Lontoon olympialaiset ovat täydessä käynnissä ja alkavat viimein näkyä brittilistallakin. Avajasia varten sävelletty ja niissä kuultu Underworldin Caliban’s Dream saattaa yltää sunnuntaina jopa sinkkulistan top teniin. Se olisi heidän ensimmäinen top ten -singlensä sitten Born Slippyn uuden version (#2, 1996) ja vasta toinen ylipäätään.
Arctic Monkeysin versio The Beatlesin Come Togetheristä soi urheilijoiden avajaismarssin jälkeen ja lienee myös top 20 -kamaa. Hekään eivät olisi käyneet noin korkealla viiteen vuoteen (Teddy Picker, #20).
Sen sijaan kisojen virallisia kannustus- tai tunnuslauluja tuskin nähdään kovin korkealla sunnuntainakaan. Jännä juttu.
Mainitsin katsauksessa, että Now 82 -levyä olisi myyty viisi kertaa niin paljon kuin Plan B:n Ill Manorsia. Todelliset lukemat ovat vielä rajummat: 267 000 kpl vastaan 37 000 kpl. Suorastaan mystistä, että eri esittäjien kokoelmainstituutio myy yhä järkyttäviä määriä, kun samaan aikaan artistien albumikauppa on pahoin hyytynyt. Music Weekin laskelmien mukaan listan sijalle 75 päätynyt Nicki Minajin Pink Friday (se vanhempi levy siis) myi 1 497 kappaletta, mikä on 2000-luvun heikoin noteeraus tuolla paikalla.
2 kommenttia:
Noissa Now- ostajissa on takuulla paljon sellaisia, jotka keräävät sarjaa täyteen, vähän kuin meillä Mitä Missä Milloin -tyyppejä. Mutta kuinka suuri määrä heitä on, ei taida olla tiedossa.
Varmasti näin. Ja tietenkin Now myy nykyisin vähemmän kuin parhaina päivinään, mutta pitää pintansa tosiaan hämmästyttävän hyvin.
Lähetä kommentti