Näytetään tekstit, joissa on tunniste brittilistat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste brittilistat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. marraskuuta 2026

Ikuisesti Mr. Brightside vol. 2

Olen aiemminkin kirjoittanut The Killersin klassikosta Mr. Brightside (2004). Ehkä taas on syytä, sillä biisi on keikkunut tänä vuonna Yhdysvaltojen ja maailman Spotify-listoilla korkeammalla kuin koskaan, viikkolistojen vitosena (USA) ja 26:ntena (maailma). Kappaleen menestys tuntuu vähän rajoittuvan angloamerikkalaisiin maihin, minkä vuoksi se on kaikkien aikojen kuunnelluimpien listalla ”vasta” sijalla 31. 

Erityisen kiinnostavaa on kuitenkin sen suosion yhtäkkinen hyppäys tämän vuoden alussa kuin taikaiskusta: viime vuoden paras sijoitus Spotifyn viikkolistoilla oli 84:s, tänä vuonna helmikuussa jo 50:s. Ja toki hauska on myös knoppitieto, että kappale on käynyt 530 listaviikon aikana Britannian singlelistan kaikilla sijoilla 36–100. Sijat 41–50 ovat tulleet erityisen tutuiksi tänä vuonna. Korkein sijoitus on kymmenes.

Toinen kiinnostava hitti indie rockin puolelta on The Neighbourhoodin Sweater Weather (2012), joka pärjää striimausten kaikkien aikojen maratontaulukossa selvästi Mr. Brightsidea paremmin ollen peräti kolmantena 5,02 miljardilla kuuntelulla. Sen tunnusluvut Spotifyn viikkolistoilla ovat kymmenes (USA) ja 13. (maailma).

tiistai 27. lokakuuta 2026

Freesiä kitarointia

Uudet rock-bändit eivät kauhean vahvasti menesty listoilla ihan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Yksi iloisista poikkeuksista on irlantilaisyhtye Fontaines D.C., joka niittää merkittävää listamenestystä erittäin monessa maassa. Tuore Dopamine Chamber nappasi Britanniasta ja Australiasta ykköstilan, Saksasta kakkossijan, Suomesta kasipaikan ja jopa Yhdysvalloista 14. sijan, vaikka yhtye ei siellä ollut aiemmin yltänyt 97. sijaa korkeammalle.

Bändin kappaleista Marianne pääsi Britannian singlelistalla 12:nneksi ja lähdin tutkimaan, mikä on viimeisin tuoreeltaan (ei siis vanha Tiktok-hitti tms.) top teniin päässyt yhtyeen esittämä rock-single. Lukitsen vastaukseksi varmaan neloseksi yltäneen Linkin Parkin The Emptiness Machinen syksyltä 2024. Tame Impala on vähän rajatapaus, koska studio-olosuhteissa se on periaatteessa Kevin Parkerin sooloprojekti, mutta Draculahan on ollut iso hitti sekä Britanniassa (#2) että Yhdysvalloissa (#5).

keskiviikko 26. elokuuta 2026

”Perämetsien Barbie” on poissa

Popkulttuuri-ikoni Dolly Partonin menehtymisestä syöpään uutisoitiin eilen. Hän oli 80-vuotias. Partonin asema etenkin yhdysvaltalaisessa kulttuurikeskustelussa on merkittävä. Eräs fani kertoi, että Parton oli heille kuin kuninkaallinen – hahmo, joka yhdisti ihmisiä taustasta ja maailmankatsomuksesta riippumatta.

Poplistoilla Parton viihtyi mainettaan huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Yksi syy oli se, että kantriradiohiteillä ei useinkaan ollut asiaa esimerkiksi Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle, vaikka Parton keräsi peräti 25 kantrilistan ykköstä. Usein, kun hän ylitti Hot 100 -kynnyksen, tulokset olivat kuitenkin hulppeita. Top ten -hittejä kertyi hänen elinaikanaan vain kolme, mutta niistä kaksi (9 to 5 ja Islands in the Stream) ylsivät kärkeen asti.

Parton ei koskaan julkaissut yksittäistä jättimenestysalbumia, mutta piipahti Yhdysvaltojen albumilistalla 1970-luvulta lähtien tasaiseen tahtiin. Korkeimmat listasijoitukset tulivat kuitenkin vasta 2000-luvun puolella ja viimeiseksi jäänyt studioalbumi Rockstar nappasi hänen uransa parhaan sijoituksen käytyään kolmantena vuonna 2023.

Britanniassa Partonin listamenestys noudatti hieman samaa kaavaa kuin Yhdysvalloissa. Hän saavutti vain kaksi top ten -singlehittiä elinaikanaan ja parhaan albumimenestyksensä 2000-luvulla. Toistaiseksi korkein sijoitus on kahdesti saavutettu kakkossija. Ehkä nämä musertavat uutiset vievät hänet vielä listakärkeen. Varsinkin Jolene-albumin (1974) I Will Always Love Youlle soisi viimein kunnon listameriitit myös Partonin esittämänä.

Otsikossa mainittu Backwoods Barbie -albumi vuodelta 2008 muuten nappasi sijat 17 (US) ja 35 (UK).

lauantai 1. elokuuta 2026

Tuurihaukan ennätys

Kuten eilisessä listakatsauksessa tuli todettua, Sam Fenderin ja Olivia Deanin Rein Me Inistä tuli kaikkien aikojen eniten ykkösviikkoja Britannian singlelistalla kerännyt kappale (19 viikkoa). Aiempi ennätys oli yli 70 vuoden takaa, aivan listan alkuajoilta Frankie Lainen I Believen (#1, 1953) nimissä. 

Brittilistalla moiseen saavutukseen pääseminen edellyttää hyvin tasaista kuuntelumäärää viikosta toiseen ja paljon tuuria. Rein Me In ei ole vielä kertaakaan yli vuoden jälkeen ole joutunut ACR-tasolle (accelerated chart ratio) eli menettänyt striimimääräänsä suhteessa edellisviikkoon ja yleiseen tasoon kolmea viikkoa putkeen. Jotkut kappaleet joutuvat sille tielle parissa kuukaudessa. Rein Me Inin on pelastanut moni asia, esimerkiksi helleaalto ja jalkapallo.

Rein Me Inin kanssa samoihin aikoihin julkaistu Olivia Deanin toinen megahitti Man I Need (#1, 2025) on ollut striimeissä mitaten vielä suositumpi, mutta joutui ACR-tasolle jo aikoja sitten.

Listaanpa tähän vielä pisimpään brittilistaa hallinneet kappaleet. Tähdellä merkityt saavuttivat ykkösviikkonsa putkeen.

Sam Fender and Olivia Dean – Rein Me In (2025) – 19 viikkoa
Frankie Laine – I Believe (1953) – 18
Bryan Adams – (Everything I Do) I Do It for You (1991) – 16* 
Wet Wet Wet – Love Is All Around (1994) – 15*
Drake feat. Wizkid and Kyla – One Dance (2016) – 15*
Queen – Bohemian Rhapsody (1975) – 14
Ed Sheeran – Shape of You (2017) – 14*  

torstai 25. kesäkuuta 2026

Futishitit alamaissa

Jalkapallon arvokisoihin liittyvät pop-kappaleet ovat olleet merkittävässä roolissa etenkin Britannian listoilla aina 1990-luvun alusta lähtien. Viime vuosina, tai oikeastaan vuodesta 2014 alkaen, olen ihmetellyt miksei Englannin maajoukkueelle julkaista uutta kannatusmusiikkia, eikä sitä tullut tänäkään vuonna. David Baddielin, Frank Skinnerin ja The Lightning Seedsin Three Lions (#1, 1996) sinnittelee vielä jotenkuten, mutta mikään supersuosikki sekään ei enää ole. Skotlannin kannattamiseksi julkaistu Nick Morganin No Scotland No Party debytoi viime perjantaina sijalla 74.

Sen sijaan Shakira jaksaa hyödyntää futiskisojen keskinkertaistakin nostetta. MM-kisojen virallinen biisi Dai Dai on nousemassa tänä vuonna vähintään top 20 -hitiksi. Perjantaina se oli sijalla 28.

Shakira on saamassa ehkä pientä revanssia siitä, että vuonna 2010 englantilaiset eivät kuunnelleet innokkaimmin Waka Wakaa (#21, 2010) vaan Coca-Colan tuputtamaa K’naanin Wavin’ Flagia (#2, 2010) ja epävirallista joukkueen kannatussävelmää James Cordenin ja Dizzee Rascalin Shoutia (#1, 2010). Näitä kahta ei näy enää listoilla lainkaan. 

Englannin menestyksellä on tietenkin oma roolinsa musiikkin menestymisestä listoilla, joten katsellaan, mihin joukkueen ja futishittien rahkeet tänä vuonna riittävät.


perjantai 22. toukokuuta 2026

Viisulama

Viime viikonloppuna kilpailtiin taas musiikin saralla Eurovision laulukilpailussa. Voittajakappaleeksi valikoitui Bulgariaa edustanut Daran Bangaranga.

Kisan jälkeen kiinnosti tietenkin, miten suurella innolla kilpailukappaleita kuunnellaan. Aika vaisuksi jäi. Bangaranga nimittäin oli ainoa, joka pääsi Spotifyssa maailmanlaajuiselle päivälistalle – tosin hyvin korkealle eli 12:nneksi. Se on erinomainen suoritus. Kappaletta kuunneltiin sunnuntaina yli kolme miljoonaa kertaa. Mikään muu kilpailukappale ei yltänyt edes miljoonaan.

Tämän blogin kontekstissa erityistarkkailussa on Britannian listat ja siellä on vaisua. Edes heidän oma ehdokkaansa Look Mum No Computerin Eins Zwei Drei ole lähelläkään listasijoja. Bangaranga debytoi sentään tänään singlelistan top 40:ssä.

Brittilistalla viisujen huippuvuosi oli 2023, jolloin kisattiin Liverpoolissa. Silloin Loreenin Tattoo oli singlelistan kakkosena, Käärijän Cha cha cha kuudentena, Mae Mullerin I Wrote a Song yhdeksäntenä ja Alessandran Queen of Kings kymmenentenä. Peräti neljä euroviisuperäistä top ten -hittiä siis.

Viisufinaalin katsojamäärän romahduksesta on ollut paljon puhetta mediassa. Jotain pitäisi tehdä, sillä jopa viidenneksen pudotus vuodessa ei ole kovin kestävää.


tiistai 5. toukokuuta 2026

Monimutkaista listamatematiikkaa

Michael Jacksonin huippuvuosista kertova Michael-elokuva on ollut iso menestys teattereissa ja hänen musiikkinsa on kiinnostanut laajalti. Tällä viikolla Britannian albumilistan top 20:ssa on peräti viisi Jackson-levyä ja Yhdysvalloissakin kaksi. 

Onko Jackson sitten noin paljon suositumpi Britanniassa? Mistä moinen epäsuhta? Laskentamenetelmissä tietenkin. Britanniassa striimit allokoidaan aina vähintään kahdelle levylle, jos toinen niistä on kokoelma. Esimerkiksi jos lontoolainen kuuntelee Billie Jeanin, hän rikastuttaa sekä erikseen myynnin perusteella valikoituneen kokoelman että Thrillerin (#1, 1982) saldoa. Yhdysvalloissa taas striimit voidaan allokoida vain joko studiolevylle tai kokoelmalle ja siinä pärjää parhaiten julkaisu, joka on viikon myydyin. Melko monimutkaista. Oman lusikkansa soppaan pistää Michael-elokuvan virallinen soundtrack, jolla on myös muun muassa Billie Jean, mutta ei ole aivan selvää, onko se Britannian listalaatijien silmissä kokoelma vai soundtrackina ihan oma lukunsa.

Selvää on kuitenkin se, että Thriller palasi tällä viikolla Yhdysvaltojen albumilistan seitsemänneksi. Se on listahistorian pisimpään mukanaolosta nauttinut levy, joka on päässyt top kymppiin: 716 viikkoa. Aiempi ennätys oli Kendrick Lamarin Good Kid, M.a.a.d Cityn (#1, 2012) 642 viikkoa viime vuodelta. Metallican musta klassikkoalbumi (#1, 1991) oli top kympissä 625. viikollaan.

tiistai 10. maaliskuuta 2026

Vanha vauhdittaa uutta

Striimiaika on muuttanut listoja paljon, sekä hyvässä että pahassa. Hyvää on ainakin se, että koska striimaus mittaa musiikin kuuntelua, samanaikaisten listahittien määrä per artisti ei ole samalla tavalla rajattu kuin myyntiin pohjautuneella aikakaudella. Tosin brittilistojen laatija The Official Charts Company on rajoittanut listanimikkeiden määrän kolmeen ns. lead artistia kohden, mutta ei nyt mennä siihen.

Se, että artisti voi menestyä listoilla samanaikaisesti usealla hitillä, tekee kilpailusta kovempaa. Joidenkin mielestä on myös tylsempää, jos top viidessä on vaikka kolme Olivia Deanin kappaletta.

Kaksi aika mielenkiintoista artistia juhlii tällä hetkellä useammalla, eri vuosina julkaistulla kappaleella Britannian sinkkulistan top 40:ssä: Zara Larsson ja Dominic Fike. Jos joku olisi esimerkiksi kolme vuotta sitten ennustanut tämän niin… no, onnea hänelle! Larssonin vanha hitti Lush Life (#3, 2016) nousi yllättäväksi viraalimenestykseksi ja sittemmin hän on päässyt top teniin PinkPantheressin kanssa (Stateside, #3, 2026) ja top 20:een viimevuotisella singlellään Midnight Sun (#20, 2025). Dominic Fiken isompaa hittiä kaiveltiin myös viime vuosikymmeneltä, sillä nyt sijalla 14 oleva Babydoll julkaistiin jo 2018. Mutta Larssonin tapaan se hyödytti myös uutta musiikkia, sillä 27:nneksi noussut White Keys ilmestyi viime marraskuussa. Kiinnostus vanhaan ruokkii myös kiinnostusta uusia biisejä kohtaan!

tiistai 24. helmikuuta 2026

Sitkeää kipuamista

Varsinkin Britannian singlelistalla nähdään nykyään todella sitkeitä kappaleita kipuamassa aina vain ylemmäs ja ylemmäs. Viime perjantaina Sam Fenderin ja Olivia Deanin duetto Rein Me In nousi vasta 35. viikollaan kärkeen, mikä on ennätys siinä mielessä, että kappale ei välillä ehtinyt tipahtaa pois. Vuosien ja vuosikymmenten jälkeenkin ykköseksi päässeitä kappaleita on tietenkin useita, mm. ne pari isoa jouluhittiä.

Rein Me Inin ykkössijaa avitti se, että usea suositumpi kappale joutui ACR-kategoriaan (accelerated chart ratio), jossa striimien lukumäärä puolitetaan. Rein Me In ei silti ole erityisen ”heikko” brittiykkönen, sillä sitä kulutettiin viime viikolla myynniksi muutettuna 43400 yksikköä. Viime vuonna kärkeen päästiin huonommalla lukemalla kahdeksan kertaa. Jos ACR:ää ei olisi, Olivia Dean olisi silti ykkösenä, sillä Man I Need oli taas viikon suosituin kappale Britanniassa. Se on hämmentävästi kerännyt vain yhden virallisen singlelistan ykkösviikon, mutta onneksi edes sen.

keskiviikko 28. tammikuuta 2026

Legenda elää – toistamiseen

Koska listojen kärjessä ei nykyään yleensä tapahdu mitään triviamielessä erityisen kiinnostavaa, pitää suunnata katse alemmille sijoille. Tällä viikolla huomion kohteena on jo kauan sitten myyttiseksi populaarikulttuurihahmoksi edennyt Jeff Buckley, jonka ainoaksi jääneen studioalbumin Grace (1994) kappale Lover You Should’ve Come Over on kehittynyt tänä talvena ihan oikeaksi listahitiksi. Se on Britannian sinkkulistalla sijalla 61 ja debytoi eilen myös Yhdysvaltojen Hot 100 -listan 97:ntenä. Siitä tuli siis esimerkiksi Fleetwood Macin Landsliden tapaan uusi listahitti kymmeniä vuosia ilmestymisensä jälkeen.

