Kanadalais-portugalilainen Nelly Furtado on sulostuttanut elämäämme jo toista vuosikymmentä. Hän nousi kuuluisuuteen hip hopin parista, mutta sai ensimmäiset hittinsä Whoa Nelly -esikoisensa (2000) poplauluilla I’m Like a Bird, Turn Off the Lights ja On the Radio (Remember the Days). Kaksi ensimmäistä nousivat top teniin sekä USA:ssa että Britanniassa ja albumi nousi brittikakkoseksi ja myi tuplaplatinaa Atlantin molemmin puolin.
Pari vuotta sorvailtu seuraaja Folklore (2003) tallautui loppuvuoden julkaisuruuhkan jalkoihin, mutta sisälsi ehdottomaksi Furtado-klassikoksi nousseen Try-balladin (UK, #15). Folklore oli iso kaupallinen pettymys etenkin USA:ssa, jossa se jäi albumilistan 38:nneksi eikä yksikään sinkku yltänyt Hot 100 -listalle.
Furtado lähti (=sai kenkää?) Dreamworksiltä ja löysi uuden kodin Timbalandin Mosley-lafkalta. Geffenin jakelema Loose (2006) onnistuikin räjäyttämään pankin juuri hetkeä ennen Justin Timberlaken kakkosalbumin megamenestystä. Timbalandin voimakaksikolla riitti tunnetusti hittejä: Promiscuous nousi USA:n ykköseksi ja Britannian kolmoseksi, Maneater brittiykköseksi ja Say It Right USA:n ykköseksi ja Britannian kympiksi. USA:n albumilistan kärkeen ja Britannian neloseksi yltänyttä Loosea on myyty maailmanlaajuisesti yli kymmenen miljoonaa.
Timbaland-yhteistyö jatkui tuottajan omiin nimiin merkityllä jättihitillä Give It 2 Me (2007), josta tuli Furtadon uran ensimmäinen sekä USA:n että Britannian ykköseksi yltänyt biisi.
Furtado on rakentanut popuransa rinnalla latinotähteyttä. Mi plan (2009) käväisi USA:n albumilistalla, mutta toimi lähinnä uuden poptulemisen lämmittelynä: Big Hoops (Bigger the Better) debytoi viime sunnuntaina Britannian singlelistan 14:ntenä ja The Spirit Indestructible -albumi ilmestyy syyskuussa.
Furtadolla on vyöllään siis jo peräti kolme Hot 100 -listan ykköstä ja kaksi muuta top ten -hittiä. Britanniasta ykkösiä löytyy kaksi ja top ten -merkintöjä kaikkiaan yhdeksän, joista mainittakoon vielä James Morrisonin kanssa laulettu Broken Strings (#2, 2009).
Albumimenestys on ollut myös mainiota: yksi USA:n ykkönen sekä kolme muuta top 40 -albumia ja kaksi top ten -albumia Britanniassa.
Blogi, jonka sisältö koostuu miltei sataprosenttisesti jenkki- ja brittilistanörtteilystä.
tiistai 12. kesäkuuta 2012
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Listakatsaus, vko 24
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (2.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
3. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (4.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
5. (5.) Nicki Minaj – Starships
6. (7.) One Direction – What Makes You Beautiful
7. (6.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
8. (9.) Justin Bieber – Boyfriend
9. (11.) Rihanna – Where Have You Been
10. (8.) The Wanted – Glad You Came
Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know saavutti kahdeksannen ykkösviikkonsa, mutta Call Me Maybe lähestyy ja lienee ensi viikolla viimein edellä. Tai sitten ei.
Rihanna nappasi uransa 22. top ten -hitin Where Have You Beenin noustua pari sijaa yhdeksänneksi. Ykkösiäkin on jo 11 alkaen SOS:sta (2006). Tehkää perässä.
Luke Bryan sai ensimmäisen top 20 -hittinsä Drunk on You -kantriballadin noustua 16:nneksi. Justin Bieberin Die in Your Arms debytoi 17:ntenä ja Katy Perryn Wide Awake singahti toisella listaviikollaan 35–19. Se kasvatti kaikista listan biiseistä eniten radiosoittoa.
Pari kertaa hyvän sinkkumyynnin ansiosta top tenissäkin käynyt Disneyn harjaannuttama nuorisosuosikki Demi Lovato on nettoamassa uransa suurinta radiohittiä Give Your Heart a Break -biisistä. Se nousi 43–34. Ihan ensikertalainen top 50:ssä on australialaislaulaja Havana Brown, jonka We Run the Night hyppäsi 56–49. Biisistä on olemassa useita eri versioita, joista suosituimmalla vierailee Pitbull.
USA:n albumit, Top 10
1. (1.) John Mayer – Born and Raised
2. (2.) Adele – 21
3. (-) Regina Spektor – What We Saw from the Cheap Seats
4. (5.) One Direction – Up All Night
5. (-) Edward Sharpe and the Magnetic Zeros – Here
6. (3.) Carrie Underwood – Blown Away
7. (-) Sigur Rós – Valtari
8. (9.) Various Artists – NOW 42
9. (15.) Luke Bryan – Tailgates and Tanlines
10. (6.) Lionel Richie – Tuskegee
Isojen uutuuksien puuttuessa John Mayerin Born and Raised nettosi toisenkin ykkösviikon ja Adelen 21 on yhä kakkosena. Se ei ole koskaan käynyt seitsemättä sijaa alempana.
Regina Spektorin kovin suosio lienee jo takanapäin, mutta kesyhköllä myyntiviikolla What We Saw from the Cheap Seats singahti kolmanneksi eli samalle sijalle kuin Far (2009).
One Directionin taannoinen ykkönen Up All Night kasvatti taas myyntiään ja nousi neljänneksi. Se on jo vuoden viiden ostetuimman albumin joukossa. Viidentenä debytoi Edward Sharpe and the Magnetic Zeros -kokoonpanon Here. He eivät olleet aiemmin yltäneet edes top 40:ään, mutta Up from Below (2010) myi pitkään ja tasaisesti.
Sigur Rósista tuli tämän vuoden toinen islantilainen top ten -menestyjä Of Monsters and Menin seuraksi Valtarin debytoitua seitsemäntenä. Se on bändin ensimmäinen top ten -merkintä.
Kristillistä metalcorea soittava For Today nappasi 15. tilan ja sooloartistinomaisesti nimetty rap-trio Travis Porter 16:nnen esikoisellaan.
Brittisuosikki Rebecca Ferguson pääsi peräti 23:nneksi Heaven-esikoisellaan. Sen sijaan Scissor Sistersin Magic Hour alitti odotukset ja jäi 35:nneksi. Heillä ei tosin ole yhtään top ten -albumia ennestäänkään: Ta-Dah (2006) ylsi 19:nneksi ja Night Work (2010) 18:nneksi.
Kevin Costnerin ja hänen Modern West -bändinsä tekemä soundtrack elokuvaan Hatfields and McCoys: Famous for Killing Each Other debytoi 73:ntenä. Se on Costnerin ensimmäinen top 100 -saavutus.
Britannian singlet, Top 10
1. (11.) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
2. (-) Flo Rida – Whistle
3. (2.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
4. (1.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
5. (-) Usher – Scream
6. (-) DJ Fresh featuring Dizzee Rascal – The Power
7. (5.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
8. (13.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
9. (6.) Rihanna – Where Have You Been
10. (7.) Alex Clare – Too Close
Gary Barlow’n ja The Commonwealth Bandin Sing-single merkkautti kuluvan vuoden toistaiseksi parhaan viikkomyynnin ja nousi sijalta 11 kärkeen. Sillä laulaa myös viime vuoden joululistan ykköseksi junailtu Military Wives -kuoro.
Flo Ridan pomminvarma kesähitti Whistle debytoi kakkosena, vaikka tuli myyntiin kesken viikon. Se on siviilissä Tramar Dillardina tunnetun miehen kahdeksas top ten -sinkku ja enteilee moneen kertaan lykättyä ja uudelleen nimettyä Wild Ones -albumia. Paalujakin tuolle poprapin hittikoneelle on siunaantunut peräti neljä: Right Round (2009), Alexandra Burken (josta lisää tuonnempana) Bad Boys (2009), Club Can’t Handle Me (2010) ja Good Feeling (2012).
Usher jatkoi hienoa putkeaan Screamin debytoitua viidentenä. Se on tähden 17. top ten -single.
Todella tasokkaalla viikolla DJ Freshin kaltainen tanssijyrä joutui tyytymään kuudenteen sijaan. Dizzee Rascalin laulama (tai räppäämä) The Power ei siis pystynyt seuraamaan kahta ykköstä Louderia (2011) ja Hot Right Now’ta (2012).
Coldplayn ja Rihannan Princess of China eteni Mylo Xyloton kolmanneksi top ten -lohkaisuksi. Nelly Furtadon pop-paluu huomataan Euroopassa paremmin kuin USA:ssa – Big Hoops (Bigger the Better) debytoi ihan kivasti 14:ntenä. Furtadon listauran huippuhetket osuivat Loose-albumin (2006) sinkkuihin Maneater (#1, 2006) ja Promiscuous (#3, 2006).
Räppäri Dot Rotten oli mukana Sound of 2012 -listassa, mikä usein automaattisesti tarkoittaa edes jonkinlaista kaupallista menestystä. 15:ntenä debytoineesta Overloadista tuli hänen ensimmäinen top 20 -singlensä, Are You Entertained pääsi taannoin 21:nneksi.
Gary Barlow ja Cheryl (Cole) esittivät Lady Antebellumin Need You Now’n kuningatar Elisabeth II:n kemuissa ja alkuperäinen kappale palasi 22:nneksi. Se ylsi pykälän korkeammalle vuonna 2010.
Ed Sheeranin Small Bump eteni 58–25, Justin Bieberin ja Ludacrisin All Around the World debytoi 30:ntenä ja X Factorista tutun Aiden Grimshaw’n Is This Love 35:ntenä. Putoajiakin löytyy: Lawsonin When She Was Mine romahti 4–24.
Britannian albumit Top 10
1. (1.) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
2. (13.) Ed Sheeran – +
3. (2.) Paloma Faith – Fall to Grace
4. (7.) Bee Gees – Number Ones
5. (11.) Coldplay – Mylo Xyloto
6. (6.) Emeli Sandé – Our Version of Events
7. (20.) Jessie J – Who You Are
8. (9.) Rihanna – Talk That Talk
9. (3.) Rumer – Boys Don’t Cry
10. (re) Paul Simon – Graceland
Myös albumilistalla piisasi vauhtia, mutta ei mitään niin mullistavaa, etteikö Barlow olisi saanut toista ykkösviikkoaan.
Monet edellä mainituissa kuninkaallisissa pippaloissa esiintyneet artistit nousivat listalla – näkyvimmin Ed Sheeran, jonka + hyppäsi peräti kakkoseksi. Sitä on ostettu reilusti yli miljoona kappaletta.
Bee Geesin kokoelma elpyi saavuttamaan listauransa parhaan sijoituksen. Paul Simonin Gracelandista julkaistu juhlapainos vei sen peräti kymmenenneksi. Vuonna 1986 ilmestynyt klassikko vietti ykkösenä aikoinaan kahdeksan viikkoa.
Samoin 25 vuotta elämäämme sulostuttanen Kylie Minoguen aika turha kokoelma The Best of debytoi 11:ntenä. Turha siksi, että Ultimate Kylie (2004) on myynyt reilusti toista miljoonaa ja uusi kokoelma on suppeampi eikä sisällä edes uutta Timebomb-sinkkua.
Adelen 21 jaksoi top tenissä vaatimattomat 71 viikkoa, mutta joutui tyytymään nyt 12. tilaan.
Entinen Dexy’s Midnight Runners, nykyinen Dexys, palasi peräti 27 vuoden tauolta 13:nneksi One Day I’m Going to Soar -albumillaan. Bändi tunnetaan lähinnä Come on Eileen -hitistään, mutta he ovat kaikkea muuta kuin yhden hitin ihme – top ten -albumeitakin on kaksi ja top 20 -merkintöjä nyt neljä.
Ja mikä vanhusputki meillä onkaan! Beach Boysin paluu 16 vuoden tauolta pääsi 15:nneksi ja Neil Youngin uutuus Americana 16:nneksi. Kummatkin ovat ihan odotettuja sijoituksia. Tuotteliaan Youngin viimeisimmästä top ten -albumista on jo 12 vuotta (Silver and Gold).
Sitten karmaisevia pettymyksiä: Alexandra Burke seurasi platinoitua Overcome-ykköstään Heartbreak on Holdin 18. tilalla, Kaiser Chiefs jäi kokoelmallaan ensi kertaa top tenin ulkopuolelle (19), ja edellisellä albumillaan kultaa myyneen Ladyhawken Anxiety ei kiinnostanut juuri ketään (36). Pettymys on myös Scissor Sistersin Magic Hourin liike: 4–25.
Bob Marleyn Legend (1984) on miltei jokakesäinen näky top 40:ssä, mutta tämän viikon korkeuksissa (28) se ei ole ollut sitten vuoden 2003 elokuun.
torstai 7. kesäkuuta 2012
Miljoonia myyneet brittien suosikit
The Official Charts Company listasi eniten singlejä
Britannian singlelistan 60-vuotisen historian aikana kaupanneet artistit.
Mitään suuria yllätyksiä ei rankingiin eksynyt, ellei sellaisena pidetä
Rihannan yltämistä kymmenenneksi lyhyestä urastaan huolimatta. Abba sekä David
Bowie ovat aivan barbadoslaisen ulottuvilla.Kärkikolmikko osoittautui hurjan tasaiseksi, sillä The Beatlesin, Elviksen ja Cliff Richardin väliset erot mitataan vain sadoissa tuhansissa.
Top 30:n jälkeen erot ovat niin marginaalisia, että pidemmälle ei oikeastaan kannata edes listata näillä pyöristyksillä. Top 40:n ulkopuolella keikkuvat muun muassa Wham, Phil Collins, Pet Shop Boys, Adam Ant sekä David Guetta, jonka saldo näyttää vain muutaman vuoden esilläolon jälkeen jo 5,6 miljoonaa.
Yhdellä isolla hitillä ei siis pötkitty näissä karkeloissa kovin pitkälle, mutta mainittakoon, että ilman Something About the Way You Look Tonight/Candle in the Wind ’97:n 4,8 miljoonaa Elton John olisi vasta 12:ntena tai 13:ntena.
1. The Beatles 21,9
2. Elvis Presley 21,6
3. Cliff Richard 21,5
4. Madonna 17,6
5. Michael Jackson 15,3
6. Elton John 14,8
7. Queen 12,6
8. Abba 11,2
9. David Bowie 10,6
10. Rihanna 10,4
11. Paul McCartney 10,2
12. Kylie Minogue 10,1
13. The Rolling Stones 9,9
14. Rod Stewart 9,9
15. Take That 8,9
16. Stevie Wonder 8,9
17. Oasis 8,9
18. Eminem 8,6
19. Whitney Houston 8,4
20. Spice Girls 7,9
21. George Michael 7,8
22. Robbie Williams 7,5
23. Bee Gees 7,5
24. U2 7,4
25. Shakin' Stevens 7,3
26. Britney Spears 7,3
27. Status Quo 7,2
28. Lady Gaga 7,2
29. Boyzone 7,0
30. Blondie 7,0
31. Slade 6,9
32. The Black Eyed Peas 6,8
33. Boney M. 6,8
34. Westlife 6,8
35. Celine Dion 6,6
36. Beyoncé 6,6
37. UB40 6,6
38. Olivia Newton-John 6,6
39. Mariah Carey 6,6
40. Tom Jones 6,3
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Listaklassikko: Berlin – Take My Breath Away (1986)
Myönnän tässä, että rakastan leffahittejä. Parhaat leffabiisit saavat rutkasti ylimääräistä ilmaa siipiensä alle pelkästään siitä, että kytkeytyvät erinomaisiin elokuviin.
Kaikkein suurimpana leffahittinä voidaan kai pitää Celine Dionin My Heart Will Go Onia (1997), mutta yksi parhaista on jenkkibändi Berlinin Take My Breath Away -slovari elokuvasta Top Gun.
Giorgio Moroderin kynäilemä Take My Breath Away valloitti Hot 100 -listan kesäkuussa 1986 ja piti sitä sen yhden viikon. Brittilistalle biisi löysi tiensä vasta syksyllä, mutta johti laskentaa sitten peräti neljä viikkoa.
Berlin jäi oikeastaan yhden hitin ihmeeksi, sillä harva muistaa muita heidän kappaleitaan. No More Words ylsi kuitenkin Hot 100 -listan 23:nneksi vuonna 1984 eli jo kauan ennen Take My Breath Awaytä.
Aika harva muistaa myöskään Jessica Simpsonin coveria vuodelta 2003 ja nekin, jotka muistavat varmaan haluaisivat unohtaa.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Listakatsaus, vko 23
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (2.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
3. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (4.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
5. (5.) Nicki Minaj – Starships
6. (6.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
7. (7.) One Direction – What Makes You Beautiful
8. (8.) The Wanted – Glad You Came
9. (9.) Justin Bieber – Boyfriend
10. (-) Phillip Phillips – Home
Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know’sta tuli seitsemällä viikollaan vuoden toistaiseksi pitkäikäisin Hot 100 -ykkönen. Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe myi enemmän, mutta jäi kokonaispisteytyksessä vielä kakkoseksi.
Täysin staattisen kärkiyhdeksikön, ensimmäisen sitten vuoden 2004 tammikuun, takana debytoi American Idol -voittajan Phillip Phillipsin Home. Se oli viikon toiseksi ostetuin biisi ja nuo pisteet riittivät siis kymmenenteen sijaan.
Karminin Brokenhearted palasi top 20:iin ja nettosi korkeimman sijoituksensa (16). Ellie Gouldingin hitaasti noussut Lights on tiivistänyt tahtiaan ja on nyt jo 17:ntenä. Molemmille artisteille top 20 -hitti on uran ensimmäinen.
