Yhdysvaltalaista Suzanne Vegaa pidetään vahvasti kahden hitin ihmeenä, mutta hänellä on esimerkiksi Britanniassa viisi top 40 -singleä. Kotimaassaan niitä hittejä on kuitenkin vain kolme, joista kaksi ylsi top teniin, joten siinä mielessä leima on ehkä ansaittu.
Vegan nimetön esikoisalbumi oli heti menestys Britanniassa yltäen peräti 11:nneksi Marlene on the Wall -singlen (#21, 1986) ansiosta. Yhdysvalloissakin se pääsi top sataan ja myi hyvin.
Maailmanlaajuinen suosio koitti Solitude Standing -kakkosalbumin (1987) ja sen Luka-hitin myötä. Kappale ylsi Hot 100 -listan kolmanneksi. Myös alkuperäinen ilman säestystä esitetty Tom's Diner löytyy Solitude Standingiltä, mutta siitä tuli iso hitti vasta DNA-projektin remiksauksena vuonna 1990, jolloin biisi pääsi Hot 100 -listan vitoseksi ja brittilistalla peräti kakkoseksi.
Mainittujen kahden hitin lisäksi Vega tupsahti Hot 100 -listalle Solitude Standing -albumin nimikappaleella (#94, 1987). Itse levy ylsi brittilistan kakkoseksi ja Days of Open Hand -seuraajakin (1990) seitsemänneksi. Ne ovat Vegan ainoat top ten -merkinnät tarkasteltavilta albumilistoilta. Yhdysvalloissa hänen parhaansa on Solitude Standingin 11. tila eikä muita top 40 -merkintöjä edes ole.
Vega on siis ollut aina suositumpi Britanniassa kuin kotimaassaan. Neljäs albumi 99.9 Fahrenheit (1992) pääsi sijalle 20, mutta sitten tuli pitkä tauko top 40 -sijoituksiin, kunnes Retrospective-kokoelma (2003) nappasi 27. sijan. Nyt Tales from the Realm of the Queen of Pentacles pinnisti 37:nneksi. Hänellä on siis kaikkiaan kuusi top 40 -merkintää. Viimeisin Britannian singlelistalle yltänyt kappale on Nine Objects of Desire -albumin (#43, 1996) No Cheap Trill (#40, 1997).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti