Näytetään tekstit, joissa on tunniste Natasha Bedingfield. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Natasha Bedingfield. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. tammikuuta 2024

20 vuoden takaisten toinen tuleminen

2000-luvun hitit ovat nousseet (muun vanhan musiikin joukossa) suureen striimisuosioon. Kaikki eivät näy tietenkään singlelistoilla, koska nousu on hidasta. Muutamia yksittäisiä hittejä kuitenkin voi korottaa esille. Yksi niistä on tietenkin Sophie Ellis-Bextorin Murder on the Dancefloor (UK #2 ja US #58), mutta sen lisäksi esimerkiksi Natasha Bedingfieldin Unwritten (#6, 2004) on noussut Britannian singlelistalla uudelleen jo top 20:een ja Keanen Somewhere Only We Know (2004) eteni juuri maailman Spotify-listalla 74:nneksi, joka on sen toistaiseksi korkein sijoitus. 

Britannian albumilistalta löytyy lisäksi kourallinen kokoelmia ja studioalbumeita, jotka ovat parantaneet osakkeitaan merkittävästi. 50 Centin Best of -kokoelma (#35, 2017) on jatkuvasti top 40:n liepeillä kuten myös Kanye Westin Graduation (#1, 2007).
 
Monen hitin nousun taustalla on Tiktok, mutta sekä Murder on the Dancefloor että Unwritten soivat elokuvassa, ensin mainittu Amazonin palveluissa katsottavissa olevassa Saltburnissa ja jälkimmäinen elokuvateatterissa pyörivässä Anyone but Youssa.

torstai 27. elokuuta 2020

Listaklassikko: Natasha Bedingfield – These Words (2004)



Daniel ja Natasha Bedingfield olivat lyhyen aikaa hyvin näkyviä hahmoja Britannian poplistoilla ja myös Yhdysvalloissa. Natashan ura muodostui hivenen kestävämmäksi, sillä hänelle riitti listamerkintöjä aina 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun asti. 

Suurimmat sinkkuhitit Natasha Bedingfield saavutti kuitenkin heti ensimmäisellä varsinaisella albumillaan. Jo hänen esikoishittinsä Single (2004) ylsi brittilistan kolmoseksi ja toinen sinkku These Words pääsi kärkeen asti kahdeksi viikoksi loppukesästä 2004.

 

On makuasia, kumpaa pitää ns. isossa kuvassa Bedingfieldin uran suurimpana hittinä, tätä vai seuraavaa sinkkua ja esikoisalbumin nimikappaletta Unwritten, joka ylsi Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla jopa viidenneksi. Jälkimmäinen on striimauksissa kuitenkin selvästi suositumpi. Kaikkiaan hänellä on brittilistalta viisi top ten -merkintää, joista These Words ainoa ykkönen.

 

Biisillä on 72 miljoonaa Spotify-kuuntelua ja 17,7 miljoonaa Youtube-pyöritystä.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Vielä riittää virtaa

Hot 100 -listan top 50:n alapuolella saattaa keikkua pitkäänkin kappaleita, jotka kasvattavat pisteitään ja siten ylittävät 20 viikon kynnyksen. Tällä viikolla sellaisia on mukana kaksi: Of Monsters and Menin Little Talks (53. sija, 24 viikkoa) ja Linkin Parkin Burn It Down (66, 22 viikkoa). Ne ovat siis mukana, koska kasvattivat jonkin osa-alueen pisteitään edellisviikosta.

Little Talks on On-Demand -listalla 19:ntenä, Burn It Downin sitkeyden syy piilee radiopuolella, sillä se on hiljalleen noussut Pop Songs -listan 25:nneksi.

Selvitykseksi: Kappale tipahtaa ulos Hot 100 -listalta, jos se on sijoilla 51–100, sillä on yli 20 listaviikkoa ja sen pisteet ovat laskussa.

Maroon 5:n One More Night kipusi Hot 100 -listan kärkeen olematta ykkösenä millään osa-alueella. Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetheriä ei ole päästetty streaming-palveluihin lainkaan, mikä osaltaan eväsi siltä ykkössijan tämän viikon listalta. Levy-yhtiö haluaa ehkä saada digisinkkuja mahdollisimman paljon kaupaksi. Listaintoilijoiden mieleen palaa 1990-luku, jolloin monia kappaleita ei julkaistu myyntiin, koska haluttiin suunnata kysyntää albumeihin.

Gleen tähti alkaa olla laskussa, sillä ohjelman neljäs kausi alkoi siten, että ainoastaan versio Imagine Dragonsin It's Timesta debytoi Hot 100 -listalla 95:ntenä. Se toisaalta osaltaan vauhditti alkuperäisen 33:nneksi.

Myös albumilistalla nähdään muutamia aikamoisia menneiden aikojen tähtien sukelluksia: DMX:n Undisputed jäi kuuden top 2 -albumin jälkeen 19:nneksi, Hoobastankin Fight or Flight neljän top 30 -albumin jälkeen 66:nneksi ja Melissa Etheridgen 4th Street Feeling tipahti 18–62.

Näihin verrattuna Pet Shop Boysin Elysiumin debyytti 44:ntenä sekä se, että Natasha Bedingfield kelpaa yhä Hot 100 -listalle (vierailu Lifehousen Between the Raindropsilla), ovat ihan hyviä saavutuksia.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Missä menestykseni on?

Varsinkin joulun alla moni keskisarjan tekijä jää totuttua huonommille listasijoille jo siitä syystä, että levyjä ostetaan enemmän kuin muina vuodenaikoina. Pelkkä fanien ryntäys kauppoihin ei enää riitäkään kärkipaikoille. Näitä tilastollisia alisuoriutujia on runsaasti eikä niihin kannata tarttua sen tiukemmin. Jo pelkästään valittu julkaisuviikko saattaa selittää paljon.

Mutta myös selvät flopit korostuvat. Levy, jonka myynti jää esittäjän omaan historiaankin verrattuna alhaiseksi, saattaa joutua tyytymään jopa surullisiin sijoituksiin – jos ylipäätään yltää listalle. Esimerkiksi Nelly Furtadon ensimmäinen kokoelma on toistaiseksi jäänyt Top 200 -albumilistan ulkopuolelle Yhdysvalloissa. Britanniassa se sentään pääsi Top 75:een ja muualla Euroopassa ihan siedettäville sijoille.

Tämän viikon Yhdysvaltojen albumilistalla on oikein kourallinen pesunkestäviä floppeja: Duffyn Endlessly seuraa lähes platinaisen Rockferryn (2008) neljättä sijaa melko masentavalla numerolla 72. Aivan yhtä iso yllätys ei ole Natasha Bedingfieldin Strip Me -albumin 103. sija, mutta senkin edeltäjä Pocketful of Sunshine (2008) kävi kolmantena. Bedingfieldin albumin nimikappale on kuitenkin sentään Hot 100 -hitti.

Bedingfieldillä tuntuu olevan meneillään kaksi uraa, toinen Yhdysvalloissa ja toinen muualla. Kaikki hänen julkaisemansa studiolevyt ovat sisällöltään erilaisia rapakon eri puolella.

Muita isoja pettymyksiä ovat Avantin Love Letter (114), edeltäjä ylsi 26:nneksi; Redmanin …Presents Reggie (118), Rhythm of Love -hittisinglen saaneen Plain White T’s -bändin Wonders of the Younger (159) sekä kummallisimpana kaikista Flo Ridan Only One Flo Part 1:n 107. sija. Hänen kaksi aiempaa albumiaan olivat Top 10 -menestyksiä. Eikä miljoonia sinkkuja kaupannut lihaskimppu ole erityisemmin juhlinut enää Hot 100 -listallakaan, vaikka Club Can't Handle Me ylsi yhdeksänneksi.