sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Hittien Metusalem

Olen jo vuosia miettinyt, että koska Britannian virallinen singlelista käsittää sata nimikettä, niin alkaisin myös täällä viitata top sataan top 75:n asemesta, joka on melko keinotekoinen. Sijoilla 76–100 pyörii niin paljon vanhoja kappaleita, että niiden käsitteleminen ei sinänsä tuo paljon lisäarvoa, mutta toisaalta niitäkin kulutetaan noin 5 000 kpl viikossa.

Juuri uuden The Man -singlen julkaisseen The Killersin Mr. Brightsidesta (#10, 2004) tuli viime viikolla historian pitkäikäisin top 100 -single, kun se merkkautti 167. viikkonsa. Tätä ennen titteliä piti Snow Patrolin Chasing Cars (#6, 2006). Yksikään kappale ei ole pysynyt top 100:ssa sataa viikkoa kerrallaan, mutta sata viikkoa yhteensä on kerännyt toistaiseksi 12 kappaletta, joista suurin osa on ilmestynyt 2000-luvulla.

Listan outolintu on ilman muuta Oasiksen Whatever (#3, 1994), joka vietti 32 viikkoa putkeen top sadassa vuonna 1996, huolimatta siitä, että silloin ei tunnettu latauksia ja itse biisi oli kaksi vuotta vanha. Viimeksi Whatever on nähty mukana kesällä 2010.

Alman Chasing Highs tosiaan debytoi perjantaina Britannian singlelistan sijalla 45. Tapaus huomioitiin Suomessa laajalti, muun muassa Hesari ja Iltalehti kirjoittivat siitä, kompastellen, mutta kuitenkin. Alma vierailee oman hittinsä ohella Martin Solveigin tuoreella singlellä All Stars, jonka ei voi odottaa ihan heti yltävän listalle, sillä Solveigin edellinen hitti Places (#27, 2017) on yhä top 40:ssä.

En huomannut listakatsauksessa mainita, että Taylor Swiftin 1989 (#1, 2014) palasi Britannian albumilistan sijalle 31 sen ansiosta, että levy ilmestyi viimein Spotifyhin. Se oli jo ilman tätäkin kulutusta sertifioitu triplaplatinalevyksi.

Ei kommentteja: