Alamaailman nousu

Lontoon olympialaiset ovat täydessä käynnissä ja alkavat viimein näkyä brittilistallakin. Avajasia varten sävelletty ja niissä kuultu Underworldin Caliban’s Dream saattaa yltää sunnuntaina jopa sinkkulistan top teniin. Se olisi heidän ensimmäinen top ten -singlensä sitten Born Slippyn uuden version (#2, 1996) ja vasta toinen ylipäätään.

Arctic Monkeysin versio The Beatlesin Come Togetheristä soi urheilijoiden avajaismarssin jälkeen ja lienee myös top 20 -kamaa. Hekään eivät olisi käyneet noin korkealla viiteen vuoteen (Teddy Picker, #20).

Sen sijaan kisojen virallisia kannustus- tai tunnuslauluja tuskin nähdään kovin korkealla sunnuntainakaan. Jännä juttu.

Mainitsin katsauksessa, että Now 82 -levyä olisi myyty viisi kertaa niin paljon kuin Plan B:n Ill Manorsia. Todelliset lukemat ovat vielä rajummat: 267 000 kpl vastaan 37 000 kpl. Suorastaan mystistä, että eri esittäjien kokoelmainstituutio myy yhä järkyttäviä määriä, kun samaan aikaan artistien albumikauppa on pahoin hyytynyt. Music Weekin laskelmien mukaan listan sijalle 75 päätynyt Nicki Minajin Pink Friday (se vanhempi levy siis) myi 1 497 kappaletta, mikä on 2000-luvun heikoin noteeraus tuolla paikalla.

Eikö latausajan trendin pitäisi kulkea juuri päinvastaiseen suuntaan? Eri tahoilta on jo vuosien ajan kysytty, onko eri esittäjien kokoelmien julkaisemisessa enää mitään tolkkua. Ilmeisesti on. Now 82 sisältää käytännössä kaikki viime aikojen megahitit We Are Youngista Starshipsiin. Siis biisejä, joita on ostettu parhaimmillaan toista miljoonaa jo ennen kokoelmaa. Käsittämätöntä.

Listakatsaus, vko 31

Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (3.) Katy Perry – Wide Awake
4. (5.) Ellie Goulding – Lights
5. (4.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
6. (7.) Flo Rida – Whistle
7. (6.) Rihanna – Where Have You Been
8. (8.) David Guetta featuring Sia – Titanium
9. (10.) Usher – Scream
10. (9.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)

Kisa tiukkenee Hot 100 -listalla, mutta Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe nappasi vielä ainakin seitsemännen ykkösviikkonsa. Listalla on nähty putkeen nyt kolme pitkäikäistä ykköshittiä: We Are Young (kuusi viikkoa), Somebody That I Used to Know (kahdeksan) ja Call Me Maybe (toistaiseksi seitsemän).
Viikon myydyin biisi oli kuitenkin Flo Ridan Whistle, jota ostettiin 211 000 kpl. Se noteerasikin oman parhaansa Hot 100 -listalla. Samoin Ellie Gouldingin Lights ja Usherin Scream ovat tällä viikolla korkeammalla kuin aiemmin.
Jason Aldeanin uusi biisi Take a Little Ride debytoi vahvan myynnin ansiosta 12:ntenä. Aldeanin menestysalbumilta My Kinda Party (2010) irtosi top ten -hittikin, Dirt Road Anthem (#7, 2011).
Lisää omia parhaita top 20:ssa: Kanye Westin ja armeijansa Mercy (15–13), Funin Some Nights (17–14) ja Calvin Harrisin Let’s Go (22–20).
No Doubt palasi listalle yli kahdeksan vuoden tauolta, kun Settle Down avasi sijalle 34. Bändillä ei ole lainkaan ykkösiä, sillä radioasemat vallanneesta Don’t Speak -gigahitistä ei koskaan ilmestynyt myyntisingleä. Tragic Kingdom -emoalbumi (1995) möi sitten sitäkin enemmän. Top ten -hittejä No Doubtilla on kuitenkin neljä, kaikki 2000-luvulta, ja Gwen Stefani sai sooloykkösen Hollaback Girlistä (2005). Harva ehkä arvaa parhaiten sijoittunutta No Doubt -hittiä oikein – se ei ole Hey Baby tai It’s My Life vaan Underneath It All (#3, 2002).
Ja jotta viikon No Doubt -annos olisi riittävä, niin mainitaan vielä, että Gwen Stefani laulaa Mobyn ainoalla top 40 -hitillä South Side (#14, 2000).
Alex Claren Too Close nousi ensimmäistä kertaa top 40:iin (45–35). Saman tempun teki kantrisöpöliini Hunter Hayesin Wanted (46–38). Molemmat ovat esittäjiensä parhaita noteerauksia.
The Killersin Runaways aloitti sijalta 78. Dave Matthews Bandin paluusingle on myös nimeltään Mercy ja se debytoi 95:ntenä.

USA:n albumit, Top 10

1. (-) Nas – Life Is Good
2. (1.) Zac Brown Band – Uncaged
3. (-) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 22
4. (2.) Frank Ocean – Channel Orange
5. (3.) Justin Bieber – Believe
6. (re) Phil Collins – …Hits
7. (7.) One Direction – Up All Night
8. (-) Soundtrack – The Dark Knight Rises
9. (8.) Adele – 21
10. (5.) Maroon 5 – Overexposed

Nasir Jonesin kymmenes studioalbumi Life Is Good eteni odotetusti hänen kuudenneksi ykkösekseen. Mahtava saldo alkoi karttua It Was Writtenillä (1996), klassikkoalbumi Illmatic (1994) pääsi 12:nneksi.
Kidz Bop -sarjan kakkosputki katkesi 22. osan jäätyä kolmanneksi, mutta sekin on jatkumon 15. top ten -sijoitus. Ykkösenä sarjan tuotteet eivät ole vielä käyneet.
Amazon tarjosi taas digitavaraa vajaalla dollarilla – tätä menoa Billboard muuttanee listasääntöjään syksyllä. Ei silti, ihan hauskaa nähdä Phil Collinsin multiplatinaa kerännyt Hits-kokoelma (1998) top tenissä. Sen korkein sijoitus ennen tätä oli 18:s. Collinsilla on nyt viisi top ten -merkintää, kuusi, jos laskemme Tarzan-soundtrackin (#5, 1999).
Amazon-siipeilijä on myös 11:nneksi loikannut Bruno Marsin tuplaplatinasfäärejä tavoitteleva Doo-Wops and Hooligans (#3, 2010).
Hans Zimmer ylsi ensi kertaa top teniin The Dark Knight Rises -soundtrackin myötä. Batman-elokuvien menestynein listatuote on tietenkin Princen kynästä (#1, 1989).
Rockbändi Pierce the Veil pääsi ensimmäistä kertaa top sataan Collide with the Skyn debytoitua 12:ntenä. Sen sijaan Hellyeah joutui taipumaan top ten -tasolta 20:nneksi uutuudellaan.
King Without a Crown -hitistä tuttu Matisyahu kiinnostaa vielä 19. sijan veroisesti. Mainitun menestyssinkun sisältävä Youth ylsi peräti neljänneksi keväällä 2006.

Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (5.) Stooshe – Black Heart
4. (-) Conor Maynard – Vegas Girl
5. (6.) Flo Rida – Whistle
6. (-) Karmin – Brokenhearted
7. (7.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
8. (3.) Chris Brown – Don’t Wake Me Up
9. (4.) Will.i.am featuring Eva Simons – This Is Love
10. (12.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young

En olisi ikimaailmassa kuvitellut Florence and the Machinen Spectrumille kolmea ykkösviikkoa, mutta näin kävi. Se ei ole avannut myynnissä mitenkään superhyvin, mutta ajoitus on ollut loistava.
Conor Maynardin toinen single Vegas Girl jatkoi siitä, mihin Can’t Say No (#2, 2012) jäi eli aloitti top viidestä. Sen edelle kolmanneksi kipusi Stooshen Black Heart, jonka paras sijoitus tätä ennen oli neljäs.
Karminin pophitti Brokenhearted aloitti Britanniassa jopa paremmin kotimaassaan USA:ssa eli sijalta kuusi. Hot 100 -listalla se ylsi 16:nneksi. Tosin, kun vertaan britti- ja jenkkilistoja, vertaan myyntilistaa (UK) hittilistaan (US), mikä ei aina ole kovin järkevää. Brokenhearted menestyi USA:ssa paremmin radiosoitossa kuin myynnissä.
Far East Movementin ja Cover Driven Turn Up the Love nousi 28–16.
Ranskalainen tanssi-dj Cedric Gervais on jo muutaman vuoden mittaisesta suosiostaan huolimatta ensikertalainen brittilistalla. Videollaan huomiota herättänyt Molly debytoi 26:ntenä. Myös Finale-kappaleella 35:nneksi tupsahtanut Madeon on Ranskasta. Icarus ylsi 22:nneksi aiemmin tänä vuonna.
Public Enemyn Harder Than You Think (2007) debytoi viime viikolla sijalla 71 ja loikkasi nyt 27:nneksi. Se on heidän kymmenes top 40 -sinkkunsa, mutta top ten -merkintöjä ei löydy. Kappaletta käytetään paralympialaisten tv-mainoksessa.
Clement Marfo and the Frontlinen Champion on viikon viimeinen uutuus sijalla 38, debytantteja hekin.

