Näytetään tekstit, joissa on tunniste euroviisut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste euroviisut. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. toukokuuta 2026

Viisulama

Viime viikonloppuna kilpailtiin taas musiikin saralla Eurovision laulukilpailussa. Voittajakappaleeksi valikoitui Bulgariaa edustanut Daran Bangaranga.

Kisan jälkeen kiinnosti tietenkin, miten suurella innolla kilpailukappaleita kuunnellaan. Aika vaisuksi jäi. Bangaranga nimittäin oli ainoa, joka pääsi Spotifyssa maailmanlaajuiselle päivälistalle – tosin hyvin korkealle eli 12:nneksi. Se on erinomainen suoritus. Kappaletta kuunneltiin sunnuntaina yli kolme miljoonaa kertaa. Mikään muu kilpailukappale ei yltänyt edes miljoonaan.

Tämän blogin kontekstissa erityistarkkailussa on Britannian listat ja siellä on vaisua. Edes heidän oma ehdokkaansa Look Mum No Computerin Eins Zwei Drei ole lähelläkään listasijoja. Bangaranga debytoi sentään tänään singlelistan top 40:ssä.

Brittilistalla viisujen huippuvuosi oli 2023, jolloin kisattiin Liverpoolissa. Silloin Loreenin Tattoo oli singlelistan kakkosena, Käärijän Cha cha cha kuudentena, Mae Mullerin I Wrote a Song yhdeksäntenä ja Alessandran Queen of Kings kymmenentenä. Peräti neljä euroviisuperäistä top ten -hittiä siis.

Viisufinaalin katsojamäärän romahduksesta on ollut paljon puhetta mediassa. Jotain pitäisi tehdä, sillä jopa viidenneksen pudotus vuodessa ei ole kovin kestävää.


keskiviikko 21. toukokuuta 2025

Viisuhuippu ohitettu?

Euroviisujen jälkeiset päivät ovat mielenkiintoisia striimilistoilla, sillä viisukappaleiden suosiosta maailmanlaajuisesti voi päätellä aika paljon, miten kiinnostava kisa on ollut ns. suuren yleisön näkökulmasta. Näyttää siltä, että viisujen huippuvuosi striimien suhteen laajemmin kuin vain yhden hitin osalta oli vuonna 2023 ja siitä on lähdetty tulemaan taas alaspäin. Tänä vuonna yksikään viisu ei kerännyt kisan jälkeen 2,5 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Viime vuonnakin tuon rajan ylitti vain voittaja Nemon The Code (joskin reilusti) ja vuonna 2023 Loreenin Tattoo ja Käärijän Cha cha cha.

Viisi suosituinta tänä vuonna olivat:
JJ – Wasted Love – 2,47
Tommy Cash – Espresso Macchiato – 2,21
KAJ – Bara bada bastu – 2,06
Abor and Tynna – Baller – 1,94
Lucio Corsi – Volevo essere un duro – 1,18

Näistä kolme keskimmäistä lienevät ”pitkässä juoksussa” suurimmat kisasta irtoavat hitit. Brittilistan top 40:stä on tarjolla kuitenkin korkeintaan jämäsijoja, koska viisut eivät ole siellä yhtä iso juttu kuin esimerkiksi Pohjoismaissa. Yleisöäänestyksen vilunkipelillä voittanutta kappaletta ei tietenkään näy näillä listoilla kovin korkealla.

tiistai 16. toukokuuta 2023

Cha cha chart success

Lieneekö syynä se, että Eurovision laulukilpailu järjestettiin Liverpoolissa, mutta joka tapauksessa kisan status Britanniassa on upeassa nosteessa. Tällä viikolla jopa neljä kilpailukappaletta on yltämässä sikäläisen sinkkulistan top 20 -tasolle, etunenässä Loreenin voittoisa Tattoo.  

Loreenista tuli historian kaksinkertainen viisuvoittaja ja Ruotsi nousi 1990-luvulla juhlineen Irlannin rinnalle voittojen määrässä (seitsemän). Suomalaisten kannalta mielenkiintoisempaa on tietenkin kakkoseksi sijoittuneen Käärijän Cha cha cha -kappaleen resonointi Britanniassa. Se oli eilen sikäläisen Spotifyn päivälistan kakkonen ja yltänee ensimmäisenä suomalaisena kappaleena 18 vuoteen Britannian sinkkulistan kärkikymmenikköön. Vielä tällä hetkellä tuorein on HIMin Wings of a Butterfly (#10, 2005).

 

Suomenkielisenä Cha cha chan menestys on tietenkin hämmästyttävää, mutta muistutettakoon, että viisukontekstissa kielen merkitystä on aina yliarvioitu ja moni viisuikoni on esiintynyt muulla kielellä kuin englanniksi.

 

Jotkut ovat maininneet Käärijän yhteydessä Psyn jättihitin Gangnam Style (2012), jonka sanoista kukaan ei ymmärtänyt paljoakaan, mutta joka lähti viraali-ilmiönä elämään omaa elämäänsä yltäen brittiykköseksi ja Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kakkoseksi. Ihan niin suurta menestystä en Cha cha challe kuitenkaan uskalla povata.

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Viisuinto pysyy

Briteillä on ollut viime vuosikymmeninä melko nihkeä suhde Euroviisuihin, mutta se on muuttumassa ja lukuisia kilpailukappaleita on saatu mukaan brittilistalle. Viime vuonna top sadassa oli peräti kahdeksan viisua, tänä vuonnakin viisi sekä lisäksi Måneskinin viisuissa esittämä kappale Supermodel (43).

Voi kuitenkin hyvällä syyllä todeta, että suurin huomio kerääntyi Sam Ryderin Space Manin ympärille. Se nousi listakakkoseksi melko hyvin lukemin.

Viisujen ohella brittilistalta pistää silmään kaksi takavuosien hitti-ihmettä hieman eri rooleissa. La Roux on mukana Tion Waynen sijalla 16 debytoivalla IFTK-kappaleella (akronyymi heidän kakkoseksi vuonna 2009 yltäneen In for the Kill -hittinsä nimestä) ja kuten mainitsin listakatsauksessa, Kendrick Lamarin levylle on jostain syystä päätynyt kymmenisen vuotta sitten hetken tähtitaivaalla tuikkineen Cover Drive -yhtyeen laulaja Amanda Reifer.

Näiden lisäksi My Chemical Romance saavutti kymmenennen top 40 -hittinsä paluusinglellään The Foundations of Decay (37) ja ensi viikolla paluun tekee N-Dubz, joka oli kovinkin aktiivinen listakävijä vuosina 2007–2011.


keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Vahvaa viisuilua

Yhdistyneet Kuningaskunnat (eli UK) menestyi Torinossa järjestetyissä Euroviisuissa pitkästä aikaa erittäin hyvin (kakkossija), ja huuma on kantamassa pitkälle myös Britannian singlelistalla. Sam Ryderin kilpailukappale Space Man saattaa perjantaina nousta jopa sinkkulistan kärkeen. 

Mikäli niin kävisi, Ryder olisi vasta viides UK:n euroviisuedustaja huipulla ja ensimmäinen sitten Gina G:n vuonna 1996. Kärkikymmenikössä vierailustakin on aikaa. Scoochin karmiva Flying the Flag (for You) ylsi viidenneksi vuonna 2007. 

Space Manin kakkossija oli UK:lle jo kuudestoista, mutta korkein sijoitus sitten niin ikään kakkoseksi päätyneen Imaanin Where Are Youn (1998). 

UK:n lisäksi myös Espanja saavutti korkeimman euroviisusijoituksensa sitten 1990-luvun, kun Chanelin esittämä SloMo nappasi kolmostilan. Anabel Conden Vuelve conmigo ylsi kakkoseksi vuonna 1995.

tiistai 8. kesäkuuta 2021

Pitkäsoittojen raskas viisutaakka

Olen blogissa jo kirjoittanut italialaisyhtye Måneskinin menestyksestä Britannian singlelistalla – he saivat ensimmäisinä 2000-luvun viisuvoittajina toisenkin top 40 -hitin – mutta vielä suurempi ihme on Teatro d’Ira: Vol. 1 -albumin suosio striimivetoisella albumilistalla. Se nousi toisella listaviikollaan 71–49. 

Mikäli Måneskinin albumikin yltää top 40:ään, siitä tulisi ensimmäinen temppuun pystynyt viisuvoittaja sitten Celine Dionin (1988). Edes Katrina and the Waves (vuoden 1997 voittaja) ei yltänyt listamenestykseen albumipuolella, vaikka Love Shine a Light nappasi kolmossijan tahollaan.

Jos lavennetaan skaalaa ylipäätään viisuissa kilpailleisiin, artistit ovat toki eri vaiheissa uraansa napsineet albumilistasijoituksia korkealtakin. Viime vuosikymmenten suurin viisuhyötyjä lienee edelleen Gina G, jonka kilpailukappaletta Ooh Aah…Just a Little Bit (#1, 1996) seurasi neljä muuta top 40 -sinkkuhittiä ja yksi top 40 -albumi, Fresh (#12, 1997).

