lauantai 10. lokakuuta 2009

3...6...9 Years of Twee-pop

Aloitan uuden, säännöllisen epäsäännöllisesti etenevän sarjan omista suosikkiartisteistani ja -yhtyestäni. Aion esitellä kohteet myös listasaavutusten valossa, vaikka – kuten kaikki tiedämme – listamenestyksellä ja subjektiivisella musiikkimaulla ei pitäisi olla mitään tekemistä keskenään. Eikä niillä olekaan. (Valitsen listamaan UK, US, Suomi jne, sen perusteella, missä yhtye/artisti on suosituin.)

Ensimmäisenä on kenties maailman parhaan popyhtyeen, Belle and Sebastianin, vuoro. Glasgow'ssa 1990-luvun puolessavälissä perustettu seitsenjäseninen yhtye on tunnettu aktiivisista diggareistaan, pyrkimyksestään vältellä mediajulkisuutta ja harvasta keikkailutahdistaan. Jokainen voi halutessaan käydä Wikipediassa, Allmusicissa, yhtyeen kotisivuilla jne. tutkimassa faktoja, keskityn tässä hieman muuhun.

Varhaisin muistoni Belle and Sebastianin musiikista on vuodelta 1998, kun kuulin kappaleen The Boy with the Arab Strap. Ensimmäinen hankintani oli kuitenkin vasta vuoden 2001 ep Jonathan David, jonka nimikappaleen kuulin silloisen Radiomafian listaohjelmassa. Sen jälkeen levyhylly täyttyi yhtyeen tuotannosta melko nopeasti.

En tiedä, mikä on kaikkein paras elementti yhtyeen musiikissa: ihanat, psykedeliayhtye Lovelle kumartavat torvisovitukset, järisyttävän kauniit melodiat vai oivaltavat, joskus katkeratkin, elämänmakuiset sanoitukset. Cocktail on joka tapauksessa upea ja jäljittelemätön.

Itselleni tärkein kappale on Sleep the Clock Around, vastustamaton pophelmi albumilta The Boy with the Arab Strap. Saatoin soittaa sitä tunnin putkeen kyllästymättä ja lauleskelin sitä syksyisillä kävelylenkeillä.

Viime vuosina Belle and Sebastianin levyt ovat muuttuneet musiikillisesti leikkisämmiksi ja monipuolisemmiksi. Ne ovat edelleen hyviä tai erinomaisia, mutta esimerkiksi If You're Feeling Sinisterin taikaa tuskin enää tavoitetaan. Viimeisin uutta musiikkia sisältänyt studioalbumi The Life Pursuit julkaistiin vuonna 2006 ja yhtye on parhaillaan pitkäksi venähtäneellä tauolla.

Belle and Sebastian kuuluu niihin yhtyeisiin, joilla ei ole yhtään top 10 -singleä Britanniassa. Ryhmän kenties tunnetuin jäsen on walesiläinen Super Furry Animals, jolla on 19 top 40 -singleä, muttei ainuttakaan kymppikärkeen yltänyttä.


Belle and Sebastianin listaura Britanniassa:

Singlet ja EP:t:

#59 Dog on Wheels (EP), 1997
#41 Lazy Line Painter Jane (EP), 1997
#32 3..6..9 Seconds of Light (EP), 1997
#15 Legal Man, 2000
#31 Jonathan David, 2001
#39 I'm Waking up to Us, 2001
#32 Step Into My Office Baby, 2003
#14 I'm a Cuckoo, 2004
#20 ...Books (EP), 2004
#13 Funny Little Frog, 2006
#25 The Blues Are Still Blue, 2006
#45 The White Collar Boy, 2006


Albumit:

#12 The Boy with the Arab Strap, 1998
#13 Tigermilk (uudelleenjulkaisu), 1999
#10 Fold Your Hands Child, You Walk Like a Peasant, 2000
#26 Storytelling (soundtrack Todd Solondzin elokuvaan), 2002
#21 Dear Catastrophe Waitress, 2003
#40 Push Barman to Open Old Wounds (kokoelma, joka sisältää kaikki EP:t), 2005
#8 The Life Pursuit, 2006
#88 The BBC Sessions, 2008

Kuva: Amazon.com

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Vastaus on rakkaus


Yhdysvaltain albumilistalla oli tällä viikolla jännät paikat, sillä Barbra Streisand, Mariah Carey ja Paramore taistelivat kärkipaikasta tasaväkisesti. Streisandin jazzcover-levy Love Is the Answer vei voiton noin 180 000 myydyllä levyllä, Paramore jäi muutaman tuhannen ja Carey reilun kymmenen tuhannen päähän.

Streisandilla on nyt listaykkösalbumeita viideltä vuosikymmeneltä. Samalla hän sijoittuu melko korkealle ikätilastoissa - hän on 67-vuotias eli noin vuoden Bob Dylania nuorempi - ja nousee yhdeksään ykköseen tilastossa, jonka laitoin tänne taannoin Jay-Z:stä uutisoidessani. Siinä yhteydessä mainitsinkin Careyn mahdollisena nousijana sillä listalla. Ehkä ilman julkaisupäivän siirtämistä näin olisi käynytkin, kuka tietää.

Tässä vielä päivitetty lista eniten ykkösiä netonneista:

The Beatles 19
Jay-Z 11
Elvis Presley 10
The Rolling Stones 9
Bruce Springsteen 9
Barbra Streisand 9
Garth Brooks 8
Elton John 7
Paul McCartney/Wings 7
Led Zeppelin 7
Madonna 7
U2 7
Janet Jackson 6
Mariah Carey 6

Lähde: Billboard
Kuva: Amazon.com

maanantai 5. lokakuuta 2009

Kahden hitin ihmeitä

Linkkivinkki alkavan viikon ratoksi:

Osaatko nimetä Hot 100 -listalla kaksi top 10 -singleä netonneet artistit, joilla ei ole muita top 40 -hittejä?

Omat resurssini loppuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 1990-luvun vaihteeseen. Tulos: 26/45.

Ruotsilla on muuten mukavasti kaksi artistia tällä listalla.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Listakatsaus, vko 41

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) The Black Eyed Peas - I Gotta Feeling
2. (3.) Jay Sean featuring Lil Wayne – Down
3. (6.) Miley Cyrus – Party in the U.S.A.
4. (2.) Jay-Z, Rihanna & Kanye West – Run This Town
5. (10.) Jason DeRulo – Whatcha Say
6. (4.) Taylor Swift - You Belong with Me
7. (7.) Lady Gaga – Paparazzi
8. (9.) Kings of Leon - Use Somebody
9. (11.) Mariah Carey – Obsessed
10. (5.) Jay-Z & Alicia Keys – Empire State of Mind

I Gotta Feeling piti pintansa tiukassa kärkikamppailussa vielä yhden viikon ja The Black Eyed Peasin tulevaisuuskin on turvattu: Meet Me Halfway on vauhdilla nousussa sijalla 47. Idolista ponnistanut kantripoptähti Carrie Underwood hyppää 96->11 kappaleella Cowboy Casanova. Alicia Keysin uusi oma single Doesn't Mean Anything debytoi sijalla 61 ja viime viikolla listapaluun tehnyt Alice In Chainskin on pienessä nosteessa 99->94.


USA:n albumit top 10

1. (-) Pearl Jam – Backspacer
2. (1.) Jay-Z – The Blueprint 3
3. (-) Three Days Grace – Life Starts Now
4. (2.) Whitney Houston – I Look to You
5. (5.) Miley Cyrus – Time of Our Lives (EP)
6. (-) Brand New – Daisy
7. (-) Five Finger Death Punch – War Is the Answer
8. (9.) Michael Jackson – Number Ones
9. (-) Harry Connick, Jr. – Your Songs
10. (6.) Drake – So Far Gone (EP)

Jo käsitellyn Pearl Jamin (189 000 kpl) lisäksi top 10:iin rynnistää muutama Euroopassa vähälle huomiolle jäänyt artisti ja yhtye. Rockyhtye Three Days Grace ei ihan yllä odotusten mukaiseen myyntiin (79 000). Sen sijaan Brand New yllättää iloisesti. Five Finger Death Punch on nosteessa kaikkialla, mutta Harry Connick, Jr tunnetaan meillä paremmin näyttelijänä. Musiikin saralla Suomi lämpenee enemmän Children of Bodomille, jonka coverlevy yltää sijalle 101. Tosin Blooddrunk meni aikanaan 22:nneksi.


