tiistai 10. maaliskuuta 2015

Suhteellisen korkeaa epämyyntiä

Mark Ronsonin Uptown Special -albumi on keikkunut Yhdysvaltojen albumilistan top 20:ssa jo parisen kuukautta. Sen korkein sijoitus on viides. Levyn menestys on täysin uuden laskentasysteemin ansiota, sillä sitä ostetaan perinteisessä mielessä kokonaisena levynä vain noin 5000 kpl viikossa, joka riittäisi top sataan, mutta ei paljon ylemmäs. Suurin osa levyn myynnistä tulee siis uuden systeemin ansiosta yksittäisten biisilatauksien ja striimausten kautta.

Toinen vahvasti uudesta laskennasta hyötyvä artisti on Nicki Minaj, jonka The Pinkprint (#1, 2014) vietti kaksi kuukautta top tenissä pitkälti samasta syystä. Nyt senkin perinteinen myynti on laskenut jo alle 15 000 kappaleen, mutta Billboardin albumilistalle se kerää viikottain yli 30 000 kappaleen lukemat.

Ronson on kärkipään levyistä suhteellisesti tarkastellen omassa kastissaan, sillä yli 80 prosenttia Uptown Specialin myynnistä tulee yksittäisistä latauksista ja striimauksista. Minajin kanssa kakkossijasta siinä rankingissa tappelevat Maroon 5:n V (#1, 2014) ja Draken If You're Reading This It's Too Late (#1, 2015). Toki paljon alempaa löytyy lähes sataprosenttisesti uusin avuin listalla keikkuvia albumeita, kuten Robin Schulzin Prayer, joka ei kuitenkaan ole vielä päässyt top 40:ään.

4 kommenttia:

Sami kirjoitti...

Brittilistan laskentasysteemi kohtelee Ronsonia täysin päinvastoin. Spotifyn albumien striimauslistalla, joka ottaa mukaan myös Uptown Funkin striimaukset, levy oli viime viikon listalla top 10:ssä. Kun taas virallisella striimauslistalla, joka deletoi lähes kaikki Uptown Funkin striimaukset, levy ei päässyt edes top sataan. Myyntilistalla Uptown Special oli kuitenkin sijalla 28 oltuaan muutama viikko sitten jopa ykkönen.
Kuten kirjoitin muutama viikko sitten, myös hittibiisit ovat osa albumia ja niiden täysi deletoiminen johtaa aivan väärään lopputulokseen. Löytyy monta esimerkkiä ihan viime vuosiltakin kuinka yksi hitti auttaa albumimyyntiä. Ihmiset ihastuvat biisiin ja haluavat tutustua artistin muuhun tuotantoon ostamalla koko albumin. Joten miksi hittibiisit pitäisi täysin ohittaa striimauslaskennassa kun ne ovat olennaisessa roolissa albumimyynnissä ? Toki USAn listalla Uptown Funkin merkitys Mark Ronsonin levyn menestykseen on liian suuri, mutta toisaalta kyseessä on aivan poikkeuksellisen iso hitti (10 viikkoa Hot 100 listan ykkösenä)
Sami

Markus kirjoitti...

Ihmettelin tuossa itsekseni, miksi Uptown Special menestyy niin huonosti Britanniassa. Alan kallistua kannallesi tässä asiassa.

Niko Peltonen kirjoitti...

Mä olen kyllä edelleen eri mieltä. Uptown Funk -biisin suosio näkyy singlelistoilla. On outo ajatus, että pelkästään yhden biisin kuuntelut ja lataukset näkyisivät albumilistalla, kun kyse tässä ääriesimerkissä ei millään lailla ole albumin suosiosta tai kiinnostavuudesta.

Ei suinkaan ole aina ja kaikkialla ollut niin, että hittibiisi heijastuu myös albumilistoille. Katsokaa 60- ja 70-lukujen listoja. Jossain vaiheessa fyysisen singlen alennustila esimerkiksi Suomessa vaikutti vahvasti siihen, että hittibiisi aiheutti albumimenestystä epätodennäköisissäkin tapauksissa, mutta se oli sitä aikaa se. Kuten on kyllästymiseen asti todettu, striimauskeskeinen aika on tehnyt yksittäisestä hittibiisistä taas listakulttuurin ykkösjutun.

Toi Uptown Funk -juttu ärsyttää mua tosissaan, koska on ihan ilmiselvää, että ylivoimainen valtaosa top 200 -albumilistalle Jenkeissä noteerautuvista "yksiköistä" ei liity millään tavalla Uptown Special -kokonaisuuden suosioon.

Markus kirjoitti...

Joo tämä on kyllä iso issue ja kiinnostavaa nähdä, kumpaan suuntaan iso kehitys vie listoja. USA:ssahan on yleisessä retoriikassa jo käytössä se, että BB200 on "consumption chart" eli se mittaa albumien "kulutusta".