Britannian singlelista juhlii huomenna pyöreitä. Ensimmäinen lista julkaistiin NME-lehdessä 14. marraskuuta 1952. ”Virallisemman” statuksen se sai vuonna 1960, kun musiikkialan ammattilehti Record Retailer (nykyisin Music Week) alkoi julkaista listaa, joka perustui 30 levykaupan raportteihin.
Brittilistan merkitys kansainvälisessä mittakaavassa on vuosien saatossa vähentynyt huomattavasti. Esimerkiksi 1990-luvulla meilläkin uutisoitiin Blurin ja Oasiksen välisestä brittipopsodasta, jossa listamenestys näytteli merkittävää roolia. Kotimaassaan listaa silti yhä seurataan paljon ja ykkössijalla on merkitystä – ainakin jos kysytään artisteilta ja levy-yhtiöiltä, jotka tekevät kaikkensa saavuttaakseen huipun, jos mahdollista. Esimerkiksi Lewis Capaldin tuorein Forget Me -kappale ilmestyi cd-muodossa, jotta ykkössija olisi taattu.
Kahdesta suuresta, Yhdysvaltojen Hot 100- ja Britannian sinkkulistasta, jälkimmäinen on ollut suomalaisille huomattavasti helpompi. Korkein suomalaisen hitin sijoitus on kakkostila (Bomfunk MC’s:n Freestyler vuodelta 2000) ja viimeisin top ten -menestys on HIM:n Wings of a Butterfly (#10, 2005). Vain Daruden Sandstorm (2000) ja Wings of a Butterfly ovat päässeet sekä Hot 100 -listalle että Britannian singlelistalle.
Kaikki suomalaiset isommat brittihitit ovat siis ajalta, jolloin kansainvälinen menestys kiinnosti täkäläistä musabisnestä eli vuosilta 2000–2005. Sen jälkeen Alma oli iloinen poikkeus vuonna 2017, jolloin Chasing Highs ylsi 18:nneksi.
Tällä hetkellä brittilistaa johtava Taylor Swiftin Anti-Hero on historian 1404. ykkönen. Onnea ja pitkää ikää saarivaltakuntaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti