Q3:n myyntikatsaus: Häilyvä kokemus

Kaksi kolmasosaa vuodesta on kulunut kuin siivillä ja nyt on taas aika katsastaa, mitkä äänitteet ovat vuoden ostetuimpia. Tähdellä merkityt ovat tutusti joko viimevuotisia tai vanhempia julkaisuja.

USA, singlet

1. Macklemore and Ryan Lewis feat. Wanz – Thrift Shop – 6 200 000*
2. Robin Thicke feat. T.I. & Pharrell – Blurred Lines – 5 770 000
3. Imagine Dragons – Radioactive – 4 444 000*
4. Florida Georgia Line – Cruise – 4 388 000*
5. Pink featuring Nate Ruess – Just Give Me a Reason – 3 940 000
6. Macklemore and Ryan Lewis – Can't Hold Us – 3 900 000*
7. Bruno Mars – When I Was Your Man – 3 700 000*
8. Rihanna featuring Mikky Ekko – Stay – 3 500 000*
9. Taylor Swift – I Knew You Were Trouble – 3 134 000*
10. will.i.am and Britney Spears – Scream and Shout – 3 000 000*

En saanut tähän laskentaan aivan tuoreimpia tietoja, joten jouduin hieman pyöristämään lukuja. Kärkipää on kuitenkin kahden ensimmäisen osalta selvä: Thrift Shop saa loppuvuodesta tiukan vastuksen Blurred Linesista, joka vietti Hot 100 -listan ykkösenä 12 viikkoa ja rikkoi radiosoittoennätyksiä. Muut kärkikymmenikön hitit ovat viime- tai alkuvuoden satoa. Tosin Imagine Dragonsin Radioactive ja Florida Georgia Linen Cruise intoutuivat kunnon menoon vasta loppukeväästä.

11. Justin Timberlake – Mirrors – 2 950 000
12. Daft Punk featuring Pharrell Williams – Get Lucky – 2 780 000
13. Justin Timberlake featuring Jay-Z – Suit and Tie – 2 700 000
14. Katy Perry – Roar – 2 620 000
15. Miley Cyrus – We Can't Stop – 2 600 000
16. The Lumineers – Ho Hey – 2 590 000*
17. Fall Out Boy – My Songs Know What You Did in the Dark – 2 510 000
18. Icona Pop featuring Charli XCX – I Love It – 2 460 000
19. Anna Kendrick – Cups – 2 260 000*
20. Darius Rucker – Wagon Wheel – 2 180 000

Mirrors jäänee Justin Timberlaken paluuvuoden muistetuimmaksi kappaleeksi ja Get Lucky Daft Punkin kaikkien aikojen suurimmaksi hitiksi. Molemmat ylsivät Hot 100 -listan kakkoseksi. Katy Perryn Roar on ehtinyt seitsemässä viikossa jo 14:nneksi. Vuosi sitten 20. sija irtosi 2,17 miljoonalla.


USA, albumit 

1. Justin Timberlake – The 20/20 Experience – 2 290 000
2. Bruno Mars – Unorthodox Jukebox – 1 120 000*
3. Imagine Dragons – Night Visions – 1 020 000 *
4. Mumford and Sons – Babel – 1 000 000*
5. Jay Z – Magna Carta...Holy Grail – 998 000
6. Luke Bryan – Crash My Party – 988 000
7. Florida Georgia Line – Here's to the Good Times – 943 000*
8. Blake Shelton – Based on a True Story – 906 000
9. Macklemore and Ryan Lewis – The Heist – 872 000*
10. Pink – The Truth About Love – 821 000*

Justin Timberlaken The 20/20 Experiencen ensimmäinen osa on yhä kaukana karussa ja lienee ohittamaton loppuvuoteen asti. Hyviä uhkaajia toki piisaa muun muassa Draken, Eminemin ja Lady Gagan uutuusalbumeista, kunhan joulusesonki lähtee toden teolla liikkeelle. Jay Z:n tuorein on myynyt tasaisesti mahtavan avausviikkonsa jälkeenkin, mutta joutuu tässä laskennassa antautumaan Luke Bryanille jo ensi viikolla. Muita kestäviksi osoittautuneita kantrimenestyksiä ovat Blake Sheltonin ja Florida Georgia Linen albumit. Mumford and Sonsin Babel keikkuu yhä korkealla alkuvuoden Grammy-menestyksensä ansiosta.

11. Daft Punk – Random Access Memories – 799 000
12. The Lumineers – The Lumineers – 761 000*
13. Taylor Swift – Red – 722 000*
14. Soundtrack – Pitch Perfect – 702 000*
15. Drake – Nothing Was the Same – 658 000
16. Michael Bublé – To Be Loved – 630 000
17. J. Cole – Born Sinner – 611 000
18. fun. – Some Nights – 574 000*
19. Lil Wayne – I Am Not a Human Being II – 563 000
20. Rihanna – Unapologetic – 547 000*

Random Access Memories joutunee hautaamaan unelmansa vuosilistan top ten -paikasta vuoden lopussa, mutta se pysynee top 20 -tasolla. Kanye Westin Yeezus vei ensimmäisellä listaviikollaan paalupaikan J. Colen Born Sinnerin nenän edestä, mutta vuosilistalla osat ovat vaihtumassa. Yeezus on sijalla 21. Top 20 -kynnys on hieman korkeammalla kuin vuosi sitten, jolloin 20. sija saavutettiin lukemalla 480 000.


Britannia, singlet

1. Robin Thicke feat. T.I. & Pharrell – Blurred Lines – 1 366 000
2. Daft Punk featuring Pharrell Williams – Get Lucky – 1 248 000
3. Avicii – Wake Me Up – 981 000
4. Passenger – Let Her Go – 907 000*
5. Naughty Boy featuring Sam Smith – La La La – 889 000
6. Macklemore and Ryan Lewis feat. Wanz – Thrift Shop – 735 000*
7. Pink featuring Nate Ruess – Just Give Me a Reason – 711 000*
8. Justin Timberlake – Mirrors – 687 000
9. Rudimental featuring Ella Eyre – Waiting All Night – 633 000
10. Bastille – Pompeii – 631 000

Saanemme tänä vuonna kolme tai neljä yli miljoona kappaletta myynyttä singleä. Blurred Lines on pian ostetuin single Britanniassa sitten Adelen Someone Like Youn (2011) ja siitä tullee aikanaan ostetuin sitten Will Youngin Anything Is Possible/Evergreenin (2002). Viimeisen kvartaalin aikana Aviciin Wake Me Up on ehtinyt jo hyvin lähelle miljoonaa. Sijat 5–10 ovatkin sitten alkuvuoden ihmeiden hallussa.

11. Macklemore and Ryan Lewis feat. Ray Dalton – Can't Hold Us – 577 000*
12. Bruno Mars – When I Was Your Man – 553 000*
13. Taylor Swift – I Knew You Were Trouble – 541 000*
14. will.i.am and Britney Spears – Scream and Shout – 529 000*
15. John Newman – Love Me Again – 516 000
16. Icona Pop featuring Charli XCX – I Love It – 485 000
17. Rihanna featuring Mikky Ekko – Stay – 464 000*
18. Olly Murs – Dear Darlin' – 460 000*
19. One Direction – One Way or Another (Teenage Kicks) – 457 000
20. The Lumineers – Ho Hey – 454 000*

Täällä on vain pari uutta hittiä. John Newmanin ura sai lentävän lähdön vierailulla Rudimentalin Feel the Lovella (2012) ja hänen ensimmäinen oma sinkkunsa on toistaiseksi vuoden 15. myydyin. Olly Mursin tuoreimman albumin suurimmaksi menestykseksi on kohonnut mainio Dear Darlin', joka ei kuitenkaan päässyt viikkolistoilla viidettä sijaa ylemmäs. Vuosi sitten 20. tilaan tarvittiin vain 404 000 kpl.


Britannia, albumit

1. Emeli Sandé – Our Version of Events – 590 000*
2. Soundtrack – Les Miserables – 439 000
3. Bruno Mars – Unorthodox Jukebox – 400 000*
4. Michael Bublé – To Be Loved – 395 000
5. Daft Punk – Random Access Memories – 356 000
6. Rod Stewart – Time – 347 000
7. Jake Bugg – Jake Bugg – 346 000*
8. Mumford and Sons – Babel – 336 000*
9. Calvin Harris – 18 Months – 330 000*
10. Bastille – Bad Blood – 326 000

Määrällisesti miesten hallitsemalla vuosilistalla ykkösenä on kuitenkin yhä Emeli Sandé, vaikka Our Version of Eventsin vauhti on hyytynyt hiljalleen. Rod Stewartin Time on osoittautunut todelliseksi yllätyssukseeksi – se keikkuu jatkuvasti viikkolistoilla top tenin liepeillä.

11. Justin Timberlake – The 20/20 Experience – 320 000
12. Pink – The Truth About Love – 305 000*
13. Rudimental – Home – 297 000
14. Olly Murs – Right Place Right Time –  267 000*
15. Passenger – All the Little Lights – 266 000
16. Arctic Monkeys – AM – 250 000
17. Ellie Goulding – Halcyon – 246 000*
18. Stereophonics – Graffiti on the Train – 229 000
19. David Bowie – The Next Day – 218 000
20. One Direction – Take Me Home – 218 000*

Rudimental pohjusti Home-esikoistaan usealla isolla hitillä ja he saavat siitä virallisesti platinalevyn (300 000 myytyä levyä) ensi viikolla. Arctic Monkeysin mainiot kolme ensimmäistä viikkoa ovat riittäneet toistaiseksi sijaan 16. Uudelleenjulkaisu on pitänyt Ellie Gouldingin Halcyonin top 20 -tasolla. Viime vuonna 20. sijaan riitti 197 700 kpl, mutta toissa vuonna tarvittiin peräti 252 000 kpl.

Listanimi: Dream Theater

Progeheavyrock-yhtye Dream Theater on onnistunut pitämään kuulijakuntansa koon vakaana jo pitkään, mikä on laskevien kokonaismyyntien aikana melkein automaattisesti tarkoittanut parantuneita listasijoituksia.

Yhdysvaltalaisbändi perustettiin jo 1980-luvun puolivälissä, mihin nähden heiltä on tullut melko vähän levyjä, ainoastaan 12. Esikoisalbumi When Dream and Day Unite ilmestyi kuitenkin vasta vuonna 1989. Se ei yltänyt listoille juuri missään, mutta keräsi kuitenkin sen verran huomiota, että seuraaja Images and Words (1992) nousi Yhdysvalloissa sijalle 61 myyden lopulta kultaa.

Euroopan valloitus alkoi kolmannella albumilla Awake (1994), josta tuli heidän ensimmäinen brittilistalle yltänyt levynsä. Yhdysvalloissa se pääsi 32:nneksi, joka olikin bändin korkein sijoitus vuoden 2007 Systematic Chaos -albumiin asti (19). Sitä seurannut Black Clouds and Silver Linings (#6, 2009) rikkoi viimein top ten -kuparisen ja kaksi muuta sen jälkeen ilmestynyttä albumia ovat napanneet sijat 9 ja 7 (tuorein nimetön levy). Images and Words on kuitenkin yhä heidän ostetuin albuminsa Yhdysvalloissa.

Britanniassa Dream Theater ei ole koskaan yltänyt albumilistan top teniin, mutta kaksi viimeisintä levyä ovat saavuttaneet sijat 17 ja 15. Kirjoitin virheellisesti listakatsauksessa, että A Dramatic Turn of Events (2011) olisi yltänyt sijalle 11, mutta 17 on siis oikein.

Singlehittejä bändillä ei luonnollisesti juuri ole, mutta Images and Words -albumin single Pull Me Under ylsi Yhdysvalloissa radiosoittoon perustuvalla Mainstream rock -listalla peräti kymmenenneksi.

Suomessa Dream Theater on mielettömän suosittu. Heidän studioalbumiensa sijoitukset vuoden 1994 Awakesta lähtien ovat 9, 5, 6, 2, 9, 2, 3, 1, 1 ja 2.

Kylmää kyytiä vanhoille sieluille

Rockyhtye Deaf Havanan neljännen albumin Old Soulsin myynti putosi Britanniassa peräti 85 prosenttia edellisviikosta ja listasijoitus radikaalisti 9–74. Se on brittilistahistorian jyrkin pudotus top 75:n sisällä – muutaman kerran on levy pudonnut suoraan ulos melko korkealta ja jollekin joululevylle käy niin suunnilleen joka vuosi.

Old Soulsia ostettiin viime viikolla 1329 kpl. Levystä tuli joka tapauksessa Deaf Havanan uran ensimmäinen top ten -albumi, vaikka kahdessa viikossa se on käynyt kaupaksi vain hieman yli 10 000 kertaa. Kun kokonaismyynti on alhaista, myös liikkeet sijoituksissa mitaten ovat rajumpia.

Viime viikon albumimyynti oli noin 50 prosenttia heikompaa kuin kymmenen vuotta sitten, mutta ykkössijalle yltänyt Kings of Leonin Mechanical Bull myi hieman enemmän kuin kymmenen vuoden takainen ykkönen Musen Absolution (71 765 ja 71 597 kpl). Syvyyttä ei kuitenkaan ole: tällä viikolla yhdeksän ostetuinta pääsivät yli kymmenen tuhannen – kymmenen vuotta sitten vasta viikkolistan sijalla 32 ollut levy (samalla viikolla vuoden täyttänyt Bustedin esikoisalbumi) jäi alle.

Loppuviikosta katsotaan, miltä vuoden ostetuimpien äänitteiden listat näyttävät viimeisen kvartaalin alkaessa.

Listakatsaus, vko 40

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Miley Cyrus – Wrecking Ball
2. (2.) Katy Perry – Roar
3. (3.) Lorde – Royals
4. (5.) Avicii – Wake Me Up
5. (4.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
6. (6.) Jay Z featuring Justin Timberlake – Holy Grail
7. (9.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
8. (7.) Lady Gaga – Applause
9. (10.) Lana Del Rey and Cedric Gervais – Summertime Sadness
10. (12.) Capital Cities – Safe and Sound

Miley Cyrusin Wrecking Ball piti niukasti takanaan Katy Perryn Roarin, vaikka jälkimmäistä ostettiin lähes yhtä paljon ja se nousi radiolistan ykköseksi ohi Blurred Linesin. Wrecking Ballin kärkipaikka selittyy yhä huomattavalla streaming-suosiolla. Lorden Royals puolestaan oli viikon ostetuin ja jatkoi kolmantena.
Aviciin Wake Me Up nousi neljänneksi ja ensi viikolla albumillaan hienot myyntiluvut tiskiin lyövän Draken Hold On We’re Going Home seitsemänneksi.
Britney Spearsin Work Bitch debytoi 12:ntena, mikä hyvä saavutus, mutta kalpenee Femme Fatale -albumin pilottisinglen Hold It Against Me (2011) edessä. Se aloitti suoraan kärjestä. Spearsillä on 13 top ten -hittiä.
Ylvisin viraalihitti The Fox loikkasi 25–13, mikä on korkein norjalaisartistin sijoitus sitten 1980-luvun ja A-han. Biisintekijäpuolellahan Stargatella on vaikka kuinka monta isoa hittiä. Katy Perryn ja Juicy J:n Dark Horse aloitti sijalta 17. Juicy J on mukana myös Maejor Ali -nimisen tulokkaan Lolly -kappaleella, joka debytoi sijalla 19. Korkea sijoitus johtunee osin Justin Bieberin panoksesta.
Awolnationin Sail ylitti viimein hieman toista vuotta listalla keikuttuaan top 20 -kynnyksen (22–20). Biisi on myynyt upeasti 3,8 miljoonaa kappaletta, vaikka sitä ei ole koskaan ostettu viikossa enempää kuin 77 000 kpl.
J. Colen ja TLC:n Crooked Smile hyppäsi 36–27. TLC:ltä ilmestyy myöhemmin syksyllä kokoelma-albumi. OneRepublicin iso brittihitti Counting Stars nousi ensimmäistä kertaa top 30 -tasolle (38–28). Billy Currington sai kolmannen top 40 -hittinsä Hey Girlin edettyä 45–39.
17-vuotias hollantilais-dj Martin Garrix debytoi sijalla 86 hitillään Animals.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Jack Johnson – From Here to Now to You
2. (-) Justin Moore – Off the Beaten Path
3. (-) Chris Young – A.M.
4. (-) Various Artists – Maybach Music Group: Self-Made Vol. 3
5. (-) Avicii – True
6. (4.) Luke Bryan – Crash My Party
7. (3.) 2 Chainz – B.O.A.T.S. II: #MeTime
8. (1.) Keith Urban – Fuse
9. (2.) The Weeknd – Kiss Land
10. (-) Billy Currington – We Are Tonight

Surffipiireistä supertähdeksi viime vuosikymmenellä edennyt Jack Johnson pääsi vielä kuudennellakin studioalbumillaan ykköseksi, vaikka hänen avausmyyntikäyränsä on laskeva. From Here to Now to Youta ostettiin 117 000 kpl. Hänellä on kuusi top ten -sijoitusta ja ne kaikki ovat itse asiassa kärkikolmikossa. Ykkösiä on jo neljä, kolmen studiolevyn lisäksi Curious George -leffan soundtrack (2006).
Johnsonille tiukan vastuksen tarjosi kantritähti Justin Moore, jonka kolmas albumi Off the Beaten Path on kakkossijallaan hänen korkeimmalle yltänyt levynsä. Kaikki kolme ovat päässeet top teniin ja kaksi ensimmäistä myyneet kultaa.
Kantria on myös sijalla kolme, jolla debytoi Chris Youngin neljäs albumi A.M. Se on hänen toinen top ten -levynsä, Neon (2011) ylsi neljänneksi. Kovien kantrimiesten uutuustrion täydensi Billy Curringtonin We Are Tonight, joka jatkoi tasaisen hyvää sijoitusriviä: 11, 13, 9 ja 10.
Maybach Music Groupin kolmas Self-Made -kooste pääsi neljänneksi sivuten sarjan parasta ja Aviciin True-esikoisalbumi viidenneksi. Se taitaa olla ensimmäinen ruotsalaisartistin tai -yhtyeen top ten -sijoitus sitten Ace of Basen parhaiden päivien. Tosin, esimerkiksi The Hivesin Tyrannosaurus Hives (#33, 2004) myi kultaa.
MGMT:n kolmas albumi pääsi 14:nneksi, The Devil Wears Pradan 8:18 nappasi 20. sijan (heidän neljäs top 20 -merkintänsä) ja Grouploven Spreadíng Rumours 21:nnen. MGMT:n uran korkein sijoitus on Congratulationsin (2010) kakkostila eli takapakkia tuli melkoisesti. Oracular Spectacular (#38, 2007) myi kultaa.
Elvis Costellon ja The Rootsin Wise Up Ghost and Other Songs 2013 debytoi 16:ntena. Costellon 2000-luvun paras – ja koko uran toiseksi paras – sijoitus on Secret, Profane and Sugarcanen (2009) 13. tila. Grateful Deadin kolmen levyn livekooste Sunshine Daydream pinnisti 19:nneksi, minkä ansiosta heillä on nyt top 20 -albumeita tasan 40 vuoden ajalta.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Jason Derülo featuring 2 Chainz – Talk Dirty
2. (2.) Katy Perry – Roar
3. (4.) OneRepublic – Counting Stars
4. (7.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
5. (5.) Avicii – You Make Me
6. (9.) Macklemore and Ryan Lewis feat. Mary Lambert – Same Love
7. (13.) Ben Pearce – What I Might Do
8. (6.) Avicii – Wake Me Up
9. (3.) Jessie J – It’s My Party
10. (8.) Ellie Goulding – Burn

Jason Derülon ja 2 Chainzin Talk Dirty piti Katy Perryn Roarin kurissa toista viikkoa. Aivan kärkipäässä tapahtui muutenkin melko vähän liikettä. Draken Hold On We’re Going Home eteni muutaman sijan neljänneksi.
Ben Pearcen What I Might Do loikkasi 13–7 ja on esittäjänsä ensimmäinen top ten -single. Sub Focusilla niitä on niin ikään yksi (Endorphins, #10, 2013) ja nyt Kelen laulama Turn It Around debytoi 14:ntenä. Kelellä on Bloc Partyn riveistä peräti neljä top ten -merkintää, mutta sooloartistina ei yhtään.
Macklemoren ja Ryan Lewisin sekä Mary Lambertin Same Love saavutti listauransa parhaan sijoituksen eli kuudennen tilan.
Demi Lovaton Skyscraper-kappaletta (2011) käytetään runsaasti X Factor -ohjelmassa ja se rävähti 59–13, joka on sinkun toistaiseksi korkein sijoitus. Lovato on toistaiseksi kerran yltänyt top teniin, loppukeväästä hitillään Heart Attack (#3, 2013).
Haim sai kolmannen top 40 -hittinsä The Wiren debytoitua hienosti 16:ntena. Falling piipahti aikoinaan sijalla 30 ja Don’t Save Me 32:ntena.
Jessie J:n Sexy Lady debytoi 22:ntena albumijulkaisun ansiosta. 2 Chainzin ja Wiz Khalifan taannoin kuudentena käynyt We Own It (Fast and Furious) palasi listalle sijalle 28 ja Justin Timberlaken Take Back the Night (#24, 2013) loikkasi takaisin top 40:iin 57–30.
Robin Thicken seuraaja Blurred Lines -megahitille (#1, 2013) eli Give It 2 U eteni 61–34.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Kings of Leon – Mechanical Bull
2. (-) Drake – Nothing Was the Same
3. (-) Jessie J – Alive
4. (1.) Arctic Monkeys – AM
5. (-) Jason Derülo – Tattoos
6. (2.) Avicii – True
7. (5.) London Grammar – If You Wait
8. (-) Birdy – Fire Within
9. (-) Chvrches – The Bones of What You Believe
10. (8.) Rod Stewart – Time

Yhdysvaltalaisyhtye Kings of Leon on aina menestynyt Britanniassa kotimaataan paremmin ja nytkin Mechanical Bull debytoi albumilistan kärjessä ollen bändille jo neljäs ykkönen. Kaikki studioalbumit ovat yltäneet kärkikolmikkoon.
Yhdysvalloissa heillä ei ole vielä ykköstä eikä sitä tule ensi keskiviikon listallakaan, sillä nyt Britannian kakkosena debytoiva Draken Nothing Was the Same leijuu aivan omissa korkeuksissaan. Brittilistalla kakkossija on kanadalais-yhdysvaltalaisen Aubrey Grahamin uran paras. Take Care (2011) ylsi viidenneksi.
Jessie J:n esikoisalbumi Who You Are (#2, 2011) myi toista miljoonaa kappaletta, mutta silti Alive joutui nyt tyytymään kolmanteen tilaan.
Jason Derülo jatkaa siis singlelistan kärjessä ja hän pärjää kivasti albumilistallakin. Tattoos on miehen kolmas top ten -albumi yhtä monesta yrittämästä ja toistaiseksi parhaiten sijoittunut.
17-vuotias Jasmine van den Bogaerde eli Birdy sai lyhyen uransa ensimmäisen top ten -albumin, kun Fire Within pääsi kahdeksanneksi. Nimetön esikoinen (#13, 2011) sisälsi covereita ja myi kultaa.
Popyhtye Chvrchesin The Bones of What You Believe debytoi mainiosti yhdeksäntenä. Mainiosti siksi, että hieman samassa tilanteessa olleen AlunaGeorgen albumi floppasi pahasti kesällä avattuaan sijalta 11 varsin kehnoin myynnein. The Bones of What You Believe kävi kaupaksi selvästi pirteämmin.
Dream Theater parantaa listamenoaan ajan myötä: kaksi vuotta sitten ilmestynyt A Dramatic Turn of Events (#11, 2011) oli heidän siihen mennessä parhaiten sijoittunut albuminsa ja nyt nimetön uutuus pääsi vilkkaalla viikolla 15:nneksi. Stingillä meno on vakaata: hän ei ole studioalbumeillaan käynyt top tenissä sitten Sacred Loven (#3, 2003) eikä sinne yltänyt myöskään The Last Ship (14). Herralla on kuitenkin jo kymmenen top ten -merkintää ilman The Policeakin. The Last Shipillä vierailee hyvin hiljaa viime vuodet ollut Jimmy Nail.
Mazzy Starin paluualbumi Seasons of Your Day debytoi 24:ntena, joka on heidän paras sijoituksensa ja ensimmäinen visiittinsä top 40 -listalle. New Model Armylle Between Dog and Wolfin 34. tila on myös kelpo, sillä he eivät olleet päässeet top 40 -tasolle kahteenkymmeneen vuoteen.
Fleetwood Macin 25 Years: The Chain (#9, 2012) palasi 22:nneksi ja Nirvanan remasteroitu In Utero (#1, 1993) näyttäytyy 28:ntenä.

Ykkönen, mutta ei menestys?

Kuten kaikki listoja seuraavat tietävät, korkeimmalla viikkolistasijoituksella saattaa olla lopulta hyvin vähän tekemistä sen kanssa, miten isoksi menestykseksi kappale tai albumi osoittautuu. Toki ykköspaikka on aina hieno saavutus, mutta ykkösissäkin voi olla ns. kahden kerroksen väkeä, myös artistin oman tuotannon sisällä.

Eräs hyvä esimerkki useita albumilistan ykkösiä hyvin erilaisin myyntiluvuin saavuttaneista artisteista ja yhtyeistä on Keane, jonka kaikki neljä studioalbumia sekä yksi EP ovat päässeet ykkösiksi, mutta alati laskevin myyntilukemin: lähes kolmesta miljoonasta myydystä levystä (Hopes and Fears) on pudottu Night Train -ep:n alle sadan tuhannen. Pelkkää albumilistan sijoitusriviä tuijottaen voisi kuvitella Keanen olevan yhä Britannian suosituimpia yhtyeitä.

Sijoitusta tutkimalla voisi kuvitella Empty Soulsin (2005) olevan Manic Street Preachersin suurimpia hittejä, mutta tosiasiassa lienee brittilistahistorian huonoiten myynyt listakakkonen. Sitä ostettiin ensimmäisellä viikolla noin 12 000 kpl, joka ei nykyisin riittäisi edes viikkolistan top 20 -tasolle. Muun muassa HIM:n Neil Diamond -coveria Solitary Man (#9, 2004) ostettiin lopulta enemmän. Empty Souls vietti top 75 -listalla vain neljä viikkoa. Seuraavasta singlestä Your Love Alone Is Not Enough (#2, 2007) tuli sitten oikea hitti – bändin toistaiseksi viimeinen.

Listakeskusteluissa vilisevät termit ”non-number one” ja ”non-number two”, jotka ilmentävät listasijoituksen suhteuttamista siihen, miten hyvin julkaisu lopulta jää mieleen. Usein keskustelu lipeää omien suosikkien tai inhokkien puolusteluksi tai mustamaalaamiseksi, mutta objektiivisestikin tarkasteltuna jotkut ykköset ovat tuomittuja jäämään unholaan. Vai mitä ajattelette seuraavista brittilistan albumilistan valtiaista parilta viime vuodelta: Paul Wellerin Sonik Kicks, Newton Faulknerin Write It on Your Skin, Elton Johnin ja Pnaun Good Morning to the Night sekä Jahmene Douglasin Love Never Fails?

Listaklassikko: Jim Reeves – Distant Drums (1966)

Yhdysvaltalainen kantriartisti Jim Reeves menehtyi lento-onnettomuudessa kesällä 1964. Reevesistä oli tullut tähti jo 1950-luvun alkupuolella ja hän saavutti ennen kuolemaansa jo muutaman brittilistan top ten -hitin.

Ensimmäisen ja ainoan ykkösen Reeves sai vasta yli kaksi vuotta kuolemansa jälkeen syksyllä 1966, jolloin alun perin Roy Orbisonin levyttämä Distant Drums nousi kärkeen ja pysyi siellä peräti viisi viikkoa ollen sen vuoden pitkäikäisin brittiykkönen.

Distant Drums jäi Reevesin viimeiseksi top ten -singleksi, mutta hänen tuotannostaan lohkottiin sinkkulistamerkintöjä vielä vuonna 1972. Top 40 -albumeita on huikeat 27 ja viimeisin top ten -lättykin on vuodelta 2009, jolloin The Very Best of -kokoelma ylsi seitsemänneksi.

Kuin tuhat vuotta listalla

Mitä yhteistä on Christina Perrillä ja Jason Mrazilla? He lienevät ainoat artistit, jotka ovat kahdella ainoalla brittilistasinglellään viettäneet yli 50 viikkoa top 40 -listalla. Perrin A Thousand Years (2011) merkkautti eilen parhaan sijoituksensa, kun X Factor -kilpailijan esitys siivitti sen takaisin listalle ja suoraan 11:nneksi.

Perrin esikoishitti Jar of Hearts (2010) ylsi peräti neljänneksi ja on myynyt platinaa. Mraz puolestaan on päässyt kahdesti sijalle 11 ikuisuuksia listalla keikkuneella I'm Yoursilla (2008) ja I Won't Give Upilla (2012). I'm Yoursilla on toistaiseksi 65 listaviikkoa top 75:ssä.

Tämän viikon singlelistan ikäpresidentti on top 75 -viikkojen määrässä mitaten David Guettan ja Sian toista miljoonaa myynyt Titanium (2011), jolla on kasassa 61 viikkoa.

