Näytetään tekstit, joissa on tunniste Billboard. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Billboard. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. joulukuuta 2024

Lokakuusta lokakuuhun

Billboardin vuosilistat rullaavat nykyisin lokakuusta lokakuuhun, missä ei ole paljon järkeä, jos minulta kysytään. Mutta ei kysytä, joten tässä heidän viralliset top top -listauksensa hittien ja albumien osalta.

US Billboard Hot 100 Songs, 2024

1. Teddy Swims – Lose Control
2. Shaboozey – A Bar Song (Tipsy)
3. Benson Boone – Beautiful Things
4. Post Malone featuring Morgan Wallen – I Had Some Help
5. Jack Harlow – Lovin’ on Me
6. Kendrick Lamar – Not Like Us
7. Sabrina Carpenter – Espresso
8. Tommy Richman – Million Dollar Baby
9. Zach Bryan featuring Kacey Musgraves – I Remember Everything
10. Hozier – Too Sweet

Vaikka rankingin mittaaminen alkoi reilusti viime vuoden puolella, kappaleista seitsemän kuitenkin ilmestyi tänä vuonna eli siltä osin homma ei mennyt kauheasti pieleen. 



US Billboard 200 Albums, 2024

1. Taylor Swift – The Tortured Poets Department
2. Taylor Swift – 1989 (Taylor’s Version)
3. Morgan Wallen – One Thing at a Time
4. Noah Kahan – Stick Season
5. Drake – For All the Dogs
6. SZA – SOS
7. Zach Bryan – Zach Bryan
8. Morgan Wallen – Dangerous: The Double Album
9. Taylor Swift – Lover
10. Taylor Swift – Midnights

Tämä ranking eroaa merkittävästi (joskaan ei ykkösen osalta) tulevasta VUODEN 2024 suosituimmat levyt -listauksesta, kunhan sinne tammikuun alussa päästään.

tiistai 17. syyskuuta 2024

Kontrolli radiolistoista

Laulaja Teddy Swimsin läpimurtohitti Lose Control on hitaasti mutta varmasti etenemässä yhdeksi vuoden suurimmista listamenestyksistä, jos tarkastellaan nimenomaan pidempää aikaväliä. Se on saavuttanut vain yhden viikon Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärjessä, mutta merkkautti eilen jo 35. viikkonsa top kympissä.

Tuotakin harvinaisempaa on kesän mittaan kehittynyt suksee genreradiolistoilla. Siitä tuli vasta viides hitti, joka on yltänyt kärkeen viidellä eri radiolistalla (Adult Pop, Pop, Radio Songs, Adult R&B ja Adult Contemporary). Aiemmat on listattu alle, pitää tosin muistaa, että nykymuotoinen genrelistajaottelu ei ole kovin vanha, ja ylipäätään ollut olemassa vasta 1990-luvulta lähtien.

Adele – Hello (2015)
Sam Smith – Stay with Me (2014)
Pharrell Williams – Happy (2014)
John Legend – All of Me (2014)

Kaikilla viidellä on ykkössijat mainituilta viideltä radiolistalta. Ja mielenkiintoisesti kaikki muut Lose Controlin lisäksi vastaavaan saavutukseen yltäneet ovat siis noin kymmenen vuoden takaa. Siitä voi päätellä jotain popbisneksen ja -kulttuurin syklisyydestä – tai sitten ei!

Swimsillä on toinenkin top 40 -hitti rapakon molemmin puolin (The Door) ja uusi single Bad Dreams menestynee aivan kohtalaisesti sekin.


keskiviikko 22. marraskuuta 2023

2023 meni jo…

…ainakin jos Billboardia on uskominen. Media julkisti vuoden 2023 vuosilistansa jo eilen eli tällä kertaa jopa aiemmin kuin Spotify tuuppaa maailmalleen runsaasti somenäkyvyyttä saavan Wrapped-koosteensa. 

Yhdysvaltojen suosituimmat eivät millään tavalla yllätä. Vuoden suurimmat hitit ovat Morgan Wallenin Last Night, Miley Cyrusin Flowers ja SZA:n Kill Bill – kaikki Hot 100 -ykkösiä ja paljon sekä striimipalveluissa että radiossa soineita kappaleita.

Wallen teki myös vuoden suosituimman albumin. One Thing at a Timea seurasivat Taylor Swiftin Midnights ja SZA:n SOS. Kaikki ykkösiä nekin. Lisäksi Wallen kruunattiin vuoden artistiksi.

 

Global 200 -rankingissa, joka on siis Billboardin yritys kartoittaa maailman suurimmat hitit, Flowers oli ykkönen, Reman ja Selena Gomezin Calm Down toinen ja Kill Bill kolmas.

 

Tässä blogissa listataan numeroiden kera kalenterivuoden suosituimmat heti tammikuun alussa.

torstai 1. joulukuuta 2022

Vieraat vallassa

Billboardin vuosi vaihtui tuttuun tapaan tänään, joten vuoden 2022 listalla etulyöntiasemassa ovat julkaisut, jotka menestyivät loppuvuodesta 2021 tai viimeistään tammi-helmikuussa tänä vuonna.

Yhdysvaltojen Hot 100 -listan vuosilaskelmassa keulilla on melko odotetusti Glass Animalsin ikihonka Heat Waves, joka nousi viikkolistan kärkeen historiallisesti vasta yli vuoden ikäisenä. Edes 15 viikkoa ykkösenä keikkunut Harry Stylesin As It Was ei kyennyt sitä syrjäyttämään.

Mielenkiintoisesti vuosilistan viisi suosituinta kappaletta tulevat muualta kuin Yhdysvalloista. Glass Animals, Harry Styles, Adele ja Ed Sheeran ovat brittejä, Justin Bieber kanadalainen ja The Kid Laroi Australiasta. Brittien hienoa vuotta korostaa Elton Johnin massiivinen paluuhitti Cold Heart, jolla on mukana Dua Lipa.

Billboardin Hot 100 -vuosilista (suluissa korkein sijoitus viikkolistoilla joulu-marraskuussa):

1. Glass Animals – Heat Waves (1)
2. Harry Styles – As It Was (1)
3. The Kid Laroi and Justin Bieber – Stay (1)
4. Adele – Easy on Me (1)
5. Ed Sheeran – Shivers (4)
6. Jack Harlow – First Class (1)
7. Latto – Big Energy (3)
8. Justin Bieber – Ghost (5)
9. Kodak Black – Super Gremlin (3)
10. Elton John and Dua Lipa – Cold Heart (7)

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Kadonnut lista

Viime viikkojen hämmentävin listoihin liittyvä asia on ollut eiliselle (8.12.) päivätyn Yhdysvaltojen albumilistan kohtalo. Billboardia usein mollaava Hits Daily Double kirjoitti perjantaina, että Billboardin printtilehdessä on minunkin katsaukseen postaama lista, jonka kärjessä on Travis Scottin Astroworld, siitä huolimatta, että erinäisten lähteiden mukaan 6ix9inen Dummy Boy olisi lyönyt Astroworldin noin 200 yksikön turvin.

Billboardin nettisivuillekaan tuoreinta listaa, oikeaa tai väärää, ei jostain syystä päätynyt lainkaan, eikä julkaisu ole antanut sille mitään kunnollista selitystä, muuta kuin että ”asiaa tutkitaan”. Veikkaan, että lista julkaistaan ”joskus” ja Travis Scottin Astroworldille merkitään historiankirjoihin kolme ykkösviikkoa, joista tämä siis kolmas.

En muista ainakaan 2000-luvulla tapahtuneen mitään vastaavanlaajuista Billboardin ja Nielsenin laskennoissa. Muutama vuosi sitten Lana Del Reyn High by the Beach -singlen uutisoitiin myyneen lähes 250 000 kpl ja yltävän Hot 100 -listan top teniin, mutta lopulta sen sijoitukseksi saatiin 51:s. Se virhe korjattiin hyvin nopeasti.

torstai 30. elokuuta 2018

Kesähittiobsessiosta

Listat ovat siinä mielessä kiitollinen kiinnostuksen kohde, että niitä on helppo tarkastella neutraalisti. Neutraalin tarkasteluun kyetään usein mediassa ympäri maailmaa, mutta Suomessa Spotify on käytännössä varastanut kaiken listakeskustelun. Viimeksi keskiviikkona HS Metro uhrasi Spotifyn käsittämättömälle ”kesän suosituimmat” -tiedotteelle lähes koko lehden paraatipaikan lainaten ainoastaan yrityksen edustajaa, joka ei edes tiennyt Lukas Leonin olevan suomalainen.

No, ei siitä sen enempää. Siitä tuli kuitenkin mieleen, että minua on todella kauan hämmästyttänyt ”kesän suosikit” -diskurssin lisääntyminen esimerkiksi Billboardilla. Heillä on ollut jo pitkään todella kummallinen Song of the Summer -laskenta, jossa määritetään siis kesän suurin hitti ikään kuin keinotekoisella muutaman kuukauden jaksolla olisi kauheasti tekemistä minkään kanssa – nykyään hittien perusteella ei pysty juuri sanomaan, mikä vuodenaika on kyseessä.

Tuossa HS Metron jutussakin mainittu Maroon 5:n ja Cardi B:n Girls Like You olisi aivan varmasti yhtä iso hitti globaalisti, vaikka se olisi julkaistu keskellä helmikuuta. Jaa miksi? No siksi, että suurimmassa osassa maailmaa (asukasmäärässä mitaten) on asia, jonka me pohjoisen pallonpuoliskon asukkaat miellämme kesäksi oikeastaan yhdeksän kuukautta vuodesta. Lisäksi ihan mutu-tuntumalla sanoisin, että loma-aikaan hittimusiikkia kuunnellaan VÄHEMMÄN kuin normaalisti matkojen, tapahtumien ja ulkoilun vuoksi.

Päätin huvikseni listata Song of the Summer -listan ykkösten ilmestymisajankohdat viimeisten kymmenen vuoden ajalta:

2008: Katy Perry – I Kissed a Girl – 28. huhtikuuta
2009: The Black Eyed Peas – I Gotta Feeling – 23. kesäkuuta
2010: Katy Perry feat. Snoop Dogg – California Gurls – 7. toukokuuta
2011: LMFAO feat. Lauren Bennett & Goonrock – Party Rock Anthem – 25. tammikuuta
2012: Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe – 20. syyskuuta 2011, nousi listalle maaliskuussa 2012
2013: Robin Thicke feat. Pharrell & T.I. – Blurred Lines – 20. maaliskuuta
2014: Iggy Azalea feat. Charli XCX – Fancy – 17. helmikuuta
2015: OMI – Cheerleader – 19. toukokuuta
2016: Drake feat. Wizkid & Kyla – One Dance – 5. huhtikuuta
2017: Luis Fonsi & Daddy Yankee feat. Justin Bieber – Despacito – 12. tammikuuta, remix 17. huhtikuuta

Näistä todella monet, kuten Blurred Lines, ovat myös vuoden suurimpia hittejä, jotka ovat nousseet suosioon keväällä ja jatkaneet kesään eivätkä myöhemmin julkaistut biisit ovat ehtineet niitä Billboardin deadlineen mennessä syrjäyttämään. Puhtaiksi kesähiteiksi mieltäisin käytännössä vain kolme ensimmäistä ja Cheerleaderin.

Mutta mielestäni kesähitti ei muutenkaan ole yksiselitteisesti sama asia kuin kesän suosituin kappale, vaan kesähitin statukseen liittyy nimenomaan kesän juhlistaminen. Esimerkiksi Girls Like Youta on vaikea pitää kesähittinä, koska sillä ei ole lopulta mitään tekemistä kesän käsitteen kanssa. En tiedä ymmärrättekö, mitä tarkoitan, mutta ei se mitään.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Rytmi vaihtuu

Kuun vaihteessa aletaan hiljalleen valmistautua myös siihen, että globaaliksi viralliseksi julkaisupäiväksi muodostuu perjantai ja että listojen julkaisupäivät muuttuvat. Billboardin listaviikko on 10.7. alkaen perjantai-torstai ja uusi lista julkaistaan tiistaiaamuisin. Britanniassa listat paljastetaan heinäkuun puolivälistä lähtien perjantai-iltaisin.

Siirtymävaiheessa Billboardille tulee yksi 11 päivää käsittävä lista eli lista, joka päivätään 25. heinäkuuta.

Brittilistafoorumeilla on spekuloitu paljon sillä, poistuuko hiljalleen myös brittiläisten levy-yhtiöiden tapa viivyttää monien hittien julkaisuja korkean sijoituksen takaamiseksi. Monessa tapauksessa on nimittäin huomattu, että vaikka biisi saattaa debytoida hyvin, sen listaura jää yleensä ”orgaanisesti kehittyviä” hittejä lyhyemmäksi. Tuore tällainen viivyttelyn uhri on esimerkiksi Martin Garrixin ja Usherin Don’t Look Down, joka julkaistiin monilla markkina-alueilla jo maaliskuussa, mutta Britanniassa digimyyntiin vasta kuukausi sitten. Tuloksena melko keskinkertainen yhdeksäs tila ja vain neljä viikkoa top 20:ssa. Kolmella edellisellä hitillään kaksi ykkössijaa ja yhden kakkostilan saaneen Duke Dumontin The Giver (Reprise) puolestaan on samoin leijunut netissä jo kolmisen kuukautta, mutta jostain syystä EMI hautoi sitä saarivaltakunnassa koko tämän ajan ja biisi tupsahti 32:nneksi.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Jäätävän iloinen

Billboard vaihtoi jo vuotta, kuten monet musiikkimedioistakin, ja tässä ovat Yhdysvaltojen suurimmat hitit, menestyneimmät albumit ja artistit viime vuoden joulukuun alusta tämän vuoden marraskuun loppuun.

Mitään yllätyksiähän biisi- ja albumilistoilla ei koskaan ole. Pharrellin Happyn paalupaikka oli selviö jo kuukausia sitten, samoin kuin Frozenin voitto albumilistalla. Mutta Top Artists -rankingin kärkipaikan meneminen One Directionille oli pieni yllätys. Laskennassa otettiin mukaan myös kiertueet ja näkyvyys sosiaalisessa mediassa, mikä vei One Directionin ohi loistavan hittivuoden viettäneen Katy Perryn. Beyoncélta taas puuttuivat ne megahitit ja Taylor Swiftin syksyn suurmenestys jäi osin kalenterirajoitteiden vuoksi ulos.

Hot 100 -vuosilista

1. Pharrell Williams – Happy
2. Katy Perry featuring Juicy J – Dark Horse
3. John Legend – All of Me
4. Iggy Azalea featuring Charli XCX – Fancy
5. OneRepublic – Counting Stars
6. Jason Derulo featuring 2 Chainz – Talk Dirty
7. MAGIC! – Rude
8. Meghan Trainor – All About That Bass
9. Ariana Grande featuring Iggy Azalea – Problem
10. Sam Smith – Stay with Me

Billboard 200 -vuosilista

1. Soundtrack – Frozen
2. Beyoncé – Beyoncé
3. Taylor Swift – 1989
4. One Direction – Midnight Memories
5. Eminem – The Marshall Mathers LP 2
6. Lorde – Pure Heroine
7. Luke Bryan – Crash My Party
8. Katy Perry – PRISM
9. Garth Brooks – Blame It All on My Roots: Five Decades of Influences
10. Florida Georgia Line – Here's to the Good Times

Top Artists

1. One Direction
2. Katy Perry
3. Beyoncé
4. Taylor Swift
5. Justin Timberlake  
6. Iggy Azalea
7. Ariana Grande
8. Miley Cyrus
9. Pharrell Williams
10. Eminem

Koko roskaan pääset tutustumaan täällä.

Itse käytän vuosilistassa Soundscanin kalenterivuoden laskelmia ja ne tulevat tutusti blogiini heti tammikuun ensimmäisellä viikolla.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Pinnan alla virtaa Pearl Jam

Yhdysvalloissa Hot 100 -listalle yltäminen on usein yhtä kuin hitti, mutta se ei ole ainoa mittari. Billboardilla on myös 25 nimikkeen pituinen Bubbling Under -lista, jolle sijoitetaan joka viikko käytännössä 25 eniten pisteitä saanutta, mutta Hot 100 -listan ulkopuolelle jäänyttä kappaletta. Sillä erotuksella, että kerran Hot 100 -listalle päästyään kappale ei voi enää olla Bubbling Under -listalla.

Bubbling Under keksittiin vuonna 1959, mutta se piti taukoa vuodesta 1985 vuoteen 1992. Pisimpään sillä on viettänyt yllättäen Pearl Jamin Alive (1991), joka listautui myyntisinglen ansiosta vasta vuonna 1998 ja keikkui mukana 61 viikkoa. Toinen Pearl Jamin Ten-albumin single Even Flow jumitti tasan vuoden hieman aiemmin.

Benny Benassin ja Gary Gon Cinema rekisteröi 48 viikkoa vuosina 2011–12. Tässä koko sitkeä top 5.

1 – Pearl Jam – Alive – 61 viikkoa (1998–99)
2 – Pearl Jam – Even Flow – 52 (1997–98)
3 – Benny Benassi featuring Gary Go – Cinema – 48 (2011–12)
4 – Luther Vandross – Think About You – 43 (2003–04)
5 – Rise Against – Savior – 37 (2010)

maanantai 17. joulukuuta 2012

Urbaania ja maaseutua


Kuten luvattua, kirjoitan vielä hiukan Billboardin genrevuosilistoista. Jos kahdella päälistalla ei koskaan nähdä yllätyksiä, niin genrelistoilta niitä löytyy rutkasti jo ihan senkin takia, että kappaleiden radiosoitto on merkittävässä roolissa eikä se välttämättä korreloi lainkaan myynnin ja striimausten kanssa.

Tässä nopea katsaus r&b- ja kantrilistojen top kymppeihin.

Hot R&B/Hip Hop Songs

1. Beyoncé – Love on Top
2. Usher – Climax
3. Wale featuring Miguel – Lotus Flower Bomb
4. Drake featuring Lil Wayne – The Motto
5. Kanye West, Big Sean, Pusha T & 2 Chainz – Mercy
6. Miguel – Adorn
7. Trey Songz – Heart Attack
8. 2 Chainz featuring Drake – No Lie
9. Chris Brown featuring Kevin K-MAC McCall – Strip
10. Drake featuring Nicki Minaj – Make Me Proud

No okei, ei tässä kyllä mitään yllätystä nähty. Drake oli yhä r&b-radioiden ykkössuosikki ja 2 Chainz löi toden teolla itsensä läpi. Suomessakin on herätty Miguelin olemassaoloon, mutta hän sai vielä Adorniakin isomman r&b-hitin jo viime vuonna singlestä Sure Thing.

Hot Country Songs

1. Josh Turner – Time Is Love
2. Brantley Gilbert – You Don't Love Her Like I Do
3. Jana Kramer – Why Ya Wanna
4. Dustin Lynch – Cowboys and Angels
5. Gloriana – (Kissed You) Good Night
6. Tim McGraw – Better Than I Used to Be
7. Eli Young Band – Even If It Breaks Your Heart
8. Easton Corbin – Lovin' You Is Fun
9. Eric Church – Springsteen
10. Luke Bryan – Drunk on You

Ostavan yleisön ja radion maut eroavat toisistaan eniten kantrilistalla, sillä Josh Turnerin Time Is Love ylsi Hot 100 -listalla vain 44:nneksi ja Brantley Gilbertin You Don't Love Her Like I Do jäi top 50:n alapuolelle, samoin Jana Kramerin Why Ya Wanna. Radiossa ne soivat kuitenkin pitkään ja paljon. Time Is Love ei yltänyt kantrilistoilla viikkolistan kärkeen vaan parhaimmillaan kakkoseksi. Hot 100 -listalla valtavan hyvin pärjänneet Eric Churchin Springsteen ja Luke Bryanin Drunk on You pääsivät toki nekin top teniin. Nuo kaksi olivatkin vuoden myydyimmät mieskantriartistit yhdessä Jason Aldeanin kanssa.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Rajat ylittävää genrelistapolitiikkaa

Billboardin genrelistat esiintyvät blogissani suhteellisen harvoin, mutta toki näin järisyttävä uutinen ansaitsee oman postauksensa: Billboard on nimittäin päättänyt yhdistää aiemmin radiosoittoon perustuneisiin listoihin myös myynnin ja streaming-palvelujen kuuntelut ja muutenkin uudistaa niitä.

Tähän kohtaan sopii iltapäivälehtien otsikoinnista tuttu ilmaisu ”Kansa raivostui!”. Ei siksi, etteikö myyntiä ja striimauksia olisi voinut lisätä formulaan, vaan siksi, että siihen lisättiin myös kaikkien muiden kanavien soitot. Eli jos esimerkiksi kantrihitti soi popasemilla, se on kantrilistalla erityisasemassa.

Kysymys kuuluukin, onko mitään järkeä siinä, että kantrilistan ykkösenä on Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Together eli biisi, jonka soittomäärät kantriradioissa ovat minimaalisia ja jonka kantriversio ei ole edes ilmestynyt myyntiin? Lisäksi esimerkiksi R&B Songs -listan uudella ykkösellä Rihannan Diamondsilla ei juuri ole r&b-asemien tukea – sen kaikki r&b-listan pisteet tulevat popasemilta ja myynnistä. Psyn Gangnam Style loikkasi Rap Songs -listan kärkeen perässään Flo Ridan Whistle, ja molempien meriitit rap-hitteinä ovat hieman kyseenalaisia.

Omasta mielestäni tehty muutos hieman vesittää koko genrelistojen tarpeellisuuden. Radiosoittoperusteiset listat ovat toki yhä olemassa, mutta niiden merkitys pienenee entisestään – kärjistäen voisi sanoa, että ne kiinnostavat enää vain alaa itseään.

Perusteellisen tarinan aiheesta voi lukea täältä.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joululahjaksi radiolistoja

Blogini joululahja on hyvin perinteinen (eli lajissaan jo toinen) katsaus USA:n suurimpiin radiohitteihin.

Viime vuoden suurimmaksi radiohitiksi merkittiin vähemmän yllättäen Pitbullin ja kumppaneiden Give Me Everything, joka valloitti aallot maaliskuussa ja on siitä lähtien keikkunut soitetuimpien listoilla. Mediabasen mukaan popasemat soitettivat toiseksi eniten Katy Perryn ja Kanye Westin E.T.:tä, mutta Billboard rankkasi sen Radio Songs -laskennassa vasta viidenneksi. Sen mukaan radioaaltoja hallineen Perryn hiteistä suurin oli Firework.

Bruno Mars sai kaksi kappaletta top teniin, vaikka Just the Way You Are nousi hitiksi Billboardinkin kalenterissa jo vuoden 2010 puolella. Nicki Minajin Super Bass oli suurin naisräppärin menestys sitten Missy Elliottin Work Itin (2002).

Cee-Lo Greenin soolomenestys rajoittui Fuck Youhun, mutta Britanniassa hänen The Lady Killer -albumiaankin on ostettu tuplaplatinan verran. Moves Like Jagger joutui kalenterin uhriksi ja nousi hitiksi liian myöhään yltääkseen top teniin.

Vuoden yllättäjiä ovat sijoille 18 ja 20 päätyneet OneRepublicin Good Life sekä Jeremihin Down on Me. Ensin mainittu on Timbalandin levy-yhtiön tällä erää viimeisiä menestystuotteita ja jälkimmäinen nosti 50 Centin pitkästä aikaa top teniin.

Huomionarvoista on, että Lady Gagan huiman nopeasti radiosoittoaan kasvattanut Born This Way jäi lyhytikäiseksi menestykseksi ja vuosirankingin 40:nneksi. Gagan suurimmaksi radiohitiksi kohosikin The Edge of Glory (23).

USA:n Top 20 -radiohitit (Billboard)

1 – Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
2 – Adele – Rolling in the Deep
3 – Katy Perry – Firework
4 – LMFAO feat. Lauren Bennett & Goonrock – Party Rock Anthem
5 – Katy Perry feat. Kanye West – E.T.
6 – Bruno Mars – Grenade
7 – Bruno Mars – Just the Way You Are
8 – Nicki Minaj – Super Bass
9 – Black Eyed Peas – Just Can't Get Enough
10 – Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
11 – Rihanna feat. Drake – What's My Name
12 – Pink – Raise Your Glass
13 – Pink – Fuckin' Perfect
14 – Enrique Iglesias feat. Ludacris & DJ Frank E – Tonight
15 – Cee-Lo Green – Fuck You
16 – Maroon 5 feat. Christina Aguilera – Moves Like Jagger
17 – Lil Wayne – How to Love
18 – OneRepublic – Good Life
19 – Rihanna – Only Girl (In the World)
20 – Jeremih feat. 50 Cent – Down on Me

Seuraavaksi tarkastellaan Mediabasen genrekohtaisia radiolistoja. Mediabasen vuosilistat julkaistiin jo samoihin aikoihin Billboardin vuosilistojen kanssa ja käsittävät saman ajanjakson eli viime vuoden marraskuun lopusta tämän vuoden marraskuun loppuun. Billboard ei käytä Mediabasen soittoraportteja vaan Nielsen BDS:n ja rankkaa biisit saavutettujen kuulijamäärien mukaan (audience impressions). Tässä on siis kyse soittomääristä.

Popasemat soittivat tietenkin eniten Pitbullin Give Me Everythingiä. Top tenin ainoa Billboardin soitetuimpien listalta puuttuva biisi on Keshan We R Who We R, joka oli Mediabasen mukaan popradioiden kymmenenneksi soitetuin.

Top 10 -popradiohitit (Mediabase)

1 – Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
2 – Katy Perry feat. Kanye West – E.T.
3 – Bruno Mars – Grenade
4 – LMFAO feat. Lauren Bennett & Goonrock – Party Rock Anthem
5 – Black Eyed Peas – Just Can't Get Enough
6 – Enrique Iglesias feat. Ludacris & DJ Frank E – Tonight
7 – Katy Perry – Firework
8 – Adele – Rolling in the Deep
9 – Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
10 – Kesha – We R Who We R

Foster the Peoplen Pumped Up Kicks ylitti hämmästyttävästi alternative- ja popasemien yleensä liian korkean genrekynnyksen lähtien nimenomaan alternative-puolelta ja sijoittuen poprankingin 37:nneksi sekä alternativen kakkoseksi. Vuoden suurin alternative-hitti oli Cage the Elephantin Shake Me Down.

Top 10 -alternative-hitit (Mediabase)

1 – Cage the Elephant – Shake Me Down
2 – Foster the People – Pumped Up Kicks
3 – The Black Keys – Tighten Up
4 – Mumford & Sons – The Cave
5 – Linkin Park – Waiting for the End
6 – Foo Fighters – Rope
7 – Rise Against – Help Is on the Way
8 – The Black Keys – Howlin' for You
9 – Awolnation – Sail
10 – Foo Fighters – Walk

Kantriasemilla eniten pyöritettiin aika yllättäen Thompson Squaren nättiä Are You Gonna Kiss Me or Not -hittiä. Top tenin biiseistä korkeimmalle Hot 100 -listalla nousi Blake Sheltonin Honey Bee (13).

Top 10 -kantriradiohitit (Mediabase)

1 – Thompson Square – Are You Gonna Kiss Me or Not
2 – Jason Aldean & Kelly Clarkson – Don't You Wanna Stay
3 – Tim McGraw – Felt Good on My Lips
4 – Billy Currington – Let Me Down Easy
5 – Kenny Chesney – Somewhere with You
6 – Sara Evans – A Little Bit Stronger
7 – Blake Shelton – Honey Bee
8 – The Band Perry – You Lie
9 – Miranda Lambert – Heart Like Mine
10 – Chris Young – Voices

Rockradiot pyörittivät viime vuonna muun muassa Apocalypticaa, tänä vuonna Stone Souria. Foo Fighters soi laajalti rockasemilla, oli kyse sitten vaihtoehtoisemmasta tai perinteiseen rockiin nojaavasta soittolistasta.

Top 10 -rockhitit (Mediabase)

1 – Stone Sour – Say You'll Haunt Me
2 – Sixx AM – Lies of the Beautiful People
3 – Seether – Country Song
4 – Foo Fighters – Rope
5 – Shinedown – Diamond Eyes
6 – My Darkest Days – Porn Star Dancing
7 – Three Days Grace – World So Cold
8 – Godsmack – Love Hate Sex Pain
9 – Alter Bridge – Isolation
10 – Theory of a Deadman – Lowlife

Lopuksi hip hopia ja r&b:tä. Mediabasen pdf tilttasi juuri ratkaisevalla hetkellä, joten tässä Billboardin versio suurimmista hip hop- ja r&b-hiteistä. All I Want Is You -albumillaan läpi lyönyt Miguel löi isolla hitillä palanneen Kelly Rowlandin. Lil Wayne on mukana kolmella top viiden biisillä ja Floetrystä soolouralle ponkaissut Marsha Ambrosius yllätti sekä Far Away -hitillään että albumilistan kakkossijalla.

Top 10 -r&b ja hip hop (Billboard)

1 – Miguel – Sure Thing
2 – Kelly Rowland feat. Lil Wayne – Motivation
3 – Chris Brown feat. Lil Wayne & Busta Rhymes – Look at Me Now
4 – DJ Khaled feat. Drake, Rick Ross & Lil Wayne – I'm on One
5 – Marsha Ambrosius – Far Away
6 – Waka Flocka Flame feat. Roscoe Dash & Wale – No Hands
7 – Big Sean feat. Chris Brown – My Last
8 – Trey Songz – Can't Be Friends
9 – Nicki Minaj feat. Drake – Moment 4 Life
10 – Chris Brown – She Ain't You

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Digitaalisia numeroita

Tämä viikko on pyhitetty numeroille. Myöhemmin laitan tänne tietoja vuoden ensimmäisen neljänneksen ostetuimmista levyistä ja nyt ajattelin kirjoittaa hieman digitaalisen singlekaupan kehityksestä Yhdysvalloissa.

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, Itunes on napannut paikan hehkutettavana listatahona – ja perässä tulee jokseenkin irrelevantti Youtube, mutta siitä ei tässä yhteydessä sen enempää. Itunesin lista päivittyy ilmeisesti 24 tunnin välein eikä yhden päivän perusteella voi aina vetää kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä sinkun menestyksestä edes viikkotasolla saati pidemmällä tähtäimellä. Levy-yhtiöt käyttävät sitä silti promotessaan julkaisuja. ”Meni suoraan Itunesin listan ykköseksi” on odotetun sinkun kohdalla kuitenkin varsin köykäinen markkinointilause, vähän kuin vaikka ”Meni hyvin kaupaksi oltuaan alessa Stockan Hulluilla päivillä”. (Älkää kysykö mistä tuo juolahti mieleen.)

Tutkimusten mukaan Itunesin markkinaosuus digimyynnistä USA:ssa on kuitenkin noin yhdeksänkymmentä prosenttia ja se on kaikkiaankin maan merkittävin musiikkikauppa – Wal-Mart jäi taakse jo muutama vuosi sitten. Digimyynti kasvaa koko ajan, mutta ainakaan vielä se ei ole täysin pystynyt täyttämään cd-myynnin alamäen aiheuttamaa kuoppaa.

Billboard on julkaissut Hot Digital Songs -listaa helmikuusta 2005. Tässä yhteydessä pitää mainita, että Hot Digital Songs -lista on eri kuin Hot Digital Tracks -lista. Jälkimmäinen erottelee eri biisien eri versiot omiksi raidoikseen. Esimerkkinä vaikka remiksaukset tai Katy Perryn E.T., josta on liikkeellä versio Kanye Westin kanssa ja ilman.

Ensimmäisiä Hot Digital Songs -listan menestyksiä helmikuussa 2005 olivat Green Dayn Boulevard of Broken Dreams sekä 50 Centin ja Olivian Candy Shop. Niitä ostettiin viikossa keskimäärin noin 45 000 kpl. Nyt viikon myydyimmät keräävät lähes järjestään 250 000 ostokertaa.

Tässä keskimääräiset viikkomyynnit ykkösille vuodesta 2005:

2005: 50 000 kpl
2006: 117 000 kpl
2007: 169 000 kpl
2008: 205 000 kpl
2009: 244 000 kpl
2010: 261 000 kpl

Prosentuaalinen kasvu on siis ollut melko huimaa lyhyessä ajassa. RIAA:n kulta- ja platinarajatkin muutettiin nopeasti sadasta ja kahdestasadasta tuhannesta puoleen miljoonaan ja miljoonaan. Nyt on selvästi nähtävissä, että myyntiluvut alkavat tasoittua, vaikkakin historian (eli siis viimeisen viiden vuoden) kovimmat viikkomyynnit ovat painottuneet viime vuoteen:

Flo Rida featuring Kesha – Right Round (636 000) – helmikuu 2009
Kesha – Tik Tok (610 000) – tammikuu 2010
Bruno Mars – Grenade (559 000) – tammikuu 2011
Katy Perry – Firework (509 000) – tammikuu 2011, sama viikko kuin Grenadella
Lady Gaga – Born This Way (509 000) – maaliskuu 2011

Edellä mainitut tammikuun viikot ovat itse asiassa joulun jälkeisiä viikkoja, jolloin ihmiset ovat innokkaasti ostaneet sisältöä joululahjaksi saamiinsa laitteisiin.

Digihistorian ostetuin biisi on The Black Eyed Peasin monsteri I Gotta Feeling (2009). Viimeisin tieto antaa sille noin seitsemän miljoonan kokonaismyynnin. USA:n äänitehistorian myydyin single on Elton Johnin Something About the Way You Look Tonight/Candle in the Wind '97, jota on myyty reilut kymmenen miljoonaa kopiota.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Munasta listahistoriaan

Lady Gagan Born This Way debytoi torstaina Hot 100 -listan ykkösenä ja on esittäjänsä kolmas ja historian tuhannes ykkönen. Hot 100 -listaahan on julkaistu vuodesta 1958.

Biisi on astellut listoille perin korskeasti, mikä ei taatusti yllätä ketään. En voisi kuvitella toista artistia, jonka musiikista ylipäätään voitaisiin olla yhtä innoissaan vuonna 2011.

Born This Way lienee ensi viikolla melkein kaikkien singlelistojen ykkösenä. Brittilistallahan se ehti jo 32 tunnissa kolmanneksi. Ensi tietojen mukaan biisiä ostettiin kolmessa päivässä 450 000 kpl Yhdysvalloissa.

