Listakatsaus, vko 40

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Maroon 5 – One More Night
2. (11.) Psy – Gangnam Style
3. (3.) Fun – Some Nights
4. (2.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
5. (5.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (4.) Flo Rida – Whistle
7. (6.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
8. (9.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
9. (8.) Alex Clare – Too Close
10. (7.) Ellie Goulding – Lights

Psyn Gangnam Style oli viikon ostetuin kappale ja loikkasi 11. sijalta kakkoseksi, mutta kaikki osa-alueet huomioon ottaen Maroon 5:n One More Night oli yhä USA:n suosituin biisi.
Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetheria haittaa se, ettei biisiä löydy streaming-palveluista. Se oli taas viikon toiseksi ostetuin ja menestyy myös radiosoitossa, mutta joutui silti peruuttamaan Hot 100 -listan neloseksi.
Chris Brown näyttää saavan suhteellisen ison pophitin Don’t Wake Me Upista, joka hyppäsi 21–14. Sama pätee Hunter Hayesiin: Wantedista tuli kantrin kautta koukanneen nuorukaisen ensimmäinen top 20 -hitti (22–16). 21-vuotias Hayes on historian nuorin kantrilistan valloittanut miespuolinen sooloartisti.
Christina Aguileran Your Body debytoi 34:ntenä. Se on ensimmäinen single neidon tulevalta Lotus-albumilta. Aguileran diskografiasta löytyy peräti viisi ykköstä, viimeisimpänä Maroon 5:n kanssa vedetty Moves Like Jagger (2011).
Pari top 40 -ensikertalaista: räppäri French Montanan Pop That nousi kolme sijaa 39:nneksi ja kantrilaulaja Dustin Lynchin Cowboys and Angels saman verran 40:nneksi.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Pink – The Truth About Love
2. (-) Various Artists – G.O.O.D. Music: Cruel Summer
3. (-) The Killers – Battle Born
4. (1.) Dave Matthews Band – Away from the World
5. (2.) Little Big Town – Tornado
6. (-) Carly Rae Jepsen – Kiss
7. (-) Grizzly Bear – Shields
8. (3.) Bob Dylan – Tempest
9. (4.) The Avett Brothers – The Carpenter
10. (-) Ben Folds Five – The Sound of the Life of the Mind

12 vuotta huipulla viihtynyt Pink on tuttu näky top tenissä, mutta vasta nyt hän saavutti uransa ensimmäisen ykköstilan. The Truth About Loven viikkomyynti oli myös artistin uran parasta. Pinkillä on nyt kuusi top ten -albumia.
Kanye Westin levy-yhtiön sekalainen Good Music: Cruel Summer -kooste debytoi kakkosena. Se on siis merkitty eri esittäjille, samaan tapaan kuin Eminemin The Re-Up (#2, 2006), eikä sitä voi pitää Kanye West -albumina.
The Killersin erinomainen listasaldo jatkui Battle Bornin kolmostilalla. Se on heidän toiseksi paras sijoituksensa: Sam’s Town (2006) ylsi kakkoseksi ja kaikki neljä studioalbumia ovat vähintään käyneet top tenissä.
Carly Rae Jepsenin ensimmäinen valtavirtanäkyvyyttä saavuttanut albumi Kiss debytoi kuudentena ja Grizzly Bearin neljäs levy Shields seitsemäntenä. Jo Grizzly Bearin läpimurtoalbumi Veckatimest (#8, 2009) rikkoi top ten -kuparisen.
Top teniin tunkeutui myös Ben Folds Fiven paluualbumi The Sound of the Life of the Mind. Se nappasi kymmenennen sijan, joka on Foldsin paras saavutus missään yhteydessä. Hänen sooloalbuminsa Way to Normal (2008) ylsi 11:nneksi.
Kantrilaulaja Easton Corbinin All Over the Road debytoi 11:ntenä, portaan päässä esittäjänsä parhaasta. Samoin top ten -kannasta joutui luopumaan Band of Horses, jonka Mirage Rock jäi 13:nneksi. Infinite Arms (2010) ylsi peräti seitsemänneksi.
Jo neljättä vuosikymmentä levyttävä Dwight Yoakam pääsi ensimmäistä kertaa top 20:een, kun 3 Pears debytoi 18:ntena. This Time (1993) ylsi 25:nneksi.
Michael Jacksonin Bad-albumin 25-vuotisjuhlapainokset näyttäytyvät kummallisesti kahdella sijalla: 23:ntenä ja 46:ntenä. Ensin mainittuun on laskettu mukaan myös alkuperäisen myynti. Bad vietti aikoinaan kuusi viikkoa huipulla siellä myös debytoiden, mikä oli tuolloin aika harvinaista.
Sitten viikon pommi: Loose-albumillaan (2006) ykköseksi yltäneen Nelly Furtadon uusi englanninkielinen levy  The Spirit Indestructible debytoi hämmästyttävästi vasta 79:ntenä. Kuudessa vuodessa siis pitkälti toistasataatuhatta Furtadon ystävää on vaihtunut vajaaseen kuuteen tuhanteen innokkaaseen.