Listakatsaus, vko 39

Billboard Hot 100, Top 10

1. (22.) Miley Cyrus – Wrecking Ball
2. (1.) Katy Perry – Roar
3. (3.) Lorde – Royals
4. (2.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
5. (5.) Avicii – Wake Me Up
6. (4.) Jay Z featuring Justin Timberlake – Holy Grail
7. (7.) Lady Gaga – Applause
8. (10.) Eminem – Berzerk
9. (8.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
10. (6.) Lana Del Rey and Cedric Gervais – Summertime Sadness

Miley Cyrusilla oli taskussaan jo kaksi kakkostilaa ja yksi nelossija ennen kuin Wrecking Ball pyyhkäisi nyt neljännellä listaviikollaan kohutun videonsa ja sen aiheuttaman virtauspalvelu- ja myyntisuosion (477 000 kpl) vauhdittamana sijalta 22 ykköseksi ohi Katy Perryn Roarin. Top ten -hittejä Cyrusilla on nyt seitsemän.
Wrecking Ball rikkoi Vevo-palvelun yhden päivän katsojaennätyksen saavutettuaan 19 miljoonaa klikkausta. Jatkuvasti kasvavassa nettimaailmassa tällaiset ennätykset menevät uusiksi miltei joka kuukausi, mutta moista suosiota ei saa aliarvioida.
Wrecking Ball on 2010-luvun viideskymmenes ykköshitti Hot 100 -listalla. Miley Cyrusin isä Billy Ray pääsi parhaimmillaan neljänneksi hitillään Achy Breaky Heart (1992).
Roarillakin menee silti hienosti ja se voi vielä palata ykköseksi. Biisi kasvatti radiosoittoaan kaikkein eniten ja sen viiden ensimmäisen myyntiviikon saldo 2,1 miljoonaa on historiallisen hyvä.
That’s My Kind of Nightista on tulossa tämän hetken suurimman kantritähden Luke Bryanin uran suurin hitti. Tällä viikolla se kipusi 19–15, joka on hänen korkein sijoituksensa.
Awolnationin Sail nousi taas pari porrasta 22:nneksi. Imagine Dragonsin Demons palasi sijalle 46, joka on biisin listauran paras.
Zeddin ja Hayley Williamsin Stay the Night debytoi sijalla 51. Kummallakin on toistaiseksi yksi top ten -hitti omalla nimellään, mutta Williamsilla toki muita top 40 -merkintöjä Paramoren laulajana. Bändin Still Into You joutui tällä viikolla antamaan periksi pykälän paikalle numero 37.
Arcade Fire teki Hot 100 -debyyttinsä, kun Reflektor pääsi sijalle 99.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Keith Urban – Fuse
2. (-) The Weeknd – Kiss Land
3. (-) 2 Chainz – B.O.A.T.S. II: #MeTime
4. (5.) Luke Bryan – Crash My Party
5. (-) Janelle Monáe – The Electric Lady
6. (-) Arctic Monkeys – AM
7. (-) Sheryl Crow – Feels Like Home
8. (2.) Tamar Braxton – Love and War
9. (1.) Ariana Grande – Yours Truly
10. (4.) John Legend – Love in the Future

Kantritähti ja Idol-tuomari Keith Urban on pitkähköllä urallaan kerännyt jo viisi top ten -albumia ja pari 11. tilaa. Fusesta tuli miehen toinen ykkönen, edellinen lohkesi 4,5 vuotta sitten levyllä Defying Gravity.
Kanadalaisen Abel Tesfayemin eli The Weekndin Kiss Land ehdittiin jo ensin julistaa ykköseksi, mutta Billboard korjasi virheen nopeasti ja Kiss Land joutui tyytymään kakkospaikkaan, joka on toki loistava saavutus. Viimevuotinen Trilogy pääsi neljänneksi.
Räppäri 2 Chainz sen sijaan joutui antamaan pari sijaa periksi viime vuonna saavuttamastaan ykköspaikasta kolmanneksi. Ehkä se on rangaistus albumin sietämättömästä nimestä (B.O.A.T.S. II: #MeTime).
Janelle Monáen The Electric Lady nappasi viidennen sijan. Neidin kakkosalbumi The ArchAndroid (2010) kävi 17:ntenä. Monáen uran suurin hitti on ansiokkaista omista kappaleista huolimatta Fun-yhtyeen We Are Young (#1, 2011). Biisi nousi ykköseksi vasta vuoden 2012 puolella. Käytän siis tuossa suluissa olevassa merkinnässä korkeinta sijoitusta ja ilmestymisvuotta, en sitä vuotta, jolloin sija on saavutettu.
Arctic Monkeys saavutti Britanniassa viidennen perättäisen ykkösen albumilistalla, mutta Yhdysvalloissa AM:n kuudes tila on heille vasta toinen top ten -vierailu ja uran korkein sijoitus. Favourite Worst Nightmare (2007) piipahti seitsemäntenä.
Nashvilleen suuntautunut Sheryl Crow jatkoi top ten -putkeaan, mutta ehkä odotettua vaisummin ottaen huomioon, että Easy on hänen viime vuosien listamenoonsa nähden melko iso Hot 100 -hitti. Kantrilevy Feels Like Home debytoi seitsemäntenä ja on joka tapauksessa Crow’n yhdeksäs top ten -levy putkeen, jos joululevyä ei lasketa. Ykkössijoja ei vielä löydy, mutta peräti neljä perättäistä kakkossijaa vuosina 2002–2008 (C’mon C’mon, The Very Best of, Wildflower ja Detours).
Earth, Wind and Firen Now, Then and Forever nappasi hienosti 11. sijan. Se on heidän ensimmäinen studioalbuminsa kahdeksaan vuoteen, mikä osaltaan selittää sen, että se on myös bändin korkeimmalle yltänyt studioalbumi sitten vuoden 1981 Raise-levyn (#5, 1981).
Veteraaniosastoon voidaan luokitella myös sijalle 20 ilmaantunut Gloria Estefan. The Standards -levyn nimi kertoo siitä kaiken oleellisen. 20. tila on harvinaista herkkua myös Estefanille, sillä edellisestä top 20 -piipahduksesta on peräti 19 vuotta. Tuolloin Hold Me Thrill Me Kiss Me ylsi yhdeksänneksi.
Tanssinimi Kaskaden Atmosphere debytoi 16:ntena – uran paras sekä toinen top 20 -saavutus – ja Rise Againstin harvinaisuuskokoelma 19:ntenä.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Jason Derülo featuring 2 Chainz – Talk Dirty
2. (1.) Katy Perry – Roar
3. (-) Jessie J – It’s My Party
4. (2.) OneRepublic – Counting Stars
5. (-) Avicii – You Make Me
6. (4.) Avicii – Wake Me Up
7. (5.) Drake featuring Majid Jordan – Hold On, We’re Going Home
8. (3.) Ellie Goulding – Burn
9. (9.) Macklemore and Ryan Lewis feat. Mary Lambert – Same Love
10. (6.) Klangkarussell featuring Will Heard – Sonnentanz (Sun Don’t Shine)

Jason Derülo on vaivihkaa kerännyt jo seitsemän top ten -brittihittiä ja nyt Talk Dirtystä tuli miehelle jo kolmas ykkönen. Kaksi aiempaa ovat Whatcha Say (2009) sekä Don’t Wanna Go Home (2011). Hänen edellinen singlensä The Other Side ylsi kakkoseksi. Räppäri 2 Chainzille paalu on uran ensimmäinen, mutta hänelläkin on jo kolme top ten -käyntiä.
Jessie J on hiljalleen julkaisemassa toista albumiaan. Sen toinen maistiainen It’s My Party debytoi kolmantena eli pari sijaa paremmin kuin kesällä ilmestynyt Wild. Top ten -laskenta näyttää kahdeksaa ja ykkösiä on kaksi.
Avicii seuraa kahta isoa ykköshittiään You Make Mellä, joka nappasi viidennen tilan ollen Tim Bergling -nimellä siviilissä tunnetun tähden viides top ten -saavutus.
Ben Pearcen What I Might Do loikkasi 25–13 ja Christina Perrin A Thousand Years palasi X Factor -huomion vuoksi 11:nneksi, joka on biisin korkein sijoitus. Ohjelmassa esiintyneen The Wantedin We Own the Night (#10, 2013) kääntyi 51–23.
Birdy-niminen laulajatar tunnetaan cover-vedoistaan ja nyt hänen ensimmäinen oikea oma (tai no, OneRepublicin riveissä listan kärkipäässä keikkuvan Ryan Tedderin kirjoittama) kappaleensa Wings debytoi 16:ntena, joka on neidon lyhyen uran paras sijoitus. Bon Iver -cover Skinny Love ylsi 17:nneksi jo keväällä 2011 ja on sitkeästi palannut mukaan top 75 -laskentaan siten, että listaviikkoja on jo 42.
Katy Perryn ja Juicy J:n Dark Horse debytoi sijalla 21. Linkin Parkin ja Steve Aokin A Light That Never Comes aloitti paikalta numero 34. Linkin Park ei ole koskaan yltänyt top viiteen, mutta heillä on kuitenkin viisi sijoille 6–10 päässyttä singleä.
Chvrches sai tuntumaa top 40 -listaan, kun The Mother We Share selviytyi 38:nneksi. Gun kävi kesällä sijalla 55. Coldplayn Atlas on osoittautumassa melkoiseksi alisuoriutujaksi, sillä se putosi toisella listaviikollaan sijalta 12 ulos top 40:stä.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Arctic Monkeys – AM
2. (-) Avicii – True
3. (-) Elton John – The Diving Board
4. (-) Manic Street Preachers – Rewind the Film
5. (2.) London Grammar – If You Wait
6. (-) Katie Melua – Ketevan
7. (-) Jack Johnson – From Here to Now to You
8. (6.) Rod Stewart – Time
9. (-) Deaf Havana – Old Souls
10. (3.) The 1975 – The 1975

Arctic Monkeysin AM piti helpohkosti paikkansa albumilistan ykkösenä, vaikka ahdistelijat olivat paperilla kovia nimiä. Aviciin ensimmäinen studioalbumi True debytoi kakkosena ja Elton Johnin uusi soolo The Diving Board kolmantena.
On pakko ihmetellä Aviciin päätöstä jättää pois levyltä Levels-, Silhouettes- ja I Could Be the One -megahitit. Johnilla puolestaan on top ten -levyjä vaikka muille jakaa. Ykkössijakin tuli viimeksi viime vuonna – tosin hieman yllättäen, kun vanhoihin Elton John -kappaleisiin perustuva Pnaun Good Morning to the Night piipahti kärjessä. Paaluja on kaikkiaan seitsemän. Edellinen Elton Johnin ihan oma studioalbumi The Captain and the Kid (2006) ylsi kuudenneksi.
Manic Street Preachersilläkin on menestystä omiksi tarpeiksi, sillä Rewind the Filmin nelostila on heidän kymmenes top ten -sijoituksensa. Ykkösiä on vain yksi, This Is My Truth Tell Me Yours (1998), joka on myös bändin myydyin levy.
Top tenissä piisaa uutuuksia. Katie Meluan Ketevan debytoi kuudentena. Neidon kaikki kuusi studioalbumia ovat päätyneet top teniin, kaksi ensimmäistä jopa ykköseksi. Jack Johnsonillakin on ykkössijoja (kolme studiolevyä putkeen vuosina 2005–2010), mutta From Here to Now to You joutui nyt tyytymään seitsemänteen tilaan.
Top tenin nurkilla pyörii annos brittirockia. Deaf Havanan Old Souls debytoi yhdeksäntenä (ensimmäinen top ten -sijoitus), The Temperance Movementin esikoinen 12:ntena ja Placebon top ten -rivistö häiriintyi toistamiseen, kun seitsemäs studioalbumi Loud Like Love jäi 13:nneksi.
Vielä rajummin notkahti kuitenkin edellisellä Songs from the Tainted Cherry Tree -albumillaan (2010) peräti ykkösenä piipahtanut Diana Vickers. Music to Make Boys Cry limbosi sijalle 37.
Elvis Costellon ja The Rootsin kimppa-albumi Wise Up Ghost ilmaantui 28:nneksi. Costello on nykyisin suurempi tähti Yhdysvalloissa ja siellä levy sijoittuneekin melko lailla paremmin ensi viikolla. Wise Up Ghost on kuitenkin Costellon ensimmäinen top 40 -merkintä Britanniassa sitten When I Was Cruelin (#17, 2002).

Listanimi: Gloria Estefan

Uudella The Standards -albumillaan ensimmäisen top 20 -sijoituksensa 19 vuoteen Yhdysvalloissa saavuttanut kuubalaisamerikkalainen Gloria Estefan tuli tunnetuksi 1980-luvulla Miami Sound Machinen kanssa ja meillä ennen kaikkea singleillä Conga ja Dr. Beat.  Estefan oli aluksi bändin rivijäsen, mutta myöhemmin hänet nostettiin esiin krediiteissä ja ryhmän myydyin albumi Let It Loose (Euroopassa Anything for You) vuodelta 1987 merkattiin Gloria Estefan and Miami Sound Machine.

Estefanista tuli soolona ensin isompi poptähti kuin latinosuosikki. Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Cuts Both Ways (1989) ylsi jenkkilistan kuudenneksi ja peräti brittiykköseksi myyden triplaplatinaa Atlantin molemmin puolin. Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Into the Light paransi sijan Yhdysvalloissa, vaikka ei myynyt aivan yhtä hyvin. 

Sen jälkeen Estefan julkaisi ensimmäisen espanjankielisen sooloalbuminsa Mi tierra (1993), josta tuli valtava menestys espanjaa puhuvissa maissa. Poplistoillakin se pärjäsi ihan kivasti. Vuotta myöhemmin ilmestynyt Hold Me Thrill Me Kiss Me (1994) saavutti taas top ten -sijoituksia ja vuonna 1996 julkaistu Destiny myi platinaa Yhdysvalloissa.

Sen jälkeen Estefanin tähti alkoi hiipua ja menestys keskittyä espanjankieliseen maailmaan ja jossain määrin Yhdysvaltoihin – kahden vuoden takainen Miss Little Havana pääsi USA:n sijalle 28. Uusi The Standards siis paransi jälleen niukin naukin top 20 -tasolle.

Hot 100 -listalla Estefanin suurimmat menestykset ajoittuivat Miami Sound Machine -vuosille. Poppoo saavutti peräti seitsemän top ten -hittiä ja yhden ykkösen (Anything for You, 1988). Sooloura alkoi heti ykkösellä (Don’t Wanna Lose You, 1989) ja paalupaikka irtosi myös Into the Light -albumin ensimmäisellä singlellä Coming Out in the Dark (1991). Top ten -hittejä hänellä on soolona kaikkiaan neljä, mainitun kahden lisäksi Here We Are (#6, 1990) sekä ’N Syncin kanssa laulettu Music of My Heart (#2, 1999).

Britannian albumilistalta Estefanilla on neljä top ten -sijoitusta, joista siis yksi ykkönen ja kaksi kakkossijaa (Into the Light sekä Greatest Hits -kokoelma vuodelta 1992). Viimeksi hänet on nähty top 40 -listalla The Very Best of -kokoelman ansiosta (#40, 2006).

Sinkkulistalta Estefanilla ei ole yhtään ykköstä ja vain kaksi top ten -singleä (viisi, jos Miami Sound Machinen hitit lasketaan). Ne kaikki tulivat ennen vuotta 1993, mutta Hold Me Thrill Me Kiss Me oli isohko hitti, vaikka joutuikin tyytymään 11. tilaan viikkolistoilla. Hänen viimeisin singlelistamerkintänsä on Music of My Heartin 34. sija talvelta 2000, mutta Mylon Dr. Beatiä käyttänyt Doctor Pressure ylsi kolmanneksi vuonna 2005.

Hiljaa virtaa Thames...

Ruotsissa Spotify-kuuntelut otetaan nykyisin mukaan albumilistalle. En osaa paremmin pukea siihen liittyviä kysymyksiä ja hämmennyksiä sanoiksi kuin Timo blogissaan, joten lukekaa se.

Spotify on tuonut minulle henkilökohtaisesti esiin huomion siitä, miten tiukasti britit pitävät kiinni omasta puhtaasti myyntiin ja vain myyntiin perustuvasta listastaan. Olen tiedustellut parissakin yhteydessä sikäläisiltä listafaneilta siitä, miten he suhtautuisivat siihen, jos virtauspalvelut ujutettaisiin mukaan noihin listoihin. Vastaukset olivat jyrkkiä: suurin osa ei voisi edes kuvitella sellaista – vaikka itse käyttäisivätkin Youtubea ja/tai Spotifyta.

Briteille jo Billboardin Hot 100 -listan konseptin tajuaminen on vaikeaa (enkä viittaa tässä typeryyteen, vaan oman listan ympärille syntyneeseen kulttuuriin). Monet eivät käsitä ollenkaan sitä, miten virallinen ja laajimmin uutisoitu poplista voi sisältää muitakin komponentteja kuin myyntiä. Radiosoittohan on vain pienen piirin ja isojen levy-yhtiöiden määrittelemää ja Youtube-katseluja saavat vain viraalihitit. Hyh.

Itsehän rakastan Hot 100 -listaa sen kaikkine pienine (ja välillä isompine) puutteineen. Siinä yhdistyvät popkulttuurin ja musabisneksen koukerot ihmisten tapaan käyttää musiikkia. Aina ei myöskään huomata, että Hot 100 -listan lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa (ja myös Kanadassa) on toki useita muita listoja – myös virallinen singlemyyntilista.

Mutta britit ovat mielestäni tavallaan oikeassa: ei on demand -palveluja sisältävä lista ole myyntilista, vaikka palveluista maksettaisiinkin. Myyntilistasta ei kannata väkisin tehdä jotain muuta. Mutta sen rinnalle voidaan – ja pitääkin – kehittää muita listoja. Voidaan kysyä, miksei Hot 100 -listan tapaista hittilistaa ole lopulta adoptoitu jokaiseen maahan ja yritetty tehdä siitä virallisinta ja laajimmin uutisoitua listaa ilman, että myyntilista tarvitsisi lopettaa? Resursseja se toki vaatisi.

Musiikin kuluttaminen (jos tuota termiä haluaa käyttää) ei kuitenkaan ole koskaan ollut pelkkää tuotteen ostamista.