Näytetään tekstit, joissa on tunniste Listaklassikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Listaklassikko. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. marraskuuta 2026

Listaklassikko: Queen and David Bowie – Under Pressure (1981)

Queenin ja David Bowien Under Pressure oli aikansa brittiläisten supertähtien yhteistyö. He saivat siitä toisen ja kolmannen Britannian singlelistan ykkösensä. Kappale vietti ykkösenä kaksi viikkoa marraskuussa 1981 eli 45 vuotta sitten.

Under Pressure tunnetaan ennen kaikkea bassokuviostaan. Osin sen ansiosta hitti on mukana monella kaikkien aikojen parhaat -listalla, mm. Rolling Stonen 500 parhaat biisit -katsannossa.

Molempien artistien diskografiaan ilmaantui vielä rutkasti lisää hittejä. Queen keräsi kuusi brittiykköstä (viimeinen vuonna 2000) ja Bowie viisi (viimeinen 1985).

Vanilla Icen Ice Ice Baby (1990) perustuu Under Pressuren basso- ja pianokuvioon, vaikka hän ei alkujaan sitä myöntänytkään. Under Pressurella on 2,4 miljardia kuuntelua Spotifyssa. Virallista videota on katsottu Youtubessa 275 miljoonaa kertaa, vaikka kumpikaan osapuoli ei sillä edes esiinny. 

torstai 12. marraskuuta 2026

Listaklassikko: Rod Stewart – Tonight’s the Night (Gonna Be Alright) (1976)


Tänään tarjolla seksikästä soft rockia. Vuonna 1976 jo vanha tuttu hitintekijä Rod Stewart saavutti uransa suurimman hitin Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla hieman provokatiivisella keinuvalla slovarillaan Tonight’s the Night (Gonna Be Alright).

A Night on the Town -albumilta lohkaistu biisi oli Stewartin uran toinen ykkönen ja vietti listaykkösenä peräti kahdeksan viikkoa loppuvuodesta 1976, mikä oli siinä vaiheessa koko 1970-luvun pisin jakso keulilla. Siitä tuli myös Stewartin pitkäikäisin listaykkönen. Kärkeen hän pääsi toki myöhemminkin, kaikkiaan neljä kertaa. Viimeinen ykköshitti oli All for Love (1993), yhteistyö Stingin ja Bryan Adamsin kanssa. Hän keräsi 16 top ten -merkintää.

Britanniassa BBC päätti hyllyttää Tonight’s the Nightin ehdottelevan lyriikan vuoksi. Se ei tietenkään estänyt kappaletta tulemasta hitiksi yltäen Britannian sinkkulistan vitoseksi.

Tonight’s the Nightilla on 53 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Youtubessa suosituimmalla pätkällä on 23 miljoonaa katselua.

torstai 5. marraskuuta 2026

Listaklassikko: Vic Reeves and The Wonder Stuff – Dizzy (1991)


Koomikko James Moir tunnetaan etenkin Brittein saarilla Reeves and Mortimer -kaksikon toisena osapuolena Vic Reevesinä. Koomikon ura on risteytynyt välillä myös musiikkiin, vaikka albumeita on vain yksi, I WIll Cure You (1991). 

Tuolta levyltä lohkaistiin yllättävähkö Britannian singlelistan ykkönen, cover Tommy Roen vuoden 1969 hittikappaleesta Dizzy. Se nousi listaykköseksi marraskuussa 1991 eli 35 vuotta sitten ja pysyi kärjessä kaksi viikkoa. Myös Roen alkuperäinen ylsi kärkeen. 

Reevesin listaura on yllättävänkin laaja. Hänellä on kaksi muuta top ten -merkintää, joista jälkimmäinen on Reeves and Mortimerin EMF:n kanssa levyttämä versio The Monkeesin I’m a Believeristä (#3, 1995).

Dizzyn on levyttänyt myös kaikista maailman artisteista Puuha-Pete eli Bob the Builder. Vic Reevesin ja The Wonder Stuffin versiolla on 7,1 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Linkkaan Youtubesta tämän videon, joka on kerännyt 436 tuhatta katselua. 


torstai 29. lokakuuta 2026

Listaklassikko: Mary J. Blige – Family Affair (2001)


Sean Combs
in suojattina aloittanut, hip hopin ja soulin kuningattareksi aikoinaan tituleerattu Mary J. Blige on tehnyt hyvin vahvan uran etenkin Yhdysvaltojen listoilla, vaikka vuosien saatossa hittivirta on ymmärrettävästi tyrehtynytkin. Vuonna 1992 alkanut hittikavalkadi tuotti kuusi top ten -menestystä Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle, mutta vain yhden ykkösen. 

Se ykkönen eli Family Affair oli kuitenkin oikea jättihitti johtaen listaa kuusi viikkoa loppusyksystä 2001 eli 25 vuotta sitten. Dr. Dre rakensi kappaleen biitin Rakimia varten, mutta hänen Aftermath-levy-yhtiölle suunniteltu albuminsa ei koskaan valmistunut, ja Blige päätti kirjoittaa biittiin sanoituksen mm. veljensä Bruce Millerin kanssa, eli family affair. Dre oli jo tuolloin niin iso nimi, että sinkun kanteenkin kirjoitettiin ”produced by Dr. Dre”. Hot 100 -ykkönen oli Drelle vasta toinen, eikä ensimmäinenkään, eli California Love (1995), ollut teknisesti ottaen ikinä paalupaikalla, koska se oli How Do U Want It -sinkun toinen a-puoli.

Blige oli ennen kaikkea albumiartisti ja myi miljoonia Yhdysvalloissa, mutta jäi Euroopassa melko etäiseksi hahmoksi, kunnes hän duetoi ensin George Michaelin ja myöhemmin U2:n kanssa. Cover-hitit As (1999) ja One (2006) ylsivät Britannian singlelistalla neloseksi ja kakkoseksi. Kaikkiaan hänellä on sieltä seitsemän top ten -merkintää. Family Affair nappasi kasisijan.

Family Affair on tänä päivänäkin Bligen suurin hitti. Sillä on 978 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa – kohta menee miljardi rikki. Youtubessa se on jo rikkoutunut, sillä virallinen video on haalinut 1,09 miljardia katselua.

torstai 22. lokakuuta 2026

Listaklassikko: Four Tops – Reach Out I’ll Be There (1966)

Motown-ajan huippumenestyjä Four Tops saavutti lukuisia hittejä etenkin Yhdysvalloissa, mutta pääsi maistamaan glooriaa myös Isossa-Britanniassa. Ykköshittejä heille siunaantui kuitenkin vain yksi: Holland/Dozier/Holland -ralli Reach Out I’ll Be There.

Reach Out I’ll Be There oli ryhmän ensimmäinen top ten -menestys, kun se nousi Britannian singlelistan kärkeen lokakuun lopulla 1966 eli jo kuusikymmentä vuotta sitten. Single pysyi keulilla kolme viikkoa.

Four Topsin brittilistaura käsitti lopulta 11 top ten -merkintää. Yhdysvalloissa Reach Out oli myös ykkönen ja he saivat toisen ykkösen hitillä I Can’t Help Myself (Sugar Pie, Honey Bunch) edellisenä vuonna eli kesällä 1965.

Reach Out I’ll Be Theresta levyttivät omat näkemyksensä mm. Diana Ross sekä Gloria Gaynor. Rossin tulkinta pääsi Yhdysvaltojen Hot 100 -listan 29:nneksi vuonna 1971. Gaynorin versio nappasi brittilistalta 14. sijan nelisen vuotta myöhemmin.

Four Topsin alkuperäisellä on 198 miljoonaa kuuntelua Spotifysta. Suosituin Youtube-video on kerännyt 17 miljoonaa katselua.

torstai 15. lokakuuta 2026

Listaklassikko: Christopher Cross – Arthur's Theme (Best That You Can Do) (1981)


Leffahitit ovat aina hauskoja. Niiden määrä poplistoilla on vähentynyt viime vuosina, etenkin, jos kriteerinä on se, että kappale on kirjoitettu elokuvaa varten. Tänä vuonna Taylor Swift on kuitenkin käynyt sekä Yhdysvaltojen että Britannian ykkösenä Toy Story 5 -elokuvaa varten kirjoittamallaan kappaleella I Knew It I Knew You.

Viime vuosituhannelta muistetaan paljon ikonisia leffahittejä Saturday Night Fever -huumasta (1977) alkaen. Niitä palkittiin tietenkin myös Oscar-pysteillä. Yksi palkittu, mutta ei ehkä aivan ensimmäisenä mieleen tuleva leffahiteistä puhuttaessa, oli poplaulaja Christopher Crossin laulu Arthur-elokuvaan vuonna 1981. 

Arthur's Theme (Best That You Can Do) valloitti Yhdysvaltojen Hot 100 -listan lokakuussa 1981 ja pysyi huipulla kolme viikkoa. Se oli hänen toinen ykkösensä Sailingin (1980) jatkoksi ja kolmas kaikkiaan neljästä top ten -hitistä. Tiiviin menestysjaksonsa aikana hän saavutti myös ison hittialbumin, kun nimetön debyytti (#6, 1979) keräsi moninkertaista platinaa.

Britanniassa Arthur’s Theme on Crossin ainoa top ten -suksee. Se ylsi seitsemänneksi. Kappaleella on 386 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Virallinen video on kerännyt 81 miljoonaa katselua Youtubessa.

torstai 8. lokakuuta 2026

Listaklassikko: Razorlight – America (2006)

Brittiläinen rockyhtye Razorlight kuului olennaisena osana 2000-luvun alun indie-aaltoon, joka toi esiin sekä Keanen ja Snow Patrolin kaltaisia rauhallisempia ja melodisempia yhtyeitä sekä tanssittavampia ja elektronisempia virityksiä, jotka tosin eivät aina saavuttaneet yhtä pitkiä uria yksittäisistä jättihiteistä huolimatta.

Razorlight sijoittui näiden tyylien välimaastoon. Irlantilaisen Snow Patrolin tapaan Razorlightin isot hitit irrotettiin kahdelta levyltä, Up All Nightilta (#3, 2004) ja eponyymiltä seuraajalta (#1, 2006) molemmilta kaksi top ten -hittiä. Albumit myivät hulppeasti nelin- ja viisinkertaista platinaa Britanniassa.

Bändin ainoaksi brittiykköseksi ylsi kakkosalbumin toinen single, paatoksellinen America, josta kriitikot eivät kauheasti pitäneet, mutta joka nousi 15. sijalta viikoksi kärkeen lokakuussa 2006 eli tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Siitä tuli myös heidän pitkäikäisin top 40 -hittinsä, kaksikymmentä viikkoa.

Sen jälkeen Razorlight palasi top kymppiin vielä viidennen kerran kaksi vuotta myöhemmin singlellä Wire to Wire (#5, 2008), mutta muutoksen tuulet puhalsivat. Vaikka yhtye on ollut taas pitkään aktiivinen, he eivät enää päässeet sinkkulistalle lainkaan tuon jälkeen. Tuorein albumi Planet Nowhere (2024) piipahti 68:ntena. Bändi esiintyy Tavastialla lokakuun lopulla.

Americalla on 205 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Se on heidän suosituin kappaleensa. Virallinen video on kerännyt vain 19 miljoonaa katselua Youtubessa.

maanantai 28. syyskuuta 2026

Listaklassikko: Marky Mark and the Funky Bunch feat. Loleatta Holloway – Good Vibrations (1991)

Sittemmin lähinnä näyttelijänä tunnettu Mark Wahlberg oli aikoinaan iso teini-idoli myös muusikkona. Hänen luotsaamansa dance- ja hiphop-ryhmä Marky Mark and the Funky Bunch julkaisi kaksi albumia, minkä jälkeen Wahlberg jatkoi muiden projektien parissa saavuttaen pientä menestystä lähinnä Euroopassa.

Loleatta Hollowayn laulusuoritus taisi olla suurin syy Good Vibrationsin nousemiseen jopa Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärkeen. Kappale hyödyntää nimittäin suuresti hänen hittisingleään Love Sensation, vaikka sitä ei kreditoitukaan alun perin biisiin. Myöhemmin sentään Dan Hartman sai kirjoittajakrediitin. Holloway kuitenkin siunasi samplen ja jopa esiintyy kappaleen videolla.

Love Sensation on siitä mielenkiintoinen, että se oli jo aiemmin samplattu Black Boxin anonyymille brittiykköselle Ride on Time (1989). Biisi siis oli tavallaan sekä USA:n että Britannian ykkönen ilman, että ylsi kummallekaan listalle alkuperäisesityksenä. Brittilistalle pääsi uusi versio vuonna 2006, sijalle 37.

Good Vibrations oli Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärjessä viikon lokakuun alussa 1991 eli 35 vuotta sitten. Sen lisäksi Marky Mark and the Funky Bunch pääsi kymmenenneksi singlellä Wildside (1991), joka hyödynsi Lou Reedin Walk on the Wild Sidea (#16, 1972).

Good Vibrations ylsi Britannian 14:nneksi. Sillä on 121 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Videolla on 28 miljoonaa katselukertaa Youtubessa.

torstai 24. syyskuuta 2026

Listaklassikko: One Direction – What Makes You Beautiful (2011)

The X Factor oli aikoinaan erittäin merkittävä tekijä varsinkin brittilistoilla, ja sen alumneista etenkin Harry Stylesin, Zayn Malikin, Niall Horanin, Louis Tomlinsonin ja Liam Paynen muodostama One Direction onnistui breikkaamaan globaalisti. Ryhmästä tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista ”poikabändeistä”, mutta sen taival jäi harmittavan lyhyeksi.

Viiden vuoden ajan he kuitenkin suolsivat mukavasti hittejä listoille. Ensimmäinen oma single What Makes You Beautiful jyräsi suoraan Britannian singlelistan huipulle syyskuussa 2011 eli 15 vuotta sitten. Tuolloin kärkipaikka vaihtui tiuhaan tahtiin eikä What Makes You Beautifulkaan hallinnut kuin viikon.

Ykkösiä kertyi lopulta yllättävän vähän, ”vain” neljä. Top tenissä he vierailivat kuitenkin todella usein, 14 kertaa viiden vuoden aikana ennen jäämistään nyt jo lopulliselta vaikuttavalle ”tauolle” vuonna 2016. Sen jälkeen jokainen viidestä jäsenestä on yltänyt Britannian singlelistan top kymppiin sooloartistina vähintään kahdesti.

One Directionin tauon lopullisuutta puoltaa se valitettava seikka, että Payne menehtyi pari vuotta sitten, eivätkä jäsenten välit keskenään välttämättä muutenkaan ole parhaat mahdolliset. Teoriassa paluuta ei kuitenkaan ole suljettu pois.

What Makes You Beautiful ylsi Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla neljänneksi. Sillä on hulppeat kaksi miljardia kuuntelua Spotifyssa. Virallisella videolla on 1,7 miljardia katselukertaa Youtubessa.

keskiviikko 16. syyskuuta 2026

Listaklassikko: Wild Cherry – Play That Funky Music (1976)

Taas on käsittelyssä eräs yhden top 40 -hitin ihme. Chicagolainen funk rock -yhtye Wild Cherry paistatteli hetken aikaa parrasvaloissa ainoalla, mutta sitäkin tunnetummalla kappaleellaan Play That Funky Music. Single johti Yhdysvaltojen Hot 100 -listaa kolme viikkoa syksyllä 1976 eli tasan viisikymmentä vuotta sitten.

Mikään Wild Cherryn kappale ennen Play That Funky Musicia tai sen jälkeen ei noussut erityisen suosituksi. Muutamia Hot 100 -merkintöjä toki siunaantui. Bändi oli olemassa yhdeksän vuotta ja sinä aikana sen kokoonpano muuttui tiuhaan tahtiin. Yhtyeen ainoa pysyvä jäsen oli laulaja Rob Parissi. 

Hitin emoalbumi Wild Cherry ylsi Yhdysvaltojen albumilistan vitoseksi. He saivat myöhemmin pari heikompaakin listamerkintää. Play That Funky Music nappasi Britannian singlelistalla seitsemännen sijan ja on heidän ainoa listamerkintänsä siellä. 

Play That Funky Musicilla on mukavasti 446 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Virallisella videolla on Youtubessa 14 miljoonaa katselukertaa.



keskiviikko 9. syyskuuta 2026

Listaklassikko: The Communards with Sarah Jane Morris – Don’t Leave Me This Way (1986)


Bronski Beat
ista tutun Jimmy Somervillen ja Richard Colesin muodostama melko lyhytikäinen syntikkapopduo The Communards keräsi noin neljässä vuodessa mukavan kourallisen brittihittejä. Niistä parhaiten muistetaan varmaan Suomessakin cover Harold Melvin and the Blue Notesin vuonna 1975 julkaisemasta kappaleesta Don’t Leave Me This Way, heidän ainoa Britannian singlelistan ykkösensä.

Jazz-laulaja Sarah Jane Morrisin tähdittämä esitys nousi singlelistan kärkeen syyskuussa 1986 eli neljäkymmentä vuotta sitten. Kappale pysyi huipulla neljä viikkoa ja se kruunattiin vuoden suosituimmaksi singleksi.

Ehkä tahattomastikin The Communards profiloitui covereiden kautta, sillä heidän toiseksi suurin brittihittinsä on versio Jackson 5:n kappaleesta Never Can Say Goodbye. Se ylsi neljänneksi loppuvuodesta 1987. Kaikkiaan he saavuttivat kolme top ten -hittiä ja yhdeksän top 40 -merkintää.

The Communards julkaisi kaksi studiolevyä, jotka molemmat ylsivät Britannian albumilistan top kymppiin. Somervillen sooloura on kestänyt ajallisesti huomattavasti pidempään käsittäen kuusi albumia.

Don’t Leave Me This Wayllä on 194 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Video on kerännyt 54 miljoonaa katselukertaa Youtubessa.

torstai 3. syyskuuta 2026

Listaklassikko: Jennifer Lopez feat. Ja Rule – I’m Real (2001)

Vuosituhannen alussa remiksauksen käsite muuttui hieman häilyväksi, kun Jennifer Lopez alkoi julkaista remix-otsakkeella kappaleita, joilla ei ollut muuta yhteistä alkuperäisen kanssa kuin nimi. Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärkeen hän vei kaksi tällaista: I’m Realin ja Ain’t It Funnyn.

J. Lo -albumin (2001) I’m Realin alkuperäinen versio jäi Hot 100 -listalla jämäsijoille, mutta kesän jälkeen Ja Rulen siivittämänä Murder Remix vietti viisi viikkoa ykkösenä syksyllä 2001 eli 25 vuotta sitten. Hähmäinen toimintatapa sai selkeämmät raamit, kun Billboard kielsi eri versioiden radiosoiton yhdistämisen vuonna 2002, mutta sekään ei estänyt Ain’t It Funnyn Murder Remixin etenemistä niin ikään ykköseksi.

I’m Real oli Lopezin uran toinen Hot 100 -ykkönen. Kaikkiaan niitä on kertynyt toistaiseksi neljä. Britanniassa se ylsi eri muotoineen neljänneksi.

I’m Realin Murder Remix julkaistiin myös Ja Rulen albumilla Pain Is Love (2001), mutta ei lainkaan myyntisinglenä Yhdysvalloissa. Siispä kuvassa on alkuperäisversion kansi. Sillä on 238 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Virallinen video on kerännyt 262 miljoonaa katselua Youtubessa.


torstai 27. elokuuta 2026

Listaklassikko: John Leyton – Johnny Remember Me (1961)

Brittiläinen näyttelijä-laulaja John Leyton pyöri innokkaasti Britannian singlelistalla 1960-luvun alussa. Hän saavutti useammankin listahitin, mutta pääsi kärkeen vain kerran. 

Ainoa ykkönen Johnny Remember Me nousi Britannian singlelistan ykköseksi elokuun lopussa 1961 ja pysyi siellä kolme viikkoa. Kappale tunnetaan yhtenä 1960-luvun alun niin sanotuista kuolohiteistä, jotka ammensivat aavemaisuudesta ja kuolemasta muutenkin kuin vain sanoitukseltaan. Biisin suosio kasvoi nopeasti, kun Leyton esitti sen ATV:n televisiosarjassa Harpers West One. Kilpailevana yhtiönä BBC kielsi sen esittämisen ja ulotti kieltonsa myös muihin kuolemaa käsitteleviin aikalaishitteihin. Kunnon moraalipaniikkia ei peittoa mikään!

Leyton saavutti myös listan kakkossijan kappaleella Wild Wind (1961) ja viisi muuta top 40 -merkintää. Hänen uransa laulajana notkahti pahasti 1960-luvun lopulla, mutta hän yritti paluuta vielä myöhemmin. Esimerkiksi vuonna 1997 julkaistiin albumi nimeltä John Leyton Is Back. Hän on yhä hengissä, ikää 90 vuotta.

Johnny Remember Mellä on Spotifyssa 5,5 miljoonaa kuuntelua. Youtuben suosituin esitys on kerännyt 4,2 miljoonaa katselua.

torstai 20. elokuuta 2026

Listaklassikko: Alicia Keys – Fallin’ (2001)


Soul- ja r&b-laulaja Alicia Keysin nousu yhdeksi vuosituhannen alun suurimmista tähdistä oli varsin mielenkiintoinen. Hän tietyllä tavalla kiteytti neo-soul-buumin ja jätti samalla varjoonsa todella monta aikalaistaan Angie Stonesta ja Macy Graystä Jill Scottiin (jotka saavuttivat silti ihan mukavaa menestystä hekin).

Keys oli levy-yhtiöiden kiikarissa jo lapsesta alkaen ja allekirjoitti levytyssopimuksen Columbian kanssa 12-vuotiaana. Varsinainen menestys vaati pidemmän reitin ja jopa levy-yhtiön vaihdon, sillä Columbialla häntä kohdeltiin huonosti eikä hänen lahjakkuuttaan musiikintekijänä oikeastaan huomioitu. Lopulta vuonna 1998 hän allekirjoitti levytyssopimuksen Aristan kanssa ja siirtyi myöhemmin nyt jo kuopatulle J Recordsille Clive Davisin mukana.

Keysin ensimmäiset julkaisut olivat soundtrack-kappaleita, eivätkä päässeet listoille. Sen sijaan varsinainen ensimmäinen oma soolosingle Fallin’ oli menestys, vaikka nousi Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle parin kuukauden viipeellä. Lopulta tuloksena oli kuusi viikkoa ykkösenä alkusyksystä 2001.

Esikoishittiä seurasi tukku muita menestyskappaleita ja vuoden 2002 Grammy-gaalassa Keys palkittiin viidesti. Fallin’ kruunattiin vuoden parhaaksi kappaleeksi.

Keysin listamenestys jatkui melko vakaana. Hän on toistaiseksi kerännyt neljä Yhdysvaltojen Hot 100 -ykköstä. Top ten -merkintöjä on yhdeksän, tuorein tosin jo 17 vuoden takaa.

Brittilistalla Fallin’ ylsi kolmanneksi. Sillä on Spotifyssa 780 miljoonaa kuuntelua. Video on kerännyt Youtubessa 394 miljoonaa katselua.

torstai 13. elokuuta 2026

Listaklassikko: Nero – Promises (2011)

Lontoolainen dubstep- ja breakbeat-yhtye Nero eli oman uransa kulta-aikaa EDM:n ollessa suosionsa huipulla. Ns. kirsikkana kakun päällä heillä on Britannian singlelistan ykkönen Promises.

Promises johti listaa viikon elokuussa 2011 ja myös emoalbumi Welcome Reality nappasi tahollaan ykkössijan. Promises oli siinä vaiheessa yhtyeen toinen top ten -hitti Guiltin (#8, 2011) jälkeen, mutta jäi valitettavasti myös viimeiseksi.

Promises oli jopa harvinaisen lyhytikäinen brittiykkönen saavuttaen vain viisi viikkoa top 40:ssä ja 11 top sadassa. Heidän viimeinen listamenestyksensä oli Two Minds (#27, 2015), siinä vaiheessa EDM-trendit olivat jo muuttuneet aggressiivisesta dubstepista letkeämpään ääripäähän.

Promisesilla on 116 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa, se on heidän suosituin kappaleensa. Video on kerännyt 48 miljoonaa Youtube-katselua.

torstai 6. elokuuta 2026

Listaklassikko: Bee Gees – How Can You Mend a Broken Heart (1971)


Gibb
in veljesten eli Bee Geesin 1970- luvun loppupuolen hittiputkesta on ollut paljon puhetta tässä blogissa, mutta heidän ensimmäinen Yhdysvaltojen Hot 100 -listan ykkönen ei ole vielä päässyt kunnolla esille. Korjataan asia nyt.

