Ison-Britannian listoja seuraavat ovat varmaan huomanneet, miten vähän sikäläisen sinkkulistan kärkipäässä on nähty kotimaisia eli brittiläisiä artisteja. Tänä keväänä ainoastaan Dua Lipa, Sam Fender Noah Kahanin vieraana ja tällä viikolla Artemas (kuva sinkun kannesta) ovat uusilla biiseillään yltäneet kärkiviisikkoon. Nyt ollaan sentään jo huhtikuun puolivälissä.
Tuorein uusi brittiläinen singlelistan ykkönen on peräti viime marraskuulta, jolloin The Beatlesin Now and Then kävi huipulla. Sitä edellinen oli Kenya Gracen Strangers. Grace syntyi Etelä-Afrikassa, mutta kasvoi Southamptonissa.
Oletan kuivan kauden syyksi sen, että brittiläinen viraalihittikulttuuri on saman kielen vuoksi hyvin vahvasti sidoksissa amerikkalaiseen. Toisin kuin esimerkiksi meillä Suomessa, missä paikalliset hitit ja nimenomaan suomeksi esitetyt kappaleet ovat merkittävässä etulyöntiasemassa.
Viime vuosikaan ei ollut briteille kovin hyvä, ja niinpä tämän vuoden Brit Awards -gaala oli Rayea lukuun ottamatta kammottavan hittiköyhä. Ei ole ihme, etteivät edes paikalliset jaksa sellaista katsella: gaalan katsojaluvut romahtivat melkein neljänneksen edellisvuodesta. Daily Mailin mukaan syynä oli se, että mukaan ei saatu ”isoa yhdysvaltalaista tähteä”, mutta eikö olisi parempi, jos olisi isoja omia staroja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti