Listakatsaus, vko 14

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Pharrell Williams – Happy
2. (3.) John Legend – All of Me
3. (2.) Katy Perry featuring Juicy J – Dark Horse
4. (4.) Jason Derülo featuring 2 Chainz – Talk Dirty
5. (14.) Idina Menzel – Let It Go
6. (5.) Bastille – Pompeii
7. (6.) Lorde – Team
8. (7.) OneRepublic – Counting Stars
9. (10.) Aloe Blacc – The Man
10. (8.) Beyoncé featuring Jay Z – Drunk in Love

Pharrell Williamsin Happy on ollut Hot 100 -listan ykkönen nyt viisi viikkoa ja kuluneella viikolla sen korkein saavuttama radioyleisö oli 219 miljoonaa. Robin Thicken Blurred Linesin viimevuotinen ennätys sillä saralla on 229 miljoonaa, joka lienee Happyn saavutettavissa.
John Legendin ensimmäinen top ten -hitti All of Me nousi jo kakkoseksi ohi Dark Horsen. Idina Menzelin Let It Go jyräsi top viiteen, vaikka sen radiosoitto on yhä hyvin vähäistä. Biisi oli kuitenkin viikon ostetuimpia ja pärjää hyvin myös suoratoistossa. Myös Aloe Blaccin The Man merkkautti oman parhaansa (9).
American Authorsin Best Day of My Life (12) ja Kid Inkin Show Me (13) nousivat myös ylemmäksi kuin aiemmin. DJ Snaken ja Lil Jonin Turn Down for What hyppäsi 21–15. Se on DJ Snaken ensimmäinen hitti ylipäätään ja Lil Jonin ensimmäinen top 20 -merkintä noin viiteen vuoteen. The Chainsmokersin #Selfie eteni 18–16 ja Aviciin Hey Brother paransi pykälällä aiempaa parastaan noustuaan 22–19.
Justin Timberlake sai kuin saikin vielä hitin The 20/20 Experience -projektistaan. Not a Bad Thing nousi 42–27. Naughty Boyn ja Sam Smithin viimevuotinen eurohitti La La La hyppäsi 60–39. Vilkkaalla viikolla top 40:ään nousi myös Jerrod Niemannin Drink to That All Night (45–40).
Sokon We Might Be Dead by Tomorrow kävi viime viikolla yhdeksäntenä, mutta romahti nyt kokonaan ulos. Se on korkeimmalta suoraan pois pudonnut biisi Hot 100 -listan historiassa.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Soundtrack – Frozen
2. (-) YG – My Krazy Life
3. (-) Foster the People – Supermodel
4. (-) Skrillex – Recess
5. (-) The Pretty Reckless – Going to Hell
6. (5.) Pharrell Williams – G I R L
7. (3.) Rick Ross – Mastermind
8. (-) Enrique Iglesias – Sex and Love
9. (8.) Lorde – Pure Heroine
10. (-) Taking Back Sunday – Happiness Is

Frozen-soundtrack jatkaa dominanssiaan Yhdysvaltojen albumilistalla. Se on vuoden toistaiseksi ylivoimaisesti ostetuin albumi ja myi viime viikolla peräti 202 000 kpl, kiitos dvd-julkaisun. Dvd:tä ostettiin päivässä peräti 3,2 miljoonaa kappaletta.
Frozenin kaula seuraaviin oli melkoinen, mutta uutuuksia piisaa. Räppäri YG:n esikoisalbumi My Krazy Life debytoi kakkosena ja Pumped Up Kicks -hitistä tutun Foster the Peoplen kakkosalbumi Supermodel kolmantena. Heidän esikoisensa Torches (2011) ylsi kahdeksanneksi ja on myynyt platinaa.
Skrillexin Recessin olisi voinut kuvitella avaavan paremminkin kuin sijalta neljä, sillä jo pitkän ep:n mittainen Bangarang (2011) ylsi 14:nneksi. Recess on joka tapauksessa miehen ensimmäinen top ten -merkintä.
Rock-yhtye The Pretty Reckless täydensi vilkkaan top viiden. Heidän ensimmäinen albuminsa Light Me Up (2010) ei päässyt 65. tilaa ylemmäs, mutta keikkui listoilla melko pitkään.
Enrique Iglesiasin Sex and Love parkkeerasi kahdeksanneksi. Se on hänelle vasta kolmas top ten -albumi ja merkittävä osoitus hänen tähtensä kestävyydestä siinä mielessä, että nuo top ten -sijoitukset ovat tulleet vuosina 2001, 2010 ja 2014. Iglesiasin myydyin albumi on triplaplatinatasolle päässyt Escape (#2, 2001).
Taking Back Sundayn Happiness Is ylsi kymmenenneksi, Rend Collectiven The Art of Celebration 13:nneksi, Demon Hunterin Extremist 16:nneksi ja Kevin Gatesin By Any Means 17:nneksi. Näistä vain ensin mainitulla on aiempia merkintöjä top 20 -tasolta, heillä nyt neljä top ten -käyntiä, joista parhaana Louder Now’n (2006) kakkostila.
Divergent-soundtrack nousi 29–21. Kylie Minoguen Kiss Me Once debytoi sijalla 31. Se voi kuulostaa heikolta, mutta hänellä on ylipäätään vain kolme top 40 -merkintää, joista siis uutuus on kolmas. Fever (#3, 2002) on hänen ylivoimaisesti menestyinein albuminsa Yhdysvalloissa.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) 5 Seconds of Summer – She Looks So Perfect
2. (1.) Duke Dumont featuring Jax Jones – I Got U
3. (-) Faul and Wad Ad vs. Pnau – Changes
4. (2.) Route 94 featuring Jess Glynne – My Love
5. (3.) John Legend – All of Me
6. (4.) Pharrell Williams – Happy
7. (-) Martin Garrix and Jay Hardway – Wizard
8. (7.) Clean Bandit featuring Jess Glynne – Rather Be
9. (8.) Katy Perry featuring Juicy J – Dark Horse
10. (5.) DVBBS & Borgeous feat. Tinie Tempah – Tsunami (Jump)

