinen englanninkielinen studioalbumi Loose (#4, 2006) myi triplaplatinaa, mutta kuusi vuotta on popissa ikuisuus.
Furtado voi ehkä lohduttautua sillä, että Aimee Mannin Charmer ei päässyt 74. tilaa ylemmäs ja Lynyrd Skynyrdin Last of a Dyin' Breed jäi suorastaan mystisesti peräti 83:nneksi. God and Guns (2009) kävi sentään 36:ntenä.
Sen sijaan Ben Folds Fiven The Sound of the Life of the Mindin 40. tila on iloinen yllätys. Folds ei nimittäin ollut käynyt top 40:ssä sitten The Unauthorized Biography of Reinhold Messnerin (#22, 1999). Richie Samboran Aftermath of the Lowdownin 35. tila on ihan siedettävä, mutta noin harvalla levytystahdilla (kolme albumia 20 vuodessa) sietääkin yltää joka kerta suhteellisen ylös.
Viikon ykkönen The Killersin Battle Born myi hieman vajaat 94 000 kpl, joka on vuoden kolmanneksi paras avaus Emeli Sandén ja Lana Del Reyn jälkeen. Pitkästä aikaa albumilistan ykkönen teki kauppansa myös paremmin kuin viikon ostetuin single.
Furtado voi ehkä lohduttautua sillä, että Aimee Mannin Charmer ei päässyt 74. tilaa ylemmäs ja Lynyrd Skynyrdin Last of a Dyin' Breed jäi suorastaan mystisesti peräti 83:nneksi. God and Guns (2009) kävi sentään 36:ntenä.Sen sijaan Ben Folds Fiven The Sound of the Life of the Mindin 40. tila on iloinen yllätys. Folds ei nimittäin ollut käynyt top 40:ssä sitten The Unauthorized Biography of Reinhold Messnerin (#22, 1999). Richie Samboran Aftermath of the Lowdownin 35. tila on ihan siedettävä, mutta noin harvalla levytystahdilla (kolme albumia 20 vuodessa) sietääkin yltää joka kerta suhteellisen ylös.
Viikon ykkönen The Killersin Battle Born myi hieman vajaat 94 000 kpl, joka on vuoden kolmanneksi paras avaus Emeli Sandén ja Lana Del Reyn jälkeen. Pitkästä aikaa albumilistan ykkönen teki kauppansa myös paremmin kuin viikon ostetuin single.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Listakatsaus, vko 39
Billboard Hot 100, Top 10
1. (2.) Maroon 5 – One More Night
2. (1.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
3. (4.) Fun – Some Nights
4. (3.) Flo Rida – Whistle
5. (6.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (7.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
7. (5.) Ellie Goulding – Lights
8. (10.) Alex Clare – Too Close
9. (9.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
10. (8.) Neon Trees – Everybody Talks
Hot 100 -listalla Maroon 5:n One More Night eteni kakkossijalta kärkeen ja siis bändin kolmanneksi ykköshitiksi. Ne kaksi aiempaa ovat Makes Me Wonder (2007) ja Moves Like Jagger (2011). Brittilistan valloittanut Payphone ylsi kakkoseksi keväällä ja vietti top tenissä peräti 19 viikkoa.
Useita omia parhaita top tenissä tällä viikolla: Muun muassa Funin Some Nights hiipi jo kolmanneksi ja Pinkin Blow Me (One Last Kiss) asteli pykälän ylemmäs viidenneksi. Siitä tuli Pinkin ensimmäinen ihan ikioma radiolistan ykkönen – Lady Marmaladellahan (2001) lauleskeli kolme muutakin tähteä.
Psyn Gangnam Style oli viikon neljänneksi ostetuin kappale ja loikkasi 64–11. Psy ei ole ensimmäinen korealaistaustainen listamenestyjä, sillä Far East Movementilla on ykkönenkin (Like a G6, 2010) Nyt joku voisi sanoa, että Far East Movement on jenkkibändi ja totta, kaikki sen jäsenet asuvat Los Angelesissa. Psy on joka tapauksessa yhä käsittääkseni Korean kansalainen. Ja joka tapauksessa Gangnam Style on ensimmäinen koreankielinen top 20 -hitti ja suurin ei-englanninkielinen Hot 100 -hitti pitkiin aikoihin.
Japanilaisia nähtiin Hot 100 -listan kärjessä jo vuonna 1963, asialla Kyu Sakamoto ja Sukiyaki.
Kanye Westin ja kavereiden Clique nousi 55–12. Mercy ylsi 13:nneksi kesällä. Westin liidaama Eri esittäjiä -albumi kamppailee ensi viikolla albumilistan paalusta Pinkin kanssa.
Imagine Dragons saavutti ensimmäisen top 40 -hittinsä It’s Timen noustua 49–33. R’n’b-tähti Miguelille Adornin hyppy 41–35 tarkoitti uran kolmatta – Sure Thingin (2011) saavutus parani pykälällä. Ne-Yon brittiykkönen Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself) alkaa viimein päästä vauhtiin kotimarkkinoillaankin: 50–37.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Dave Matthews Band – Away from the World
2. (-) Little Big Town – Tornado
3. (-) Bob Dylan – Tempest
4. (-) The Avett Brothers – The Carpenter
5. (-) The xx – Coexist
6. (-) ZZ Top – La Futura
7. (2.) Imagine Dragons – Night Visions
8. (1.) Matchbox Twenty – North
9. (4.) Various Artists – NOW 43
10. (-) Amanda Palmer & The Grand Theft Orchestra – Theatre Is Evil
Viisi kärkipaikkaa menivät kaikki uutuuksille, joista pisimmän korren veti ylivoimaisesti Dave Matthews Bandin kahdeksas studioalbumi Away from the World. Sitä ostettiin hienosti 266 000 kpl ja se on jo bändin kuudes perättäinen ykkönen. Seitsemän studioalbumin lisäksi myös neljä liveä ja kokoelma ovat yltäneet top teniin.
Kakkossijan Little Big Town on meille tuntemattomampi, mutta Tornado-albumia ennakoinut Pontoon on osoittautunut kantribiisien mittakaavassa oikein jättihitiksi. Tornado on bändin viides studioalbumi ja toinen top ten -menestys. The Reason Why (2010) kävi viidentenä.
Bob Dylanin Tempest nappasi brittilistan tapaan pronssia. Se on jo hänen 20. top ten -merkintänsä ja viides putkeen. Viimeisin ykkönen tuli kolme vuotta sitten (Together Through Life). 20 top ten -lättyä sivuaa Madonnan saavutusta.
The Avett Brothersin odotettu The Carpenter ilmaantui neljänneksi. Indiefolk-ryhmä pääsi 16:nneksi muutaman vuoden takaisella I and Love and Youlla, joka sertifioitiin lopulta kultalevyksi.
The XX:n Coexist olisi jollain toisella viikolla kamppaillut ykkössijastakin, mutta nyt se joutui tyytymään viidenteen tilaan. Hieno saavutus toki tuokin. XX-esikoinen (2009) pääsi vain 92:nneksi, mutta myi tasaisesti.
Imagine Dragons onnistui yllättäen ohittamaan viime viikon ykkösen Matchbox Twentyn. Niiden edellä kuudentena debytoi ZZ Topin La Futura. Toppien edellisestä studioalbumista (Mescalero) on jo yhdeksän vuotta ja se piipahti vain 57:ntenä. Tätä ennen viimeisin top ten -lätty oli Recycler (#6, 1990).
Kokonaan uuden kärkikuusikon lisäksi top 40:iin pamahti useita muita tulokkaita. Top tenin täydensi Amanda Palmer and The Grand Theft Orchestran Theatre Is Evil. Se on Palmerin ja taustaryhmänsä ensimmäinen hittialbumi.
DMX:n Undisputed limbosi 19:nneksi. Limbosi siksi, että räppärin kaikki aiemmat kuusi studioalbumia pääsivät joko ykköseksi tai kakkoseksi. Viisi ykköstä on kaikkien aikojen paras urastartti, siis jopa parempi kuin esimerkiksi aikalaisillaan Britney Spearsillä tai Eminemillä. Spearsin vauhti hyytyi viidenteen albumiin (My Prerogative -kokoelma, 2004), Eminem jäi paalua vaille heti mainstream-esikoisellaan The Slim Shady LP (#2, 1999). Hieman aiheen vierestä: Spears ei ole koskaan yltänyt Britannian albumilistan ykköseksi.
St. Vincentin ja David Byrnen Love This Giant debytoi 23:ntenä. St. Vincentin Strange Mercy (2011) ylsi 19:nneksi, Talking Heads -Byrne ei ole koskaan soolona käynyt noin korkealla.
Britannian singlet, Top 10
1. (1.) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
2. (-) Example – Say Nothing
3. (37.) Psy – Gangnam Style
4. (3.) Ne-Yo – Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself)
5. (5.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (7.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
7. (4.) Little Mix – Wings
8. (6.) Flo Rida – I Cry
9. (2.) Amelia Lily – You Bring Me Joy
10. (8.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
The Scriptin Hall of Fame saavutti siis toisenkin ykkösviikon. Sen pahimmaksi uhkaajaksi muodostui Examplen uusi oma single Say Nothing. Examplelle kakkostila on tietenkin hyvä, mutta ei millään muotoa uran parasta antia: sekä Changed the Way You Kiss Me (2011) että Stay Awake (2011) aloittivat paalupaikalta. Top ten -sinkkuja miehellä on nyt jo seitsemän, joista pari vierailua.
Psyn Gangnam Style nousi odotetusti kolmanneksi, mutta saa nähdä, pääseekö koskaan ykköseksi asti. Sen tielle voi asettua esimerkiksi tänään julkaistu One Directionin uusi single. Gangnam Style on jo nyt joka tapauksessa brittilistahistorian suurin koreankielinen hitti.
Dappyn Good Intentions debytoi 12:ntenä, mikä on hieman alakanttiin – räppärillä on jo ykkös- ja kakkossijat. Conor Maynard saattaa sen sijaan saada ainakin myyntiluvuissa mitaten uransa suurimman hitin rohkaisevasti (38–18) etenevästä Turn Aroundista. Nuorella miehellä on jo kaksi top 5 -singleä.
Otto Knowsin Million Voices petrasi 24–21. Jessica Wright teki listadebyyttinsä sijalle 36 kappaleella Dance All Night. Wright tunnetaan lähinnä The Only Way Is Essex -sarjasta.
Britannian albumit Top 10
1. (-) The Killers – Battle Born
2. (-) Pink – The Truth About Love
3. (2.) The Script – #3
4. (1.) The xx – Coexist
5. (5.) Emeli Sandé – Our Version of Events
6. (re) Michael Jackson – Bad
7. (4.) Coldplay – Mylo Xyloto
8. (3.) Bob Dylan – Tempest
9. (-) Carly Rae Jepsen – Kiss
10. (10.) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)
The Killersin ura on alkanut upeasti, sillä heidän kaikki neljä studioalbumiaan ovat päässeet brittilistan ykköseksi. Tuoreimpana siis Battle Born. Vain jämäkokoelma Sawdust (#7, 2007) joutui tyytymään alempiin sijoituksiin, mutta sekin myi platinaa.
Todella tiukan vastuksen Battle Bornille antoi Pinkin The Truth About Love. Alecia Moorellakin on ykkönen, Funhouse (2008), ja top ten -lättyjä jo peräti seitsemän – aika hyvin, kun varsinaisia studioalbumeita on ilmestynyt vasta kuusi ja niistä ensimmäinen (Can’t Take Me Home, 2000) ylsi vain 13:nneksi.
Aikoinaan myyntiennätyksiä rikkonut Michael Jacksonin Bad (1987) kamppaili pitkään rinta rinnan Thrillerin kanssa miehen myydyimmän albumin tittelistä Britanniassa, mutta viime vuosina Thriller on karannut siinä tilastossa. Nyt ilmestynyt 25th Anniversary -painos palautti Badin kuudenneksi. Se vietti viisi viikkoa ykkösenä tasan 25 vuotta sitten.
Carly Rae Jepsenin esikoisalbumi Kiss debytoi kivasti yhdeksäntenä. Kivasti siksi, että parilla pophitillä on vielä vaikea myydä albumeita – olkoonkin, että toinen niistä on Call Me Maybe -tason jättimenestys.
Sitä vastoin Grizzly Bearin Shieldsin 17. tila on pieni pettymys ottaen huomioon., millaisen kulttistatuksen heidän Veckatimest-albuminsa (#24, 2009) on saavuttanut. Samaa voi sanoa Band of Horsesin Mirage Rockin 20. sijasta. Edeltäjä Infinite Arms (2010) kävi 21:ntenä. Toki molemmat ovat siis bändien parhaita sijoituksia, ja kannet ovat nätit.
Rival Sonsin Head Down debytoi 31:ntenä ja Bon Jovista tutun Richie Samboran uusi sooloalbumi Aftermath of the Lowdown 35:ntenä. Samboran uran paras soolosijoitus on Stranger in This Townin (1991) 20. tila.
Pet Shop Boysin Elysium menettää asemiaan nopeasti, mutta pysyi silti top 40:ssä: 9–37. Ja ennen kuin joku kysyy, missä on Kanye Westin G.O.O.D. Music -albumi Cruel Summer, se meni eri esittäjineen tietenkin kokoelmalistalle.
Tunnisteet:
Dave Matthews Band,
listakatsaus,
Maroon 5,
The Killers,
The Script,
will i am
lauantai 22. syyskuuta 2012
Vielä riittää virtaa
Hot 100 -listan top 50:n alapuolella
saattaa keikkua pitkäänkin kappaleita, jotka kasvattavat pisteitään
ja siten ylittävät 20 viikon kynnyksen. Tällä viikolla sellaisia
on mukana kaksi: Of Monsters and Menin Little Talks (53. sija, 24
viikkoa) ja Linkin Parkin Burn It Down (66, 22 viikkoa). Ne ovat siis
mukana, koska kasvattivat jonkin osa-alueen pisteitään
edellisviikosta.
Little Talks on On-Demand -listalla
19:ntenä, Burn It Downin sitkeyden syy piilee radiopuolella, sillä
se on hiljalleen noussut Pop Songs -listan 25:nneksi.
Selvitykseksi: Kappale tipahtaa ulos
Hot 100 -listalta, jos se on sijoilla 51–100, sillä on yli 20
listaviikkoa ja sen pisteet ovat laskussa.
Maroon 5:n One More Night kipusi Hot
100 -listan kärkeen olematta ykkösenä millään osa-alueella.
Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetheriä ei ole
päästetty streaming-palveluihin lainkaan, mikä osaltaan eväsi
siltä ykkössijan tämän viikon listalta. Levy-yhtiö haluaa ehkä
saada digisinkkuja mahdollisimman paljon kaupaksi. Listaintoilijoiden
mieleen palaa 1990-luku, jolloin monia kappaleita ei julkaistu
myyntiin, koska haluttiin suunnata kysyntää albumeihin.
Gleen tähti alkaa olla laskussa, sillä
ohjelman neljäs kausi alkoi siten, että ainoastaan versio Imagine
Dragonsin It's Timesta debytoi Hot 100 -listalla 95:ntenä. Se
toisaalta osaltaan vauhditti alkuperäisen 33:nneksi.
Myös albumilistalla nähdään
muutamia aikamoisia menneiden aikojen tähtien sukelluksia: DMX:n
Undisputed jäi kuuden top 2 -albumin jälkeen 19:nneksi,
Hoobastankin Fight or Flight neljän top 30 -albumin jälkeen
66:nneksi ja Melissa Etheridgen 4th Street Feeling tipahti 18–62.
Näihin verrattuna Pet Shop Boysin
Elysiumin debyytti 44:ntenä sekä se, että Natasha Bedingfield
kelpaa yhä Hot 100 -listalle (vierailu Lifehousen Between the
Raindropsilla), ovat ihan hyviä saavutuksia.
tiistai 18. syyskuuta 2012
Listanimi: Melanie C
Spice Girlsistä tuttu Melanie Chisholm julkaisi viime viikolla uuden cover-albumin nimeltään Stages. Jos et tiennyt siitä, älä hätäänny, sillä kovin moni muukaan ei huomannut tapausta – Stages debytoi brittilistan sijalla 50. Keski-Euroopasta liene luvassa parempia sijoituksia, sillä siellä Melanie C on suhteellisen suosittu.
Melanie C:n soolouraa sivuttiin jo Listaklassikko-sarjassa Never Be the Same Again -muistelon myötä, mutta jatketaan: Neito julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Northern Star jo vuonna 1999, samoihin aikoihin kuin tuolloin ex-bänditoveri Geri Halliwell pukkasi ilmoille oman esikoisensa. Northern Star debytoi Britannian albumilistan kymmenentenä, mutta kipusi lukuisten hittien ansiosta lopulta neljänneksi ja myi hienosti. Listaviikkojakin kertyi 63.
Kakkosalbumi Reason (#5, 2003) aloitti korkealta mutta romahti kuin kivi ja sen jälkeen paluuta entiseen ei ole ollut: Beautiful Intentions (#24, 2005) vietti listalla kaksi viikkoa, ja kaikki sen jälkeen ilmestyneet vain viikon kukin: This Time (#57, 2007), The Sea (#45, 2011) ja nyt siis toistaiseksi Stages (#50, 2012).
Mutta siis Northern Star oli iso menestys. Siltä lohkaistiin peräti viisi top 20 -singleä, joista kaksi ykköstä (Never Be the Same Again ja I Turn to You) ja lisäksi Bryan Adams -duetto When You’re Gone (#3, 1998) oli vuodenvaihteen 1998–99 suurimpia hittejä.
Sittemmin Melanie C on päässyt top teniin soolona kahdesti: Here It Comes Again (#7, 2003) ja Next Best Superstar (#10, 2005). Hänen viimeisin top 40 -sinkkunsa on versio The Strangelovesin I Want Candystä (#24, 2007), josta muistetaan myös Bow Wow Wow’n tulkinta (#9, 1982).
Melanie C:n soolouraa sivuttiin jo Listaklassikko-sarjassa Never Be the Same Again -muistelon myötä, mutta jatketaan: Neito julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Northern Star jo vuonna 1999, samoihin aikoihin kuin tuolloin ex-bänditoveri Geri Halliwell pukkasi ilmoille oman esikoisensa. Northern Star debytoi Britannian albumilistan kymmenentenä, mutta kipusi lukuisten hittien ansiosta lopulta neljänneksi ja myi hienosti. Listaviikkojakin kertyi 63.
Kakkosalbumi Reason (#5, 2003) aloitti korkealta mutta romahti kuin kivi ja sen jälkeen paluuta entiseen ei ole ollut: Beautiful Intentions (#24, 2005) vietti listalla kaksi viikkoa, ja kaikki sen jälkeen ilmestyneet vain viikon kukin: This Time (#57, 2007), The Sea (#45, 2011) ja nyt siis toistaiseksi Stages (#50, 2012).
Mutta siis Northern Star oli iso menestys. Siltä lohkaistiin peräti viisi top 20 -singleä, joista kaksi ykköstä (Never Be the Same Again ja I Turn to You) ja lisäksi Bryan Adams -duetto When You’re Gone (#3, 1998) oli vuodenvaihteen 1998–99 suurimpia hittejä.
Sittemmin Melanie C on päässyt top teniin soolona kahdesti: Here It Comes Again (#7, 2003) ja Next Best Superstar (#10, 2005). Hänen viimeisin top 40 -sinkkunsa on versio The Strangelovesin I Want Candystä (#24, 2007), josta muistetaan myös Bow Wow Wow’n tulkinta (#9, 1982).
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Listakatsaus, vko 38
Billboard Hot 100, Top 10
1. (2.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
2. (3.) Maroon 5 – One More Night
3. (1.) Flo Rida – Whistle
4. (5.) Fun – Some Nights
5. (4.) Ellie Goulding – Lights
6. (11.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
7. (9.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
8. (6.) Neon Trees – Everybody Talks
9. (8.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
10. (15.) Alex Clare – Too Close
Video ja VMA-esiintyminen nostivat Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetherin takaisin Hot 100 -listan kärkeen. Ykkösviikko on sen kolmas. Swiftin uusi biisi Ronan debytoi 16:ntena. Sen tuotot menevät hyväntekeväisyyteen.
Maroon 5:n One More Night eteni kakkoseksi ohi Flo Ridan Whistlen. Tuleeko siitä bändin kolmas ykkönen Makes Me Wonderin ja Moves Like Jaggerin seuraksi?
Myös Pink esitti Blow Me (One Last Kiss) -hittinsä MTV:n kemuissa ja biisi loikkasi toistaiseksi korkeimmalle sijalleen kuudenneksi. Siitä on tulossa Lady Marmaladen jälkeen Pinkin uran toiseksi suurin radiohitti.
Justin Bieberin As Long As You Love Me merkkautti oman parhaansa ja Alex Claren Too Close nousi jo kymmenenneksi. Se on tietenkin brittimiehen ensimmäinen top ten -hitti. Kotimaassaan biisi on yltänyt neljänneksi.
Alicia Keysin ja Nicki Minajin Girls on Fire debytoi 37:ntenä. Keysillä on taskussaan kolme ykköstä ja kaikkiaan yhdeksän top 10 -käyntiä.
Frank Ocean saavutti uransa ensimmäisen top 40 -hitin Thinkin Bout Youn loikattua 78–39. Jay-Z:n, Kanye Westin ja Big Seanin Clique debytoi 55:ntenä.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Matchbox Twenty – North
2. (-) Imagine Dragons – Night Visions
3. (-) Lecrae – Gravity
4. (4.) Various Artists – NOW 43
5. (8.) Carrie Underwood – Blown Away
6. (6.) Maroon 5 – Overexposed
7. (7.) 2 Chainz – Based on a T.R.U. Story
8. (1.) TobyMac – Eye on It
9. (3.) Trey Songz – Chapter 5
10. (-) Cat Power – Sun
Matchbox Twentyn esikoisalbumi Yourself or Someone Like You (#5, 1997) on myynyt yli kahdeksan miljoonaa kappaletta, ja sen jälkeen kaikki studioalbumit ovat päätyneet top teniin, mutta vasta nyt bändi sai ensimmäisen ykkösensä. Northia ostettiin noin 95 000 kpl. Tätä ennen sekä Mad Season (2000) että Exile on Mainstream (2007) ylsivät kolmanneksi.
Bändin laulajalla Rob Thomasilla on ykkönen jo ennestään: Something to Be (2005) debytoi kärjessä Lonely No More -hitin siivittämänä. Se, että bändin jäsen yltää soolona kärkeen ennen kuin bändinsä, on erittäin harvinaista.
Indierock-yhtye Imagine Dragons on ollut tuttu näky top sadassa Continued Silence -ep:nsä myötä (#40, 2012) ja nyt heidän ensimmäinen varsinainen albuminsa Night Visions aloitti kakkospaikalta.
Gospel-hiphoppari Lecrae ei ole ihan uusi tulokas, mutta ensikertalainen top tenissä. Kolmanneksi ilmaantunut Gravity seuraa kahta top 20 -albumia.
Cat Powerin Sun debytoi kymmenentenä ja on laulajattaren ensimmäinen top ten -albumi. Jukebox (2008) kävi 12:ntena. Animal Collectiven Centipede Hz:n 16. sija on ihan hyvä ottaen huomioon, että yleensä indiestä pitävä Britannia sijoitti sen karmaisevasti 55:nneksi. Jo Merriweather Post Pavilion (2009) ylsi kuitenkin 13:nneksi. Two Door Cinema Clubin brittikakkonen Beacon nappasi 17. tilan, bändin uran paras.
Uutuustrion sijoilla 16–18 täydensi Melissa Etheridgen 4th Street Feeling. Se ei ole rouvalle kovinkaan hyvä saavutus, sillä viimeksi hänen normaali studioalbuminsa on jäänyt noin alas vuonna 1992. Fearless Love (2010) ylsi seitsemänneksi.
Britannian singlet, Top 10
1. (2.) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
2. (-) Amelia Lily – You Bring Me Joy
3. (1.) Ne-Yo – Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself)
4. (4.) Little Mix – Wings
5. (3.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (11.) Flo Rida – I Cry
7. (8.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
8. (6.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
9. (5.) Sam and the Womp – Bom Bom
10. (10.) Fun – Some Nights
The Script saavutti uransa ensimmäisen ykkössinglen Hall of Famen kivuttua hopeapallilta portaan ylemmäs. Will.i.amilla on ykkösiä vaikka muille jakaa, sekä omissa että Black Eyed Peasin nimissä.
Viimevuotinen X Factor -kilpailija Amelia Lily debytoi kakkosena esikoissinglellään You Bring Me Joy. Sen on tuottanut Xenomania. Hieman kehnommin kävi X Factor -tuomarina toimivalle Tulisalle, jonka Live It Up seurasi Youngia (#1, 2012) vain sijalle 11.
Flo Ridan I Cry nousi odotetusti kuudenneksi. Sijalle 12 tupsahti Gerry and the Pacemakersin You’ll Never Walk Alone (#1, 1963). Kappale tunnetaan Liverpoolin kannatuslauluna. Tuore raportti kertoo, että 41 kaikkiaan 96 uhrista Hillsborough’n stadionilla vuonna 1989 olisi voitu pelastaa.
David Guettan She Wolf (Falling to Pieces) debytoi 14:ntenä ja Play Hard 22:ntenä. Molemmat ovat mukana Nothing But the Beat -albumin uudella painoksella, josta lisää alla.
Mumford and Sons on myynyt Britanniassa 1,5 miljoonaa albumia ja nyt palaamassa kakkoslevynsä myötä, joten I Will Waitin 17. sija on iso pettymys – olkoonkin heidän uransa korkein listasijoitus. Myös The Killersin Runawaysiä saattoi joku odottaa 18. tilaa ylemmäs – minä en. The Killersillä on neljä top ten -singleä.
Hollantilais-dj:n Otto Knowsin Million Voices nousi 42–24. Korean ihmeen Psyn Gangnam Style loikkasi 61–37. Se ei ole ensimmäinen korealaisperäisen artistin top 40 -hitti (muistamme kaikki ainakin Far East Movementin), mutta ensimmäinen koreaksi laulettu.
Kanye Westin ja kumppaneiden Clique debytoi 29:ntenä ja Conor Maynardin Turn Around 38:ntenä. Sillä vierailee Ne-Yo.
Britannian albumit Top 10
1. (-) The xx – Coexist
2. (-) The Script – #3
3. (-) Bob Dylan – Tempest
4. (20.) Coldplay – Mylo Xyloto
5. (4.) Emeli Sandé – Our Version of Events
6. (1.) The Vaccines – Come of Age
7. (2.) Two Door Cinema Club – Beacon
8. (-) Joe McElderry – Here’s What I Believe
9. (-) Pet Shop Boys – Elysium
10. (6.) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)
The xx:n Coexist nappasi Britannian albumilistan ykköspaikan peitoten The Scriptin #3:n. Scriptillä on jo kaksi ykköstä, The xx:n esikoinen nousi Mercury-palkinnon myötä kolmanneksi ja myi platinaa.
Niinpä Bob Dylanin Tempestille jäi käteen pronssi, mikä sekin on huima saavutus 71-vuotiaalta veteraanilta. Together Through Life (2009) on yhä iäkkäimmän artistin uutta musiikkia sisältävä ykkönen. Dylanilla on nyt vaatimattomat 34 top ten -albumia.
Paralympialaisten päättäjäisten keikka nosti Coldplayn Mylo Xyloton neljänneksi. X Factorin taannoin voittanut Joe McElderry on kaikessa hiljaisuudessa saavuttanut jo kolme top ten -albumia. Here’s What I Believe debytoi kahdeksantena.
Pet Shop Boysin Elysium jäi yhdeksänneksi. Sanon jäi, koska sijoitus ei ole millään muotoa hyvä – myyntiluvuista puhumattakaan. Sen saldo lienee vähän toistakymmentä tuhatta, josta noin 8 000 kpl merkattiin kahdelle ensimmäiselle myyntipäivälle. Muita kuin faneja ei siis juuri tunnu kiinnostavan – ainakaan toistaiseksi.
Elysium on toki heidän 14. top ten -albuminsa, eikä yksikään varsinainen studioalbumi ole jäänyt rajan alapuolelle, mutta esimerkiksi Yes (#4, 2009) vietti top 75:ssä vain neljä viikkoa.
David Guettan Nothing But the Beat 2.0 (13) on merkitty uutuudeksi, sillä se ei sisällä kaikkia samoja kappaleita kuin ensimmäinen painos. Billy Talent nappasi uransa parhaan sijoituksen Dead Silencen debytoitua 23:ntenä. Alt-J:n Mercury-suosikki An Awesome Wave eteni 38–24. Sen korkein noteeraus on 19:s.
