Näytetään tekstit, joissa on tunniste HIM. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste HIM. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Metallista Suomi-kuvaa

Nightwishin uuden Yesterwynde-albumin innoittamana ajattelin tutkailla suomalaisten metallibändien sijoituksia Britannian albumilistalla. Olen useaan kertaan raportoinut, että ainoa suomalainen top ten -levy brittilistalla on The Rasmuksen Dead Letters (#10, 2004), mutta sitä ei voi hyvällä tahdollakaan luonnehtia metalliksi.

Siispä fokukseen kannattaa asettaa kolme muuta 2000-luvun menestysyhtyettä Nightwish, HIM ja Children of Bodom.

Nightwish pääsi aikoinaan erittäin lähelle The Rasmuksen sijoitusta Endless Forms Most Beautifulin (2015) napattua peräti 12. sijan. Heillä on mukavasti kolme top 40 -levyä.

HIM:n ura on albumipuolella hyvin Nightwishin kaltainen. Korkein noteeraus on Dark Lightin (2005) 18. sija. Sen lisäksi bändi on yltänyt kuitenkin singlelistan top 40:ään jopa kuudesti, mikä tekee siitä omalla tavallaan sitkeimmän suomalaisen lista-artistin saarivaltakunnassa.

Children of Bodomilta top 40 -raja jäi ylittämättä, mutta Blooddrunk (2008) sentään piipahti 44:ntenä.

Yesterwynde näyttäytyi maanantain väliaikatiedoissa muuten 23:ntena, eli siitä ei tule Nightwishin merkittävintä lista-albumia, mutta top 75- tai top 100 -paikka lienee hyvin mahdollinen. Niitä suomalaisilla ei vieläkään ole kasassa liikaa.

tiistai 16. toukokuuta 2023

Cha cha chart success

Lieneekö syynä se, että Eurovision laulukilpailu järjestettiin Liverpoolissa, mutta joka tapauksessa kisan status Britanniassa on upeassa nosteessa. Tällä viikolla jopa neljä kilpailukappaletta on yltämässä sikäläisen sinkkulistan top 20 -tasolle, etunenässä Loreenin voittoisa Tattoo.  

Loreenista tuli historian kaksinkertainen viisuvoittaja ja Ruotsi nousi 1990-luvulla juhlineen Irlannin rinnalle voittojen määrässä (seitsemän). Suomalaisten kannalta mielenkiintoisempaa on tietenkin kakkoseksi sijoittuneen Käärijän Cha cha cha -kappaleen resonointi Britanniassa. Se oli eilen sikäläisen Spotifyn päivälistan kakkonen ja yltänee ensimmäisenä suomalaisena kappaleena 18 vuoteen Britannian sinkkulistan kärkikymmenikköön. Vielä tällä hetkellä tuorein on HIMin Wings of a Butterfly (#10, 2005).

 

Suomenkielisenä Cha cha chan menestys on tietenkin hämmästyttävää, mutta muistutettakoon, että viisukontekstissa kielen merkitystä on aina yliarvioitu ja moni viisuikoni on esiintynyt muulla kielellä kuin englanniksi.

 

Jotkut ovat maininneet Käärijän yhteydessä Psyn jättihitin Gangnam Style (2012), jonka sanoista kukaan ei ymmärtänyt paljoakaan, mutta joka lähti viraali-ilmiönä elämään omaa elämäänsä yltäen brittiykköseksi ja Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kakkoseksi. Ihan niin suurta menestystä en Cha cha challe kuitenkaan uskalla povata.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Tavoitellaan korkeuksia (taas)

Kirjoitin muutama viikko sitten Alman Chasing Highsin mahdollisuuksista yltää Britannian singlelistan top sataan. Se pääsi tuolla viikolla juuri sen ulkopuolelle 101:nneksi, mutta nyt biisi on saanut tukea BBC:n Radio 1:lta ja on sikäläisessä iTunesissa top 30:ssa ja Spotifyssa sijan 70 tietämillä. Sen pitäisi siis suhteellisen helposti debytoida perjantaina top 75:ssä, ehkä jopa top 50:n kieppeillä.

Jos niin käy, siitä tulee ensimmäinen suomalaisen artistin top 75 -single sitten Ercolan Every Wordin (#47, 2009). Siitä on noin kahdeksan vuotta, joten onkin jo aika. Listataan tähän nuo suomihittien tuoreimmat merkkipaalut:

Viimeisin ykkönen: ei ole
Viimeisin top 5 -single: The Rasmus – In the Shadows (#3, 2004)
Top ten: HIM – Wings of a Butterfly (#10, 2005)
Top 20: HIM – Wings of a Butterfly (#10, 2005)
Top 40: Lordi – Hard Rock Hallelujah (#25, 2006)
Top 75: Ercola feat. Daniella – Every Word (#47, 2009)

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Maailman kahdeksanneksi kaunein

Nightwishin Endless Forms Most Beautiful nappasi erinomaisia sijoituksia ympäri maailmaa, vaikka kärkeen se pääsi Suomen lisäksi ainoastaan Tsekissä. Saksasta tuli hienosti kakkossija ja brittilistalta sekä USA:n albumilistalta uran parhaat sijoitukset 12 ja 34.

Saksalainen Mediatraffic koostaa yhä ansiokkaasti listaa maailman myydyimmistä viikoittain ja sen mukaan Endless Forms Most Beautiful oli kahdeksanneksi suosituin. Kärjessä on korealainen Exo, kakkosena japanilainen Southern All Stars ja kolmantena brittiläinen The Prodigy. Mediatrafficin lista perustuu kokonaan perinteiseen myyntiin vielä toistaiseksi. Viikkolistan voi tsekata täältä.