Buckley on siinäkin mielessä kiinnostava, että on aika harvinaista, että artistilta nousee listoille postuumisti kaksi eri kappaletta ajallisesti näin etäällä toisistaan. Hänethän nimittäin tunnettiin pitkään cover-versiosta Leonard Cohenin klassikosta Hallelujah, joka pääsi jopa brittilistan kakkoseksi vuonna 2007. Lover You Should’ve Come Over on kuitenkin juuri äsken ottanut haltuun Buckleyn kuunnelluimman hitin tittelin. Sillä on 431 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa, Hallelujahilla 430 miljoonaa.

keskiviikko 26. marraskuuta 2025

Tekoälyn harmaata aluetta

Moni saattoi ehtiä huomata melko mystisen Haven-nimisen artistin I Run -kappaleen listoilta muutama viikko sitten. Se kuitenkin katosi nopeasti ja syyksi ehdittiin spekuloida musiikkibisneksen kuumaa perunaa eli tekoälyä. Esimerkiksi brittilista-asiantuntija, mielipiteiltään aika ”vanhaksi jääräksi” osoittautunut James Masterton epäili kappaletta saman tien tekoälyn aikaansaannokseksi. The Official Charts Company kertoi lausunnossaan kappaleen ainoastaan rikkovan heidän sääntöjään.

Tekijät selvittivät, että kappaleen tekemisessä on käytetty tekoälyä, mutta että laulusuoritus on ihan oikean ihmisen esittämä, sitä on vain Suno-ohjelmalla muutettu kuulostamaan rehellisesti sanoen ”geneeriseltä naisääneltä”. 

Kohun jälkeen I Run on nyt levytetty uudelleen. Artistin nimi on nyt HVN. Ihan yhtä korkealla sitä ei nähdä vielä listoilla, sillä kun kappale kerran on poistettu striimauspalveluista, suosiota on hyvin vaikeaa samassa mittakaavassa saada takaisin. Tällä hetkellä HVN:n ja Kaitlin Aragonin I Run on kuitenkin jo Britannian Spotify-listalla sijalla 25.


keskiviikko 15. lokakuuta 2025

Ennätys ja ensikertalainen

Kuten on monessa paikassa ja monella eri tavalla raportoitu, Taylor Swiftin The Life of a Showgirl rikkoi maanantaina ensimmäisen viikon kulutusennätyksen Yhdysvalloissa, missä sitä kulutettiin myynniksi muutettuna 4,002 miljoonaa kappaletta. The Life of a Showgirlillä on vain 12 biisiä, eli striimauksissa se ei yltänyt lähellekään hänen omaa ennätystään, joten Swiftin panostus fyysiseen levymyyntiin kymmenine versioineen oli viisasta. Albumi on Swiftin 15. ykkönen Yhdysvaltojen albumilistalla. 

Aiempi paras albumilistan avausviikon tulos oli Adelen 25:n 3,482 miljoonaa vuonna 2015. Sitä taas ei voinut aikoinaan ollenkaan kuunnella striimipalveluista, joten vaikka variantteja oli vain yksi, fanien oli pakko ostaa albumi. 

Vuonna 2007 aloitettu Kevin Parkerin projekti – tai yhtye, miten vain – Tame Impala vuorostaan on kasvattanut suosiotaan vanhojen hittiensä avulla ja nyt se on edennyt jo niin hyvälle tasolle, että projekti sai viimein ensimmäisen top 40 -hittinsä Britannian singlelistalla kappaleella Dracula. Yhdysvaltojen Hot 100 -listallakin biisi on päässyt jo 55:nneksi. Tuleva halloween-sesonki tuskin ainakaan hillitsee kuuntelijoita. 

keskiviikko 20. elokuuta 2025

Hitikkäitä elokuvia

Netflixin KPop Demon Hunters -elokuva on ollut kesän merkittävimpiä popkulttuuri- ja listailmiöitä. Sen suurin hitti Golden on yltänyt sekä Yhdysvaltojen Hot 100 -listan että Britannian singlelistan kärkeen ja soundtrack Yhdysvaltojen albumilistan kakkoseksi. Britanniassa se olisi päässyt ykköseksi, jos eri esittäjien soundtrackit kelpaisivat varsinaiselle albumilistalle.

