Kevät ja alkukesä 2013 muistetaan ennen kaikkea kahdesta Pharrellin avustamasta hitistä: Robin Thicken Blurred Linesista ja Daft Punkin Get Luckystä. Nuo ovat 2000-luvun suurimpia menestyksiä.
Samoihin aikoihin listoilla pyöri kuitenkin myös ruotsalaisen Icona Pop -duon toistaiseksi ainoa suurempi menestys, rempseä I Love It, joka julkaistiin Ruotsissa jo keväällä 2012. Se onnistui nappaamaan yhden paaluviikon keskellä Blurred Linesin valtakautta brittilistalla lopulta heinäkuussa 2013.
Icona Popin hittiura Britanniassa on jäänyt toistaiseksi kahteen singleen – se toinen on All Night (#31, 2013). Charli XCX on onnistunut tekemään tasaisempaa ja pitkäjänteisempää työtä, sillä hänellä on toistaiseksi kaikkiaan viisi top 40 -hittiä, mutta hänenkin tuoreimmastaan on jo pitkälti toista vuotta. Doing It ylsi kahdeksanneksi talvella 2015.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Icona Pop. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Icona Pop. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. heinäkuuta 2016
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Koti ja Ruotsinmaa
Ruotsalaisilla on pophittien tekotaito hallussa, mistä on todisteena sekä tämän että ensi viikon brittilistat. Tällä viikolla top tenissä on kaksi ruotsalaisten hittiä (I Love It ja Reload) ja ensi viikolla saadaan kolmas, kun Aviciin Wake Me Up tavoittelee jopa vuoden korkeimpia viikkomyyntejä.
Jos tarkastellaan ykkösten lukumäärää, Ruotsi on tämän vuosikymmenen neljänneksi menestyksekkäin maa brittilistoilla. Vaikka luulisi, niin Barbadoksen viisi ykköstä eivät ole kaikki Rihannan saavuttamia, vaan yksi merkitään Cover Drive -ryhmän nimiin. Ruotsin neljään on jo lisätty Wake Me Up. Ykköseksi yltäneet ruotsalaisartistit ovat Swedish House Mafia, Avicii sekä Icona Pop.
Toinen vahvasti viime aikoina menestynyt manner-Euroopan maa on Alankomaat, joka on pelkästään tänä vuonna saavuttanut kaksi ykköstä (Bingo Players ja Nicky Romero).
Tässä 2010-luvun top 5. Mukaan on otettu vain pääosan esittäjät sekä yhtyeet:
Iso-Britannia 65 ykköstä
Yhdysvallat 32
Barbados 5
Ruotsi 4
Ranska 3
Tässä yhteydessä voi vain ääneen toivoa, että Isac Elliotin New Way Homea yritettäisiin toden teolla tuupata brittimarkkinoillekin. Suomen viimeisimmästä top 40 -saavutuksesta on kulunut jo kauhistuttavat seitsemän vuotta. Meikäläisittäin paras saavutushan on Bomfunk MC's:n Freestylerin kakkossija vuodelta 2000.
Indie-bändi Edward Sharpe and The Magnetic Zerosin Home (2009) ei koskaan yltänyt Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle, mutta sitä on ostettu pitkälti toista miljoonaa kappaletta siellä. Se on Rough Trade -levy-yhtiön historian myydyin single. Tällä viikolla Home näyttäytyy ensimmäistä kertaa brittilistalla sijalla 65 ja Up from Below (2009) debytoi viimein albumilistan sijalla 72. Sen jälkeenkin bändiltä on tullut yksi albumi, jenkkilistan vitoseksi yltänyt Here (2012), ja uusi levy ilmestyy viikon päästä.
Jos tarkastellaan ykkösten lukumäärää, Ruotsi on tämän vuosikymmenen neljänneksi menestyksekkäin maa brittilistoilla. Vaikka luulisi, niin Barbadoksen viisi ykköstä eivät ole kaikki Rihannan saavuttamia, vaan yksi merkitään Cover Drive -ryhmän nimiin. Ruotsin neljään on jo lisätty Wake Me Up. Ykköseksi yltäneet ruotsalaisartistit ovat Swedish House Mafia, Avicii sekä Icona Pop.
Toinen vahvasti viime aikoina menestynyt manner-Euroopan maa on Alankomaat, joka on pelkästään tänä vuonna saavuttanut kaksi ykköstä (Bingo Players ja Nicky Romero).
Tässä 2010-luvun top 5. Mukaan on otettu vain pääosan esittäjät sekä yhtyeet:
Iso-Britannia 65 ykköstä
Yhdysvallat 32
Barbados 5
Ruotsi 4
Ranska 3
Tässä yhteydessä voi vain ääneen toivoa, että Isac Elliotin New Way Homea yritettäisiin toden teolla tuupata brittimarkkinoillekin. Suomen viimeisimmästä top 40 -saavutuksesta on kulunut jo kauhistuttavat seitsemän vuotta. Meikäläisittäin paras saavutushan on Bomfunk MC's:n Freestylerin kakkossija vuodelta 2000.Indie-bändi Edward Sharpe and The Magnetic Zerosin Home (2009) ei koskaan yltänyt Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle, mutta sitä on ostettu pitkälti toista miljoonaa kappaletta siellä. Se on Rough Trade -levy-yhtiön historian myydyin single. Tällä viikolla Home näyttäytyy ensimmäistä kertaa brittilistalla sijalla 65 ja Up from Below (2009) debytoi viimein albumilistan sijalla 72. Sen jälkeenkin bändiltä on tullut yksi albumi, jenkkilistan vitoseksi yltänyt Here (2012), ja uusi levy ilmestyy viikon päästä.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
En välitä kuka esittää, pidän silti
Ruotsalaisduo Icona Popin ja brittiartisti Charli XCX:n I Love It on viimein myös brittihitti debytoituaan sinkkulistan kärjessä. Sitä ostettiin 124 000 kpl. Jo parin viikon ajan listan alemmilla sijoilla oli nähty ties minkälaisia cover-viritelmiä ottamassa osaansa biisin suosiosta. Nytkin top 75:n häntäpäähän nousi New Music Masters -nimisen tekijän I Don't Care I Love It.
Vastaavaa on tapahtumassa myös Aviciin ja Aloe Blaccin Wake Me Upin kohdalla. Juuri nyt Spark Productionsin versio on lähellä top 40 -sijoitusta.
Tuollaisten viritysten suhteellisen iso suosio selittyy usein alkuperäisesittäjän tuntemattomuudella. Esimerkiksi Icona Pop tuskin sanoo normaalille hittejä lataavalle nuorelle kovinkaan paljoa. Hän tietää vain Samsung-mainoksen hitin, jossa lauletaan ”I don't care, I love it”.
Aina alkuperäisesittäjän ei tarvitse edes olla kovin tuntematon. Latausajan menestynein harhautus on ollut Precision Tunesin Maroon 5:n Payphonesta tekemä cover, joka käväisi peräti brittilistan yhdeksäntenä. Syy moiseen on yleensä yksinkertaisesti virallisen julkaisun panttaaminen turhan pitkään. I Love Itkin on jo toista vuotta vanha biisi.
Daft Punkin Get Luckylta kesti 69 päivää myydä miljoona kappaletta Britanniassa. Hieno suoritus, mutta Robin Thicken Blurred Lines saavuttaa rajapyykin vielä nopeammin. OCC ilmoitti viime viikolla myös Peter Andrén Mysterious Girlin (1996) ja Atomic Kittenin Whole Againin (2001) ylittäneen miljoonan rajan.
Vastaavaa on tapahtumassa myös Aviciin ja Aloe Blaccin Wake Me Upin kohdalla. Juuri nyt Spark Productionsin versio on lähellä top 40 -sijoitusta.
