Hullua syrjintää

Kymmenen vuotta sitten huhtikuussa brittilistalla nähtiin ensimmäinen pelkillä digilatauksilla kärkeen päässyt kappale: Gnarls Barkleyn Crazy. Tuolloin hitti pystyi debytoimaan listalla vasta, kun se oli seuraavalla viikolla ilmestymässä fyysisenä singlenä – ja toisaalta putosi listalta heti, kun fyysinen single ei enää ollut saatavilla. Niinpä Crazy debytoi huhtikuussa, mutta putosi yli puoleksi vuodeksi ulos sijalta viisi kesällä, kunnes tuo typerä sääntö poistettiin.

Säännön takia Crazyn ja esimerkiksi Nelly Furtadon Maneaterin (#1, 2006) kohtalona oli saada huomattavasti vähemmän listaviikkoja kuin ansaitsivat: Crazyllä niitä on 18 ja Maneaterillä 13. Molemmat olivat ilmestymisvuotensa suurimpia hittejä – Crazy yhdeksällä ykkösviikollaan absoluuttisesti suurin. Vertailun vuoksi: vuoden 2007 hallitsijat Rihannan Umbrella ja Leona Lewisin Bleeding Love keräsivät 51 ja 28 viikkoa.

Onneksi striimausten suhteen The Official Charts Company on toiminut huomattavasti johdonmukaisemmin ja jämerämmin. Nyt ketään ei hyljeksitä, formaatista riippumatta.