Aiemmin niin tuottelias alt country -tähtenä aloittanut Ryan Adams piti oikein muutaman vuoden taukoa ennen kuin palasi uudella nimettömällä levyllään top teniin sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Käyn tässä nopeasti läpi hänen listauraansa sooloartistina. Adamshan oli ennen sooloiluaan Whiskeytownin kantavia voimia – ei sillä, että Whiskeytownin listamenestyksestä saisi montaa riviä kirjoitettuakaan.
Adamsin ensimmäinen sooloalbumi Heartbreaker ilmestyi vuonna 2000 ja oli ns. sleeper-menestys. Se ei esimerkiksi päässyt juuri missään top 75 -listalle, mutta on myynyt kultaa Britanniassa. Seuraaja Gold (2001) oli sitten jo lähes valtavirtasuosikki yltäen Yhdysvalloissa 59:nneksi ja Britanniassa peräti 20:nneksi. Se oli pitkään Adamsin parhaiten sijoittunut levy saarivaltakunnassa ja on yhä myydyin.
Goldin jälkeen Adamsin nopeaan tahtiin ilmestyneet levyt alkoivat Yhdysvalloissa päästä top 40:ään. The Cardinalsin kanssa tehty Cold Roses (2005) ylsi 26:nneksi. Vuonna 2007 ilmestyi yhdeksäs levy Easy Tiger, josta tuli jopa top ten -menestys, kun se tupsahti avausviikollaan jenkkilistan seitsemänneksi.
Sittemmin Adamsin levytystahti on siis harventunut. Vuonna 2011 ilmestynyt Ashes and Fire pääsi taas seitsemänneksi ja nyt sitä seurannut nimetön levy peräti neljänneksi. Top ten -merkintöjä on Yhdysvalloista siis kolme ja top 40 -käyntejä yhdeksän.
Britanniassa Adams sai odottaa ensimmäistä top ten -sijoitustaan Ashes and Fireen asti, joka käväisi yhdeksäntenä. Uutuus nappasi kuudennen tilan, joten hänellä on kaksi top ten -visiittiä ja kaikkiaan toistaiseksi kuusi top 40 -merkintää.
Yhdysvalloissa Adamsilla ei ole juuri singlemenestyksiä, vaikka New York, New York (2001) oli kohtuullinen hitti. Brittilistalla hän on sen sijaan päässyt neljästi top 40:ään. Korkein sijoitus on So Aliven (2004) 21. tila. Viimeisin sinkkulistamerkintä on kuitenkin lähes yhtä kaukaa, kun Oasis-cover Wonderwall piipahti 27:ntenä.
Blogi, jonka sisältö koostuu miltei sataprosenttisesti jenkki- ja brittilistanörtteilystä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viikon listanimi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viikon listanimi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 19. syyskuuta 2014
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Listanimi: Kem
R&b-laulaja Kim Owens eli Kem ei sano suomalaisille paljoakaan, mutta hänellä on tilillään jo kolme top ten -albumia Yhdysvalloissa, kun tuore Promise to Love: Album IV meni listakolmoseksi.
Kem kulki rankan tien ennen tähteyttään. Koulun jälkeen hän eristäytyi perheestään, oli kodittomana ja riippuvainen huumeista. Kuten moni muukin, hän löysi kristinuskon kautta uuden alun elämälleen ja elätti itsensä laulamalla muun muassa häissä.
Motown löysi Kemin vuonna 2001 ja julkaisi hänen itse rahoittamansa levyn Kemistry vuonna 2003. Se ylsi top 100 -albumilistalle ja myi kultaa Love Calls -r&b-hitin ansiosta.
Niinpä Kemin toista albumia Album II kohtaan oli odotuksiakin. Ne täyttyivät ensimmäisen Hot 100 -hitin I Can't Stop Loving You (#84, 2005) myötä. Albumi debytoi tahollaan viidentenä ja myi niin ikään lopulta kultaa.
Mainittu hitti on yhä Kemin ainoa Hot 100 -merkintä, mutta kolmosalbumi Intimacy: Album III (2010) pamahti peräti kakkoseksi ja on niin ikään kultakannassa. Hänen ostetuin albuminsa on kuitenkin Album II, joka avasi aikoinaan peräti 140 000 kappaleen myynnillä.
Kem on myös julkaissut joululevyn What Christmas Means, joka pääsi toissa jouluna sijalle 64. Brittilistalta Kemillä ei (vielä) ole yhtään merkintää.
Kem kulki rankan tien ennen tähteyttään. Koulun jälkeen hän eristäytyi perheestään, oli kodittomana ja riippuvainen huumeista. Kuten moni muukin, hän löysi kristinuskon kautta uuden alun elämälleen ja elätti itsensä laulamalla muun muassa häissä.
Motown löysi Kemin vuonna 2001 ja julkaisi hänen itse rahoittamansa levyn Kemistry vuonna 2003. Se ylsi top 100 -albumilistalle ja myi kultaa Love Calls -r&b-hitin ansiosta.
Niinpä Kemin toista albumia Album II kohtaan oli odotuksiakin. Ne täyttyivät ensimmäisen Hot 100 -hitin I Can't Stop Loving You (#84, 2005) myötä. Albumi debytoi tahollaan viidentenä ja myi niin ikään lopulta kultaa.
Mainittu hitti on yhä Kemin ainoa Hot 100 -merkintä, mutta kolmosalbumi Intimacy: Album III (2010) pamahti peräti kakkoseksi ja on niin ikään kultakannassa. Hänen ostetuin albuminsa on kuitenkin Album II, joka avasi aikoinaan peräti 140 000 kappaleen myynnillä.
Kem on myös julkaissut joululevyn What Christmas Means, joka pääsi toissa jouluna sijalle 64. Brittilistalta Kemillä ei (vielä) ole yhtään merkintää.
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Listanimi: The Saturdays
Pikkuhiljaa uraansa lopetteleva brittiläis-irlantilainen tyttöryhmä The Saturdays julkaisi juuri kokoelman Finest Selection: The Greatest Hits, joka jäi avausviikollaan brittilistan kymmenenneksi. Vielä heikommin kävi What Are You Waiting For -singlelle, joka limbosi 38:nneksi myytyään viikossa suunnilleen kymmenesosan siitä, mitä heidän viimevuotinen ykkösensä What About Us.
Muun muassa entisen S Club -alumnin sisältävä The Saturdays perustettiin kenties vastineeksi Girls Aloudille vuonna 2007 ja heidän ensimmäinen singlensä If This Is Love pääsi kahdeksanneksi kesällä 2008. Bändi nettosi nopeaan tahtiin top ten -sinkkuja ja maaliskuussa 2009 he olivat jo brittilistan kakkosena hyväntekeväisyyteen julkaistulla Depeche Mode -coverilla Just Can't Get Enough.
Esikoisalbumi Chasing Lights (2008) ylsi yhdeksänneksi ja myi joulumarkkinoilla platinaa. Kakkosalbumia Wordshaker (#9, 2009) pohjustettiin niin ikään kakkoseksi päässellä sinkulla Forever Is Over ja toisella top ten -hitillä Ego (#9, 2009).
The Saturdaysin tavaramerkiksi muodostui melko nopea julkaisutahti. Kolmas albumi Headlines (2010) debytoi kolmantena jälleen kahden top ten -hitin myötä. Higher-sinkulla vieraili Flo Rida ja siitä tuli kymmenennestä tilasta huolimatta eräs heidän suurimmista hiteistään.
Sama tasainen tahti jatkui nelosalbumilla On Your Radar (2011), joka kuitenkin joutui tyytymään hiteistään huolimatta jouluruuhkassa 23. tilaan. Viidenneltä Living for the Weekend -albumilta (#10, 2013) lohkaistiin viimein se ykkössingle eli mainittu What About Us, jolla vieraili Sean Paul. Siitä tuli myös heidän myydyin kappaleensa.
Sen jälkeen lento on jatkunut matalammalla. Disco Love (#5, 2013) oli vielä top ten -hitti, mutta kaksi viimeisintä singleä ovat jääneet sijoille 19 ja 38. Ja kokoelma siis nyt hiljaisella kesän viikolla kymmenenneksi.
Kaikkiaan The Saturdaysillä on kuitenkin 13 top ten -sinkkua ja viisi top ten -albumia. Jos ura loppuu tähän, on se ollut hyvin menestyksekäs, vaikka Yhdysvalloista ei olekaan esittää oikeastaan mitään.
Muun muassa entisen S Club -alumnin sisältävä The Saturdays perustettiin kenties vastineeksi Girls Aloudille vuonna 2007 ja heidän ensimmäinen singlensä If This Is Love pääsi kahdeksanneksi kesällä 2008. Bändi nettosi nopeaan tahtiin top ten -sinkkuja ja maaliskuussa 2009 he olivat jo brittilistan kakkosena hyväntekeväisyyteen julkaistulla Depeche Mode -coverilla Just Can't Get Enough.
Esikoisalbumi Chasing Lights (2008) ylsi yhdeksänneksi ja myi joulumarkkinoilla platinaa. Kakkosalbumia Wordshaker (#9, 2009) pohjustettiin niin ikään kakkoseksi päässellä sinkulla Forever Is Over ja toisella top ten -hitillä Ego (#9, 2009).
The Saturdaysin tavaramerkiksi muodostui melko nopea julkaisutahti. Kolmas albumi Headlines (2010) debytoi kolmantena jälleen kahden top ten -hitin myötä. Higher-sinkulla vieraili Flo Rida ja siitä tuli kymmenennestä tilasta huolimatta eräs heidän suurimmista hiteistään.
Sama tasainen tahti jatkui nelosalbumilla On Your Radar (2011), joka kuitenkin joutui tyytymään hiteistään huolimatta jouluruuhkassa 23. tilaan. Viidenneltä Living for the Weekend -albumilta (#10, 2013) lohkaistiin viimein se ykkössingle eli mainittu What About Us, jolla vieraili Sean Paul. Siitä tuli myös heidän myydyin kappaleensa.
Sen jälkeen lento on jatkunut matalammalla. Disco Love (#5, 2013) oli vielä top ten -hitti, mutta kaksi viimeisintä singleä ovat jääneet sijoille 19 ja 38. Ja kokoelma siis nyt hiljaisella kesän viikolla kymmenenneksi.
Kaikkiaan The Saturdaysillä on kuitenkin 13 top ten -sinkkua ja viisi top ten -albumia. Jos ura loppuu tähän, on se ollut hyvin menestyksekäs, vaikka Yhdysvalloista ei olekaan esittää oikeastaan mitään.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Listanimi: Cheryl Cole
Brittiläinen Girls Aloud ehti noin kymmenessä vuodessa saavuttaa vaikka mitä, vaikka heidän menestyksensä rajoittui pitkälti kotisaarelleen. Sooloartistina Cheryl Cole on hieman laajentanut muun muassa lyhyesti Suomen hittilistoille, mutta menestys Yhdysvalloissa on jäänyt saavuttamatta.
Cole (omaa sukua Tweedy, nykyään Fernandez-Versini, esiintynyt myös pelkästään nimellä Cheryl) avasi soolouransa vierailemalla Will.i.amin singlellä Heartbreaker (#4, 2008) ja ihan itse vuonna 2009 ykköshitillä Fight for This Love, josta tuli iso hitti myös manner-Euroopassa ja eräs vuoden ostetuimmista singleistä Britanniassa. Seuraaja ja esikoisalbumi nimikappale 3 Words (#4, 2009) puolestaan pärjäsi hienosti Australiassa. Albumilistan kärkeen päässeeltä 3 Wordsiltä lohkaistiin vielä kolmaskin top 5 -single Parachute (#5, 2010).