Animaatioelokuvassa kamppailee kaksi ”demoneita metsästävää” ryhmää Huntr/X (tytöt) ja Saja Boys (pojat). Kyseessä on aika mielenkiintoinen juonellinen, joskin yhä binäärinen, näkemys vanhasta Popstars: The Rivals -konseptista. Ryhmien listahitit ovat jakautuneet melko kristillisesti puoliksi: Huntr/X esittää suurimman (Golden) ja Saja Boys kaksi seuraavaksi suosituinta (Soda Pop ja Your Idol).

Nuo kolme ovat yltäneet top kymppiin sekä Britannian singlelistalla että Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla. Hot 100 -listalla kolme top ten -hittiä samasta elokuvasta on ainutlaatuinen saavutus tällä vuosituhannella. Sitä parempaan eli neljään ylipäätään koskaan ovat päässeet vain Saturday Night Fever (1977), Grease (1978), Purple Rain (1984) sekä ehkä unohdetuimpana Waiting to Exhale (1995). 

Britanniassa jyräsivät aikoinaan pitkälti samat elokuvat, mutta sieltä pitää erikseen nostaa Evita (1996), joka toi Madonnalle peräti kolme top ten -merkintää.

torstai 24. heinäkuuta 2025

Pimeyden prinssi poplistoilla

Ozzy Osbourne menehtyi tiistaina. Hän oli 76-vuotias. Kuten moni muukin rocklegenda, Osbourne ansaitsi arvostuksensa ja suosionsa lähinnä tärkeimpien poplistojen ulkopuolella, mutta kyllä hänet nähtiin silloin tällöin niilläkin. 

Black Sabbath ylsi kotimaassaan Britanniassa kerran singlelistan kärkikymmenikköön tunnetuimmalla hitillään Paranoid (#4, 1970). Top 40 -merkintöjä kertyi seitsemän. Albumilistalta tuli kaksi ykköstä ja kymmenen top ten -merkintää.

The Osbournes -sarjan suosio toi Ozzylle hänen soolouransa ainoan top ten -hitin ja se olikin sitä suurempi, sillä Kelly-tyttären kanssa levytetty versio Black Sabbathin Changesistä ylsi jopa kärkeen vuonna 2003. Soololevyt ovat keränneet viisi top ten -merkintää albumilistalta.

Yhdysvalloissa Black Sabbath pääsi kahdesti Hot 100 -listalle. Albumilistan ykköspaikka tuli viimein 13-albumilla (2013). Soolo-Ozzyllekin Hot 100 -lista on melko harvinaista mutta säännöllistä herkkua. Top ten -ovetkin avautuvat kahdesti vierailijana, ensin Lita Fordin kanssa Close My Eyes Foreverillä (#8, 1989) ja Post Malonen kanssa Take What You Wantilla (#8, 2019). Nyt ainakin Crazy Trainin (1980) striimimäärät ovat kuolemauutisoinnin myötä niin hyvät, että Billboardin pitäisi päästää se listalle. Jos niin käy, hänellä olisi Hot 100 -merkintöjä peräti viidellä vuosikymmenellä (kuudella, jos Black Sabbath lasketaan).

Yhdysvaltojen albumilistalla Ozzy on menestynyt mallikkaasti: yhdeksän top ten -merkintää.

tiistai 15. heinäkuuta 2025

Kokenut ensikertalainen

Kuten perjantaina listakatsauksessa kävi ilmi, yhdysvaltalainen dj ja tuottaja MK eli Marc Kinchen nousi ensimmäistä kertaa urallaan Britannian singlelistan kärkeen hitillään Dior, jonka laulaa brittiartisti Chrystal.

Tavallaan tuo ensikertalaisuus ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Kinchen on vuosikymmeniä remiksannut hittejä ja välillä hänen versionsa on ollut se kaikkein suosituin. Vuonna 2013 Kinchenin remix Storm Queenin kappaleesta Look Right Through ylsi Britannian singlelistalla ykköseksi. Hän ei kuitenkaan ole saanut siitä krediittiä aikakirjoihin, kuten ei myöskään Nightcrawlersin Push the Feeling Onista (#3, 1994). Niinpä ensimmäinen virallinen top ten -merkintä tuli vasta 2017 kappaleella 17 (#7, 2017). Niitä on nyt kaikkiaan kolme.

Viisikymppinen Kinchen on melko iäkäs ykköshitin tekijä. Edellinen noin vanhana brittikärkeen päässyt uuden hitin tekijä oli Eminem 51-vuotiaana kappaleellaan Houdini (2024). David Guetta oli 54-vuotias, kun I’m Good (Blue) piipahti kärjessä syksyllä 2022. Uuden siksi, että Whamin Last Christmas pyörii keulilla joka vuosi ja Andrew Ridgeley on 62-vuotias.

tiistai 24. kesäkuuta 2025

Kipinän hetki

Vanhat kappaleet pyörivät striimilistoilla koko ajan, mutta suurin osa niistä ei joko koskaan ylitä virallisen listan kynnystä (listan sääntöjen puitteissa) tai ovat jo aiemmin yltäneet listoille.

Viime viikkoina Coldplayn kappale Sparks on noussut aiempaakin suositummaksi striimilistoilla, minkä ansiosta se debytoi lähes 25 vuotta ilmestymisensä jälkeen sekä Britannian singlelistalla (40) että Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla (93). Biisi julkaistiin Parachutes-albumin riviraitana, mutta on sittemmin kohonnut keikkasuosikiksi ja muutenkin Coldplay-kappaleiden eturiviin. Biisillä on pitkälti toista miljardia kuuntelua Spotifyssa.

Toinen vastaavanlainen tapaus on Radioheadin OK Computer -klassikkolevyn (1997) kappale Let Down, joka on tälläkin hetkellä Britannian Spotify-listalla top 40:ssä. Virallisella singlelistalla se on päässyt vain 85:nneksi ACR-säännöistä (accelerated chart ratio) johtuen.


keskiviikko 23. huhtikuuta 2025

Laavassa nopeasti kypsytettyä kanaa

Perjantain listakatsauksessa tuli ohimennen todettua, että Jack Blackin Minecraft-elokuvaa varten levyttämästä Steve’s Lava Chicken -kappaleesta tuli Britannian singlelistahistorian lyhyin top 40 -hitti, kun se nousi 21:nneksi. Kappale kestää vain 34 sekuntia. Edellinenkään ennätyksen haltija ei ollut kovin pitkä: Jonny Trunkin ja Wisbeyn The Ladies' Bras (#27, 2007) kestää 36 sekuntia. Se tuli tunnetuksi Danny Bakerin All Day Breakfast -podcastista.

Alle kaksiminuuttisia hittejä on ollut todella runsaasti varsinkin viime vuosina, mutta heti, kun kellotetaan minuutin pintaan, määrä vähenee huomattavasti. Lyhyin top ten -hitti (47 sekuntia) on The Munchkinsin Ding-Dong The Witch Is Dead, joka vietiin peräti kakkoseksi vuonna 2013 Margaret Thatcherin kuoltua. Sekin on peräisin elokuvasta, nimittäin The Wizard of Ozista (1939).

Yhdysvaltojen Hot 100 -lista on tämän suhteen kinkkisempi, sillä siellä nähdään koko ajan lyhyitä interludeja, jotka eivät varsinaisesti ole hittejä, vaan pääsevät listalle osana albumien menestystä. Lyhyin listaykkönen on Maurice Williams and the Zodiacsin Stay (1960), joka kestää minuutin ja 36 sekuntia.

Mainittakoon vielä, että vaikka Jack Blackia ei tunneta varsinaisesti sooloartistina, hän on saavuttanut kaksi brittilistan top 40 -merkintää sooloartistina ja kaksi Tenacious D -yhtyeen riveissä. Steve’s Lava Chickenin 21. tila on hänen korkein sijoituksensa toistaiseksi.

tiistai 28. tammikuuta 2025

Krediitit vinksin vonksin

Viikonloppuna uutisoitiin laajalti (ainakin Britanniassa), että Robbie Williams nousi Better Man -elokuvan soundtrackin ykkössijan ansiosta jakamaan eniten ykkösalbumeita keränneen artistin tai yhtyeen manttelia The Beatlesin kanssa. Molemmilla on 15 ykköstä (mikä on mielestäni aika vähän vuodesta 1956 lähtien kootulla listalla, kuten listakatsauksessa mainitsin, mutta ei mennä nyt siihen).