Aina alkuperäisesittäjän ei tarvitse edes olla kovin tuntematon. Latausajan menestynein harhautus on ollut Precision Tunesin Maroon 5:n Payphonesta tekemä cover, joka käväisi peräti brittilistan yhdeksäntenä. Syy moiseen on yleensä yksinkertaisesti virallisen julkaisun panttaaminen turhan pitkään. I Love Itkin on jo toista vuotta vanha biisi.
Daft Punkin Get Luckylta kesti 69 päivää myydä miljoona kappaletta Britanniassa. Hieno suoritus, mutta Robin Thicken Blurred Lines saavuttaa rajapyykin vielä nopeammin. OCC ilmoitti viime viikolla myös Peter Andrén Mysterious Girlin (1996) ja Atomic Kittenin Whole Againin (2001) ylittäneen miljoonan rajan.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Listakatsaus, vko 27
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
2. (2.) Daft Punk featuring Pharrell Williams – Get Lucky
3. (4.) Imagine Dragons – Radioactive
4. (6.) Florida Georgia Line featuring Nelly – Cruise
5. (27.) Miley Cyrus – We Can’t Stop
6. (3.) Macklemore and Ryan Lewis feat. Ray Dalton – Can’t Hold Us
7. (5.) Justin Timberlake – Mirrors
8. (11.) Bruno Mars – Treasure
9. (8.) Selena Gomez – Come and Get It
10. (7.) Pink featuring Nate Ruess – Just Give Me a Reason
Robin Thicken Blurred Linesia ostettiin viime viikolla 424 000 kpl, mikä on enemmän kuin mitään muuta kappaletta koko vuonna. Se jatkoi selkeästi Hot 100 -listan kärjessä ja jatkanee vielä useamman viikon.
Top tenin ikihongat Radioactive (43 listaviikkoa) ja Cruise (38 viikkoa) nousivat korkeimmille sijoilleen kolmanneksi ja neljänneksi. Miley Cyrusin We Can’t Stop ei juuri kiinnosta radioita, mutta huima suosio virtauspalveluissa nosti sen 27–5 ja esittäjänsä seitsemänneksi top ten -hitiksi. Yksi niistä on Hannah Montanan nimellä.
Bruno Mars saavutti 11. top ten -merkintänsä Treasuren noustua kahdeksanneksi. Kaikki hänen omat seitsemän singleään ovat yltäneet kärkikymmenikköön. Esikoisalbumilla kuultava Marry You jäi 85:nneksi, mutta ei ollut virallinen jenkkisingle.
Hunter Hayes saavutti toisen top 20 -merkintänsä I Want Crazyn loikattua 31–19. Wanted (2011) ylsi 16:nneksi.
OneRepublicin Counting Stars debytoi 32:ntena. Phillip Phillipsin top 40 -hittien määrä tuplaantui, kun Gone Gone Gone nousi 43–36. Britney Spearsin smurffileffaa varten levyttämä Ooh La La debytoi 85:ntenä.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Kanye West – Yeezus
2. (-) J. Cole – Born Sinner
3. (-) Mac Miller – Watching Movies with the Sound Off
4. (-) Kelly Rowland – Talk a Good Game
5. (1.) Black Sabbath – 13
6. (2.) Daft Punk – Random Access Memories
7. (80.) Hunter Hayes – Hunter Hayes
8. (5.) Florida Georgia Line – Here’s to the Good Times
9. (3.) Justin Timberlake – The 20/20 Experience
10. (11.) Imagine Dragons – Night Visions
Yeezus on Kanye Westin seitsemäs studioalbumi ja kuudes perättäinen ykkönen. Hänen esikoisensa The College Dropout (2004) aloitti kakkossijalta, mutta sekin myi enemmän kuin nyt 327 000 kertaa kaupaksi käynyt Yeezus. Toki 327 000 kpl on hyvin, mutta huomattavasti Westin normaalia tasoa kehnompi lukema.
J. Cole ylsi esikoisalbumillaan Cole World: The Sideline Story (2011) kärkeen ja nyt Born Sinner aloitti kakkossijalta erinomaisin myynnein (297 000 kpl). Samoin esikoisellaan ykkösenä käyneen Mac Millerin kakkosalbumi Watching Movies with the Sound Off kelpasi odotetusti ja saavutti kolmossijan.
Kelly Rowlandin neljänneltä sooloalbumilta Talk a Good Game ei ole vielä lohkaistu kummoisia hittejä, joten sen debyytti neljäntenä on ihan kiva. Hänen soolouransa korkein sijoitus on edellisen Here I Am -albumin (2011) kolmas tila.
Kantrilaulaja Hunter Hayesin nimetön esikoisalbumi kävi alkuperäisversiona korkeimmillaan vain sijalla 17, mutta nyt uudelleenjulkaisu toi sen peräti seitsemänneksi ja jo melko lähelle platinarajaa eli miljoonan kappaleen myyntiä. Vanhemmista julkaisuista myös OneRepublicin Native (#4, 2013) loikkasi 111–16 tv-esiintymisen ansiosta.
Top tenkin on Sigur Rósille tuttu, mutta Kveikur joutui nyt tyytymään 14. sijaan. Rockyhtye Falling in Reversen Fashionably Late debytoi 17:ntenä ja on heidän toinen top 20 -merkintänsä. The Voice -kisan voittajan Danielle Bradberyn digitaalinen julkaisu päätyi 19:nneksi ja Empire of the Sunin kakkosalbumista Ice on the Dunesta tuli australialaiskaksikon ensimmäinen top 20 -levy.
Meillä ysärisuosikiksi jääneen Hansonin Anthem rynnisti 22:nneksi, joka on heidän parhaansa sitten This Time Aroundin (2000) 19. tilan. Senkin jälkeen he ovat toki netonneet kaksi muuta top 40 -albumia.
Bob Seger and the Silver Bullet Bandin toissavuotinen Ultimate Hits: Rock and Roll Never Forgets -kokoelma nousi kahdeksan sijaa 30:nneksi. Sen korkein sijoitus on 19:s.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Icona Pop featuring Charli XCX – I Love It
2. (1.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
3. (42.) will.i.am – Bang Bang
4. (-) The Wanted – Walks Like Rihanna
5. (3.) Naughty Boy featuring Sam Smith – La La La
6. (4.) Passenger – Let Her Go
7. (2.) Jason Derülo – The Other Side
8. (6.) Daft Punk featuring Pharrell Williams – Get Lucky
9. (5.) Dizzee Rascal featuring Robbie Williams – Goin’ Crazy
10. (7.) Olly Murs – Dear Darlin’
Samsungin mainoksesta ja monesta muustakin yhteydestä tuttu Icona Popin ja Charli XCX:n I Love It debytoi singlelistan kärjessä pitkän panttaamisen jälkeen. Siitä tuli hitti Yhdysvalloissakin jo alkukeväästä, Euroopassa viime vuonna. Biisi toi molemmille asianosaisille ensimmäisen singlelistamerkinnän. Charli XCX:n keväällä ilmestynyt albumi on mennyt briteiltä(kin) täysin ohi.
Poikabändi The Wanted jaksaa yhä porskuttaa kelpo lailla. Heidän kolmatta albumiaan ennakoiva Walks Like Rihanna debytoi neljäntenä. Rihannalle kappaleen nimeen pääsy on melkoinen kunnianosoitus, sillä ajankohtainen artisti on hitin aiheena hyvin harvoin. The Wantedilla on nyt kahdeksan top ten -singleä, joista kaksi ykköstä. Kaikki top ten -singlet ovat itse asiassa päätyneet kärkiviisikkoon.
Will.i.amin Bang Bang nousi 42–3. Miehellä on soolonakin jo 11 top ten -merkintää. Chase and Statusin uusi sinkku Lost and Not Found debytoi 15:ntenä. Heidän edelliseltä, tuplaplatinaa myyneeltä No More Idols -albumiltaan (#2, 2011) lohkaistiin kaksi top ten -singleä.
The Lumineersin Ho Hey (#8, 2012) keikkuu top 40:ssä 36. viikkoa putkeen ja nyt sijalla 27. Leeroy-nimisen grime-artistin Can’t Get Enough debytoi 37:ntenä. Sillä laulaa myös minulle uppo-outo Nagla.
The Voice -voittaja Andrea Begleyn versio Evanescencen My Immortalista loikkasi 75–30 ja itse alkuperäinen (#7, 2003) 74–40. Kanye Westin Yeezus joutui antautumaan albumilistalla aika monelle, mutta Black Skinhead nousi singlepuolella 48–39.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Tom Odell – Long Way Down
2. (4.) Rod Stewart – Time
3. (5.) Passenger – All the Little Lights
4. (14.) Michael Bublé – To Be Loved
5. (27.) Jake Bugg – Jake Bugg
6. (1.) Kanye West – Yeezus
7. (6.) Daft Punk – Random Access Memories
8. (8.) Olly Murs – Right Place Right Time
9. (12.) Bruno Mars – Unorthodox Jukebox
10. (3.) Kodaline – In a Perfect World
Brit Awards -gaalassa Critics’ Choice -pystillä palkitun Tom Odellin esikoisalbumi Long Way Down nappasi ylivoimaisesti albumilistan ykkössijan. Sen takana Rod Stewartin Time (#1, 2013) nousi uudelleen kakkoseksi ja lähestyy platinamyyntiä. Passengerin All the Little Lights saavutti listauransa toistaiseksi korkeimman sijoituksen eli kolmannen tilan.
Michael Bublén To Be Loved loikkasi kymmenen sijaa neljänneksi ja on osaltaan muodostamassa jälleen pelkästään miessooloartisteista tai miesten yhtyeistä koostuvaa kärkikymppiä.
Glastonburyn keikka nosti Jake Buggin esikoisen (#1, 2012) peräti viidenneksi. Samasta syystä esimerkiksi Arctic Monkeysin Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not -hittialbumi (#1, 2006) palasi 32:nneksi.
Empire of the Sunin Ice on the Dune debytoi 24:ntenä. Walking on a Dream (2008) piipahti 19:ntenä. Duon toinen jäsen Nick Littlemore on käynyt ykkösenäkin Pnaun riveissä, kun he uudistivat Elton Johnia albumilla Good Morning to the Night (2012).
The Beatlesin 1 (#1, 2000) palasi top 40:iin sijalle 35.
1. (1.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
2. (2.) Daft Punk featuring Pharrell Williams – Get Lucky
3. (4.) Imagine Dragons – Radioactive
4. (6.) Florida Georgia Line featuring Nelly – Cruise
5. (27.) Miley Cyrus – We Can’t Stop
6. (3.) Macklemore and Ryan Lewis feat. Ray Dalton – Can’t Hold Us
7. (5.) Justin Timberlake – Mirrors
8. (11.) Bruno Mars – Treasure
9. (8.) Selena Gomez – Come and Get It
10. (7.) Pink featuring Nate Ruess – Just Give Me a Reason
Robin Thicken Blurred Linesia ostettiin viime viikolla 424 000 kpl, mikä on enemmän kuin mitään muuta kappaletta koko vuonna. Se jatkoi selkeästi Hot 100 -listan kärjessä ja jatkanee vielä useamman viikon.
Top tenin ikihongat Radioactive (43 listaviikkoa) ja Cruise (38 viikkoa) nousivat korkeimmille sijoilleen kolmanneksi ja neljänneksi. Miley Cyrusin We Can’t Stop ei juuri kiinnosta radioita, mutta huima suosio virtauspalveluissa nosti sen 27–5 ja esittäjänsä seitsemänneksi top ten -hitiksi. Yksi niistä on Hannah Montanan nimellä.
Bruno Mars saavutti 11. top ten -merkintänsä Treasuren noustua kahdeksanneksi. Kaikki hänen omat seitsemän singleään ovat yltäneet kärkikymmenikköön. Esikoisalbumilla kuultava Marry You jäi 85:nneksi, mutta ei ollut virallinen jenkkisingle.
Hunter Hayes saavutti toisen top 20 -merkintänsä I Want Crazyn loikattua 31–19. Wanted (2011) ylsi 16:nneksi.
OneRepublicin Counting Stars debytoi 32:ntena. Phillip Phillipsin top 40 -hittien määrä tuplaantui, kun Gone Gone Gone nousi 43–36. Britney Spearsin smurffileffaa varten levyttämä Ooh La La debytoi 85:ntenä.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Kanye West – Yeezus
2. (-) J. Cole – Born Sinner
3. (-) Mac Miller – Watching Movies with the Sound Off
4. (-) Kelly Rowland – Talk a Good Game
5. (1.) Black Sabbath – 13
6. (2.) Daft Punk – Random Access Memories
7. (80.) Hunter Hayes – Hunter Hayes
8. (5.) Florida Georgia Line – Here’s to the Good Times
9. (3.) Justin Timberlake – The 20/20 Experience
10. (11.) Imagine Dragons – Night Visions
Yeezus on Kanye Westin seitsemäs studioalbumi ja kuudes perättäinen ykkönen. Hänen esikoisensa The College Dropout (2004) aloitti kakkossijalta, mutta sekin myi enemmän kuin nyt 327 000 kertaa kaupaksi käynyt Yeezus. Toki 327 000 kpl on hyvin, mutta huomattavasti Westin normaalia tasoa kehnompi lukema.
J. Cole ylsi esikoisalbumillaan Cole World: The Sideline Story (2011) kärkeen ja nyt Born Sinner aloitti kakkossijalta erinomaisin myynnein (297 000 kpl). Samoin esikoisellaan ykkösenä käyneen Mac Millerin kakkosalbumi Watching Movies with the Sound Off kelpasi odotetusti ja saavutti kolmossijan.
Kelly Rowlandin neljänneltä sooloalbumilta Talk a Good Game ei ole vielä lohkaistu kummoisia hittejä, joten sen debyytti neljäntenä on ihan kiva. Hänen soolouransa korkein sijoitus on edellisen Here I Am -albumin (2011) kolmas tila.
Kantrilaulaja Hunter Hayesin nimetön esikoisalbumi kävi alkuperäisversiona korkeimmillaan vain sijalla 17, mutta nyt uudelleenjulkaisu toi sen peräti seitsemänneksi ja jo melko lähelle platinarajaa eli miljoonan kappaleen myyntiä. Vanhemmista julkaisuista myös OneRepublicin Native (#4, 2013) loikkasi 111–16 tv-esiintymisen ansiosta.
Top tenkin on Sigur Rósille tuttu, mutta Kveikur joutui nyt tyytymään 14. sijaan. Rockyhtye Falling in Reversen Fashionably Late debytoi 17:ntenä ja on heidän toinen top 20 -merkintänsä. The Voice -kisan voittajan Danielle Bradberyn digitaalinen julkaisu päätyi 19:nneksi ja Empire of the Sunin kakkosalbumista Ice on the Dunesta tuli australialaiskaksikon ensimmäinen top 20 -levy.
Meillä ysärisuosikiksi jääneen Hansonin Anthem rynnisti 22:nneksi, joka on heidän parhaansa sitten This Time Aroundin (2000) 19. tilan. Senkin jälkeen he ovat toki netonneet kaksi muuta top 40 -albumia.
Bob Seger and the Silver Bullet Bandin toissavuotinen Ultimate Hits: Rock and Roll Never Forgets -kokoelma nousi kahdeksan sijaa 30:nneksi. Sen korkein sijoitus on 19:s.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Icona Pop featuring Charli XCX – I Love It
2. (1.) Robin Thicke featuring T.I. & Pharrell – Blurred Lines
3. (42.) will.i.am – Bang Bang
4. (-) The Wanted – Walks Like Rihanna
5. (3.) Naughty Boy featuring Sam Smith – La La La
6. (4.) Passenger – Let Her Go
7. (2.) Jason Derülo – The Other Side
8. (6.) Daft Punk featuring Pharrell Williams – Get Lucky
9. (5.) Dizzee Rascal featuring Robbie Williams – Goin’ Crazy
10. (7.) Olly Murs – Dear Darlin’
Samsungin mainoksesta ja monesta muustakin yhteydestä tuttu Icona Popin ja Charli XCX:n I Love It debytoi singlelistan kärjessä pitkän panttaamisen jälkeen. Siitä tuli hitti Yhdysvalloissakin jo alkukeväästä, Euroopassa viime vuonna. Biisi toi molemmille asianosaisille ensimmäisen singlelistamerkinnän. Charli XCX:n keväällä ilmestynyt albumi on mennyt briteiltä(kin) täysin ohi.
Poikabändi The Wanted jaksaa yhä porskuttaa kelpo lailla. Heidän kolmatta albumiaan ennakoiva Walks Like Rihanna debytoi neljäntenä. Rihannalle kappaleen nimeen pääsy on melkoinen kunnianosoitus, sillä ajankohtainen artisti on hitin aiheena hyvin harvoin. The Wantedilla on nyt kahdeksan top ten -singleä, joista kaksi ykköstä. Kaikki top ten -singlet ovat itse asiassa päätyneet kärkiviisikkoon.
Will.i.amin Bang Bang nousi 42–3. Miehellä on soolonakin jo 11 top ten -merkintää. Chase and Statusin uusi sinkku Lost and Not Found debytoi 15:ntenä. Heidän edelliseltä, tuplaplatinaa myyneeltä No More Idols -albumiltaan (#2, 2011) lohkaistiin kaksi top ten -singleä.
The Lumineersin Ho Hey (#8, 2012) keikkuu top 40:ssä 36. viikkoa putkeen ja nyt sijalla 27. Leeroy-nimisen grime-artistin Can’t Get Enough debytoi 37:ntenä. Sillä laulaa myös minulle uppo-outo Nagla.
The Voice -voittaja Andrea Begleyn versio Evanescencen My Immortalista loikkasi 75–30 ja itse alkuperäinen (#7, 2003) 74–40. Kanye Westin Yeezus joutui antautumaan albumilistalla aika monelle, mutta Black Skinhead nousi singlepuolella 48–39.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Tom Odell – Long Way Down
2. (4.) Rod Stewart – Time
3. (5.) Passenger – All the Little Lights
4. (14.) Michael Bublé – To Be Loved
5. (27.) Jake Bugg – Jake Bugg
6. (1.) Kanye West – Yeezus
7. (6.) Daft Punk – Random Access Memories
8. (8.) Olly Murs – Right Place Right Time
9. (12.) Bruno Mars – Unorthodox Jukebox
10. (3.) Kodaline – In a Perfect World
Brit Awards -gaalassa Critics’ Choice -pystillä palkitun Tom Odellin esikoisalbumi Long Way Down nappasi ylivoimaisesti albumilistan ykkössijan. Sen takana Rod Stewartin Time (#1, 2013) nousi uudelleen kakkoseksi ja lähestyy platinamyyntiä. Passengerin All the Little Lights saavutti listauransa toistaiseksi korkeimman sijoituksen eli kolmannen tilan.
Michael Bublén To Be Loved loikkasi kymmenen sijaa neljänneksi ja on osaltaan muodostamassa jälleen pelkästään miessooloartisteista tai miesten yhtyeistä koostuvaa kärkikymppiä.
Glastonburyn keikka nosti Jake Buggin esikoisen (#1, 2012) peräti viidenneksi. Samasta syystä esimerkiksi Arctic Monkeysin Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not -hittialbumi (#1, 2006) palasi 32:nneksi.
Empire of the Sunin Ice on the Dune debytoi 24:ntenä. Walking on a Dream (2008) piipahti 19:ntenä. Duon toinen jäsen Nick Littlemore on käynyt ykkösenäkin Pnaun riveissä, kun he uudistivat Elton Johnia albumilla Good Morning to the Night (2012).
The Beatlesin 1 (#1, 2000) palasi top 40:iin sijalle 35.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)