Britannian singlet Top 10

1. (1.) Taio Cruz – Break Your Heart
2. (3.) Jay-Z & Alicia Keys – Empire State of Mind
3. (2.) David Guetta featuring Akon – Sexy Bitch
4. (4.) Shakira – She Wolf
5. (6.) The Black Eyed Peas – I Gotta Feeling
6. (5.) Jay-Z, Rihanna & Kanye West – Run This Town
7. (12.) The Temper Trap – Sweet Disposition
8. (7.) Pixie Lott – Boys and Girls
9. (21.) Pitbull – Hotel Room Service
10. (11.) Dizzee Rascal – Dirtee Cash

Kolmannen ykkösviikon saanut Taio Cruz ei sitä ansaitse musiikillisesti, mutta minkäs teet, kun kilpailu ei ole mitenkään hurjaa. Australialaisen The Temper Trapin Sweet Disposition on yllättävä rockhitti ja vuoden alussa uudelleen syntyneen Infectious-yhtiön suurin menestys sitten Ashin kultakauden. Alempana listalla etenevät muun muassa Deadmau5in tanssiraita Ghosts 'n' Stuff (12), Paloma Faithin loistava New York (15), The Veronicasin toinen hitti, muualla jo ikuisuuksia sitten julkaistu 4Ever (17) ja La Roux'n uusin yrittäjä I'm Not Your Toy (27).


Britannian albumit Top 10

1. (-) Paramore – Brand New Eyes
2. (1.) Madonna – Celebration
3. (-) Newton Faulkner – Rebuilt By Humans
4. (-) Barbra Streisand – Love Is the Answer
5. (2.) Muse – The Resistance
6. (3.) Dizzee Rascal – Tongue 'N Cheek
7. (6.) Cliff Richard & The Shadows – Reunited
8. (-) Ian Brown – My Way
9. (8.) Jay-Z – The Blueprint 3
10. (7.) Vera Lynn – We'll Meet Again: The Very Best of

Paramore löi kuin löikin Madonnan tiukassa kamppailussa. Muut jäivät kauemmas. Newton Faulknerin toinen albumi astuu tuplaplatinasaappaisiin ja Streisandilla on hieman muitakin meriittejä – Love Is the Answer on hänen seitsemäs kärkikymppiin yltänyt studioalbuminsa. Ian Brownin kysyntä on ehkä laskussa, mutta ei kai se ole mikään ihme, ellei levyltä löydy F.E.A.R.:in kaltaisia mestariteoksia (kyllä, se soi juuri nyt). Muita uutuuksia: Paloma Faith (14), Basshunter (16), Alice In Chains (19), Michael Bolton (20), Nolans (22), Hockey (33), Lynyrd Skynyrd (36) ja edellisellä albumillaan top 5:een yltänyt Zero 7 (39).

perjantai 2. lokakuuta 2009

Monenlaisia kestosuosikkeja

Kun Ten nousi listakakkoseksi 1990-luvun alussa, harva ehkä uskoi Pearl Jamin nousevan listakärkeen vielä 17 vuoden päästä. Euroopassa sitä pidettiin (ja pidetään ehkä yhä) Nirvanan vanavedessä suosioon nousseena yhtyeenä, mutta itse asiassa Pearl Jam on myynyt levyjä Yhdysvalloissa Nirvanaa enemmän. Tosin luonnollisesti Nirvanan julkaisusuoni tyrehtyi aikanaan.

Backspacer on seattlelaisbändin neljäs albumilistan ykkönen Yhdysvalloissa, edeltäjät ovat Vs., Vitalogy ja No Code, ja vain kerran yhtyeen studioalbumi on jäänyt kakkossijaa alemmaksi (Riot Act, viides). Hot 100 -listan paras sija on kakkonen (Wayne Cochran -cover Last Kiss vuonna 1999).

