lauantai 31. joulukuuta 2011

Kalenterivuosi kuukausi kuukaudelta

Olen aiemmin kirjoittanut viikonpäivistä ja vuosiluvuista brittilistoilla, joten mikäpä sen luontevampaa kuin jatkaa kuukausilla! Tässä brittilistahistorian merkittävimmät kuukausien mukaan nimetyt hitit ja vähän muutakin aiheeseen liittyvää.

Pilot – January (#1, 1975)
Bay City Rollersin jäsenten muodostaman skottibändin hitti nousi ykköseksi vasta helmikuussa ja jäi heidän ainoaksi top ten -sinkukseen. Biisin tuotti Alan Parsons.

Barbara Dickson – January February (#11, 1980)
Barbara Dickson on ainoa, joka nimesi singlensä helmikuuksi ja käytti vielä kylkeen tammikuutakin. Hassua kyllä, January February julkaistiin vasta maaliskuussa.

Maaliskuu (March) on hankala, sillä sanalla on kaksoismerkitys – sehän tarkoittaa myös marssia ja verbinä marssimista. Kalenterikuukaudesta ei liene laulanut kukaan, mutta esimerkiksi Nine Inch Nailsillä on March of the Pigs -niminen single (#45, 1994).

Pat Boone – April Love (#7, 1958)
April Love on samannimisen elokuvan tunnussävelmä ja ylsi USA:n Hot 100 -listan kärkeen. The Jesus and Mary Chainin korkein brittilistasijoitus tuli April Skiesilla (#8, 1987).

The Bee Gees – First of May (#6, 1969)
Gibbit tarjoavat haikeata vapputunnelmaa ja Joe T. Vannellin tanssihitin The Sweetest Day of May (#45, 1995) päivä saattaa olla mikä tahansa toukokuun päivä. ”I've never felt this way, oh my sweetest day of May”.

Jamiroquai – Seven Days in Sunny June (#14, 2005)
Viikko aurinkoista kesäkuuta ja Jamiroquai. Mikäs sen mukavampaa. BT:n klubihitti Flaming June (#19, 1997) julkaistiin kahdesti vajaan vuoden sisään, muttei kertaakaan kesällä. Roxette lauloi rennosta kesäkuisesta iltapäivästä: June Afternoon (#52, 1996).

Bomb the Bass – Winter in July (#7, 1991)
Upea Winter in July oli hittinikkari Guy Sigsworthin ensimmäisiä menestyksiä. Brittipopparit Ocean Colour Scene ylsi top 40:iin singlellä July/In the News (#31, 2000), samoin Kelis toissavuotisella tanssihitillään 4th of July (Fireworks), joka kertoo tietenkin USA:n itsenäisyyspäivästä. Indieyhtye Apartment yhdisti kesäkuukaudet kappaleessa June July, joka ilmestyi Everyone Says I'm Paranoid -singlen toisena a-puolena (#67, 2006).

Robin Gibb – August October (#47, 1970)
Kalenterista inspiroituneelle, nyt syövän kourissa riutuvalle Robin Gibbille ei riittänyt Bee Geesin toukokuu, vaan piti laulaa myös elo- ja lokakuusta. Kappaleessa mainitaan lisäksi huhti-, touko-, heinä-, syys- ja marraskuu. Counting Crowsin läpimurtoalbumi vuodelta 1993 on nimeltään August and Everything After.

Earth, Wind & Fire – September (#3, 1978)
Kolme syyskuusta kertovaa kappaletta on yltänyt brittilistan kolmanneksi, EW&F:n hitin lisäksi David Whitfieldin My September Love (1956) sekä Carole Kingin It Might As Well Rain Until September (1962). Green Dayn Wake Me Up When September Ends (2005) nousi kahdeksanneksi. Ja ei sovi unohtaa September -nimistä ruotsalaispopparia, jonka Cry for You oli top ten -single (#5, 2008).

JJ72 – October Swimmer (#29, 2000)
Kimeä-äänisen Mark Greaneyn johtama irlantilaisyhtye oli hetken Britannian kuumimpia bändejä. Kiinnostavasti he myös menestyivät siellä paremmin kuin kotimaassaan, vaikka eivät koskaan saaneet top 20 -sinkkua.

Wyclef Jean – Gone Till November (#3, 1998)
Clefin biisi on myydyin marraskuusingle, mutta toki Guns N' Rosesin November Rain (#4, 1992) muistetaan paremmin. Se olisi saattanut myydäkin enemmän, jos ei olisi ilmaantunut kauppoihin maaliskuussa. Morrisseyn marraskuu on tietenkin synkkä: November Spawned a Monster (#12, 1990), ja Carter the Unstoppable Sex Machine laulaa Kelisin tapaan tietystä päivästä kappaleella Born on the 5th of November (#35, 1995).

The Four Seasons – December '63 (Oh What a Night) [#1, 1976]
Joulukuun voisi olettaa olevan laulujen suosituin kuukausi, mitä se onkin, mutta arkistoista löytyi ainoastaan kahdeksan listasingleä, jonka nimessä se mainitaan. The Four Seasonsin ykköshitti ylsi listoille myös vuonna 1988. Se oli myös jenkkiykkönen. Flowers in December on Mazzy Starin ainoa top 40 -single (#40, 1996). Paria viikkoa myöhemmin elokuuta albumin nimessään korostanut Counting Crows siivitti listoille kappaleen A Long December (#62, 1996).

Hyvää uutta vuotta kaikille!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Listanimi: Common

Lonnie Lynn eli Common aloitti uransa 1990-luvun alkupuolella nimellä Common Sense. Aluksi hän oli ainoastaan hip hopin undergroundin tähti, mutta 2000-luvun albumit ovat keränneet laajempaakin suosiota.

Commonin ensimmäinen lista-albumi oli kakkosalbumi Resurrection (1994), mutta top 100 -kuparisen rikkoi One Day It’ll All Make Sense (#62, 1997). Vuosituhannen vaihduttua oltiin jo top 20:ssa Like Water for Chocolatella (#16, 2000), jota vauhditti miehen uran ensimmäinen Hot 100 -hitti The Light (#44, 2000).

Raja-aitoja kyseenalaistanut Electric Circus (2002) jäi joulumarkkinoiden humussa albumilistan 47:nneksi, mutta siltä lohkaistiin Commonin toinen singlehitti, Mary J. Bligen avustama Come Close (#65, 2002). Samoihin aikoihin partneriksi levylle ja makuuhuoneeseen löytyi Erykah Badu. Love of My Life (An Ode to Hip Hop) -leffasinglestä tuli top ten -hitti (#9, 2002), joka toi pariskunnalle Grammy-pystin, tosin heidän jo erottuaan.

Common oli suosionsa huipulla ja Bestä (2005) tuli sekä kriitikoiden että yleisön suosikki. Se debytoi USA:n kakkosena ja myi kultaa. Seuraaja Finding Forever (2007) pisti vielä paremmaksi ja toi Commonille hänen uransa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan ykkösalbumin.

Kaupallinen huippu oli täten saavutettu ja tanssirytmien kanssa flirttaillut Universal Mind Control (2009) jäi 12:nneksi. Tällä viikolla tuore The Dreamer/The Believer hapuilee suurin piirtein samoille sijoille ilman merkittävää singletukea.

Love of My Life on Commonin ainoa top ten -hitti Hot 100 -listalla. Mainittujen lisäksi hän on yltänyt pari kertaa top 50:n huonommalle puolelle ja Kid Cudin vieraana kappaleella Make Her Say 43:nneksi vuonna 2009.

Common ei ole koskaan käynyt Britannian singlelistan top 40:ssä. Macy Grayn avustama Geto Heaven ylsi 48:nneksi vuonna 2001. Täsmäaseeksi kaavailtu Lily Allen -duetto Drivin’ Me Wild (2007) väsähti 56:nneksi. Albumilistalla hänen parhaansa on Finding Foreverin 35. sija. Be jäi hieman alemmas 38:nneksi.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Uskon joulusingleen (ja maailma pelastuu)

Britannian Channel 5 koosti yhdessä The Official Charts Companyn kanssa ohjelman brittilistahistorian myydyimmistä joulun ajan singleistä. Se esitettiin joulupäivänä. Listasta tuli hieman sekasikiö siksi, että sille otettiin mukaan Frankie Goes to Hollywoodin The Power of Loven (1984) kaltaisia kappaleita, jotka eivät ole varsinaisia joululauluja, mutta jotka olivat hittejä nimenomaan jouluna. Minäkin yhdistän East 17:n Stay Another Dayn ensisijaisesti jouluun pelkästään ajankohdan (ja kellojen) vuoksi. Toinen hieman vastaava esimerkki on Cliff Richardin The Millennium Prayer (1999).

Mutta onneksi listasta tuli niin kattava, että pienten korjauksien ja lisäselvitysten avulla siitä sai hyvän pohjan koota rankingin myydyimmistä joululauluista.

Ketään ei varmasti yllätä, että Band Aidin Do They Know It's Christmas (1984) on historian ostetuin joulusingle. OCC merkitsi sille 3,65 miljoonan kappaleen myynnin. Käytännössä unohtunut Band Aid II:n versio muutamaa vuotta myöhemmin myi alle puoli miljoonaa. Sen sijaan Band Aid 20:n näkemys vuodelta 2004 oli taas iso menestys ja on käynyt kaupaksi pitkälti yli 1,1 miljoonaa kertaa.

Toiseksi ostetuin saattaa yllättää jotkut: Boney M:n Mary's Boy Child/Oh My Lord (1978) on reilusti edellä vuodesta toiseen Suomenkin radioissa renkutettavaa Whamin Last Christmasia (1984). Toiseksi myydyimmän version Mary's Boy Childista on luikauttanut Harry Belafonte vuonna 1962 uudelleen julkaistulle To Wish You a Merry Christmas -albumilleen.

Last Christmasin korkein sijoitus viikkolistoilla on kakkonen, samoin kuin nykyklassikoiksi luettavien The Poguesin Fairytale of New Yorkin (1987) sekä Mariah Careyn All I Want for Christmas Is Youn (1994). Knoppi Last Christmasiin liittyen: Wikipedian mukaan se ei ole yltänyt ykköseksi muualla kuin Irlannissa.

Sladen Merry Xmas Everybody ja Wizzardin I Wish It Could Be Christmas Everyday julkaistiin samana vuonna 1973 ja niiden viikkolistasijoituksiksi tuli ykkönen sekä neljäs. Molemmat ovat tuttu näky listoilla myös 2010-luvulla.

Bing Crosbyn White Christmas (1942) lienee myynyt enemmän kuin 1,46 miljoonaa, mutta brittilistahistoria ei ulotu 1940-luvulle asti.

Alkuperäisen OCC:n listan myyntiluvut olivat vuoden 2010 lopulta, mutta päivitin itse lisäksi tänä jouluna listoille nousseiden kappaleiden luvut. Esimerkiksi All I Want for Christmas Is You on allaolevalla listalla korkeammalla kuin OCC:n versiossa.