Better Manin ykkössijassa on yksi eriskummallinen piirre. Williams ei nimittäin yksin esitä suurinta osaa albumin kappaleita, vaan ne ovat uusia versioita ja kreditoitu pääasiassa Better Man -elokuvan ääninäyttelijöille. Silti levy on laitettu ainoastaan Williamsin nimiin. Järkevämpi esittäjä olisi täten ”Motion Picture Cast Recording”, mutta tällöin levy ei pääsisi varsinaiselle albumilistalle, vaan kokoelma- sekä soundtrack-listalle.

Herää kysymys, onko tässä tarkoituksella levy-yhtiö junaillut Williamsille otsikot 15. ykkösalbumista, jotta hän voisi myöhemmin tänä vuonna ilmestyvällä uudella studiolevyllä siirtyä yksin kärkeen?

Better Man -soundtrack jää joka tapauksessa lyhytaikaiseksi listamenestyjäksi, sillä se romahti jo maanantain väliaikatiedoissa 69:nneksi.

tiistai 3. joulukuuta 2024

Joulun tähti

Islannista kotoisin oleva Laufey Lín Bing Jónsdóttir eli tuttavallisemmin Laufey ei ole ollut kovin näkyvästi esillä vielä Suomessa, mutta tässä blogissa häneen on voinut törmätä pari kertaa, sillä viimevuotinen hittialbumi Bewitched ylsi sekä Yhdysvaltojen että Britannian top 20:een ja sen johtosingleä From the Startia on kuunneltu Spotifyssa pitkälti yli 500 miljoonaa kertaa.

Aivan uuden vaihteen Laufey on saanut listauralleen joulumusiikista. Tällä hetkellä hänellä on Yhdysvaltojen Spotify-listalla kolme biisiä ja Britannian singlelistan väliaikatiedoissa uudessa Red One -elokuvassa soiva Christmas Magic sekä jo tuttu tulkinta Winter Wonderlandista ovat peräti sijoilla 16 ja 17. Niitä avittaa ikivanhoihin jouluhitteihin verrattuna SCR-status (standard chart ratio), mutta kuitenkin.

Kontrasti aiempaan on suuri, sillä nuo ovat Laufeyn ainoat kunnolliset hittimerkinnät Britanniasta. From the Start käväisi aikoinaan 92:ntenä ja Beabadoobeen kanssa tehty A Night to Remember 84:ntenä. Toivottavasti Laufey ei jää ainoastaan joulunajan tähdeksi.

tiistai 26. marraskuuta 2024

Kun nimi ei enää kanna

Viime viikolla julkaistiin kolme listojen näkökulmasta melko mielenkiintoista hiipuneiden tähtien albumia. Ne ovat pitkään kantrin ja joulumusiikin parissa eksyksissä olleen Gwen Stefanin, suosion hiipumisen kanssa kipuilevan Shawn Mendesin sekä yleisesti huonossa listajamassa olevia r&b-veteraaneja edustavan Mary J. Bligen uudet levyt.

Näiden levyjen listamenestys Britanniassa jäi todella vaisuksi: vain Shawn Mendesin Shawn pääsi mukaan sijalle 22. Yhdysvalloissa kolmesta kaksi ylsi listalle: Shawn sijalle 26 ja Gwen Stefanin Bouquet 95:nneksi. Heikoin käsi jaettiin tällä erää siis Mary J. Bligelle, mikä on surullista, koska Gratituden on sanottu olevan hänen viimeinen studioalbuminsa. Kaikki kolme ovat joka tapauksessa uran kehnoimpia albumilistasaavutuksia.

Mendes on saanut sentään Hot 100 -hittejäkin viime vuosina, mutta muiden osalta on ollut todella hiljaista. Tässä koottuna Gwen Stefanin ja Mary J. Bligen viisi tuoreinta Hot 100 -merkintää.

Gwen Stefani:
Happy Anywhere (with Blake Shelton) – #32, 2020
Nobody but You (with Blake Shelton) – #18, 2020
Make Me Like You – #54, 2016
Used to Love You – #52, 2015
Baby Don’t Lie – #46, 2014

Mary J. Blige:
Good Morning Gorgeous – #83, 2021
Mr. Wrong (feat. Drake) – #87, 2011
Bridge Over Troubled Water (with Andrea Bocelli) – #75, 2010
I Am – #55, 2009
The One (feat. Drake) – #63, 2009