Australialaisen 5 Seconds of Summerin läpimurto on näyttänyt selvältä jo hetken ja nyt heidän ensimmäinen singlensä She Looks So Perfect nappasikin brittilistan paalupaikan. Luke Hemmingsin, Ashton Irwinin, Michael Cliffordin ja Calum Hoodin muodostamaa bändiä voisi kuvailla 2010-luvun McFlyksi.
Niin ikään australialainen Pnau ehti saada jo albumilistan ykkösen Elton Johnin kanssa toissa vuonna ja nyt heidät nähdään ensimmäistä kertaa singlelistan top tenissä, kun ranskalaisen Faul and Wad Ad -kaksikon kanssa tehty Changes debytoi kolmantena. Pnaun Nick Littlemore on nauttinut hieman singlelistamenestystä Empire of the Sun -nimen alla. We Are the People (2008) ylsi 14:nneksi.
Martin Garrixin Wizard pääsi seitsemänneksi. Hänen Animals-singlensä ylsi ykköseksi asti loppuvuodesta. Wizardilla on mukana myös Jay Hardway, jolle se on ensimmäinen hitti.
Chris Brownin, Lil Waynen ja versiosta riippuen French Montanan, Too Shortin ja Tygan Loyal debytoi 15:ntenä ja on Montanan ensimmäinen isompi hittisingle Britanniassa. Viikon viides uutuus on taas tanssisingle: Tujamon, Plastic Funkin ja Sneakbon Dr. Who sijalla 21. Räppäri Sneakbolle se on jo kolmas top 40 -merkintä, muille ensimmäinen.
Haimin If I Could Change Your Mind nousi 52–33 ja on jo neljäs top 40 -lohkaisu Days Are Gone -albumilta (#1, 2013). The Wire ylsi 16:nneksi.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Sam Bailey – The Power of Love
2. (1.) George Michael – Symphonica
3. (-) Wilko Johnson and Roger Daltrey – Going Back Home
4. (3.) Pharrell Williams – G I R L
5. (7.) John Legend – Love in the Future
6. (4.) Paloma Faith – A Perfect Contradiction
7. (5.) Elbow – The Take Off and Landing of Everything
8. (2.) Kylie Minogue – Kiss Me Once
9. (12.) Dr. Hook – Timeless
10. (32.) Gary Barlow – Since I Saw You Last

Viimesyksyisen X Factorin voittanut Sam Bailey on käynyt jo sinkkulistan kärjessä ja nyt covereista koostettu The Power of Love debytoi albumilistan huipulla. Se peittosi melko selvästi viime viikon ykkösen George Michaelin Symphonican sekä Wilko Johnsonin ja Roger Daltreyn Going Back Homen, joka kuitenkin pääsi kolmanneksi. Johnson tunnetaan tietenkin Dr. Feelgoodista ja Daltrey The Whosta. Daltreyn viimeisin sooloalbumi omalla nimellä ilmestyi vuonna 1992, mutta hänen nimeään ei ole nähty top tenissä sitten Daltrey-esikoisen (#6, 1973). Going Back Homen kolmas tila on siis molempien soolouran paras noteeraus, mutta bändeillä on ykkösiäkin.
Äitienpäivä nosti muun muassa John Legendin Love in the Futuren jo viidenneksi, Dr. Hookin Timeless-kokoelman ensimmäistä kertaa top teniin (12–9) ja Gary Barlow’n Since I Saw You Lastia (#2, 2013) 32–10.
Elton Johnin uudelleen julkaistu Goodbye Yellow Brick Road (#1, 1973) palasi 12:nneksi. Shakiran uutuus debytoi 14:ntenä. Hänellä on kaksi top ten -käyntiä, Laundry Service (2002) ylsi kakkoseksi.
My Chemical Romancen jäähyväiskokoelma May Death Never Stop You pinnisti 15:nneksi ja Foster the Peoplen Supermodel 26:nneksi. Torches-esikoinen (2011) ylsi parhaimmillaan sijalle 12.
The Everly Brothersin The Best of pääsi 28:nneksi, Tony Bennettin The Classics 35:nneksi, Magnumin The Escape from the Shadow Garden 38:nneksi ja Dovesista tutun Jimi Goodwinin sooloalbumi Odludek 39:nneksi. Magnumille top 40 -saavutus on ensimmäinen sitten vuoden 1992.

Vanhempi muttei raihnainen

Vaikka Listanimi-sarjaan valitsin Belinda Carlislen, paneudun nyt hieman myös brittilistan ykkössijan napanneeseen George Michaeliin. Hänen soolouransa on listamielessä liki vertaansa vailla, sillä hänen kahdeksasta albumilistalle päätyneestä levystään seitsemän on ollut ykkösiä ja Ladies and Gentlemen: The Best of George Michael (1998) on noin 2,6 miljoonan saldollaan maan myydyimpiä levyjä – erinomainen saavutus tuplakokoelmalle.

Kiinnostavin Michaelin suorituksista on kuitenkin se, että hän oli ensimmäinen artisti, joka sai irroitettua kuusi singlelistan top 3 -merkintää yhdeltä albumilta. Older-levyltä (#1, 1996) lohkaistiin seuraavat sinkut:

Jesus to a Child (#1, 1996)
Fastlove (#1, 1996)
Spinning the Wheel (#2, 1996)
Older/I Can't Make You Love Me (#3, 1996)
Star People '97 (#2, 1997)
You Have Been Loved (#2, 1997)

Calvin Harris ylsi periaatteessa samaan 18 Months -levynsä kanssa (#1, 2012), mutta yksi niistä kuudesta oli ensimmäiseksi Rihannan levyllä julkaistu We Found Love (#1, 2011). Pidän itse Michaelin saavutusta yhä lyömättömänä.

Listanimi: Belinda Carlisle

Juuri uudella kokoelmallaan brittilistalle noussut yhdysvaltalainen Belinda Carlisle muistetaan urastaan The Go-Go’sin laulajana ja muutamasta kasarisoolohitistä, mutta usein unohdetaan, että hänellä on kuitenkin peräti seitsemän brittilistan top ten -merkintää ja ensimmäisen ja viimeisen väli kasvoi jopa yhdeksäksi vuodeksi.

Carlislen ensimmäinen soolosingle Mad About You oli iso Hot 100 -hitti (#3, 1986), mutta jäi ilman laajaa kansainvälistä menestystä, kuten myös Belinda-albumi (1986). Kakkosalbumille hän sai Rick Nowelsilta kappaleen Heaven Is a Place on Earth, josta tuli valtava maailmanlaajuinen hitti ja sekä britti- että jenkkiykkönen. Heaven on Earth -albumilta (1987) lohkaistiin lopulta kolme top ten -hittiä kummallekin markkina-alueelle. Albumi ylsi brittilistan neloseksi ja USA:n 13:nneksi.

Siitä lähtien Carlisle oli isompi nimi Britanniassa kuin USA:ssa. Kolmoslevy Runaway Horses (1989) pääsi vain vaivoin top 40 -tasolle USA:ssa, mutta nappasi nelossijan saarivaltakunnasta Leave a Light On -sinkun yllettyä niin ikään neljänneksi tahollaan. Albumilta lohkaistiin peräti viisi top 40 -sinkkua ja sen viides single (We Want) The Same Thing pääsi jopa kuudenneksi syksyllä 1990.

Nelosalbumin Live Your Life and Be Free (#7, 1991) kaikki singlet olivat myös top 40 -kamaa, vaikka eivät enää onnistuneetkaan avaamaan top tenin ovea. Yhdysvalloissa hänen tähtensä oli laskenut jo melko alas, mutta Do You Feel Like I Feel pääsi sentään Hot 100 -listan sijalle 73.

Vuonna 1992 julkaistu kokoelma The Best of Belinda toi Carlislelle viimein Britannian albumilistan ykkössijan. Viides levy Real (#9, 1993) oli hänen neljäs top ten -albuminsa Britanniassa ja singlet menestyivät yhä tasaisesti. Seuraajan A Woman and a Manin (1996) pilottilohkaisu In Too Deep (alla) vei hänet jälleen singlelistan top teniin kuudenneksi ja Always Breaking My Heart nappasi kahdeksannen sijan. Albumi itse joutui tyytymään tahollaan 12. tilaan.