Kakkosalbumi Messy Little Raindrops (#1, 2010) seurasi heti syksyllä 2010. Promise This oli odotetusti ykkönen, mutta levyn hittipotentiaali jäi laihaksi, sillä siltä lohkaistiin vain kaksi singleä – toinen, The Flood, hyytyi 18:nneksi ja on yhä Colen heikoiten menestynyt biisi sekä soolona että Girls Aloudin jäsenenä.
Messy Little Raindrops pääsi listoille enää vain Brittein saarilla eikä kolmaskaan yritys A Million Lights (#2, 2012) yltänyt laajempaan menestykseen. Se sisälsi silti Cherylin kolmannen sooloykkösen Call My Name. Silti jälleen sinkut jäivät kahteen ja toinen niistä (Under the Sun, 2012) top tenin ulkopuolelle.
Nyt Cole valmistelee neljättä albumiaan, jonka nimi on tällä hetkellä Only Human. Hänestä tuli Geri Halliwellin ja Rita Oran ohella kolmas neljä ykkössinkkua haalinut brittiläinen naissooloartisti, kun Crazy Stupid Love piipahti kärjessä muutama viikko sitten. Kumpi ehtii ensin viidenteen, Cole vai Ora? Halliwell tuskin.
Kaikkiaan Colella on toistaiseksi kaksi albumilistan ja neljä sinkkulistan paalua, yksi albumilistan kakkossija ja kolme muuta top ten -singleä.
Cole (omaa sukua Tweedy, nykyään Fernandez-Versini, esiintynyt myös pelkästään nimellä Cheryl) avasi soolouransa vierailemalla Will.i.amin singlellä Heartbreaker (#4, 2008) ja ihan itse vuonna 2009 ykköshitillä Fight for This Love, josta tuli iso hitti myös manner-Euroopassa ja eräs vuoden ostetuimmista singleistä Britanniassa. Seuraaja ja esikoisalbumi nimikappale 3 Words (#4, 2009) puolestaan pärjäsi hienosti Australiassa. Albumilistan kärkeen päässeeltä 3 Wordsiltä lohkaistiin vielä kolmaskin top 5 -single Parachute (#5, 2010).
Kakkosalbumi Messy Little Raindrops (#1, 2010) seurasi heti syksyllä 2010. Promise This oli odotetusti ykkönen, mutta levyn hittipotentiaali jäi laihaksi, sillä siltä lohkaistiin vain kaksi singleä – toinen, The Flood, hyytyi 18:nneksi ja on yhä Colen heikoiten menestynyt biisi sekä soolona että Girls Aloudin jäsenenä.
Messy Little Raindrops pääsi listoille enää vain Brittein saarilla eikä kolmaskaan yritys A Million Lights (#2, 2012) yltänyt laajempaan menestykseen. Se sisälsi silti Cherylin kolmannen sooloykkösen Call My Name. Silti jälleen sinkut jäivät kahteen ja toinen niistä (Under the Sun, 2012) top tenin ulkopuolelle.
Nyt Cole valmistelee neljättä albumiaan, jonka nimi on tällä hetkellä Only Human. Hänestä tuli Geri Halliwellin ja Rita Oran ohella kolmas neljä ykkössinkkua haalinut brittiläinen naissooloartisti, kun Crazy Stupid Love piipahti kärjessä muutama viikko sitten. Kumpi ehtii ensin viidenteen, Cole vai Ora? Halliwell tuskin.
Kaikkiaan Colella on toistaiseksi kaksi albumilistan ja neljä sinkkulistan paalua, yksi albumilistan kakkossija ja kolme muuta top ten -singleä.
tiistai 22. heinäkuuta 2014
Listanimi: Morrissey
Brittiläinen Steven Morrissey tunnetaan kärkkäistä mielipiteistään ja The Smiths -yhtyeestä, mutta tässä käsittelen hetken lähinnä hänen soolouraansa.
Morrissey on ollut brittilistojen vakiokalustoa jo 25 vuoden ajan. Hänen sooloesikoisensa Viva Hate
(1988) nappasi heti albumilistan ykkössijan ja siltä lohkaistut kaksi sinkkua Suedehead ja Everyday Is Like Sunday pääsivät singlelistan top teniin.
Sen jälkeen Morrissey julkaisi muutaman erillisen singlen, jotka koottiin yhteen kokoelmaksi mielletylle Bona Dragille (#9, 1990). Toinen (tai kolmas) studioalbumi Kill Uncle (#8, 1991) menestyi hieman heikommin, mutta Your Arsenal (#4, 1992) nosti jälleen tähden osakkeita sisältäen muun muassa kaksi top 20 -singlehittiä, We Hate It When Our Friends Become Successfulin (#17, 1992) ja You're the One for Me Fattyn (#19, 1992).
Pienimuotoinen uusi tuleminen kulminoitui singleen The More You Ignore Me the Closer I Get (#8, 1994), joka nousi peräti Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle sijalle 46 ja on yhä hänen ainoa Hot 100 -hittinsä sekä Smithsin jäsenenä että sooloartistina. Emoalbumi Vauxhall and I palautti Morrisseyn brittilistan kärkeen ja kultakantaan.
Vankan fanikannan ansiosta albumilistan top ten -rivi täydentyi Southpaw Grammarilla (#4, 1995) ja Maladjustedilla (#8, 1997). Niiden singlet piipahtivat tunnollisesti top 40:ssä, mutta eivät herättäneet suurempaa kiinnostusta.
Vuosituhannen vaihde meni melkoisessa hiljaisuudessa, mutta vuonna 2004 brittipopin uuden tulemisen aikaan Morrissey palasi mukaan uransa menestyksekkäin albumi You Are the Quarry (#2, 2004), joka myi platinaa. Kaikki sen neljä singleä ylsivät upeasti top teniin, korkeimmalle Irish Blood English Heart (#3, 2004).
You Are the Quarryn suhteellisen jättimenestyksen jälkeen Ringleader of the Tormentorsin (2006) oli helppo avata albumilistan kärjestä ja You Have Killed Me -singlen jälleen kolmossijalta. Yhdeksäs studioalbumi Years of Refusal (2009) ylsi kolmanneksi ja uusi World Peace Is None of Your Business juuri kakkoseksi. Morrisseyllä on yhteensä 12 top ten -sooloalbumia eli kaikki studiolevyt ja kaksi kokoelmaa. Niistä ykkösiä on kolme.
Singlelistalla Morrisseyllä on kymmenen top ten -merkintää ja aktiivisen fanikantansa ansiosta peräti 32 top 40 -käyntiä, joista tosin viimeisin on vuodelta 2009. Paalupaikka on kiertänyt häntä, sillä korkein sijoitus on kahdesti saavutettu kolmas tila. The Smithsin paras sijoitus on This Charming Manin uudelleenjulkaisun kahdeksas sija vuodelta 1992.
Yhdysvalloissa Morrisseyn menestys on ollut huomattavasti aaltoilevampaa. Hot 100 -historia tuli jo käytyä läpi ja albumilistalla hänen soolojensa listasijoitukset ovat vaihdelleet You Are the Quarryn ja Years of Refusalin 11. sijasta Southpaw Grammarin 66. tilaan. Top 20 -käyntejä on kaikkiaan kolme ja neljäs tullee ylihuomenna World Peace Is None of Your Businessilla.
Rockhittejä mittaavilla genrelistoilla hänellä on useampia jenkkimenestyksiä, yllättävimpänä ehkä Your Arsenal -albumin Tomorrow (1992), jota ei julkaistu Britanniassa ollenkaan, mutta joka ylsi remiksauksena Modern Rock -listan ykköseksi ja osaltaan raivasi tietä The More You Ignore Me the Closer I Getille.
Morrissey on ollut brittilistojen vakiokalustoa jo 25 vuoden ajan. Hänen sooloesikoisensa Viva Hate
(1988) nappasi heti albumilistan ykkössijan ja siltä lohkaistut kaksi sinkkua Suedehead ja Everyday Is Like Sunday pääsivät singlelistan top teniin.
Sen jälkeen Morrissey julkaisi muutaman erillisen singlen, jotka koottiin yhteen kokoelmaksi mielletylle Bona Dragille (#9, 1990). Toinen (tai kolmas) studioalbumi Kill Uncle (#8, 1991) menestyi hieman heikommin, mutta Your Arsenal (#4, 1992) nosti jälleen tähden osakkeita sisältäen muun muassa kaksi top 20 -singlehittiä, We Hate It When Our Friends Become Successfulin (#17, 1992) ja You're the One for Me Fattyn (#19, 1992).
Pienimuotoinen uusi tuleminen kulminoitui singleen The More You Ignore Me the Closer I Get (#8, 1994), joka nousi peräti Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle sijalle 46 ja on yhä hänen ainoa Hot 100 -hittinsä sekä Smithsin jäsenenä että sooloartistina. Emoalbumi Vauxhall and I palautti Morrisseyn brittilistan kärkeen ja kultakantaan.
Vankan fanikannan ansiosta albumilistan top ten -rivi täydentyi Southpaw Grammarilla (#4, 1995) ja Maladjustedilla (#8, 1997). Niiden singlet piipahtivat tunnollisesti top 40:ssä, mutta eivät herättäneet suurempaa kiinnostusta.
Vuosituhannen vaihde meni melkoisessa hiljaisuudessa, mutta vuonna 2004 brittipopin uuden tulemisen aikaan Morrissey palasi mukaan uransa menestyksekkäin albumi You Are the Quarry (#2, 2004), joka myi platinaa. Kaikki sen neljä singleä ylsivät upeasti top teniin, korkeimmalle Irish Blood English Heart (#3, 2004).
You Are the Quarryn suhteellisen jättimenestyksen jälkeen Ringleader of the Tormentorsin (2006) oli helppo avata albumilistan kärjestä ja You Have Killed Me -singlen jälleen kolmossijalta. Yhdeksäs studioalbumi Years of Refusal (2009) ylsi kolmanneksi ja uusi World Peace Is None of Your Business juuri kakkoseksi. Morrisseyllä on yhteensä 12 top ten -sooloalbumia eli kaikki studiolevyt ja kaksi kokoelmaa. Niistä ykkösiä on kolme.
Singlelistalla Morrisseyllä on kymmenen top ten -merkintää ja aktiivisen fanikantansa ansiosta peräti 32 top 40 -käyntiä, joista tosin viimeisin on vuodelta 2009. Paalupaikka on kiertänyt häntä, sillä korkein sijoitus on kahdesti saavutettu kolmas tila. The Smithsin paras sijoitus on This Charming Manin uudelleenjulkaisun kahdeksas sija vuodelta 1992.
Yhdysvalloissa Morrisseyn menestys on ollut huomattavasti aaltoilevampaa. Hot 100 -historia tuli jo käytyä läpi ja albumilistalla hänen soolojensa listasijoitukset ovat vaihdelleet You Are the Quarryn ja Years of Refusalin 11. sijasta Southpaw Grammarin 66. tilaan. Top 20 -käyntejä on kaikkiaan kolme ja neljäs tullee ylihuomenna World Peace Is None of Your Businessilla.