Britannian singlet, Top 10

1. (3.) Psy – Gangnam Style
2. (1.) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
3. (9.) Flo Rida – I Cry
4. (6.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
5. (4.) Ne-Yo – Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself)
6. (2.) Example – Say Nothing
7. (14.) Fun – Some Nights
8. (11.) David Guetta featuring Sia – She Wolf (Falling to Pieces)
9. (18.) Conor Maynard featuring Ne-Yo – Turn Around
10. (8.) Amelia Lily – You Bring Me Joy

Viime viikolla virheellisesti väitin One Directionin uuden singlen ilmestyvän jo kuluneella viikolla, mutta ei, se tulikin kauppoihin tänään. Niinpä Psyn Gangnam Style ehti kuin ehtikin napata ainakin yhden paalupaikan sarakkeeseensa. Biisi ei ole toistaiseksi ollut aivan nettihuuman tasoinen myyntimenestys, mutta siis iso pophitti joka tapauksessa.
Psy on ensimmäinen korealainen artisti brittilistan kärjessä eikä japanilaisiakaan taida siitä tilastosta löytyä. En nyt kovin tarkasti aihetta tutkaillut tätä päivitystä varten. Monet ovat ehtineet pitää Gangnam Stylen menestystä merkittävänä k-popin näkökulmasta, mutta on liian ennenaikaista sanoa nostaako se mukanaan muitakin aasialaisia hittejä Euroopan listoille.
Flo Ridan I Cry on taas myötätuulessa, nyt tuloksena sen korkein sijoitus eli kolmas. Sama suunta on Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetherillä, jolle nelossija on niin ikään korkein. Kappale saattaa nousta ainakin myyntiluvuiltaan Swiftin suurimmaksi hitiksi. Love Story (2008) ylsi kakkoseksi.
Viime viikolla Suomessa piipahtaneen Funin Some Nights palasi top teniin ja saman tien omalle parhaalle sijalleen seitsemänneksi. She Wolfista tuli David Guettan 16. top ten -single. Aika huimaa supertähtimenoa puhtaana klubimenestyjänä aloittaneelle.
Sialle She Wolfin top ten -paikka on uran neljäs ja kolmatta kertaa kärkikymmenikössä on nuori mies nimeltä Conor Maynard. Turn Aroundia vahvistaa Ne-Yo, jolla on täten samanaikaisesti kaksi isoa brittihittiä.
Mumford and Sonsin I Will Wait on hitaan alun jälkeen intoutunut jo 12:nneksi. Tulisiko siitä bändin ensimmäinen top ten -single? DJ Freshin urakäyrä näyttää toiseen suuntaan, sillä kahden ykkösen ja yhden kutosen jälkeen The Feeling jäi nyt 13:nneksi. Biisillä laulava RaVaughn ei ole aiemmin käynyt listalla.
Paloma Faithin INXS-cover Never Tears Us Apart debytoi hienosti 16:ntena. Sitä ei toistaiseksi löydy Fall to Grace -albumilta, mutta lienee mukana tulevalla erikoispainoksella. Alkuperäinen piipahti 24:ntenä vuonna 1988.
Otto Knowsin Million Voices jatkoi hidasta kipuamistaan jo 18:nneksi. Jason Mrazin I Won’t Give Up (#13, 2012) palasi 23:nneksi ja The Frayn How to Save a Life -ikihonka (#4, 2007) nousi 71–27.
Musen Madness aloitti aikoinaan varsin heikosti, mutta intoutui nyt hyppäämään 47–28 – biisin listauran paras. Taylor Swiftin uusi biisi Begin Again debytoi 30:ntena.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Mumford and Sons – Babel
2. (-) Green Day – ¡Uno!
3. (2.) Pink – The Truth About Love
4. (1.) The Killers – Battle Born
5. (-) Jonathan and Charlotte – Together
6. (3.) The Script – #3
7. (5.) Emeli Sandé – Our Version of Events
8. (4.) The xx – Coexist
9. (-) deadmau5 – Album Title Goes Here
10. (21.) Mumford and Sons – Sigh No More