Eräänlaisen työvoiton on saanut myös The Black Eyed Peas, joka nousi lukuisista hiteistä huolimatta ensimmäistä kertaa Hot 100 -listan kärkeen huhtikuussa singlellä Boom Boom Pow. Tällä viikolla bändille tulee täyteen puoli vuotta putkeen paalupaikalla (Boom Boom Pow 12 viikkoa, I Gotta Feeling 14 viikkoa toistaiseksi). Se on ennätys ja kunniotettava saavutus, oli kappaleista mitä mieltä tahansa. Myös Jason Mrazin ikisuosikki I'm Yours sinnittelee yhä Hot 100 -listalla, meneillään on viikko numero 76.

Mainitaanpa vielä Taylor Swift. Hänen lähes neljä miljoonaa myynyt Fearless-levynsä tullee olemaan Billboardin vuosilistan ykkönen (listan deadlinehan on marraskuussa). Se on viettänyt 24 viikkoa kantrilistan kärjessä, yhtä monta kuin nuoren supertähden nimetön debyytti.

Lähde: Yahoo Chart Watch, Billboard
Kuva: Amazon.com

tiistai 29. syyskuuta 2009

Hard to Explain?

Kunnon yrityksen pitää ajatella kvartaaleittain. Pian alkava viimeinen neljännes on uusien levyjulkaisujen osalta aina vuoden parasta aikaa. Näihin aikoihin julkaistaan valtava määrä hyviä levyjä ja hieman myöhemmin ne joulun pakkolahjat tyyliin Il Divo. Julkaisuruuhkassa joitain merkittäviä albumeita jää väkisinkin jalkoihin. Kuten viime vuonna muun muassa Britannian ulkopuolella Kings of Leonin Only By the Night.

Esimerkiksi USA:sta ja Britanniasta poiketen Suomessa joulunkin myyntihitit lienevät jo kaupoissa tai ainakin pian tulossa hyllyihin. Tosin, lokakuun lopussa julkaistavaa Michael Jacksonin This Is It -kokoelmaa/soundtrackia on helppo veikata loppusyksyn ja joulun hitiksi sekä meillä että muualla, sisältäähän se täysin uuden samannimisen Jackson-kappaleen.

Minulle syksyn levynjulkaisuilla on ollut aina erityinen merkitys. Muistan, kun The Strokesin debyytti Is This It (tahaton yhteys edellä mainittuun!) tuli kauppoihin. Kuuntelin sen monta monituista kertaa putkeen. Ihastuin albumiin niin, että rimakauhu yhtyeen muita albumeita kohtaan kasvoi ylittämättömäksi: Jos hankkisin Room on Firen tai First Impressions on Earthin, illuusio täydellisestä rocklevystä voisi romahtaa saman tien. The Strokes ei ehkä olisikaan kuolematon. Näin ajattelin silloin, ja ajattelen edelleen. (Uskallan kyllä kuunnella muutamaa singleä noilta levyiltä.)

Radioheadin Kid A, Spiritualizedin Let It Come Down, Belle and Sebastianin I'm Waking up to Us EP, Interpolin Antics, Nine Inch Nailsin The Fragile... Kaikki nämä tuovat minulle korostetusti assosiaatioita syksystä. Mikään muu vuodenaika ei nouse esiin musiikkielämyksissä yhtä paljon. Se voi johtua julkaisujen runsaudesta, mutta epäilen, että se on enemmän tunnelmakysymys. Oli miten oli, levykauppaan menee rahaa tänäkin syksynä.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Listakatsaus, vko 40

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) The Black Eyed Peas – I Gotta Feeling
2. (4.) Jay-Z, Rihanna & Kanye West – Run This Town
3. (2.) Jay Sean featuring Lil Wayne – Down
4. (6.) Taylor Swift – You Belong with Me
5. (50.) Jay-Z & Alicia Keys – Empire State of Mind
6. (3.) Miley Cyrus – Party in the U.S.A.
7. (18.) Lady Gaga – Paparazzi
8. (-) Drake feat. Kanye West, Lil Wayne & Eminem – Forever
9. (5.) Kings of Leon – Use Somebody
10. (7.) Jason DeRulo – Whatcha Say

Puoli vuotta lähestyy – The Black Eyed Peasillä on kasassa 25 viikkoa putkeen jenkkilistan kärjessä. Ensi viikolla tulee jo melko tiukkaa. Jay-Z on suosionsa huipulla, sillä hienosta hittikertymästä huolimatta hänellä ei ole yhtään omaa ykköstä. Nyt sekä Run This Townilla ja Empire State of Mindilla on mahdollisuutensa. Video Music Awards -esiintymiset vaikuttivat sekä Jay-Z:n, Swiftin, Lady Gagan että alempana Musen (listapalaaja sijalla 37) menekkiin. Drakellä on muutamakin listauutuus johtuen EP:n ilmestymisestä. Radioita kiinnostava Successful etenee 48->17.


USA:n albumit top 10

1. (1.) Jay-Z – The Blueprint 3
2. (4.) Whitney Houston – I Look to You
3. (-) Muse – The Resistance
4. (-) Kid Cudi – Man on the Moon: The End of the Day
5. (2.) Miley Cyrus – The Time of Our Lives (EP)
6. (-) Drake – So Far Gone (EP)
7. (3.) The Beatles – Abbey Road
8. (-) Lil’ Boosie – SuperBad: The Return of Boosie Bad Azz
9. (12.) Michael Jackson – Number Ones
10. (17.) Taylor Swift – Fearless

Whitney Houston kävi Oprahissa ja tulokset näkyvät albumilistalla: I Look to You kasvatti myyntiään tuntuvasti ja nousi kakkoseksi. Musen ja Kid Cudin hyviä sijoja on tervehdittävä ilolla ja Lil’ Boosien kahdeksatta tilaa ihmetellen. Megadeth ylsi 11:nneksi ja Mark Knopfler on sijalla 23. The Beatlesilla on “enää” yhdeksän albumia top 40:ssä. Se jäi haaveeksi Nelly Furtadon espanjankieliselle levylle, Mi Plan on 52:ntenä.


Britannian singlet Top 10

1. (1.) Taio Cruz – Break Your Heart
2. (2.) David Guetta featuring Akon – Sexy Bitch
3. (15.) Jay-Z & Alicia Keys – Empire State of Mind
4. (5.) Shakira – She Wolf
5. (4.) Jay-Z, Rihanna & Kanye West – Run This Town
6. (7.) The Black Eyed Peas – I Gotta Feeling
7. (6.) Pixie Lott – Boys and Girls
8. (3.) Madonna – Celebration
9. (8.) Dizzee Rascal featuring Chrome - Holiday
10. (9.) Mini Viva – Left My Heart in Tokyo

Hiljainen viikko uutuuksien suhteen auttaa Taio Cruzin toiseen peräkkäiseen listaykkösviikkoon. Viimeisin, joka pystyi säilyttämään asemansa kärjessä oli JLS:n Beat Again heinäkuussa. Jay-Z:llä on harvinaisesti top 5:ssä kaksi singleä, joissa hän on molemmissa pääosassa (mistä toki voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin ne ovat hänen nimissään). Dizzee Rascalin Dirtee Cash osoittaa, mitä 'cherry picking', eli kappaleiden poimiminen digitaalisilta albumeilta, saa aikaan – uutuus sijalla 11. Basshunter elää ja voi hyvin sijalla 17 ja tanssijytkettä on myös sijalla 20, jolla debytoi Examplen Watch the Sun Come Up. Euroviisuedustaja ja ilmeisesti uusi Sugababe Jade Ewen laulaa miehestään (My Man) sijan 35 arvoisesti.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Madonna – Celebration
2. (1.) Muse – Resistance
3. (-) Dizzee Rascal – Tongue N' Cheek
4. (-) Mika – The Boy Who Knew Too Much
5. (3.) Peter Andre – Revelation
6. (-) Cliff Richard & The Shadows – Reunited
7. (2.) Vera Lynn – We'll Meet Again: The Very Best of
8. (4.) Jay-Z – The Blueprint 3
9. (-) Pearl Jam – Backspacer
10. (7.) Kings of Leon – Only By the Night

Ei ikä miestä (tai naista) pahenna, jne. Viisikymppinen Madonna nousee kärkeen ja melkein kannoille pääsee kohtuullisen iäkäs kokoonpano Cliff Richard & The Shadows. Listalegenda Richard käy top 10:ssä melko usein, mutta The Shadows oli telakalla vuodesta 1990 vuoteen 2004. Mainittakoon vielä, että Elvis ja Richard ovat ainoat artistit, jotka ovat käyneet brittilistan kymppikärjessä jokaisena vuosikymmenenä, kun listaa on laadittu. Mikan debyyttialbumi Life in a Cartoon Motion myi 1,5 miljoonaa, joten siihen nähden The Boy Who Knew Too Muchin ensimmäinen viikko nelosena on katastrofi. Mutta ehkä levy vielä piristyy. Backspacer on Pearl Jamin kuudes top 10 -albumi kahdeksasta studioyrittämästä, Riot Act (2002) jäi aikoinaan jouluruuhkassa mystisesti sijalle 34 ja klassikko Ten nousi parhaimmillaan 18:nneksi.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Hei, mua ei kiinnosta!


Gigwise listasi lukijoidensa äänestämät 2000-luvun huonoimmat levyt. Täysin epäkiinnostava lista ylitti uutiskynnyksen niin viihde- kuin musiikkimediassa. Peter Andre ja Katie Price? Tietysti. Jonas Brothers? Voisiko joku osoittaa helpomman maalin? Jokin Oasiksen megalomanian oire? Limp Bizkitin Results May Vary? Säälittävää…

Mitä useammalta kysytään huonointa (tai parasta) levyä, sitä mielenkiinnottomampia ovat tulokset. Hyvyys tai huonous on näet aina subjektiivista. Kritiikin pointti on olla taitavasti ja valaisevasti subjektiivista. Huonointa kritiikki on silloin, kun subjektiivisuus sekoittuu teennäiseen objektiivisuuteen.

Jonasit levyttävät teineille, Andre ja Price sensaatiolehtien lukijoille. Yleensä levy on toimiva tuotos omassa viitekehyksessään. Tätä objektiivista ajattelua ei missään nimessä saa päästää musiikkilehtien arvostelusivuille. Jos viileästä elektrosta intoileva kriitikko tuhlaa aikaansa ilmoittamalla, että Jonas Brothersin levy ei ole ihan sitä, mistä minä pidän ja arvostan, mutta varmaan ihan hyvä levy teinien mielestä, arvio ei ole mitään muuta kuin palstamillimetrien täytettä. Itse teinin arvio olisi paljon kiinnostavampi – hän osaa kertoa, mikä mättää, jos mättää.

Esimerkiksi Soundi-lehden arvio Little Bootsin Hands-albumista on tavallaan erittäin surullinen. Ensinnäkin, koko genren arvostuksesta Soundin piireissä kertoo se, että samaan arvioon oli niputettu Little Bootsin ja La Roux’n albumit. (Miksei Musea ja Mew’ta hoideta yhdellä kertaa?) Hands sai kaksi tähteä, mutta arviossa ei sanota levystä ainuttakaan positiivista sanaa. Oiva esimerkki näennäisestä kritiikistä: minua ei kiinnosta, varmaan ihan hyvä levy, muttei mun musaa joten täytänpä merkkimäärän pelkästään negatiivisella välinpitämättömyydellä. Jos levy saa kaksi tähteä, niin kai sillä on jotain ansioita? Miksei niitä voi tuoda julki? Miksi La Roux’n ja Little Bootsin levyt on pitänyt arvioida, jos genre ei kiinnosta koko julkaisua pätkääkään?

Toisaalta, olisi ihan hauskaa lukea, mitkä levyt nousisivat vuosikymmenen kehnoimmiksi vaikkapa Rumban lukijoiden mielestä.

torstai 24. syyskuuta 2009

Hitti vai huti?

Sana floppi tulee listafoorumeilla vastaan ehkä useammin kuin mikään muu negatiivisesti virittynyt sana. Albumin tai sinkun menestys ja menestymättömyys on usein tietenkin suhteellista: Britney Spearsin levy voi joidenkin mielestä olla floppi, jos se myy alle kolme miljoonaa. Paras esimerkki suhteellisuudentajun karkaamisesta sanan yhteydessä lienee Michael Jacksonin Invincible-albumin kohtelu – levyn, joka meni ykköseksi kymmenissä maissa ja on myynyt tähän mennessä varovaisestikin arvioiden yli kuusi miljoonaa kappaletta. Mutta eipä mikään muukaan Jacksoniin liittyvä uutisointi ollut tuohon aikaan mistään kotoisin.

Aihe tuli mieleeni, kun näin Mercury-voittaja Speech Debellen Speech Therapyn brittilistakohtalon: 65->ulos. Sen täytyy olla Mercury Prize -historian ennätys. Eli palkinto ei tehnyt autuaaksi tällä kertaa. Kontrasti viime vuoden voittajaan Elbowiin (toistaiseksi kaksinkertaista platinaa) on melkoinen. Toki lähtökohdat olivat erilaiset.

Jonkin sortin universaali totuus on, että popartistin on hankala saada albumiaan kaupaksi ilman hittejä tai tosi-tv-hypeä. Eivätkä hititkään aina auta. Jordin Sparksin (jolla muuten on myös Idol-menneisyys) Battlefield-levy on ollut Yhdysvalloissa listamielessä aika paha ohilyönti, vaikka samanniminen single on roikkunut Hot 100 -listalla kuukausia käyden parhaimmillaan kymmenentenä. Flo Ridan toinen albumi R.O.O.T.S. ei ole liikkunut mihinkään, vaikka Right Round -single on maailmanlaajuisesti vuoden myydyimpiä.

Vaihtoehtomusiikin puolelta löytyy sitten niitä rohkaisevia esimerkkejä. Ranskalaisyhtye Phoenixin albumi Wolfgang Amadeus Phoenix on viettänyt Yhdysvaltojen albumilistalla muutaman kuukauden ja myynyt 130 000 kpl käymättä sijaa 37 korkeammalla. Käytännössä ilman hittejä.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Osavuosikatsaus

On hyvä aika tutkia vuoden menestyneimpiä julkaisuja ennen listat mullistavaa joulumyyntiä. Valitettavasti mikään taho ei tunnu ylläpitävän USA:n singlekatselmusta ja omin käsin viikkolistojen perusteella se on lähes mahdotonta, sillä käytettävissä on vain Top 50 ja monien hittien myynti jakautuu kahdelle kalenterivuodelle. Jos jollakin on parempaa tietoa siitä, vinkatkoon ihmeessä. Tähdellä merkityt on julkaistu viime vuonna tai aiemmin, joten esitetty luku ei ole singlen tai albumin kokonaismyynti.


Britannian singlet



1 Lady Gaga – Poker Face 810 865
2 Lady Gaga – Just Dance 726 361
3 La Roux – In for the Kill 620 568
4 The Black Eyed Peas – Boom Boom Pow 553 450
5 The Black Eyed Peas – I Gotta Feeling 528 324
6 Tinchy Stryder feat. N-Dubz – Number 1 499 830
7 Lily Allen – The Fear 466 802
8 Dizzee Rascal – Bonkers 435 116
9 Kings of Leon – Use Somebody 429 063*
10 James Morrison feat. Nelly Furtado – Broken Strings 427 376*
11 Flo Rida feat. Ke$ha – Right Round 420 580
12 Calvin Harris – I'm Not Alone 407 522
13 David Guetta feat. K. Rowland – When Love Takes Over 404 005
14 Beyoncé – Halo 395 258*
15 A. R. Rahman & The Pussycat Dolls – Jai Ho 394 383
16 Lady Gaga – Paparazzi 373 515
17 La Roux – Bulletproof 372 782
18 Kid Cudi vs. Crookers – Day 'N' Nite 358 921
19 JLS – Beat Again 350 362
20 Taylor Swift – Love Story 348 630