Luke Bryanin Drunk on You nousi 24–22, samalle sijalle päätyivät myös kantrisuosikin kaksi edellistä hittiä Country Girl (Shake It for Me) ja I Don’t Want This Night to End.
Katy Perryn Wide Awake, eli noin triljoonas lohkaisu Teenage Dream -kaudelta, debytoi 35:ntenä. Neon Trees saavutti uransa toisen top 40 -hitin Everybody Talksin noustua 42–40. Animal (2010) ylsi peräti 13:nneksi.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) John Mayer – Born and Raised
2. (2.) Adele – 21
3. (3.) Carrie Underwood – Blown Away
4. (-) Slash – Apocalyptic Love
5. (10.) One Direction – Up All Night
6. (9.) Lionel Richie – Tuskegee
7. (-) MercyMe – The Hurt and the Healer
8. (-) Sara Bareilles – Once Upon Another Time (EP)
9. (6.) Various Artists – NOW 42
10. (5.) Norah Jones – Little Broken Hearts
John Mayerin viides studioalbumi Born and Raised singahti hänen kolmanneksi ykkösekseen. Kaksi aiempaa ovat Heavier Things (2003) ja Battle Studies (2009). Muita top ten -merkintöjä on kolme. Born and Raisediä ostettiin noin 219 000 kpl eli lähes nelinkertaisesti Adelen 21:n viikkosaldoon verrattuna.
Slash saavutti toisen top ten -albuminsa, jos unohdetaan kaikki yhtyelevyt. Slash (2010) ylsi kolmanneksi. MercyMen ensimmäinen albumi Sonylle, The Hurt and the Healer, debytoi seitsemäntenä, neljä pykälää kehnommin kuin toissavuotinen The Generous Mr. Lovewell. Näiden kahden väliin eteni One Directionin Up All Night, joka ei ole vielä kertaakaan pudonnut top tenistä.
Adam Lambertin Trespassing joutui perääntymään kärkijoukoista 12:nneksi jo toisella listaviikollaan. Sen myynti putosi noin 70 prosenttia edellisviikosta.
Love Song- ja King of Anything -hiteistä tutun Sara Bareillesin EP-julkaisu Once Upon Another Time nappasi kahdeksannen sijan. Kaleidoscope Heart (2010) piipahti jopa kärjessä ja Little Voice (2007) seitsemäntenä.
American Idolin ties kuinka monennen tuotantokauden voittaneen Phillip Phillipsin vain digitaalisesti julkaistu esikois-EP nappasi 11. sijan. 17:ntenä debytoiva Haley Reinhart sen sijaan on edelliskauden väkeä.
Garbagen uutuus julkaistiin fyysisenä levynä ja nousi 13:nneksi. Gotyen kaverina tunnettu Kimbra löysi itsensä sijalta 14 esikoisellaan Vows. Top 20:n ulkopuolella debytoi Joe Bonamassan brittikakkonen Driving Towards the Daylight. 23. tila on blues-urakoijan uran paras.
Paul ja Linda McCartneyn uudelleen julkaistu Ram (1971) palasi 24:nneksi. Robin Gibbin poismenon myötä pari Bee Gees -kokoelmaa nousi top sataan: The Ultimate 49:nneksi ja Number Ones 70:nneksi.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
2. (1.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
3. (-) Loreen – Euphoria
4. (-) Lawson – When She Was Mine
5. (3.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
6. (6.) Rihanna – Where Have You Been
7. (5.) Alex Clare – Too Close
8. (4.) Rita Ora featuring Tinie Tempah – R.I.P.
9. (8.) Train – Drive By
10. (2.) The Wanted – Chasing the Sun
Kesän ensimmäisen Britannian sinkkulistan paalun nappasi melko odotetusti dubstep-projekti Rudimentalin kesähitiksi tähtäävä Feel the Love. Sillä laulaa minulle uppo-outo John Newman.
Loreenin euroviisut voittanut Euphoria debytoi kolmantena. Se on korkein euroviisuihin osallistuneen biisin sijoitus sitten Katrina and the Wavesin Love Shine a Lightin (1997) kolmostilan ja korkein ulkomaalaisen (siis ei-brittiläisen) voittajan sijoitus sitten Nicolen A Little Peacen keväällä 1982 saavuttaman ykköstilan.
Vilkkaan kärkipään uutuustrion täydensi Lawson-nimisen uuden popyhtyeen When She Was Mine -debyyttisingle. Bändi on lämmitellyt muun muassa The Wantedin ja Will Youngin kiertueilla.
Gary Barlow’n yhdessä Andrew Lloyd Webberin kanssa kirjoittama Sing on kunnianosoitus kuningatar Elisabeth II:lle. Se debytoi 11:ntenä. Barlow on soolona käynyt kärjessäkin kaksi kertaa, esikoisalbuminsa sinkuilla Forever Love (1996) ja Love Won’t Wait (1997). The Commonwealth Bandiin kuuluu muun muassa prinssi Harry, joka soittaa tamburiinia.
Loreenin lisäksi ruotsalaista osaamista edustavat Swedish House Mafian Sebastian Ingrosso ja Alosso singlellään Calling (Lose My Mind) [19]. Se on kummankin ensimmäinen top 20 -merkintä sooloartistina.
Povasin Kylien Timebombille nousua jopa top teniin, mutta se jämähti 31:nneksi, samalle sijalle, jolla debytoi kahden päivän myynnillä viime sunnuntaina. Mutta parempi sekin kuin pelottavan alas jäänyt Alexandra Burken uusi single Let It Go (33). Edellinen Elephant oli sentään top 5 -hitti. Justin Bieberin uusi biisi Die in Your Arms nappasi 34. tilan.
Kovien nimien Wretch 32:n ja Ed Sheeranin duetto Hush Little Baby on toistaiseksi edennyt vain 35:nneksi, vaikka on ollut myynnissä jo useamman viikon.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
2. (-) Paloma Faith – Fall to Grace
3. (-) Rumer – Boys Don’t Cry
4. (-) Scissor Sisters – Magic Hour
5. (-) Russell Watson – Anthems
6. (1.) Emeli Sandé – Our Version of Events
7. (5.) Bee Gees – Number Ones
8. (-) Sigur Rós – Valtari
9. (12.) Rihanna – Talk That Talk
10. (3.) Adele – 21
Albumilistan kärkeenkin oli hiljaisempien viikkojen jälkeen tungosta, sillä samaan aikaan julkaistiin odotetut albumit Paloma Faithilta, Scissor Sistersiltä ja Rumerilta. Kaikkien näiden ohi rynnisti vielä odotetummin Gary Barlow’n ja The Commonwealth Bandin Sing, jonka nimibiisi debytoi siis sinkkulistan 11:ntenä.
Sing on Barlow’n toinen ykkösalbumi, Open Road (1997) avasi niin ikään paalulta. Sen sijaan Twelve Months Eleven Days (1999) oli järkyttävä floppi viettäen vain yhden viikon sijalla 35.
Paloma Faithin Fall to Grace nappasi kakkostilan. Hänen Do You Want the Truth or Something Beautiful -esikoisensa (2009) ylsi yhdeksänneksi ja on myynyt tuplaplatinaa.
Samoja polkuja kulkee myös soul-laulaja Rumer. Hänellä on tilillään nyt kaksi kolmatta tilaa, sillä Boys Don’t Cry debytoi samalla paikalla kuin Seasons of My Soul (2010).
Scissor Sistersin listasijoitusten trendi on laskeva: kahden ykkösen jälkeen Night Work (2010) nappasi kakkossijan ja Magic Hour nyt neljännen. Newyorkilaisten esikoinen (2004) on Britannian listahistorian neljänkymmenen myydyimmän albumin joukossa.
Russell Watson on Scissor Sistersin tapaan top tenin vakiokävijöitä, mutta edellisestä top ten -albumista ehti kulua viisi vuotta. Cover-lätty Anthemsin viides tila on Watsonin kuudes visiitti kärkikymppiin, mutta ykkössijoja ei vielä löydy. Albumilla vierailee Vera Lynn, brittilistahistorian iäkkäin ykkösenä käynyt artisti.
Vielä kun Sigur Rósinkin uutuus Valtari tupsahti kahdeksanneksi, niin Adelen 21 oli vaarassa pudota top tenistä ensimmäistä kertaa listauransa aikana. Se sinnitteli juuri ja juuri kymmenenneksi. Valtari on islantilaisbändin toinen top ten -albumi, Med sud i eyrum vid spilum endalaust (2009) ylsi viidenneksi.
Where Have You Been- ja Princess of China -singlet auttavat hienosti Rihannan ja Coldplayn tuoreita albumeita. Molempia on ostettu multiplatinatason arvoisesti.
Melody Gardot’n The Absence debytoi 18:ntenä ja tilastoissa Alt-J -nimen saaneen Δ:n (delta) An Awesome Wave 19:ntenä. Gardot’n edellinen albumi My One and Only Thrill (2009) ylsi 12:nneksi ja Δ yllätti nappaamalla Breezeblocks-indiehitillään sinkkulistasijoituksen viime viikolla.
Ultravoxin paluualbumi Brilliant kaappasi 21. tilan. Heillä on tilillään huikea seitsemän albumin top ten -putki vuosilta 1981–1986, mutta ei yhtään ykköstä.
Regina Spektorin brittisuosio vaikuttaa keskinkertaiselta. What We Saw from the Cheap Seats pääsi vain 24:nneksi, mikä on kuitenkin hänen parhaansa. Ja sekin ohitti viime viikon kakkosen Joe Bonamassan Driving Towards the Daylightin, joka romahti 33:nneksi.
Public Image Ltd:n This is PIL debytoi 35:ntenä.
Tunnisteet:
Gary Barlow,
Gotye,
John Mayer,
John Newman,
Kimbra,
listakatsaus,
Rudimental
torstai 31. toukokuuta 2012
Listanimi: Donna Summer
Pari viikkoa sitten keuhkosyöpään
menehtyneestä Donna Summerista voisi kirjoittaa kymmeniätuhansia
merkkejä, joten keskityn tässä puhtaasti hänen hienoon
listauraansa ja sitäkin on vaikea esittää täydellisesti.
Summer aloitti levytysuransa Euroopassa
Giorgio Moroderin avustuksella. Pian Casablanca Records halusi Love
to Love You Babystä (1975) pitkä diskoversion USA:n markkinoille.
Biisistä tuli hitti, Hot 100 -listan kakkonen ja brittilistan
nelonen, ja samanniminen albumi myi toista miljoonaa USA:ssa.
I Remember Yesterday -albumilta
lohkaistu ikoninen I Feel Love (1977) ylsi brittiykköseksi ja USA:n
kuudenneksi. 70-luvun puolella Summer nettosi vielä viisi Britannian
top ten -singleä, mutta yksikään niistä ei ollut Hot 100 -listan
ykkönen Hot Stuff (1979).
USA:ssa Summerille avautui suorastaan
hurja putki: seitsemän peräkkäistä top ten -hittiä, joista neljä
ykköstä, Hot Stuffin lisäksi MacArthur Park, Bad Girls ja No More
Tears (Enough Is Enough).
80-luvulla Summerin vauhti hidastui
hieman, mutta ennen kaikkea jenkkihittejä siunaantui silti: On the
Radio (#5, 1980), The Wanderer (#3, 1980), She Works Hard for the
Money (#3, 1982) ja This Time I Know It's for Real (#7, 1989).
Viimeisin Hot 100 -merkintä on vuodelta 1999, I Will Go with You
(79).
Kaikkiaan Summer saavutti huimat 14 top
ten -jenkkihittiä. Britanniassa hänelle osui kohdalle vain yksi
ykkönen, mainittu I Feel Love, mutta kymmenen top ten -sinkkua,
joista I Feel Love vielä toisenkin kerran Rollon ja Sister Blissin
remiksauksena vuonna 1995. Viimeisin listasingle on sielläkin I Will
Go with You (#44, 1999).