 

Kuten odotettua, Blind Channelin Dark Side putosi ulos singlelistalta jo viikon jälkeen käytyään sijalla 66.

lauantai 29. toukokuuta 2021

Brittilistojen valoisalle puolelle

Kuten eilen lyhyesti kirjoitin, Eurovision laulukilpailussa Suomea edustaneen Blind Channelin Dark Side debytoi Britannian sinkkulistan sijalla 66. Se on pitkästä aikaa, noin neljään vuoteen, ensimmäinen suomalainen hitti sillä listalla, mutta kesällä neljä vuotta sitten Alma ylsi jopa 17:nneksi kappaleellaan Chasing Highs.

Otetaan tähän jo perinteinen suomalaisten brittihittien kertaus, koska niitä ei vieläkään ole aivan liikaa. Joitain sijoille 76–100 päässeitä kappaleita voi puuttua, koska kirjanpitoni käsitti pitkään ainoastaan top 75:n. Jos huomaatte puutoksia, niin kommentoikaa.

Sinänsä surullista, että nykyisin ainoastaan Euroviisuista tulee suomalaisia brittilistahittejä. Jos Almaa ei huomioida, edellinen ei-viisuhitti on edelleen Ercolan Every Word vuodelta 2009.

Hanoi Rocks – Malibu Beach (#84, 1983)

Hanoi Rocks – Up Around the Bend (#61, 1984)

Hanoi Rocks – Underwater World (#85, 1984)

Hanoi Rocks – Don't You Ever Leave Me (#92, 1984)

Stabbs – Joy & Happiness (#65, 1994)

Darude – Sandstorm (#3, 2000)
Bomfunk MC's – Freestyler (#2, 2000)
Sash! – With My Own Eyes (#10, 2000) [vokaalit Inka]
Darude – Feel the Beat (#5, 2000)
Bomfunk MC's – Up Rocking Beats (#11, 2000)
Pepe Deluxe – Before You Leave (#20, 2001)
Slusnik Luna – Sun (#40, 2001)
Darude – Out of Control (Back for More) [#13, 2001]
Dirt Devils – The Drill (#15, 2002)
Oceanlab featuring Justine Suissa – Clear Blue Water (#48, 2002)
Tiga and Zyntherius – Sunglasses at Night (#25, 2002)
HIM – Buried Alive by Love (#30, 2003)
HIM – The Sacrament (#23, 2003)
Dallas Superstars – Helium (#64, 2003)
Dirt Devils – Music Is Life (#53, 2003)
HIM – The Funeral of Hearts (#15, 2004)
The Rasmus – In the Shadows (#3, 2004)
Oceanlab – Satellite (#19, 2004)
HIM – Solitary Man (#9, 2004)
The Rasmus – Guilty (#15, 2004)
Nightwish – Wish I Had an Angel (#60, 2004)
The Rasmus – First Day of My Life (#50, 2004)
HIM – Wings of a Butterfly (#10, 2005)
The Rasmus – No Fear (#43, 2005)
The Rasmus – Sail Away (#94, 2005)
HIM – Killing Loneliness (#26, 2006)
Lordi – Hard Rock Hallelujah (#25, 2006)
HIM – The Kiss of Dawn (#59, 2007)
Axwell – I Found U (#6, 2007) [vokaalit Max'C]
Ercola featuring Daniella – Every Word (#47, 2009)
Waldo's People – Lose Control (#100, 2009)
Softengine – Something Better (#94, 2014)
Alma – Chasing Highs (#17, 2017)
Alma and French Montana – Phases (#88, 2017)
Blind Channel – Dark Side (#66, 2021)

Viimeisin ykkönen: ei ole
Viimeisin top 5 -single: The Rasmus – In the Shadows (#3, 2004)
Top ten: HIM – Wings of a Butterfly (#10, 2005)
Top 20: Alma – Chasing Highs (#17, 2017)
Top 40: Alma – Chasing Highs (#17, 2017)
Top 75: Blind Channel – Dark Side (#66, 2021)
Top 100: Blind Channel – Dark Side (#66, 2021)

*Lisätty 2.6.2021 Hanoi Rocksia Ari-Pekan kommenttien ansiosta.

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Viisuhurmiota suoratoistopalveluissa

Italia voitti lauantaina Eurovision laulukilpailun 31 vuoden tauon jälkeen Måneskinin kappaleella Zitti e buoni. Siitä tuli heittämällä historian menestynein euroviisu Spotifyssa: globaalilla listalla irtosi yhdeksäs tila ja yleensä ei-englanninkielisille kappaleille nenäänsä nyrpistävässä Britanniassakin se kävi 12:ntena. 

Jo vuoden 2019 kisan jälkeen selvästi elpynyt viisujen striimisuosio oli kilpailijoilla kauttaaltaan vahvaa ja toistakymmentä kappaletta pääsi esimerkiksi Britanniassa Spotify-listalle. Maailmanlaajuisesti Suomen Blind Channelin Dark Side ylsi jopa sijalle 62, joka on Suomen ennätys – edellinen oli Felix Jaehnin ja Alman Bonfiren 72. sija.

 

Lisäksi Ukrainaa edustanut folk-elektroyhtye Go_A pääsi Shum-kappaleellaan maailmanlaajuisesti jopa sijalle 69, mikä on todella huima saavutus ukrainankieliselle kappaleelle.

 

Zitti e buoni noussee perjantaina Britannian top 40 -listalle. Dark Side tuskin, mutta jonkinlainen listapaikka on täysin mahdollinen sillekin.

tiistai 13. huhtikuuta 2021

Viimein viisuhitti rapakon takana

Euroviisut vuonna 2019 Alankomaiden nimiin voittaneen Duncan Laurencen Arcaden suosio Yhdysvalloissa eteni viimein siihen pisteeseen, että se debytoi tänään julkaistulla Hot 100 -listalla sijalla 100. Saavutus on erittäin merkittävä, sillä ennen tätä ainoastaan kaksi euroviisuvoittajaa oli yltänyt Hot 100 -listalle, Abban Waterloo (#6, 1974) sekä Brotherhood of Manin Save Your Kisses for Me (#27, 1976).

Lisäksi kisoista on tullut kourallinen muita hittejä, kuten monesti aiemmin tässä blogissa mainittu Domenico Modugnon Nel Blu Dipinto Di Blu (Volare), ja Arcade on ylipäätään ensimmäinen viisukappale, joka pääsee listalle sitten Gina G:n Ooh Aah...Just a Little Bitin. 

Koko lista viisuista, jotka ovat yltäneet Hot 100 -listalle (suluissa kisan sijoitus ja Hot 100 -sijoitus) löytyy alta. Mainittakoon, että Mary Hopkinin Knock Knock (Who's There) sijoittui kakkoseksi vuonna 1970 ja Mocedadesin Eres tú vuonna 1973, mutta olivat hittejä Yhdysvalloissa vasta myöhemmin, kuten siis Arcadekin.

Domenico Modugno – Nel Blu Dipinto Di Blu (Volare) (3: #1, 1958)
Domenico Modugno – Piove (Ciao, Ciao Bambina) (6; #97, 1959)
Ronnie Carroll – Say Wonderful Things (4; #91, 1963)
Cliff Richard – Congratulations (2; #99, 1968)
The New Seekers – Beg, Steal or Borrow (2; #81, 1972)
Mary Hopkin – Knock, Knock (Who's There) (2; #92, 1972)
ABBA – Waterloo (1; #6, 1974)
Mocedades – Eres tú (Touch the Wind) (2; #9, 1974)
Brotherhood of Man – Save Your Kisses for Me (1; #27, 1976)
Gina G – Ooh Aah… Just a Little Bit (8; #12, 1997)
Duncan Laurence – Arcade (1: #100, 2021)

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Pelivoitot jälkikäteen

Duncan Laurence
n Arcade vei euroviisuvoiton Alankomaihin 44 vuoden tauon jälkeen toissa vuonna, mutta kappaleen poplistarelevanssi on alkanut toden teolla yllättäen vasta tänä talvena. Se on noussut Britannian sinkkulistalla Tiktok-suosion myötä 29:nneksi eli ensimmäistä kertaa top 40:ään. 

 

Viisujen pääseminen listoille viisukauden ulkopuolella on järjettömän harvinaista, mutta ei täysin ennennäkemätöntä. Domenico Modugnon klassikko Nel Blu Dipinto Di Blu ylsi kolmanneksi kisassa keväällä 1958, mutta oli listahitti sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa vasta syksyllä. Se on edelleen ainoa Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärkeen päässyt euroviisu. Gina G:n Ooh Aah..Just a Little Bitillä (1996) oli myös pitkät jäljet – brittilistan ykkössija tuli pari kuukautta kisan jälkeen ja Hot 100 -piikkaus (12. sija) tapahtui vasta seuraavan vuoden puolella. Sekään ei voittanut viisukisaa, mutta on toistaiseksi tuorein edes jonkinlaisena jenkkilistahittinä pidettävä viisu. Ainakin ennen Arcadea.

