Olympiahuumaa

Lontoo on hyvä olympiaisäntä siinä mielessä, että missään muussa kaupungissa tuskin sekoitetaan yhtä tehokkaasti urheilua ja länsimaista populaarikulttuuria. Tämän illan avajaisistakin on kohuttu lähinnä tyyliin ”ketkä megatähdet siellä esiintyvät?”. Paul McCartney kuulemma ainakin. Päättäjäisiin varmasti raahautuvat kaikki tolpillaan pysyvät brittipopin ja -rockin has beenit sekä muutama relevanttikin nimi.
Popmusiikki ja olympialaiset ovat olleet kimpassa jo pitkään. Mainitsin taannoin, että isoin olympialaisiin liittyvä listahitti on Whitney Houstonin One Moment in Time (1988), joka ei ollut se virallinen kisatunnari, mutta mukana kisojen kokoelma-albumilla ja televisiokanavat kuten NBC käyttivät sitä lähetyksissään laajalti. One Moment in Time ylsi brittiykköseksi ja Hot 100 -listan viidenneksi.

Soulin kisojen virallinen biisi, Koreanan Hand in Hand, oli Giorgio Moroderin käsialaa ja se ylsi listoille muun muassa Ruotsissa. Moroderin kynästä lähti jo Los Angelesin kisojen (1984) tunnari Reach Out, Hot 100 -listan sija 81.

Barcelonasta 1992 muistetaan Freddie Mercuryn ja Montserrat Caballén Barcelona, alun perin vuonna 1987 levytetty biisi. Se nousi tuoreeltaan brittilistan kahdeksanneksi ja vuonna 1992 kakkoseksi, osin varmasti Mercuryn menehtymisen takia, mutta kuitenkin. Barcelonan upeiden olympialaisten virallinen kisabiisi oli José Carrerasin ja Sarah Brightmanin Amigos Para Siempre (Friends for Life), brittihitti sekin (#11, 1992).

Atlantan kisojen tunnarin luikautti Celine Dion. The Power of the Dream ei ollut mikään supersuksee, meillä sitä ei edes juuri tunneta. Se julkaistiin myyntisinglenä ainoastaan Japanissa. Atlantastakin muistetaan paremmin toinen biisi. Gloria Estefanin Reach nousi hitiksi ympäri maailmaa ja pääsi Hot 100 -listallakin 42:nneksi.

Sydneyn virallinen tunnussävelmä oli Tina Arenan The Flame, mutta parhaiten seremonioista jäi mieleen tuolloin 13-vuotias Nikki Webster, joka lauloi sekä avajaisissa että päättäjäisissä.

2004 kisattiin Ateenassa ja avajaisissa huomion varasti Björkin kisoja varten kirjoittama Oceania, josta tuli tähden Medúlla-albumin ensimmäinen promosingle, mutta sitä ei julkaistu myyntiin. Kelisin tähdittämä uusi versio survottiin Who Is It -sinkun b-puoleksi. Who Is It kävi brittilistan 26:ntenä.

Pekingissä neljä vuotta myöhemmin mentiin tietenkin osin kiinalaisvoimin, mutta mukaan saatiin taas Sarah Brightman. Brightmanin ja Liu Huanin You and Metä tuskin kukaan muisti enää esityksen jälkeen.

Kovin hyvin ei ole mennyt Musen Survivalillakaan, joka on siis Lontoon kisojen tunnussävelmä. Ottaen huomioon, että se on erään 2000-luvun menestyneimmän brittibändin uusi single, niin taannoin saavutettu brittilistan 25. tila on suorastaan karmivan kehno. Mutta ehkä se petraa vielä kisojen myötä. Coca-Colan masinoima Mark Ronsonin ja Katy B:n Anywhere in the World on käynyt kaupaksi vielä nihkeämmin.