Viikkomyyntien statistiikkaa

Myyntidata on kiva asia, joten siitä on myös kiva kirjoittaa. Viime viikolla uutisoitiin Britannian hiipuneesta albumimyynnistä, joka oli tammi-kesäkuussa 13 prosenttia edellisvuoden vastaavaa pienempää. Osasyy siihen on tietenkin Adelen 21:n kaltaisen jättiläisen puuttuminen – ilman sitä ero olisi vain nelisen prosenttia.

Listojen kärkeen oikeuttava viikkomyynti vaihtelee suuresti. Chris Brownin Fortunea ostettiin viime viikolla hieman alle 30 000 kpl. Seuraavassa keskimääräiset myynnit albumilistasijoituksille alkuvuoden aikana:

1 – 45 400 kpl
2 – 30 100
3 – 23 800
4 – 20 000
5 – 16 400
10 – 11 000
20 – 6 800
30 – 4 800
40 – 3 700
50 – 3 000
75 – 2 000

Kappalemäärissä mitaten huomio on siirtynyt siis taas sinkkupuolelle. Tässä alkuvuoden keskiarvomyynnit tietyille sijoituksille singlelistalla:

1 – 94 500 kpl
2 – 66 600
3 – 56 500
4 – 47 900
5 – 43 700
10 – 27 700
20 – 15 800
30 – 10 800
40 – 7 800
50 – 6 100
75 – 3 800

Maroon 5:n Payphonelle riitti tämän viikon ykkössijaan vajaa 74 000 kpl. Se myi noin tuplasti tuon debytoidessaan kärjessä kaksi viikkoa sitten. Singlesuhdanteiden muuttumista laajemmassa mittakaavassa havainnollistaa se, ettei vielä vuonna 2005 usein kärkeen riittänyt noin 20 000 kpl oikeuttaisi nyt kuin top 15:n nurkille.

Sen sijaan albumilistalla top tenin raja on jo vuosia heilunut 10–15 tuhannen välimaastossa. Suurin notkahdus onkin tapahtunut kärkipäässä, sillä yli 75 tuhannen viikko alkaa olla jo kunnon saavutus. Tänä vuonna siihen ovat pystyneet vain Emeli Sandé, Lana Del Rey sekä Gary Barlow. Bruce Springsteenin Wrecking Ball pääsi lähelle (74 400 kpl). Vertailun vuoksi: viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla vastaavia myyntiviikkoja merkkautettiin 18 kertaa, joista 13:sta vastasi tuo ihmeellinen 21.