2000-luvulla Carlisle on ollut kuitenkin todella hiljaa. Hänen viimeisin studioalbuminsa, vuoden 2007 Voila, ei saanut aikaan mitään missään. Nyt The Collection -kokoelma nappasi kuitenkin siis brittilistan 24. tilan.

Brittilistalta Carlislella on soolona siis viisi top ten -albumia ja yksi ykkönen. Singlepuolelta top ten -merkintöjä on seitsemän, joista yksi ykkönen, mutta top 40 -hittejä on kertynyt peräti kaksikymmentä.

Yhdysvalloista hänellä on kolme top 40 -albumia ja neljä Hot 100 -listan top ten -hittiä. Hot 100 -merkintöjä löytyy kaikkiaan kymmenen.

Listakatsaus, vko 13

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Pharrell Williams – Happy
2. (2.) Katy Perry featuring Juicy J – Dark Horse
3. (3.) John Legend – All of Me
4. (4.) Jason Derülo featuring 2 Chainz – Talk Dirty
5. (5.) Bastille – Pompeii
6. (6.) Lorde – Team
7. (8.) OneRepublic – Counting Stars
8. (7.) Beyoncé featuring Jay Z – Drunk in Love
9. (-) Soko – We Might Be Dead by Tomorrow
10. (12.) Aloe Blacc – The Man

Pharrell Williams keikkuu neljättä viikkoa iloisesti Hot 100 -listan kärjessä. Happystä on tulossa eräs historian suurimmista radiohiteistä. Numeroiden valossa suurin on Blurred Lines (2013), mutta paneeli muuttuu jatkuvasti ja siten myös numerot. Happy joka tapauksessa ohittaa Blurred Linesin viikkolukemat viimeistään ensi viikolla.
Vaatemerkin First Kiss -mainoksessa soiva Sokon We Might Be Dead by Tomorrow debytoi mainoksen Youtube-katselujen ansiosta peräti yhdeksäntenä. Kukaan ei katsonut videota kappaleen vuoksi, mutta näillä listasäännöillä mennään.
Aloe Blacc sai ensimmäisen top ten -hittinsä The Manin edettyä 10:nneksi. Blacc laulaa Aviciin Wake Me Upin (#4, 2013), mutta ilman krediittiä. Euroopassa hänellä sai ison hitin jo muutama vuosi sitten biisillä I Need a Dollar.
American Authorsin Best Day of My Life eteni kolme porrasta 13:nneksi ja The Chainsmokersin #Selfie nousi 28–18. DJ Snaken ja Lil Jonin Turn Down for What lähestyy top 20 -tasoa (27–21).
Trey Songz saavutti kahdeksannen top 40 -hittinsä, kun Na Na loikkasi 46–35. Hänellä on kaksi top ten -merkintääkin, parhaana Bottoms Upin (2010) kuudes tila. Nyt Brantley Gilbertillä on samanniminen top 40 -hitti sijalla 30.


USA:n albumit, Top 10

1. (3.) Soundtrack – Frozen
2. (-) Luke Bryan – Spring Break 6… Like We Ain’t Ever (EP)
3. (1.) Rick Ross – Mastermind
4. (-) Aloe Blacc – Lift Your Spirit
5. (2.) Pharrell Williams – G I R L
6. (-) 311 – Stereolithic
7. (-) Young Money – Rise of an Empire
8. (7.) Lorde – Pure Heroine
9. (-) Sara Evans – Slow Me Down
10. (9.) Eric Church – The Outsiders

Frozen-soundtrack saavutti jo kuudennen ykkösviikkonsa, kun sitä ostettiin lähes sata tuhatta. Ensi viikolla dvd-julkaisu vienee sen viikkomyyntiluvut vielä paljon korkeammiksi.
Kakkosena debytoi Luke Bryanin kuudes EP, joka on ostettavissa vain digitaalisesti. Se on osa hänen Spring Break -sarjaansa, josta on koottu myös kokoelma Spring Break: Here to Party (2013), joka meni viime keväänä ykköseksi. Kaikkiaan Bryanilla on kuusi top ten -albumia tai EP:tä, joista kaksi ykköstä.
Aloe Blaccin Lift Your Spirit debytoi neljäntenä, kiitos The Manin. Albumi on hänen ensimmäinen top 20 -saavutuksensa. Sen sijaan rock-yhtye 311 on tuttu näky ihan top tenissäkin – Stereolithic on heille jo yhdeksäs top ten -merkintä. Korkein sijoitus on Uplifterin (2009) kolmas tila.
Young Money -kollektiivin Rise of an Empire ylsi seitsemänneksi. Kaksi aiempaa koostetta nappasivat molemmat yhdeksännen tilan. Sara Evansin Slow Me Down pääsi yhdeksänneksi ja on kantrilaulajan neljäs top ten -albumi. Hänkin on parhaimmillaan käynyt kolmantena (Real Fine Place, 2005).
Viikon kuudenneksi korkein uutuus on Ledisin The Truth sijalla 14. Soul-laulajatar ylsi edellisellä Pieces of Me -albumillaan (2011) jopa kahdeksanneksi.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Duke Dumont featuring Jax Jones – I Got U
2. (2.) Route 94 featuring Jess Glynne – My Love
3. (6.) John Legend – All of Me
4. (3.) Pharrell Williams – Happy
5. (1.) DVBBS & Borgeous feat. Tinie Tempah – Tsunami (Jump)
6. (-) Little Mix – Word Up!
7. (5.) Clean Bandit featuring Jess Glynne – Rather Be
8. (7.) Katy Perry featuring Juicy J – Dark Horse
9. (4.) Enrique Iglesias featuring Pitbull – I’m a Freak
10. (10.) Sam Smith – Money on My Mind

Yhdysvaltalaisen Duke Dumontin ja Jax Jonesin I Got U debytoi ylivoimaisesti sinkkulistan keulilla. Biisissä käytetään paljon Whitney Houstonin My Love Is Your Lovea (#2, 1999). Houstonin avulla on aiemminkin päästy kärkeen: LMC:n Take Me to the Clouds Above (#1, 2004) hyödynsi How Will I Know’ta. Dumontin edellinen listasingle oli sekin ykkönen, Need U (100%) tasan vuoden takaa.
John Legendin All of Me nousi kolmanneksi ja täten hänen sijoituksissa mitaten suurimmaksi hitikseen. Ordinary People ylsi neljänneksi vuonna 2012, kun se oli esitetty tv:n kykykisassa.
Little Mixin Sport Relief -hyväntekeväisyysveto Word Up debytoi kuudentena. Sehän on tietenkin versio Cameon kasarihitistä (#3, 1986), jonka ovat vieneet listalle myös Gun sekä Korn.
Examplen Kids Again nappasi 13. tilan. Hänellä on kuitenkin seitsemän top ten -hittiäkin, joista kaksi ykköstä. Trey Songzin Na Na debytoi 20:ntena. Simply Amazing (2012) pääsi yllättäen peräti kahdeksanneksi.
The Chainsmokersin #Selfie nousi 17–11 ja Aviciin Addicted to You 24–14. Viikon jännittävin nousija tai palaaja on kuitenkin The Human Leaguen Don’t You Want Me (#1, 1981), joka palasi 19:nneksi Aberdeen FC:n voitettua Skotlannin cupin. Kannattajat käyttivät sävelmää juhlissaan ja sen ympärille rakennettiin kampanja sosiaalisessa mediassa.
London Grammarin Hey Now pääsi sijalle 37 ja on heidän kolmas top 40 -merkintänsä.


Britannian albumit Top 10

1. (-) George Michael – Symphonica
2. (-) Kylie Minogue – Kiss Me Once
3. (3.) Pharrell Williams – G I R L
4. (2.) Paloma Faith – A Perfect Contradiction
5. (1.) Elbow – The Take Off and Landing of Everything
6. (-) Nicholas McDonald – In the Arms of an Angel
7. (6.) John Legend – Love in the Future
8. (-) The Pretty Reckless – Going to Hell
9. (-) Kian Egan – Home
10. (9.) London Grammar – If You Wait

Huiman vilkkaalla albumilistalla huomio kiinnittyi kärkitaistoon, jossa George Michael otti mittaa Kylie Minoguesta. Molempien edelliset uutta materiaalia sisältäneet studioalbumit olivat päässeet ykköseksi, mutta nyt Michael löi Minoguen covereita sisältävällä live-levyllä. Michaelilla on nyt kahdeksasta soololevystä peräti seitsemän ykköstä. Hänen viimeisimmästä kokonaan uutta materiaalia sisältäneestä studioalbumista Patience (#1, 2004) on jo kymmenen vuotta.
Minoguen Kiss Me Once debytoi siis kakkosena. Hänellä on viisi ykköstä ja nyt kaikkiaan 15 top ten -levyä.
Viimevuotisen X Factorin kakkonen Nicholas McDonald nappasi kuudennen tilan esikoisalbumillaan In the Arms of an Angel. The Pretty Reckless saavutti toisen top ten -merkintänsä, kun Going to Hell debytoi kahdeksantena. Light Me Up (2010) piipahti kuudentena.
Top teniin tupsahti kaikkiaan peräti viisi uutuutta. Westlifesta tutun Kian Eganin sooloesikoinen Home pääsi yhdeksänneksi ja Enrique Iglesiasin Sex and Love aivan top tenin kynnykselle sijalle 11. Iglesiasilla on neljä top ten -lättyä, joista Escape (2002) oli myös ykkönen.
Skrillexin Recess aloitti paikalta numero 13. Bangarang (2011) ylsi parhaimmillaan 31:nneksi, mutta viipyi listalla melko pitkään. Lea Michelen esikoinen Louder debytoi 16:ntena.
Ja lisää uutuuksia: The War on Drugsin Lost in the Dream (18), Belinda Carlislen kokoelma (24), American Authorsin Oh What a Life (26) ja The Rend Collectiven The Art of Celebration (28).
Engelbert Humperdinckin edellisestä listalle päätyneestä studioalbumista ehti kulua peräti 13 vuotta. Nyt Engelbert Calling debytoi 31:ntenä.

Mainoksen taustalta listalle

Billboardin sääntö ottaa musiikkivideoiden Youtube-katselut mukaan Hot 100 -listalle on periaatteessa erinomainen, mutta siinä on pieniä aukkoja. Tällä viikolla Soko-nimisen ranskalaislaulajattaren We Might Be Dead by Tomorrow debytoi peräti Hot 100 -listan yhdeksäntenä vain, koska se soi Wren-vaatemerkin jättimäiseksi viraalisukseeksi nousseen mainoksen taustalla. Eikä sitä edes sieltä juuri huomaa.

Billboard ottaa listalaskentaan kaikkien musiikiksi merkittyjen videoiden katselut, mikä esti esimerkiksi Passengerin Let Her Gota hyötymästä Budweiser-mainoksesta listamielessä. Tämä nimenomaan on suuri ongelma: jos videota ei ole kategorisoitu musiikiksi, katseluja ei lasketa. 

Sokon biisi tuskin viettää top 40:ssä viikkoa kauempaa, joten sen pitkän tähtäimen listamenestys vaikuttaa toistaiseksi heppoiselta. Silti top ten -merkintä on top ten -merkintä.

Vastavuoroisesti Britanniassa saadaan välillä uusvanhoja yllätysmenestyksiä. Tälläkin viikolla Human Leaguen Don't You Want Me (#1, 1981) on matkalla top 20:een jalkapallon ja nettikampanjan ansiosta, mutta siitä lisää listakatsauksessa sunnuntaina.

Listaklassikko: T. Rex – Hot Love (1971)

T. Rexiä voidaan pitää glam rockin popularisoijana. Marc Bolan kohahdutti yleisöä esiintymällä Top of the Popsissa pukeutuneena androgyynisti ja glitterit luomiin sipaistuna.

Bändi esitti Hot Loven, joka oli heidän ensimmäinen brittiykkösensä. Se pysyi paalupaikalla peräti kuusi viikkoa maaliskuusta 1971 lähtien. He olivat saaneet jo kakkosen edellisestä singlestään Ride a White Swan (1970).

T. Rexin ura listojen huipulla oli melko lyhyt, mutta näkyvä. Heille kertyi noin kolmessa vuodessa neljä ykköstä ja kaikkiaan kymmenen top 5 -hittiä. Erikoista on, että bändi ei saanut yhtään paikoille 5–10 sijoittunutta singlehittiä. Albumilistalta tuli yksi ykkönen, suosion huipulla julkaistu Electric Warrior (1971).

Listakatsaus, vko 12

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Pharrell Williams – Happy
2. (2.) Katy Perry featuring Juicy J – Dark Horse
3. (4.) John Legend – All of Me
4. (3.) Jason Derülo featuring 2 Chainz – Talk Dirty
5. (5.) Bastille – Pompeii
6. (6.) Lorde – Team
7. (7.) Beyoncé featuring Jay Z – Drunk in Love
8. (8.) OneRepublic – Counting Stars
9. (18.) Idina Menzel – Let It Go
10. (10.) Pitbull featuring Ke$ha – Timber

Vaikka albumilistalta (ks. alla) tuli vain kakkossija, Hot 100 -listalla Pharrell Williams jatkaa herrana kolmatta viikkoa. Happy oli ylivoimaisesti viikon ostetuin biisi, kiitos Oscar-esityksen.
John Legendin ensimmäinen top ten -hitti All of Me nousi kolmanneksi. Oscarit auttoivat myös Idina Menzeliä ja Let It Go hyppäsi 18–9. Luonnollisesti se on näyttelijänä tunnetun Menzelin ensimmäinen hitti. Let It Gon menestys on hieman saman tapaista kuin Anna Kendrickin Cupsin (#6, 2013) viime vuonna.
Let It Gon edellä OneRepublicin Counting Stars (#2, 2013) keikkuu top tenissä jo 20. viikkoa. Aloe Blaccin The Man hivuttautuu kohti top teniä hiljalleen: 13–12. Kaksi biisiä nousi ensimmäistä kertaa top 20:een: American Authorsin Best Day of My Life (21–16) ja Aviciin Hey Brother (24–20).
Coldplayn Magic debytoi 24:ntenä oltuaan viikon seitsemänneksi ostetuin kappale. The Chainsmokersin #Selfiestä on tulossa isohko hitti. Nyt se hyppäsi 55–28.
Chris Brownin Loyal eteni seitsemän sijaa 35:nneksi. Sillä ovat mukana versiosta riippuen Lil Wayne, French Montana tai/ja Too Short. Kantrilistojen viimevuotiset kuninkaat Florida Georgia Line ja Luke Bryan puolestaan kohtaavat This Is How We Roll -singlellä (56–36). Blake Sheltonin Doin’ What She Likes nousi 45–39.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Rick Ross – Mastermind
2. (-) Pharrell Williams – G I R L
3. (2.) Soundtrack – Frozen
4. (-) Lea Michele – Louder
5. (-) Eli Young Band – 10,000 Towns
6. (3.) Beck – Morning Phase
7. (11.) Lorde – Pure Heroine
8. (1.) ScHoolboy Q – Oxymoron
9. (7.) Eric Church – The Outsiders
10. (-) Ashanti – Braveheart

Rick Rossin singlehitit ovat jääneet vähiin, mutta hän on hämmästyttävän vahva albumien kauppaaja. Mastermindiakin ostettiin 179 000 kpl ja siitä tuli Rossin viides ykkönen kuudesta yrittämästä. Paneuduin aiheeseen enemmän edellisessä postauksessa.
Pharrellin Girl debytoi siis kakkosena eli sijan paremmin kuin hänen sooloesikoisensa In My Mind (2006). N.E.R.D.:kään ei koskaan päässyt ykköseksi, heillä on top tenistä kuudes ja seitsemäs tila. Sen sijaan The Neptunesin kokoama Clones-albumi (2003) ylsi kärkeen asti.
Glee-tähti Lea Michelen varsinainen esikoisalbumi Louder aloitti hienosti sijalta neljä. Cannonballista on tullut pienoinen hittikin.
Eli Young Bandin viidennestä albumista 10 000 Towns tuli heidän toinen top ten -levynsä ja sen viitostilasta uran korkein sijoitus. Life at Best (2011) ylsi kuudenneksi.
Ashantin pitkään viivästynyt viides albumi Braveheart debytoi kymmenentenä. The Declarationista (#6, 2008) on jo kuusi vuotta ja Braveheart on huonoimmin sijoittunut levynsä. Ashanti (2002) ja Chapter II (2003) olivat ykkösiä.
David Nailin I’m a Fire aloitti sijalta 13 ja American Authorsin Oh What a Life paikalta numero 15. Nailille albumi on uran kolmas ja sijoitus paras, American Authors ovat liikkeellä esikoisellaan.
Drive-By Truckersin uusi albumi English Oceans nappasi 16. tilan ja on heidän ensimmäinen top 20 -lättynsä. The Big to Do (2010) ylsi sijalle 22.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) DVBBS & Borgeous feat. Tinie Tempah – Tsunami (Jump)
2. (1.) Route 94 featuring Jess Glynne – My Love
3. (2.) Pharrell Williams – Happy
4. (-) Enrique Iglesias featuring Pitbull – I’m a Freak
5. (3.) Clean Bandit featuring Jess Glynne – Rather Be
6. (8.) John Legend – All of Me
7. (4.) Katy Perry featuring Juicy J – Dark Horse
8. (-) Flo Rida – How I Feel
9. (-) Pixie Lott – Nasty
10. (5.) Sam Smith – Money on My Mind

Kasvottomat tanssiaktit ovat menestyneet brittilistalla viime aikoina aivan vuosituhannen vaihteen veroisesti. Nytkin paalun nappasi DVBBS:n ja Borgeousin Tsunami, johon on lisätty myöhemmin Tinie Tempahin ääntelyä. Hieman samanlainen tapaus kuin Klangkarussellin alun perin instrumentaali Sonnentanz (#3, 2013). Kaikille muille Tsunami (Jump) on ensimmäinen hitti, paitsi tietenkin Tempahille, jolle se on jo neljäs ykkönen.
Enrique Iglesiasin I’m a Freak debytoi hämmästyttävän hyvin peräti neljäntenä. Se on hänen paras sijoituksensa sitten I Like Itin (#4, 2010). Molemmilla esiintyy myös Pitbull, joka kävi toki ykkösenä alkuvuodesta. Iglesiasilla on kymmenen top ten -merkintää, joista yksi paalu, Hero (2002).
Flo Ridan How I Feelin kahdeksas tila oli odotettu. Hänellä on 12 top ten -merkintää, joista peräti viisi ykköstä.
John Legendin All of Me nousi taas pari pykälää, nyt kuudenneksi. Pixie Lottin paluusingle Nasty ylsi yhdeksänneksi. Se on hänen seitsemäs top ten -singlensä ja kolme ensimmäistä niistä oli ykkösiä.
Kylie Minoguen uusi biisi Into the Blue nappasi 12. tilan. Hänellä on 33 tai 34 top ten -hittiä (riippuen lasketaanko Taio Cruzin kanssa tehty Higher mukaan, koska siitä oli liikkeellä kaksi eri versiota, jossa toisessa esiintyi Travie McCoy), mutta viimeisimmästä ykkösestä on pian jo kymmenen vuotta (Slow, 2004). Hänen seitsemän ensimmäistä sinkkuaan olivat aikoinaan kaikki joko ykkösiä tai kakkosia ja toinen menestysputki alkoi vuonna 2000 hitistä Spinning Around (#1, 2000).
Christina Perrin Human debytoi 14:ntenä. Hän on suhteellisen tuore artisti, mutta saanut jo kaksi yli puoli miljoonaa myynyttä brittihittiä: Jar of Heartsin (#4, 2011) ja A Thousand Yearsin (#11, 2012).
The Chainsmokersin väistämätön hitti #Selfie hyppäsi top 40:ään sijalle 17. Aviciin Addicted to You nousi 36–24. One Directionin Midnight Memories loikkasi viimein top 40:ään (73–39), mutta siihen sen hittistatus jääneekin.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Elbow – The Take Off and Landing of Everything
2. (-) Paloma Faith – A Perfect Contradiction
3. (1.) Pharrell Williams – G I R L
4. (3.) Bastille – Bad Blood
5. (5.) Arctic Monkeys – AM
6. (13.) John Legend – Love in the Future
7. (-) Metronomy – Love Letters
8. (21.) Lorde – Pure Heroine
9. (8.) London Grammar – If You Wait
10. (2.) Ellie Goulding – Halcyon

Elbow’n edellinen albumi Build a Rocket Boys (#2, 2011) joutui kamppailemaan Adelen 21-jättimenestystä vastaan, mutta nyt The Take Off and Landing of Everything debytoi selkeästi ykkösenä ja on siis bändin ensimmäinen paalu. Kuudesta studioalbumista neljä on yltänyt top teniin ja myydyin niistä on suunnilleen miljoona ostajaa kerännyt The Seldom Seen Kid (#5, 2008).
Paloma Faithin A Perfect Contradiction debytoi edeltäjänsä Fall to Gracen (2012) tapaan kakkosena. Se on hänen kolmas top ten -albuminsa yhtä monesta yrittämästä.
John Legendin Love in the Future nousi kuudenneksi. Se on hänen paras sijoituksensa ja toinen top ten -saavutuksensa. Macklemoren ja Ryan Lewisin The Heist (2013) petrasi alen ansiosta 74–19, pykälän paremmaksi kuin levyn aiempi korkein sijoitus.
Metronomyn Love Letters pääsi seitsemänneksi ja on heidän ensimmäinen top ten -levynsä. Edeltäjä The English Riviera (2011) ylsi 28:nneksi.
Dr. Hookin kokoelma Timeless nappasi 11. tilan. Vain yksi heidän studioalbumeistaan, A Little Bit More (#5, 1976), päätyi top teniin, mutta kokoelmien ansiosta he ovat netonneet jo kaikkiaan neljä top ten -merkintää.
Architectsin Lost Forever/Lost Together debytoi 16:ntena. Ghettsin Rebel with a Cause aloitti sijalta 23. Laulajatulokas Dan Crollin Sweet Disarray ylsi 26:nneksi ja popryhmä Room 94:n No Strings Attached 28:nneksi. Kaikki muut ovat listadebytantteja paitsi Architects, jonka edellinen albumi Daybreaker (2012) ylsi 42:nneksi.

Vain cross over -suosiota vailla

Rick Ross saavutti kuluneella viikolla jo uransa viidennen Yhdysvaltojen albumilistan ykkösen, kun hänen kuudes studioalbuminsa Mastermind debytoi kärjessä. Se on neljänneksi eniten artisteista, joilla ei ole yhtään Hot 100 -listan top ten -hittiä omillaan. Rossin uran korkein Hot 100 -sijoitus on kymmenes tila (I'm on One), mutta se oli vierailu. Pääroolissa hän on yltänyt korkeimmillaan 17:nneksi hitillään The Boss (2008).

En yleensä erottele julkaisujen osalta päätähteyttä ja vierailuja toisistaan, koska se tekee singlelistahistorioiden laskemisen hyvin vaikeaksi. Tässä tapauksessa se on kuitenkin perusteltua. Näillä kriteereillä eniten albumilistan paaluja ilman top ten -hittejä on kantrin megatähdellä Kenny Chesneyllä, toistaiseksi seitsemän vuodesta 2002 lähtien.

Tässä top 6, perässä korkeimmalle sijoittunut Hot 100 -hitti:

1 – Kenny Chesney – 7, Out Last Night (#16, 2009)
2 – Dave Matthews Band – 6, American Baby (#16, 2005)
2 – Nas – 6, I Can (#12, 2003)
4 – DMX – 5, Party Up (Up in Here) [#27, 2000]
4 – George Strait – 5, She'll Leave You with a Smile (#23, 2002)
4 – Rick Ross – 5, The Boss (#17, 2008)

Mainittakoon kuitenkin, että Nasilla on jopa kolme top ten -hittiä vierailijana: Missy Elliottin Hot Boyz (#5, 1999), R. Kellyn Did You Ever Think (#7, 1999) ja Jennifer Lopezin I'm Gonna Be Alright (#10, 2002).

Listanimi: Beck

Beck Hansen nousi MTV-tähdeksi vuonna 1994 hitillään Loser ja siitä lähtien hän on ollut alternative-lemmikki sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Hänen ensimmäinen albuminsa Golden Feelings (1993) oli hyvin pienimuotoinen indie-julkaisu. Loserin sisältänyt Mellow Gold (#12, 1994) osoittautui lopulta platinahitiksi.

Sen jälkeen Beckin suosio kasvoi, vaikka Hot 100 -listan top tenin saavuttanut Loser (#10, 1994) on yhä tänäkin päivänä hänen suurin hittinsä. Toinen ison levy-yhtiön julkaisema albumi Odelay (#16, 1996) sisälsi peräti neljä isoa rock- ja alternative-hittiä ja myi lopulta 2,5 miljoonaa pelkästään Yhdysvalloissa. Seuraava, akustisempi Mutations (#13, 1998), jatkoi top 20 -putkea, mutta sen singlet jäivät radiosoittopaitsioon.

Midnight Vulturesia (#34, 1999) mainostettiin Beckin tanssilevynä ja se menestyi Euroopassa hieman paremmin kuin Yhdysvalloissa.  Seuraaja, pienimuotoisempi Sea Change (#8, 2002) oli lopulta hänen ensimmäinen top ten -albuminsa Yhdysvalloissa.

Beckin levymyynti lähi uuteen nousuun Guero-albumin (#2, 2005) myötä. Guerosta tuli hänen ylivoimaisesti parhaiten sijoittunut levynsä ja sen sinkuista E-Pro (#65, 2005) ja Girl (#100, 2005) hänen ensimmäiset Hot 100 -hittinsä 2000-luvulla – toisaalta myös toistaiseksi viimeiset.

Albumimenestys on kuitenkin ollut todella vakaata. Gueron jälkeen julkaistut kolme Beck-studioalbumia ovat saavuttaneet sijat 7, 4 ja 3 (tuorein Morning Phase). Top ten -albumeita on siis kaikkiaan viisi.

Britanniassa Beckillä on hieman kehnompi albumilistamenneisyys. Toki jo Odelay ylsi 17:nneksi, mutta ensimmäisen top ten -levynsä hän sai Modern Guiltin (2008) debytoitua yhdeksäntenä. Morning Phasen nelossija onkin hänen uransa paras.

Britannian sinkkulistalta Beckillä on kymmenen perättäistä top 40 -merkintää, mutta ei yhtään top ten -paikkaa. Paras on The New Pollutionin (1997) 14. tila. Hänen viimeisin listasinglensä on Girl (#45, 2005) kesältä 2005. 

)

Miljoonatolkulla naisenergiaa

Olen monta kertaa sanonut olevani kaikenlaista ”mies vs. nainen ja sooloartisti vs. yhtye” -asettelua vastaan, mutta ajattelin silti kirjoittaa postauksen myydyimmistä naisartistien tai -yhtyeiden sinkkuhiteistä Britanniassa, sillä The Official Charts Company sellaisen naistenpäivän kunniaksi laati.

Laskennan myydyin single ei yllätä varmastikaan ketään, se on Cherin Believe (1998), jota on ostettu 1,78 miljoonaa kappaletta. Biisi johti singlelistaa peräti seitsemän viikkoa. Cherin ensimmäisestä brittiykkösestä (I Got You Babe) tulee ensi vuonna kuluneeksi 50 vuotta.

Toiseksi ostetuin on hyvin latauksenakin, etenkin tähden kuoleman jälkeen, myynyt Whitney Houstonin tulkinta Dolly Partonin I Will Always Love Yousta (1992). Se käy tiukkaa kamppailua Britney Spearsin Baby One More Timen (1999) ja Celine Dionin My Heart Will Go Onin (1998) kanssa. Korkeimmalle sijoittunut brittiartisti on Adele megahitillään Someone Like You (2011). Kaikkien neljän saldo on yli 1,5 miljoonaa.

Dion on ainoa kaksi sinkkua tämän listan top teniin saanut artisti. Se toinen on Think Twice (1994). Rihannan myydyin single on We Found Love (2011) tämän listan yhdeksäntenä, mutta hänen sinkkujaan on vuodesta 2005 alkaen myyty yhteensä järisyttävät 18,1 miljoonaa kappaletta, joka taitaa olla naisartistien kaikkien aikojen ennätys – eli jopa parempi lukema kuin Madonnalla, jonka ostetuin single Into the Groove (1985) ei yllä lähellekään top 20 -paikkaa ao. laskennassa. Toki aikakaudet ovat erilaiset: Madonnalla ei ole ollut latausten aikana kuin muutama iso hitti.

Sijan 20 I Feel Lovelle on ilmoitettu joskus myös 1,16 miljoonan lukema, jolla se sijoittuisi muutaman pykälän ylemmäs. Korkeimmalle yltänyt epäykkönen on Natalie Imbruglian Torn, joka vietti kolme viikkoa kakkosena loppuvuodesta 1997.

Naisartistien tai -yhtyeiden myydyimmät singlet Britanniassa, top 20

1 – Cher – Believe (1998) – 1,78 miljoonaa
2 – Whitney Houston – I Will Always Love You (1992) – 1,58
3 – Britney Spears – Baby One More Time (1999) – 1,53
4 – Celine Dion – My Heart Will Go On (1998) – 1,53
5 – Adele – Someone Like You (2011) – 1,52
6 – Jennifer Rush – The Power of Love (1985) – 1,42
7 – Spice Girls – Wannabe (1996) – 1,34
8 – Celine Dion – Think Twice (1994) – 1,33
9 – Rihanna feat. Calvin Harris – We Found Love (2011) – 1,33
10 – All Saints – Never Ever (1997) – 1,32
11 – Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe (2012) – 1,27
12 – Alexandra Burke – Hallelujah (2008) – 1,27
13 – Jessie J feat. B.o.B – Price Tag (2011) – 1,18
14 – Kylie Minogue – Can't Get You Out of My Head (2001) – 1,17
15 – Whigfield – Saturday Night (1994) – 1,16
16 – Natalie Imbruglia – Torn (1997) – 1,14
17 – Lady Gaga – Poker Face (2009) – 1,14
18 – Spice Girls – 2 Become 1 (1996) – 1,12
19 – Rihanna – Only Girl (In the World) [2010] – 1,12
20 – Donna Summer – I Feel Love (1977) – 1,09

Listakatsaus, vko 11

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Pharrell Williams – Happy
2. (2.) Katy Perry featuring Juicy J – Dark Horse
3. (3.) Jason Derülo featuring 2 Chainz – Talk Dirty
4. (4.) John Legend – All of Me
5. (6.) Bastille – Pompeii
6. (7.) Lorde – Team
7. (5.) Beyoncé featuring Jay Z – Drunk in Love
8. (9.) OneRepublic – Counting Stars
9. (8.) A Great Big World and Christina Aguilera – Say Something
10. (10.) Pitbull featuring Ke$ha – Timber

Pharrell Williamsin Happy nousi radiolistan ykköseksi ja on melko ylivoimainen Hot 100 -listan ykkönen nyt toista viikkoa.
Koko kärkinelikko piti paikkansa edellisviikosta. Viidenneksi nousi Bastillen läpimurtohitti Pompeii. Samoin Lorden Team eteni erinomaisen radiomenestyksensä ansiosta kuudenneksi.
Kid Inkin ja Chris Brownin Show Me nousi pari sijaa 14:nneksi ja Oscar-voittaja Let It Go portaan 17:nneksi. Beyoncén uusi single Partition loikkasi 97–23. Albumilistan top teniin tupsahtanut Dierks Bentley sai seitsemännen top 40 -merkintänsä, kun I Hold On eteni 53–40.
Viikon korkein uutuus on The Chainsmokersin tanssiraita #Selfie sijalla 55.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) ScHoolboy Q – Oxymoron
2. (1.) Soundtrack – Frozen
3. (-) Beck – Morning Phase
4. (-) Kid Cudi – SATELLITE FLIGHT: The Journey to Mother Moon
5. (-) Romeo Santos – Fórmula: Vol. 2
6. (-) Dierks Bentley – Riser
7. (2.) Eric Church – The Outsiders
8. (-) The Fray – Helios
9. (4.) Various Artists – NOW 49
10. (5.) Beyoncé – Beyoncé

Oscar-huomio ei nostanut Frozenin myyntiä tarpeeksi, jotta se olisi pystynyt pitämään takanaan Schoolboy Q:n eli Quincy Hanleyn kolmannen albumin Oxymoronin. Hänen itsenäisesti oman Top Dawg -merkkinsä kautta julkaisemat Setbacks (2011) ja Habits and Contradictions (2012) jäivät top sadan kieppeille, mutta nyt siis tuli ykköstila. Oxymoronia ostettiin 139 000 kpl.
Top teniin tupsahti vuoden toistaiseksi vilkkaimmalla viikolla kuusi melko korkean profiilin uutuutta. Beckin Morning Phase ylsi tasaisessa kamppailussa kolmanneksi. Se on hänen uransa toiseksi korkein sijoitus, paras on Gueron (2005) kakkospaikka, ja viides top ten -albumi.
Kid Cudin neljäs albumi Satellite Flight: The Journey to Mother Moon nappasi nelossijan, joka jatkaa sopivasti tasaista riviä: 4, 3, 2 ja 4.
Bachata-artisti Romeo Santosin toinen sooloalbumi Formula Vol. 2 debytoi viidentenä. Ensimmäinen osa ylsi yhdeksänneksi vuonna 2011 ja Aventuran riveissä taskussa on yksi viides tila. Odio-singlestä tuli muutama viikko sitten 45. sijallaan Santosin uran suurin Hot 100 -hitti.
Kantripuurtaja Dierks Bentleyn kahdeksas albumi Riser debytoi kuudentena, mikä jatkaa hänenkin tasaista putkeaan: viiden viimeisen soolon sijoitukset ovat 6, 5, 3, 9, 7 ja 6. Välissä kokoelmakin kävi yhdeksäntenä.
Top tenin kuudes uutuus on The Frayn Helios sijalla kahdeksan. Se on heidän kolmas top ten -albuminsa. Nimetön kakkosalbumi (2009) kävi kärjessä asti.
Koska keulapaikoille oli tunkua, St. Vincentin nimetön levy jäi 12:nneksi. Sekin on silti hänen parhaansa ja toinen top 20 -sijoituksensa. Strange Mercy (2011) ylsi 19:nneksi. Gospelartisti James Fortunen ja FIYA:n Live Through It parkkeerasi sijalle 13.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Route 94 featuring Jess Glynne – My Love
2. (1.) Pharrell Williams – Happy
3. (3.) Clean Bandit featuring Jess Glynne – Rather Be
4. (4.) Katy Perry featuring Juicy J – Dark Horse
5. (2.) Sam Smith – Money on My Mind
6. (5.) A Great Big World and Christina Aguilera – Say Something
7. (-) Lily Allen – Air Balloon
8. (9.) John Legend – All of Me
9. (6.) Tiësto – Red Lights
10. (-) Coldplay – Magic

Brittilaulajatar Jess Glynne keikkui alle kuukausi sitten neljättä viikkoa sinkkulistan kärkipaikalla laulettuaan Clean Banditin Rather Ben ja nyt hän vei paalulle Route 94:n My Loven. Route 94 on lontoolaismuusikko, jonka oikeaa nimeä en nopealla googlauksella saanut edes selville.
Happy on yhä upeasti kakkosena. Lily Allenin kymmenes top ten -sinkku Air Balloon avasi sijalta seitsemän ja Coldplayn Magic debytoi kymmenentenä. Se on heidän 14. top ten -sinkkunsa. Ykkösiä on kaksi, Viva la Vida (2008) ja Paradise (2011). Allenilla puolestaan on kolme paalua: Smile (2006), The Fear (2009) ja Keane-cover Somewhere Only We Know (2013). Molempien kokoelmat myynevät ihan hyvin, jos ne joskus julkaistaan.
John Legendin All of Me petrasi pykälän kahdeksanneksi. Nick Mulvey on brittiläinen folkrock-artisti ja hänen Cucurucu-sinkkunsa nappasi 26. tilan. Esikoisalbumi First Mind ilmestyy myöhemmin keväällä. Aviciin uusi single Addicted to You nousi 64–36.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Pharrell Williams – G I R L
2. (3.) Ellie Goulding – Halcyon
3. (1.) Bastille – Bad Blood
4. (12.) Avicii – True
5. (2.) Arctic Monkeys – AM
6. (5.) Beyoncé – Beyoncé
7. (24.) Katy Perry – PRISM
8. (8.) London Grammar – If You Wait
9. (18.) Imagine Dragons – Night Visions
10. (7.) Disclosure – Settle

Pharrell Williamsin toinen varsinainen soolo Girl debytoi ylivoimaisesti albumilistan kärjessä. Sen viikkomyynti oli vuoden toistaiseksi parasta. Williamsin ensimmäinen levy In My Mind (2006) ylsi seitsemänneksi ja N.E.R.D.:n paras on Fly or Dien (2004) nelostila.
Katy Perryn Prism (#1, 2013) singahti 24–7 ja John Legendin Love in the Future nousi toistaiseksi korkeimmalle sijalleen 13:nneksi. Rick Rossin Mastermind nappasi 11. tilan. Edeltäjä God Forgives I Don’t (2012) kävi jopa kahdeksantena.
Mike Oldfieldin Tubular Bells (#1, 1973) piipahtaa listoilla aina silloin tällöin, mutta uusia studiolevyjä mieheltä on tullut viime aikoina harvakseltaan. Nyt Man on the Rocks debytoi 12:ntena, hieman kehnommin kuin yhdeksäntenä käynyt Music of the Spheres (2008). Top ten -merkintöjä Oldfieldillä on kaikkiaan kymmenen.
A Great Big Worldin Is There Anybody Out There tuo puolestaan nimellään mieleen Pink Floydin. Duon esikoista vauhdittaa tietenkin Say Something -hitti ja albumi debytoi 16:ntena. Pinkin The Truth About Love (#2, 2012) palasi yllättäen 19:nneksi.
English Oceans -levyllään 34:nneksi tupsahtanut Drive-By Truckers on top 40:n ensikertalainen, heillä on kuitenkin jo pari aiempaa merkintää alempaa. We Are Scientists puolestaan on parhaimmillaan yltänyt peräti 11:nneksi (Brain Thrust Mastery, 2008) ja nyt TV en Français pääsi 36:nneksi.
Rufus Wainwrightin kokoelma debytoi 39:ntenä. Hänen viimeisin studioalbuminsa Out of the Game (2012) piipahti viidentenä.

Listaklassikko: Ace of Base – The Sign (1994)

Vaikea kuvitella, että The Signistakin on jo 20 vuotta. Denniz Popin (RIP) tavaramerkkisoundia edustanut valtava hitti nousi Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärkeen maaliskuussa 1994 ja pysyi siellä kaikkiaan upeat kuusi viikkoa ja oli lopulta myös vuosilistan ykkönen.

Jo vuonna 1986 perustettu Ace of Base ei koskaan saanut toista Hot 100 -listan ykköstä – kuten ei myöskään All That She Wantsin (1993) seuraksi toista brittiykköstä, koska The Sign jäi siellä kakkoseksi – mutta kuitenkin ihan kunnioitettavasti neljä top ten -merkintää. Viimeinen tuli vuonna 1998 Bananarama-coverilla Cruel Summer (#10, 1998).

Jonas Berggrenin kirjoittama The Sign johdatti emoalbuminsa aina Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen – temppu, joka on jäänyt tekemättä kaikilta muilta ruotsalaisilta yhtyeiltä. Muun muassa Abban korkein sijoitus on 14., Europen kahdeksas ja Roxetten 12:s.

Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta

Listakatsaus jäi eiliseltä väliin Tukholman-matkan vuoksi, mutta jenkkilistatapahtumat voi käydä tsekkaamassa Rumban nettisivuilta ja seuraavassa käyn läpi tärkeimmät huomiot brittilistoilta.

Pharrell Williamsin Happy palasi toisen kerran singlelistan ykköseksi ja on vasta historian kolmas single, joka on käynyt ykkösenä kolmeen eri otteeseen saman listauran aikana. Ensimmäinen oli Frankie Lainen I Believe (1953) ja toinen Guy Mitchellin Singing the Blues (1957). Happya on ostettu yli miljoona kappaletta ja ykkösviikko on sille kaikkiaan neljäs.

Hollantilais-dj Tiësto on ollut maailman suurimpien dj-tähtien joukossa jo 15 vuotta, mutta hän sai vasta nyt ensimmäisen top ten -brittihittinsä, kun Red Lights debytoi kuudentena. Seitsemänneksi ylsi laulajtar Foxes niin ikään ensimmäisellä top ten -merkinnällään Let Go for Tonight. Top tenin uutudet täydensi Paloma Faithin Can't Rely on You (10), josta tuli neidon toinen top ten -hitti Picking Up the Piecesin (#7, 2012) seuraksi.

All of Me on nostanut John Legendin profiilia huomattavasti. Biisi nousi singlelistan yhdeksänneksi, ja on hänen toinen top ten -singlensä, ja Love in the Future -emoalbumi (2013) ponkaisi 15:nneksi.

Puhelinyhtiö 3 Network käyttää mainoksessaan Starshipin We Built This Cityä (#12, 1985), joka palasi 26:nneksi.

Albumilistaa johtaa kolmatta viikkoa Bastillen Bad Blood. Beckin Morning Phase debytoi neljäntenä, joka on hänen uransa paras ja toinen top ten -sijoitus. Ihan ensimmäistä kertaa top tenissä on indie-ryhmä Wild Beasts, jonka Present Tense punnersi juuri ja juuri kymmenenneksi.