 

Tammikuussa Arcadesta tuli kaikkien aikojen kuunnelluin euroviisu Spotifyssa. Tällä hetkellä kuunteluita on kasassa rapiat 200 miljoonaa. Yhdysvalloissakin se on ollut Spotifyn top sadassa nyt jonkin aikaa.

 

Mitä tästä opimme? Ikinä ei ole myöhästä ja viisuihin yrittäminen kannattaa aina – vinkiksi vain pelokkaille suomipoppareille!

torstai 23. toukokuuta 2019

Striimiviisu

Eurovisionin laulukilpailu on popnörtin parasta aikaa ja tänä vuonna kolme biisiä ovat pärjäämässä listamielessä ylitse muiden. Kisan voittanut Duncan Laurencen esittämä Arcade (Alankomaat) keräsi kotimaassaan ennätyksellisesti yli miljoona Spotify-kuuntelua sunnuntaina ja sijoittui osin niiden ansiosta Spotifyn globaalilla päivälistalla jopa 14:nneksi, joka lienee euroviisujen ennätys, ellei Loreenin Euphoria (2012) yltänyt yhtä korkealle – lähteiden kirjanpito ulottuu vain muutaman vuoden taakse. 


Arcaden kanssa maailmanlaajuisesti top 40 -tasolle palvelun päivittäislaskennoissa on päässyt Italiaa edustanut Mahmoodin Soldi, josta on olemassa myös, tadaa, supisuomalaisen Isac Elliotin tähdittämä osin englanninkielinen versio.

Britanniassa sen sijaan ollaan ihastuttu paljon Norjaa edustaneen Keiinon kappaleeseen Spirit in the Sky, jolla on, tadaa, suomalainen kirjoittaja Henrik Tala. Se oli maanantain väliaikatilastoissa matkalla singlelistan sijalle 66. 

Mutta mistä saataisiin vielä, tadaa, menestyksekäs suomalainen euroviisu? Herätys Yle ja levy-yhtiöt, viisut ovat valtava mahdollisuus artisteille listamielessäkin! 

maanantai 21. toukokuuta 2018

Vahva viisulelu

Israelia edustanut Netta voitti toissa lauantaina Eurovision(in) laulukilpailun kappaleella Toy. Israelin voitosta nousi iso kohu, ei niinkään voiton itsensä tai Nettan vuoksi, vaan politiikan: monessa maassa on avoimesti mietitty ensi vuoden euroviisujen boikotointimahdollisuuksia. Toistaiseksi mikään maa ei ole vetäytynyt pois. Lopullinen osallistujamaiden lista selviää loppuvuodesta.

Mutta asiaan: Toy debytoi perjantaina Britannian singlelistan sijalla 49. Se on erinomainen saavutus, sillä kahtena edellisenä vuonna parhaiten sijoittuneet viisut ovat yltäneet vain 61:nneksi (Ruotsia edustanut Fransin If I Were Sorry) ja 72:nneksi (UK:n Lucie Jonesin Never Give Up on You).

Striimausyleisö alkaa muutenkin löytää viisuja, sillä heti Toyn perässä listalla on Yhdistyneiden Kuningaskuntien edustajan SuRien Storm ja sijalla 64 Kyprosta edustaneen ja kisassa kakkoseksi sijoittuneen Eleni Foureiran Fuego.

Suomessa Toy vietti monta päivää Spotifyn kuunnelluimpien top tenissä, mutta ei aivan yltänyt vielä top 20 -sinkkulistalle (järjetöntä, että se lista käsittää nykyisin vain 20 nimikettä). Ruotsissa Toy debytoi peräti viidentenä.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Viisuvoittajat brittilistalla

Euroviisuvoitto ei ole taannut menestystä brittilistalla koskaan, esimerkiksi Celine Dion (1988) ja Secret Garden (1995) jäivät voittobiiseillään paitsioon, mutta voittajien joukosta on seuloutunut aimo joukko listasuosikkeja. Aivan viime vuosina voittajien menestys on ollut hyvää, 2000-luvun alkupuolella kehnompaa. Tässä 2000-luvun viisuvoittajien brittilistasuksee:

2000 – The Olsen Brothers – Fly on the Wings of Love (Tanska) ei yltänyt listalle
2001 – Tanel Padar and Dave Benton feat. 2XL – Everybody (Viro) ei yltänyt listalle
2002 – Marie N – I Wanna (Latvia) ei yltänyt listalle
2003 – Sertab Erener – Everyway That I Can (Turkki) #72
2004 – Ruslana – Wild Dances (Ukraina) #47
2005 – Helena Paparizou – My Number 1 (Kreikka) ei yltänyt listalle
2006 – Lordi – Hard Rock Hallelujah (Suomi) #25
2007 – Marija Serifovic – Molitva (Serbia) ei yltänyt listalle
2008 – Dima Bilan – Believe (Venäjä) ei yltänyt listalle
2009 – Alexander Rybak – Fairytale (Norja) #9
2010 – Lena – Satellite (Saksa) #30
2011 – Eli and Nikki – Running Scared (Azerbaidzhan) #61
2012 – Loreen – Euphoria (Ruotsi) #3
2013 – Emmelie de Forest – Only Teardrops (Tanska) #15
2014 – Conchita Wurst – Rise Like a Phoenix (Itävalta) #17

Fly on the Wings of Love nousi brittihitiksi lopulta vuonna 2003 DJ Chuckyn, XTM:n ja Annian esittämänä. Listasta näkyy selvästi se, miten digilataukset ovat madaltaneet listakynnystä. Lisäksi mitä ylivoimaisempi viisuvoittaja, sitä parempi listamenestys.

Tänä iltana vahvimpina ennakkosuosikkeina esiintyvät Ruotsin Måns Zelmerlöw ja Venäjän Polina Gagarina, jotka eivät kumpikaan ole vielä päässeet Britannian single- tai albumilistalle. Mukana on kuitenkin yksi ryhmä, joka on saanut maistaa jo brittilistamenestystä. Ei, se ei ole Iso-Britanniaa edustava Electro Velvet, vaan Italian Il Volo. Heidän nimetön albuminsa ylsi 48:nneksi vuonna 2012. Yhdysvalloista heillä on jopa top ten -meriitti.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Yhdestä viiteen

Sigman Kanye Westiä lainaava Nobody to Love laskeutui sunnuntaisella brittilistalla nelossijalta viidenneksi, mikä tarkoittaa, että se on viettänyt viisi ensimmäistä listaviikkoaan lähes historiallisesti järjestyksessä sijoilla 1, 2, 3, 4 ja 5.

Tätä ennen ainoastaan Eminemin The Real Slim Shady (2000) on ollut yhtä säntillinen. Kuudennella viikollaan tuo hitti putosi radikaalisti seitsemänneksi, mutta jatkoi siitä kivan tasaisesti kahdeksanneksi. Koko listaura: 1–2–3–4–5–7–8–10–11–15–23–33–38–54–70–ulos–72, yhteensä 16 viikkoa.

Nobody to Love on tällä hetkellä kärkkymässä sijoja 6–8 ensi sunnuntaina, joten peukut pystyyn, että tuo ennennäkemätön 1–2–3–4–5–6 toteutuisi.

Britannian omaa edustajaa lukuun ottamatta yksikään euroviisu ei vielä ehtinyt top 75 -listalle, mutta ensi viikolla sekä The Common Linnetsin Calm After the Storm että Conchita Wurstin Rise Like a Phoenix debytoivat melko korkealla sekä Sanna Nielsenin Undo hieman alempana. Suomen Softenginen Something Better saattaa myös yltää top 75:een.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Listaviisuja vuosikymmenten varrelta

Popmusiikin viralliset Euroopan mestaruuskilpailut käydään tänä iltana. Tämän vuoden sadosta löytyy neljä brittilistalla käynyttä tekijää: Yhdistyneen kuningaskunnan Blue, Irlannin Jedward, viime vuoden voittaja Saksan Lena ja jo karsiutunut Israelin Dana International, viisuvoittaja Birminghamista vuodelta 1998.



Diva ylsi voiton jälkeen 11:nneksi. Saman vuoden katraasta isäntämaan edustajan Imaanin Where Are You joutui tyytymään 15. sijaan. Se on kuitenkin käsittääkseni viimeisin viisu, joka on päässyt meillä esille sekä alkuperäisenä että suomenkielisenä versiona: Katri Helenan Missä oot nousi radiolistalle.