Summerin albumimenestys oli
vaihtelevampaa. Hänen kolme ykköstään tulivat kaikki USA:sta:
Live and More (1978), Bad Girls (1979) sekä On the Radio -kokoelma
(1979). Britanniassa korkein sijoitus merkittiin jo I Remember
Yesterdaylle (#3, 1977). Vuonna 2008 julkaistu Crayons ylsi USA:ssa
vielä hienosti 17:nneksi.
Britanniassa top ten -albumeita tuli
kaikkiaan kolme, joista kaksi ovat kokoelmia. USA:ssakin hänen
studioalbuminsa jäivät harvinaisiksi näyiksi top tenissä. Bad
Girlsin lisäksi kynnyksen ylitti vain She Works Hard for the Money
(#9, 1983).
maanantai 28. toukokuuta 2012
Mistä fyrkat?
Olen yrittänyt blogissa välttää valitusta huonosta albumimyynnistä, koska vaikka viikkomyynnit ovat pudonneet vuosituhannen vaihteen hurjista vuosista 90-luvun alkupuolen tasolle, niin silti maailmassa myydään miljoonia ja miljoonia albumeita joka viikko.
Tämän viikon brittiykköstä Emeli Sandén Our Version of Eventsiä ostettiin 13 430 kpl, mikä on pienin saldo ykköselle sitten Ace of Basen Happy Nationin kesällä 1994 saavuttaman noin 12 000 kappaleen.
Kuulostaa pahalta, mutta itse asiassa top tenin alemmilla sijoilla myynti oli suhteellisen normaalilla tasolla. Koko kärkikymppi mahtui nimittäin alle neljän tuhannen sisään. Yhdeksäntenä debytoinut The Enemyn Streets in the Sky kävi kaupaksi 9 854 kertaa.
Vaikka tässä tilanteessa on oltu aiemminkin, niin pitääkö kehitykselle etsiä syyllisiä? Ala osoittaa sormella laittomia latauksia ja Spotifyta, mutta ehkä ne ovat vain osa totuudesta. Tärkein syy on mielestäni se, että markkinat ovat palanneet 1950- sekä 60-lukujen singlevetoiseen malliin ja tällä kertaa internetillä ja verkkomedialla on ollut todella vahva rooli. Uusi biisi tai video on uutistapaus, albumijulkaisua ei välttämättä huomioida mitenkään.
Levy-yhtiöt tienaavat tietenkin yksikkökohtaisesti vähemmän singlekaupasta, mutta muistan erään amerikkalaisen levy-yhtiömogulin kertoneen, että kaksi miljoonaa myytyä singleä USA:ssa vastaa tuotoiltaan noin kultaa myynyttä albumia. Ja esimerkiksi LMFAO myi viime vuonna yli kymmenen miljoonaa singleä, vaikka Sorry for Party Rocking ei ole vielä ylittänyt edes albumien kultarajaa. Eli ei musabisnes välttämättä ole huonoa bisnestä.
Suomessa tilanne on ongelmallisempi, koska meillä ei ole Britannian kaltaista singlemyyntikulttuuria. Ei tosin ollut USA:ssakaan viime vuosikymmenellä, jolloin monista sikäläisistä hiteistä ei edes julkaistu myyntisinkkua tai jos julkaistiin, niin korkeintaan vinyyli dj-käyttöön.
Tunnisteet:
Ace of Base,
Britannia,
Emeli Sandé,
LMFAO,
musiikkibisnes
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Listakatsaus, vko 22
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (4.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
3. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (3.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
5. (6.) Nicki Minaj – Starships
6. (5.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
7. (7.) One Direction – What Makes You Beautiful
8. (8.) The Wanted – Glad You Came
9. (9.) Justin Bieber – Boyfriend
10. (10.) Train – Drive By
Hot 100 -listan kärkipää pysyi melko jähmeänä. Kuudes viikko toi Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know’n tasoihin sitä ennen hallinneen We Are Youngin kanssa.
Somebody That I Used to Know on ollut ykkösenä seuraavilla Billboardin listoilla: Hot 100, Digital Songs, Radio Songs, On-Demand Songs, Pop Songs, Adult Pop Songs, Rock Songs, Alternative Songs, Triple A, Dance/Club Play Songs ja Dance Airplay. Käyttäisin tässä sanaa dominanssi.
Carly Rae Jepsenin esikoishitti Call Me Maybe kipusi kakkoseksi ja sillä on hyvät mahdollisuudet edetä seuraavaksi ykköseksi jahka Gotye malttaa luopua paikastaan. Nicki Minajin Starships nousi sivuamaan omaa parastaan.
Usherin Scream lähestyy kovaa vauhtia top teniä, Pitbullin Back in Time hieman maltillisemmin. David Guetta sai taas yhden top 40 -hitin lisää (eli kuudennen) Titaniumin noustua 46–30. Biisillähän laulaa Sia.
61 listaviikkoa ei tunnu missään LMFAO:n Party Rock Anthemilla: taas nousua 44–38. Tuoreempaa tavaraa on Alex Claren mainoshitti Too Close (63–48).
Missy Elliott palasi Hot 100 -listalle noin neljän vuoden tauolta vierailemalla J. Colen Nobody’s Perfect -hitillä, joka on uutuus sijalla 90.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Adam Lambert – Trespassing
2. (2.) Adele – 21
3. (1.) Carrie Underwood – Blown Away
4. (-) Tenacious D – Rize of the Fenix
5. (5.) Norah Jones – Little Broken Hearts
6. (4.) Various Artists – NOW 42
7. (-) Beach House – Bloom
8. (-) Soundtrack – Glee: The Graduation Album
9. (3.) Lionel Richie – Tuskegee
10. (7.) One Direction – Up All Night
Adam Lambertin toinen varsinainen studioalbumi Trespassing nappasi USA:n albumilistan paalun Carrie Underwoodin ja 12 pystiä Billboard Music Awards -tapahtumassa kahmineen Adelen nenän edestä. Trespassingia ostettiin 77 000 kpl, mutta sekin riitti peittoamaan kaikki muut. Lambertin For Your Entertainment -esikoinen (2009) debytoi kolmantena ja myi hienosti kultaa. Hänen suurin Hot 100 -hittinsä on Whatya Want from Me (#10, 2010).
