Näytetään tekstit, joissa on tunniste listat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste listat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. elokuuta 2018

60 vuotta hittilistaa

Billboardin kehittämä Hot 100 -lista on listamaailman kuningas, sillä se on suurin merkittävän markkina-alueen lista, jota on alusta lähtien mietitty kokonaisvaltaisena hittilistana – eli siis, että mukaan on otettu myös muita elementtejä kuin perinteinen myynti, johon suurin osa virallisista listoista perustuu. Tällä hetkellä sen sijoitukset lasketaan myynnin, radiosoiton ja striimausten perusteella siten, että maksuperusteisia striimauksia korostetaan enemmän kuin ilmaisia (esim. kuuntelut Spotifyn maksullisen version kautta vaikuttavat enemmän kuin mainosrahoitteisen Spotifyn kautta).

Ensimmäinen Hot 100 -listan ykkönen elokuussa 1958 oli teinitähti Ricky Nelsonin Poor Little Fool, tällä hetkellä listaa johtaa Draken In My Feelings.

Juhlan kunniaksi Billboard julkaisi massiivisen listan suurimmista Hot 100 -hiteistä, jonka top ten on ohessa. Listalla on huomioitu koko biisin listaura: esimerkiksi ykkönen Chubby Checkerin The Twist oli ykkönen peräti kahtena eri vuonna (1960 ja 1962). Ed Sheeranin Shape of You on huomattavasti pidempään kärjessä ollutta Luis Fonsin, Daddy Yankeen ja Justin Bieberin Despacitoa ylempänä esimerkiksi siksi, että se vietti top tenissä ennätykselliset 33 viikkoa, Despacito ”vain” 25 huolimatta 16 ykkösviikosta.

Kauan eläköön Hot 100!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

A Little Less Ed Sheeran, A Little More New Hits

The Official Charts Company on jälleen muuttanut Britannian singlelistasääntöjään, tällä kertaa hieman mielivaltaisempaan suuntaan: artistilta hyväksytään mukaan vain kolme suosituinta kappaletta ja kymmenen listaviikon jälkeen (ja kappaleen kulutuksen laskettua useamman viikon) striimausten painotusta pudotetaan siten, että suhde 150:1 muuttuu suhteeksi 300:1. Uudet säännöt voi lukea kaikessa monimutkaisuudessaan täältä.

Sääntö on ehditty nimetä Ed Sheeran -säännöksi, koska on päivänselvää, että sillä yritetään taklata mahdollisuus valloittaa singlelistan top ten kokonaisuudessaan, kuten Sheeran lähes valloitti Divide-albumin ilmestyessä aiemmin tänä vuonna. Mielivaltaisuudesta on kirjoitettu useampia blogitekstejä, muun muassa Popjustice käsitteli aihetta tutun hauskasti. Ja onhan tämä suhteellisen irvokasta: musiikin kulutuksen mittaaminen on muuttunut radikaalisti 2000-luvulla, OCC yrittää väkisin viedä listojaan takaisin nopealiikkeiselle 1990-luvulle. Popjusticen sanoin: ”This is great news because it means the charts will be able to simply ignore some of the country’s most popular songs!”

Muutos tarkoittaa sitä, että listan sijoilla 20–100 nähdään viikkotasolla runsaasti lisää liikettä ja uutuuksia, mikä on varmasti levy-yhtiöiden toive. Yhden arvion mukaan saisimme noin 15% enemmän listanimikkeitä kuin ennen uudistusta. Aivan kärkipäähän säännöllä ei ole paljon vaikutusta, mutta tuskin näemme aivan hetkeen enää 20 viikkoa top tenissä viettäviä kappaleita, vaikka ne olisivat miten suosittuja.

Ensimmäinen uusien sääntöjen mukainen lista julkistetaan perjantaina.

tiistai 12. elokuuta 2014

Jakojäännöksiä

Viime viikon brittilistalla tapahtui varsin harvinainen ilmiö: kahden top ten -albumin myyntilukemat olivat täsmälleen samat. Sekä Coldplayn Ghost Storiesia että Tom Petty and The Heartbreakersin Hypnotic Eyeta ostettiin 8 241 kpl. Ghost Stories sijoittui kuudenneksi ja Hypnotic Eye seitsemänneksi.


Usein listoilla käytetään näissä tilanteissa ratkaisijana edellisen viikon myyntiä: kumpi kasvattaa myyntiään enemmän sijoittuu paremmin. Brittilistalla systeemi halkoo kuitenkin desimaaleja. Tässä Music Weekin selvitys asiasta:
"The chart is compiled down to eight decimal points, or one hundred millionth of a sale. Obviously records only sell in whole numbers but the complex weighting matrix employed to take account of shops which are unable to report on any given week produces these fractions. For example, if an album sells 15 copies in seven shops in a weighting cell where there are two more shops whose sales were not collected for whatever reason, the upweighted sales for all nine would be 15 divided by seven, multiplied by nine, or 19.28571428. The fractions are not discarded until the end of the chart process, by which time, of course, along with fractional sales from other cells, they may add up to extra whole sales, and even if they don’t, they provide a way of breaking ties. It is possible that two records could have the same ‘fractional' sales but very unlikely, and it has yet to happen since OCC handed over the chart compilation process to Millward Brown in February 1994."

Itse joudun ratkomaan näitä tapauksia erikoisliikkeiden myynneistä koostettavalla Rumban listalla melko usein ja käytän mainitsemaani edellisen viikon menestystä sijoja päättäessäni. Joskus harvoin kaksi uutuutta on merkattu samalle sijalle ja silloin teen päätöksen artistien aiemman menestyksen perusteella siten, että menestyvämpi sijoittuu paremmin. Se on mielivaltainen tapa, mutta kyse on kuitenkin käytännössä yhdestä sijaluvusta. Se, että sija jaettaisiin, on minulle toistaiseksi viimeiseen asti vältettävä asia.

maanantai 21. tammikuuta 2013

493 viikkoa huhuja


Olen joskus kirjoittanut pisimpään brittilistalla viipyneistä albumeista muutaman rivin, mutta nyt on hyvä hetki tutustua aiheeseen enemmän, sillä Simon and Garfunkelin Greatest Hits (#2, 1972) keräsi juuri kolmannensadannen listaviikkonsa Britannian albumilistalla. Top 75 -viikkoja on kaikkiaan 292. Itse käytän omassa kirjanpidossani top 75 -listaa, mutta nykyisin esimerkiksi OCC:n sivuilta löytyy top 100 ja saatavilla on myös top 200, vaikka virallinen lista on yhä tuo top 75. Muun muassa Music Week julkaisee top 75:n.

Greatest Hitsin kahdeksan viikon heitto johtuu siitä, että elokuusta 1981 tammikuuhun 1989 albumilista oli virallisestikin sadan nimikkeen mittainen. Jos tarkastellaan allaolevaa pitkäikäisimpien lista-albumeiden rankingia, niin eniten tuosta hyötyy historian eniten listaviikkoja kerännyt Fleetwood Macin Rumours (#1, 1977), jonka 493 viikon saldosta peräti 115 on sijoilta 76–100 mainittuna ajanjaksona. Abban Goldilla (#1, 1992) on eniten top 75 -listaviikkoja – eilen tuli 454:s.

Britannian kaikkien aikojen ostetuin albumi, Queenin Greatest Hits (#1, 1981), noussee todennäköisesti Rumoursin ohi lähiaikoina, sillä sekin on tällä viikolla mukana top 75 -listalla. Simon and Garfunkelilla on ainoana kaksi albumia tämän laskennan kärkikympissä.

Eniten listaviikkoja virallisella Britannian albumilistalla

1. Fleetwood Mac – Rumours (#1, 1977) – 493 viikkoa
2. Queen – Greatest Hits (#1, 1981) – 483
3. Meat Loaf – Bat Out of Hell (#9, 1978) – 474
4. Abba – Gold: Greatest Hits (#1, 1992) – 454
5. Bob Marley and the Wailers – Legend: The Best of (#1, 1984) – 419
6. Pink Floyd – The Dark Side of the Moon (#2, 1973) – 376
7. Soundtrack – The Sound of Music (#1, 1965) – 374
8. Soundtrack – South Pacific (#1, 1958) – 315
9. Simon and Garfunkel – Bridge Over Troubled Water (#1, 1970) – 310
10. Simon and Garfunkel – Greatest Hits (#2, 1972) – 300

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Listakatsaus, vko 52

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love
2. (2.) LMFAO – Sexy and I Know It
3. (3.) Bruno Mars – It Will Rain
4. (5.) Flo Rida – Good Feeling
5. (4.) Katy Perry – The One That Got Away
6. (6.) Jay-Z & Kanye West – Ni**as in Paris
7. (7.) Adele – Someone Like You
8. (9.) David Guetta featuring Usher – Without You
9. (8.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
10. (10.) T-Pain featuring Wiz Khalifa & Lily Allen – 5 O’Clock

We Found Love on ensimmäinen Rihanna-single, joka saavutti kahdeksan ykkösviikkoa, ja myös vuoden pisimpään ykkösenä keikkunut biisi.
We Found Loven viikkopisteet eivät ole olleet mitenkään murskaavia – se ei esimerkiksi mahdu vuoden 15 ostetuimman singlen joukkoon ja LMFAO:n Sexy and I Know It on käynyt viime viikotkin kaupaksi paremmin. We Found Loven kärkipaikan takeeksi onkin muodostunut ylivoimainen radiokannatus suhteessa pahimpiin kilpailijoihinsa.
Sexy and I Know It peesaa yhä kakkosena, nyt jo seitsemättä viikkoa. Ennätyksiin on vielä matkaa, mutta toisaalta edellinen näin pitkään hopeapalliin viehtynyt hitti oli Lady Gagan Bad Romance (2009), joka jäi ilman ykkössijaa. Melko hyvin unholaan jäänyt Mario Winansin, P. Diddyn ja Enyan I Don’t Wanna Know (2004) kokosi kahdeksan viikkoa, niin ikään käymättä kärjessä. Sexy and I Know Itillä on vielä saumansa.
Snoop Doggin ja Wiz Khalifan leffahitti Young, Wild and Free debytoi taannoin kymmenentenä ja palasi nyt top 20:iin sijalle 18. Selena Gomez & The Scenen Love You Like a Love Song debytoi jo puoli vuotta sitten, mutta nousi tällä viikolla ensimmäistä kertaa top 30:een 26:nneksi. Jessie J:n Domino (28) saavutti top 30:n kymmenessä viikossa. Price Tag ylsi 23:nneksi.
Keshan Sleazy -kappaleesta tehty remiksaus Sleazy 2.0: Get Sleazier debytoi 37:ntenä – tai se on jostain syystä merkitty palaajaksi. Biisille antavat oman panoksensa Lil Wayne, Wiz Khalifa, T.I. sekä yllättävän näkyväksi (tämä, Beyoncé, Lloyd) äitynyt André 3000.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Michael Bublé – Christmas
2. (3.) Adele – 21
3. (4.) Justin Bieber – Under the Mistletoe
4. (2.) The Black Keys – El Camino
5. (15.) Lady Antebellum – Own the Night
6. (8.) Nickelback – Here and Now
7. (7.) Drake – Take Care
8. (6.) Andrea Bocelli – Concerto: One Night in Central Park
9. (13.) Scotty McCreery – Clear as Day
10. (5.) Amy Winehouse – Lioness: Hidden Treasures

Michael Bublén Christmas pysyy kärjessä neljättä viikkoa ja on matkalla vuoden toiseksi myydyimmäksi albumiksi. Se myydyin, Adelen 21, on nyt viettänyt 13 viikkoa sekä ykkösenä että kakkosena.
Lady Antebellumin Own the Night ponkaisi 14. listaviikollaan viikon tauon jälkeen takaisin top teniin viidenneksi. Kantritähdistä myös Scotty McCreery palasi top teniin, jossa hän piipahti viimeksi muutama viikko sitten, ja Jason Aldeanin kolmatta miljoonaa myynyt My Kinda Party hyppäsi 16:nneksi.
Viikon korkein uutuus on Anthony Hamiltonin kuudes studioalbumi Back to Love sijalla 12. Hamilton ei ole vielä kertaakaan käynyt top tenissä, mutta sijat 11, 12 ja 13 ovat tulleet tutuiksi. Tuon 11. tilan saavutti The Point of It All (2008).
Vince Guaraldi Trion vuonna 1965 ilmestynyt A Charlie Brown Christmas nousee joka vuosi listoille, mutta tällä kertaa se ylsi peräti 23:nneksi, korkeammalle kuin koskaan aiemmin cd-aikakaudella. Vaikea sanoa, paljonko sitä on ostettu aikojen saatossa, mutta Soundscan-ajan mittari käy neljättä miljoonaa. Pianisti Guaraldi menehtyi sydänkohtaukseen vain 47-vuotiaana vuonna 1976 .
Snoop Doggin ja Wiz Khalifan leffakytky Mac and Devin Go to High School debytoi 29:ntenä. Muutamaa sijaa alempana näyttäytyy Metallican Beyond Magnetic -digi-EP, jonka voisi tulkita jonkinlaiseksi yritykseksi korjata Lulun (#36, 2011) aiheuttamia imagovahinkoja. Metallicalla on peräti viisi ykköstä.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) The Military Wives Choir with Malone & Mealor – Wherever You Are
2. (1.) Little Mix – Cannonball
3. (-) Lou Monte – Dominick the Donkey
4. (-) Alex Day – Forever Yours
5. (2.) Coldplay – Paradise
6. (3.) Olly Murs – Dance with Me Tonight
7. (6.) Flo Rida – Good Feeling
8. (4.) Lloyd featuring André 3000 – Dedication to My Ex (Miss That)
9. (7.) Avicii – Levels
10. (5.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love

Walesiläissäveltäjä Paul Mealorin säveltämä ja Gareth Malonen johtaman Military Wives -kuoron esittämä Wherever You Are on brittilistan tämän vuoden ylivoimainen jouluykkönen. Sitä ostettiin ensi tietojen mukaan 556 000 kappaletta, reilusti yli kaksi kertaa niin paljon kuin Little Mixin Cannonballia viime viikolla.
Military Wives Choir on nimensä mukaisesti sotaväen vaimoista ja läheisistä koostettu kuoro, jonka vaiheita seurattiin BBC:n ohjelmassa. Singlen tuotot ohjataan asevoimien perheiden hyväksi.
Nyyhkykonseptin vastapainoksi jouluykkösen tittelistä kamppailivat viime viikolla kärkeen ponkaissut X Factor -voittaja Little Mix, aasista kertova joululaulu, Youtube-tähti Alex Dayn Forever Yours ja Nirvanan Smells Like Teen Spirit -klassikko.
Toinen on näistä ehdottomasti kiinnostavin: Lou Monten Dominick the Donkey, joka kertoo joulupukkia avustavasta italialaisesta aasista. Kappale julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1960, eikä se ole aiemmin noussut brittilistoille. Dominick ykköseksi -kampanjan pani alulle BBC Radio 1:n Chris Moyles, mutta sen suosio riitti lopulta kolmanteen tilaan.
Jo alkusyksystä tiedettiin Nirvanan Smells Like Teen Spiritin saavan oman kampanjansa tavoitteenaan suoriutua samoin kuin Rage Against the Machinen Killing in the Name pari vuotta sitten. Kampanja ei kuitenkaan nostanut singleä edes niin korkealle kuin se ylsi tuoreeltaan vuonna 1992, eli seitsemänneksi, vaan se jäi 11:nneksi.
Youtubessa suosioon noussut Alex Day joutui pärjäämään ilman erityistä kampanjointia, mutta Forever Yours debytoi silti neljäntenä. Dayn Youtube-kanavalla on yli 480 000 tilaajaa. Hän oli mukana Chartjackers-kokoonpanon I’ve Got Nothing -singlellä (#36, 2009).
Top 40:n muut tulokkaat ovat jouluaiheisia: X Factor -tyrkky Stacey Solomonin mainokseen laulama versio Chris Rean Driving Home for Christmas -hitistä (27) sekä The Only Way Is Essex -näyttelijöiden tulkinta Last Christmasista (33). Molemmat alkuperäisesityksetkin ovat top 40:ssä.
Kuten ennakoin, Leona Lewisin Hurt romahti kahdeksannelta sijalta suoraan ulos top 40:stä aina 68:nneksi. Flo Ridan Good Feeling on nyt laskeutunut 2-3-4-5-6-7, liekö vastaavaa riviä siunaantunut kenellekään aiemmin.


Britannian albumit Top 10


1. (1.) Michael Bublé – Christmas
2. (2.) Amy Winehouse – Lioness: Hidden Treasures
3. (4.) Olly Murs – In Case You Didn’t Know
4. (3.) Coldplay – Mylo Xyloto
5. (5.) Rihanna – Talk That Talk
6. (6.) Adele – 21
7. (7.) Rebecca Ferguson – Heaven
8. (9.) Westlife – Greatest Hits
9. (8.) Ed Sheeran – +
10. (10.) One Direction – Up All Night

Albumilistan tapahtumat jäivät luonnollisesti vähiin. Christmasia ostettiin 317 000 kpl, joten se ylitti miljoonan myydyn albumin rajan ja jatkoi ykkösenä kolmatta viikkoa. Jähmeän top tenin ainoat nousijat ovat Olly Mursin taannoinen ykkönen In Case You Didn’t Know sekä Westlifen kokoelma, jonka paras sijoitus on neljäs.
Take Thatin Progress-kiertueen livetaltiointi petrasi kuusi sijaa debyyttipaikalleen 12:nneksi. Jessie J:n esikoinen Who You Are ei ole ikinä käynyt kärjessä, mutta kipusi viisi pykälää 14:nneksi ja on myynyt lähes triplaplatinaan oikeuttavan määrän.
Rod Stewartin Storyteller hyppäsi tähän asti parhaalle sijoitukselleen 31:nneksi. Sealin Soul 2 piipahti taannoin 24:ntenä, mutta on sittemmin sinnitellyt top 40:ssä ja keikkuu tälläkin viikolla 38:ntenä. Rihannan Loud palasi taas top 40:iin 46–39.

tiistai 11. lokakuuta 2011

”jar of heart on paskaa”

Lukijoiden suusta kuulet totuuden – otsikon totuuden esitti eräs hakusanoilla tänne eksynyt nettivaeltelija.

Ottamatta kantaa Christina Perrin Jar of Heartsin hyvyyteen, sain kipinän kirjoittaa tämän vuoden trendeistä. Poimin viisi listoilla mielestäni vahvasti näkynyttä tai pian näkyvää trendiä. Voitte ottaa kantaa näihin niin halutessanne.

Sooloartistien balladit
Tämä on selkeä trendi, sillä sooloartistien esittämiä hitureita tai keskitempoisia balladeita ovat listat väärällään. Edellä mainitun Perrin lisäksi Adele, Ed Sheeran, Birdy, Lady Gaga, James Morrison sekä juuri brittilistan 20:nneksi noussut Charlene Soraia vain muutamia mainitakseni. Kuka olisi uskonut että vuonna 2011 sekä britti- että jenkkilista valloitetaan kappaleella, jossa kuullaan vain laulua ja pianoa (Someone Like You)? Mutta missä viipyy vanhan koulukunnan rockballadi?

Poikabändien paluu
Britanniassa tämä nähtiin jo viime vuonna, mutta USA:ssakin saatiin pitkästä aikaa albumilistan top teniin uusi poikaryhmä (Mindless Behavior) ja One Directionin What Makes You Beautiful soi pian Suomenkin radioasemilla. Varautukaa tähän.

Dubstep-vetoinen tanssimusa
Tuskin breikkaa Suomessa YleX-yleisön ulkopuolella ja USA:ssakin ehkä melko laimeasti, sillä lähimmäksi sikäläistä dubstep-hittiä voisi luokitella Britney Spearsin alkuvuoden ykkösen Hold It Against Me. Skrillex on myynyt ihan kivasti albumeita. Eivätkä ne Britanniankaan suuruudet ole aivan dubstepia itseään, vaikka Nero, Chase & Status sekä DJ Fresh ammentavat sen ympäriltä.

Eurodancelta kuulostava r&b-pop
Luonnehdintaa kirjoittaessani ajattelin Examplea, joka on tyylin todellinen ilmentymä, mutta myös Pitbull, LMFAO ja Chris Brown sujahtavat tähän kategoriaan, samoin David Guetta. Musatyyli on Suomessakin todella suosittua, mutta markkinointiresursseja siihen käytetään hyvin vähän ja sinkkuhitit saavat jäädä elämään omaa elämäänsä. Tinie Tempahin keikkaa todistaneena en voi ymmärtää tätä, sillä meno oli takuulla kovempaa kuin monen markkinointipanostuksista nauttivan keskivertoyhtyeen keikalla.

Vanha on uusi nuori
Doris Day, Tony Bennett, Barbra Streisand ja Dolly Parton ovat kukin juuri saaneet top ten -albumin Britanniassa. Tulossa on vielä muun muassa Tom Waitsiä ja Cheriä, jonka albumilla vierailee Lady Gaga. Toki varttuneet ostavat enemmän albumeita kuin nuoret, mutta myös nuoret ostavat vanhusten, ja ennen kaikkea vanhoja, levyjä, mistä esimerkkinä Nirvanan Nevermindin paluu brittilistan viidenneksi. Goo Goo Dollsin 13 vuotta vanha Iris nousi TV-huomion ansiosta sinkkukolmoseksi. Monet kokoelmat myyvät jatkuvasti hyvin USA:ssa, kuten Michael Jacksonin Number Ones, Journeyn Greatest Hits, The Beatlesin 1 sekä Lynyrd Skynyrdin The Very Best of. Sen sijaan uudella rockilla on vaikeuksia saavuttaa yleisöä fanilauman ulkopuolelta.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Sinkkuasiaa

Olen joskus aiemminkin sivunnut single-sanan käyttöä tämän päivän musiikkibisneksessä ja listoilla. Hot 100 ei ole koskaan ollut puhdas singlelista, mutta nykyisin brittilistan kappaleetkaan eivät aina ole singlejä sanan perinteisessä merkityksessä.

Perinteinen merkityshän on ollut erillinen julkaisu ja mahdollisesti siihen liittyvä video sekä aktiivinen markkinointi eri medioiden kautta. Tänä päivänä oikeastaan vain radiosoitto erottaa varsinaisesti singlen muista kappaleista. Enää ei albumia edeltävää digijulkaisuakaan voida pitää singlen varmana merkkinä. Esimerkiksi Glee Castilta tulee lähes viikottain digikauppoihin tukku irrallisia kappaleita, joista yksikään ei ole oikea single.

Digimyyntiaikana myötä myös yleisöllä alkaa olla entistä enemmän valtaa. Britannian listapiireissä on viime aikoina kohistu on air/on sale -tekniikasta eli siitä, että yhä useampi kappale julkaistaan myyntiin samaan aikaan kuin radiosoittoon. Singlelistalla se tarkoittaa sitä, että kappaleet aloittavat täysin ensireaktion voimalla – Lady Gagan The Edge of Glory debytoi juuri kuudentena ilman minkäänlaista radiotukea. Esittäjän taustalla piilevä hype on merkittävä tekijä: Jessie J:n Price Tag ponkaisi lähes vastaavista asemista suoraan kärkeen. Levy-yhtiöt ja radioasemat seuraavat yleisön välitöntä reaktiota silmä kovana.

Vaikka The Edge of Glory on top 10 -menestys, voidaan siis kiistellä, onko se Gaga-single sanan varsinaisessa merkityksessä. Lady Gaga on muutenkin hyvä esimerkki uudesta kyllästystekniikasta, sillä tätä kirjoitettaessa Hair, eli vielä yksi ennakkomaistiainen Born This Wayltä, on juuri ilmaantunut digikauppoihin. Siispä jos jokin biisi on pakko erottaa viralliseksi singleksi artistin muista kappaleista, radiosoitto on ehkä paras keino. Kaupallisten asemien soittoon ei juuri ole asiaa ilman selkeää singleasemointia. Soittolistojen aikana artistin kappaleiden määrä voimasoitossa on luonnollisesti rajoitettu.

Jokin albumiraita saatetaan bongata singleksi puolivahingossa samalla kun albumi ilmestyy digimyyntiin. Brit Awardseissa hurmanneesta Adelen Someone Like Yousta ei vieläkään löydy virallista videota ja kappaleen radiosoitto oli lähes nollassa, kun se oli matkalla brittilistan kärkeen. Se ylittänee miljoonan kappaleen myynnin lähiviikkoina. USA:n markkinat vaatinevat ainakin videon, heille Brit Awards -esiintyminen ei merkitse yhtään mitään.

Yleisesti tarkastellen video on selvästi radiosoittoa kehnompi singleindikaattori. Esimerkiksi Massive Attackin viimeisimmältä albumilta julkaistiin monta videota ja PJ Harveyn Let England Shaken kaikki kappaleet puettiin audiovisuaaliseen asuun. Albumilta on kuitenkin lohkaistu kaksi oikeaa singleä: The Words That Maketh Murder sekä The Glorious Land.

Poptähtien suhtautuminen fyysisiin julkaisuihin vaihtelee: esimerkiksi Bruno Marsin Grenade ei ilmestynyt fyysisenä singlenä Britanniassa lainkaan, mutta The Lazy Song saattaa löytyä sikäläisen levykaupan hyllystä.

Kaikesta huolimatta aion yhä käyttää single-sanaa brittilistojen yhteydessä, mutta Hot 100 -listan kohdalla tukeudun enemmän 'hittiin'. Myös mukautuvat 'merkintä' ja 'noteeraus' puolustavat paikkansa. Kaikki listoille yltävät kappaleet kun eivät siis ole hittejä tai sinkkuja.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Munasta listahistoriaan

Lady Gagan Born This Way debytoi torstaina Hot 100 -listan ykkösenä ja on esittäjänsä kolmas ja historian tuhannes ykkönen. Hot 100 -listaahan on julkaistu vuodesta 1958.

Biisi on astellut listoille perin korskeasti, mikä ei taatusti yllätä ketään. En voisi kuvitella toista artistia, jonka musiikista ylipäätään voitaisiin olla yhtä innoissaan vuonna 2011.

Born This Way lienee ensi viikolla melkein kaikkien singlelistojen ykkösenä. Brittilistallahan se ehti jo 32 tunnissa kolmanneksi. Ensi tietojen mukaan biisiä ostettiin kolmessa päivässä 450 000 kpl Yhdysvalloissa.

Radiosoittoon perustuvalla Billboardin Pop Songs -listalla Born This Way debytoi sijalla 14. Aivan ennätysdebyytiksi se ei kelpaa, sillä Mariah Careyn Dreamlover (1993) debytoi 12:ntena. Korostan kuitenkin, että Born This Wayn ensimmäinen viikko käsitti kolme päivää. Esimerkiksi Britney Spears ei taannoin yltänyt vastaavaan edes seitsemässä.

En muista koskaan nähneeni Mediabasen laskennoissa päivätasolla yli 20 miljoonan kuulijan* lisäystä ja Born This Wayn kolmen päivän viikon tulos on 63 miljoonaa.

Näistä tapahtumista ei tietenkään voi vetää ihmeempiä johtopäätöstä siitä, millainen suksee Born This Waystä kehkeytyy pidemmällä tähtäimellä. Mutta ainakin siihen on tartuttu kuin kärpäspaperiin.

Born This Way on hyvä esimerkki levy-yhtiöiden uudesta lähestymistavasta singlemyyntiin. Nykyisin yhä useammat kappaleet julkaistaan yhtä aikaa myyntiin ja radiosoittoon. Varsinkin Britanniassa oli jo totuttu siihen, että hittejä pihdataan kuukausitolkulla. Nyt esimerkiksi Jessie J:n Price Tag ilmaantui yhtä aikaa kauppoihin ja radioasemien soittolistoille. Taktiikalla pyritään minimoimaan laiton latailu ja maksimoimaan myynti – kenties huippukorkean debyytin kustannuksella.

*Englanniksi termi on audience impressions, en osaa oikein kääntää sitä suomeksi, joten puhun kuulijoista. Kyse on siis biisin tavoittamasta ihmismäärästä.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Ohjelmavirtaa

Ensi viikonlopun Flow-festareilla on varmasti hinta-laatusuhteeltaan paras mahdollinen kattaus ajankohtaista musiikkia sekä listojen että järjestäjien ja osin myös kävijöiden näkökulmasta.

Big Boin soolo nousi Yhdysvaltojen albumilistan kolmanneksi, ja Broken Bellsin esikoinen seitsemänneksi (ja on vuoden ostetuimpia indie-albumeita). M.I.A.:n uusin ylsi yhdeksänneksi ja Sleigh Bellsin Treats on myös Top 40 -albumi.

Britanniassa Marina & The Diamonds ja The xx ratsastavat huipulla tai sen tuntumassa. Sekä Robyn että Magnetic Man saivat juuri Top 10 -singlen.

Sitten on vielä hehkutettuja nimiä kuten Beach House, Caribou ja Girls, joiden suosio ei ole vielä suuremmin näkynyt myyntilistoilla, tai asemansa jo vakiinnuttaneita suosikkeja kuten Air, Four Tet ja Jónsi.

Ihan jees.

Sitten tulee se iso mutta.

Esiintyjiä buukataan aivan liikaa. Mitään urbaania Glastonburya on turha yrittää edes järjestää, kun yleisökapasiteetti on noin 15 000 kävijää per päivä. Ja bändiähky on kenties maailman ahdistavin fiilis, joka iskee heti kun useampi suosikkiesiintyjä osuu edes osin päällekkäin. Eikö moisesta kärsi jo viihtyvyyskin? Miksi Helsingissä järjestetään näinkin pienen kapasiteetin tapahtuma, jossa täytyy valita Beach Housen ja M.I.A.n, Marina & The Diamondsin ja Jónsin tai esimerkiksi Sleigh Bellsin ja Diplon välillä? Valtava sääli.

Ai niin, mutta eivät bändit olekaan Flow’n tärkein juttu, kun kävijät kilpailevat siitä, kenellä on eniten ystäviä ja viilein musiikkimaku. Pieleen ollaan menossa.

Tiësto olisi kiva.

tiistai 3. elokuuta 2010

Poplistojen yleisurheilujoukkue

Hittisinglet ja -albumit eivät ole suinkaan aina osuneet samojen artistien tai yhtyeiden kohdalle. Myös musiikkityylillä on väliä: rockjyrä AC/DC on saanut kaupaksi albumeita jumalattoman määrän, mutta heillä ei ole ainuttakaan Top 10 -hittiä Yhdysvalloissa eikä Britanniassa. Silti Back in Black on jopa maailmanhistorian ostetuimpia albumeita. Single- ja albumimenestys vaativat siis usein erilaisia ominaisuuksia.

Listat ovatkin musiikkimaailman urheilutuloksia. Sinkkumenestyjä voisi olla satasen pikajuoksija, pitkään kauppansa tekevä albumi tyyliin Metallican musta maratoonari parhaasta päästä.

Ajatusleikki onkin aika hauska. Rapartisti Flo Rida on listojen Usain Bolt: iso kasa hurjan menestyksekkäitä sinkkuja, mutta jo julkaistut kaksi albumia ovat jääneet lähtökuoppiinsa. Flo Ridan sinkkuja on ostettu varmasti yli kymmenen miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa, mutta albumeista toinen on päässyt hädin tuskin yli kultarajan (puoli miljoonaa) ja toinen ei edes sinne asti. Ja elkeetkin ovat kuin pikajuoksijalla!

Tämän sarjan hopeamitali voidaan myöntää ehkä Rihannalle, joka kaipaa aina huiman määrän isoja sinkkuhittejä, jotta albumimyynti hinautuisi edes siedettävälle tasolle. Tai kenties uudelle tulokkaalle Taio Cruzille, jonka Rokstarr-albumi tarvitsi Yhdysvalloissa kaksi Top 3 -hittiä, jotta sen myyntilukuja kehtaa edes seurata Top 10 -debyytin jälkeen. Britanniassa on hieman vastaava tilanne.

Pikaviestijoukkue: Flo Rida, Rihanna, Pitbull ja ankkurina Jason Derülo.

Yhden tai kahden hitin päiväperhojahan on aina. Olisivatko ne sitten 60 metrin hallijuoksijoita?

Beyoncé voisi olla maileri, joka yrittää pitkällä kirillään tukahduttaa muiden haaveet voitosta, mutta jää kuitenkin aina himmeämmille mitalisijoille. Viittaan tässä luonnollisesti hänen lukuisiin sinkkujulkaisuihinsa. Viimeisin on Why Don't You Love Me, ainakin kahdeksas single yhden albumin mittaiselta tuplalevyltä I Am...Sasha Fierce.

Pink on erittäin kestävä vitosen menijä, joka petraa albumi albumilta ja suorastaan kasvaa juoksijana vuosien myötä.

Kuka olisi sitten listojen Merlene Ottey – pikajuoksijatähti, joka vielä vanhoilla päivilläänkin onnistuu saamaan singlehittejä, mutta jonka albumimenestys on hiipunut? Brittilistoilla Cliff Richard? Seuraavaa joulusingleä odotellessa...

Ehkä Lady Gaga ja Black Eyed Peas ovat seitsen- ja kymmenottelijoita, joilla on kaikki ominaisuudet kohdallaan.

Mutta kuka kärähtää dopingista? Idän moukarinheittäjäihme Susan Boyle?

torstai 3. kesäkuuta 2010

Satelliitti lista-avaruudessa

Euroviisut ovat tämän vuoden osalta takana, mutta listamielessä on meneillään viisujen kiinnostavin viikko. Yltääkö Lena Meyer-Landrut voittokappaleellaan Satellite virallisille listoille ja kuinka korkealle? Britanniassa voittajan julkaisu todennäköisesti sössitään jälleen kuten viime vuonnakin, jolloin Fairytale ponkaisi upeasti kymmenenneksi, vaikka se hyllytettiin iTunesista puolen viikon ajaksi. Ainakin nyt näyttää siltä, että Satellite on saarivaltakunnassa ladattavissa ainoastaan osana viisukokoelmaa.

Saksan iTunesin kärjessä on tätä kirjoitettaessa viisufinaalin väliaikanumero, Madconin Glow. Siellä samaisen kaupan Top 10:ssä ovat myös luonnollisesti Satellite, Ranskan bobsinclarmainen Allez Olla Olé sekä lisäksi Belgian kärkikahinoihin palauttanut Me and My Guitar. Suomessakin menestyvät kolme ensiksi mainittua sekä lisäksi Kreikan ja Turkin viisut. Kolmanneksi yltänyt Romanian edustuskappale Playing with Fire uppoaa parhaiten Skandinaviassa.

Monille maille yhteistä on se, että omat viisuedustajat ovat painuneet unholaan muiden tieltä. Työlki elläästä ei ikinä oikein ollutkaan hitiksi Suomessa, mikä osaltaan kertoi myös karua kieltään sen mahdollisuuksista menestyä itse kisoissa. Iso-Britannian sympaattinen Josh Dubovie joutui esittämään jotain aivan käsittämätöntä, joten viime sunnuntain brittilistasija 179 ei ollut yllätys, eikä Top 75 liene tälläkään viikolla mahdollinen.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Vähemmän on enemmän

Viimeisen noin vuoden mittaan on julkaistu paljon korkeaprofiilisia EP:iksi luettavia levyjä: Lady Gagan The Fame Monster, Justin Bieberin My World ja tuoreimpana juuri Yhdysvaltain albumilistan kolmoseksi noussut kantritähti Blake Sheltonin Hillbilly Bone. Maalaisjärjellä ajateltuna kehitys on hyvin ymmärrettävää: Digikaupassa kuuden-kahdeksan kappaleen levy on paljon houkuttelevampi kuin pitkä albumi ja samalla artistien julkaisutahti saadaan pidettyä tiiviinä. Esimerkiksi Justin Bieberin My World 2.0 ilmestyy pikapuoliin, vain muutama kuukausi esikoisen jälkeen, ja on täyspitkä albumi.

EP:n (extended play) mahdollisuudet ovat markkinointimielessä moninaiset. On selvää, että artistit käyttävät tipoittain julkaistavia digisinkkuja ja EP:itä tuodakseen esille jatkuvasti uutta musiikkia. Lady Gaga rakensi hypeä ja on kaupannut rinnalla (sekä yhdessä paketissa) esikoistaan, ja esimerkiksi Beyoncé rykäisi I Am...Sasha Fiercen oheen deluxe editionin lisäksi muutaman kappaleen EP:n. Laadukkaista singlejulkaisuistaan tunnettu Pet Shop Boys taas julkaisi joulukuussa EP-mittaisen joululevyn. Tuo Christmas on käytännössä fanijulkaisu, jollaisiksi monet EP:t on viime aikoina mielletty. Nyt niiden käyttö muihinkin tarkoituksiin on siis kasvussa.

Listojen laatijoiden säännöt EP:iden osalta vaihtelevat. Yhdysvalloissa Lady Gagan The Fame ja The Fame Monster tilastoituvat erikseen käsittääkseni siten, että EP:n sisältävä versio luetaan alkuperäisen myynteihin. Britanniassa kaikki pistetään yhteen The Fame -nimikkeen alle. Suomessa ÄKT julkaisi juuri nettisivuillaan listan säännöt, joissa sanotaan, että albumilistan äänitteen ”on oltava yli 25 minuuttia kokonaiskestoltaan tai sisältää enemmän kuin neljä eri musiikkikappaletta.” Samoissa säännöissä sanotaan myös, että EP:t kuuluvat singlelistalle. Lady Gagan tapauksessa albumilistalla näkyy The Fame Monster – Deluxe Edition. Oletan, että siinä kaikki versiot on niputettu yhteen.

Lopuksi mainittakoon, että tavanomaista listakatsausta ei ole luvassa tällä viikolla, sillä lennän huomenissa hiihtolomalle alppimaisemiin. Blogini pitää siis viikon tauon, mutta palaa toivottavasti entistä ehompana.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Mitä USA soitti

Billboardin vuosilistakatsauksessa on tietenkin mukana myös radiolista. Sen mukaan maan suurin radiohitti joulukuusta 2008 marraskuuhun 2009 oli Taylor Swiftin Love Story. Swift dominoi listaa, sillä kakkoseksi ylsi You Belong with Me. Jason Mrazin tervaskanto I'm Yours oli kolmas juhlien ennen kaikkea aikuisradioiden puolella.

Mennään kuitenkin hieman pintaa syvemmälle ja tutkitaan Mediabasen radiorankkauksia. Sieltä nimittäin löytyy kiinnostavia poimintoja. Genreittäin jaotellut listat nimeävät suurimmat pop-, hip hop/r&b-, kantri- ja rock-hitit Mediabasen otantaan kuuluvilla asemilla. Sen mukaan suosituin popradiohitti oli The All-American Rejectsin viimevuotinen Gives You Hell perässään Lady Gagan Just Dance. Love Story oli popasemien kuudenneksi soitetuin, mutta nousi Billboardin kärkeen mainiolla potillaan aikuisasemilta. Kantripuolella Love Story jäi Swiftin toisen hitin You Belong with Me varjoon, mutta toisaalta ehti soida jo edellisen vuoden mittaan. Kantriradioiden ykkönen oli passelisti nimetty Jason Aldeanin She's Country. Hienosti menestyi myös Hootie & The Blowfishista tuttu Darius Rucker, joka on tällä hetkellä ainoa tummaihoinen kantritähti.

Suurin rockhitti oli Shinedownin tarttuva Second Chance. Mainstream Rock -vuosilistalla sijalla 11 ja Alternative-puolen ysinä näyttäytyy Apocalyptican ja Adam Gontierin I Don't Care. Alternative-radioiden suurin suosikki oli Suomessa melko tuntemattoman Anberlinin Feel Good Drag perässään pari Kings Of Leonin kappaletta. Urban-asemien soitetuin artisti oli Beyoncé perässään uusi tulokas Drake, mutta isoin hitti Jamie Foxxin Blame It.

Interscope-yhtiön osuus radioiden kappaleista oli viime vuonna 15 prosenttia, neljä enemmän kuin toiseksi tulleella Atlanticilla. Interscopella on tallissaan molemmat jättisuosikit Lady Gaga ja Black Eyed Peas, ja koko Top 40 -asemien rankingin kärkinelikko on sen siipien suojassa. Uusien nimien kehdoksi on noussut Universal Republic, jolle levyttävät muun muassa Jay Sean, Owl City ja mainittu Anberlin.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Ilmestykää ykkösiksi

Jaksan ihmetellä nähtävästi levy-yhtiöiden lähettämien tiedotteiden pohjalta julkaistuja uutisia, joissa suotta korostetaan sitä, että jokin albumi nousi listakärkeen heti julkaisuviikollaan.

Kaikki vähänkin listoja seuraavat tietävät, että yleensä levy myy parhaiten juuri julkaisuviikollaan. Toki sesongit saattavat aiheuttaa poikkeuksia – esimerkiksi joulun alla julkaistaan uusia levyjä vähemmän, mutta myydään kappalemääräisesti enemmän kuin kesällä. Usein silti korkein listasijoitus saavutetaan yleensä juuri julkaisuviikolla. Jo asemansa vakiinnuttaneiden artistien sekä pienen piirin suosikkien paras mahdollisuus nousta listakärkeen on julkaisuviikolla. Poikkeukset ovat erittäin harvassa. Ykkössija on meriitti, sen saavuttaminen nimenomaan julkaisuviikolla ei. Ärsyttäviä uutisointiesimerkkejä löytyy internetistä Yleisradiota myöten.

Toinen ärsyttävä tapa on uutisoida kulta- ja platinalevymyynnit heti tai jo ennen levyn ilmestymistä tyyliin "Anna Abreu myi kultaa päivässä". Näissä tapauksissa kyse on aina tukkuportaasta kauppaan liikkuneesta tavarasta, joka ei siis ole (vielä) kuluttajien soittimissa. Vai mitä, Universal? (Onneksi Bon Jovi soi radioissa hienosti.)

Ilman muuta levy-yhtiöt nostavat itse omaa häntäänsä – tyylillä tai ilman – mutta miksi poplistoista ja levymyynnistä on niin vaikea uutisoida oikein ja asiantuntevasti? Ehkä siksi, että uutisoinnista vastaavat todennäköisesti samat henkilöt, jotka suoltavat maailmalle viihdejuoruja ja Big Brother -tuubaa.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Unelmointi kannattaa

Internetajan musiikkibisneksen tuhkimotarinan päähenkilö Susan Boyle sai esikoislevyään I Dreamed a Dream kaupaksi ensimmäisellä myyntiviikolla noin 1,4 miljoonaa kappaletta, siis maailmanlaajuisesti. Jopa YLEn tv-uutiset kertoivat Boylen rikkoneen jotain naisartistin esikoisalbumin myyntiennätyksiä Yhdysvalloissa (700 000 kpl), mutta koska olen edelleen sitä mieltä, että sukupuolia tai muusikkoja ei tarvitse kategorisoida, en palaa siihen. Paitsi sen verran, että kukaan Suomessa ei taida tietää Lil Waynen rikkoneen miljoonan viime vuonna. Soundscan-aikakauden viikkomyyntirankingissa Boylelle heltiää sija 59. Suurempiakin uutisia siis mahtuu maailmaan.

En ole kuullut levyä, mutta sille olisi voitu valita huonompiakin kappaleita: esimerkiksi Rollareiden Wild Horses, Madonnan You'll See ja Patty Griffinin Up to the Mountain ovat kaikki erinomaisia lauluja. On silti perin ikävää, että suurin osa Boylen viehätyksestä kiteytyy siihen, että hän on keski-ikäinen, tavallinen ja osaa laulaa. Se, mitä hän laulaa, on toisarvoista. Itse pidän Boylen mielenkiintoisimpana piirteenä sitä, että uutisten perusteella (korostan kahta edellistä sanaa) hän ei oikeastaan halua olla supertähti vaan hänestä on väkisin (?) tehty sellainen.

I Dreamed a Dream meni tietenkin listakärkeen sekä Yhdysvalloissa, Kanadassa että Britanniassa, mutta Suomessa levy aloitti sijalta 12 ja Ruotsissa vielä neljä pykälää alempaa. Kertoo mistä kertoo.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Uusi ja vanha kohtaavat

Tästä viikosta eteenpäin Billboard laskee kaikki albumeiksi luettavat julkaisut samalle viralliselle Billboard 200 -listalle. Vanhojen, catalog-tuotteiksi luettavien levyjen viime viikon sarakkeeseen merkittiin "re-entry", listaviikkosarakkeeseen Billboardin Top 200 Albums -listalla vietetty viikkomäärä (eli Comprehensive Albums -listaviikkoja ei lasketa) ja korkein sijoitus määräytyy tietenkin myös aiemman Top 200 Albums -listan mukaan. Ensimmäisen virallisen uuden Billboard 200 -listan ykkönen on John Mayerin Battle Studies.

Tilanne aiheuttaa luonnollisesti pientä sekaannusta. Esimerkiksi Michael Jacksonin The Essential Michael Jackson -kokoelma oli viime kesänä Comprehensive Albums -listan kakkosena, nyt sen korkein sijoitus on tämän viikon 70. RIAA:n sertifiointisarake näyttää tuplaplatinaa. Thriller viettää 123. listaviikkonsa sijalla 85. Sen korkein sijoitus on taas ykkönen, Comprehensive -listalla se ylsi aikoinaan kakkoseksi.
Casting Crownsin Peace on Earth ilmaantui listapalaajana sijalle 15, joka on albumin paras noteeraus Top 200 Albums -rankkauksessa. Comprehensive Albums -listalla se oli viime viikolla sijalla 11.

Muutos on ehkä parasta, mitä Billboard on tämän vuoden uudistusvimmassaan saanut aikaan. Nyt virallinen lista kertoo oikeasti myydyimpien levyjen järjestyksen ja siirtymävaiheen informaatiosekaannuksesta päästään nopeasti eroon.

Lopuksi tiedoksi, että lomailen ensi viikon, joten blogiin tulee pieni, mutta ehkä tervetullut tauko.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Parempi myöhään...

Michael Jacksonin ja The Beatlesin ynnä muiden vanhempien albumien menestys on saanut Billboardin viimein muuttamaan sääntöjään albumilistan suhteen. Täten parin viikon päästä mikä tahansa kahdensadan myydyimmän joukkoon yltävä albumiksi katsottava julkaisu on listakelpoinen virallisella Billboard 200 -listalla. Toisin sanoen vanhasta Comprehensive Albums -listasta tulee virallinen Top 200 ja nykyinen Billboard Top 200 nimetään Top Current Albums -listaksi. Muutos ajoittuu Billboardin listavuodenvaihteeseen.

Muutos on hyvin tervetullut, sanoisinko jopa välttämätön listan uskottavuuden säilyttämiseksi. Monet mediat ympäri maailmaa käyttävät Billboard 200 -listaa uutisoinnissa. Itse olen pyrkinyt aina kertomaan katsauksessani Comprehensive Albums -listan kymppikärjen, sillä se on saattanut poiketa pelkästään uusien albumien listasta paljonkin. Kohta sitä ongelmaa ei siis ole. Vanhat aiemmin vain Comprehensive-listalle yltäneet levyt merkitään todennäköisesti uutuuksiksi. Aiemmin Billboard 200 -listalla käyneet varmaankin listapalaajiksi.

Myös muita muutoksia listoihin on tulossa, mutta ne eivät näin suomalaisen näkökulmasta ole kovin merkittäviä, vaan koskevat lähinnä genrelistoja.

Uutinen on luettavissa täältä.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Monenlaisia kestosuosikkeja

Kun Ten nousi listakakkoseksi 1990-luvun alussa, harva ehkä uskoi Pearl Jamin nousevan listakärkeen vielä 17 vuoden päästä. Euroopassa sitä pidettiin (ja pidetään ehkä yhä) Nirvanan vanavedessä suosioon nousseena yhtyeenä, mutta itse asiassa Pearl Jam on myynyt levyjä Yhdysvalloissa Nirvanaa enemmän. Tosin luonnollisesti Nirvanan julkaisusuoni tyrehtyi aikanaan.

Backspacer on seattlelaisbändin neljäs albumilistan ykkönen Yhdysvalloissa, edeltäjät ovat Vs., Vitalogy ja No Code, ja vain kerran yhtyeen studioalbumi on jäänyt kakkossijaa alemmaksi (Riot Act, viides). Hot 100 -listan paras sija on kakkonen (Wayne Cochran -cover Last Kiss vuonna 1999).

Eräänlaisen työvoiton on saanut myös The Black Eyed Peas, joka nousi lukuisista hiteistä huolimatta ensimmäistä kertaa Hot 100 -listan kärkeen huhtikuussa singlellä Boom Boom Pow. Tällä viikolla bändille tulee täyteen puoli vuotta putkeen paalupaikalla (Boom Boom Pow 12 viikkoa, I Gotta Feeling 14 viikkoa toistaiseksi). Se on ennätys ja kunniotettava saavutus, oli kappaleista mitä mieltä tahansa. Myös Jason Mrazin ikisuosikki I'm Yours sinnittelee yhä Hot 100 -listalla, meneillään on viikko numero 76.

Mainitaanpa vielä Taylor Swift. Hänen lähes neljä miljoonaa myynyt Fearless-levynsä tullee olemaan Billboardin vuosilistan ykkönen (listan deadlinehan on marraskuussa). Se on viettänyt 24 viikkoa kantrilistan kärjessä, yhtä monta kuin nuoren supertähden nimetön debyytti.