Radiosoittoon perustuvalla Billboardin Pop Songs -listalla Born This Way debytoi sijalla 14. Aivan ennätysdebyytiksi se ei kelpaa, sillä Mariah Careyn Dreamlover (1993) debytoi 12:ntena. Korostan kuitenkin, että Born This Wayn ensimmäinen viikko käsitti kolme päivää. Esimerkiksi Britney Spears ei taannoin yltänyt vastaavaan edes seitsemässä.

En muista koskaan nähneeni Mediabasen laskennoissa päivätasolla yli 20 miljoonan kuulijan* lisäystä ja Born This Wayn kolmen päivän viikon tulos on 63 miljoonaa.

Näistä tapahtumista ei tietenkään voi vetää ihmeempiä johtopäätöstä siitä, millainen suksee Born This Waystä kehkeytyy pidemmällä tähtäimellä. Mutta ainakin siihen on tartuttu kuin kärpäspaperiin.

Born This Way on hyvä esimerkki levy-yhtiöiden uudesta lähestymistavasta singlemyyntiin. Nykyisin yhä useammat kappaleet julkaistaan yhtä aikaa myyntiin ja radiosoittoon. Varsinkin Britanniassa oli jo totuttu siihen, että hittejä pihdataan kuukausitolkulla. Nyt esimerkiksi Jessie J:n Price Tag ilmaantui yhtä aikaa kauppoihin ja radioasemien soittolistoille. Taktiikalla pyritään minimoimaan laiton latailu ja maksimoimaan myynti – kenties huippukorkean debyytin kustannuksella.

*Englanniksi termi on audience impressions, en osaa oikein kääntää sitä suomeksi, joten puhun kuulijoista. Kyse on siis biisin tavoittamasta ihmismäärästä.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Suomipojat Amerikassa

Apocalyptican 7th Symphony ylsi tällä viikolla Yhdysvaltojen albumilistan sijalle 31. Sen kunniaksi listaan tähän Hot 100- tai albumilistalla käyneet suomalaiset artistit ja yhtyeet. Montaa niitä ei ole, mutta vuosituhannen vaihteessa ei tainnut olla ainuttakaan*, joten eteenpäin on menty – rockvoittoisesti, luonnollisesti.

Yritettiin sitä toki ennenkin. Suurin yksittäinen markkinointitempaus (anteeksi Miisa) lienee Leningrad Cowboysin esiintyminen MTV Video Music Awardseissa vuonna 1994. Kuten MTV itse asian ilmaisi: ”We've got no explanation for that one.”

Hot 100 -noteerauksien lisäksi HIMillä ja Apocalypticalla on muitakin radiohittejä. HIMin Dark Light on ainoa RIAA:n kultalevyksi sertifioima albumi (500 000 kpl). Vinkatkaa, jos jokin julkaisu unohtui tai listassa on virheitä. Wikipedia väittää esimerkiksi Nightwishin Oncen yltäneen sijalle 42, mutta se on mielikuvituksen tuotetta.


Hot 100
Apocalyptica featuring Adam Gontier – I Don't Care (#78, 2008)
Darude – Sandstorm (#83, 2001)
HIM – Wings of a Butterfly (#87, 2006)

Top 200 -albumit

HIM – Venus Doom (#12, 2007)
HIM – Dark Light (#18, 2005)
Children of Bodom – Blooddrunk (#22, 2008)
HIM – Screamworks: Love in Theory and Practice (#25, 2010)
Apocalyptica – 7th Symphony (#31, 2010)
Apocalyptica – Worlds Collide (#59, 2008)
Nightwish – Dark Passion Play (#84, 2007)
HIM – Love Metal (#117, 2005)
Michael Monroe - Not Fakin' It (#161, 1989)*
HIM – Digital Versatile Doom: Live at The Orpheum Theatre (#168, 2008)
HIM – Deep Shadows and Brilliant Highlights (#190, 2004)
Children of Bodom – Are You Dead Yet? (#195, 2005)

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Hymyile, et kelpaa meille!

Listojen säännöt on tehty noudatettaviksi ja mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi. On tietyllä tavalla ymmärrettävää, että hittejä rankkaava Billboardin Hot 100 -lista ei hyväksy mukaan vuosia vanhoja kappaleita. Toki Billboardilla on myös listoja, joille ei aina ole vastaavia ikä- tai listaviikkorajoitteita. Esimerkiksi myydyimpien sinkkujen listalle otetaan mukaan, kunhan vain lukemat sinne riittävät.

Listakelpoisuus nousi esiin parin kiinnostavan tapauksen myötä. Edellisen listakatsauksen kommenttiosiossa mainitsin The Chemical Brothersin Further-albumin diskaamisesta brittilistalta sen vuoksi, että sitä markkinoitiin iPad-kilpailun avulla.

Esimerkiksi Prince on jakanut levyjään ilmaiseksi lehtien yhteydessä ja jäänyt vaille listasijoja, mutta se strategia on aivan toista kuin The Chemical Brothersin, sanotaanko nyt vähemmän nätisti, pelleily. Moisella arvonnalla ei ollut paljoakaan tekemistä listasijoitusten kanssa. Tulee mieleen, että kun albumin single Swoon kohosi BBC Radio 1:n soitosta huolimatta raketin lailla singlelistan Top 100:aan, painettiin Parlophonella paniikkinappulaa ja tehtiin albumista listakelvoton. Voin toki olla väärässä.

Jotenkin tajuan sen, että viisi studioalbumia putkeen listaykköseksi saanut yhtye ei halua joukon jatkoksi sijaa jostain Top 30:stä, mutta samalla kyseenalaistui monen silmissä koko Further-albumin olemassaolo.

Levy-yhtiöiden strategioissa on muutenkin joskus listojen näkökulmasta tarkastellen outoja kuvioita. Rockia ja kantria yhdistävä Uncle Kracker on juuri saanut Yhdysvalloissa isohkon radiohitin singlestään Smile. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista, mutta koska Smile oli myyntinsä (yli miljoona kappaletta) avulla pitkäikäinen hitti jo viime vuonna, se ei enää pääse Hot 100 -listalle. Täten voi sanoa, että Uncle Krackeriltä vietiin levy-yhtiön ja Billboardin yhteisvoimin melko todennäköinen Top 30 -jenkkihitti. Smile ei kelpaa vuonna 2010 edes Billboardin radiolistalle, mutta Mediabasen rankkauksessa se on tällä hetkellä Top 20:ssä.

Samaan aikaan Pinkin talvella myynnin avulla sijalla 18 käynyt Glitter in the Air sekä John Mayerin vastaavalla tavalla 25:ntenä piipahtanut Half of My Heart ovat molemmat yhä Hot 100 -listakelpoisia, sillä ne eivät erehtyneet viipymään listalla liian pitkään ensimmäisellä kerralla.

Joululauluillehan tilanne on tuttu. Esimerkiksi Mariah Careyn All I Want for Christmas Is You viettää joka vuosi hetken jenkkiradioiden tehosoitossa ja myyntilistoilla, muttei nykyisten sääntöjen vallitessa pääse Billboardin radio- tai Hot 100 -listalle. Yhtäältä sääli, toisaalta ei.

