Britannian singlelistan jouluykkösiin alettiin kiinnittää huomiota jo 1970-luvulla. Vuonna 1973 kärkipaikasta nimittäin kamppaili kaksi uutta joululaulua, Sladen Merry Xmas Everybody ja Wizzardin I Wish It Could Be Christmas Everyday. Molemmat ovat nykyään saarivaltakunnan jouluklassikoita.
Vuosien saatossa jouluykkönen sai uusia vivahteita. 2000-luvun puolella sitä värittivät kykykisojen voittajien ensisinglet. Trendi alkoi Popstars: The Rivals -voittajien Girls Aloudin Sound of the Undergroundista vuonna 2002, ja vuodesta 2005 vuoteen 2008 ykkösenä oli aina X Factor -voittaja.
Sen vastapainoksi vuonna 2009 syntyi kampanja ostaa listakärkeen Rage Against the Machinen vuonna 1992 ensi kertaa julkaistu Killing in the Name – puhtaasti protestina X Factorille ja Simon Cowellille. Kampanja oli menestys. Singleä ostettiin yli puoli miljoonaa kappaletta ja se palasi ykköseksi käytyään aiemmin ensijulkaisuna sijalla 25.
Pieni voitto Daavidille Goljatia vastaan, siis. Kukaan ei muista, että joululistalla kakkoseksi jäänyt Joe McElderryn The Climb nousi kärkeen seuraavalla viikolla.
Joululistalla ei ole enää samaa hohtoa, sillä sitä hallitsi viisi vuotta putkeen LadBaby hyväntekeväisyyssinkuillaan perässään aina samat joululaulut.
Rage Against the Machinelle Killing in the Namen ykkössija on uran ainoa, mutta he saivat sitä ennen top ten -hitin singlestä Bulls on Parade (#8, 1996).
Hyvin muistetulla Killing in the Namella on Spotifyssa 826 miljoonaa kuuntelua ja videota on katsottu Youtubessa 247 miljoonaa kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti