Varsinkin joulun alla moni keskisarjan tekijä jää totuttua huonommille listasijoille jo siitä syystä, että levyjä ostetaan enemmän kuin muina vuodenaikoina. Pelkkä fanien ryntäys kauppoihin ei enää riitäkään kärkipaikoille. Näitä tilastollisia alisuoriutujia on runsaasti eikä niihin kannata tarttua sen tiukemmin. Jo pelkästään valittu julkaisuviikko saattaa selittää paljon.
Mutta myös selvät flopit korostuvat. Levy, jonka myynti jää esittäjän omaan historiaankin verrattuna alhaiseksi, saattaa joutua tyytymään jopa surullisiin sijoituksiin – jos ylipäätään yltää listalle. Esimerkiksi
Nelly Furtadon ensimmäinen kokoelma on toistaiseksi jäänyt Top 200 -albumilistan ulkopuolelle Yhdysvalloissa. Britanniassa se sentään pääsi Top 75:een ja muualla Euroopassa ihan siedettäville sijoille.

Tämän viikon Yhdysvaltojen albumilistalla on oikein kourallinen pesunkestäviä floppeja:
Duffyn
Endlessly seuraa lähes platinaisen
Rockferryn (2008) neljättä sijaa melko masentavalla numerolla 72. Aivan yhtä iso yllätys ei ole
Natasha Bedingfieldin
Strip Me -albumin 103. sija, mutta senkin edeltäjä
Pocketful of Sunshine (2008) kävi kolmantena. Bedingfieldin albumin nimikappale on kuitenkin sentään Hot 100 -hitti.
Bedingfieldillä tuntuu olevan meneillään kaksi uraa, toinen Yhdysvalloissa ja toinen muualla. Kaikki hänen julkaisemansa studiolevyt ovat sisällöltään erilaisia rapakon eri puolella.
Muita isoja pettymyksiä ovat
Avantin
Love Letter (114), edeltäjä ylsi 26:nneksi;
Redmanin
…Presents Reggie (118),
Rhythm of Love -hittisinglen saaneen
Plain White T’s -bändin
Wonders of the Younger (159) sekä kummallisimpana kaikista
Flo Ridan
Only One Flo Part 1:n 107. sija. Hänen kaksi aiempaa albumiaan olivat Top 10 -menestyksiä. Eikä miljoonia sinkkuja kaupannut lihaskimppu ole erityisemmin juhlinut enää Hot 100 -listallakaan, vaikka
Club Can't Handle Me ylsi yhdeksänneksi.