Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simon and Garfunkel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simon and Garfunkel. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. maaliskuuta 2022

Listaklassikko: Simon and Garfunkel – Bridge over Troubled Water (1970)

Kun puhutaan klassikoista, ei voi ohittaa Simon and Garfunkelin suurinta listahittiä. Kaksikko ehti kerätä jo useamman Britannian singlelistan top ten -hitin ennen kuin Bridge over Troubled Water -albumin nimikappale ja toinen single ylsi kärkeen keväällä 1970.

Bridge over Troubled Water johti listaa kolme viikkoa, mikä oli tuohon aikaan keskimääräisen ykkösen suoritus. Mutta mikään tuona vuonna kolme viikkoa hallinnut kappale ei omaa samanlaista klassikkoauraa. Vai mitä sanotte näistä: Lee Marvinin Wand'rin' Star, England World Cup Squad 70:n Back Home sekä Matthews' Southern Comfortin Woodstock.

Vaikka myös Yhdysvaltojen Hot 100 -listan ykköseksi päässyt Bridge over Troubled Water ei ollut vuoden suurin brittihitti, se on edelleen Simon and Garfunkelin ainoa ykkönen. Top ten -käyntejä on viisi. Hot 100 -ykköstä Sound of Silencea ei koskaan julkaistu singlenä Britanniassa.

Bridge over Troubled Water jäi Simon and Garfunkelin viimeiseksi albumiksi duona. Klassikkohitillä on 191 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Virallista musavideota ei ole Youtubessa, mutta kahdeksan vuotta sitten ilmaantuneella live-taltioinnilla on 24 miljoonaa katselua.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Sillanrakentajat

Simon Cowellilla ja Gareth Malonella on runsaasti historiaa hyväntekeväisyyssinglejen saralla. Nyt he organisoivat Grenfellin tulipalon uhrien hyväksi Artists for Grenfell -projektin. Versiota Simon and Garfunkelin Bridge Over Troubled Waterista kulutettiin kahdessa päivässä Britanniassa 170 000 kpl. Se debytoi selvänä ykkösenä ja kulutuslukema on vuoden toiseksi korkein. Vain Ed Sheeranin Shape of You on avannut paremmin.

Singlellä on mukana yli 50 artistia, muun muassa Leona Lewis, Roger Daltrey, Brian May, Emeli Sandé ja James Arthur.

Alkuperäinen Bridge Over Troubled Water ylsi ykköseksi vuonna 1970, mutta sitä on versioitu brittilistalle hämmstyttävän harvoin: Artists for Grenfellin versio on vasta neljäs top 75 -singlelistalle päässyt näkemys kappaleesta. Gareth Malonen luotsaaman NHS Choirin toissavuotisella ykkösellä A Bridge Over You käytettiin kappaletta mash-upina Coldplayn Fix Youn kanssa.

Hyväntekeväisyyssinglet olivat käyneet viime vuosina hivenen aiempaa harvinaisemmiksi, kunnes tänä vuonna niitä on nähty taas useampia. Tuorein on eilen ilmestynyt sisaruskaksikko Liv'n'G:n näkemys Charlie Chaplinin Smilestä. Sen tuotot menevät parantumattomasti sairaan kuusivuotiaan Bradley Loweryn hyväksi.

maanantai 25. elokuuta 2014

Röyhkeää manipulointia

Magicin Rude saattaa tipahtaa torstaina Hot 100 -listan kärkipaikalta jopa viidenneksi. Se ei ole millään muotoa jyrkin pudotus, ei edes tällä vuosikymmenellä, mutta pisti tutkimaan aihetta ja kyselemään siitä asiantuntijoilta. Kävi ilmi, että dramaattisimmat putoamiset kärjestä ovat seuraavat:

1–15 Billy Preston – Nothing from Nothing (1974)
1–15 Dionne Warwick and The Spinners – Then Came You (1974)
1–12 Simon and Garfunkel – The Sound of Silence (1966)
1–12 Barry White – Can't Get Enough of Your Love, Babe (1974)
1–12 Andy Kim – Rock Me Gently (1974)
1–12 Stevie Wonder – You Haven't Done Nothin' (1974)
1–12 Bachmann-Turner Overdrive – You Ain't Seen Nothing Yet (1974)
1–12 John Lennon – Whatever Gets You Thru the Night (1974)
1–11 Diana Ross – Theme from Mahogany (Do You Know Where You're Going To?) (1976)

Mietitte varmaan mitä tapahtui tuona "nothingien" vuonna 1974. Tuolloin listan koontimetodit olivat pahasti retuperällä ja uudelleenjärjestelyn jälkeen muun muassa You Ain't Seen Nothing Yet loikkasi top 30:n ulkopuolelta kahdeksanneksi.

Ennen muutosta radiolistat laadittiin soittolistojen hierarkian mukaan, eli kappaleen sijoittuminen aseman soittolistalla määritti sen saamat pisteet. Huhutaan myös, että Hot 100:n silloinen päällysmies Bill Wardlow otti vastaan lahjuksia parempia listasijoituksia vastaan. Nuo pudotukset vuonna 1974 olivat hämmästyttävän samankaltaisia keskenään. Niin tai näin, ykkönen ei ole pudonnut ulos top tenistä suoraan ulos siis kertaakaan sitten vuoden 1976.

maanantai 21. tammikuuta 2013

493 viikkoa huhuja


Olen joskus kirjoittanut pisimpään brittilistalla viipyneistä albumeista muutaman rivin, mutta nyt on hyvä hetki tutustua aiheeseen enemmän, sillä Simon and Garfunkelin Greatest Hits (#2, 1972) keräsi juuri kolmannensadannen listaviikkonsa Britannian albumilistalla. Top 75 -viikkoja on kaikkiaan 292. Itse käytän omassa kirjanpidossani top 75 -listaa, mutta nykyisin esimerkiksi OCC:n sivuilta löytyy top 100 ja saatavilla on myös top 200, vaikka virallinen lista on yhä tuo top 75. Muun muassa Music Week julkaisee top 75:n.

Greatest Hitsin kahdeksan viikon heitto johtuu siitä, että elokuusta 1981 tammikuuhun 1989 albumilista oli virallisestikin sadan nimikkeen mittainen. Jos tarkastellaan allaolevaa pitkäikäisimpien lista-albumeiden rankingia, niin eniten tuosta hyötyy historian eniten listaviikkoja kerännyt Fleetwood Macin Rumours (#1, 1977), jonka 493 viikon saldosta peräti 115 on sijoilta 76–100 mainittuna ajanjaksona. Abban Goldilla (#1, 1992) on eniten top 75 -listaviikkoja – eilen tuli 454:s.

Britannian kaikkien aikojen ostetuin albumi, Queenin Greatest Hits (#1, 1981), noussee todennäköisesti Rumoursin ohi lähiaikoina, sillä sekin on tällä viikolla mukana top 75 -listalla. Simon and Garfunkelilla on ainoana kaksi albumia tämän laskennan kärkikympissä.

Eniten listaviikkoja virallisella Britannian albumilistalla

1. Fleetwood Mac – Rumours (#1, 1977) – 493 viikkoa
2. Queen – Greatest Hits (#1, 1981) – 483
3. Meat Loaf – Bat Out of Hell (#9, 1978) – 474
4. Abba – Gold: Greatest Hits (#1, 1992) – 454
5. Bob Marley and the Wailers – Legend: The Best of (#1, 1984) – 419
6. Pink Floyd – The Dark Side of the Moon (#2, 1973) – 376
7. Soundtrack – The Sound of Music (#1, 1965) – 374
8. Soundtrack – South Pacific (#1, 1958) – 315
9. Simon and Garfunkel – Bridge Over Troubled Water (#1, 1970) – 310
10. Simon and Garfunkel – Greatest Hits (#2, 1972) – 300

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Vainajia ja veteraaneja

Viime viikolla kirjoitin John Otwaystä, joka joutui odottamaan toista brittilistan top 40 -singleään 22 vuotta. Se on kuitenkin kaukana ennätyksestä, jota hallitsee Pérez Prado. Hänen singlensä Patricia ylsi kahdeksanneksi vuonna 1958 ja musertavat 37 vuotta myöhemmin kesällä 1995 Guaglione nousi postuumisti peräti kakkoseksi Guinness-mainoksen avittamana. Kyseessä oli siis vieläpä kaksi top 10 -singleä. Pradon Mambo No. 5:han valloitti listoja vuosituhannen lopulla saksalaisen Lou Began tulkintana.