Britannian sinkkukärjessä on harvainvalta, sillä Lady Gagan ja The Black Eyed Peasin nimissä on neljä viidestä myydyimmästä kappaleesta. Gagan Paparazzi on lisäksi sijalla 16, vaikka ei yltänyt viikkolistoilla nelossijaa korkeammalle. Lily Allen on pantannut muualla Euroopassa hyvin myynyttä F*** Youta eikä sitä toistaiseksi ole julkaistu sinkkuna Britanniassa ollenkaan.


Britannian albumit



1 Kings of Leon – Only By the Night 839 833*
2 Lady Gaga – The Fame 736 859
3 Lily Allen – It's Not Me, It's You 601 467
4 Beyoncé – I Am... Sasha Fierce 520 379*
5 Michael Jackson – The Essential Michael Jackson 517 661*
6 The Prodigy – Invaders Must Die 483 186
7 Take That – The Circus 448 927*
8 James Morrison – Songs for You, Truths for Me 406 564*
9 Paolo Nutini – Sunny Side Up 368 406
10 Eminem – Relapse 364 586
11 The Killers – Day & Age 357 585*
12 U2 – No Line on the Horizon 356 733
13 Pink – Funhouse 351 939*
14 Kasabian – West Ryder Pauper Lunatic Asylum 351 528
15 Duffy – Rockferry 349 287*
16 Elbow – The Seldom Seen Kid 335 202*
17 The Script – The Script 303 122*
18 Fleet Foxes – Fleet Foxes 293 781*
19 Green Day – 21st Century Breakdown 283,207
20 Akon – Freedom 279,225*

Only By the Night ja Rockferry ovat myyneet lähes seitsenkertaista platinaa eli 2,1 miljoonaa levyä. Huikea saavutus, tosin levymyynnin lama ei ole Britanniassa läheskään niin syvä kuin Suomessa tai Yhdysvalloissa. Sinkkumenestyjä The Black Eyed Peas jonottaa listan ulkopuolella, mutta noussee sille vuoden loppuun mennessä.


USA:n albumit



1 Michael Jackson – Number Ones 1 789 000*
2 Taylor Swift – Fearless 1 710 000*
3 Soundtrack – Hannah Montana: The Movie 1 497 000
4 Eminem – Relapse 1 425 000
5 Lady Gaga – The Fame 1 258 000*
6 Nickelback – Dark Horse 1 124 000*
7 Soundtrack – Twilight 1 098 000*
8 The Black Eyed Peas – The E.N.D. 1 071 000
9 Michael Jackson – Thriller 1 040 000*
10 Kings of Leon – Only By the Night 1 001 000*
11 U2 – No Line on the Horizon 997 000
12 Rascal Flatts – Unstoppable 969 000
13 Beyoncé – I Am...Sasha Fierce 942 000*
14 Michael Jackson – The Essential Michael Jackson 920 000*
15 Dave Matthews Band – Big Whiskey & the GrooGrux King 868 000
16 Green Day – 21st Century Breakdown 792 000
17 Zac Brown Band – The Foundation 760 000*
18 Maxwell – BLACKsummers'night 741 000
19 Kelly Clarkson – All I Ever Wanted 700 000
20 Various Artists – NOW 30 692 000

Jacksonin kuolema värittää listausta enemmän kuin Britanniassa. Number Ones myy edelleen tasaisen hyvin, joten se pysynee listan kärkipäässä myös joulun yli. Kuten Jacksonin, myös Kings of Leonin albumimyynnistä valtaosa on tältä vuodelta, samoin kantriyhtye Zac Brown Bandin ja Lady Gagan. Eminemin suosio ei ole enää vuosituhannen alun tasolla, mutta ilman superhittejäkin Relapse on toiseksi myydyin tänä vuonna julkaistu levy.

Lähteet: Music Week, UKmix
Kuvat: Amazon.com