Tenacious D:n brittikakkonen Rize of the Fenix debytoi neljäntenä, joka on duon uran korkein sijoitus ja toinen top ten -paikka.
Beach Housen Bloom pinnisti hienosti seitsemänneksi. Teen Dream (2010) jäi aikoinaan hitusen top 40 -rajasta (43). Tuorein Glee-albumi ylsi kahdeksanneksi ja on jo 14. sarjasta kummunnut top ten -julkaisu.
Kymmenen vuotta sitten listojen huipulla keikkunut Santana on yhä top 20 -kunnossa, Shape Shifter debytoi 16:ntena. Ihan nuorisoa ei edusta Willie Nelsonkaan. Heroes (18) paransi pari sijaa Country Musicin (2010) saavutusta. Sitä edellisestä top 20 -albumista olikin ehtinyt kulua liki kolmekymmentä vuotta.
Konkareiden väliin kiilasi Garbage toistaiseksi vain digitaalisesti julkaistulla Not Your Kind of People -albumillaan. Bleed Like Me (2005) ylsi neljänneksi ja kaikki heidän studioalbuminsa ovat käyneet top 20:ssa.
Rest in peace, Donna Summer. Hänen On the Radio -kokoelmansa (#1, 1979) palasi 73:nneksi ja myös pari muuta kokoelmaa saavuttivat top 100 -sijoituksen. Paneudun Summerin listauraan tarkemmin ensi viikolla Listanimi-sarjassa, josta uhkaa tätä kyytiä tulla vainajien saavutusten muistelusarja.
Britannian singlet, Top 10
1. (2.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
2. (-) The Wanted – Chasing the Sun
3. (3.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
4. (1.) Rita Ora featuring Tinie Tempah – R.I.P.
5. (4.) Alex Clare – Too Close
6. (6.) Rihanna – Where Have You Been
7. (-) Paloma Faith – Picking Up the Pieces
8. (8.) Train – Drive By
9. (10.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
10. (5.) Tulisa – Young
Funin ja Janelle Monaén valtava hitti We Are Young saavutti siis myös brittiykkösen statuksen, kun se peittosi vielä alkuviikosta edellä keikkuneen The Wantedin Chasing the Sunin. Kakkostila on poikaryhmälle jo uran kolmas, mutta ykkösiäkin löytyy kaksi.
Seitsemäs tila on ollut viime aikoina uutuuksien suosiossa. Paloma Faithin Picking Up the Piecesin debyytti seitsemäntenä on jo kolmas putkeen ja viides tänä vuonna. Vertailun vuoksi: koko viime vuonna vain yksi sinkku saavutti parhaakseen sijoituksekseen seitsemännen tilan, Vato Gonzalesin ja Foreign Beggarsin Badman Riddim (Jump).
Picking Up the Pieces on Paloma Faithin uran ensimmäinen top ten -single. Tätä ennen aiempi paras oli New Yorkin (2009) 15. sija.
Miljoonan myydyn sinkun rajan rikkonut Somebody That I Used to Know on pomppinut viimeiset neljä viikkoa 10, 9, 10, 9. Top ten -viikkoja on kertynyt jo 17.
Jennifer Lopezin ja Pitbullin Dance Again debytoi 11:ntenä, mikä on melko vaisu suoritus viimevuotisen On the Floorin ykkössijan jälkeen. Biisi ei toistaiseksi ole top ten -hitti USA:n Hot 100 -listallakaan. Pitbullin oma Back in Time debytoi niin ikään melko alhaalla, 23:ntenä.
Skrillex sai ensimmäisen top 30 -sinkkunsa Bangarangin noustua 32–24. Tv-näkyvyydestä nauttinut Gavin DeGraw’n I Don’t Want to Be (2005) tupsahti 27:nneksi, korkeammalle kuin koskaan ennen.
Kylie Minoguen Timebomb ehti kahdessa päivässä 31:nneksi ja on ensi viikolla melko varmaa top ten -kamaa. Martin Solveig muistetaan ehkä parhaiten Hello-hitistään (#13, 2011) – The Night Out (36) on ranskalaistuottajan neljäs top 40 -noteeraus.
Britannian albumit Top 10
1. (3.) Emeli Sandé – Our Version of Events
2. (-) Joe Bonamassa – Driving Towards the Daylight
3. (4.) Adele – 21
4. (-) John Mayer – Born and Raised
5. (34.) Bee Gees – Number Ones
6. (1.) Keane – Strangeland
7. (-) Fun – Some Nights
8. (-) Tom Jones – Spirit in the Room
9. (-) The Enemy – Streets in the Sky
10. (6.) Ben Howard – Every Kingdom
Talvella albumilistan kärjessä debytoinut Emeli Sandén Our Version of Events palasi ykköseksi toista kertaa. Levyä on ostettu jo lähes puoli miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä vuoden toiseksi myydyimmän.
Blues-suosikki Joe Bonamassalta on ilmestynyt tällä vuosikymmenellä eli parissa vuodessa jo kuusi albumia, joista soololevyjä neljä, mutta top ten -paikka tuli vasta nyt Driving Towards the Daylightilla. Aiempi paras oli Dust Bowlin (2010) 12. tila. Black Country Communion on käynyt 13:ntena.
Vielä mahtavammin uransa parasta petrasi John Mayer, joka ei ole jostain syystä päässyt aiemmin kuin kerran top 40:ään Battle Studiesin (2009) päädyttyä 35:nneksi. Ylipäätään hänellä on vain seitsemän listaviikkoa, joten Born and Raisedin neljäs tila on aivan loistava. Levy on USA:n ensi viikon ykkönen.
Robin Gibb menehtyi viime viikolla pitkäaikaisen sairauden musertamana. Bee Geesin aiemmin seitsemänneksi yltänyt Number Ones -kokoelma (2007) loikkasi viidenneksi ja The Ultimate -kooste (#19, 2009) palasi 35:nneksi. Bee Gees on saavuttanut 13 top ten -albumia, mutta ykkösiä löytyy toistaiseksi vain yksi: Spirits Having Flown (1979). Saturday Night Fever (1978) jumitti kärjessä peräti 18 viikkoa, mutta on eri esittäjille merkitty soundtrack.
Sinkkuykköseksi kivunnut Fun debytoi seitsemäntenä ensimmäisellä lista-albumillaan Some Nights. Tom Jonesin ura on eri vaiheessa: Spirit in the Room on veteraanin 17. top ten -albumi, joista yksi on tullut Jools Hollandin kanssa. Praise and Blame (2010) ylsi kahdeksanneksi.
Kärkipään uutuusjoukon täydensi The Enemyn Streets in the Sky, joka jatkoi bändin toistaiseksi katkeamatonta top ten -putkea. Trendi on kuitenkin laskeva: 1, 2 ja 9.
Blue Nilesta tuttu Paul Buchanan sooloili 14:nneksi. Hänen bändinsä kävi kymmenentenä High-albumillaan (2004). The Temper Trapin ainoa hittisingle Sweet Disposition siivitti Conditions-albumin 25. sijasta huolimatta erinomaisiin myyntilukuihin. Nimettömän kakkosalbumin listaura jäänee lyhyemmäksi, vaikka nyt tuli 17. sija.
No Church in the Wild -sinkku on saanut hyvän vastaanoton ja nosti osaltaan Jay-Z:n ja Kanye Westin Watch the Thronea (2011) 38–16. Parhaimmillaan kolmantena käynyt levy rikkonee vielä platinarajan.
The Cultin paluualbumin The Choice of Weaponin 20. tila on bändin paras sitten ykkösenä piipahtaneen Pure Cultin (1993). Slash kitaroi Apocalyptic Loven 27:nneksi ja yllättäen albumeita kaupaksi saavan Eric Prydzin Pryda pinnisti 40:nneksi.
Saint Etiennen Words and Music by Saint Etienne asettui 26:nneksi. Kulttisuosiota nauttiva popryhmä on käynyt top tenissä vain kahdesti, peräkkäisillä albumeilla So Tough (#7, 1993) ja Tiger Bay (#8, 1994). Uutuuden suoritus on kuitenkin vallan mainio, jos vertaa Tales from the Turnpike Housen (2005) 72. sijaan.
Ja kun on paljon uutuuksia, on paljon romahtajia: Tenacious D:n Rize of the Fenix sukelsi 2–23 ja viime viikon viides Ren Harvieun Through the Night sekä kymppi Garbagen Not Your Kind of People suoraan ulos top 40:stä.
Tunnisteet:
Adam Lambert,
Emeli Sandé,
Fun,
Gotye,
Janelle Monáe,
Kimbra,
listakatsaus
perjantai 25. toukokuuta 2012
Listaklassikko: Liberty X – Just a Little (2002)
Popstars ei jaksanut formaattina kovin kauaa, mutta siitä nousi brittilistojen näkökulmasta muutamia merkittäviä tekijöitä, Will Young ja Girls Aloud etunenässä. Liberty X (ensin vain Liberty) koottiin finaalista tipahtaneesta viidestä laulajasta. Jo Thinking It Over (2001) ylsi brittilistan vitoseksi, mutta tasan kymmenen vuotta sitten rävähti: fantastinen Just a Little nappasi viikoksi paalun ja vietti seitsemän top tenissä, tuohon aikaan hyvä saavutus.
Just a Little jäi ryhmän ainoaksi ykköseksi, mutta he jatkoivat vuoteen 2007 asti. Top ten -sinkkuja kertyi yhteensä kunnioitettavat kuusi. Jäsenistä kukaan ei ole jatkanut popmaailman huipulla, mutta Michelle Heaton on kotimaassaan suhteellisen tunnettu julkkis.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Surua, pettymyksiä ja pyöreitä
En ollut ainoa, joka hieraisi silmiään nähdessään Gossipin uuden A Joyful Noise -albumin brittilistasijoituksen: 47. Myönnettäköön, Beth Ditton bändi ei ole enää laajan yleisön silmissä kovin kiinnostava eivätkä he ole koskaan saaneet kovin isoja hittejä, mutta Standing in the Way of Control oli sentään top ten -single (#7, 2007) ja samanniminen albumi myi kultaa yltäen parhaimmillaan 22:nneksi. Music for Menin (#18, 2009) Heavy Crosskin oli top 40 -menestys.Ihan yhtä huonosti ei mene Madonnalla – MDNA ylsi sentään albumilistan ykköseksi ja on yhä top 40:ssä – mutta Girl Gone Wildin 73. tila singlelistalla kurtistaa varmaan hänenkin kulmiaan. Vielä muutama vuosi sitten mikä tahansa Madonna-sinkku ainakin kävi top tenissä.
Torstaina menehtyneen Donna Summerin uran ainoa ykkönen I Feel Love palasi sinkkulistan 45:nneksi. Se oli jo entuudestaan siitä harvinainen biisi, että on noussut top 75:een kolmena eri saman artistin esittämänä versiona: ykköseksi vuonna 1977, Patrick Cowleyn remiksauksena 21:nneksi vuonna 1982 ja uudelleen levytettynä kahdeksanneksi vuonna 1995.
I Feel Lovea on OCC:n mukaan myyty yhteensä yli miljoona kappaletta. Myös Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know rikkoi tuon maagisen rajan. Ennustan biisistä tulevan Britannian ostetuimman sitten Will Youngin Anything Is Possible / Evergreen -singlen (2002).
Abban Gold (#1, 1992) ei ole tyytynyt ihan niin vähään: sitä on ostettu jo viisi miljoonaa kappaletta ja se on Britannian kolmanneksi myydyin albumi.
Glee Cast saavutti sadan top 75 -biisin rajapyykin It's All Coming Back to Me Now'n napattua 69. tilan. TV-sarjan kaarti on brittilistahistorian eniten top 75 -merkintöjä netonnut yhtye.
Tunnisteet:
brittilistat,
Donna Summer,
Glee Cast,
Gossip,
Gotye,
Kimbra,
listatrivia,
Madonna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
