Listaklassikko: Peter Andre – Flava (1996)

On artisteja, jotka jäävät parin hitin jälkeen unholaan syyttä, mutta myös artisteja, joiden olisi kaiken järjen mukaan pitänyt jäädä unholaan parin hitin jälkeen. Laskisin australialaisen Peter Andren jälkimmäiseen kastiin, mutta niin vain hän on kerännyt brittilistalla urallaan jo yhdeksän top ten -hittiä, ja top 20 -menestystä jopa tällä vuosikymmenellä.

Ykkösiäkin Andrella on kolme, niistä ensimmäinen tuli loppukesästä 1996, kun Flava debytoi kärjessä. Se seurasi hänen toistaiseksi suurinta – ja myöhemmin vuonna 2004 myös kärkeen yltänyttä – kesähittiään Mysterious Girl. 

Vuosituhannen vaihteessa Andre unohdettiin hetkeksi, mutta hän palasi todella kovaa huipulle I’m a Celebrity, Get Me Out of Here -ohjelman myötä vuonna 2004, minkä jälkeen Mysterious Girl ylsi siis listaykköseksi. Ohjelmassa hän rakastui toiseen kilpailijaan Katie Priceen ja he menivät myöhemmin naimisiin (ja myös erosivat).

Andren viimeisin listamerkintä singlepuolelta on Perfect Night (#48, 2011), mutta hänen cover-levynsä Come Fly with Me (2015) ylsi albumilistalla peräti viidenneksi.

En välitä kuka esittää, pidän silti

Ruotsalaisduo Icona Popin ja brittiartisti Charli XCX:n I Love It on viimein myös brittihitti debytoituaan sinkkulistan kärjessä. Sitä ostettiin 124 000 kpl. Jo parin viikon ajan listan alemmilla sijoilla oli nähty ties minkälaisia cover-viritelmiä ottamassa osaansa biisin suosiosta. Nytkin top 75:n häntäpäähän nousi New Music Masters -nimisen tekijän I Don't Care I Love It.

Vastaavaa on tapahtumassa myös Aviciin ja Aloe Blaccin Wake Me Upin kohdalla. Juuri nyt Spark Productionsin versio on lähellä top 40 -sijoitusta.

Tuollaisten viritysten suhteellisen iso suosio selittyy usein alkuperäisesittäjän tuntemattomuudella. Esimerkiksi Icona Pop tuskin sanoo normaalille hittejä lataavalle nuorelle kovinkaan paljoa. Hän tietää vain Samsung-mainoksen hitin, jossa lauletaan ”I don't care, I love it”.

Aina alkuperäisesittäjän ei tarvitse edes olla kovin tuntematon. Latausajan menestynein harhautus on ollut Precision Tunesin Maroon 5:n Payphonesta tekemä cover, joka käväisi peräti brittilistan yhdeksäntenä. Syy moiseen on yleensä yksinkertaisesti virallisen julkaisun panttaaminen turhan pitkään. I Love Itkin on jo toista vuotta vanha biisi.

Daft Punkin Get Luckylta kesti 69 päivää myydä miljoona kappaletta Britanniassa. Hieno suoritus, mutta Robin Thicken Blurred Lines saavuttaa rajapyykin vielä nopeammin. OCC ilmoitti viime viikolla myös Peter Andrén Mysterious Girlin (1996) ja Atomic Kittenin Whole Againin (2001) ylittäneen miljoonan rajan.