Amy Winehouse ehti ennen kuolemaansa levyttää dueton Tony Bennettin kanssa jälkimmäisen syksyllä ilmestyvälle Duets II -albumille. Bennettillä voisi sen avulla olla mahdollisuuksia lyödä Pradon ennätys – ja pari muutakin –, sillä hänen edellisestä top 40 -sinkustaan on yli 45 vuotta (The Very Thought of You, #21). Bennett siis porskuttaa edelleen, mutta Prado on maannut mullassa jo pitkään, 22 vuotta.

Ujutetaan tähän pari huomiota tämän viikon brittilistoilta. Adelen 21:n 18. ykkösviikko tuli jo mainittua, saldo on huimaavin sitten Simon & Garfunkelin Bridge Over Troubled Waterin (1970), joka hallitsi 25 viikon ajan.

Snow Patrolin klassikko Chasing Cars (57) nettosi 101. listaviikkonsa top 75:ssä, mutta aikoinaan vain kuudenneksi yltänyt biisi on myynyt koko listauransa aikana vähemmän kuin esimerkiksi tämän vuoden suurimmat hitit.

Albumilistalta osuu silmään parin nousevan Mercury Prize -ehdokkaan (Elbow, PJ Harvey) lisäksi Spinefarm. Briteissäkin toimiva helsinkiläisfirma vastaa taannoin isojakin hittejä saaneen 3 Doors Downin jakelusta saarivaltakunnassa. Bändin viides studioalbumi Time of My Life debytoi sijalla 65.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Mahtava kaksykkönen

Lupaus lunastetaan, eli tutkitaanpa Adelen 21:n saavutuksia tarkemmin nyt kun se luopui väliaikaisesti Britannian albumilistan kärkipaikasta 11 viikon jälkeen.

On reilua tarkastella Adelen saavutuksia vuodesta 1970 tähän päivään, sillä The Beatlesin ennätykset tällä saralla ovat lyömättömiä (Please Please Me 30 viikkoa), puhumattakaan ennen liverpoolilaisia hallinneesta South Pacific -soundtrackista (70 viikkoa putkeen alkaen syksystä 1958).

Viimeksi pidempään kuin 11 viikkoa putkeen kärjessä viipyi Bob Marley and The Wailersin legendaarinen Legend-kokoelma (1984), 12 viikkoa. Simon and Garfunkelin Bridge Over Troubled Water (1970) pääsi 13:een.

Vaikka en yleensä erottele sukupuolten saavutuksia, niin mainitaan, että 21:sta tuli pisimpään yhtäjaksoisesti kärkipaikalla viihtynyt naisartistin albumi ja vain kolme muuta naisartistien levyä ylipäätään on päässyt 11 ykkösviikkoon: Alanis Morissetten Jagged Little Pill (1995) sekä Shania Twainin Come on Over (1997) kolmessa erässä ja Didon Life for Rent (2003) neljässä. 21 ohittanee siis nämä jo sunnuntaina – se on jälleen väliaikatietojen kärjessä.

Hyvin 21:n ulottuvilla olevia kokonaisviikkomääriä ovat Phil Collinsin ...But Seriouslyn (1989) ja Spice Girlsin Spicen (1996) 15 ykkösviikkoa.

21:ia on ostettu ennennäkemättömästi 12 viikkoa putkeen yli sata tuhatta kappaletta viikossa eli yhteensä noin kaksi miljoonaa kappaletta. Yleensä vastaavia myyntilukemia netotaan vain joulun tienoilla, jos silloinkaan. Tämä siis aikana, jolloin valitetaan huonosta levymyynnistä...

21 saavuttaa melko varmasti maagisen kolmen miljoonan kappaleen eli kymmenkertaisen platinalevyn rajan. Viimeksi siihen pystyi James Bluntin Back to Bedlam (2005). Lady Gagan yhdistetty The Fame ja The Fame Monster (2008), Kings of Leonin Only by the Night (2008) ja Michael Bublén Crazy Love (2009) Hollywood-painoksensa kanssa ovat kahdeksankertaisia platinalevyjä.