ZZ Topin La Futura jäi 29:nneksi, mutta kaikki on suhteellista: Mescalero (2003) ei listautunut lainkaan ja Rhythmeenkin (1996) joutui tyytymään 32. tilaan. Partasuilla on kuitenkin viisi peräkkäistä top ten -albumia vuosilta 1983–1994.
Top 40:n täydensi St. Vincentin ja David Byrnen Love This Giant (40). St. Vincentin nimeä ei ole aiemmin nähty listalla, mutta nimen taakse kätkeytyvä Annie Clark ylsi The Polyphonic Spreen riveissä 61:nneksi. Byrnellä puolestaan on nyt kolme top 40 -albumia.
Polyphonic Spreellä on muuten peräti neljä top 75 -singleä, joista kolme ylsi jopa top 40:ään. Byrnen viimeisin kosketus singlelistoihin on laulusuoritus X-Press 2:n jättihitillä Lazy (#2, 2002).
Tunnisteet:
listakatsaus,
matchbox twenty,
Taylor Swift,
The Script,
The xx
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Täyskymppi Rihannalle
Jenkkien latausmyynneistä (eli sinkkumyynneistä) on viime aikoina puhuttu Suomenkin mediassa, kun Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetherin avausviikko ylitti uutiskynnyksen. Tästä inspiroituneena aloin tutkia, ketkä ovat saavuttaneet eniten myyntimenestyksiä USA:ssa digiaikana (yleisesti tulkitaan alkaneen vuodesta 2005).
Katselmuksessa menestyivät parhaiten artistit, jotka ovat olleet huipulla lähes koko tuon ajan. Jos lasketaan vierailut, Rihannalla on kymmenen yli kolme miljoonaa kappaletta myynyttä singleä, joista seitsemällä hän on johtava artisti. Kanye Westillä on kahdeksan (neljä vierailua) ja viime vuosina Hot 100 -listan ykkössijoja Rihannan lailla rohmunneella Katy Perryllä seitsemän, kaikki hänen omissa nimissään.
Kuudessa ovat Black Eyed Peas, Lady Gaga sekä yllättäen Bruno Mars ja Ludacris. Ludacrisilla on suhteessa runsaasti vierailuja, mutta Gagalla sekä Black Eyed Peasillä ei yhtään.
Viiteen ovat yltäneet popräppärit Akon, Pitbull sekä Flo Rida, neljään Eminem, Kesha, T-Pain, Lil Wayne sekä Timbaland. Taylor Swiftillä on kolme, samoin muun muassa Adelella, Beyoncélla, Justin Timberlakella ja Usherilla.
Rihanna on siis viime vuosien suurimpia poptähtiä, mutta yksikään hänen kymmenestä hitistään ei ole kymmenen ajanjakson myydyimmän joukossa.
Rihannan hitit aikajärjestyksessä: Umbrella, Don’t Stop the Music, Live Your Life, Disturbia, Run This Town, Only Girl (In the World), What’s My Name, Love the Way You Lie (myydyin), S&M ja We Found Love.
Kuudessa ovat Black Eyed Peas, Lady Gaga sekä yllättäen Bruno Mars ja Ludacris. Ludacrisilla on suhteessa runsaasti vierailuja, mutta Gagalla sekä Black Eyed Peasillä ei yhtään.
Viiteen ovat yltäneet popräppärit Akon, Pitbull sekä Flo Rida, neljään Eminem, Kesha, T-Pain, Lil Wayne sekä Timbaland. Taylor Swiftillä on kolme, samoin muun muassa Adelella, Beyoncélla, Justin Timberlakella ja Usherilla.
Rihanna on siis viime vuosien suurimpia poptähtiä, mutta yksikään hänen kymmenestä hitistään ei ole kymmenen ajanjakson myydyimmän joukossa.
Rihannan hitit aikajärjestyksessä: Umbrella, Don’t Stop the Music, Live Your Life, Disturbia, Run This Town, Only Girl (In the World), What’s My Name, Love the Way You Lie (myydyin), S&M ja We Found Love.
Tunnisteet:
Akon,
Black Eyed Peas,
Bruno Mars,
Eminem,
Flo Rida,
Kanye West,
Katy Perry,
Ke$ha,
Lady Gaga,
Ludacris,
myyntitilastot,
Pitbull,
Rihanna,
T-Pain,
Taylor Swift,
Timbaland,
Yhdysvallat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)