Listakatsaus, vko 34

Billboard Hot 100, Top 10

1. (3.) Flo Rida – Whistle
2. (2.) Ellie Goulding – Lights
3. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
4. (4.) Katy Perry – Wide Awake
5. (5.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
6. (6.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
7. (8.) David Guetta featuring Sia – Titanium
8. (11.) Fun – Some Nights
9. (9.) Phillip Phillips – Home
10. (7.) Rihanna – Where Have You Been

Neljän biisin tiukassa kamppailussa Whistle veti pisimmän korren. Se on Flo Ridan kolmas ykkönen Low'n (2008) ja Right Roundin (2009) jatkoksi. Kakkosena väijyvä Ellie Gouldingin Lights nousi radiolistan kärkeen.
Fun ei odotetusti jäänyt yhden hitin tähdenlennoksi: Some Nights eteni heidän toiseksi top ten -sinkukseen. We Are Young tunnetusti päivysti ykkösenä pitkälti toista kuukautta ja on vuoden suurimpia hittejä.
Alempaa voidaan bongata pari kovaa uutuutta. Mumford and Sonsin I Will Wait debytoi 23:ntenä ja on saman tien heidän korkeimmalle yltänyt biisinsä. The Cave (2010) pääsi 27:nneksi. Taylor Swiftin odotettu paluusingle We Are Never Ever Getting Back Together hiipi käytännössä pelkän radiosoiton avulla 72:nneksi. Myyntiluvuista riippuen se voi olla ensi viikolla jopa ykkösenä. Green Dayn Oh Love ei ole, se debytoi nyt sijalla sata.
Nicki Minajin Pound the Alarm rynnisti 50-29.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Various Artists – NOW 43
2. (1.) Rick Ross – God Forgives, I Don’t
3. (re) Frank Sinatra – Nothing But the Best
4. (-) Elle Varner – Perfectly Imperfect
5. (-) Colt Ford – Declaration of Independence
6. (2.) Zac Brown Band – Uncaged
7. (3.) Justin Bieber – Believe
8. (4.) One Direction – Up All Night
9. (8.) Adele – 21
10. (7.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 22

Now-sarja myy kuin leipä Britanniassa ja USA:ssakin se on tuttu näky top kolmessa. 43. osa debytoi nyt peräti ykkösenä ja on sarjan 16. ykkösmerkintä. Kaikki 43 osaa ovat yltäneet top teniin. Eri esittäjiä -maratontaulukossa se on aivan omilla kymmenluvuillaan: Grammy Nominees -jatkumo on piipahtanut kärkikympissä 11 kertaa.
Tällä kertaa oli Frank Sinatran vuoro nauttia Amazon-alesta. Kolmanneksi singahtanut Nothing But the Best (2008) on tosin ehtinyt käydä kakkosenakin, heti ensimmäisellä listaviikollaan. Kokoelmaa on myyty yli miljoona kappaletta. Viime viikolla viidentenä piipahtanut Bee Geesin Number Ones sukelsi odotetusti aina sijalle 195 asti.
R&b-laulaja Elle Varnerin ensimmäinen studioalbumi Perfectly Imperfect debytoi hienosti neljäntenä. Myös rapista ammentava kantriartisti Colt Ford on ensikertalainen top tenissä. Ennen Declaration of Independencen viidettä sijaa hän oli yltänyt 26:nneksi.
John Mayerin akustinen live-EP debytoi 17:ntenä. The Lumineersin esikoinen nappasi toistaiseksi parhaan sijansa (14). Hittilistalle näkyvästi astellut Mumford and Sons kiidätti Sigh No More -esikoistaan 41–20. Sen korkein sijoitus on toinen.
Idolista tuttu David Archuleta on kehittänyt yllättävänkin pitkän uran, sillä Begin (28) on hänen neljäs top 40 -albuminsa.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Rita Ora – How We Do (Party)
2. (1.) Wiley featuring Ms. D – Heatwave
3. (re) Emeli Sandé – Read All About It Part 3
4. (re) Elbow – One Day Like This
5. (2.) Calvin Harris featuring Example – We’ll Be Coming Back
6. (re) Kate Bush – Running Up That Hill
7. (4.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
8. (-) Trey Songz – Simply Amazing
9. (-) Porter Robinson – Language
10. (5.) Redlight – Lost in Your Love