Britannian albumit Top 10

1. (-) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)
2. (-) The Gaslight Anthem – Handwritten
3. (2.) Maroon 5 – Overexposed
4. (-) Jennifer Lopez – Dance Again: The Hits
5. (6.) Rihanna – Talk That Talk
6. (-) Joss Stone – The Soul Sessions Vol. 2
7. (5.) Ed Sheeran – +
8. (10.) Emeli Sandé – Our Version of Events
9. (7.) Adele – 21
10. (1.) Elton John vs. Pnau – Good Morning to the Night

Pari vuotta sitten jättisukseen kylkeen kiinni tarranut Plan B saavutti toisen ykkösensä Ill Manorsin debytoitua selkeästi albumilistan ykkösenä. The Defamation of Strickland Banks (#1, 2010) on myynyt liki puolitoista miljoonaa. Ill Manors on ääniraita Plan B:n ohjaamaan samannimiseen elokuvaan.
Ill Manorsia ostettiin ennakkotietojen mukaan alle 50 000 kpl. Samaan aikaan NOW 82 -kokoelmaa myytiin yli viisinkertainen määrä. Eri esittäjien kokoelma-albumit eivät kuitenkaan päädy viralliselle albumilistalle.
The Gaslight Anthemin Handwritten debytoi hienosti kakkosena ja on heidän ensimmäinen top ten -kiekkonsa. American Slang (2010) piipahti 18:ntena.
Levy-yhtiötä (taas) vaihtanut Jennifer Lopez pääsi paketoinnin kohteeksi. Dance Again: The Hits aloitti sijalta neljä. Lopezilla on hurjasti hittejä ja nyt viisi top ten -albumiakin. J. Lo (2001) ylsi kakkoseksi.
Joss Stonen edellinen LP1-albumi (2011) ylsi hädin tuskin top 40:ään, mutta The Soul Sessions 2:lla on sijoitusten valossa eri meno. Se debytoi kuudentena ja on Stonen kolmas top ten -lätty. Mind, Body and Soul (2004) kävi kärjessäkin. The Soul Sessions (2003) ylsi neljänneksi ja myi triplaplatinaa. Molemmat ovat siis cover-albumeita.
Slipknotin Antennas to Hell -kokoelma debytoi 22:ntenä. Heillä on ykkönenkin, Iowa (2001). Vangeliksen The Collection ilmaantui 37:nneksi. The Dark Knight Rises -soundtrack loikkasi 36–19.

Olympiahuumaa

Lontoo on hyvä olympiaisäntä siinä mielessä, että missään muussa kaupungissa tuskin sekoitetaan yhtä tehokkaasti urheilua ja länsimaista populaarikulttuuria. Tämän illan avajaisistakin on kohuttu lähinnä tyyliin ”ketkä megatähdet siellä esiintyvät?”. Paul McCartney kuulemma ainakin. Päättäjäisiin varmasti raahautuvat kaikki tolpillaan pysyvät brittipopin ja -rockin has beenit sekä muutama relevanttikin nimi.
Popmusiikki ja olympialaiset ovat olleet kimpassa jo pitkään. Mainitsin taannoin, että isoin olympialaisiin liittyvä listahitti on Whitney Houstonin One Moment in Time (1988), joka ei ollut se virallinen kisatunnari, mutta mukana kisojen kokoelma-albumilla ja televisiokanavat kuten NBC käyttivät sitä lähetyksissään laajalti. One Moment in Time ylsi brittiykköseksi ja Hot 100 -listan viidenneksi.

Soulin kisojen virallinen biisi, Koreanan Hand in Hand, oli Giorgio Moroderin käsialaa ja se ylsi listoille muun muassa Ruotsissa. Moroderin kynästä lähti jo Los Angelesin kisojen (1984) tunnari Reach Out, Hot 100 -listan sija 81.

Barcelonasta 1992 muistetaan Freddie Mercuryn ja Montserrat Caballén Barcelona, alun perin vuonna 1987 levytetty biisi. Se nousi tuoreeltaan brittilistan kahdeksanneksi ja vuonna 1992 kakkoseksi, osin varmasti Mercuryn menehtymisen takia, mutta kuitenkin. Barcelonan upeiden olympialaisten virallinen kisabiisi oli José Carrerasin ja Sarah Brightmanin Amigos Para Siempre (Friends for Life), brittihitti sekin (#11, 1992).

Atlantan kisojen tunnarin luikautti Celine Dion. The Power of the Dream ei ollut mikään supersuksee, meillä sitä ei edes juuri tunneta. Se julkaistiin myyntisinglenä ainoastaan Japanissa. Atlantastakin muistetaan paremmin toinen biisi. Gloria Estefanin Reach nousi hitiksi ympäri maailmaa ja pääsi Hot 100 -listallakin 42:nneksi.

Sydneyn virallinen tunnussävelmä oli Tina Arenan The Flame, mutta parhaiten seremonioista jäi mieleen tuolloin 13-vuotias Nikki Webster, joka lauloi sekä avajaisissa että päättäjäisissä.

2004 kisattiin Ateenassa ja avajaisissa huomion varasti Björkin kisoja varten kirjoittama Oceania, josta tuli tähden Medúlla-albumin ensimmäinen promosingle, mutta sitä ei julkaistu myyntiin. Kelisin tähdittämä uusi versio survottiin Who Is It -sinkun b-puoleksi. Who Is It kävi brittilistan 26:ntenä.

Pekingissä neljä vuotta myöhemmin mentiin tietenkin osin kiinalaisvoimin, mutta mukaan saatiin taas Sarah Brightman. Brightmanin ja Liu Huanin You and Metä tuskin kukaan muisti enää esityksen jälkeen.

Kovin hyvin ei ole mennyt Musen Survivalillakaan, joka on siis Lontoon kisojen tunnussävelmä. Ottaen huomioon, että se on erään 2000-luvun menestyneimmän brittibändin uusi single, niin taannoin saavutettu brittilistan 25. tila on suorastaan karmivan kehno. Mutta ehkä se petraa vielä kisojen myötä. Coca-Colan masinoima Mark Ronsonin ja Katy B:n Anywhere in the World on käynyt kaupaksi vielä nihkeämmin.

Listanimi: Nas

Illmatic-albumillaan (#12, 1994) hiphop-tähdeksi sinkoutunut Nasir Jones ei ole koskaan ollut mikään hittikone, mutta hänen suosionsa on perin kestävää tekoa. Yhdeksästä jo aiemmin ilmestyneestä studioalbumista kahdeksan on sertifioitu vähintään platinalevyiksi ja se yhdeksäskin, nimetön albumi (2008) kultalevyksi. Tämä siis USA:ssa.

USA:n albumilistan top teniin Nas on päässyt kymmenesti, jos The Firm -kollektiivin albumi (#1, 1997) sekä Damian Marleyn kanssa tehty Distant Relatives (#5, 2010) otetaan mukaan. Ykkösiä on viisi: It Was Written (1996), The Firm, I Am… (1999), Hip Hop Is Dead (2006) sekä Untitled (2008) ja kuudes tullee keskiviikkona Life Is Goodin debytoidessa kärjessä.

Hot 100 -lista on ollut hankalampi tapaus, sillä top ten -kynnys on ylittynyt vain remiksausten vierailijana: Missy Elliottin Hot Boyz (#5, 1999) sekä Jennifer Lopezin I’m Gonna Be Alright (#10, 2002). Top 40 -hittejä on kuitenkin kaikkiaan kymmenen ja muun muassa I Can (2003) kävi 12:ntena.

Sunnuntaina tuli mainituksi, että brittilistalta löytyy vain yksi top 20 -sooloalbumi, kasiksi päässyt tuore Life Is Good, mutta sen lisäksi toki viisi top 40 -merkintää. Sunnuntaina jäi huomioimatta, että The Firm -lätty ylsi yhdeksänneksi.

Britannian singlelistalla Nasin uran korkein sijoitus on kolmas, se tuli mainitulla I’m Gonna Be Alrightilla. Se on myös hänen ainoa top ten -merkintänsä, mutta top 20 -singlejä on peräti kymmenen. Muun muassa Street Dreams (1996) ylsi 12:nneksi.

Listojen ulkopuolisista saavutuksista mainittakoon sittemmin kariutunut avioliitto Kelisin kanssa. He tekivät yhteistyötä myös studiossa: In Public (2003) kävi brittilistan 17:ntenä.