Kaikki listat eivät siis aina kerro koko totuutta – mikä osaltaan tekee niiden seuraamisesta hassulla tavalla vieläkin kiinnostavampaa.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kesähittiä metsästän

Mittari näyttää hellettä rannikkoa myöten, mikä olisi ihan mukavaa, jos viitsisi nukkua yönsä ulkosalla.

Musiikki kuuluu kesään, toki muihinkin vuodenaikoihin, mutta mediassa ei tunneta käsitteitä kevät- tai syyshitti. Vain kesähiteillä on merkitystä, kunnes joulukuussa voidaan taas miettiä, että "onko se kaikkien aikojen joululaulu Sydämeeni joulun teen, Joulumaa vai White Christmas, mitä olette mieltä".

Siispä eri julkaisut ja kanavat äänestyttävät lukijoilla ja kuuntelijoilla parasta kesähittiä. Oli se Kesäkatu tai Rusketusraidat tai Coco Jamboo, sama se. The Voicen Kesähitti 2010 -äänestyksen voitti Kymppilinjan ja Mariskan Minä. Radio Helsingin vastaava on edennyt finaalivaiheeseen.

Billboard on rankannut Yhdysvaltojen kesähittejä vuodesta 1985 viime vuoteen käteviksi, mutta luonnollisesti suppeiksi Top 10 -listoiksi. Joukossa on sekä klassikoita että melkoisia katastrofeja. Viime vuosinakin on saatu kuunnella melko laadukkaita jenkkihittejä: I Kissed a Girl, Viva la Vida, Umbrella, Crazy ja You Belong with Me muiden muassa.

Helsingin Sanomien paperilehdessä oli juttua siitä, kuinka kesähitti on näinä pirstaloituneen musiikin kuluttamisen aikoina hyvin henkilökohtainen juttu, eikä koko kansan kesähittiä enää ole olemassa. Väitteessä on vinha perä. Toisaalta, Missä se Väinö on? soi aikanaan kaikkialla, mutta on vaikea sanoa tekivätkö siitä kesähitin tuhannet soittokerrat vai yksinkertaisesti biisin hyvyys? Tässä tarkoitan hyvyydellä koko kansaan purevaa katalaa tarttuvuutta.

Pirstaloituminen johtuu mielestäni myös noista lukuisista äänestyksistä. Jokaisella nettisivulla, radioasemalla ja lehdellä on oma äänestyksensä ja jokaisen äänestyksen voittajaksi halutaan eri biisi. Mielikuva pirstaloitumisesta syntyy, kun lukee äänestyksen x voittajan olevan biisi y, jota ei itse ole kuullut Spotify-maratoninsa lomassa.

Hyvän kesähitin ominaisuuksiinhan kuuluu kollektiivisuus; kaikilla on biisistä mielipide. Valvomon Mikä kesä? on kenties parhaita kesähittejä ihan vain sen vuoksi, että sitä rakastettiin ja vihattiin tunteella. Omat henkilökohtaiset kesähititkin ovat toki kivoja. Musiikki muuttuu elämykseksi kokemusten kautta.

Oma kesähittini on ilman nallekarkkilahjuksiakin Katy Perryn ja Snoop Doggin California Gurls. Tylsä valinta, mutta ei voi mitään. Hyvänä kakkosena tulee Pariisin Kevään Tämän kylän poikii. Jos helle ei ole vienyt kaikkia mehuja, niin kertokaapa omia suosikkejanne, jotta saadaan tälle kesälle kenties yksi puolivirallinen hitti lisää.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Katse vanhempaan päin

Tämän blogin listakatsauksissa pureudutaan yleensä uutuuksiin, joten välillä on hyvä tutkia, mitkä albumit ja singlet ovat roikkuneet listoilla pidempäänkin. Alle on listattu listaviikkojen mukaan kaikki yli puoli vuotta singlelistoilla viettäneet kappaleet sekä vuoden mittariinsa keränneet albumijulkaisut. Suluissa on korkein sijoitus.


Hot 100

48 – Black Eyed Peas – I Gotta Feeling (1)
40 – David Guetta featuring Akon – Sexy Chick (5)
39 – Lady Antebellum – Need You Now (2)
32 – Train – Hey, Soul Sister (3)
32 – Michael Bublé – Haven’t Met You Yet (25)
31 – Ke$ha – TiK ToK (1)
31 – OneRepublic – All the Right Moves (18)
28 – Lady Gaga – Bad Romance (2)
28 – Kris Allen – Live Like We’re Dying (18)
26 – Trey Songz featuring Fabolous – Say Aah (9)

I Gotta Feelingistä voidaan olla montaa mieltä, mutta sen menestys ennen kaikkea myynnissä on ollut liki ennennäkemätöntä. Keskustelupalstoilla monet ovat vaatineet sen nimittämistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen suurimmaksi hitiksi ohi We Belong Togetherin sen vuoksi, että se julkaistiin vuonna 2009. Moinen olisi tietenkin typerää, eikä Billboard niin tee, mutta vaatimus on sinänsä ihan looginen.

Edellä listatuista kappaleista Top 10:ssä ovat tällä viikolla vielä Need You Now ja Hey, Soul Sister. Haven’t Met You Yet, All the Right Moves, Live Like We’re Dying ja Say Aah eivät ole netonneet erikoisen huimia myyntilukemia, mutta ovat soineet ahkerasti radiossa. Nykyisin Top 10:iin yltäminen radiosoittopainotteisin pistein on äärimmäisen hankalaa, sillä myyntipisteet ovat kautta linjan korkeammat kuin esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella. Ensimmäinen pelkillä radiopisteillä ykköseksi yltänyt kappale oli Aaliyah’n Try Again vuonna 2000; nyt se temppu on mahdoton. Tällä hetkellä varmin ykkössijan resepti on tietenkin saada myynti- ja radiosoittopiikki osumaan mahdollisimman lähelle toisiaan, mieluiten samalle viikolle. Tässä epäonnistui muun muassa Bad Romance. Toinen vaihtoehto on saada singleä kaupaksi rutkasti muita enemmän, kuten Eminem viime viikolla.


Billboard 200, Top 100

108 – Lady Antebellum – Lady Antebellum (4)
86 – Darius Rucker – Learn to Live (5)
85 – Kings of Leon – Only By the Night (4)
80 – Lady Gaga – The Fame (2)
80 – Pink – Funhouse (2)
78 – Taylor Swift – Fearless (1)
77 – Zac Brown Band – The Foundation (9)
77 – Nickelback – Dark Horse (2)
57 – Jason Aldean – Wide Open (4)

Albumikatraan keulilla on levyjä, jotka eivät ole yltäneet kummoiseen viikkomyyntiin, mutta pysyneet pinnalla puskaradion ja lukemattomien sinkkujen ansiosta (Rucker, Kings of Leon, Nickelback) tai huiman menestyksekkään kakkosalbumin peesissä (Lady Antebellum). The Famen on helppo ennustaa saavuttavan vähintään sadan viikon rajapyykin, ja myös The Foundation ja Fearless ovat viikkolistoilla yhä korkealla. Top 100:n ulkopuolella on monia vanhoja klassikkojulkaisuja, jotka eivät lähde kulumallakaan. Siksi listasin tähän vain ns. uudet roikkujat.


Britannian singlet, Top 75

47 – Black Eyed Peas – I Gotta Feeling (1)
37 – Journey – Don’t Stop Believin’ (5)
36 – Florence & The Machine – You’ve Got the Love (5)
34 – Jay-Z + Alicia Keys – Empire State of Mind (2)
31 – Black Eyed Peas – Meet Me Halfway (1)
29 – Cheryl Cole – Fight for This Love (1)
28 – Lady Gaga – Bad Romance (1)
27 – Ke$ha – TiK ToK (4)

Britannian singlelistasta on saatavilla Top 200:kin, mutta olen aina monen muun tavoin käyttänyt Top 75:ta. Alkuvuoden kenties kovin pophitti, Ke$han TiK ToK, jäi yllättäen Top 3:n ulkopuolelle, mutta on sittemmin roikkunut tiukasti mukana. Tällä viikolla edellä mainituista parhaiten sijoittui Bad Romance (32).

Journeyn kappaleesta on kirjoitettu lause jos toinenkin, mutta muistutetaan vielä, että suurin syy sen kukoistukseen on Glee-sarja. Läpilyönnille oli toki otollinen alusta, sillä Don’t Stop Believin’ kummitteli Top 200 -listalla jo pitkään ennen Gleetä.


Britannian albumit, Top 75

115 – Paolo Nutini – These Streets (3)
85 – Kings of Leon – Only By the Night (1)
81 – Scouting for Girls – Scouting for Girls (1)
77 – Beyoncé – I Am…Sasha Fierce (2)
71 – Fleetwood Mac – The Very Best of (6)
69 – Lady Gaga – The Fame (1)
68 – Michael Jackson – Number Ones (1)
65 – Lily Allen – It’s Not Me, It’s You (1)
54 – Whitney Houston – The Ultimate Collection (3)

Only By the Night putosi viime viikolla pois Top 40:stä pitkän roikkumisen jälkeen. Toinen sitkeä sissi I Am…Sasha Fierce on vielä niukasti rajan sisäpuolella.

Jätin tästä ryppäästä pois The Stone Rosesin esikoisen, joka palasi juuri Top 40:iin alennusmyyntien ansiosta, ja on viettänyt listalla 102 viikkoa. Myös These Streets ja Scouting for Girls ovat, paitsi esikoisia, niin myös ns. vanhoja julkaisuja, jotka ovat myyneet hyvin tuoreempien seuraajiensa ansiosta. Number Ones on viettänyt listalla tiiviisti aikaa viime kesästä lähtien ja vahvistaa asemaansa Jacksonin ykköskokoelmana. Kesäkuussa Suomessa konsertoivan Whitney Houstonin vuosituhannen vaihteessa ilmestynyt The Greatest Hits on toistaiseksi myynyt noin tuplasti verrattuna The Ultimate Collectioniin.

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Kantripappaa pukkaa

Vanhus-sana on saanut viime päivinä paljon huomiota, mikä osaltaan kirvoitti tämän tekstin. Pyhitetäänpä siis hetki parille kantrin veteraanille, jotka rekisteröivät parhaita saavutuksiaan vuosikymmeniin Billboardin albumilistalla.

Monessa liemessä keitetty Willie Nelson, 77, on saanut hittejä ihan viime vuosiin asti. Viimeisin Hot 100 -listakäynti on vuodelta 2006, Brokeback Mountain -leffan jälkimainingeissa sijalle 52 noussut versio kappaleesta Cowboys Are Frequently, Secretly Fond of Each Other. Pari vuotta aiemmin hän kävi aivan Top 20:n kynnyksellä duetoimalla Toby Keithin kanssa kappaleen Beer for My Horses. Tällä viikolla Nelsonin uusin studiosoolo Country Music debytoi Billboardin albumilistan sijalla 20. Samaan ylsi pari vuotta sitten jazztähti Wynton Marsalisin kanssa tehty platta Two Men with the Blues, mutta sitä edellistä Top 20 -albumia saadaan hakea 80-luvun alkupuolelta asti.

Wikipedia kertoo, että Nelson on julkaissut 81 studioalbumia, seitsemän liveä ja 15 kokoelmaa. Vyöllä ei ole yhtään päälistan kärkeen noussutta albumia, ja paras Hot 100 -listan sijoitus on viides. Kantrilistan kärkeen hän on yltänyt lukuisia kertoja sekä single- että albumipuolella.

Toinen elämänsä ehtoopuolella urotekoihin yltävä kantrinimi on Merle Haggard, 73, jonka 76. yrityksestä I Am What I Am (77) tuli 29 vuoteen esittäjänsä ensimmäinen Billboard 200 -listalle yltänyt sooloalbumi. Singlepuolella Haggard on kerännyt jopa enemmän kantriykkösiä kuin Nelson, peräti 38 kappaletta, mutta Hot 100 -listalle hän ei ole yltänyt sitten vuoden 1977.

Nelson ja Haggard ovat levyttäneet yhdessäkin pariin otteeseen. Duoalbumi Pancho & Lefty (1983) on platinastatuksineen Haggardin suurimpia menestyksiä. Itse asiassa ilman Nelsonia Haggardin listatauko olisi ylipäätään juuri mainitun 29 vuoden mittainen.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Lukeminen kannattaa aina

Hankin Amazonista Joel Whitburnin opuksen The Billboard Book of Top 40 Hits 1955-2003. Luonnollisesti ihan vain päteäkseni entistä enemmän nippelitiedolla. Ei vaan – on korkea aika alkaa kartuttaa alan kirjallisuuskokoelmaa. Olen nimittäin aivan liikaa internetin varassa mitä tulee britti- ja jenkkilistoihin. Ihana internet on kyllä hyvä väline, ei siinä mitään, mutta kirjojen lukeminen ja selaaminen laajentaa näkökulmaa listoihin ja populaarimusiikkiin yleensäkin. Normaalisti internetistä tulee haettua jotain tiettyä, kun taas kirjaa lukee vähän kerrallaan kannesta kanteen, ja matkalle mahtuu vaikka mitä.

En nimittäin päässyt kuin kohtaan Air Supply, kun oli pakko aloittaa lisätutkimukset. Australialaisyhtyeellä oli 1980-luvun alussa peräti kahdeksan Top 10 -sinkkua Yhdysvalloissa, joista yksi (The One That You Love) kävi kärjessäkin. Hittien määrään suhteutettuna tunnen bändin rikollisen huonosti (eli en ollenkaan). Tosin heillä ei ole yhtään Top 10 -menestystä esimerkiksi Suomessa tai Britanniassa.

Sitten etsin biisin Youtubesta. ”Ai tää on tää!” Odotan innolla, mitä eteeni vielä tuleekaan.