Tämän vuoden yrittäjistä eniten brittihittejä on netonnut tietenkin Blue, jolla on kolme ykköstä: Too Close, If You Come Back ja Elton Johnin kanssa esitetty Elton John -cover Sorry Seems to Be the Hardest Word. Bluen kilpailukappale I Can debytoi viikko sitten sinkkulistan 16:ntena ja tarvinnee voiton yltääkseen kärkikymmenikköön.

ADHD-duo Jedward löi läpi Britannian X Factorin kautta ja viimevuotinen, brittikakkosena käynyt mash-up Under Pressure (Ice Ice Baby) onkin vallan mainio höpöpoppis. Euroviisuissa coverit ovat luonnollisesti kiellettyjä, mikä heikentää kaksosten mahdollisuuksia – heiltä kun vaikuttaa puuttuvan nimenomaan se biisi.

Viimeisin euroviisuista irronnut top 10 -brittisingle on Alexander Rybakin Fairytale (2009), joka piipahti voittonsa jälkeen juuri kymmenentenä. Top viidessä kävi viimeksi Scoochin Flying the Flag (#5, 2007).

Ykköstä saadaan hakea 15 vuoden takaa. Tuolloin elettiin sataprosenttisesti ammattilaisraatien aikaa, mikä osaltaan jätti australialaissyntyisen Gina G:n (Ooh Aah) Just a Little Bitin käsittämättömästi kahdeksanneksi. Europoppia ei vielä pidetty viisuvoiton arvoisena. Muistan selostajienkin korostaneen, että ensimmäistä kertaa viisulavalla nähdään tietokoneita instrumentteina.

No, lohdutukseksi biisi oli vuoden suurimpia brittihittejä ja ylsi jopa Hot 100 -listan 12:nneksi ollen viimeisin sinne kelvannut euroviisu.



Sitä edellinen viisuista napattu brittiykkönen oli saksalaisen Nicolen voittokappale Ein bißchen Frieden, jonka englanninkielinen versio A Little Peace nousi kärkeen toukokuussa 1982. Viisufinaali käytiin tuolloin Harrogatessa, mikä varmasti auttoi.



Sitä aiempia viisubrittiykkösiä piisaakin kosolti Abban Waterloosta (1974) Sandie Shaw'n Puppet on a Stringin (1964) ja Brotherhood of Manin Save Your Kisses for Men (1976) kautta Bucks Fizzin Make Your Mind Upiin (1981).

Ainoa Hot 100 -listan valloittanut euroviisu on Domenico Modungon Nel blu dipinto di blu eli Volare, joka jäi Gina G:n tavoin nuolemaan näppejään itse kisassa sijoittuen kolmanneksi. Brittilistalla Volare ylsi kymmenenneksi.

Eikä sovi unohtaa, että viimeisin suomalainen top 40 -brittisingle tuli viisuista: Lordin Hard Rock Hallelujah (#25, 2006).

torstai 3. kesäkuuta 2010

Satelliitti lista-avaruudessa

Euroviisut ovat tämän vuoden osalta takana, mutta listamielessä on meneillään viisujen kiinnostavin viikko. Yltääkö Lena Meyer-Landrut voittokappaleellaan Satellite virallisille listoille ja kuinka korkealle? Britanniassa voittajan julkaisu todennäköisesti sössitään jälleen kuten viime vuonnakin, jolloin Fairytale ponkaisi upeasti kymmenenneksi, vaikka se hyllytettiin iTunesista puolen viikon ajaksi. Ainakin nyt näyttää siltä, että Satellite on saarivaltakunnassa ladattavissa ainoastaan osana viisukokoelmaa.

Saksan iTunesin kärjessä on tätä kirjoitettaessa viisufinaalin väliaikanumero, Madconin Glow. Siellä samaisen kaupan Top 10:ssä ovat myös luonnollisesti Satellite, Ranskan bobsinclarmainen Allez Olla Olé sekä lisäksi Belgian kärkikahinoihin palauttanut Me and My Guitar. Suomessakin menestyvät kolme ensiksi mainittua sekä lisäksi Kreikan ja Turkin viisut. Kolmanneksi yltänyt Romanian edustuskappale Playing with Fire uppoaa parhaiten Skandinaviassa.

Monille maille yhteistä on se, että omat viisuedustajat ovat painuneet unholaan muiden tieltä. Työlki elläästä ei ikinä oikein ollutkaan hitiksi Suomessa, mikä osaltaan kertoi myös karua kieltään sen mahdollisuuksista menestyä itse kisoissa. Iso-Britannian sympaattinen Josh Dubovie joutui esittämään jotain aivan käsittämätöntä, joten viime sunnuntain brittilistasija 179 ei ollut yllätys, eikä Top 75 liene tälläkään viikolla mahdollinen.

torstai 21. toukokuuta 2009

Viisuilla listoille 2.0



Oli syy mikä tahansa, niin tänä vuonna Euroviisujen menestyjät näkyvät listoilla aivan eri malliin kuin esimerkiksi vuosi sitten. Norjan voittoisa Fairytale on Suomen listakakkonen, Ruotsissakin varmasti kolmen kärjessä ja matkalla top kymppiin myös Britanniassa. Myös Islannin Jóhanna Gudrun Jónsdottirin Is It True noussee listoille ympäri Eurooppaa. Jopa Waldo's Peoplen Lose Control näyttäytyy Britannian väliaikatiedoissa Top 75:ssä, vaikka sille ei irronnut maasta pisteen pistettä. Mutta ei sinänsä mikään ihme, onhan biisi aivan eri maata levytettynä versiona. Sen sijaan Turkin Hadisen täydet pisteet saarivaltakunnasta netonnut Düm Tek Tek on mystisesti jäämässä paitsioon.

Kaikki edellä mainitut kappaleet ovat luonnollisesti mukana Eurovision Song Contest 2009 -albumilla. Britanniassa vuosittaiset viisualbumit on aina sijoitettu kokoelmalistalle. Suomessa ne ovat aina silloin tällöin näyttäytyneet milloin milläkin listalla, esimerkiksi vuosina 2002-2005 albumilistalla. Tämä viimeisin on pysynyt toistaiseksi nätisti kokoelmalistalla. Teknisesti ottaen sen voisi kuitenkin luokitella tv-ohjelman soundtrack-levyksi, jotka kai hyväksytään varsinaiselle listalle. Britanniassa jako on simppeli: jos levyllä on usean artistin kappaleita eikä se ole duettolevy, se on kokoelma. Oli kyseessä soundtrack tai ei. Suomessa listalle kelpuutetaan esimerkiksi Mamma Mia! -leffan soundtrack, mutta ei viisulevyä. Britanniassa molemmat päätyvät kokoelmiin.

Jos viisualbumi kiinnostaa, sen saa ladattua alle kymmenellä eurolla tapahtuman virallisesta nettikaupasta. 42 kappaletta kympillä. Kohtuullinen hinta-laatusuhde sanoisin (vaikka puolet biiseistä on aikamoista tuubaa).

(kuva: eurovision.tv/shop)

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Viisuilla listoille

Populaarimusiikin Euroopan mestaruuskilpailut ovat taas täydessä vauhdissa. Niistä ei kuitenkaan enää nykyisin nouse varsinaisia listahirmuja. Viime vuosien pärjääjistä mainittavimmin ovat menestyneet Lordin Hard Rock Hallelujah (brittilistan 25., Eurochartin nelonen vuonna 2006) sekä vuonna 2007 Verka Serduchkan hulvaton Dancing Lasha Tumbai (brittilistan 23., esimerkiksi Suomen kakkonen). Yhdysvalloissa Lordin albumi The Arockalypse ylsi muistaakseni Heatseekers-listalle, mutta en tähän hätään löytänyt vahvistusta mille sijalle.

Listamielessä kaikkien aikojen viisu on ABBAn Waterloo, joka oli brittiykkönen sekä Billboardin Hot 100 -listan kuutonen. Kotimaassaan se ei kuitenkaan koskaan noussut paalupaikalle.

Suurin viisuista ponnistanut Hot 100 -hitti ei kuitenkaan ole Waterloo eikä mikään muukaan voittajakappale, vaan Nel blu dipinto di blu, tunnetummin Volare, esittäjänään Domenico Modugno. Kappale edusti Italiaa kolmansissa Euroviisuissa vuonna 1958 ja sijoittui kolmanneksi. Se on toistaiseksi ainoa italialaisen esittämä Hot 100 -listan ykkönen ja voitti myös Grammyn.

Brittiykkösiä viisuista on herunut useita, lähinnä tietenkin Britannian omia edustajia. Viimeisin ulkomaalainen kisoista tuttu brittiykkönen on Länsi-Saksan voittoisa Ein Bisschen Frieden esittäjänään Nicole vuodelta 1982.

En ole kuitenkaan perehtynyt erityisen tiukasti viisujen ja listojen väliseen suhteeseen. Eli mielenkiintoinen trivia ja korjaukset ovat tervetulleita!