Kokoelma kokoelmia

Kuten perjantain listakatsauksessa kirjoitin, Kylie Minoguen Step Back in Time: The Definitive Collection teki suhteellisen harvinaisen tempun albumilistoilla nykyisin – ylsi kärkeen artistin kokoelmalevynä. Mainitsin, että jos ei huomioida uusioversioita sisältävää Take Thatin Odysseytä (2018), edellinen Britannian albumilistan kärkeen yltänyt kokoelma on noin kolmen vuoden takaa, kesältä 2016, jolloin Electric Light Orchestran All Over the World: The Very Best of (2005) nousi ykköseksi. 

Ykköseksi yltävät kokoelmat ovat jopa suhteettoman harvinaisia siihen nähden, miten monta niitä on tälläkin viikolla top 40:ssä: kaikkiaan yhdeksän. Lasken Queenin Bohemian Rhapsodyn (#3, 2018) myös kokoelmaksi, vaikka se on periaatteessa soundtrack.

Yhdysvalloissa kärkeen pääseminen kokoelmalla on vielä Britanniaakin harvinaisempaa, mutta tuorein tapaus on niin ikään vuodelta 2016, jolloin Princen The Very Best of (2001) nousi kärkeen megatähden menehdyttyä. Sitä edellistä saadaan hakea 2,5 vuotta taaksepäin, kun Garth Brooksin Blame It All on My Roots: Five Decades of Influences (2013) piipahti keulilla.

Kokoelmien menekki myytävinä levyinä on vuosien saatossa hiipunut, mutta niitä kuunnellaan striimauspalveluista hyvin paljon, minkä ansiosta esimerkiksi Bob Marleyn Legend, Eminemin Curtain Call ja Oasiksen Time Flies ovat kestomenestyjiä listoilla.