Rockhittejä mittaavilla genrelistoilla hänellä on useampia jenkkimenestyksiä, yllättävimpänä ehkä Your Arsenal -albumin Tomorrow (1992), jota ei julkaistu Britanniassa ollenkaan, mutta joka ylsi remiksauksena Modern Rock -listan ykköseksi ja osaltaan raivasi tietä The More You Ignore Me the Closer I Getille.
torstai 10. heinäkuuta 2014
Listanimi: Colt Ford
Golfista musiikkiin vaihtanut Colt Ford on hieman salavihkaa noussut erääksi meille melko oudon country rap -genren suurimmista nimistä. Hän kirjoitti Brantley Gilbertin kanssa vuonna 2008 Dirt Road Anthemin, josta kantrin megatähti Jason Aldean sai muutamaa vuotta myöhemmin uransa suurimman ja Hot 100 -listan top ten -hitin.
Ford on julkaissut viisi studioalbumia, jotka ovat kaikki päässeet Yhdysvaltojen albumilistan top sataan – Ride Through the Country -esikoinen (2008) tosin vasta uudelleenjulkaisuna viime vuonna. Jo esikoisella oli mukana räpin ja kantrin tunnettuja nimiä kuten Bone Crusher, Jamey Johnson ja John Michael Montgomery.
Kakkosalbumi Chicken and Biscuits (2010) jatkoi samalla linjalla ja ylsi jo 28:nneksi. Kolmas levy Every Chance I Get (2011) paransi pari pykälää, mutta neljäs albumi Declaration of Independence (2012) vei miehen lopulta top teniin ja peräti viidenneksi. Sen toinen single Back eteni myös hänen ensimmäiseksi Country Songs -listan top 40 -hitikseen. Nyt uusi Thanks for Listening avasi sijalta kymmenen ja The High Life -singlestä on tullut listoilla hänen toistaiseksi menestynein biisinsä, vaikka Dirt Road Anthem saattaa olla tunnetuin.
Fordin viidestä levystä ostetuin on toistaiseksi Ride Through the Country, jota on ostettu vuosien myötä noin 350 000 kpl. Hot 100 -listalta hänellä ei ole vielä yhtään merkintää.
Ford on julkaissut viisi studioalbumia, jotka ovat kaikki päässeet Yhdysvaltojen albumilistan top sataan – Ride Through the Country -esikoinen (2008) tosin vasta uudelleenjulkaisuna viime vuonna. Jo esikoisella oli mukana räpin ja kantrin tunnettuja nimiä kuten Bone Crusher, Jamey Johnson ja John Michael Montgomery.
Kakkosalbumi Chicken and Biscuits (2010) jatkoi samalla linjalla ja ylsi jo 28:nneksi. Kolmas levy Every Chance I Get (2011) paransi pari pykälää, mutta neljäs albumi Declaration of Independence (2012) vei miehen lopulta top teniin ja peräti viidenneksi. Sen toinen single Back eteni myös hänen ensimmäiseksi Country Songs -listan top 40 -hitikseen. Nyt uusi Thanks for Listening avasi sijalta kymmenen ja The High Life -singlestä on tullut listoilla hänen toistaiseksi menestynein biisinsä, vaikka Dirt Road Anthem saattaa olla tunnetuin.
Fordin viidestä levystä ostetuin on toistaiseksi Ride Through the Country, jota on ostettu vuosien myötä noin 350 000 kpl. Hot 100 -listalta hänellä ei ole vielä yhtään merkintää.
perjantai 20. kesäkuuta 2014
Listanimi: Tïesto
Hollantilainen Tijs Michiel Verwest eli Tïesto on ollut DJ-tähti ja maailman suosituimpia remiksaajia jo 1990-luvun lopulta lähtien, mutta poplistoilla hänen suurimmat menestyksensä ovat tulleet vasta aivan äskettäin. Ennen ensimmäisiä soolohittejään hän muodosti Ferry Corstenin kanssa Gouryella-projektin, jonka nimikkobiisi ylsi brittilistan 15:nneksi vuonna 1999. Seuraavana vuonna hän remiksasi Deleriumin Silencen isoksi brittihitiksi ja listakolmoseksi.
Ensimmäisen menestyksensä omillaan hän sai singlestä Urban Train (#22, 2001). Top 30 oli pitkään hänen maksimitasonsa, kunnes vuonna 2011 Busta Rhymesin ja Diplon kanssa tehty C'mon (Catch 'em by Surprise) pinnisti 13:nneksi. Se oli lähtölaukaus Tïeston toiselle tulemiselle, joka on ollut listamielessä paljon edellistä näyttävämpi: Red Lights ylsi brittilistan kuudenneksi keväällä ja viime sunnuntaina Matthew Koman laulama Wasted debytoi peräti kolmantena. Tïestolla on siis omissa nimissään kaksi top ten -merkintää toistaiseksi.
Britannian albumilistalta hänellä on toistaiseksi kolme top 40 -albumia, Elements of Life (#14, 2007), Kaleidoscope (#20, 2009) ja Magikal Journey (#27, 2010). Neljäs top 40 -merkintä tullee sunnuntaina A Town Called Paradise -uutuusalbumin myötä.
Yhdysvalloissa Tïesto oli pitkään täysin näkymätön tanssilistojen ulkopuolella, kunnes Three 6 Mafian kanssa tehty Feel It (2009) yllätti käymällä Hot 100 -listan sijalla 78. Red Lights ylsi siellä 56:nneksi ja Wasted on nyt vahvassa nousussa top 70:n hujakoilla.
Albumilistalta hänellä on pari top 100 -merkintää, mutta uutuus on matkalla ehkä jopa top 30:een.
Ensimmäisen menestyksensä omillaan hän sai singlestä Urban Train (#22, 2001). Top 30 oli pitkään hänen maksimitasonsa, kunnes vuonna 2011 Busta Rhymesin ja Diplon kanssa tehty C'mon (Catch 'em by Surprise) pinnisti 13:nneksi. Se oli lähtölaukaus Tïeston toiselle tulemiselle, joka on ollut listamielessä paljon edellistä näyttävämpi: Red Lights ylsi brittilistan kuudenneksi keväällä ja viime sunnuntaina Matthew Koman laulama Wasted debytoi peräti kolmantena. Tïestolla on siis omissa nimissään kaksi top ten -merkintää toistaiseksi.
Britannian albumilistalta hänellä on toistaiseksi kolme top 40 -albumia, Elements of Life (#14, 2007), Kaleidoscope (#20, 2009) ja Magikal Journey (#27, 2010). Neljäs top 40 -merkintä tullee sunnuntaina A Town Called Paradise -uutuusalbumin myötä.
Yhdysvalloissa Tïesto oli pitkään täysin näkymätön tanssilistojen ulkopuolella, kunnes Three 6 Mafian kanssa tehty Feel It (2009) yllätti käymällä Hot 100 -listan sijalla 78. Red Lights ylsi siellä 56:nneksi ja Wasted on nyt vahvassa nousussa top 70:n hujakoilla.
Albumilistalta hänellä on pari top 100 -merkintää, mutta uutuus on matkalla ehkä jopa top 30:een.
torstai 22. toukokuuta 2014
Listanimi: Rascal Flatts
Meillä Suomessa kantriryhmä Rascal Flatts tunnetaan varmasti parhaiten Cars-elokuvaan (2007) tehdystä kappaleesta Life Is a Highway (#7, 2007). Yhdysvalloissa he ovat eräs 2000-luvun suosituimpia yhtyeitä ja ovat myyneet siellä noin 23 miljoonaa albumia.
Bändin nimetön esikoislevy (2000) sisälsi heti ison kantrihitin Prayin' for Daylight (#38, 2000), mutta itse albumi ei yltänyt top 40 -tasolle. Sitä ostettiin kuitenkin yli kaksi miljoonaa kappaletta, mikä pohjusti hienosti kakkosalbumi Meltin (2002) listavitoseksi. Meltin kaikki neljä sinkkua olivat top 40 -hittejä ja korkeimmalle sijoittui neljäs eli Mayberry (#21, 2003).
Ei siis ollut ihme, että Feels Like Today -albumi (2004) avasi upeasti paalupaikalta ja toi bändille pari top 40 -hittiä lisää. Todellinen supermenestys lohkesi lopulta nelosalbumilla Me and My Gang (#1, 2006). Sitä ostettiin ilmestymisviikolla 721 000 kpl ja sinkku What Hurts the Most ylsi jopa Hot 100 -listan kuudenneksi. Seuraavana vuonna tehty Life Is a Highway eteni siis bändin toiseksi top ten -hitiksi.
Still Feels Good (2007) oli myös albumilistan ykkönen, kuten Unstoppablekin (2009). Kaikkiaan he saivat siis neljä paalua putkeen ja välissä ilmestyi kokoelma, joka ylsi kuudenneksi syksyllä 2008.
2010-luvulle siirryttyä bändin kunto on hieman lopahtanut. Nothing Like This (2010) julkaistiin joulumarkkinoille, mutta joutui tyytymään kuudenteen tilaan. Changed (2012) paransi taas kolmanneksi, mutta sitä ostettiin vähemmän kuin mitään bändin levyä toistaiseksi ja nyt uusi Rewind jäi jopa viidenneksi melko keskinkertaisella avausmyynnillä. Heillä on kuitenkin siis neljä ykkösalbumia ja kaikkiaan yhdeksän top ten -merkintää.
Hot 100 -listalta löytyy kaksi top ten -hittiä ja pari muuta top 20 -vierailua sekä lukuisia top 40 -saavutuksia, kuten esimerkiksi tuore Rewind-single. Britanniassa he ovat olleet paljon vähemmän esillä, mutta Bless the Broken Road (#41, 2004) oli pieni yllätyshitti ja vei emoalbumi Feels Like Todaynkin 64:nneksi.
Bändin nimetön esikoislevy (2000) sisälsi heti ison kantrihitin Prayin' for Daylight (#38, 2000), mutta itse albumi ei yltänyt top 40 -tasolle. Sitä ostettiin kuitenkin yli kaksi miljoonaa kappaletta, mikä pohjusti hienosti kakkosalbumi Meltin (2002) listavitoseksi. Meltin kaikki neljä sinkkua olivat top 40 -hittejä ja korkeimmalle sijoittui neljäs eli Mayberry (#21, 2003).
Ei siis ollut ihme, että Feels Like Today -albumi (2004) avasi upeasti paalupaikalta ja toi bändille pari top 40 -hittiä lisää. Todellinen supermenestys lohkesi lopulta nelosalbumilla Me and My Gang (#1, 2006). Sitä ostettiin ilmestymisviikolla 721 000 kpl ja sinkku What Hurts the Most ylsi jopa Hot 100 -listan kuudenneksi. Seuraavana vuonna tehty Life Is a Highway eteni siis bändin toiseksi top ten -hitiksi.
Still Feels Good (2007) oli myös albumilistan ykkönen, kuten Unstoppablekin (2009). Kaikkiaan he saivat siis neljä paalua putkeen ja välissä ilmestyi kokoelma, joka ylsi kuudenneksi syksyllä 2008.
2010-luvulle siirryttyä bändin kunto on hieman lopahtanut. Nothing Like This (2010) julkaistiin joulumarkkinoille, mutta joutui tyytymään kuudenteen tilaan. Changed (2012) paransi taas kolmanneksi, mutta sitä ostettiin vähemmän kuin mitään bändin levyä toistaiseksi ja nyt uusi Rewind jäi jopa viidenneksi melko keskinkertaisella avausmyynnillä. Heillä on kuitenkin siis neljä ykkösalbumia ja kaikkiaan yhdeksän top ten -merkintää.
Hot 100 -listalta löytyy kaksi top ten -hittiä ja pari muuta top 20 -vierailua sekä lukuisia top 40 -saavutuksia, kuten esimerkiksi tuore Rewind-single. Britanniassa he ovat olleet paljon vähemmän esillä, mutta Bless the Broken Road (#41, 2004) oli pieni yllätyshitti ja vei emoalbumi Feels Like Todaynkin 64:nneksi.
lauantai 10. toukokuuta 2014
Listanimi: Ray LaMontagne
Yhdysvaltalainen folkrock-artisti Raymond LaMontagne aloitti esiintymisuransa vuonna 1999 ja keräsi hiljalleen mainetta lämmittelemällä muun muassa folklegenda Jonathan Edwardsia. Hänen vuonna 2004 ilmestynyt esikoisalbuminsa Trouble nousi melkoiseksi menestykseksi Britanniassa, missä se ylsi peräti listavitoseksi ja myi platinaa, kiitos singlehitiksi (#25, 2005) kehittyneen nimibiisin.
Ajan myötä Trouble pääsi kultakantaan Yhdysvalloissakin, vaikka ei koskaan yltänyt top 100 -listalle. Seuraaja Till the Sun Turns Black (2006) menestyi Britanniassa huomattavasti vaisummin, mutta oli luontevasti top 40 -suksee kotimaassaan.
Sama trendi on jatkunut myöhemminkin, sillä Gossip in the Grain (2008) oli jo USA:n kolmonen ja ensimmäinen hänen kolmesta perättäisestä tuolle sijalle yltäneestä levystä, joista tuorein on juuri julkaistu Supernova. Gossip in the Grainiltä lohkaistiin myös LaMontagnen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Hot 100 -hitti You Are the Best Thing (#90, 2008).
Britanniassa LaMontagnen albumilistan sijaluvut ovat hiljalleen jälleen pienentyneet. Ne ovat järjestyksessä 5, 35, 23, 17. Tuore Supernova sijoittunee huomenna top 15:n kieppeille. Muita brittihittejä hänellä ei Troublen lisäksi olekaan, mutta mainittakoon, että Trouble-levyltä löytyvä How Come soi The Devil Wears Prada -elokuvassa.
Ajan myötä Trouble pääsi kultakantaan Yhdysvalloissakin, vaikka ei koskaan yltänyt top 100 -listalle. Seuraaja Till the Sun Turns Black (2006) menestyi Britanniassa huomattavasti vaisummin, mutta oli luontevasti top 40 -suksee kotimaassaan.
Sama trendi on jatkunut myöhemminkin, sillä Gossip in the Grain (2008) oli jo USA:n kolmonen ja ensimmäinen hänen kolmesta perättäisestä tuolle sijalle yltäneestä levystä, joista tuorein on juuri julkaistu Supernova. Gossip in the Grainiltä lohkaistiin myös LaMontagnen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Hot 100 -hitti You Are the Best Thing (#90, 2008).
Britanniassa LaMontagnen albumilistan sijaluvut ovat hiljalleen jälleen pienentyneet. Ne ovat järjestyksessä 5, 35, 23, 17. Tuore Supernova sijoittunee huomenna top 15:n kieppeille. Muita brittihittejä hänellä ei Troublen lisäksi olekaan, mutta mainittakoon, että Trouble-levyltä löytyvä How Come soi The Devil Wears Prada -elokuvassa.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Listanimi: Needtobreathe
Kristillinen vaihtoehtorock-bändi Needtobreathe ei sano eurooppalaisille paljoa, mutta he ovat Yhdysvalloissa julkaisseet jo viisi albumia ja heidän listasijalukunsa ovat koko ajan laskeneet. Tällä viikolla Rivers in the Wasteland debytoi albumilistan kolmantena.
Kaksi ensimmäistä eteläcarolinalaisten albumia Daylight (2006) sekä The Heat (2007) eivät yltäneet mainetekoihin, mutta kolmas levy The Outsiders (2009) pääsi jo albumilistan 20:nneksi. Nousu selittyi pitkälti The Heat -levyltä lohkaistulla radiohitillä No Time. The Outsidersilta ei irrotettu ihan yhtä suurta hittiä, vaikka Something Beautiful soikin paljon kristillisillä asemilla.
Nelosalbumi The Reckoning (2011) avasikin jo top tenistä sijalta kuusi. Sen nimikappale ylsi Hot 100 -listan Bubbling Under -laskentaan sijalle 17, joka on Hot 100 -ympyröissä bändin toistaiseksi paras merkintä. The Reckoningiä ostettiin ensimmäisellä viikolla 49 000 kpl.
Rivers in the Wastelandilta ei ole vielä lohkaistu kummempia hittejä, mutta sen avaus on siis linjassa edeltäjänsä kanssa. Britanniasta Needtobreathe ei ole vielä juuri kerännyt saavutuksia, mutta More Time (2007) hätyytteli top 75 -singlelistaa.
Kaksi ensimmäistä eteläcarolinalaisten albumia Daylight (2006) sekä The Heat (2007) eivät yltäneet mainetekoihin, mutta kolmas levy The Outsiders (2009) pääsi jo albumilistan 20:nneksi. Nousu selittyi pitkälti The Heat -levyltä lohkaistulla radiohitillä No Time. The Outsidersilta ei irrotettu ihan yhtä suurta hittiä, vaikka Something Beautiful soikin paljon kristillisillä asemilla.
Nelosalbumi The Reckoning (2011) avasikin jo top tenistä sijalta kuusi. Sen nimikappale ylsi Hot 100 -listan Bubbling Under -laskentaan sijalle 17, joka on Hot 100 -ympyröissä bändin toistaiseksi paras merkintä. The Reckoningiä ostettiin ensimmäisellä viikolla 49 000 kpl.
Rivers in the Wastelandilta ei ole vielä lohkaistu kummempia hittejä, mutta sen avaus on siis linjassa edeltäjänsä kanssa. Britanniasta Needtobreathe ei ole vielä juuri kerännyt saavutuksia, mutta More Time (2007) hätyytteli top 75 -singlelistaa.
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Listanimi: Shakira
Kolumbialainen Shakira Ripoli ponnahti hetkessä
maailmantähdeksi 2000-luvun alussa hiteillään Whenever Wherever ja Underneath
Your Clothes. Ensin mainittu oli vuoden 2002 suurin hitti Suomessa.
Shakira on kuitenkin levyttänyt jo vuodesta 1991 alkaen.
Latinalaisessa Amerikassa hänen ensimmäinen menestyslevynsä oli vuoden 1996
Pies Descalzos ja sen seuraaja ¿Dónde Están los Ladrones? (1999) menestyi ihan
hyvin jo Euroopassakin. Lopulta ensimmäinen englanninkielinen albumi Laundry
Service (2001) räjäytti pankin maailmanlaajuisesti.
Yhdysvalloissa Laundry Service ylsi kolmanneksi. Sen
sinkuista Whenever Wherever nappasi Hot 100 -listan kuudennen tilan ja
Underneath Your Clothes yhdeksännen. Britanniassakin
albumi oli menestys yltäen listakakkoseksi ja myyden lähes miljoona kappaletta.
Mainitut sinkut pääsivät kakkoseksi ja kolmanneksi. Myös kolmas single
Objection (Tango) oli siellä top 20 -tavaraa.
Laundry Servicestä lähtien Shakiralla on ollut rinnakkain
englannin- ja espanjankielinen ura. Fijación Oral Vol. 1 (2005) esitettiin
kokonaan espanjaksi ja Oral Fixation Vol. 2 (2006) englanniksi. Ensin
mainitulta irtosi globaali hitti La Tortura, jälkimmäiseltä eräs viime
vuosikymmenten suurimmista hiteistä Hips Don’t Lie. Wyclef Jeanin tähdittämä
Hips Don’t Lie ylsi jopa Hot 100 -listan ykköseksi ja siitä tuli Shakiran
ensimmäinen ykkössingle myös Britanniassa, josta paaluviikkoja kertyi jopa
viisi. Mainitut albumit nappasivat jenkkilistalta sijat neljä ja viisi.
Vuonna 2007 Shakira duetoi Beyoncén kanssa kappaleen
Beautiful Liar, josta tuli brittiykkönen ja jenkkikolmonen. Hänen seuraava
albuminsa oli taas englanninkielinen, She Wolf (2009). Sen nimibiisi ja
ensimmäinen single oli jälleen iso hitti yltäen Hot 100 -listan 11:nneksi ja
brittilistan neloseksi.
Shakiran pyrkimys globaaliin tähteyteen näkyi myös vuoden
2010 futishitissä Waka Waka (This Time for Africa), joka menestyi erityisen
hyvin manner-Euroopassa, ja oli top 40 -tavaraa myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Espanjankielinen Sale el Sol (2011) ei sisältänyt isoja
britti- eikä jenkkimenestyksiä. Nyt uusi englanninkielinen studioalbumi Shakira
avasi Yhdysvalloissa peräti kakkossijalta, joka on hänen korkein
noteerauksensa. Rihanna-duetto Can’t
Remember to Forget You on ollut top 20 -hitti molemmilla markkina-alueilla.
Yhdysvalloista Shakiralla on neljä Hot 100 -listan top ten -merkintää,
joista yksi ykkönen, sekä viisi top ten -albumia. Britanniasta vastaavat luvut
ovat kuusi (kaksi ykköstä) ja kaksi.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Listanimi: Belinda Carlisle
Juuri uudella kokoelmallaan brittilistalle noussut yhdysvaltalainen Belinda Carlisle muistetaan urastaan The Go-Go’sin laulajana ja muutamasta kasarisoolohitistä, mutta usein unohdetaan, että hänellä on kuitenkin peräti seitsemän brittilistan top ten -merkintää ja ensimmäisen ja viimeisen väli kasvoi jopa yhdeksäksi vuodeksi.
Carlislen ensimmäinen soolosingle Mad About You oli iso Hot 100 -hitti (#3, 1986), mutta jäi ilman laajaa kansainvälistä menestystä, kuten myös Belinda-albumi (1986). Kakkosalbumille hän sai Rick Nowelsilta kappaleen Heaven Is a Place on Earth, josta tuli valtava maailmanlaajuinen hitti ja sekä britti- että jenkkiykkönen. Heaven on Earth -albumilta (1987) lohkaistiin lopulta kolme top ten -hittiä kummallekin markkina-alueelle. Albumi ylsi brittilistan neloseksi ja USA:n 13:nneksi.
Siitä lähtien Carlisle oli isompi nimi Britanniassa kuin USA:ssa. Kolmoslevy Runaway Horses (1989) pääsi vain vaivoin top 40 -tasolle USA:ssa, mutta nappasi nelossijan saarivaltakunnasta Leave a Light On -sinkun yllettyä niin ikään neljänneksi tahollaan. Albumilta lohkaistiin peräti viisi top 40 -sinkkua ja sen viides single (We Want) The Same Thing pääsi jopa kuudenneksi syksyllä 1990.
Nelosalbumin Live Your Life and Be Free (#7, 1991) kaikki singlet olivat myös top 40 -kamaa, vaikka eivät enää onnistuneetkaan avaamaan top tenin ovea. Yhdysvalloissa hänen tähtensä oli laskenut jo melko alas, mutta Do You Feel Like I Feel pääsi sentään Hot 100 -listan sijalle 73.
