Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jahmene Douglas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jahmene Douglas. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kakkonen on ykkönen?

Kuten suurin osa suomalaisista tietää, Saara Aalto kilpaili tänä vuonna Britannian The X Factorissa sijoittuen hienosti kakkoseksi. Aalto on korkeimmalle sijoittunut ulkomaalainen artisti 13 kautta kestäneessä kykykisassa.

Listojen näkökulmasta suurin ero X Factorin voittamisella ja toiseksi sijoittumisella on se, että voittaja saa ensimmäisen listamerkintänsä heti kilpailun jälkeen. Matt Terryn esittämä When Christmas Comes Around debytoineekin ensi perjantaina brittilistan top tenissä. Voittajan ensimmäinen julkaisu on ensimmäistä kertaa joulubiisi, mikä tarkoittaa noin kolmen viikon tehokasta kulutusaikaa.

Suomalaisittain kiinnostavaa on tietenkin kakkoseksi sijoittuneiden aiempi listamenestys Britanniassa. Tässä listaa siitä (suluissa X Factor -vuosi):

G4 (2004) – yksi top ten -single, kaksi top ten -albumia
Andy Abraham (2005) – yksi top 20 -single, yksi top ten -albumi, euroviisuedustus (UK)
Ray Quinn (2006) – ykkösalbumi
Rhydian Roberts (2007) – albumilistan kolmas tila
JLS (2008) – viisi ykkössingleä, viisi muuta top ten -singleä, viisi top ten -albumia, joista yksi ykkönen
Olly Murs (2009) – neljä ykkössingleä, neljä muuta top ten -singleä, neljä albumilistan ykkössijaa, Britannian suosituimpia artisteja
Rebecca Ferguson (2010) – yksi top ten -single, neljä top ten -albumia
Marcus Collins (2011) – yksi top ten -single ja -albumi
Jahméne Douglas (2012) – ykkösalbumi
Nicholas MacDonald (2013) – albumilistan kuudes sija
Fleur East (2014) – singlelistan kolmas sija, top 20 -albumi
Reggie N Bollie (2015) – singlelistan 26. tila
 
Kuten yllä olevasta listasta näkee, kakkossija ei merkitse mitään suuntaan eikä toiseen. On unohdettuja kakkosia ja gigatähdiksi nousseita. Pitää myös muistaa, että suurin sarjasta tullut menestystarina on brittiläis-irlantilainen One Direction, joka sijoittui kolmanneksi vuonna 2010. On hyvin todennäköistä, että levytyssopimuksen saadessaan Saara Aallosta tulee menestynein suomalainen brittilistoilla pitkään aikaan.

Suomalaiset ovat ehtineet teilata X Factoria mm. siitä, että ohjelma on nähnyt jo parhaat päivänsä, mutta finaalin äänimäärät ovat itse asiassa pudonneet huippuvuosista suhteellisen hitaasti: parhaalla kaudella finaalissa annettiin 10 miljoonaa ääntä, eilen seitsemättä miljoonaa.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Ykkönen, mutta ei menestys?

Kuten kaikki listoja seuraavat tietävät, korkeimmalla viikkolistasijoituksella saattaa olla lopulta hyvin vähän tekemistä sen kanssa, miten isoksi menestykseksi kappale tai albumi osoittautuu. Toki ykköspaikka on aina hieno saavutus, mutta ykkösissäkin voi olla ns. kahden kerroksen väkeä, myös artistin oman tuotannon sisällä.

Eräs hyvä esimerkki useita albumilistan ykkösiä hyvin erilaisin myyntiluvuin saavuttaneista artisteista ja yhtyeistä on Keane, jonka kaikki neljä studioalbumia sekä yksi EP ovat päässeet ykkösiksi, mutta alati laskevin myyntilukemin: lähes kolmesta miljoonasta myydystä levystä (Hopes and Fears) on pudottu Night Train -ep:n alle sadan tuhannen. Pelkkää albumilistan sijoitusriviä tuijottaen voisi kuvitella Keanen olevan yhä Britannian suosituimpia yhtyeitä.

Sijoitusta tutkimalla voisi kuvitella Empty Soulsin (2005) olevan Manic Street Preachersin suurimpia hittejä, mutta tosiasiassa lienee brittilistahistorian huonoiten myynyt listakakkonen. Sitä ostettiin ensimmäisellä viikolla noin 12 000 kpl, joka ei nykyisin riittäisi edes viikkolistan top 20 -tasolle. Muun muassa HIM:n Neil Diamond -coveria Solitary Man (#9, 2004) ostettiin lopulta enemmän. Empty Souls vietti top 75 -listalla vain neljä viikkoa. Seuraavasta singlestä Your Love Alone Is Not Enough (#2, 2007) tuli sitten oikea hitti – bändin toistaiseksi viimeinen.

