Listaklassikko: Gloria Estefan – Coming Out of the Dark (1991)

Kuubalais-amerikkalainen Gloria Estefan saavutti tähteyden 1980-luvulla Miami Sound Machinen kanssa. 1990-luvulla hän oli siirtynyt täysiveriseksi sooloartistiksi, kun oli ensin saanut ns. top billing -krediitin yhtyeensä kanssa vuoden 1987 albumilla Let It Loose (#6, 1987). 

Vuonna 1991 Estefan valmistautui toisen varsinaisen sooloalbuminsa Into the Light julkaisuun. Sen ensimmäinen single Coming Out of the Dark oli menestys viettäen kaksi viikkoa Yhdysvaltojen Hot 100 -listan keulilla. Se oli hänen kolmas ykkösensä, sillä Miami Sound Machinen kanssa tehty Anything for You (1988) ja soolosingle I Don’t Wanna Lose You (1989) olivat aiemmin yltäneet huipulle.

Sen jälkeen Estefan ei enää Hot 100 -kärkeen päässytkään. Vahva yritys oli Music of My Heart, duetto ’N Syncin kanssa, joka oli kakkonen vuonna 1999. Kaikkiaan Estefan keräsi Miami Sound Machinen kanssa seitsemän top ten -hittiä ja soolona neljä.

Britannian singlelistalla Estefanilla on viisi top ten -hittiä sekä Miami Sound Machinen jäsenenä että soolona, mutta ei yhtään ykköstä. Hän julkaisee yhä aktiivisesti uutta musiikkia, vaikka Yhdysvaltojen albumilistalle pääsy on nykyään haastavaa: tuorein listamerkintä on The Standards -levyn 20. sija vuodelta 2013.

Coming Out of the Darkilla on Spotifyssa melko vaisusti 4,8 miljoonaa kuuntelua. Videota on katsottu Youtubessa 2,2 miljoonaa kertaa.

Listaklassikko: Gloria Estefan – Don’t Wanna Lose You (1989)

Kuubalaisamerikkalaisen Gloria Estefanin ensimmäiset hitit 1980-luvun puolivälissä tulivat Miami Sound Machinen kanssa. Hän ryhtyi täysin sooloartistiksi vuonna 1989 ja heti ensimmäinen single Don’t Wanna Lose You oli iso menestys: siitä tuli hänen toinen ykkösensä Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla. Kappale vietti listan kärjessä viikon syyskuussa 1989.

Don’t Wanna Lose You oli ensimmäinen single Estefanin Cuts Both Ways -albumilta, joka pääsi tahollaan kahdeksanneksi ja on sertifioitu triplaplatinalevyksi. Albumia pidetään Estefanin ensimmäisenä soololevynä, mutta Miami Sound Machine on vielä sillä läsnä, joskaan ei alkuperäiskokoonpanossaan.

Estefan on saavuttanut urallaan kaikkiaan kymmenen top ten -hittiä Hot 100 -listalla, joista neljä ykköstä, viimeisimpänä Coming Out of the Dark (1991), joka on myös hänen tuorein top ten -menestyksensä. Hot 100 -listalle Estefan on päässyt 2000-luvulla vain kerran, singlellä Out of Nowhere (#78, 2001). 

Listanimi: Gloria Estefan

Uudella The Standards -albumillaan ensimmäisen top 20 -sijoituksensa 19 vuoteen Yhdysvalloissa saavuttanut kuubalaisamerikkalainen Gloria Estefan tuli tunnetuksi 1980-luvulla Miami Sound Machinen kanssa ja meillä ennen kaikkea singleillä Conga ja Dr. Beat.  Estefan oli aluksi bändin rivijäsen, mutta myöhemmin hänet nostettiin esiin krediiteissä ja ryhmän myydyin albumi Let It Loose (Euroopassa Anything for You) vuodelta 1987 merkattiin Gloria Estefan and Miami Sound Machine.

Estefanista tuli soolona ensin isompi poptähti kuin latinosuosikki. Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Cuts Both Ways (1989) ylsi jenkkilistan kuudenneksi ja peräti brittiykköseksi myyden triplaplatinaa Atlantin molemmin puolin. Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Into the Light paransi sijan Yhdysvalloissa, vaikka ei myynyt aivan yhtä hyvin. 

Sen jälkeen Estefan julkaisi ensimmäisen espanjankielisen sooloalbuminsa Mi tierra (1993), josta tuli valtava menestys espanjaa puhuvissa maissa. Poplistoillakin se pärjäsi ihan kivasti. Vuotta myöhemmin ilmestynyt Hold Me Thrill Me Kiss Me (1994) saavutti taas top ten -sijoituksia ja vuonna 1996 julkaistu Destiny myi platinaa Yhdysvalloissa.

Sen jälkeen Estefanin tähti alkoi hiipua ja menestys keskittyä espanjankieliseen maailmaan ja jossain määrin Yhdysvaltoihin – kahden vuoden takainen Miss Little Havana pääsi USA:n sijalle 28. Uusi The Standards siis paransi jälleen niukin naukin top 20 -tasolle.

Hot 100 -listalla Estefanin suurimmat menestykset ajoittuivat Miami Sound Machine -vuosille. Poppoo saavutti peräti seitsemän top ten -hittiä ja yhden ykkösen (Anything for You, 1988). Sooloura alkoi heti ykkösellä (Don’t Wanna Lose You, 1989) ja paalupaikka irtosi myös Into the Light -albumin ensimmäisellä singlellä Coming Out in the Dark (1991). Top ten -hittejä hänellä on soolona kaikkiaan neljä, mainitun kahden lisäksi Here We Are (#6, 1990) sekä ’N Syncin kanssa laulettu Music of My Heart (#2, 1999).

Britannian albumilistalta Estefanilla on neljä top ten -sijoitusta, joista siis yksi ykkönen ja kaksi kakkossijaa (Into the Light sekä Greatest Hits -kokoelma vuodelta 1992). Viimeksi hänet on nähty top 40 -listalla The Very Best of -kokoelman ansiosta (#40, 2006).

Sinkkulistalta Estefanilla ei ole yhtään ykköstä ja vain kaksi top ten -singleä (viisi, jos Miami Sound Machinen hitit lasketaan). Ne kaikki tulivat ennen vuotta 1993, mutta Hold Me Thrill Me Kiss Me oli isohko hitti, vaikka joutuikin tyytymään 11. tilaan viikkolistoilla. Hänen viimeisin singlelistamerkintänsä on Music of My Heartin 34. sija talvelta 2000, mutta Mylon Dr. Beatiä käyttänyt Doctor Pressure ylsi kolmanneksi vuonna 2005.

Olympiahuumaa

Lontoo on hyvä olympiaisäntä siinä mielessä, että missään muussa kaupungissa tuskin sekoitetaan yhtä tehokkaasti urheilua ja länsimaista populaarikulttuuria. Tämän illan avajaisistakin on kohuttu lähinnä tyyliin ”ketkä megatähdet siellä esiintyvät?”. Paul McCartney kuulemma ainakin. Päättäjäisiin varmasti raahautuvat kaikki tolpillaan pysyvät brittipopin ja -rockin has beenit sekä muutama relevanttikin nimi.
Popmusiikki ja olympialaiset ovat olleet kimpassa jo pitkään. Mainitsin taannoin, että isoin olympialaisiin liittyvä listahitti on Whitney Houstonin One Moment in Time (1988), joka ei ollut se virallinen kisatunnari, mutta mukana kisojen kokoelma-albumilla ja televisiokanavat kuten NBC käyttivät sitä lähetyksissään laajalti. One Moment in Time ylsi brittiykköseksi ja Hot 100 -listan viidenneksi.

Soulin kisojen virallinen biisi, Koreanan Hand in Hand, oli Giorgio Moroderin käsialaa ja se ylsi listoille muun muassa Ruotsissa. Moroderin kynästä lähti jo Los Angelesin kisojen (1984) tunnari Reach Out, Hot 100 -listan sija 81.

Barcelonasta 1992 muistetaan Freddie Mercuryn ja Montserrat Caballén Barcelona, alun perin vuonna 1987 levytetty biisi. Se nousi tuoreeltaan brittilistan kahdeksanneksi ja vuonna 1992 kakkoseksi, osin varmasti Mercuryn menehtymisen takia, mutta kuitenkin. Barcelonan upeiden olympialaisten virallinen kisabiisi oli José Carrerasin ja Sarah Brightmanin Amigos Para Siempre (Friends for Life), brittihitti sekin (#11, 1992).

Atlantan kisojen tunnarin luikautti Celine Dion. The Power of the Dream ei ollut mikään supersuksee, meillä sitä ei edes juuri tunneta. Se julkaistiin myyntisinglenä ainoastaan Japanissa. Atlantastakin muistetaan paremmin toinen biisi. Gloria Estefanin Reach nousi hitiksi ympäri maailmaa ja pääsi Hot 100 -listallakin 42:nneksi.

Sydneyn virallinen tunnussävelmä oli Tina Arenan The Flame, mutta parhaiten seremonioista jäi mieleen tuolloin 13-vuotias Nikki Webster, joka lauloi sekä avajaisissa että päättäjäisissä.

2004 kisattiin Ateenassa ja avajaisissa huomion varasti Björkin kisoja varten kirjoittama Oceania, josta tuli tähden Medúlla-albumin ensimmäinen promosingle, mutta sitä ei julkaistu myyntiin. Kelisin tähdittämä uusi versio survottiin Who Is It -sinkun b-puoleksi. Who Is It kävi brittilistan 26:ntenä.

Pekingissä neljä vuotta myöhemmin mentiin tietenkin osin kiinalaisvoimin, mutta mukaan saatiin taas Sarah Brightman. Brightmanin ja Liu Huanin You and Metä tuskin kukaan muisti enää esityksen jälkeen.

Kovin hyvin ei ole mennyt Musen Survivalillakaan, joka on siis Lontoon kisojen tunnussävelmä. Ottaen huomioon, että se on erään 2000-luvun menestyneimmän brittibändin uusi single, niin taannoin saavutettu brittilistan 25. tila on suorastaan karmivan kehno. Mutta ehkä se petraa vielä kisojen myötä. Coca-Colan masinoima Mark Ronsonin ja Katy B:n Anywhere in the World on käynyt kaupaksi vielä nihkeämmin.