Britannian ostetuimmat joulusinglet

1 – Band Aid – Do They Know It's Christmas (1984) – 3,65 miljoonaa
2 – Boney M – Mary's Boy Child/Oh My Lord (1978) – 1,84
3 – Wham! – Last Christmas (1984) – 1,62
4 – Bing Crosby – White Christmas (1942) – 1,46
5 – Harry Belafonte – Mary's Boy Child (1962) – 1,18
6 – Slade – Merry Xmas Everybody (1973) – 1,17
7 – Band Aid 20 – Do They Know It's Christmas (2004) – 1,15
8 – Cliff Richard – The Millennium Prayer (1999) – 0,91
9 – Johnny Mathis – When a Child Is Born (1976) – 0,89
10 – The Pogues feat. Kirsty Maccoll – Fairytale of New York (1987) – 0,88
11 – Cliff Richard – Mistletoe and Wine (1988) – 0,86
12 – Mariah Carey – All I Want for Christmas Is You (1994) – 0,86
13 – John Lennon & Yoko Ono – Happy Xmas (War Is Over) (1971) – 0,86
14 – Mud – Lonely This Christmas (1974) – 0,81
15 – East 17 – Stay Another Day (1994) – 0,78
16 – Shakin' Stevens – Merry Christmas Everyone (1985) – 0,74
17 – Wizzard – I Wish It Could Be Christmas Everyday (1973) – 0,63
18 – St. Winifred's School Choir – There's No One Quite Like Grandma (1980) – 0,61
19 – Greg Lake – I Believe in Father Christmas (1975) – 0,47
20 – The Wombles – Wombling Merry Christmas (1974) – 0,46

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Listakatsaus, vko 52

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love
2. (2.) LMFAO – Sexy and I Know It
3. (3.) Bruno Mars – It Will Rain
4. (5.) Flo Rida – Good Feeling
5. (4.) Katy Perry – The One That Got Away
6. (6.) Jay-Z & Kanye West – Ni**as in Paris
7. (7.) Adele – Someone Like You
8. (9.) David Guetta featuring Usher – Without You
9. (8.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
10. (10.) T-Pain featuring Wiz Khalifa & Lily Allen – 5 O’Clock

We Found Love on ensimmäinen Rihanna-single, joka saavutti kahdeksan ykkösviikkoa, ja myös vuoden pisimpään ykkösenä keikkunut biisi.
We Found Loven viikkopisteet eivät ole olleet mitenkään murskaavia – se ei esimerkiksi mahdu vuoden 15 ostetuimman singlen joukkoon ja LMFAO:n Sexy and I Know It on käynyt viime viikotkin kaupaksi paremmin. We Found Loven kärkipaikan takeeksi onkin muodostunut ylivoimainen radiokannatus suhteessa pahimpiin kilpailijoihinsa.
Sexy and I Know It peesaa yhä kakkosena, nyt jo seitsemättä viikkoa. Ennätyksiin on vielä matkaa, mutta toisaalta edellinen näin pitkään hopeapalliin viehtynyt hitti oli Lady Gagan Bad Romance (2009), joka jäi ilman ykkössijaa. Melko hyvin unholaan jäänyt Mario Winansin, P. Diddyn ja Enyan I Don’t Wanna Know (2004) kokosi kahdeksan viikkoa, niin ikään käymättä kärjessä. Sexy and I Know Itillä on vielä saumansa.
Snoop Doggin ja Wiz Khalifan leffahitti Young, Wild and Free debytoi taannoin kymmenentenä ja palasi nyt top 20:iin sijalle 18. Selena Gomez & The Scenen Love You Like a Love Song debytoi jo puoli vuotta sitten, mutta nousi tällä viikolla ensimmäistä kertaa top 30:een 26:nneksi. Jessie J:n Domino (28) saavutti top 30:n kymmenessä viikossa. Price Tag ylsi 23:nneksi.
Keshan Sleazy -kappaleesta tehty remiksaus Sleazy 2.0: Get Sleazier debytoi 37:ntenä – tai se on jostain syystä merkitty palaajaksi. Biisille antavat oman panoksensa Lil Wayne, Wiz Khalifa, T.I. sekä yllättävän näkyväksi (tämä, Beyoncé, Lloyd) äitynyt André 3000.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Michael Bublé – Christmas
2. (3.) Adele – 21
3. (4.) Justin Bieber – Under the Mistletoe
4. (2.) The Black Keys – El Camino
5. (15.) Lady Antebellum – Own the Night
6. (8.) Nickelback – Here and Now
7. (7.) Drake – Take Care
8. (6.) Andrea Bocelli – Concerto: One Night in Central Park
9. (13.) Scotty McCreery – Clear as Day
10. (5.) Amy Winehouse – Lioness: Hidden Treasures

Michael Bublén Christmas pysyy kärjessä neljättä viikkoa ja on matkalla vuoden toiseksi myydyimmäksi albumiksi. Se myydyin, Adelen 21, on nyt viettänyt 13 viikkoa sekä ykkösenä että kakkosena.
Lady Antebellumin Own the Night ponkaisi 14. listaviikollaan viikon tauon jälkeen takaisin top teniin viidenneksi. Kantritähdistä myös Scotty McCreery palasi top teniin, jossa hän piipahti viimeksi muutama viikko sitten, ja Jason Aldeanin kolmatta miljoonaa myynyt My Kinda Party hyppäsi 16:nneksi.
Viikon korkein uutuus on Anthony Hamiltonin kuudes studioalbumi Back to Love sijalla 12. Hamilton ei ole vielä kertaakaan käynyt top tenissä, mutta sijat 11, 12 ja 13 ovat tulleet tutuiksi. Tuon 11. tilan saavutti The Point of It All (2008).
Vince Guaraldi Trion vuonna 1965 ilmestynyt A Charlie Brown Christmas nousee joka vuosi listoille, mutta tällä kertaa se ylsi peräti 23:nneksi, korkeammalle kuin koskaan aiemmin cd-aikakaudella. Vaikea sanoa, paljonko sitä on ostettu aikojen saatossa, mutta Soundscan-ajan mittari käy neljättä miljoonaa. Pianisti Guaraldi menehtyi sydänkohtaukseen vain 47-vuotiaana vuonna 1976 .
Snoop Doggin ja Wiz Khalifan leffakytky Mac and Devin Go to High School debytoi 29:ntenä. Muutamaa sijaa alempana näyttäytyy Metallican Beyond Magnetic -digi-EP, jonka voisi tulkita jonkinlaiseksi yritykseksi korjata Lulun (#36, 2011) aiheuttamia imagovahinkoja. Metallicalla on peräti viisi ykköstä.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) The Military Wives Choir with Malone & Mealor – Wherever You Are
2. (1.) Little Mix – Cannonball
3. (-) Lou Monte – Dominick the Donkey
4. (-) Alex Day – Forever Yours
5. (2.) Coldplay – Paradise
6. (3.) Olly Murs – Dance with Me Tonight
7. (6.) Flo Rida – Good Feeling
8. (4.) Lloyd featuring André 3000 – Dedication to My Ex (Miss That)
9. (7.) Avicii – Levels
10. (5.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love