Lähde: Yahoo Chart Watch, Billboard
Kuva: Amazon.com

maanantai 3. elokuuta 2009

Kun yksi kerta ei riitä

Tässä hieman pohdintatuloksia edellisen tekstin kysymykseen siitä, kenellä on ollut kaksi peräkkäistä yhtäaikaista britti- ja Hot 100 -listan ykköstä.

Yhtäaikaisuus sinänsä ei ole kovin harvinaista, mutta kahdella peräkkäisellä kappaleella huomattavasti vaikeampaa. Sekin lienee yleistymässä, sillä nykyisin isojen tähtien biisit ovat hittejä suurin piirtein samanaikaisesti kaikkialla. Eli luulen, että lista tulee pidentymään lähitulevaisuudessa.

The Black Eyed Peas - Boom Boom Pow (toukokuu 2009, uudelleen kesäkuussa) ja I Gotta Feeling (elokuu 2009)

Lady Gaga - Just Dance (tammikuu 2009) ja Poker Face (huhtikuu 2009)

Usher - Yeah! (maalis-huhtikuu 2004) ja Burn (heinäkuu 2004)

The Beatles - A Hard Day's Night (elokuu 1964) ja I Feel Fine (joulu-tammikuu 1964-65)

Nämä löysin Hot 100 -listan aikakaudelta (elokuusta 1958 lähtien). Täydennyksiä otetaan vastaan. Elvis ja The Beatles onnistuivat välttämään yhtäaikaisuuden lukuisia kertoja.

Hieman off-topic: Rihanna oli molempien listojen kärjessä Good Girls Gone Bad -albumin ensimmäisellä (Umbrella) ja viidennellä singlellä (Take a Bow). Jälkimmäinen missasi yhtäaikaisuuden viikolla.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Ja sitten hieman lukuja...

Tässä vuoden toistaiseksi myydyimmät julkaisut sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Lady Gaga on saanut kappaleitaan kaupaksi hurjasti, mutta albumi The Fame ei liiku ihan samaan malliin, hyvin toki sekin. Britannian albumiyllättäjiä ovat Fleet Foxes ja Mercury-palkinnosta pitkäikäisen boostin saanut Elbow, Yhdysvalloissa Michael Jacksonin runsas edustus sekä jo viime vuonna hyvin myynyt Twilight-elokuvan soundtrack.

Britannia singlet:

1. Lady Gaga - Poker Face 760 230
2. Lady Gaga featuring Colby O'Donis - Just Dance 700 254
3. La Roux - In For The Kill 564 259
4. Black Eyed Peas - Boom Boom Pow 477 128
5. Lily Allen - The Fear 455 562
6. Tinchy Stryder featuring N-Dubz - Number 1 453 799
7. James Morrison featuring Nelly Furtado - Broken Strings 410 195
8. Flo Rida featuring Ke$ha - Right Round 406 069
9. Kings of Leon - Use Somebody 398 024
10. Dizzee Rascal - Bonkers 382 293

11. A.R. Rahman & The Pussycat Dolls - Jai Ho! 373 876
12. Calvin Harris - I'm Not Alone 370 561
13. Beyoncé - Halo 365 109
14. Kid Cudi vs. Crookers - Day 'N' Nite 350 819
15. Taylor Swift - Love Story 332 438
16. Lily Allen - Not Fair 317 115
17. Beyonce - Single Ladies 315 271
18. David Guetta feat. Kelly Rowland - When Love Takes Over 306 639
19. Alesha Dixon - Breathe Slow 295 125
20. Agnes - Release Me 290 857


Britannia albumit:

1. Kings of Leon - Only By the Night 744 387
2. Lady Gaga - The Fame 641 342
3. Lily Allen - It's Not Me, It's You 530 289
4. Prodigy - Invaders Must Die 437 564
5. Take That - The Circus 415 461
6. Beyoncé - I Am...Sasha Fierce 407 001
7. Michael Jackson - The Essential Michael Jackson 346 219
8. James Morrison - Songs For You, Truths For Me 335 201
9. Eminem - Relapse 323 599
10. U2 - No Line On The Horizon 322 019

11. Duffy - Rockferry 312 666
12. The Killers - Day & Age 303 154
13. Pink - Funhouse 299 815
14. Elbow - The Seldom Seen Kid 298 417
15. Script - The Script 275 981
16. Fleet Foxes - Fleet Foxes 273 649
17. Kasabian - West Ryder Pauper Lunatic Asylum 261 990
18. Akon - Freedom 248 894
19. Green Day - 21st Century Breakdown 244 686
20. Paolo Nutini - Sunny Side Up 243 239


USA singlet (digimyynti):

1. Lady Gaga - Poker Face 3 713 000
2. Flo Rida featuring Ke$ha - Right Round 3 631 000
3. The Black Eyed Peas - Boom Boom Pow 3 515 000
4. The All-American Rejects - Gives You Hell 2 650 000
5. Lady Gaga featuring Colby O'Donis - Just Dance 2 640 000
6. T.I. featuring Justin Timberlake - Dead and Gone 2 350 000
7. Soulja Boy Tell'em feat. Sammie - Kiss Me Thru the Phone 2 163 000
8. Kanye West - Heartless 2 020 000
9. Miley Cyrus - The Climb 2 008 000
10. Kelly Clarkson - My Life Would Suck Without You 2 000 000


USA albumit:

1. Taylor Swift - Fearless 1 424 744
2. Soundtrack - Hannah Montana: The Movie 1 272 519
3. Eminem - Relapse 1 269 905
4. Michael Jackson - Number Ones 1 104 457
5. Lady Gaga - The Fame 1 075 559
6. Soundtrack - Twilight 1 014 871
7. Nickelback - Dark Horse 979 430
8. U2 - No Line on the Horizon 954 501
9. Rascal Flatts - Unstoppable 871 371
10. Beyoncé - I Am...Sasha Fierce 852 741

11. Dave Matthews Band - Big Whiskey and the GrooGrux King 759 741
12. The Black Eyed Peas - The E.N.D. 726 754
13. Michael Jackson - Thriller 716 000
14. Green Day - 21st Century Breakdown 685 789
15. Kelly Clarkson - All I Ever Wanted 649 391
16. Kings of Leon - Only By the Night 647 755
17. Various Artists - NOW 30 642 428
18. Jamie Foxx - Intuition 639 566
19. The Fray - The Fray 631 930
20. Michael Jackson - The Essential Michael Jackson 569 467

Thrillerin lukema on arvio. Valitettavasti USA:n sinkkumyynnistä en saanut ihan viimeisintä virallista tietoa, olen päivittänyt sijoituksia viimeisimpien viikkotilastojen mukaan. Sijojen 5-10 osalta kyse on arvioista, mutta järjestys on aika lailla tuo. Eikä sillä lopulta niin kauheasti väliä ole, jos ylipäätään käsitellään epävirallista tietoa.

Albumimyynti on pudonnut radikaalisti Yhdysvalloissa, vastaavasti yksittäisten kappaleiden digimyynti on selvässä kasvussa. Kokonaismyynti lienee silti laskeva myös kuluvana vuonna kummallakin markkina-alueella.

Lähteet: Pulse Music Board, Yahoo Chart Watch, Music Week.