Mumford and Sonsin Sigh No More (#2, 2010) on myynyt 1,5 miljoonaa kotimaassaan ja lisämiljoonia ympäri maailmaa, joten ei ollut mikään ihme, että Babel murskasi vastustajansa tämän viikon albumilistalla. Se on siis bändin ensimmäinen ykkönen. Samassa kyydissä esikoinen loikkasi kymmenenneksi.
Green Dayllä on jo kaksi ykköstä, American Idiot (2005) sekä 21st Century Breakdown (2009), joten Unon kakkostila tuskin heitä hetkauttaa. Se on bändille jo kuudes top ten -merkintä. Heidän viimeisimmästä top 20 -singlestään on kuitenkin kulunut viisi vuotta (The Simpsons Theme; #17, 2007).
Talent-kisassa taannoin hätkähdyttänyt sisarusduo Jonathan and Charlotte debytoi viidentenä. Komeat äänet heillä. Hieman vähemmän ääntelee dj-tähti Deadmau5, joka saavutti uransa ensimmäisen top ten -albuminsa ja seminäppärästi nimetty Album Title Goes Here saattaa yltää samaan USA:ssakin.
Indiefolk-tulokas Lucy Rosen Like I Used To debytoi hienosti 13:ntenä. Rose on laulanut muun muassa Bombay Bicycle Clubin levyillä.
No Doubt palasi peräti yhdeksän vuoden tauolta 16:nneksi Push and Shove -albumillaan. Se saattaa vaikuttaa kehnolta, mutta heidän edellinen studioalbuminsa Rock Steady (2001) pääsi vain 43:nneksi. Gwen Stefanin luotsaamalla yhtyeellä on toki kaksi top ten -albumia ja rouva itse on matkannut kerran sinne Love Angel Music Babyllä (#4, 2004). Sen sijaan The Sweet Escape (2006) ei jaksanut jouluruuhkassa 14. tilaa ylemmäs, vaikka myi hyvin.
Uusi painos Lana Del Reyn Born to Diesta tuotti 15. sijan. Veteraanisarjaan luettavan Deacon Bluen paluualbumi The Hipsters debytoi 19:ntenä. Bändi nettosi viisi perättäistä top ten -albumia vuosina 1989–94, joista kaksi ykköstä (When the World Knows Your Name sekä Our Town: Greatest Hits), mutta vuoden 2001 studioalbumi Homesick jaksoi vain 59:nneksi. Tätä ennen edellinen top 20 -albumi oli juurikin tuo mainittu kokoelma.
The Beach Boysin Fifty Big Ones -kokoelma debytoi 30:ntenä. Bändin uraa paketoidaan suhteellisen ahkerasti: The Platinum Collection (2005) ylsi samalle sijalle ja The Sounds of Summer (2006) 46:nneksi.