Listakeskusteluissa vilisevät termit ”non-number one” ja ”non-number two”, jotka ilmentävät listasijoituksen suhteuttamista siihen, miten hyvin julkaisu lopulta jää mieleen. Usein keskustelu lipeää omien suosikkien tai inhokkien puolusteluksi tai mustamaalaamiseksi, mutta objektiivisestikin tarkasteltuna jotkut ykköset ovat tuomittuja jäämään unholaan. Vai mitä ajattelette seuraavista brittilistan albumilistan valtiaista parilta viime vuodelta: Paul Wellerin Sonik Kicks, Newton Faulknerin Write It on Your Skin, Elton Johnin ja Pnaun Good Morning to the Night sekä Jahmene Douglasin Love Never Fails?

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Listakatsaus, vko 31

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
2. (3.) Miley Cyrus – We Can’t Stop
3. (4.) Imagine Dragons – Radioactive
4. (2.) Daft Punk featuring Pharrell Williams – Get Lucky
5. (7.) Bruno Mars – Treasure
6. (5.) Macklemore and Ryan Lewis feat. Ray Dalton – Can’t Hold Us
7. (6.) Florida Georgia Line featuring Nelly – Cruise
8. (8.) Jay Z featuring Justin Timberlake – Holy Grail
9. (10.) Anna Kendrick – Cups
10. (9.) Justin Timberlake – Mirrors

Robin Thicken Blurred Linesin vauhti radiosoitossa on häkellyttävää ja se saattaa hyvinkin ohittaa parin viikon sisällä Mariah Careyn We Belong Togetherin (2005) nykymuotoisen radiopaneelin ennätyslukemat. Käytännössä kaikenlaiset asemat kantriasemia lukuun ottamatta soittavat Blurred Linesia. Sitä myös ostettiin viime viikolla ylivoimaisesti enemmän (340 000 kpl) kuin mitään muuta biisiä.
Miley Cyrus sivusi tällä viikolla uransa parasta Hot 100 -saavutusta, kun We Can’t Stop nousi pykälän kakkoseksi. Tätä ennen hän oli yltänyt samaan kappaleella Party in the USA (2009). Myös Imagine Dragonsin Radioactive, Bruno Marsin Treasure sekä Anna Kendrickin Cups noteerasivat listauransa korkeimmat sijoitukset eli kolmannen, viidennen ja yhdeksännen tilan.
Lisäksi top tenin ulkopuolella Maroon 5:n Love Somebody (14–12), Capital Citiesin Safe and Sound (19–16) sekä Jason Derülon The Other Side (20–18) saavuttivat toistaiseksi parhaat noteerauksensa.
Rockon, Rick Rossin ja Futuren U.O.E.N.O. loikkasi 29–20 ja on Rockon ensimmäinen top 20 -hitti. Sen suosio perustuu suurelta osin Asap Rockyn ja 2 Chainzin tähdittämiin remiksauksiin, jotka eivät jostain syystä näy Billboardin kreditoinnissa.
The Finatticzin yllätyshitti, yli vuoden vanha Don’t Drop That Thun Thun, hyppäsi 88–35. Justin Timberlaken Take Back the Night punnersi toisella viikollaan 47–39, mutta ei käy kieltäminen, että sen avaus on ollut odotettua vaisumpi, kun vertaa esimerkiksi Jay Z -duetto Holy Grailiin.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Jay Z – Magna Carta Holy Grail
2. (-) Sara Bareilles – The Blessed Unrest
3. (-) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 24
4. (-) Ace Hood – Trials and Tribulations
5. (4.) Florida Georgia Line – Here’s to the Good Times
6. (5.) Imagine Dragons – Night Visions
7. (3.) J. Cole – Born Sinner
8. (-) Soundtrack – Teen Beach Movie
9. (13.) Justin Timberlake – The 20/20 Experience
10. (-) Cody Simpson – Surfers Paradise

Yhtä varmasti kuin Jay Z nettoaa ykkösiä, lapsille tarkoitetut Kidz Bop -albumit keräävät top 3 -sijoituksia. Top ten -merkintöjä on jo 17, mutta ykkösiä ei yhtään. Sarjan 24. osa debytoi kolmantena edellään Sara Bareillesin uusi The Blessed Unrest -levy. Laulajattaren edellinen Kaleidoscope Dream -albumi (2010) kävi jopa ykkösenä ja nyt uutuus debytoi siis kakkosena ja on hänen kolmas top ten -merkintänsä.
Ace Hoodille neljännen albumin Trials and Tribulationsin top ten -visiitti on toinen ja nelostila uran paras. Parin vuoden takainen Blood, Sweat and Tears ylsi kahdeksanneksi. Tällä kertaa hänellä on apunaan isohko hittikin, eli Hot 100 -listan sijalle 33 päässyt Bugatti.
Disney-elokuva Teen Beach Movien soundtrack avasi sijalta kahdeksan. Australialaisnuorukainen Cody Simpson nappasi ensimmäisen top ten -sijoituksensa Surfer’s Paradisen yllettyä kymmenenneksi. Tätä ennen EP-mittainen Coast to Coast (2011) oli käynyt sijalla 12.
Folkrock-laulaja Matt Nathansonin Last of the Great Pretenders nappasi 16. sijan. Se on hänen parhaansa – Modern Love (2011) saavutti 17. tilan. Nathansonia seurasi rockbändi Sick Puppies, jolle taas Connectin 17. tila on ensimmäinen top 20 -saavutus.
Pet Shop Boysin Electric debytoi 26:ntenä, joka on heidän paras sijoituksensa sitten Veryn (#20, 1993). Kaksikon ainoa top ten -albumi on Please (#7, 1986). The Isley Brothersista tuttu Ronald Isley on ensimmäistä kertaa top 40:ssä sooloartistina, kun This Song Is for You nappasi 27. tilan.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Avicii – Wake Me Up
2. (-) One Direction – Best Song Ever
3. (2.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
4. (3.) John Newman – Love Me Again
5. (4.) Icona Pop featuring Charli XCX – I Love It
6. (6.) Naughty Boy featuring Sam Smith – La La La
7. (10.) Passenger – Let Her Go
8. (5.) will.i.am – Bang Bang
9. (11.) Daft Punk featuring Pharrell Williams – Get Lucky
10. (8.) Selena Gomez – Come and Get It

Aviciin Wake Me Upille ei näköjään ole kreditoitu lainkaan sen laulajaa Aloe Blaccia, joten se ei sittenkään mene historiankirjoihin Blaccin ensimmäisenä ykkösenä.
Biisin toinen ykkösviikko tuli selvällä erolla One Directionin uuteen Best Song Ever -singleen. Sillä edistetään tulevan This Is Us -dokumentin myyntiä – tai päinvastoin. Nuorisoilmiöllä on neljä ykköstä ja heidän kaikki yhdeksän virallista singleään ovat yltäneet top teniin.
Calvin Harris hakee toden teolla yhdeksättä top ten -singleään 18 Months -albumilta. Thinking About You nousi nyt 28–14 ja historiallinen kipuaminen top teniin saattaa tapahtua jo ensi viikolla. Tuo yhdeksän yhdeltä albumilta olisi siis ennätys.
Pinkin ja Lily Allenin True Love ylitti top 20 -kynnyksen 22–16. Toploaderin Dancing in the Moonlight (#7, 2000) loikkasi 63–27, koska iTunes kauppaa sitä halvalla. Tuo mainittu seitsemäs tila tuli vasta uusintajulkaisun jälkeen 14. listaviikolla, mikä oli vuonna 2001 erittäin harvinaista. Moni ei ehkä tiedä, että biisin alkuperäinen esittäjä on King Harvest.
Cedric Gervais on remiksannut Lana Del Reyn Summertime Sadnessin hittikuntoon ja se debytoi sijalla 32 ollen Del Reyn kuudes top 40 -merkintä ja Gervaisin toinen. DJ-tähti vierailee Suomessa 9. elokuuta.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Jahmene Douglas – Love Never Fails
2. (1.) Robin Thicke – Blurred Lines
3. (2.) Jay Z – Magna Carta Holy Grail
4. (5.) Passenger – All the Little Lights
5. (4.) Rod Stewart – Time
6. (6.) Michael Bublé – To Be Loved
7. (7.) Mumford and Sons – Babel
8. (24.) David Guetta – Nothing But the Beat
9. (11.) Rudimental – Home
10. (10.) Jake Bugg – Jake Bugg

NOW-sarjan huimaa suosiota ei hidasta mikään – 85. osaa ostettiin taas valtava määrä verrattuna artistien albumilistan ykköseen, X Factor -finalisti Jahmene Douglasin Love Never Fails -esikoiseen. Love Never Fails sisältää ainoastaan covereita.
David Guettan Nothing But the Beat (#2, 2011) loikkasi 24–8 ja Gabrielle Aplinin English Rain (#2, 2013) 36–17. Selena Gomezin ensimmäinen ihan oma albumi Stars Dance debytoi 14:ntenä. Hänen paras sijoituksensa on The Scenen kanssa tehdyn Kiss and Tell -albumin (2009) 12. tila.
The Rolling Stonesin livelevy Hyde Park Live debytoi 16:ntena. Vaikka hiljainen kesäviikko ei tuonut listalle montaakaan uutuutta, niin Pet Shop Boysin Electricin viimeviikkoinen kolmas tila vaihtui 28. sijaan.
Fuck Buttonsin Slow Focus nappasi 36. tilan ollen bändin ensimmäinen top 40 -levy. Ginger Wildheartin Hey Hello -projektin nimetön esikoinen debytoi sijalla 37. The Wildheartsin uralle on mahtunut jopa yksi top ten -albumi, P.H.U.Q. (#6, 1995).