Nightwishilla on nyt kaksi top 40 -albumia brittilistalta, yhtä monta kuin HIMillä. Nightwishin sijoitukset ovat tulleet Dark Passion Playllä (#25, 2007) ja Endless Forms Most Beautifulilla (#12, 2015), HIMin Dark Lightilla (#18, 2005) ja Venus Doomilla (#31, 2007). Kuten tuli jo mainittua aiemmin, Yhdysvalloista HIMillä on huikeasti jopa neljä top 40 -sijoitusta, joista kolme top 20 -tasolla, parhaana Venus Doomin 12. tila. Vieläkö joskus nipistettäisiin se top ten -paikka?

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kun setä sai brittihitin myymättä juuri levyjä…

Singlemyynti oli Britanniassa alhaisimmillaan viime vuosikymmenen puolivälissä ja sieltä ovat peräisin myös lähihistorian heikoiten myyneet top ten -singlet.

Mainitsin jo taannoin Manic Street Preachersin Empty Soulsin (2005) olevan, jos ei kaikkien aikojen, niin ainakin viime vuosikymmenten vähiten myyty listakakkonen ja 22 900 kappaleen myynnillä 2000-luvun 35:nneksi heikoiten myynyt top ten -single.

Tässä viime vuosikymmenen kymmenen kehnoimmin myynyttä top ten -singleä.

1 – Backstreet Boys – Just Want You to Know (#8, 2005) – 14 300 kpl
2 – Manic Street Preachers – Autumnsong (#10, 2007) – 14 800
3 – The Darkness – Is It Just Me?  (#8, 2006) – 14 900
4 – Sham 69 – Hurry Up England (#10, 2006) – 15 100
5 – Atomic Kitten – Cradle (#10, 2005) – 15 400
6 – Wet Wet Wet – Weightless (#10, 2008) – 16 800
7 – The Ordinary Boys – Lonely at the Top (#10, 2006) – 16 900
8 – Morrissey – Let Me Kiss You (#8, 2004) – 17 100
9 – Cliff Richard – Something’s Going On (#9, 2004) – 17 200
10 – Fightstar – Paint Your Target (#9, 2005) – 17 300

Wet Wet Wetin Weightless on tunnettu siitä, että se saalisti vain yhden viikon top 75 -listalla, mutta yleisesti ottaen myynti oli vuonna 2008 jo niin paljon parempaa kuin vuonna 2005, että se riitti ainoastaan kuudenteen sijaan tällä listalla.

HIMin Wings of a Butterfly (#10, 2005) on laskennan sijalla 13. Sitä ostettiin aikoinaan 18 400 kpl. Ilmoitetut myyntiluvut ovat vuoden 2009 loppuun mennessä saavutettuja, mutta näistä yksikään biisi ei ole mennyt sen jälkeen kovin kummoisesti kaupaksi. Tämä ei ole siis lopullinen totuus biisien myyntiluvuista – ainoastaan demonstroi kuollutta singlekauppaa.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Ykkönen, mutta ei menestys?

Kuten kaikki listoja seuraavat tietävät, korkeimmalla viikkolistasijoituksella saattaa olla lopulta hyvin vähän tekemistä sen kanssa, miten isoksi menestykseksi kappale tai albumi osoittautuu. Toki ykköspaikka on aina hieno saavutus, mutta ykkösissäkin voi olla ns. kahden kerroksen väkeä, myös artistin oman tuotannon sisällä.

Eräs hyvä esimerkki useita albumilistan ykkösiä hyvin erilaisin myyntiluvuin saavuttaneista artisteista ja yhtyeistä on Keane, jonka kaikki neljä studioalbumia sekä yksi EP ovat päässeet ykkösiksi, mutta alati laskevin myyntilukemin: lähes kolmesta miljoonasta myydystä levystä (Hopes and Fears) on pudottu Night Train -ep:n alle sadan tuhannen. Pelkkää albumilistan sijoitusriviä tuijottaen voisi kuvitella Keanen olevan yhä Britannian suosituimpia yhtyeitä.

Sijoitusta tutkimalla voisi kuvitella Empty Soulsin (2005) olevan Manic Street Preachersin suurimpia hittejä, mutta tosiasiassa lienee brittilistahistorian huonoiten myynyt listakakkonen. Sitä ostettiin ensimmäisellä viikolla noin 12 000 kpl, joka ei nykyisin riittäisi edes viikkolistan top 20 -tasolle. Muun muassa HIM:n Neil Diamond -coveria Solitary Man (#9, 2004) ostettiin lopulta enemmän. Empty Souls vietti top 75 -listalla vain neljä viikkoa. Seuraavasta singlestä Your Love Alone Is Not Enough (#2, 2007) tuli sitten oikea hitti – bändin toistaiseksi viimeinen.

Listakeskusteluissa vilisevät termit ”non-number one” ja ”non-number two”, jotka ilmentävät listasijoituksen suhteuttamista siihen, miten hyvin julkaisu lopulta jää mieleen. Usein keskustelu lipeää omien suosikkien tai inhokkien puolusteluksi tai mustamaalaamiseksi, mutta objektiivisestikin tarkasteltuna jotkut ykköset ovat tuomittuja jäämään unholaan. Vai mitä ajattelette seuraavista brittilistan albumilistan valtiaista parilta viime vuodelta: Paul Wellerin Sonik Kicks, Newton Faulknerin Write It on Your Skin, Elton Johnin ja Pnaun Good Morning to the Night sekä Jahmene Douglasin Love Never Fails?