Kuten monet muutkin yhtyeet, Bee Gees julkaisi 1970-luvulla albumeita tiiviiseen tahtiin ja niiltä irrotettiin yleensä vain 1–3 singleä. Vuonna 1971 yhtye oli jo amerikkalaisillekin erittäin tuttu ja tilillä oli kolme pätevää top ten -hittiä Hot 100 -listalla. Trafalgar-albumin ensimmäinen single How Can You Mend a Broken Heart osoittautui sitten lopulliseksi läpimurroksi nousten Hot 100 -listan ykköseksi peräti neljäksi viikoksi loppukesästä 1971.

Se ei kuitenkaan vielä taannut jatkuvaa megahittiputkea, sillä seuraavaa top ten -menestystä (ja ykköstä) bändi sai odottaa nelisen vuotta (Jive Talkin’, 1975). Suosio kuitenkin muuttui kestäväksi ja Hot 100 -ykkösiä kertyi lopulta yhdeksän, viimeisenä Love You Inside Out (1979). Biisinkirjoittajina Gibb-kynästä hittejä siunaantui vielä rutkasti enemmän.

How Can You Mend a Broken Heartilla on 95 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Virallista musiikkivideota kappaleeseen ei taida olla, mutta One Night Only -tallenne vuodelta 1997 on kerännyt reilut 10 miljoonaa katselua Youtubessa. Al Greenin versio on itse asiassa vielä suositumpi. Sillä on 177 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa.

torstai 30. heinäkuuta 2026

Listaklassikko: Chris de Burgh – The Lady in Red (1986)

Argentiinassa syntynyt, mutta Brittein saarilla uransa 1970-luvulta alkaen luonut Chris de Burgh mielletään varmasti ns. yhden hitin ihmeeksi. Se yksi hitti on tietenkin sokerinen balladi The Lady in Red, josta tuli hänen ensimmäinen top 40 -hittinsä ja lopulta jopa Britannian singlelistan ykkönen kolmeksi viikoksi elokuussa 1986 eli neljäkymmentä vuotta sitten. 

The Lady in Red on saanut melko paljon huomiota vuosien saatossa huonoimmat biisit -listauksissa. Esimerkiksi Rolling Stonen lukijat valitsivat sen kolmanneksi heikoimmaksi kasarihitiksi vuonna 2011.  

Chris de Burghia The Lady in Red ei saanut vietyä kestosuosioon, mutta hänelle siunaantui toinenkin top ten -hitti Missing You vuonna 1988. Se ylsi kolmanneksi. Top 40 -merkintöjä kertyi kaikkiaan seitsemän. Niiden avulla hän on saanut mm. muutaman kokoelman albumilistan top kymppiin.

The Lady in Redillä on 653 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Virallista videota on katsottu 71 miljoonaa kertaa Youtubessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. 


torstai 23. heinäkuuta 2026

Listaklassikko: Los del Rio – Macarena (Bayside Boys Mix) (1996)


Nyt sitten klassikkojen klassikkoa pöytään! Los del Rion Macarena ei ole aivan jatkuvalla syötöllä häirinnyt ihmisiä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, mutta olen ollut havaitsevinani pientä revivalia. Sitä soitettiin ainakin innokkaasti jalkapallon MM-kisojen pelipaikoilla.

Jo 1960-luvulla aloittaneen espanjalaisduon ainoan ison hitin matka huippusuosioon on melko mielenkiintoinen. Kappale julkaistiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1993 kaksikon albumilla A mí me gusta ja siitä tehtiin useita remiksauksia sekä virallisia ja epävirallisia versioita. Alkuperäisestä tuli hitti Espanjan lisäksi mm. Hollannissa. Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle valikoitui miamilaisen Bayside Boysin näkemys syksyllä 1995. Heidän versiossaan oli lisättynä englanninkielistä laulua, vaikka kappaleen varsinainen koukku oli yhä alkuperäinen.

Kuitenkin vasta kappaleeseen liitetty tanssi sai Macarenan lopulliseen nousukiitoonsa. Vuonna 1996 hitti pääsi Britannian singlelistan kakkoseksi ja lopulta myös Hot 100 -listan kärkeen peräti 14 viikoksi loppukesästä alkaen, mikä oli tuohon aikaan poikkeuksellinen saavutus. Listaviikkoja kertyi tuolloin ennätykselliset 60. Ennätyksen rikkoi vasta Adelen Rolling in the Deep (#1, 2010) 15 vuotta myöhemmin.

Los del Riolle ei tietenkään siunaantunut muita Hot 100 -hittejä, tosin Macarenan jouluversio Macarena Christmas piipahti 57:ntena vuodenvaihteessa 1996–97.

Macarenasta on Spotifyssa useita versioita. Niiden yhteenlaskettu kuuntelumäärä on noin 570 miljoonaa. Bayside Boys Mixiin tehty video on kerännyt 457 miljoonaa katselua Youtubessa.


tiistai 14. heinäkuuta 2026

Listaklassikko: Demis Roussos – The Roussos Phenomenon EP (1976)

Egyptissä syntyneen ja Kreikassa varttuneen Demis Roussosin kooste hänen parhaimmista kappaleistaan – kuten kansi iloisesti vakuuttaa – on eräs Britannian singlelistahistorian kummallisimpia ykkösiä. Levy tunnetaan myös nimellä Excerpts from 'The Roussos Phenomenon'. Se oli vuosikymmenen ainoa kärkeen päässyt EP eikä niitä muutenkaan ole aivan valtavasti.

Roussos oli EP:n julkaisun aikaan jo hieman tunnettu Britanniassa, sillä hän oli edellisenä jouluna kivunnut peräti listavitoseksi kesäisellä singlellään Happy to Be on an Island in the Sun. Uuden EP:n kantava kappale oli vuonna 1973 levytetty Forever and Ever, ja kooste vietti viikon Britannian singlelistan ykkösenä heinäkuussa 1976 eli viisikymmentä vuotta sitten.

Ikuisuuskaan ei aina riitä, sillä kakkoseksi yltäneen When Forever Has Gone -hitin (1976) jälkeen Roussos ei enää päässyt Britannian singlelistan top kymppiin. Kokonaissaldoksi jäi siis kolme isoa hittiä, joista ykkönen oli tosiaan neljän kappaleen EP.

Forever and Ever oli Suomessa menestys jo aiemmin vuonna 1974. Täälläkään hän ei saanut lopulta aikaan kovin mittavaa hittiputkea, vaikka keräsi paljon vannoutuneita faneja, ainakin, jos Rumban uutiseen hänen kuoltuaan on uskominen.

Forever and Everillä on Spotifyssa 59 miljoonaa kuuntelua. Virallisena musiikkivideona linkattakoon tämä Youtube-pätkä, 68 miljoonaa katselua.


torstai 9. heinäkuuta 2026

Listaklassikko: Genesis – Invisible Touch (1986)


Phil Collins on sooloartistina jo megatähti vuonna 1986 ja myös Mike Rutherfordin Mike and the Mechanics piipahti listoilla. Niinpä Genesiksen Invisible Touch -albumia kohtaan oli suuria kaupallisia odotuksia, jotka myös pitkälti täyttyivät: nimikappaleesta tuli yhtyeen ensimmäinen ja ainoa ykköshitti Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla.

Invisible Touch piipahti kärjessä viikon heinäkuussa 1986. Se oli siinä vaiheessa bändin toinen top ten -hitti That’s Allin (#6, 1983) jatkeeksi. Koko albumista tuli iso menestys, sillä kaikki viisi singleä pääsivät top vitoseen. Myöhemmin I Can’t Dance (#7, 1991) täydensi bändin top ten -hittien lopulliseksi määräksi seitsemän.

Britannian singlelistalla top ten -hittejä on yksi enemmän, mutta korkein sijoitus on Maman (1983) nelostila. Invisible Touchista tuli top ten -menestys vasta live-version julkaisun myötä vuonna 1992. 

Invisible Touchin jälkeen Collins saavutti uransa kenties suurimman soolosukseen hitillä Another Day in Paradise (1989) – neljä viikkoa Hot 100 -listan kärjessä – ja albumilla But Seriously (1989). Myös Mike and the Mechanics sai ykköshitin kappaleesta The Living Years (1988).

Invisible Touchilla on 370 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Video on kerännyt melko vaisusti 29 miljoonaa katselua Youtubessa.