Vuonna 1992 julkaistu kokoelma The Best of Belinda toi Carlislelle viimein Britannian albumilistan ykkössijan. Viides levy Real (#9, 1993) oli hänen neljäs top ten -albuminsa Britanniassa ja singlet menestyivät yhä tasaisesti. Seuraajan A Woman and a Manin (1996) pilottilohkaisu In Too Deep (alla) vei hänet jälleen singlelistan top teniin kuudenneksi ja Always Breaking My Heart nappasi kahdeksannen sijan. Albumi itse joutui tyytymään tahollaan 12. tilaan.
2000-luvulla Carlisle on ollut kuitenkin todella hiljaa. Hänen viimeisin studioalbuminsa, vuoden 2007 Voila, ei saanut aikaan mitään missään. Nyt The Collection -kokoelma nappasi kuitenkin siis brittilistan 24. tilan.
Brittilistalta Carlislella on soolona siis viisi top ten -albumia ja yksi ykkönen. Singlepuolelta top ten -merkintöjä on seitsemän, joista yksi ykkönen, mutta top 40 -hittejä on kertynyt peräti kaksikymmentä.
Yhdysvalloista hänellä on kolme top 40 -albumia ja neljä Hot 100 -listan top ten -hittiä. Hot 100 -merkintöjä löytyy kaikkiaan kymmenen.
Carlislen ensimmäinen soolosingle Mad About You oli iso Hot 100 -hitti (#3, 1986), mutta jäi ilman laajaa kansainvälistä menestystä, kuten myös Belinda-albumi (1986). Kakkosalbumille hän sai Rick Nowelsilta kappaleen Heaven Is a Place on Earth, josta tuli valtava maailmanlaajuinen hitti ja sekä britti- että jenkkiykkönen. Heaven on Earth -albumilta (1987) lohkaistiin lopulta kolme top ten -hittiä kummallekin markkina-alueelle. Albumi ylsi brittilistan neloseksi ja USA:n 13:nneksi.
Siitä lähtien Carlisle oli isompi nimi Britanniassa kuin USA:ssa. Kolmoslevy Runaway Horses (1989) pääsi vain vaivoin top 40 -tasolle USA:ssa, mutta nappasi nelossijan saarivaltakunnasta Leave a Light On -sinkun yllettyä niin ikään neljänneksi tahollaan. Albumilta lohkaistiin peräti viisi top 40 -sinkkua ja sen viides single (We Want) The Same Thing pääsi jopa kuudenneksi syksyllä 1990.
Nelosalbumin Live Your Life and Be Free (#7, 1991) kaikki singlet olivat myös top 40 -kamaa, vaikka eivät enää onnistuneetkaan avaamaan top tenin ovea. Yhdysvalloissa hänen tähtensä oli laskenut jo melko alas, mutta Do You Feel Like I Feel pääsi sentään Hot 100 -listan sijalle 73.
Vuonna 1992 julkaistu kokoelma The Best of Belinda toi Carlislelle viimein Britannian albumilistan ykkössijan. Viides levy Real (#9, 1993) oli hänen neljäs top ten -albuminsa Britanniassa ja singlet menestyivät yhä tasaisesti. Seuraajan A Woman and a Manin (1996) pilottilohkaisu In Too Deep (alla) vei hänet jälleen singlelistan top teniin kuudenneksi ja Always Breaking My Heart nappasi kahdeksannen sijan. Albumi itse joutui tyytymään tahollaan 12. tilaan.
2000-luvulla Carlisle on ollut kuitenkin todella hiljaa. Hänen viimeisin studioalbuminsa, vuoden 2007 Voila, ei saanut aikaan mitään missään. Nyt The Collection -kokoelma nappasi kuitenkin siis brittilistan 24. tilan.
Brittilistalta Carlislella on soolona siis viisi top ten -albumia ja yksi ykkönen. Singlepuolelta top ten -merkintöjä on seitsemän, joista yksi ykkönen, mutta top 40 -hittejä on kertynyt peräti kaksikymmentä.
Yhdysvalloista hänellä on kolme top 40 -albumia ja neljä Hot 100 -listan top ten -hittiä. Hot 100 -merkintöjä löytyy kaikkiaan kymmenen.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Listanimi: Beck
Beck Hansen nousi MTV-tähdeksi vuonna 1994 hitillään Loser ja siitä lähtien hän on ollut alternative-lemmikki sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Hänen ensimmäinen albuminsa Golden Feelings (1993) oli hyvin pienimuotoinen indie-julkaisu. Loserin sisältänyt Mellow Gold (#12, 1994) osoittautui lopulta platinahitiksi.
Sen jälkeen Beckin suosio kasvoi, vaikka Hot 100 -listan top
tenin saavuttanut Loser (#10, 1994) on yhä tänäkin päivänä hänen suurin
hittinsä. Toinen ison levy-yhtiön julkaisema albumi Odelay (#16, 1996) sisälsi
peräti neljä isoa rock- ja alternative-hittiä ja myi lopulta 2,5 miljoonaa
pelkästään Yhdysvalloissa. Seuraava, akustisempi Mutations (#13, 1998), jatkoi
top 20 -putkea, mutta sen singlet jäivät radiosoittopaitsioon.
Midnight Vulturesia (#34, 1999) mainostettiin Beckin
tanssilevynä ja se menestyi Euroopassa hieman paremmin kuin
Yhdysvalloissa. Seuraaja,
pienimuotoisempi Sea Change (#8, 2002) oli lopulta hänen ensimmäinen top ten
-albuminsa Yhdysvalloissa.
Beckin levymyynti lähi uuteen nousuun Guero-albumin (#2,
2005) myötä. Guerosta tuli hänen ylivoimaisesti parhaiten sijoittunut levynsä
ja sen sinkuista E-Pro (#65, 2005) ja Girl (#100, 2005) hänen ensimmäiset Hot
100 -hittinsä 2000-luvulla – toisaalta myös toistaiseksi viimeiset.
Albumimenestys on kuitenkin ollut todella vakaata. Gueron
jälkeen julkaistut kolme Beck-studioalbumia ovat saavuttaneet sijat 7, 4 ja 3
(tuorein Morning Phase). Top ten -albumeita on siis kaikkiaan viisi.
Britanniassa Beckillä on hieman kehnompi albumilistamenneisyys.
Toki jo Odelay ylsi 17:nneksi, mutta ensimmäisen top ten -levynsä hän sai
Modern Guiltin (2008) debytoitua yhdeksäntenä. Morning Phasen nelossija onkin
hänen uransa paras.
Britannian sinkkulistalta Beckillä on kymmenen perättäistä
top 40 -merkintää, mutta ei yhtään top ten -paikkaa. Paras on The New
Pollutionin (1997) 14. tila. Hänen viimeisin listasinglensä on Girl (#45, 2005)
kesältä 2005.
)
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Listanimi: Neneh Cherry
Paluun tehnyt ruotsalaisartisti Neneh Cherry on jäänyt monen mieleen 1980- ja 90-luvuilta, mutta fakta on se, että hänen relevanssinsa hitintekijänä on kaikonnut jo aikaa sitten. Uudella Blank Project -albumille on haaste selviytyä brittilistan top 40:ään tulevana sunnuntaina.
Cherry oli kuitenkin muutamia vuosia kiistaton tähti. Hänen hittisinglensä Buffalo Stance ja Manchild ylsivät kumpikin brittilistan top viiteen sijoille kolme ja viisi. Esikoisalbumi Raw Like Sushi (1988) pääsi peräti kakkoseksi ja sen kolmaskin brittisingle Kisses on the Wind ylsi sijalle 20.
Toinen levy Homebrew ilmestyi joulumarkkinoille 1992 ja myi huomattavasti vaisummin päästen albumilistalla vain 27:nneksi. Siltäkin irtosi kuitenkin top 40 -hitit Money Love (#23, 1992) ja Buddy X (#35, 1993). Levyjen välillä hän oli laulanut AIDSin vastaisen työn hyväksi levytetyllä Red, Hot and Blue -albumilla kappaleen I’ve Got You Under My Skin (#25, 1990), josta tuli pieni hitti.
Cherryn listauran huippuhetkiksi muodostuivat duetot 1990-luvun puolivälissä. Ensin Youssou N’ Dourin kanssa laulettu 7 Seconds (1994) kiipesi hitaasti peräti kolmanneksi ja vuotta myöhemmin starayhteistyö Chrissie Hynden, Cherin ja Eric Claptonin kanssa toi jopa ykkössijan. Hyväntekeväisyyssingle Love Can Build a Bridge (#1, 1995) on Clapton ja Cherryn uran ainoa ykkönen toistaiseksi.
Profiilinnoston myötä ei ollut ihme, että Man-albumi (#16, 1996) ja Woman-single menestyivät hyvin – jälkimmäinen ylsi peräti yhdeksänneksi. Myös Kootchi (#38, 1996) käväisi top 40:ssä, mutta sen jälkeen hän on ollut popmielessä todella hiljaa ja päässyt brittilistoille kunnolla vain Dreem Teamin remiksattua Buddy X:n (#15, 1999) ja veljensä Eagle-Eye Cherryn kanssa duetolla Long Way Around (#48, 2000).
Kaikkiaan Cherryllä on toistaiseksi siis viisi top ten -singleä ja jopa 12 top 40 -käyntiä. Albumilistalta toistaiseksi saaliina ovat yksi kakkossija ja kaksi muuta top 40 -visiittiä – siis ennen Blank Projectia.
Yllättäen Cherry ei ole koskaan ollut kotimaassaan kovin iso nimi. Yhdysvalloissa Raw Like Sushi ylsi vain 40:nneksi, mutta sisälsi peräti kaksi Hot 100 -listan top ten -hittiä Buffalo Stancen ja Kisses on the Windin (sijat kolme ja kahdeksan). Hänen viimeisin Hot 100 -käyntinsä on Buddy X:n 43. tila vuodelta 1993. Albumitilaston top sataan hän ei ole päässyt vielä toista kertaa, saa nähdä, miten uuden levyn käy.
Cherry oli kuitenkin muutamia vuosia kiistaton tähti. Hänen hittisinglensä Buffalo Stance ja Manchild ylsivät kumpikin brittilistan top viiteen sijoille kolme ja viisi. Esikoisalbumi Raw Like Sushi (1988) pääsi peräti kakkoseksi ja sen kolmaskin brittisingle Kisses on the Wind ylsi sijalle 20.
Toinen levy Homebrew ilmestyi joulumarkkinoille 1992 ja myi huomattavasti vaisummin päästen albumilistalla vain 27:nneksi. Siltäkin irtosi kuitenkin top 40 -hitit Money Love (#23, 1992) ja Buddy X (#35, 1993). Levyjen välillä hän oli laulanut AIDSin vastaisen työn hyväksi levytetyllä Red, Hot and Blue -albumilla kappaleen I’ve Got You Under My Skin (#25, 1990), josta tuli pieni hitti.
Cherryn listauran huippuhetkiksi muodostuivat duetot 1990-luvun puolivälissä. Ensin Youssou N’ Dourin kanssa laulettu 7 Seconds (1994) kiipesi hitaasti peräti kolmanneksi ja vuotta myöhemmin starayhteistyö Chrissie Hynden, Cherin ja Eric Claptonin kanssa toi jopa ykkössijan. Hyväntekeväisyyssingle Love Can Build a Bridge (#1, 1995) on Clapton ja Cherryn uran ainoa ykkönen toistaiseksi.
Profiilinnoston myötä ei ollut ihme, että Man-albumi (#16, 1996) ja Woman-single menestyivät hyvin – jälkimmäinen ylsi peräti yhdeksänneksi. Myös Kootchi (#38, 1996) käväisi top 40:ssä, mutta sen jälkeen hän on ollut popmielessä todella hiljaa ja päässyt brittilistoille kunnolla vain Dreem Teamin remiksattua Buddy X:n (#15, 1999) ja veljensä Eagle-Eye Cherryn kanssa duetolla Long Way Around (#48, 2000).
Kaikkiaan Cherryllä on toistaiseksi siis viisi top ten -singleä ja jopa 12 top 40 -käyntiä. Albumilistalta toistaiseksi saaliina ovat yksi kakkossija ja kaksi muuta top 40 -visiittiä – siis ennen Blank Projectia.
Yllättäen Cherry ei ole koskaan ollut kotimaassaan kovin iso nimi. Yhdysvalloissa Raw Like Sushi ylsi vain 40:nneksi, mutta sisälsi peräti kaksi Hot 100 -listan top ten -hittiä Buffalo Stancen ja Kisses on the Windin (sijat kolme ja kahdeksan). Hänen viimeisin Hot 100 -käyntinsä on Buddy X:n 43. tila vuodelta 1993. Albumitilaston top sataan hän ei ole päässyt vielä toista kertaa, saa nähdä, miten uuden levyn käy.
torstai 13. helmikuuta 2014
Listanimi: Suzanne Vega
Yhdysvaltalaista Suzanne Vegaa pidetään vahvasti kahden hitin ihmeenä, mutta hänellä on esimerkiksi Britanniassa viisi top 40 -singleä. Kotimaassaan niitä hittejä on kuitenkin vain kolme, joista kaksi ylsi top teniin, joten siinä mielessä leima on ehkä ansaittu.
Vegan nimetön esikoisalbumi oli heti menestys Britanniassa yltäen peräti 11:nneksi Marlene on the Wall -singlen (#21, 1986) ansiosta. Yhdysvalloissakin se pääsi top sataan ja myi hyvin.
Maailmanlaajuinen suosio koitti Solitude Standing -kakkosalbumin (1987) ja sen Luka-hitin myötä. Kappale ylsi Hot 100 -listan kolmanneksi. Myös alkuperäinen ilman säestystä esitetty Tom's Diner löytyy Solitude Standingiltä, mutta siitä tuli iso hitti vasta DNA-projektin remiksauksena vuonna 1990, jolloin biisi pääsi Hot 100 -listan vitoseksi ja brittilistalla peräti kakkoseksi.
Mainittujen kahden hitin lisäksi Vega tupsahti Hot 100 -listalle Solitude Standing -albumin nimikappaleella (#94, 1987). Itse levy ylsi brittilistan kakkoseksi ja Days of Open Hand -seuraajakin (1990) seitsemänneksi. Ne ovat Vegan ainoat top ten -merkinnät tarkasteltavilta albumilistoilta. Yhdysvalloissa hänen parhaansa on Solitude Standingin 11. tila eikä muita top 40 -merkintöjä edes ole.
Vega on siis ollut aina suositumpi Britanniassa kuin kotimaassaan. Neljäs albumi 99.9 Fahrenheit (1992) pääsi sijalle 20, mutta sitten tuli pitkä tauko top 40 -sijoituksiin, kunnes Retrospective-kokoelma (2003) nappasi 27. sijan. Nyt Tales from the Realm of the Queen of Pentacles pinnisti 37:nneksi. Hänellä on siis kaikkiaan kuusi top 40 -merkintää. Viimeisin Britannian singlelistalle yltänyt kappale on Nine Objects of Desire -albumin (#43, 1996) No Cheap Trill (#40, 1997).
Vegan nimetön esikoisalbumi oli heti menestys Britanniassa yltäen peräti 11:nneksi Marlene on the Wall -singlen (#21, 1986) ansiosta. Yhdysvalloissakin se pääsi top sataan ja myi hyvin.
Maailmanlaajuinen suosio koitti Solitude Standing -kakkosalbumin (1987) ja sen Luka-hitin myötä. Kappale ylsi Hot 100 -listan kolmanneksi. Myös alkuperäinen ilman säestystä esitetty Tom's Diner löytyy Solitude Standingiltä, mutta siitä tuli iso hitti vasta DNA-projektin remiksauksena vuonna 1990, jolloin biisi pääsi Hot 100 -listan vitoseksi ja brittilistalla peräti kakkoseksi.
Mainittujen kahden hitin lisäksi Vega tupsahti Hot 100 -listalle Solitude Standing -albumin nimikappaleella (#94, 1987). Itse levy ylsi brittilistan kakkoseksi ja Days of Open Hand -seuraajakin (1990) seitsemänneksi. Ne ovat Vegan ainoat top ten -merkinnät tarkasteltavilta albumilistoilta. Yhdysvalloissa hänen parhaansa on Solitude Standingin 11. tila eikä muita top 40 -merkintöjä edes ole.
Vega on siis ollut aina suositumpi Britanniassa kuin kotimaassaan. Neljäs albumi 99.9 Fahrenheit (1992) pääsi sijalle 20, mutta sitten tuli pitkä tauko top 40 -sijoituksiin, kunnes Retrospective-kokoelma (2003) nappasi 27. sijan. Nyt Tales from the Realm of the Queen of Pentacles pinnisti 37:nneksi. Hänellä on siis kaikkiaan kuusi top 40 -merkintää. Viimeisin Britannian singlelistalle yltänyt kappale on Nine Objects of Desire -albumin (#43, 1996) No Cheap Trill (#40, 1997).
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
Listanimi: Sophie Ellis-Bextor
Brittilaulaja Sophie Ellis-Bextor avasi uransa indiepopryhmä
The Audiencen riveissä. Bändin A Pessimist Is Never Disappointed- ja I Know
Enough (I Don’t Get Enough) -singlet ylsivät top 40:ään Britanniassa vuonna 1998,
mutta muuta menestystä he eivät juuri onnistuneet saavuttamaan.
Siitä huolimatta Ellis-Bextorin oli sooloartistina alusta pitäen huipulla. Hän lauloi italialaisen Spillerin ykkösellä Groovejet (If This Ain’t Love), joka oli vuoden 2000 suurimpia hittejä. Tanssihitti Take Me Home ylsi listakakkoseksi syksyllä 2001 ja samana jouluna Murder on the Dancefloor nappasi niin ikään kakkospaikan ja kasvoi isoksi eurohitiksi.
Esikoisalbumi Read My Lips (#2, 2001) oli välitön brittimenestys myyden lopulta tuplaplatinaa. Siltä lohkaistiin vielä kahden a-puolen single Get Over You/Move This Mountain (#3, 2002) sekä Music Gets the Best of Me (#14, 2002).
Siitä huolimatta Ellis-Bextorin oli sooloartistina alusta pitäen huipulla. Hän lauloi italialaisen Spillerin ykkösellä Groovejet (If This Ain’t Love), joka oli vuoden 2000 suurimpia hittejä. Tanssihitti Take Me Home ylsi listakakkoseksi syksyllä 2001 ja samana jouluna Murder on the Dancefloor nappasi niin ikään kakkospaikan ja kasvoi isoksi eurohitiksi.
Esikoisalbumi Read My Lips (#2, 2001) oli välitön brittimenestys myyden lopulta tuplaplatinaa. Siltä lohkaistiin vielä kahden a-puolen single Get Over You/Move This Mountain (#3, 2002) sekä Music Gets the Best of Me (#14, 2002).
Toinen albumi Shoot from the Hip ilmestyi syksyllä 2003 ja
menestyi huomattavasti edeltäjäänsä vaisummin jääden sijalle 19, vaikka Mixed
Up World (#7, 2003) sekä I Won’t Change You (#9, 2004) olivat top ten
-sinkkuja.
Shoot from the Hipin jälkeen Ellis-Bextor sai lapsen ja meni
naimisiin The Feelingin basistin Richard Jamesin kanssa. Jones myös avusti
Ellis-Bextoria paluualbumilla Trip the Light Fantastic (#7, 2007), jonka Catch
You -singlestä (#7, 2007) kehittyi kohtalainen hitti ympäri Eurooppaa. Levyn
muut singlet jäivät kuitenkin ulos top 20 -listalta, eikä itse albumi yltänyt
kokonaismyynnissä lopulta edes Shoot from the Hipin tasolle.
Kaupallinen alamäki jatkui vakaana jälleen neljän vuoden
päästä, kun nelosalbumi Make a Scene ilmestyi. Sen ainoaksi listamerkinnäksi
jäi 33. tila, mutta kauan ennen levyn julkaisua ilmestynyt Bittersweet-single
(2010) saavutti sentään 25. tilan tahollaan.
Nyt uusi aikuisempi ja rauhallisempi Wanderlust kuitenkin
debytoi hienosti albumilistan neljäntenä ja on jo parissa viikossa myynyt
enemmän kuin edeltäjänsä tähän mennessä.
Ellis-Bextorilla on brittilistoilta kaikkiaan kolme top ten
-albumia ja kuusi top ten -singleä. Yhdysvalloissa hän on käytännössä tuntematon,
eikä listamerkintöjä juuri ole, lukuun ottamatta Murder on a Dancefloorin
näkyvyyttä tanssilistoilla vuonna 2003.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Listanimi: Pitbull
Kuubalais-amerikkalainen Armando Pérez eli Pitbull on tuttu nimi hittipopradioissa ja -listoilla. Hän aloitti kuitenkin melko puhtaana latinoräppärinä ja levytti aluksi Lil Jonin TVT Recordsille. Hänen ensimmäinen korkean profiilin vierailunsa tapahtui Lil Jonin Kings of Crunk -albumilla (2002). Esikoisalbumi M.I.A.M.I. (Money Is a Major Issue) ilmestyi vuonna 2004 ja pääsi heti Yhdysvaltojen albumilistan sijalle 14 ja myi kultaa. Culo-singlestä tuli top 40 -hitti Hot 100 -listalla.
Pääosin espanjankielinen kakkosalbumi El Mariel (2006) debytoi sijalla 17, mutta siltä ei lohkaistu suuria hittejä. Heti seuraavana vuonna ilmestynyt The Boatlift limbosi albumilistalla sijalle 50, mutta sisälsi toisaalta Pitbullin uran toisen top 40 -hittisinglen, The Anthemin (#36, 2007).
Ensimmäistä top ten -hittiään Pitbull sai odottaa vuoteen 2009, jolloin omalle J:n alaiselle levy-yhtiölle tehdyn Rebelution-albumin tanssihitti I Know You Want It (Calle Ocho) nousi peräti Hot 100 -listan kakkoseksi. Rebelutionista tuli top ten -menestys I Know You Want Itin ja Hotel Room Servicen (#8, 2009) ansiosta.
Siitä lähtien Pitbull tiesi, että tanssipop kannattaa ja on ollut eräs varmimmista hitintekijöistä, vaikka yrittikin hetken rakentaa rinnalla myös espanjankielistä uraa. Armando-albumi (#65, 2010) oli kuitenkin jonkinasteinen floppi. Sen vastapainoksi hän vieraili Enrique Iglesiasin, Usherin ja Jennifer Lopezin isoilla top ten -hiteillä.
Hey Baby (Drop It to the Floor) oli taas oma top ten -suksee (#7, 2011) ja Give Me Everythingistä tuli miehen ensimmäinen oma ykköshitti Atlantin molemmin puolin. Planet Pit -albumi ylsi albumilistan seiskaksi.
Toissavuotiselta Global Warming -albumilta (#14, 2012) lohkaistiin kolme top 20 -jenkkihittiä, joista Christina Aguileran kanssa esitetty Feel This Moment ylsi kahdeksanneksi. Samaa vierailijastrategiaa (äänessä tällä kertaa Kesha) käyttävä uusi single Timber nappasi ykkössijan ja on siis miehen toinen paalu. Kaikkiaan hänellä on vierailut mukaan lukien Yhdysvalloissa yhdeksän top ten -hittiä Hot 100 -listalla (kaksi ykköstä) ja kaksi top ten -albumia.
Britanniassa Pitbull oli käytännössä täysin näkymätön ennen I Know You Want Itiä, joka pääsi neljänneksi kesällä 2009. Singlelistan paalun hän sai kuitenkin jo ennen kuin Yhdysvalloissa, sillä Jennifer Lopezin kanssa tehty On the Floor vietti kaksi viikkoa kärjessä. Timber on hänen kolmas ykkösensä ja 11. top ten -single.
Britannian albumilistalla Pitbull on päässyt top 40:ään vain kerran: Planet Pit (2011) debytoi sijalla 11. Esimerkiksi Global Warming jäi tyystin listan ulkopuolelle. Pitbull onkin profiloitunut singleartistiksi – mutta me singlehitit ovatkin sitten sitä isompia.
Pääosin espanjankielinen kakkosalbumi El Mariel (2006) debytoi sijalla 17, mutta siltä ei lohkaistu suuria hittejä. Heti seuraavana vuonna ilmestynyt The Boatlift limbosi albumilistalla sijalle 50, mutta sisälsi toisaalta Pitbullin uran toisen top 40 -hittisinglen, The Anthemin (#36, 2007).
Ensimmäistä top ten -hittiään Pitbull sai odottaa vuoteen 2009, jolloin omalle J:n alaiselle levy-yhtiölle tehdyn Rebelution-albumin tanssihitti I Know You Want It (Calle Ocho) nousi peräti Hot 100 -listan kakkoseksi. Rebelutionista tuli top ten -menestys I Know You Want Itin ja Hotel Room Servicen (#8, 2009) ansiosta.
Siitä lähtien Pitbull tiesi, että tanssipop kannattaa ja on ollut eräs varmimmista hitintekijöistä, vaikka yrittikin hetken rakentaa rinnalla myös espanjankielistä uraa. Armando-albumi (#65, 2010) oli kuitenkin jonkinasteinen floppi. Sen vastapainoksi hän vieraili Enrique Iglesiasin, Usherin ja Jennifer Lopezin isoilla top ten -hiteillä.
Hey Baby (Drop It to the Floor) oli taas oma top ten -suksee (#7, 2011) ja Give Me Everythingistä tuli miehen ensimmäinen oma ykköshitti Atlantin molemmin puolin. Planet Pit -albumi ylsi albumilistan seiskaksi.
Toissavuotiselta Global Warming -albumilta (#14, 2012) lohkaistiin kolme top 20 -jenkkihittiä, joista Christina Aguileran kanssa esitetty Feel This Moment ylsi kahdeksanneksi. Samaa vierailijastrategiaa (äänessä tällä kertaa Kesha) käyttävä uusi single Timber nappasi ykkössijan ja on siis miehen toinen paalu. Kaikkiaan hänellä on vierailut mukaan lukien Yhdysvalloissa yhdeksän top ten -hittiä Hot 100 -listalla (kaksi ykköstä) ja kaksi top ten -albumia.
Britanniassa Pitbull oli käytännössä täysin näkymätön ennen I Know You Want Itiä, joka pääsi neljänneksi kesällä 2009. Singlelistan paalun hän sai kuitenkin jo ennen kuin Yhdysvalloissa, sillä Jennifer Lopezin kanssa tehty On the Floor vietti kaksi viikkoa kärjessä. Timber on hänen kolmas ykkösensä ja 11. top ten -single.
Britannian albumilistalla Pitbull on päässyt top 40:ään vain kerran: Planet Pit (2011) debytoi sijalla 11. Esimerkiksi Global Warming jäi tyystin listan ulkopuolelle. Pitbull onkin profiloitunut singleartistiksi – mutta me singlehitit ovatkin sitten sitä isompia.
torstai 2. tammikuuta 2014
Listanimi: One Direction
Postaan vuositilastot tänne vasta hieman myöhemmin (kunhan ehdin), mutta jo nyt voi julistaa, että brittiläis-irlantilaisen One Directionin Midnight Memories oli vuoden 2013 ostetuin albumi Britanniassa. Sen kunniaksi käyn läpi heidän tähänastista uraansa Listanimi-sarjassa.
Bändi perustettiin vuonna 2010, kun Niall Horan, Liam Payne, Harry Styles, Zayn Malik ja Louis Tomlinson osallistuivat yksin Britannian X Factoriin, mutta eivät päässeet jatkoon soolona. Tuomari Nicole Scherzinger ehdotti, että he muodostaisivat yhtyeen, ja he pääsisivät osallistumaan kilpailuun siten. Lopulta he sijoittuivat kauden kolmanneksi.
Kisan jälkeen bändi allekirjoitti levytyssopimuksen Simon Cowellin Syco-yhtiön kanssa ja maailmanvalloitus oli valmis alkamaan. Ensisingle What Makes You Beautiful (#1, 2011) oli välitön megahitti Britanniassa ja myöhemmin nousi myös Hot 100 -listan kärkipäähän. Esikoisalbumilta Up All Night lohkaistiin vielä kaksi muutakin top ten -singleä, mutta itse albumi ei triplaplatinamyynnistä huolimatta yltänyt ykköseksi.
Toinen albumi Take Me Home seurasi vuotta myöhemmin syksyllä 2012. Sen pilottisingle Live While We’re Young jäi yllättäen singlelistan kolmanneksi, mutta seuraaja Little Things nappasi vuorostaan ykkössijan. Itse albumi myi suunnilleen yhtä paljon kuin esikoinen, mutta saavutti myös paalupaikan.
Kevättalvesta 2013 bändi julkaisi hyväntekeväisyyteen mash up -version Blondien One Way or Anotherista ja The Undertonesin Teenage Kicksistä. Single debytoi brittilistan kärjessä.
Kolmoslevy Midnight Memories (#1, 2013) jatkaa siis bändin menestysputkea, mutta siltä ei vielä ole ilmaantunut ykkösiä. Sekä Best Song Ever että Story of My Life pääsivät kakkossijalle. Kaikkiaan bändillä on Britannian albumilistalta sijat 2, 1 ja 1 sekä toistaiseksi kymmenen top ten -singleä, joista neljä ykköstä (mainitun kolmen lisäksi vierailuslotti X Factor -finalistien singlellä vuonna 2011).
Yhdysvalloissa bändillä on vähemmän isoja hittejä, mutta toisaalta kaikki kolme albumia ovat ykkösiä. Up All Night julkaistiin siellä vasta keväällä 2012. Top ten -hittejä Hot 100 -listalla on toistaiseksi neljä, korkeimpana Best Song Everin kakkossija. Myydyin single siellä on What Makes You Beautiful (#4, 2012).
Bändi perustettiin vuonna 2010, kun Niall Horan, Liam Payne, Harry Styles, Zayn Malik ja Louis Tomlinson osallistuivat yksin Britannian X Factoriin, mutta eivät päässeet jatkoon soolona. Tuomari Nicole Scherzinger ehdotti, että he muodostaisivat yhtyeen, ja he pääsisivät osallistumaan kilpailuun siten. Lopulta he sijoittuivat kauden kolmanneksi.
Kisan jälkeen bändi allekirjoitti levytyssopimuksen Simon Cowellin Syco-yhtiön kanssa ja maailmanvalloitus oli valmis alkamaan. Ensisingle What Makes You Beautiful (#1, 2011) oli välitön megahitti Britanniassa ja myöhemmin nousi myös Hot 100 -listan kärkipäähän. Esikoisalbumilta Up All Night lohkaistiin vielä kaksi muutakin top ten -singleä, mutta itse albumi ei triplaplatinamyynnistä huolimatta yltänyt ykköseksi.
Toinen albumi Take Me Home seurasi vuotta myöhemmin syksyllä 2012. Sen pilottisingle Live While We’re Young jäi yllättäen singlelistan kolmanneksi, mutta seuraaja Little Things nappasi vuorostaan ykkössijan. Itse albumi myi suunnilleen yhtä paljon kuin esikoinen, mutta saavutti myös paalupaikan.
Kevättalvesta 2013 bändi julkaisi hyväntekeväisyyteen mash up -version Blondien One Way or Anotherista ja The Undertonesin Teenage Kicksistä. Single debytoi brittilistan kärjessä.
Kolmoslevy Midnight Memories (#1, 2013) jatkaa siis bändin menestysputkea, mutta siltä ei vielä ole ilmaantunut ykkösiä. Sekä Best Song Ever että Story of My Life pääsivät kakkossijalle. Kaikkiaan bändillä on Britannian albumilistalta sijat 2, 1 ja 1 sekä toistaiseksi kymmenen top ten -singleä, joista neljä ykköstä (mainitun kolmen lisäksi vierailuslotti X Factor -finalistien singlellä vuonna 2011).
Yhdysvalloissa bändillä on vähemmän isoja hittejä, mutta toisaalta kaikki kolme albumia ovat ykkösiä. Up All Night julkaistiin siellä vasta keväällä 2012. Top ten -hittejä Hot 100 -listalla on toistaiseksi neljä, korkeimpana Best Song Everin kakkossija. Myydyin single siellä on What Makes You Beautiful (#4, 2012).
perjantai 20. joulukuuta 2013
Listanimi: Boyzone
1990-luku oli eittämättä ns. poikabändien kulta-aikaa. Silloin listoilla mellasti joukko isomman ja pienemmän jalanjäljen jättäneitä ryhmiä. Irlantilainen Boyzone kuuluu ilman muuta ensin mainittuihin, sillä he saalistivat peräti 16 top ten -singleä putkeen brittilistalta – itse asiassa heidän kaikki sinkkunsa ylsivät top teniin ennen bändin (väliaikaiseksi jäänyttä) lopettamista vuosituhannen vaihteessa.
Louis Walshin kokoamaan ryhmään valikoituivat vuonna 1993 Keith Duffy, Stephen Gately, Mikey Graham, Ronan Keating ja Shane Lynch. Heidän ensimmäinen singlensä oli cover Four Seasonsin hitistä Working My Way Back to You. Sitä ei ikinä julkaistu Britanniassa, mutta sinkku saavutti kolmannen tilan Irlannista.
Boyzonen ensimmäinen brittihitti oli niin ikään cover – tällä kertaa The Osmondsin Love Me for a Reasonista. Se ylsi listakakkoseksi noin 19 vuotta sitten ja siis aloitti todella pitkän top ten -sinkkujen putken.
Heidän esikoisalbuminsa Said and Done julkaistiin kolmen top 3 -singlen jälkeen loppukesästä 1995 ja oli välitön menestys saavutettuaan paalupaikan ja myytyään miljoona kappaletta Britanniassa. Ensimmäistä ykkössingleään bändi sai odottaa syksyyn 1996. Sekin oli cover, näkemys Bee Geesin hitistä Words. Myös A Different Beat -kakkosalbumin (#1, 1996) nimikappale ylsi ykköseksi.
Noihin aikoihin Boyzone oli suuren yleisön silmissä puhdas teinipopyhtye, mutta asia muuttui Where We Belong -albumin (#1, 1998) ja ennen kaikkea sen jättihitin No Matter What (#1, 1998) myötä. Where We Belong ylsi jalometallikantaan ympäri Eurooppaa ja No Matter Whatista tuli pieni hitti myös Yhdysvalloissa sen soitua Notting Hill -elokuvassa.
Kolmatta studioalbumia seurasi By Request (#1, 1999), ensimmäinen toistaiseksi kaikkiaan neljästä korkean profiilin kokoelmasta. Sitä on ostettu pelkästään Britanniassa yli kaksi miljoonaa kappaletta ja on bändin myydyin levy. Kokoelman singlelohkaisu (Billy Ocean -cover) When the Going Gets Tough (#1, 1999) oli eräs vuoden 1999 ostetuimpia singlejä Britanniassa.
Kokoelmamenestyksen jälkeen bändi pisti pillit pussiin, sillä Walshilla oli jo uusi yhtye nimeltä Westlife ja Ronan Keatingillä sooloura. Sitä yritti myös Stephen Gately, huomattavasti laihemmin tuloksin.
Boyzone palasi vuonna 2008 albumillaan Brother, joka sekin ylsi listaykköseksi, vaikka Betteristä (#22, 2008) tuli heidän siihen mennessä kehnoiten menestynyt sinkku. Bändin profiili oli muuttunut poikabändistä viihdepop-yhtyeeksi.
Gately menehtyi sydämen pysähtymiseen asunnossaan Mallorcalla syksyllä 2009. Boyzone ei kuitenkaan lopettanut, vaan julkaisi juuri 20-vuotista uraa juhlistavan BZ20-studioalbumin (#6, 2013). Vaikka siitä tuli heidän ensimmäinen brittilistan ykkössijaa vaille jäänyt levynsä, on sitä silti ostettu kultalevyn verran.
Boyzonella on Britanniasta 17 top ten -singleä – joista kuusi ykköstä, viisi albumilistan ykköstä ja kaikkiaan kahdeksan top ten -albumia.
Louis Walshin kokoamaan ryhmään valikoituivat vuonna 1993 Keith Duffy, Stephen Gately, Mikey Graham, Ronan Keating ja Shane Lynch. Heidän ensimmäinen singlensä oli cover Four Seasonsin hitistä Working My Way Back to You. Sitä ei ikinä julkaistu Britanniassa, mutta sinkku saavutti kolmannen tilan Irlannista.
Boyzonen ensimmäinen brittihitti oli niin ikään cover – tällä kertaa The Osmondsin Love Me for a Reasonista. Se ylsi listakakkoseksi noin 19 vuotta sitten ja siis aloitti todella pitkän top ten -sinkkujen putken.
Heidän esikoisalbuminsa Said and Done julkaistiin kolmen top 3 -singlen jälkeen loppukesästä 1995 ja oli välitön menestys saavutettuaan paalupaikan ja myytyään miljoona kappaletta Britanniassa. Ensimmäistä ykkössingleään bändi sai odottaa syksyyn 1996. Sekin oli cover, näkemys Bee Geesin hitistä Words. Myös A Different Beat -kakkosalbumin (#1, 1996) nimikappale ylsi ykköseksi.
Noihin aikoihin Boyzone oli suuren yleisön silmissä puhdas teinipopyhtye, mutta asia muuttui Where We Belong -albumin (#1, 1998) ja ennen kaikkea sen jättihitin No Matter What (#1, 1998) myötä. Where We Belong ylsi jalometallikantaan ympäri Eurooppaa ja No Matter Whatista tuli pieni hitti myös Yhdysvalloissa sen soitua Notting Hill -elokuvassa.
Kolmatta studioalbumia seurasi By Request (#1, 1999), ensimmäinen toistaiseksi kaikkiaan neljästä korkean profiilin kokoelmasta. Sitä on ostettu pelkästään Britanniassa yli kaksi miljoonaa kappaletta ja on bändin myydyin levy. Kokoelman singlelohkaisu (Billy Ocean -cover) When the Going Gets Tough (#1, 1999) oli eräs vuoden 1999 ostetuimpia singlejä Britanniassa.
Kokoelmamenestyksen jälkeen bändi pisti pillit pussiin, sillä Walshilla oli jo uusi yhtye nimeltä Westlife ja Ronan Keatingillä sooloura. Sitä yritti myös Stephen Gately, huomattavasti laihemmin tuloksin.
Boyzone palasi vuonna 2008 albumillaan Brother, joka sekin ylsi listaykköseksi, vaikka Betteristä (#22, 2008) tuli heidän siihen mennessä kehnoiten menestynyt sinkku. Bändin profiili oli muuttunut poikabändistä viihdepop-yhtyeeksi.
Gately menehtyi sydämen pysähtymiseen asunnossaan Mallorcalla syksyllä 2009. Boyzone ei kuitenkaan lopettanut, vaan julkaisi juuri 20-vuotista uraa juhlistavan BZ20-studioalbumin (#6, 2013). Vaikka siitä tuli heidän ensimmäinen brittilistan ykkössijaa vaille jäänyt levynsä, on sitä silti ostettu kultalevyn verran.
Boyzonella on Britanniasta 17 top ten -singleä – joista kuusi ykköstä, viisi albumilistan ykköstä ja kaikkiaan kahdeksan top ten -albumia.
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Listanimi: Leona Lewis
Kykykisasta maailmanmaineeseen ponnistaneella Leona Lewisilla on yksi merkittävä listaennätys: hän on eniten Britannian singlelistan ykkösviikkoja (13) kerännyt brittiläinen naissooloartisti. Okei, ei se niin merkittävä olekaan, mutta kuitenkin.
Lewis voitti X Factor -kisan vuonna 2006 ja rynnisti sikäläisen singlelistan kärkeen tietenkin heti ensimmäisellä singlellään A Moment Like This, joka oli cover Kelly Clarksonin Hot 100 -listan ykkösestä. Ensimmäinen uusi biisi, Ryan Tedderin ja Jesse McCartneyn kirjoittama Bleeding Love ”räjäytti pankin” – siitä tuli eräs 2000-luvun suurimpia hittejä maailmanlaajuisesti ja jopa Hot 100 -listan ykkönen. Brittilistan kärjessä biisi viipyi seitsemän viikkoa.
Bleeding Loven emoalbumi Spirit julkaistiin marraskuussa 2007 ja siitä tuli välitön jättimenestys, etenkin Britanniassa, jossa se on kaikkien aikojen 25 myydyimmän levyn joukossa. Albumi vietti listaykkösenä kaikkiaan kahdeksan viikkoa. Spirit ylsi myös Yhdysvaltojen ykköseksi ja on myynyt siellä platinaa.
Spiritin singlet saavuttivat brittilistalla sijat 1, 2, 5 ja 1. Viimeinen noista ja Lewisin kolmas ykkönen oli cover Snow Patrolin kappaleesta Run, joka sisällytettiin Spiritin deluxe-painokselle.
Kakkosalbumi Echo (#1, 2009) oli sekin välitön menestys, joskaan ei myynyt läheskään yhtä paljon kuin Spirit. Pilottisingle Happy ylsi sinkkulistan kakkoseksi, mutta muita top ten -sinkkuja ei siltä irronnut. I Got You saavutti 14. tilan.
Kolmatta albumia Glassheart (#3, 2012) saatiin odottaa kolme vuotta ja Lewisin tähti oli ehtinyt hiipua. Aviciin kanssa tehty Collide ei päässyt krediittiepäselvyyksien vuoksi albumille mukaan, mutta oli top ten -single (#4, 2011). Levyn varsinainen lohkaisu Trouble pinnisti seitsemänneksi ja Nine Inch Nails -cover Hurt ennen sitä kahdeksanneksi. Kaikkiaan Lewisilla on ihan kunnioitettavasti yhdeksän top ten -singleä.
Yhdysvalloissa hänen hittimenestyksensä on huomattavasti vaisumpaa. Brittikakkonen Better in Time ylsi Bleeding Loven vanavedessä sijalle 11, mutta muita top 40 -merkintöjä ei ole. Albumipuolella Echo jäi Spiritin jälkeen melko keskinkertaisesti 13:nneksi eikä Glassheartia taidettu julkaista siellä lainkaan.
Nyt Lewisiltä on ilmestynyt joulualbumi Christmas with Love, joka debytoinee sunnuntaina brittilistan top 20:n kieppeillä.
Lewis voitti X Factor -kisan vuonna 2006 ja rynnisti sikäläisen singlelistan kärkeen tietenkin heti ensimmäisellä singlellään A Moment Like This, joka oli cover Kelly Clarksonin Hot 100 -listan ykkösestä. Ensimmäinen uusi biisi, Ryan Tedderin ja Jesse McCartneyn kirjoittama Bleeding Love ”räjäytti pankin” – siitä tuli eräs 2000-luvun suurimpia hittejä maailmanlaajuisesti ja jopa Hot 100 -listan ykkönen. Brittilistan kärjessä biisi viipyi seitsemän viikkoa.
Bleeding Loven emoalbumi Spirit julkaistiin marraskuussa 2007 ja siitä tuli välitön jättimenestys, etenkin Britanniassa, jossa se on kaikkien aikojen 25 myydyimmän levyn joukossa. Albumi vietti listaykkösenä kaikkiaan kahdeksan viikkoa. Spirit ylsi myös Yhdysvaltojen ykköseksi ja on myynyt siellä platinaa.
Spiritin singlet saavuttivat brittilistalla sijat 1, 2, 5 ja 1. Viimeinen noista ja Lewisin kolmas ykkönen oli cover Snow Patrolin kappaleesta Run, joka sisällytettiin Spiritin deluxe-painokselle.
Kakkosalbumi Echo (#1, 2009) oli sekin välitön menestys, joskaan ei myynyt läheskään yhtä paljon kuin Spirit. Pilottisingle Happy ylsi sinkkulistan kakkoseksi, mutta muita top ten -sinkkuja ei siltä irronnut. I Got You saavutti 14. tilan.
Kolmatta albumia Glassheart (#3, 2012) saatiin odottaa kolme vuotta ja Lewisin tähti oli ehtinyt hiipua. Aviciin kanssa tehty Collide ei päässyt krediittiepäselvyyksien vuoksi albumille mukaan, mutta oli top ten -single (#4, 2011). Levyn varsinainen lohkaisu Trouble pinnisti seitsemänneksi ja Nine Inch Nails -cover Hurt ennen sitä kahdeksanneksi. Kaikkiaan Lewisilla on ihan kunnioitettavasti yhdeksän top ten -singleä.
Yhdysvalloissa hänen hittimenestyksensä on huomattavasti vaisumpaa. Brittikakkonen Better in Time ylsi Bleeding Loven vanavedessä sijalle 11, mutta muita top 40 -merkintöjä ei ole. Albumipuolella Echo jäi Spiritin jälkeen melko keskinkertaisesti 13:nneksi eikä Glassheartia taidettu julkaista siellä lainkaan.
Nyt Lewisiltä on ilmestynyt joulualbumi Christmas with Love, joka debytoinee sunnuntaina brittilistan top 20:n kieppeillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)