Listakatsaus, vko 30

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (4.) Katy Perry – Wide Awake
4. (3.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
5. (5.) Ellie Goulding – Lights
6. (6.) Rihanna – Where Have You Been
7. (12.) Flo Rida – Whistle
8. (7.) David Guetta featuring Sia – Titanium
9. (58.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
10. (10.) Usher – Scream

Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe vetää joukkoja kuudetta viikkoa. Payphone on kärkkynyt iskuetäisyydellä muutaman viikon, mutta jäänyt toistaiseksi nuolemaan näppejään.
Katy Perryn kahdeksan viimeisimmän singlen saldo on kuusi ykköstä ja kaksi kolmatta tilaa. Ei hassummin. Flo Rida sai kahdeksannen top ten -hittinsä nopeasti nousevan Whistlen kivuttua seitsemänneksi.
Vielä enemmän niitä on Pinkillä, kaikkiaan tusina nyt kun Blow Me (One Last Kiss) porhalsi yhdeksänneksi. Kuparisen rikkoi jo ensimmäinen hittisingle There You Go (#7, 2000) ja ykkösiä löytyy viime viikolla kerratut kolme.
Starships ja We Are Young putosivat viimein top tenistä kuukausien roikkumisen jälkeen. Funilla on jo seuraaja katsottuna, sillä Some Nights loikkasi 28–17. Cher Lloydin ripeästi nouseva Want U Back on jo 16:ntena.
Frank Oceanin Thinkin Bout You debytoi 85:ntenä. Se on hänen toinen Hot 100 -hittinsä, Novocane ylsi 82:nneksi. Ed Sheeran sai ensimmäisensä The A Teamin raahauduttua 95:nneksi. Kantriduo Big and Rich palasi viiden vuoden tauolta 99:nneksi. Singlen nimi on That’s Why I Pray.
Eräs aikakausi päättyi Hot 100 -listalla, kun LMFAO:n Party Rock Anthem jätti listan 68 viikon jälkeen. Viikkokertymä on historian kolmanneksi suurin. Edelle jäivät Jason Mrazin I'm Yours ja LeAnn Rimesin How Do I Live.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Zac Brown Band – Uncaged
2. (-) Frank Ocean – Channel Orange
3. (3.) Justin Bieber – Believe
4. (1.) Chris Brown – Fortune
5. (4.) Maroon 5 – Overexposed
6. (5.) Linkin Park – Living Things
7. (11.) One Direction – Up All Night
8. (9.) Adele – 21
9. (2.) Katy Perry – Teenage Dream
10. (8.) Kenny Chesney – Welcome to the Fishbowl

Kantriyhtye Zac Brown Band on viikon tähti albumilistalla. Uncaged debytoi odotetusti kärjessä ja myös heidän vanhemmat albuminsa You Get What You Give (2010) ja The Foundation (2008) nappasivat top 20 -paikat (16 ja 19). Ensin mainittu ylsi myös ykköseksi, jälkimmäinen yhdeksänneksi melko kauan ilmestymisensä jälkeen toukokuussa 2010.
Frank Oceanin Channel Orangen 131 000 kpl:een myynnistä vain kolme tuhatta oli fyysisiä levyjä, sillä albumi julkaistiin etuajassa digimyyntiin. Brittilistaltakin irtosi kakkossija, joten Flow-festivaaleille buukatun Oceanin ura on mainiossa myötätuulessa.
Viime viikon Amazon-tarjoukset poistuivat takavasemmalle Katy Perryn Teenage Dreamiä lukuun ottamatta, joten One Directionin pikapuoliin miljoonan rajan ylittävä Up All Night pääsi nousemaan taas seitsemänneksi ja Luke Bryanin Tailgates and Tanlines 11:nneksi.
Adelen 21:sta tuli listahistorian sitkein naisartistin julkaisema top ten -roikkuja, 73 viikkoa. Se ohitti Alanis Morissetten Jagged Little Pillin (1995).
Hank Williams Jr.:n Old School New Rules debytoi 12:ntena, joka on hänen uransa korkein sijoitus. Tätä ennen veteraanilla oli kaksi top 20 -albumia, molemmat viime vuosikymmeneltä.
Ette ehkä aktiivisesti muistele P.O.D.:tä, tuota 2000-luvun alun kristillisen nu-metalin sanansaattajaa, mutta Murdered Love (17) on bändin viides top 20 -albumi ja niistä kolme on käynyt yhdeksäntenä. Menestyslevy Satellite ylsi kuudenneksi ja myi neljättä miljoonaa.
Aesop Rockin Skelethon debytoi 21:ntenä perässään Dirty Projectorsin Swing Lo Magellan, molemmat esittäjiensä parhaita sijoituksia. Serj Tankian pääsi vain 29:nneksi ja Marina and the Diamonds kaksi sijaa alemmas.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (4.) Chris Brown – Don’t Wake Me Up
4. (3.) Will.i.am featuring Eva Simons – This Is Love
5. (5.) Stooshe – Black Heart
6. (6.) Flo Rida – Whistle
7. (7.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
8. (8.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
9. (10.) Nicki Minaj – Pound the Alarm
10. (9.) Katy Perry – Wide Awake

Britannian singlelistalla oli kuolettavan tylsää. Top tenissä ainoastaan Don’t Wake Me Up ja This Is Love sekä Pound the Alarm ja Wide Awake vaihtoivat paikkoja keskenään.
Alkuviikosta top ten -paikkaa kärkkynyt tulokas Misha B joutui tyytymään 11. tilaan. Home Runista ei siis ihan tullut odotettua kunnaria.
Lady Antebellumin Need You Now nousi taas ylemmäs kuin koskaan ennen, 15:nneksi, ja David Guetta keräsi jälleen yhden top 20 -hitin lisää. Niitä taitaa olla jo 18 eli erinomaisen sinkkukokoelman verran.
Harvinaisen mitäänsanomattomia nimiä löytyy sijalla 20 – vai mitä pitäisi tuumata siitä, että Angel-niminen artisti esittää Wonderful-nimisen kappaleen? Angel on ollut brittihitti kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja osana kappaleen nimeä ja yksinäänkin ainakin 13 kertaa – viimeksi Pharrellin esittämänä vuonna 2006. Wonderfuleja löytyy vähintään yhdeksän, viimeisin Gary Gon näkemyksenä (2009). No, Wonderful on joka tapauksessa Angelin ensimmäinen top 40 -menestys. Go In Go Hard ylsi 41:nneksi viime keväänä.
B.o.B:n ja Taylor Swiftin Both of Us loikkasi 46–22. B.o.B:llä on jo aimo kasa vastaavia ja isompiakin hittejä, mutta Swiftillä vain yksi: kakkoseksi yltänyt Love Story (2009). Far East Movementin ja Cover Driven Turn Up the Love hyppäsi 69–28.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Elton John vs. Pnau – Good Morning to the Night
2. (3.) Maroon 5 – Overexposed
3. (2.) Frank Ocean – Channel Orange
4. (8.) Paul Simon – Graceland
5. (6.) Ed Sheeran – +
6. (13.) Rihanna – Talk That Talk
7. (11.) Adele – 21
8. (-) Nas – Life Is Good
9. (17.) Train – California 37
10. (7.) Emeli Sandé – Our Version of Events

Jatkuvasti hittialbumeita tehtaileva Sir Elton John nappasi albumilistan ykkössijan 22 vuoden tauon jälkeen australialaisen elektronisen Pnau-duon avustuksella. Duo on laittanut Johnin biisejä uuteen uskoon Good Morning to the Night -albumille, joka debytoi nyt siis brittiykkösenä. Johnin hellään huomaansa ottamalla Pnaulla ei ole muita listamerkintöjä, maestrolla itsellään ykkösiä on “vain” seitsemän. “Vain” siksi, koska lista-albumeita on kaikkiaan kymmeniä.
Paul Simonin Hyde Park -keikka nosti Gracelandin neljänneksi. Jälleen kerran USA:n ykköseksi tähyävälle Nasille Life Is Goodin kahdeksas sija on uran ensimmäinen brittilistan top ten -merkintä. Tätä ennen paras on Nas-albumin (2008) 23. tila, vaikka singlelistalta löytyy useita top 20 -hittejä.
Viime viikon ykkönen Newton Faulknerin Write It on Your Skin joutui antautumaan peräti 11:nneksi. Sen ohitse yhdeksänneksi pyyhälsi Trainin California 37, joka petrasi omaa enkkaansa pykälällä.
Lady Antebellumin kummallinen suksee jatkuu nyt albumilistalla: Need You Now (2010) hyppäsi 32–20. Se on toki käynyt kahdeksantenakin. Taannoin 19:ntenä debytoinut Alt-J:n An Awesome Wave palasi top 40:iin sijalle 34. Sitä vauhdittaa ennen kaikkea isoksi indiehitiksi kehittynyt Tessellate.
Jesus Christ Superstar -musikaalin musiikki debytoi 23:ntenä ja Hans Zimmerin The Dark Knight Rises -soundtrack 36:ntenä. Se on Zimmerin uran korkein sijoitus.

Sukelluskello on ratkaisu

Yleensä listojen yhteydessä huomio keskittyy nousijoihin ja debytoiviin nimikkeisiin, mutta välillä on hyvä tutkia niitä rajusti putoaviakin. Eräs sillä saralla ansioitunut artisti on brittiläinen Youtube-ihme Alex Day, jonka molemmat top 20 -suoritukset Forever Yours (#4, 2011) ja Lady Godiva (#15, 2012) ovat viettäneet saarivaltakunnan top 75:ssä vain viikon. Ensin mainittu on brittilistahistorian korkeimmalta ilman myynnistä poistamista pudonnut single tai albumi.


