Listakatsaus, vko 35

Billboard Hot 100, Top 10

1. (72.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
2. (1.) Flo Rida – Whistle
3. (2.) Ellie Goulding – Lights
4. (3.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
5. (4.) Katy Perry – Wide Awake
6. (8.) Fun – Some Nights
7. (5.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
8. (12.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
9. (15.) Maroon 5 – One More Night
10. (7.) David Guetta featuring Sia – Titanium

Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Togetheria ostettiin viikossa 623 000 kpl, mikä on digihistorian toiseksi paras viikkomyynti – vain nyt kakkoseksi tipahtaneen Flo Ridan Right Roundia (2009) on yhden viikon aikana ostettu enemmän. Myynnin avulla Swiftin biisi loikkasi 72 sijalta kärkeen ja siis esittäjänsä ensimmäiseksi ykköseksi. Kakkosena Swift on käynyt jo kahdesti sekä lisäksi kerran kolmantena ja neljäntenä.
We Are Never Ever Getting Back Together tilastoituu kantripuolellekin, mutta on tuikiturvallisesti Max Martinin säveltämä ja tuottama. Laskettakoon se silti kantriksi, jolloin se on ensimmäinen kantriksi luettava ykkönen sitten Carrie Underwoodin Inside Your Heavenin (2004). Tai Lonestarin Amazedin (2000) – ihan miten vain. Jaottelu on suhteellisen mielivaltainen. Swiftin neljäs albumi Red ilmestyy lokakuussa.
Justin Bieber nettosi neljännen ja Maroon 5 kuudennen top ten -hittinsä. Kummankin edellinen single kävi kakkosena. As Long As You Love Mellä vieraileva Big Sean on aiemmin käväissyt kärkikympissä singlellään Dance (Ass) (#10, 2011).
Neon Treesin Everybody Talks kipusi muutaman sijan 14:nneksi. Alex Claren Too Closea voidaan pitää historian suurimpana dubstep-henkisenä jenkkihittinä – olkoonkin, että Britney Spearsin taannoisilla sinkuilla kuultiin vahvoja dubstep-sävyjä. Mainoksen kautta tutuksi tullut Too Close ylitti siis top 20 -kynnyksen (20).
Muistatteko Brandyn? Hänen viimeisimmästä top ten -hitistään (What About Us) on jo yli kymmenen vuotta, mutta nyt yritys on taas kova: 95:ntenä debytoivaa Put It Downia maustaa Chris Brown.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) 2 Chainz – Based on a T.R.U. Story
2. (1.) Various Artists – NOW 43
3. (2.) Rick Ross – God Forgives, I Don’t
4. (-) Insane Clown Posse – Mighty Death Pop
5. (11.) Maroon 5 – Overexposed
6. (7.) Justin Bieber – Believe
7. (8.) One Direction – Up All Night
8. (9.) Adele – 21
9. (6.) Zac Brown Band – Uncaged
10. (-) Yellowcard – Southern Air

Räppäri 2 Chainz (siviilissä Tauheed Epps) on aloittanut soolouransa vauhdilla vierailemalla muun muassa Nicki Minajin ja Kanye Westin hiteillä ja nyt hänen albuminsa Based on a T.R.U. Story debytoi USA:n albumilistan kärjessä selvällä erolla muihin. Ihan täysin untuvikko 2 Chainz ei albumilistalla ole: hän oli Playaz Circle -kaksikon toinen osapuoli. Heidän Supply and Demand -levynsä kävi sijalla 27 vuonna 2007.
Viikolla tässä blogissa esitelty häirikköryhmä Insane Clown Posse nappasi nelossijan jo kolmatta kertaa. Mighty Death Pop seurasi siis The Amazing Jeckel Brothersin (1999) ja Bang Pow Boomin (2009) jalanjälkiä. Nuo ovatkin heidän ainoat top ten -merkintänsä.
Maroon 5:n Overexposed loikkasi takaisin top teniin viidenneksi uuden One More Night -hitin sekä levykauppa-alen siivittämänä. Mistään 99 sentin tarjouksesta ei kuitenkaan ollut kyse.
Yellowcardin Southern Air debytoi kymmenentenä. Saavutus on hyvä, sillä heille ei ole siunaantunut kunnon hittejä sitten Ocean Avenuen (2003) – Euroopassa ei ole ollut sitäkään. Albumilistalla bändi on käynyt parhaimmillaan viidentenä (Lights and Sounds, 2006).
Sijoilla 13–15 nähdään eurooppalaisittain vielä oudompia nimiä ja kaikki listauransa huipulla. Slightly Stoopidin seitsemäs albumi Top of the World debytoi 13:ntena, gospel-laulaja Tamela Mannin kolmas levy Best Days 14:ntenä ja trion täydensi rockyhtye In This Momentin neljäs studioalbumi Blood.
Bob Marleyn Legend (1984) ylsi tällä viikolla ensimmäistä kertaa top 20:iin sijalle 18. Se myy hämmästyttävän hyvin ja tasaisesti vuodesta toiseen ollen vähintään vuosittainen näky top 50:n kieppeillä. Sitä on ostettu reilusti yli kymmenen miljoonaa pelkästään Soundscan-aikana (vuodesta 1991 lähtien).
The Lumineersin esikoinen on Ho Hey -hitin avulla ehtinyt käydä jo 14:ntenä. Tällä viikolla se joutui antamaan hieman periksi, mutta on yhä tukevasti top 20:ssa.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Sam and the Womp – Bom Bom
2. (1.) Rita Ora – How We Do (Party)
3. (2.) Wiley featuring Ms. D – Heatwave
4. (3.) Emeli Sandé – Read All About It Part 3
5. (-) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
6. (7.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
7. (-) Devlin featuring Ed Sheeran – (All Along the) Watchtower
8. (5.) Calvin Harris featuring Example – We’ll Be Coming Back
9. (11.) Angel – Wonderful
10. (8.) Trey Songz – Simply Amazing