Rita Oran toinen oma single How We Do (Party) jatkoi siitä, mihin R.I.P. jäi keväällä eli debytoi ykkösenä. Se on Oran kolmas ykkönen kolmesta yrittämästä, sillä hän lauloi myös DJ Freshin kappaleella Hot Right Now (2012). Mahtava alku uralle, sanoisin.
Emeli Sandén olympialaisten päättäjäisissä laulama Read All About It Part 3 palasi kolmanneksi. Se oli aiemmin käynyt 49:ntenä. Professor Greenin liidaama Part 1 on Sandén uran ainoa ykkönen, sen sijaan Part 2:n olemassaolosta ei minulla ole täyttä varmuutta. Sandélla on nyt kuusi top ten -singleä.
Harvoin olen niin vilpittömän iloinen jonkun vanhan biisin menestyksestä kuin nyt Elbow’n One Day Like Thisin paluusta neloseksi. Biisiä on myyty satojatuhansia kappaleita, mutta siitä huolimatta ei ollut koskaan tätä ennen yltänyt 35. sijaa korkeammalle. Nyt siitä tuli Elbow’n uran ensimmäinen top ten -single ja ansiosta.
Kate Bushin Running Up That Hill (1985) pääsi aikoinaan kolmanneksi ja palasi nyt päättäjäisten avustamana kuudenneksi. Supertähdellä on seitsemän top ten -singleä, viimeisin King of the Mountain (#4, 2005).
Trey Songz sai Simply Amazing -kappaleesta uransa ylivoimaisesti suurimman brittihitin. R&b-laulaja oli aiemmin yltänyt ainoastaan 28:nneksi, toki tänä vuonna kappaleella Heart Attack.
Porter Robinsonin esikoishitti Language ilmaantui ysiksi ja täydensi täysin myllättyä top teniä.
George Michael promosi uutta White Light -singleään päättäjäisissä ja siivitti sen mainiosti 15:nneksi. Sijoitus on mainio siksi, että useat takavuosien tähdet jäävät latausmyynnissä lähes täysin jalkoihin – tuoreina esimerkkeinä Kylie Minoguen ja Pet Shop Boysin viimeisimmät singlet.
John Lennonin Imagine (1975) palasi 18:nneksi. Biisi vaikuttaa olevan ikuinen listasuosikki: se on yltänyt tätä ennen jo ykköseksi (1975), kolmanneksi (1999) ja kuudenneksi (1980). Top 20 -sijoitus on siis jo neljäs.
Musen Survival tarvitsi kunnon miljoonayleisön yltääkseen edes 22:nneksi, mutta nyt tuli siis kuitenkin sinkun oma paras noteeraus. Cherylin Under the Sunilla ei ollut mitään tekemistä olympialaisten kanssa, mutta se nousi silti 36–26.
Ryan O’Shaughnessyn ensimmäinen listasingle No Name debytoi 31:ntenä. Ed Sheeranin ja kumppaneiden päättäjäistulkinta Pink Floydin Wish You Were Herestä ilmaantui 34:nneksi. Alkuperäisversio ei ole koskaan käynyt singlelistalla.
Oasiksen Wonderwall (1995) palasi 38:nneksi. Sitä pidetään bändin suurimpana hittinä, mutta listasijoituksissa mitaten se ei sitä ole, vaan ylsi ”ainoastaan” kakkoseksi syksyllä 1995. Edelle kiilasi Robson and Jeromen I Believe/Up on the Roof, jota ei Suomessa tietenkään muista kukaan. Lohdutukseksi Wonderwall on kuitenkin nähty kakkosena toistamiseenkin Mike Flowers Popsin esittämänä vielä samana vuonna ja sijalla 27 Ryan Adamsin tulkintana kesällä 2004.


Britannian albumit Top 10

1. (4.) Emeli Sandé – Our Version of Events
2. (5.) Paloma Faith – Fall to Grace
3. (8.) Ed Sheeran – +
4. (17.) Amy Macdonald – Life in a Beautiful Light
5. (3.) Maroon 5 – Overexposed
6. (re) Elbow – The Seldom Seen Kid
7. (15.) Jessie J – Who You Are
8. (1.) Rihanna – Talk That Talk
9. (-) Ryan O’Shaughnessy – Ryan O’Shaughnessy
10. (19.) One Direction – Up All Night

Singlelistalla riitti tapahtumia liiaksikin ja albumilistalla meno oli lähes yhtä hurjaa. Emeli Sandén Our Version of Eventsin neljäs ykkösviikko oli käytännössä varma heti päättäjäisissä saadun runsaan tv-ajan jälkeen, mutta alempanakin nähtiin todella kiinnostavaa vipinää.
Paloma Faithin Fall to Grace kipusi kolme sijaa kakkoseksi sivuamaan aiempaa parastaan ja Amy Macdonaldin Life in a Beautiful Light tupsahti lähes puskista takaisin kärkikymppiin neljänneksi.
Elbow vakuutti kuulijat päättäjäisissä siinä määrin, että The Seldom Seen Kid (2008) palasi kuudenneksi ja Build a Rocket Boys (2011) 35:nneksi. Ensin mainittu on käynyt aiemmin viidentenä ja jälkimmäinen kakkosena. Bändi odottaa vielä ykköstilaansa.
Singlelistallekin yltänyt Ryan O’Shaughnessy debytoi albumipuolella yhdeksäntenä. Hän tuli tutuksi sikäläisestä Talent-kisasta viime keväänä. Myös Spector on täysin olympialaista riippumaton tulokas. Ryhmän esikoisalbumi Enjoy While It Lasts debytoi 12:ntenä.
Madness ja The Kinks esiintyivät päättäjäisissä ja heidän kokoelmansa sijoittuivat 13:nneksi ja 14:nneksi. Kinksin Waterloo Sunset -kokoelma on itse asiassa uutuus, Total Madness (#11, 2009) palaaja. Hassua, että Madnessilta valittiin juuri tuo kokoelma, sillä vuotta myöhemmin ilmestyi Ultimate Madness (#27, 2010).
Kokoelman toi mukaan myös Spice Girls (18). Greatest Hits (#2, 2007) ilmestyi aikoinaan paluukiertueen kunniaksi ja on pakko ihmetellä median hehkutusta heidän ainutlaatuisesta comebackistään. Ryhmähän ei nimittäin ikinä tuon paluukiertueensa jälkeen käsittääkseni edes hajonnut.
Kate Bushin The Whole Story -kokoelma (#1, 1986) palasi 21:nneksi. Bush voisi hiljalleen julkaista uudenkin koosteen. Midnight Beastin nimetön levy singahti 24:nneksi ja sai kannoillensa Don Brocon Prioritiesin (25) ja lähituntumaan While She Sleepsin This Is the Sixin (27). Kaikki kolme ovat listan ensikertalaisia.