Tänä vuonna Dayn lisäksi suoraan top 20:sta on romahtanut ulos vain Precision Tunesin Payphone (#9, 2012), joka tuli myyntiin ennen Maroon 5:n alkuperäisversiota kerätäkseen ostokertoja.

Albumilistalta top 20 -> ulos -suoritukset ovat yleisempiä, koska mitä pienempi kokonaiskaupankäynti, sitä pienemmät ovat marginaalit. Tänä vuonna top 20:sta top 75:n alapuolelle ovat romahtaneet ainakin nämä (ilmestymisjärjestyksessä):

Lamb of God – Resolution (19)
Shinedown – Amaryllis (18)
Iron Maiden – En Vivo (19)
Spiritualized – Sweet Heart Sweet Light (19)
Paul Buchanan – Mid Air (14)
Reverend and the Makers – @Reverend_Makers (16)

Noista Amaryllis tipahti jopa suoraan top sadasta. Lisäksi täytyy mainita myös taannoisen X Factor -voittajan Alexandra Burken kakkosalbumi Heartbreak on Hold, joka liikahti 18 -> 74. Aivan karmaiseva floppi, sillä sen edeltäjää Overcomea on myyty yli 600 000 kpl, eli monikymmenkertaisesti Heartbreak on Holdiin verrattuna.

Listaklassikko: Peters and Lee – Welcome Home (1973)

Popduo Lennie Peters ja Dianne Lee näyttäytyivät brittilistalla ensimmäisen kerran kesällä 1973 ja pääsivät ykköseksi heti esikoissinglellään Welcome Home. Se jäikin heidän ainoaksi ykkössinkukseen – Don’t Stay Away Too Long ylsi kolmanneksi seuraavana vuonna.

Peters tunnettiin Rolling Stonesin rumpalin Charlie Wattsin setänä (tai enona, ”uncle” tarkoittaa molempia, enkä nyt jaksanut selvittää sen tarkemmin), Lee oli ennen duon uraa Petersin sooloprojektin taustalaulajana. Kaksikko osallistui Opportunity Knocks -kykykisaan ja keräsi hetkeksi huiman suosion: Welcome Home myi yli 800 000 kpl ja myös We Can Make It -albumi ylsi ykköseksi.

Peters and Lee ei koskaan toden teolla breikannut USA:ssa. Viimeinen brittilistamerkintä on vuodenvaihteesta 1976–77. Huomattavasti Leetä vanhempi Peters menehtyi vuonna 1992.

Listakatsaus, vko 29

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (3.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
4. (4.) Katy Perry – Wide Awake
5. (6.) Ellie Goulding – Lights
6. (5.) Rihanna – Where Have You Been
7. (9.) David Guetta featuring Sia – Titanium
8. (7.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
9. (8.) Nicki Minaj – Starships
10. (10.) Usher – Scream

Viides ykkösviikko ei tuottanut vaikeuksia Call Me Maybelle. Billboardin mielestä viikon suurin uutinen on kuitenkin Nicki Minajin Starshipsin ennätyksellinen roikkuminen top tenissä debyytistään lähtien eli 21 viikon ajan. Minusta kiinnostavampaa on se, että biisi ei ole käynyt viidettä sijaa korkeammalla eli se on viettänyt koko ajan sijojen 5 ja 10 välissä. Ensisijaiseksi syyksi nostaisin pisteissä mitaten hurjan tasokkaan nelikon (Call Me Maybe, Somebody That I Used to Know, We Are Young, Payphone), joka on johtanut kaikkia tilastoja kukin vuorollaan yhteensä kuukausitolkulla. Call Me Maybekin on Yhdysvaltojen myydyin biisi jo kahdeksatta viikkoa.
Black Eyed Peasin I Gotta Feeling (2009) vietti ensimmäiset 20 viikkoaan top tenissä, niistä 14 kärjessä.
Ellie Gouldingin Lights nappasi top 5 -paikan 29. listaviikollaan, hieno saavutus sekin. Owl Cityn ja Carly Rae Jepsenin Good Time petrasi heti toisella viikollaan pykälän 17:nneksi. Neon Trees sai uransa toisen top 20 -hitin Strokes-vaikutteisen Everybody Talksin kivuttua kolme sijaa 18:nneksi. Animal (2010) kävi 13:ntena. Little Big Townin Pontoon nousi 49–38 ja on kantribändin ensimmäinen top 40 -hitti.
Pinkin uusi single Blow Me (One Last Kiss) debytoi 58:ntenä, mutta noussee lähiviikkoina huomattavasti ylemmäs. Tähdellä on kolme ykköstä: Lady Marmalade (2001), So What (2008) sekä Raise Your Glass (2010).


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Chris Brown – Fortune
2. (21.) Katy Perry – Teenage Dream
3. (3.) Justin Bieber – Believe
4. (2.) Maroon 5 – Overexposed
5. (1.) Linkin Park – Living Things
6. (31.) Gotye – Making Mirrors
7. (23.) Fun – Some Nights
8. (6.) Kenny Chesney – Welcome to the Fishbowl
9. (7.) Adele – 21
10. (55.) The Black Keys – El Camino

Fortunesta tuli Chris Brownin toinen albumilistan ykkönen, edellinen albumi F.A.M.E. (2011) aloitti niin ikään paalupaikalta. Fortunen ensimmäisen viikon myyntisaldo jäi tosin noin puoleen edeltäjästään (134 000 kpl).
Amazon kauppasi kaikkiaan kahtakymmentä albumia vain noin dollarin hintaan, mikä nosti Katy Perryn Teenage Dreamin kakkoseksi ja monta muutakin albumia huimasti ylöspäin. Kiinnostavin pomppaaja on Ellie Gouldingin Lights (2011), joka on tähän asti myynyt nimibiisin jättihittiydestä huolimatta melko kehnosti. Nyt se nousi 116–21, joka on lätyn korkein sijoitus.
Myös Gotyen Making Mirrors petrasi parastaan pykälällä. Sitä on myyty kultalevyyn oikeuttavat yli puoli miljoonaa kappaletta. Folkrockyhtye The Lumineersin esikoinen on ensimmäistä kertaa top 20:ssa (44–17), alennuksessa sekin.
Ilman Amazonia Flo Rida olisi vienyt Wild Ones -albuminsa top teniin. Nyt se jäi 14:nneksi, mutta myyntiluvut (31 000 kpl) ovat rutkasti paremmat kuin Only One Flo Part 1:lla, joka limbosi aikoinaan jopa top sadan alapuolelle. Flo Ridan uran paras sijoitus on Mail on Sundayn (2008) nelostila.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
2. (1.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (3.) Will.i.am featuring Eva Simons – This Is Love
4. (2.) Chris Brown – Don’t Wake Me Up
5. (5.) Stooshe – Black Heart
6. (4.) Flo Rida – Whistle
7. (6.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
8. (8.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
9. (9.) Katy Perry – Wide Awake
10. (16.) Nicki Minaj – Pound the Alarm

Tätä ennen Florence and the Machinen Ceremonials-albumilta ei oltu lohkaistu vielä yhtään top ten -singleä, mutta Calvin Harrisin remiksaus Spectrum (Say My Name) -kappaleesta pamahti nyt suoraan ykköseksi. Sen on Florence Welchin johtaman bändin ensimmäinen ykkössingle. Dizzee Rascalin kanssa tehty You’ve Got the Dirtee Love (2009) kävi kakkosena. Spectrum on jo Ceremonialsin viides single.
Remiksaukset nostavat biisejä hiteiksi aina silloin tällöin. Muistamme muun muassa Armand van Heldenin käsittelemän Tori Amoksen Professional Widowin (#1, 1997), Todd Terryn näkemyksen Everything But the Girlin Missingistä (#3, 1995) sekä JXL:n uusiksi vääntämän Elviksen A Little Less Conversationin (#1, 2002).
Muuten top tenissä ei tapahtunut juuri mitään. Pound the Alarm nousi odotetusti sinne ja Nicki Minajin kuudenneksi top ten -hitiksi.
Adam Lambert sai uransa ensimmäisen top 20 -merkinnän Never Close Our Eyesin debytoitua 17:ntenä. Tätä ennen hänen parhaansa oli For Your Entertainmentin (2010) 37. sija.
Lady Antebellumin ikihonkaa Need You Now’ta myytiin Itunesissa alennuksessa ja se astui ensimmäistä kertaa top 20 -kynnyksen yli sijalle 18. I Can Only Imagine, aika mones lohkaisu David Guettan Nothing But the Beat -albumilta, loikkasi 43–21.
The Vaccinesin uusi single No Hope debytoi 37:ntenä. Heidän uransa korkein sijoitus on Post Break Up Sexin 32. tila ja myös If You Wanna ylsi top 40:iin.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Newton Faulkner – Write It on Your Skin
2. (-) Frank Ocean – Channel Orange
3. (2.) Maroon 5 – Overexposed
4. (-) Lianne la Havas – Is Your Love Big Enough
5. (1.) Chris Brown – Fortune
6. (4.) Ed Sheeran – +
7. (5.) Emeli Sandé – Our Version of Events
8. (6.) Paul Simon – Graceland
9. (-) The View – Cheeky for a Reason
10. (7.) Coldplay – Mylo Xyloto

Suomessa melko tuntematon Newton Faulkner yllätti viemällä Write It on Your Skin -uutuutensa ykköseksi. Myös Hand Built by Robots (2007) ylsi kärkeen ja myi multiplatinaa. Sen sijaan kakkosalbumi Rebuilt by Humans (2009) joutui tyytymään kolmostilaan ja vietti listalla vain reilun kuukauden.
Frank Oceanin Channel Orange oli hilkulla kehittyä ensimmäiseksi pelkällä digimyynnillä albumilistan valloittaneeksi äänitteeksi. Se nappasi kakkossijan, mikä on debytoivalle r&b-artistille erinomainen aloitus. Viekö fyysinen cd-julkaisu levyn kärkeen asti?
BBC:n Sound of -listauksen menestyjä Lianne la Havas debytoi neljäntenä Is Your Love Big Enough -esikoisellaan. Pollin voittanut Michael Kiwanuka kävi samalla sijalla keväällä.
Indierockryhmä The View on rutinoituneempi menestyjä. Cheeky for a Reason on heidän neljäs levynsä ja kolmas top ten -merkintä. Hats Off to the Buskers (2007) debytoi peräti ykkösenä ja myi platinaa.
Adam Lambertin Trespassing ylsi 16:nneksi. For Your Entertainment piipahti 36:ntenä. Rushin Clockwork Angels ilmestyi fyysisesti vasta nyt Britanniassa ja nappasi 21. tilan. Aiemmin se ehti digimyynnin avulla top 75:n hännille.

Listanimi: Kenny Chesney

En ole aivan tarkasti syynännyt kirjallisuutta aiheen tiimoilta, mutta näppituntumalta väitän, että Kenny Chesneyllä on eniten Hot 100 -listan top 40 -hittejä ilman top ten -menestystä, kaikkiaan 23. Kantritähti on päässyt USA:n albumilistan kärkeen jo kuudesti, viimeksi toissavuotisella Hemingway’s Whiskeyllä.

Tennesseessä syntyneen Chesneyn ura alkoi 90-luvun alkupuolella Nashvillesta (kuinkas muuten). Esikoinen In My Wildest Dreams (1994) ei juuri herättänyt huomiota kantripiirien ulkopuolella. Kakkosalbumi All I Need to Know (1995) myi jo kultaa, vaikka ylsi ainoastaan kantrilistoille. Everywhere We Go (#51, 1999) myi tuplaplatinaa ja ison albumilistan top ten -kynnys ylittyi ykköseksi singahtaneella 2000-luvun supermenestyksellä No Shoes, No Shirt, No Problems (2002). Siitä alkoi neljän studioalbumin mittainen ykkösputki ja kaikki sen jälkeiset studiolevyt ovat yltäneet vähintään kolmanneksi. Tuorein Welcome to the Fishbowl kävi kakkosena Justin Bieberin Believen takana.

Chesneyn ensimmäiseksi hittisingleksi kehkeytyi All I Need to Know’n Fall in Love (kantrilistan kutonen), mutta Hot 100 -listadebyyttiä saatiin odottaa vuoteen 1998, jolloin That’s Why I’m Here eteni 79:nneksi. Siitä lähtien Chesney on ollut takuuvarma Hot 100 -nimi. Top 40 avautui ensimmäisen kerran kantrilistan ykköselle How Forever Feels (#27, 1999).

Hot 100 -listalta ei siis ole yhtään top ten -merkintää, ensimmäinen top 20 -hittikin tuli vasta vuonna 2009 (Out Last Night, #16). Kahdesta top 20 -menestyksestä toinen on The Boys of Fall (#18, 2010).
Chesney on vuosien saatossa lauleskellut muun muassa The Wailersin, George Straitin, Dave Matthewsin, Mac MacAnallyn, Grace Potterin, Tim McGraw’n, Uncle Krackerin sekä Willie Nelsonin kanssa.

Kuten monien kantriartistien kohdalla, brittilistoilta ei löydy mitään kerrottavaa, joten mainittakoon vielä, että upeasti nimetty She Thinks My Tractor Is Sexy (#74, 1999) myi kultaa.

Viikkomyyntien statistiikkaa

Myyntidata on kiva asia, joten siitä on myös kiva kirjoittaa. Viime viikolla uutisoitiin Britannian hiipuneesta albumimyynnistä, joka oli tammi-kesäkuussa 13 prosenttia edellisvuoden vastaavaa pienempää. Osasyy siihen on tietenkin Adelen 21:n kaltaisen jättiläisen puuttuminen – ilman sitä ero olisi vain nelisen prosenttia.

Listojen kärkeen oikeuttava viikkomyynti vaihtelee suuresti. Chris Brownin Fortunea ostettiin viime viikolla hieman alle 30 000 kpl. Seuraavassa keskimääräiset myynnit albumilistasijoituksille alkuvuoden aikana:

1 – 45 400 kpl
2 – 30 100
3 – 23 800
4 – 20 000
5 – 16 400
10 – 11 000
20 – 6 800
30 – 4 800
40 – 3 700
50 – 3 000
75 – 2 000

Kappalemäärissä mitaten huomio on siirtynyt siis taas sinkkupuolelle. Tässä alkuvuoden keskiarvomyynnit tietyille sijoituksille singlelistalla:

1 – 94 500 kpl
2 – 66 600
3 – 56 500
4 – 47 900
5 – 43 700
10 – 27 700
20 – 15 800
30 – 10 800
40 – 7 800
50 – 6 100
75 – 3 800

Maroon 5:n Payphonelle riitti tämän viikon ykkössijaan vajaa 74 000 kpl. Se myi noin tuplasti tuon debytoidessaan kärjessä kaksi viikkoa sitten. Singlesuhdanteiden muuttumista laajemmassa mittakaavassa havainnollistaa se, ettei vielä vuonna 2005 usein kärkeen riittänyt noin 20 000 kpl oikeuttaisi nyt kuin top 15:n nurkille.

Sen sijaan albumilistalla top tenin raja on jo vuosia heilunut 10–15 tuhannen välimaastossa. Suurin notkahdus onkin tapahtunut kärkipäässä, sillä yli 75 tuhannen viikko alkaa olla jo kunnon saavutus. Tänä vuonna siihen ovat pystyneet vain Emeli Sandé, Lana Del Rey sekä Gary Barlow. Bruce Springsteenin Wrecking Ball pääsi lähelle (74 400 kpl). Vertailun vuoksi: viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla vastaavia myyntiviikkoja merkkautettiin 18 kertaa, joista 13:sta vastasi tuo ihmeellinen 21.

Listakatsaus, vko 28

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe

2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (3.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
4. (4.) Katy Perry – Wide Awake
5. (5.) Rihanna – Where Have You Been
6. (6.) Ellie Goulding – Lights
7. (7.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
8. (8.) Nicki Minaj – Starships
9. (12.) David Guetta featuring Sia – Titanium
10. (10.) Usher – Scream

Call Me Maybe paistattelee kärjessä neljättä viikkoa. Carly Rae Jepsen laulaa myös top 20:n ainoalla uutuudella, Owl Cityn Good Time -singlellä, joka debytoi 18:ntenä. Adam Youngin projektin edellinen iso hitti Fireflies (2009) ylsi Call Me Mayben tapaan ykköseksi Atlantin molemmin puolin.

Koko Hot 100 -listan kärkikahdeksikko piti paikkansa, mutta Titanium eteni David Guettan viidenneksi ja Sian toiseksi top ten -hitiksi. Guetta on parhaimmillaan yltänyt neloseksi (Turn Me On, 2012).
Turn Me Onin laulavan Nicki Minajin Starships on pinnistellyt top tenissä jo 20 viikkoa yhteen menoon, erinomainen suoritus siellä debytoineelle hitille. Vielä kiinnostavammaksi saavutuksen tekee se, että Starships on käynyt korkeimmillaan vain viidentenä.
Flo Ridalla on kourissaan jälleen väistämätön megahitti, sillä Whistle loikkasi 58–20. Kannoilla etenevät Neon Treesin Everybody Talks (24–21) sekä Demi Lovaton Give Your Heart a Break (25–22). Want U Backistä tuli Cher Lloydin lyhyen uran ensimmäinen top 40 -jenkkihitti (51–35).
Drum and bassia ja dubstepiä sekoittava Nero debytoi 81:ntenä brittiykkösellään Promises. Zac Brown Bandin pian ilmestyvää Uncaged-albumia ennakoiva The Wind debytoi 99:ntenä. Edellisen albumin No Hurry -lohkaisu keikkui 50:ntenä vielä kuukausi sitten.

USA:n albumit, Top 10

1. (-) Linkin Park – Living Things
2. (-) Maroon 5 – Overexposed
3. (1.) Justin Bieber – Believe
4. (-) Various Artists – Maybach Music Group: Self Made Vol. 2
5. (-) R. Kelly – Write Me Back
6. (2.) Kenny Chesney – Welcome to the Fishbowl
7. (7.) Adele – 21
8. (8.) One Direction – Up All Night
9. (6.) Usher – Looking 4 Myself
10. (5.) Soundtrack – Rock of Ages

Noin tuhat kappaletta erotti Linkin Parkin Living Thingsin ja Maroon 5:n Overexposedin toisistaan USA:n albumilistalla luvuin 223 000 ja 222 000. Albumit päätyivät samoille sijoille kuin edeltäjänsä, A Thousand Suns (2009) sekä Hands All Over (2010).

Linkin Parkilla on nyt jo viisi ykköstä, Maroon 5:llakin heidän onnekseen yksi: It Won’t Be Soon Before Long (2007).
Justin Bieberin Believe myi yhä ihan hyvin (yli sata tuhatta), mutta putosi kolmanneksi. Neljäntenä debytoi Maybach Musicin Self Made Vol. 2. Ykkösosa ylsi viidenneksi.
R&b-jättiläinen R. Kelly nappasi viidennen sijan, mutta Write Me Backin avausta voidaan pitää pettymyksenä, sillä levyn ensimmäisen viikon myynti on miehen heikointa sitten 12 Playn aloituksen vuonna 1993. Kellyllä on jo 14 top ten -albumia, yksi enemmän kuin muinaisella yhteistyökumppanillaan Jay-Z:llä, ja niistä kuusi ykköstä.
The Offspringin tekemiset kiinnostavat yhä tyydyttävästi: Days Go By jäi vain kaksi sijaa Rise and Fall, Days and Gracen (2008) saavutuksesta. Bändillä on viisi top ten -merkintää, muttei ykkösiä. Americana (1998) yksi kakkoseksi ja myi yli viisi miljoonaa, Smash (#4, 1995) vielä enemmän.
Top 20:n tuntemattomampia uutuuksien tekijöitä ovat a cappella -ryhmä Pentatonix, metalcorea soittava Memphis May Fire sekä rockbändi Sleeping with Sirens. Kaikkien sijoitukset ovat uran parhaita.
Led Zeppelinin Mothership -kokoelma (#7, 2007) hyppäsi 20:nneksi. Kantriartisti Chris Cagle on ollut korkeammallakin kuin 27:ntenä, samoin Katy Perryn Teenage Dream, mutta se lähestyykin jo sataa listaviikkoa, joten kymmenen sijan loikka 31–21 on mainitsemisen arvoinen suoritus.

Britannian singlet, Top 10

1. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
2. (3.) Chris Brown – Don’t Wake Me Up
3. (1.) Will.i.am featuring Eva Simons – This Is Love
4. (4.) Flo Rida – Whistle
5. (8.) Stooshe – Black Heart
6. (6.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
7. (9.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
8. (7.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
9. (10.) Katy Perry – Wide Awake
10. (5.) Cheryl – Call My Name

Maroon 5:n Payphone säilytti vauhtinsa paremmin kuin viime viikon ykkönen This Is Love tai Chris Brownin Don’t Wake Me Up ja nousi takaisin kärkeen. Ykkösviikko on Payphonen toinen.

Muutenkin top kympissä lähinnä vaihdettiin paikkoja, Don't Wake Me Upin lisäksi vain Katy Perryn Wide Awake petrasi omaa parastaan. Top 20:ssa nähtiin sentään Nicki Minajin Pound the Alarmin loikka 34–16.
Tv-näkyvyys ja hinnoittelu eivät enää selitä Lady Antebellumin Need You Now’n sitkeyttä: parin vuoden takainen hitti nousi taas 28–22. Se ei ole vielä kertaakaan päässyt top 20:iin, mutta myynyt yli 250 000 kpl.
Blurin edellisestä singlelistavisiitistä ehti kulua lähes yhdeksän vuotta – Good Song kävi 22:ntenä lokakuussa 2003. Blur 21 -boksia markkinoiva Under the Westway debytoi nyt 34:ntenä ja on bändin 26. top 40 -single. Ykkösiä on kaksi: Country House (1995) ja Beetlebum (1997), joka on eräs listahistorian nopeiten top 40:stä pudonneita sinkkuykkösiä – kolme viikkoa sijoin 1, 7 ja 29.
Dappyn huvittavasti nimetty I’m Coming (Tarzan Part 2) jäänee aikamoiseksi suutariksi, jos verrataan kakkosena piipahtaneeseen Rockstar-edeltäjään. Tarzan debytoi 35:ntenä.

Britannian albumit Top 10

1. (-) Chris Brown – Fortune
2. (2.) Maroon 5 – Overexposed
3. (1.) Linkin Park – Living Things
4. (3.) Ed Sheeran – +
5. (5.) Emeli Sandé – Our Version of Events
6. (45.) Paul Simon – Graceland
7. (12.) Coldplay – Mylo Xyloto
8. (9.) Rihanna – Talk That Talk
9. (15.) Adele – 21
10. (7.) Jay-Z and Kanye West – Watch the Throne

Chris Brown nappasi uransa ensimmäisen Britannian albumilistan kultamitalinsa Fortunen debytoitua kärjessä. Top ten -merkintöjä on nyt kolme: Exclusive (2007) ylsi kolmanneksi ja viimevuotinen F.A.M.E. kymmenenneksi.

Paul Simonin jättimäinen Graceland-keikka Hyde Parkissa on vasta ensi sunnuntaina, mutta jo nyt samanniminen albumi vuodelta 1986 loikkasí ylemmäs kuin kertaakaan sitten 80-luvun. Muutama viikko sittenhän sen uusi juhlapainos kävi kymmenentenä.
Trainin California 37 (25–18) ja The Stone Rosesin The Very Best of (21–20) hyödynsivät hiljaisen uutuusviikon ja kipusivat takaisin top 20:iin. Trainia auttoivat vanha hitti Drive By sekä uusi single 50 Ways to Say Goodbye, Stone Rosesia bändin jäsenten välit jo sotkenut paluukiertue. Stone Rosesin kokoelma on parhaimmillaan käynyt 19:ntenä.
Mary Chapin Carpenter sivusi uransa parasta sijoitusta Ashes and Rosesin debytoitua 26:ntenä. Se on hänen kolmas top 40 -albuminsa.

Puolivuotiskatsaus: Gotye ja Adele

Adele johtaa yhä albumilaskentoja, Gotye molempia sinkkutilastoja. Nielsen Soundscan tiedotti ystävällisesti myös USA:n singlemyynnit, joten data on tällä kertaa täydellinen. Tähdellä merkityt ovat tutusti joko viimevuotisia tai vanhempia julkaisua.

USA, singlet

1. Gotye feat. Kimbra – Somebody That I Used to Know – 5 501 000
2. Fun feat. Janelle Monáe – We Are Young – 5 048 000
3. Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe – 4 064 000
4. Kelly Clarkson – Stronger (What Doesn't Kill You) – 3 324 000*
5. Nicki Minaj – Starships – 3 158 000
6. Maroon 5 feat. Wiz Khalifa – Payphone – 3 075 000
7. The Wanted – Glad You Came – 2 892 000
8. One Direction – What Makes You Beautiful – 2 885 000
9. Flo Rida feat. Sia – Wild Ones – 2 790 000
10. Justin Bieber – Boyfriend – 2 599 000

Somebody That I Used to Know'n vauhti on ennennäkemätöntä ja siitä tullee digihistorian ostetuin biisi vielä tänä vuonna. Koko kärkikolmikko muodostuu esikoishiteistä ja top tenissä tulokkaita ovat myös brittiryhmät The Wanted ja One Direction sekä Sia.

11. Adele – Set Fire to the Rain – 2 534 000*
12. LMFAO – Sexy and I Know It – 2 128 000*
13. Train – Drive By – 2 094 000
14. Katy Perry – Part of Me – 2 076 000
15. Snoop Dogg & Wiz Khalifa feat. Bruno Mars – Young, Wild and Free – 2 029 000*
16. Tyga – Rack City – 1 932 000*
17. David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On – 1 874 000*
18. Drake featuring Lil Wayne – The Motto – 1 824 000*
19. Jason Mraz – I Won't Give Up – 1 711 000
20. Flo Rida – Good Feeling – 1 651 000*

Tiun toisessa puoliskossa ei ole mitään järin yllättävää. Jason Mrazin I Won't Give Up debytoi aikoinaan Hot 100 -listan kasina, mutta on myynyt hienosti myös sen jälkeen. Viime vuonna 20. sijalla oli Diddy Dirty Moneyn Coming Home 1,73 miljoonan myynnillä, mutta top ten -rima on nyt huomattavasti viimevuotista korkeammalla.

USA, albumit

1. Adele – 21 – 3 668 000*
2. Lionel Richie – Tuskegee – 912 000
3. One Direction – Up All Night – 899 000
4. Whitney Houston – Whitney: The Greatest Hits – 818 000*
5. Various Artists – NOW 41 – 714 000
6. Carrie Underwood – Blown Away – 602 000
7. Luke Bryan – Tailgates and Tanlines – 574 000*
8. Nicki Minaj – Pink Friday: Roman Reloaded – 557 000
9. Drake – Take Care – 549 000*
10. Adele – 19 –539 000*

21 on ainoa yli miljoonan myynyt albumi, mutta se ei sitten olekaan tyytynyt ihan vähään – 3,668 miljoonaa puolessa vuodessa on paremmin kuin millekään sitten 50 Centin The Massacren (2005). Kokonaisuudessaan 21 on myynyt jo 9,5 miljoonaa, ja viimeisen kvartaalin saldo on tasan miljoona. One Directionin Up All Night ohittaa pian Lionel Richien Tuskegee-yllätyshitin. Drunk on You -hitti on siivittänyt Luke Bryanin Tailgates and Tanlines -albumin loistavaan vauhtiin.

11. Gotye – Making Mirrors – 538 000
12. Justin Bieber – Believe – 490 000
13. Madonna – MDNA – 484 000
14. Lady Antebellum – Own the Night – 465 000*
15. Bruce Springsteen – Wrecking Ball – 425 000
16. The Black Keys – El Camino – 424 000*
17. Rihanna – Talk That Talk – 424 000*
18. Coldplay – Mylo Xyloto – 415 000*
19. Soundtrack – The Hunger Games – 402 000

20. Jason Aldean – My Kinda Party – 399 000*

Justin Bieberin Believe ehti kahdessa viikossa 12:nneksi. MDNA tipahti nopeasti top 200:sta, mutta myynee kiertueen avulla yli puoli miljoonaa. Viime vuonna 20. myydyimmän saldo oli 440 000 kpl.

Britannia, singlet

 

 

1. Gotye feat. Kimbra – Somebody That I Used to Know – 1 133 000
2. Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe – 848 000
3. David Guetta feat. Sia – Titanium – 787 000*
4. Nicki Minaj – Starships – 678 000
5. Fun feat. Janelle Monáe – We Are Young – 667 000
6. Jessie J – Domino – 664 000*
7. Flo Rida feat. Sia – Wild Ones – 630 000
8. Emeli Sandé – Next to Me – 527 000
9. Rizzle Kicks – Mama Do the Hump – 486 000*
10. DJ Fresh feat. Rita Ora – Hot Right Now – 416 000

Somebody That I Used to Know'n meno on vakuuttavaa myös Britanniassa – siitä tullee yksi 2000-luvun ostetumpia sinkkuja. Call Me Mayben tahti riittänee myös yli miljoonan rajan vielä tänä vuonna. Jos joku olisi kaksi vuotta sitten sanonut, että Sia laulaa kahdella vuoden 2012 jättihitillä, olisin suhtautunut väitteeseen melko epäillen.

11. Alex Clare – Too Close – 393 000
12. David Guetta feat. Nicki Minaj – Turn Me On – 369 000*
13. Kelly Clarkson – Stronger (What Doesn't Kill You) – 367 000*
14. Sean Paul – She Doesn't Mind – 360 000
15. LMFAO – Sexy and I Know It – 337 000*
16. Flo Rida – Good Feeling – 331 000*
17. Tulisa – Young – 331 000
18. Rita Ora feat. Tinie Tempah – R.I.P. – 322 000
19. Train – Drive By – 322 000
20. Flo Rida – Whistle – 297 000

Alex Claren mainoshitti Too Close on menestynyt myös USA:ssa, mutta brittilistalla se ylsi jopa neljänneksi. Sean Paul sai yllättäen ison hitin She Doesn't Mindista ja Flo Ridan Whistle lienee syksyn kvartaalikatsauksen top ten -kamaa. Vuosi sitten sijaan 20 tarvittiin 332 000 kpl.


Britannia, albumit



1. Adele – 21 – 596 000*
2. Emeli Sandé – Our Version of Events – 532 000
3. Lana Del Rey – Born to Die – 485 000
4. Ed Sheeran – + – 446 000*
5. Coldplay – Mylo Xyloto – 312 000*
6. Jessie J – Who You Are – 271 000*
7. David Guetta – Nothing But the Beat – 267 000*
8. Bruno Mars – Doo-Wops and Hooligans – 216 000*
9. Olly Murs – In Case You Didn't Know – 209 000*
10. Rihanna – Talk That Talk – 202 000*

21 sinnittelee vielä kärjessä, mutta Our Version of Events vaikuttaa pätevältä ottamaan kruunun syksyyn mennessä. Sitä ja Lana Del Reyn Born to Dieta lukuun ottamatta koko top ten sisältää ainoastaan vanhoja levyjä, joista Doo-Wops and Hooligans ilmestyi jo 2010.

11. Gotye – Making Mirrors – 200 000
12. Military Wives – In My Dreams – 191 000
13. Rizzle Kicks – Stereo Typical – 183 000*
14. Bruce Springsteen – Wrecking Ball – 179 000
15. Adele – 19 – 175 000*
16. One Direction – Up All Night – 170 000*
17. Noel Gallagher's High Flying Birds – s/t – 170 000*
18. Maverick Sabre – Lonely Are the Brave – 168 000
19. Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing – 163 000
20. Rebecca Ferguson – Heaven – 153 000*

Täälläkään ei ole liikaa uutta musiikkia. Gotyen Making Mirrorsia on ostettu melko vähän verrattuna sinkkumenestykseen. In My Dreamsin ja Singin vauhti on jo hyytynyt. Viime vuonna kahdeskymmenes (Pinkin kokoelma) oli myynyt 181 000 kpl, eli aika lailla enemmän kuin Heaven.

Listaklassikko: Three Dog Night – Mama Told Me Not to Come (1970)

Rockyhtye Three Dog Nightin ura kukoisti vain noin seitsemän vuoden ajan, mutta bändi ehti saavuttaa peräti parikymmentä perättäistä top 40 -jenkkihittiä. Ensimmäiseksi Hot 100 -listan ykköseksi muodostui tulkinta Randy Newmanin kappaleesta Mama Told Me (Not to Come), joka nousi kärkeen heinäkuussa 1970.

Three Dog Night levytti paljon muitakin covereita, muun muassa Elton Johnin Your Songin ja Hoyt Axtonin Joy to the Worldin. Jälkimmäinen kipusi myös ykköseksi ja vietti paalulla peräti kuusi viikkoa keväällä 1971. Se lieneekin Three Dog Nightin tunnetuin hittisingle.

Three Dog Night keikkailee yhä aktiivisesti, mutta uutta musiikkia he eivät ole julkaisseet kymmeneen vuoteen.

Tom Jones luikautti Mama Told Me Not to Comen Stereophonicsin kanssa Reload-albumilleen (1999). Se versio pääsi brittilistan neloseksi.

Sata tusinaa

Tämän viikon brittilistalla juhlitaan pyöreitä, sillä Will.i.amin ja Eva Simonsin This Is Love on virallisen brittilistahistorian 1200. ykkössingle. Marraskuussa 60 vuotta täyttävän singlelistan ensimmäinen ykkönen oli Al Martinon Here in My Heart, kuudessadas puolestaan T’Paun China in Your Hand (1987). Edellisen sataluvun täyttymisestä on aikaa lähes päivälleen kolme vuotta. Sen kunnian sai Cascadan Evacuate the Dancefloor.

Sata ykköstä kolmessa vuodessa on vauhdikasta menoa, mutta vielä tiuhempaa tahtia pidettiin 800. ja 900. välillä. Tuohon kului aikaa vain kaksi vuotta yhdeksän kuukautta syyskuusta 1998 kesäkuuhun 2001.

Sinkkulistalla alkaa pikkuhiljaa herättää huomiota Lady Antebellumin Need You Now’n (2010) uusi roikkuminen top 30:ssa. Se palasi listalle tv-näkyvyyden ansiosta reilu kuukausi sitten ja on siitä lähtien myynyt hyvin – tällä viikolla se jopa noussee 28. sijalta ylemmäs. Biisi ei ole koskaan käynyt 21. sijaa korkeammalla, mutta sitä on ostettu jo yli 250 000 kpl.

Valmistelen loppuviikoksi puolivuotiskatsausta, mutta sen esteenä jököttää huonosti saatavilla oleva USA:n singlemyyntidata. Harkitsen siirtymistä katsauksissa Hot 100 -listan sijalukuperusteiseen vuosilistaan, jonka käyttämistä puoltaa se, että Hot 100 on tässä blogissa muutenkin puheenaiheena paljon enemmän kuin raaka myyntidata. Katsellaan vielä hetki, josko top 20 -myynnit ilmaantuvat jostain. Paul Grein julkaissee blogissaan (linkki oikealla) top tenin lähiaikoina.

Listakatsaus, vko 27

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (2.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
4. (4.) Katy Perry – Wide Awake
5. (8.) Rihanna – Where Have You Been
6. (12.) Ellie Goulding – Lights
7. (5.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
8. (7.) Nicki Minaj – Starships
9. (6.) One Direction – What Makes You Beautiful
10. (11.) Usher – Scream

Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe jatkaa Hot 100 -listan huipulla, mutta alempana todellista jymy-yllätystä kehittelee Ellie Goulding, jonka ensimmäinen jenkkihitti Lights loikkasi jo kuudenneksi. Lights jäi neidon kotimaassa Britanniassa täysin telineisiin – siellä hänen suurin hittinsä on versio Elton Johnin Your Songista (#2, 2010).
Scream punnersi Usherin 18. top ten -hitiksi. Liekö biisin Max Martin -soundi karistanut osan miehen r&b-yleisöstä, sillä kuten todettua, albumilistalla menee odotuksiin nähden melko vaisusti.
Sian laulamat jättihitit ovat peräkkäin sijoilla 11 ja 12. Titaniumista tullee pian David Guettan viides top ten -merkintä.
Kantria esittävä Eli Young Band saavutti uransa korkeimman sijoituksen Even If It Breaks Your Heartin noustua 33–29. Crazy Girl (2011) pääsi 30:nneksi. Calvin Harrisin toinen oma top 40 -menestys Let’s Go kipusi 44–35.
Kelly Clarksonin Stronger (What Doesn’t Kill You) -ykköshittiä seuraavan Dark Siden tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, mutta se debytoi kuitenkin 93:ntenä.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Justin Bieber – Believe
2. (-) Kenny Chesney – Welcome to the Fishbowl
3. (-) Fiona Apple – The Idler Wheel…
4. (-) The Smashing Pumpkins – Oceania
5. (9.) Soundtrack – Rock of Ages
6. (1.) Usher – Looking 4 Myself
7. (3.) Adele – 21
8. (6.) One Direction – Up All Night
9. (13.) Luke Bryan – Tailgates and Tanlines
10. (2.) Rush – Clockwork Angels

Justin Bieber on jo konkari albumilistan kärjessä, sillä Believe on hänen neljäs ykkösensä. Sitä ostettiin 374 000 kpl, joka on Bieberin uran paras yhden viikon tulos. Aiemmat ykköset: My World 2.0 (2010), Never Say Never: The Remixes (2011) sekä joululevy Under the Mistletoe (2011).
18-vuotias Bieber on nuorin artisti, joka on samaan aikaan johtanut sekä USA:n että Britannian albumilistaa. Tittelin aiempi haltija oli Avril Lavigne.
Supertähtitasolla astelee myös Kenny Chesney, jonka 14. studioalbumi Welcome to the Fishbowl myi niin ikään erinomaisesti. Chesneyn ykköslista on sekin vakuuttava: kuusi studioalbumia, joista neljä putkeen.
Edellisen tekstin aihe Fiona Apple saavutti uransa toisen top ten -merkinnän pitkänimisellä The Idler Wheel… -albumilla, joka debytoi kolmantena, tosin numeroiden valossa kaukana kärkikaksikosta. Applen ensimmäinen top ten -albumi oli Extraordinary Machine (#7, 2005), mutta hänen myydyimpänään säilyy Tidal (#15, 1997).
Smashing Pumpkinsin Oceania debytoi ihan siedettävästi neljäntenä, mutta bändillähän on yksi ykkönen, miljoonia ja taas miljoonia myynyt Mellon Collie and the Infinite Sadness (1995), sekä yhteensä neljä top kolme -albumia, sillä Zeitgeistkin (2007) piipahti kakkosena ja eteni kultalevyksi. Oceania kykeni silti lyömään viime viikolla kärjessä käyneen Usherin Looking 4 Myselfin, jonka aloitus on ollut perin kehno ykkössijasta huolimatta.
Rock of Ages nousi kolmannella listaviikollaan jo viidenneksi. Luke Bryanin Tailgates and Tanlines kasvatti taas myyntiään yhdeksännen sijan tasolle. Disneyn tv-elokuvan Let It Shinen ääniraita loikkasi 29–12.
Some Nights -hitti on nostanut Funin samannimisen albumin jälleen parrasvaloihin. Aikoinaan kolmantena käynyt lätty eteni kuusi sijaa 16:nneksi. Reggaeta ja rockia sekoittavan Dirty Headsin toinen Cabin by the Sea debytoi 18:ntenä ja on heidän ensimmäinen top 40 -saavutuksensa. Joku saattaa muistaa ryhmän Lay Me Down -hitin (2010), joka ylsi Hot 100 -listallekin.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Will.i.am featuring Eva Simons – This Is Love
2. (1.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (-) Chris Brown – Don’t Wake Me Up
4. (3.) Flo Rida – Whistle
5. (2.) Cheryl – Call My Name
6. (6.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
7. (5.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
8. (4.) Stooshe – Black Heart
9. (7.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
10. (12.) Katy Perry – Wide Awake

Will.i.am nappasi toisen ykkössinglensä This Is Loven porhallettua paalulle. Se aiempi on vierailu Usherin OMG:llä (2010). Pääosassa Black Eyed Peas -tähti ehti aiemmin tänä vuonna jo kolmanneksi kappaleella T.H.E. (The Hardest Ever) ja Heartbreaker (2008) kävi neljäntenä.
This Is Lovella vieraileva hollantilainen Eva Simons lauloi jo Afrojackin Take Over Control -hitillä (#12, 2010).
Chris Brownin loistava brittilistamenestys jatkuu Don’t Wake Me Upin kolmossijan merkeissä. Meriittilistassa on nyt jo kymmenen top ten -sinkkua, mutta vain yksi ykkönen: alkuvuodesta johtanut Turn Up the Music.
Samaa genreä edustavan Taio Cruzin edellinen single Hangover oli hänen mittakaavassaan melkoinen listalimbo (27), mutta Pitbullin tähdittämä There She Goes otettiin vastaan paremmin: 12:s. Cruzillakin on jo yhdeksän top ten -hittiä.
Musen olympiakisalaulu Survival ehti parissa päivässä 25:nneksi, mutta on jo taantumaan päin. Muse on eräs menestyksekkäimmistä yhtyeistä, joilla ei ole yhtään top kolme -singleä ja kärkikymmenikössäkin se on käynyt vain neljästi. Depeche Mode on toinen parhaimmillaan neljänneksi päässyt megayhtye ja AC/DC:ltä puuttuu tyystin top ten -singlekin.
Olympiahiteistä menestyksekkäin on ehdottomasti Soulin kisojen tunnari Whitney Houstonin One Moment in Time, ykkönen syksyllä 1988.
Wide Awakestä tuli Katy Perryn uran 11. top ten -single ja Labrinthin Express Yourself merkkautti oman parhaansa (13). Nicki Minajin Pound the Alarm hyppäsi 61–34 sekä Jay-Z:n ja Kanye Westin No Church in the Wild ensimmäistä kertaa top 40:iin 41–37.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Linkin Park – Living Things
2. (-) Maroon 5 – Overexposed
3. (7.) Ed Sheeran – +
4. (1.) Justin Bieber – Believe
5. (4.) Emeli Sandé – Our Version of Events
6. (2.) Cheryl – A Million Lights
7. (20.) Jay-Z and Kanye West – Watch the Throne
8. (-) Flo Rida – Wild Ones
9. (13.) Rihanna – Talk That Talk
10. (3.) Paloma Faith – Fall to Grace

Linkin Park saavutti kolmannen albumilistan ykkösensä Britanniassa Living Thingsin lyötyä Maroon 5:n Overexposedin kamppailussa ykkössijasta. Aiemmat kaksi ovat Meteora (2003) sekä Minutes to Midnight (2007) ja niiden lisäksi bändillä on kolme muuta top viisi -menestystä. Läpimurtoalbumi Hybrid Theory (2000) pääsi neljänneksi.
Maroon 5:lla on silläkin jo kaksi ykköstä: Songs About Jane (2004) ja It Won’t Be Soon Before Long (2007). Overexposedin kakkostila on hyvä parannus Hands All Overin (2010) kuudenteen sijaan.
Jay-Z:n ja Kanye Westin Watch the Throne sai mainiota vetoapua Radio 1:n Hackney-viikonlopusta. Parhaimmillaan kolmantena käynyt levy kipusi 20–7.
Flo Ridan Wild Ones -albumi debytoi kahdeksantena. Popräppärin hittivirrasta on kateellinen kuka tahansa, mutta albumilistalla hänen parhaansa on toistaiseksi R.O.O.T.S.:in (2009) viides tila. Totaalisesti epäonnistunut Only One Flo Part 1 (2011) ei yltänyt edes listalle.
Ginger Wildheartin fanirahoitteinen 100% debytoi 27:ntenä, joka on Wildheartsin keulakuvan uran paras sijoitus. Wildheartsin huippuhetki osui listamielessä P.H.U.Q:n (1995) kuudenteen tilaan.
Netskyn 2 debytoi 29:ntenä ja The Levellersin paluualbumi Static on the Airwaves 36:ntenä. Vuonna 1996 ilmestynyt Zeitgeist kävi peräti ykkösenä.