Viime vuonna meillä oli Loca People, nyt nautimme Bom Bomista. Sam and the Wompin renkutus debytoi ylivoimaisesti brittilistan kärjessä. Projektilla ei taida olla edes Wikipedia-sivua, mutta eihän tuollaisen kappaleen esittäjällä ole mitään merkitystä muuten paitsi tilastomielessä.
Taylor Swift sai siis juuri uransa ensimmäisen Hot 100 -listan ykkösen ja nyt samainen We Are Never Ever Getting Back Together debytoi brittilistan vitosena. Se on hänen toinen top ten -hittinsä, Love Story ylsi peräti kakkoseksi maaliskuussa 2009.
Brittiräppäri Devlin hankki paluusinkulleen vetoapua Ed Sheeranilta ja (All Along the) Watchtower debytoikin seitsemäntenä. Se on Devlinin ensimmäinen top ten -menestys, Sheeranilla niitä on nyt viisi.
Paralympialaisten tv-spoteissa käytettävä Public Enemyn Harder Than You Think vuodelta 2007 nousi yllättävänkin ylös, aina 11:nneksi asti. Top tenin saavuttaessaan se olisi bändin ensimmäinen sinne asti päässyt, nytkin se on heidän suurin hittinsä. Muita top 20 -merkintöjä löytyy neljä.
Jos Public Enemyä ei ehkä osannut odottaa singlelistoille vuonna 2012, sen kannoille 12:nneksi tupsahti eräs viime aikojen käsittämättömimmistä top 20 -menestyjistä: Simple Plan. Kyllä, kanadalaisyhtye, joka teki tarttuvahkoa rockia viime vuosikymmenen puolivälissä. Summer Paradise tuoksahtaa etäisesti kesähitiltä, mutta missään universumissa sitä ei olisi voinut ennakoida näin ylös – ei, vaikka vierailija Sean Paul kävi kakkosena ihan hiljattain. Simple Planin uran ainoa top 40 -single ennen tätä oli When I’m Gone (#26, 2008).
Sen sijaan Owl Cityn ja Carly Rae Jepsenin Good Time oli etukäteiskaavailuissani selvä top ten -tulokas, mutta ehtiihän se sinne toki vielä nousta. Molemmat artistit avasivat listauransa taannoin ykkösillä (Fireflies ja Call Me Maybe).
Moni hyödynsi olympialaisten päättäjäishittien jyrkän alamäen: Angelin Wonderful kampesi top teniin, Of Monsters and Menin Little Talks hyppäsi 35–21 ja Justin Bieberin As Long As You Love Me toistaiseksi parhaalle sijalleen 22:nneksi. Fun sai toisen top 40 -singlensä Some Nightsin loikattua 45–24. Musen hittiputki ei vain ota kunnolla jatkuakseen: näkyvyyteensä nähden alisuoriutuneen Survivalin jälkeen Madness joutui tyytymään nyt 35. sijaan.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Emeli Sandé – Our Version of Events
2. (2.) Paloma Faith – Fall to Grace
3. (-) Bloc Party – Four
4. (-) The Darkness – Hot Cakes
5. (-) Jessie Ware – Devotion
6. (3) Ed Sheeran – +
7. (50.) The Black Keys – El Camino
8. (8.) Rihanna – Talk That Talk
9. (5.) Maroon 5 – Overexposed
10. (-) Trey Songz – Chapter 5

Our Version of Events on kehittymässä vuoden myydyimmäksi levyksi, sillä se ohittaa Adelen 21:n näinä päivinä. Nyt saavutettu ykkösviikko on albumin viides.
Sijoilla 3–5 debytoi kolme kiinnostavaa uutuutta. Bloc Partyn paluualbumia Fouria sinne odotettiinkin, samoin Jessie Waren Devotion-esikoista, mutta Lady Gagaa lämmittelevän The Darknessin Hot Cakesin nelossija on pieni yllätys. Permission to Land (2003) pääsi kärkeen, mutta One Way Ticket to Hell and Back (2005) jäi 11:nneksi, se tosin julkaistiin jouluruuhkaan.
Bloc Partyn listaura on toistaiseksi melko ehyt: 3, 2, 8 ja nyt 3. Väleissä ilmestyi pari remix-albumia, jotka jäivät aika lailla alemmas. Bändillä on muuten peräti neljä top ten -sinkkua, esimerkiksi Musella vain kolme.
The Black Keysin El Camino singahti kuin tyhjästä seitsemänneksi enkä tähän hätään löytänyt syytä tuohon. Se on juuri Suomessakin vierailleen bändin ensimmäinen top ten -albumi.
Jenkkiykköseksi tähtäävä Trey Songzin Chapter 5 debytoi Simply Amazing -hitin tukemana peräti kymmenentenä. Se on Songzin uran ensimmäinen lista-albumi ylipäätään.
Vanha kunnon Julio Iglesias debytoi 18:ntena cover-albumillaan Volume 1. Isä-Iglesiaksella on roppakaupalla top 40 -albumeita, top ten -merkintöjäkin löytyy neljä.
Aiden Grimshaw sen sijaan on tulokas: Misty Eye debytoi yllättävänkin alhaalla 19:ntenä. Owl Cityn kolmas lista-albumi The Midsummer’s Station nappasi 34. tilan. Ocean Eyes (2010) ylsi seitsemänneksi.