Walesiläissäveltäjä Paul Mealorin säveltämä ja Gareth Malonen johtaman Military Wives -kuoron esittämä Wherever You Are on brittilistan tämän vuoden ylivoimainen jouluykkönen. Sitä ostettiin ensi tietojen mukaan 556 000 kappaletta, reilusti yli kaksi kertaa niin paljon kuin Little Mixin Cannonballia viime viikolla.
Military Wives Choir on nimensä mukaisesti sotaväen vaimoista ja läheisistä koostettu kuoro, jonka vaiheita seurattiin BBC:n ohjelmassa. Singlen tuotot ohjataan asevoimien perheiden hyväksi.
Nyyhkykonseptin vastapainoksi jouluykkösen tittelistä kamppailivat viime viikolla kärkeen ponkaissut X Factor -voittaja Little Mix, aasista kertova joululaulu, Youtube-tähti Alex Dayn Forever Yours ja Nirvanan Smells Like Teen Spirit -klassikko.
Toinen on näistä ehdottomasti kiinnostavin: Lou Monten Dominick the Donkey, joka kertoo joulupukkia avustavasta italialaisesta aasista. Kappale julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1960, eikä se ole aiemmin noussut brittilistoille. Dominick ykköseksi -kampanjan pani alulle BBC Radio 1:n Chris Moyles, mutta sen suosio riitti lopulta kolmanteen tilaan.
Jo alkusyksystä tiedettiin Nirvanan Smells Like Teen Spiritin saavan oman kampanjansa tavoitteenaan suoriutua samoin kuin Rage Against the Machinen Killing in the Name pari vuotta sitten. Kampanja ei kuitenkaan nostanut singleä edes niin korkealle kuin se ylsi tuoreeltaan vuonna 1992, eli seitsemänneksi, vaan se jäi 11:nneksi.
Youtubessa suosioon noussut Alex Day joutui pärjäämään ilman erityistä kampanjointia, mutta Forever Yours debytoi silti neljäntenä. Dayn Youtube-kanavalla on yli 480 000 tilaajaa. Hän oli mukana Chartjackers-kokoonpanon I’ve Got Nothing -singlellä (#36, 2009).
Top 40:n muut tulokkaat ovat jouluaiheisia: X Factor -tyrkky Stacey Solomonin mainokseen laulama versio Chris Rean Driving Home for Christmas -hitistä (27) sekä The Only Way Is Essex -näyttelijöiden tulkinta Last Christmasista (33). Molemmat alkuperäisesityksetkin ovat top 40:ssä.
Kuten ennakoin, Leona Lewisin Hurt romahti kahdeksannelta sijalta suoraan ulos top 40:stä aina 68:nneksi. Flo Ridan Good Feeling on nyt laskeutunut 2-3-4-5-6-7, liekö vastaavaa riviä siunaantunut kenellekään aiemmin.


Britannian albumit Top 10


1. (1.) Michael Bublé – Christmas
2. (2.) Amy Winehouse – Lioness: Hidden Treasures
3. (4.) Olly Murs – In Case You Didn’t Know
4. (3.) Coldplay – Mylo Xyloto
5. (5.) Rihanna – Talk That Talk
6. (6.) Adele – 21
7. (7.) Rebecca Ferguson – Heaven
8. (9.) Westlife – Greatest Hits
9. (8.) Ed Sheeran – +
10. (10.) One Direction – Up All Night

Albumilistan tapahtumat jäivät luonnollisesti vähiin. Christmasia ostettiin 317 000 kpl, joten se ylitti miljoonan myydyn albumin rajan ja jatkoi ykkösenä kolmatta viikkoa. Jähmeän top tenin ainoat nousijat ovat Olly Mursin taannoinen ykkönen In Case You Didn’t Know sekä Westlifen kokoelma, jonka paras sijoitus on neljäs.
Take Thatin Progress-kiertueen livetaltiointi petrasi kuusi sijaa debyyttipaikalleen 12:nneksi. Jessie J:n esikoinen Who You Are ei ole ikinä käynyt kärjessä, mutta kipusi viisi pykälää 14:nneksi ja on myynyt lähes triplaplatinaan oikeuttavan määrän.
Rod Stewartin Storyteller hyppäsi tähän asti parhaalle sijoitukselleen 31:nneksi. Sealin Soul 2 piipahti taannoin 24:ntenä, mutta on sittemmin sinnitellyt top 40:ssä ja keikkuu tälläkin viikolla 38:ntenä. Rihannan Loud palasi taas top 40:iin 46–39.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joululahjaksi radiolistoja

Blogini joululahja on hyvin perinteinen (eli lajissaan jo toinen) katsaus USA:n suurimpiin radiohitteihin.

Viime vuoden suurimmaksi radiohitiksi merkittiin vähemmän yllättäen Pitbullin ja kumppaneiden Give Me Everything, joka valloitti aallot maaliskuussa ja on siitä lähtien keikkunut soitetuimpien listoilla. Mediabasen mukaan popasemat soitettivat toiseksi eniten Katy Perryn ja Kanye Westin E.T.:tä, mutta Billboard rankkasi sen Radio Songs -laskennassa vasta viidenneksi. Sen mukaan radioaaltoja hallineen Perryn hiteistä suurin oli Firework.

Bruno Mars sai kaksi kappaletta top teniin, vaikka Just the Way You Are nousi hitiksi Billboardinkin kalenterissa jo vuoden 2010 puolella. Nicki Minajin Super Bass oli suurin naisräppärin menestys sitten Missy Elliottin Work Itin (2002).

Cee-Lo Greenin soolomenestys rajoittui Fuck Youhun, mutta Britanniassa hänen The Lady Killer -albumiaankin on ostettu tuplaplatinan verran. Moves Like Jagger joutui kalenterin uhriksi ja nousi hitiksi liian myöhään yltääkseen top teniin.

Vuoden yllättäjiä ovat sijoille 18 ja 20 päätyneet OneRepublicin Good Life sekä Jeremihin Down on Me. Ensin mainittu on Timbalandin levy-yhtiön tällä erää viimeisiä menestystuotteita ja jälkimmäinen nosti 50 Centin pitkästä aikaa top teniin.

Huomionarvoista on, että Lady Gagan huiman nopeasti radiosoittoaan kasvattanut Born This Way jäi lyhytikäiseksi menestykseksi ja vuosirankingin 40:nneksi. Gagan suurimmaksi radiohitiksi kohosikin The Edge of Glory (23).

USA:n Top 20 -radiohitit (Billboard)

1 – Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
2 – Adele – Rolling in the Deep
3 – Katy Perry – Firework
4 – LMFAO feat. Lauren Bennett & Goonrock – Party Rock Anthem
5 – Katy Perry feat. Kanye West – E.T.
6 – Bruno Mars – Grenade
7 – Bruno Mars – Just the Way You Are
8 – Nicki Minaj – Super Bass
9 – Black Eyed Peas – Just Can't Get Enough
10 – Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
11 – Rihanna feat. Drake – What's My Name
12 – Pink – Raise Your Glass
13 – Pink – Fuckin' Perfect
14 – Enrique Iglesias feat. Ludacris & DJ Frank E – Tonight
15 – Cee-Lo Green – Fuck You
16 – Maroon 5 feat. Christina Aguilera – Moves Like Jagger
17 – Lil Wayne – How to Love
18 – OneRepublic – Good Life
19 – Rihanna – Only Girl (In the World)
20 – Jeremih feat. 50 Cent – Down on Me

Seuraavaksi tarkastellaan Mediabasen genrekohtaisia radiolistoja. Mediabasen vuosilistat julkaistiin jo samoihin aikoihin Billboardin vuosilistojen kanssa ja käsittävät saman ajanjakson eli viime vuoden marraskuun lopusta tämän vuoden marraskuun loppuun. Billboard ei käytä Mediabasen soittoraportteja vaan Nielsen BDS:n ja rankkaa biisit saavutettujen kuulijamäärien mukaan (audience impressions). Tässä on siis kyse soittomääristä.

Popasemat soittivat tietenkin eniten Pitbullin Give Me Everythingiä. Top tenin ainoa Billboardin soitetuimpien listalta puuttuva biisi on Keshan We R Who We R, joka oli Mediabasen mukaan popradioiden kymmenenneksi soitetuin.

Top 10 -popradiohitit (Mediabase)

1 – Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
2 – Katy Perry feat. Kanye West – E.T.
3 – Bruno Mars – Grenade
4 – LMFAO feat. Lauren Bennett & Goonrock – Party Rock Anthem
5 – Black Eyed Peas – Just Can't Get Enough
6 – Enrique Iglesias feat. Ludacris & DJ Frank E – Tonight
7 – Katy Perry – Firework
8 – Adele – Rolling in the Deep
9 – Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
10 – Kesha – We R Who We R

Foster the Peoplen Pumped Up Kicks ylitti hämmästyttävästi alternative- ja popasemien yleensä liian korkean genrekynnyksen lähtien nimenomaan alternative-puolelta ja sijoittuen poprankingin 37:nneksi sekä alternativen kakkoseksi. Vuoden suurin alternative-hitti oli Cage the Elephantin Shake Me Down.

Top 10 -alternative-hitit (Mediabase)

1 – Cage the Elephant – Shake Me Down
2 – Foster the People – Pumped Up Kicks
3 – The Black Keys – Tighten Up
4 – Mumford & Sons – The Cave
5 – Linkin Park – Waiting for the End
6 – Foo Fighters – Rope
7 – Rise Against – Help Is on the Way
8 – The Black Keys – Howlin' for You
9 – Awolnation – Sail
10 – Foo Fighters – Walk

Kantriasemilla eniten pyöritettiin aika yllättäen Thompson Squaren nättiä Are You Gonna Kiss Me or Not -hittiä. Top tenin biiseistä korkeimmalle Hot 100 -listalla nousi Blake Sheltonin Honey Bee (13).

Top 10 -kantriradiohitit (Mediabase)

1 – Thompson Square – Are You Gonna Kiss Me or Not
2 – Jason Aldean & Kelly Clarkson – Don't You Wanna Stay
3 – Tim McGraw – Felt Good on My Lips
4 – Billy Currington – Let Me Down Easy
5 – Kenny Chesney – Somewhere with You
6 – Sara Evans – A Little Bit Stronger
7 – Blake Shelton – Honey Bee
8 – The Band Perry – You Lie
9 – Miranda Lambert – Heart Like Mine
10 – Chris Young – Voices

Rockradiot pyörittivät viime vuonna muun muassa Apocalypticaa, tänä vuonna Stone Souria. Foo Fighters soi laajalti rockasemilla, oli kyse sitten vaihtoehtoisemmasta tai perinteiseen rockiin nojaavasta soittolistasta.

Top 10 -rockhitit (Mediabase)

1 – Stone Sour – Say You'll Haunt Me
2 – Sixx AM – Lies of the Beautiful People
3 – Seether – Country Song
4 – Foo Fighters – Rope
5 – Shinedown – Diamond Eyes
6 – My Darkest Days – Porn Star Dancing
7 – Three Days Grace – World So Cold
8 – Godsmack – Love Hate Sex Pain
9 – Alter Bridge – Isolation
10 – Theory of a Deadman – Lowlife

Lopuksi hip hopia ja r&b:tä. Mediabasen pdf tilttasi juuri ratkaisevalla hetkellä, joten tässä Billboardin versio suurimmista hip hop- ja r&b-hiteistä. All I Want Is You -albumillaan läpi lyönyt Miguel löi isolla hitillä palanneen Kelly Rowlandin. Lil Wayne on mukana kolmella top viiden biisillä ja Floetrystä soolouralle ponkaissut Marsha Ambrosius yllätti sekä Far Away -hitillään että albumilistan kakkossijalla.

Top 10 -r&b ja hip hop (Billboard)

1 – Miguel – Sure Thing
2 – Kelly Rowland feat. Lil Wayne – Motivation
3 – Chris Brown feat. Lil Wayne & Busta Rhymes – Look at Me Now
4 – DJ Khaled feat. Drake, Rick Ross & Lil Wayne – I'm on One
5 – Marsha Ambrosius – Far Away
6 – Waka Flocka Flame feat. Roscoe Dash & Wale – No Hands
7 – Big Sean feat. Chris Brown – My Last
8 – Trey Songz – Can't Be Friends
9 – Nicki Minaj feat. Drake – Moment 4 Life
10 – Chris Brown – She Ain't You

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kristallipallo: DJ Fresh feat. Rita Ora – Hot Right Now

Daniel Stein alias DJ Fresh nousi vuosien underground-suosion jälkeen ensin hopealevykantaan Gold Dust -singlellä (#24, 2010) ja sitten suoraan brittiykköseksi Kosheenista tutun Sian Evansin laulamalla Louderilla (2011). Helmikuussa DJ Fresh julkaisee uuden hittiehdokkaan Hot Right Now, jonka vokaalit esittää Sarajevossa syntynyt Rita Ora.

Ora on Jay-Z:n Roc Nationin kiinnityksiä eli hänelle voisi povata suurin piirtein samanlaista uraa kuin Alexis Jordanille, tosin Oran habitus viittaa enemmänkin Jessie J:n suuntaan.

Tuleeko tästä tanssihitti ja Britannian top ten -single? Tulee, veikkaan ma.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Porras kerrallaan

Mainitsin katsauksessa ohimennen, että brittilistahistoriassa viisi singleä on laskeutunut pykälä kerrallaan kärkipaikalta alemmas aina viidenneksi asti. Takerrutaan aiheeseen tarkemminkin.

Viimeisin noista harkitusti perääntyneistä ykkösistä on siis Lady Gagan Poker Face, joka keväällä 2009 vietti kolme viikkoa kärjessä ja laskeutui 1-2-3-4-5. Sen jälkeen se pysyi toisen viikon viidentenä kunnes putosi kuudenneksi. Säntillistä touhua kerrassaan.

Muut neljä järjestyksessään jokaista top 5 -paikkaa viikon hallinneet ykköset ovat Dickie Valentinen Finger of Suspicion (1954), Tommy Edwardsin It's All in the Game (1958), Michael Jacksonin You Are Not Alone (1995) sekä Eminemin The Real Slim Shady (2000).

Flo Ridan Good Feeling siis debytoi kakkosena ja on sittemmin laskeutunut pykälä kerrallaan kuudenneksi. Muun muassa Didon White Flag (2003) käyttäytyi samoin, paitsi että se vietti ensin kakkosena kaksi viikkoa.

Oma lukunsa ovat hauskasti sijoituslukunsa tuplanneet singlet. Kaikkiaan neljä ykköstä on onnistunut putoamaan säntillisesti viidessä viikossa 16:nneksi eli 1-2-4-8-16. Ne ovat Chicagon If You Leave Me Now (1976), Ian and the Blockheadsin Hit Me with Your Rhythm Stick (1978), Abban The Winner Takes It All (1980) ja Wet Wet Wetin ikiykkönen Love Is All Around (1994). The Winner Takes It All melkein tuplasi vielä kuudennenkin kerran, mutta jäi pari sijaa liian ylös 30:nneksi.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Listakatsaus, vko 51

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love
2. (2.) LMFAO – Sexy and I Know It
3. (3.) Bruno Mars – It Will Rain
4. (9.) Katy Perry – The One That Got Away
5. (5.) Flo Rida – Good Feeling
6. (8.) Jay-Z & Kanye West – Ni**as in Paris
7. (6.) Adele – Someone Like You
8. (4.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
9. (7.) David Guetta featuring Usher – Without You
10. (11.) T-Pain featuring Wiz Khalifa & Lily Allen – 5 O’Clock

Rihanna saavutti kolmatta kertaa urallaan seitsemän ykkösviikon merkkipaalun. We Found Love sivusi siis Umbrellan (2007) ja Love the Way You Lien (2010) saavutusta. Mielenkiintoista, että neito on tarvinnut kaikille kolmelle jättihitilleen miesten apua. Myös Adelen Rolling in the Deep on tänä vuonna yltänyt seitsemään ykkösviikkoon.
Ykkössija näyttää yhä melko kaukaiselta Katy Perryn The One That Got Awaylle, mutta nousemalla neljänneksi se liitti Teenage Dream -emoalbuminsa aatelistoon, johon kuului ennestään vain Janet Jacksonin Rhythm Nation 1814 sekä George Michaelin Faith. Näiltä kolmelta on lohkaistu kuusi top viisi -hittiä.
5 O’Clock on T-Painin 15., Wiz Khalifan neljäs ja tuoreen äidin Lily Allenin ensimmäinen top ten -hitti. Näiden katsausten vakkarilukijat varmaan tietävät, mitä biisiä sillä käytetään.
Glee debytoi 12:ntena versiollaan Funin ja Janelle Monáen We Are Youngista ja alkuperäinenkin listautui 53:nneksi. Se on kummankin ensimmäinen Hot 100 -merkintä. Toby Keith puolestaan on pitkällä urallaan ensimmäistä kertaa top 20:ssa, sillä Glee tulkitsi myös Red Solo Cupin (17) vauhdittaen Keithin nousua.
Adelen Set Fire to the Rain on viimein kunnon vauhdissa myös USA:ssa ja nousi 37–21. Toinen brittilaulaja Jessie J sai yllättäen ainakin toisen top 40 -hitin Dominon noustua 48–38. Britanniassa Domino ei ole saanut vielä singlekohtelua.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Michael Bublé – Christmas
2. (-) The Black Keys – El Camino
3. (2.) Adele – 21
4. (3.) Justin Bieber – Under the Mistletoe
5. (-) Amy Winehouse – Lioness: Hidden Treasures
6. (8.) Andrea Bocelli – Concerto: One Night in Central Park
7. (4.) Drake – Take Care
8. (5.) Nickelback – Here and Now
9. (-) Soundtrack – Glee: The Music, Vol. 7
10. (-) Korn – The Path of Totality

Michael Bublén Christmas on yhä ylivoimaisesti USA:n suosituin albumi. Sitä ostettiin 479 000 kpl eli yli kaksi kertaa The Black Keysin El Caminon saldo. The Black Keys saavutti toisen palkintopallipaikkansa. Brothers (#3, 2010) on myynyt kultaa.
Amy Winehousen Lioness: Hidden Treasures debytoi viidentenä, joka on kesällä menehtyneen laulajattaren toiseksi paras sijoitus. Back to Black (2006) ylsi parhaimmillaan kakkoseksi.
Gleen seitsemäs numeroitu soundtrack debytoi yhdeksäntenä ja on porukan 13. top ten -albumi. Kornilla on pidemmällä urallaan kaksi vähemmän ja lukema sisältää debyyttiä lukuun ottamatta kaikki studiolevyt. The Path of Totality debytoi kymmenentenä Skrillexin ja muiden yhteistyökumppaneiden vauhdittamana. Ykkösiä löytyy kaksi: Follow the Leader (1998) sekä Issues (1999).
Joulunalus ei ollut The Rootsille paras aika julkaista Undun, sillä se jäi 17:nneksi ja ensimmäisenä The Roots -albumina yhdeksään vuoteen ulos top tenistä. Sama ajoitusvirhe kävi kahdesti top tenissä piipahtaneelle Chevellelle (20) sekä Robin Thickelle ja T-Painille, joiden albumit debytoivat sijoilla 22 ja 28. T-Painin Revolverin sijoitus on jopa mystisen huono.
She & Himin menestyksekkääksi osoittautunut joulualbumi kasvatti myyntiään lähes 80 prosenttia nousten 26–18. Sen korkein sijoitus on 12:s.
Nightwishin Imaginaerum ilmestyi USA:ssakin toissa viikolla, mutta ei yltänyt top 200 -listalle, mikä tarkoitti melkoista pudotusta Dark Passion Playn (2007) 84. tilaan verrattuna.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Little Mix – Cannonball
2. (7.) Coldplay – Paradise
3. (1.) Olly Murs – Dance with Me Tonight
4. (3.) Lloyd featuring André 3000 – Dedication to My Ex (Miss That)
5. (4.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love
6. (5.) Flo Rida – Good Feeling
7. (8.) Avicii – Levels
8. (-) Leona Lewis – Hurt
9. (10.) Ed Sheeran – Lego House
10. (6.) T-Pain feat. Wiz Khalifa & Lily Allen – 5 O’Clock

Little Mixin Cannonball jatkaa X Factor -voittajien ykkösputkea, mutta joululistan ykköseksi sillä ei ole asiaa – siitä lisää ensi viikolla. Cannonballia ostettiin viikossa kuitenkin enemmän kuin mitään muuta singleä koko vuonna.
Damien Ricen alkuperäisesitys käväisi yhdeksäntenä aiemmin tänä vuonna ja palasi nyt 19:nneksi. Little Mix on luikauttanut myös En Voguen Don’t Let Go (Love) -hitin, joka hyppäsi taas mukaan 27:nneksi.
Coldplay käytti tarjottimelle asetellun X Factor -boostin hyväkseen ja nousi Paradisella kakkoseksi. Heillä on yhä vain yksi ykkössingle, Viva la Vida (2008), mutta nyt jo kolme kakkosta.
Flo Ridan Good Feeling on laskeutunut tasaisesti porras kerrallaan: 2-3-4-5-6. Viimeksi vastaavaa harkintaa osoitti Lady Gagan Poker Face (2008), joka hiipi 1-2-3-4-5. Brittilistahistoriassa kaikkiaan viisi sinkkua on ykkössijan jälkeen käyttäytynyt samoin.
Kolme ykköstä saavuttaneen Leona Lewisin taustavoimat tekevät kaikkensa, jotta neidon ura ei valuisi tiskiveden lailla viemäriin. Albumijulkaisu siirrettiin nelossijalta nopeasti romahtaneen Collide -singlen jälkeen hamaan tulevaisuuteen ja Lewis tuupattiin studioon levyttämään pari coveria. Nine Inch Nailsin ja Johnny Cashin tutuksi tekemä Hurt debytoi nyt kahdeksantena, mutta on sekin jo matkalla alaspäin. Nine Inch Nailsin Hurtia ei ole nähty brittilistoilla, mutta Cashin versio ylsi Personal Jesuksen toisena A-puolena 39:nneksi syksyllä 2003.
X Factor -finalistien yhteissingle romahti tutusti nopeasti pois kärkipaikoilta. Sen sijaan Rizzle Kicksin uusi hitti Mama Do the Hump petrasi 44–18 ja on heidän neljäs top 20 -singlensä. Katy Perryn The One That Got Away nousi toistaiseksi parhaalle sijalleen 20:nneksi.


Britannian albumit Top 10

1. (2.) Michael Bublé – Christmas
2. (1.) Amy Winehouse – Lioness: Hidden Treasures
3. (8.) Coldplay – Mylo Xyloto
4. (4.) Olly Murs – In Case You Didn’t Know
5. (5.) Rihanna – Talk That Talk
6. (6.) Adele – 21
7. (3.) Rebecca Ferguson – Heaven
8. (7.) Ed Sheeran – +
9. (11.) Westlife – Greatest Hits
10. (9.) One Direction – Up All Night

Christmas jatkoi varmaa kulkuaan. Ykkösviikko on albumille vasta toinen, mutta se on kasvattanut myyntiään tasaisesti viikko viikolta. Samalla Bublén edellinen levy Crazy Love (2008) löytää miljoonien ostokertojen jälkeenkin yhä uusia ystäviä ja kipusi 23:nneksi. Se lienee ollut myös hyvä ponnahduslauta suosioon Sharon Jones and The Dap-Kingsille, joka vierailee Baby (You’ve Got What It Takes) -kappaleella.
Coldplayn Mylo Xyloto on hieman keskinkertaisen alun jälkeen löytänyt hyvin yleisöä eikä X Factor tietenkään haitannut. Se on albumilistan harvoja merkittäviä nousijoita yhdessä Crazy Loven, Draken Take Caren (48–37) ja niin ikään tv-näkyvyyttä saaneen The Bee Geesin Number Ones -kokoelman kanssa (40–24). Tuo kooste debytoi seitsemäntenä vuonna 2004. Bee Geesiltä on senkin jälkeen julkaistu kolme listoille yltänyttä kokoelmaa, joista The Ultimate (2009) kävi 19:ntenä.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Listanimi: The Black Keys

Joskus indiepuolelta tupsahtaa supertähdiksi tasaisia puurtajia. Dan Auerbachin ja Patrick Carneyn The Black Keys on juuri sellainen yhtye, jonka voi nostaa, jos ei aivan USA:n tämän hetken suosituimmaksi rockyhtyeeksi, niin ainakin viiden suosituimman joukkoon.

Vuonna 2001 perustetun ohiolaisduon suksee ei lohjennut helposti. Kaksi ensimmäistä albumia The Big Come Up (2002) sekä Thickfreakness (2003) saivat korkeintaan pienen piirin huomiota. Kolmas kerta sanoi jo osaksi toden: Rubber Factorylta (2004) lohkaistiin brittilistan hännille yltäneet singlet 10 AM Automatic (66) sekä Till I Get My Way/Girl Is on My Mind (62), ja itse albumi nousi sijalle 62.

Magic Potion (2006) vei kaksikon ensimmäistä kertaa USA:n albumilistan top sataan, mutta vasta Attack & Release (2008) singautti heidät musamedian lemmikeiksi ja kunnon tähdiksi. Kotimaasta tuli 14. ja Britanniasta 34. tila. Brothers (2010) nosti jo USA:n top kolmeen ja kultalevytasolle. Uusi El Camino debytoi juuri kakkosena.

Britanniassa Brothers ja El Camino debytoivat kumpikin sijalla 29, mutta huomattavasti erilaisin myyntiluvuin. Esimerkiksi kesällä julkaistuna El Camino olisi varmasti yltänyt top teniin.

Kummallista kyllä, Britannian singlelista on ollut The Black Keysille hurjan hankala. Heillä ei ole ainuttakaan top 75 -merkintää sitten mainitun Till I Get My Way/Girl Is on My Mindin. Lonely Boy saavutti juuri ja juuri tilastokelpoisuuden eli pinnisti top sataan. Se nousi viime viikolla Hot 100 -listan 69:nneksi eli on heidän toinen ja toistaiseksi suurin jenkkihittinsä.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Lunta tupaan

Britannian sinkkulistalle tuppautuu joskus melko kiinnostavia kappaleita, jotka listautuvat top 75:een ensimmäistä kertaa vaikka ovat ikivanhoja ja kenties jopa klassikoita. Tällä viikolla sellainen on Dean Martinin Let It Snow, Let It Snow, Let It Snow (1959), joka debytoi 70:ntenä. Kappalehan ei tietenkään ole Martinin oma eikä hän esittänyt sitä edes kolmantena, mutta jostain syystä nimenomaan hänen versionsa poimittiin taannoin NOW Christmas -kokoelmalle, jonka avulla se varmaan myös ylsi listalle.

Martinin uralle siunaantui vain yksi ykkönen (Memories Are Made of This, 1956), mutta neljä kakkosta.

STT levitti jälleen masentavaa rocklistapropagandaansa ympäri suomalaista mediaa. Nightwishin rockalbumilistaseikkailuihin takertuivat muun muassa Aamulehti ja Hesari. Tuo lista tuskin kiinnostaa ketään ja on siitä obskuureimmasta päästä, mutta virallinen yhtä kaikki. Oikeassa elämässä 69:nneksi yltänyttä Imaginaerumia ostettiin suurin piirtein 7500 kpl, mikä lienee aika lailla linjassa 25:ntenä debytoineen Dark Passion Playn (2007) avausviikon kanssa.