Huomioita ykkösistä sekä spaissareista

Vuosikymmenten saatossa Hot 100 -listaa on hallinnut monta monta naista ja monta monituista brittiläistä sooloartistia, esimerkiksi Elton John kaikkiaan kahdeksan kertaa, mutta nuo kaksi ominaisuutta ovat yhdistyneet itse asiassa melko harvoin. Nyt Adele on noussut paalulle kolme kertaa putkeen, mutta sitä ennen brittiläinen naissooloartisti oli nähty laskujeni mukaan kärjessä ainoastaan seitsemästi.

Petula Clark – Downtown (1965)
Petula Clark – My Love (1966)
Lulu – To Sir with Love (1967)
Sheena Easton – Morning Train (1981)
Bonnie Tyler – Total Eclipse of the Heart (1983)
Kim Wilde – You Keep Me Hangin' On (1987)
Leona Lewis – Bleeding Love (2008)
Adele – Rolling in the Deep (2011)
Adele – Someone Like You (2011)
Adele – Set Fire to the Rain (2012)

Nyt joku saattaa älähtää, mihin jäi Olivia Newton-John. Hän syntyi kyllä Britanniassa, mutta varttui Australiassa ja nousi sieltä kuuluisuuteen. Jos sijoitamme Newton-Johnin mukaan, hänen peräti viidestä ykkösestään neljä sijoittuu Lulun ja Sheena Eastonin väliin ja pitkäikäisin, eli Physical (1981) Eastonin perään.

Kim Wilden ja Leona Lewisin väliin mahtui yli 20 vuoden paussi, jonka aikana brittiläisiä naisia edusti muun muassa Spice Girls Wannaben saavutettua ykkössijan kevättalvella 1997. Sen sijaan yksikään spaissari ei ole astunut Hot 100 -listalle sooloartistina, mikä huomioiden Geri Halliwellin Schizophonicin (1999) 42. tila albumilistalta on ihan mainitsemisen arvoinen suoritus.

Vielä OCC:n tarjoamaa faktaa tuoreelta brittilistalta: Ed Sheeranin + -albumin myynti 20 600 kpl on matalin ykköselle sitten The Levellersin Zeitgeistin käsittämättömän alhaisen 13 900 kpl:een saldon syksyltä 1995. Zeitgeist debytoi kakkosena The Charlatansin nimettömän albumin takana ja nousi seuraavalla viikolla kärkeen huolimatta siitä, että sen myynti putosi yli 40 prosenttia.

Tuo 13 900 on tosiaan aivan ihmeellinen lukema, sillä siis yksikään ykkönen tässä välillä ei ole jäänyt edes alle kahdenkymmenen saati 15 tuhannen.

Listakatsaus, vko 5

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Adele – Set Fire to the Rain
2. (1.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love
3. (3.) Flo Rida – Good Feeling
4. (10.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On
5. (6.) Katy Perry – The One That Got Away
6. (4.) Bruno Mars – It Will Rain
7. (5.) LMFAO – Sexy and I Know It
8. (21.) Kelly Clarkson – (What Doesn’t Kill You) Stronger
9. (7.) Jay-Z & Kanye West – Ni**as in Paris
10. (15.) Jessie J – Domino

Nopeasti tutkien yksikään artisti ei ole koskaan aiemmin ollut sekä Hot 100 -listan että albumilistan ykkösenä kolmea kertaa saman albumin listauran aikana. Saturday Night Fever -soundtrack kykeni siihen, mutta sen hitit eivät olleet yhden artistin esittämiä.
Adelen Hot 100 -ykköset ovat Rolling in the Deep, Someone Like You ja tällä viikolla kärkipaikan napannut Set Fire to the Rain. 21 on siis ainakin piipahtanut albumilistan piikkipaikalla noiden sinkkujen johtaessa Hot 100 -listaa.
We Found Love keikkuu yhä radiolistan kärjessä, sillä myös aikuisemmat asemat ovat sen löytäneet.
David Guettan ja Nicki Minajin Turn Me On oli viikon ostetuin biisi ja eteni Hot 100 -listalla neljänneksi sivuten Guettan uran korkeinta sijoitusta.
Kelly Clarksonin (What Doesn’t Kill You) Stronger hyppäsi 21–8 ohittaen jo nimikkoalbuminsa ensimmäisen singlen Mr. Know It All korkeimman noteerauksen (kymmenes). Clarksonilla on nyt kymmenen top ten -hittiä.
Brittitähti Jessie J sai ensimmäisensä Dominon noustua viisi sijaa kymmenenneksi. Täten top tenissä on kolme brittiläistä sooloartistia. Rupesin mielessäni jo hehkuttamaan tilannetta, mutta muistin, että pari viikkoa sitten siellä keikkunut Lauren Bennettkin on britti, joten itse asiassa saavutus ei olekaan kovin uniikki. Joka tapauksessa briteillä menee erinomaisesti jenkkilistoilla.
Breathe Carolinan Blackout loikkasi top 40:iin (42–32) ollen denveriläiskaksikon ensimmäinen kunnon hitti.
Mary J. Blige sai odottaa Hot 100 -lohkaisua uudelta albumiltaan melko tovin, mutta lopulta tällä viikolla Draken tähdittämä Mr. Wrong debytoi 98:ntenä hyvän radiosoittonsa ansiosta.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (-) Kidz Bop Kidz – Kidz Bop 21
3. (3.) The Black Keys – El Camino
4. (4.) Drake – Take Care
5. (7.) Rihanna – Talk That Talk
6. (6.) Young Jeezy – TM 103: Hustlerz Ambition
7. (-) James Fortune & FIYA – Identity
8. (22.) Toby Keith – Clancy’s Tavern
9. (8.) Coldplay – Mylo Xyloto
10. (9.) Nickelback – Here and Now

21 on viettänyt kärjessä nyt 17 viikkoa, siis yhteensä neljä kuukautta. Sen takana kakkosena (taas) debytoi Kidz Bop -sarjan kokoelma, sattumoisin numero 21. Se on sarjan jo neljäs kakkosena käynyt albumi, mutta ykkösiä ei ole vielä yhtä ainutta.
Gospel-kokoonpano James Fortune & FIYA hyödynsi matalan kokonaismyynnin ja debytoi seitsemäntenä Identity -albumillaan. Top ten -paikka on heidän ensimmäisensä.
Toby Keithin Clancy’s Tavern loikkasi kahdeksanneksi ja saavutti toisen viikkonsa top tenissä. Albumi debytoi aikoinaan viidentenä. Attack Attackin This Means War aloitti paikalta numero 11, joka on puolestaan heidän korkein sijoituksensa.
Snow Patrolin imperiumi romahti viitossijalta 33:nneksi. Sen yläpuolella debytoi muun muassa uusi Ani DiFranco -albumi Which Side Are You On (26). Kyse tuskin on Suomen presidentinvaaleista. DiFrancon paras sijoitus on Little Plastic Castlen (1998) 22. sija, mutta hänen viimeisimmät albuminsa ennen tätä ovat päätyneet top 50:n hujakoille.
Kathleen Edwards saavutti uransa parhaan sijoituksen Voyageurin yllettyä 39:nneksi. Nightwishin Imaginaerum pysyi yllättäen juuri ja juuri top sadassa, pudotusta 27–99.
Hiljattain menehtynyt Etta James sai kolme albumia top sataan: The Best of – The Millennium Collection (1999) loikkasi 46:nneksi, Her Best (1997) debytoi 59:ntenä ja At Last (1961) 96:ntenä. Viimeksi mainittu tosin ylsi aikoinaan 68:nneksi, mutta merkittiin nyt siis uutuudeksi. The Best ofin 46. tila on hänen albumilistauransa paras.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Cover Drive – Twilight
2. (3.) David Guetta featuring Sia – Titanium
3. (1.) Jessie J – Domino
4. (2.) Rizzle Kicks – Mama Do the Hump
5. (-) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
6. (4.) Swedish House Mafia vs. Knife Party – Antidote
7. (21.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
8. (11.) Kelly Clarkson – (What Doesn’t Kill You) Stronger
9. (5.) Flo Rida – Good Feeling
10. (13.) Pitbull featuring Chris Brown – International Love

Cover Driven Twilight debytoi siis singlelistan kärjessä. Top ten -merkintä on ryhmän toinen. Heidän esikoishittinsä Lick Ya Down ylsi yhdeksänneksi viime syksynä, mutta putosi nopeasti. Bändi tulee Barbadokselta, joka on jo ainakin kahden brittiykköseksi yltäneen artistin koti, huolimatta siitä, että siellä on alle 300 000 asukasta.
Miehistä ja naisista koostuvan vakituisen bändin ykkössinkku on, jos ei nyt sentään kovin harvinainen, niin ainakin noteerattava näky. Ennen Cover Drivea edellinen oli Black Eyed Peasin The Time (Dirty Bit) toissa syksynä.
Sian top ten -singlet käyttäytyvät kuin bussit: ensin yksi, sitten piiiiiitkän odotuksen jälkeen kaksi peräjälkeen. David Guettan Titanium nousi jo kakkoseksi ja Flo Ridan Wild Ones ponkaisi suoraan viidenneksi. Kuten on tullut jo mainittua, Sian ihan ensimmäinen (ja ainoa ikioma) top ten -sinkku tuli Taken for Grantedin yllettyä kymmenenneksi vuonna 2000.
Olen harvoin sataprosenttisen varma minkään kappaleen mahdollisuuksista nousta hitiksi, mutta Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know suorastaan säteili hittipotentiaalia jo ensikuulemalta. Tällä viikolla se nousi 21–7 ja on tietenkin molempien ensimmäinen top ten -merkintä brittilistalla. USA:n Hot 100 -listallakin se on jo sijalla 50.
Kelly Clarkson on top tenissä nyt kahdeksatta kertaa. Ykkösiä löytyy yksi: My Life Would Suck Without You (2009). Niin ikään kärkikymppiin kivunneella Pitbullilla on jo kaksi ykköstä, joista toinen Jennifer Lopezin vieraana.
Lana Del Reyn Born to Die debytoi 14:ntenä ysinä käväisseen ja yhä top 20:ssa viipyilevän Video Gamesin jatkoksi. Neidin esikoisalbumi nähtäneen ensi viikolla aivan albumilistan kärkipäässä, kenties jopa ykkösenä.
Redlight-nimisen tanssiaktin Get Out My Head ilmaantui 18:nneksi ja Ed Sheeranin Drunk palasi mukaan sijalle 29. Top 40 -oven avasivat ensimmäistä kertaa myös Professor Greenin Never Be a Right Time (42–35) sekä kovinta kysyntää tyydyttämään ilmaantunut Kings of Pop -nimellä tehty karaokeversio Will.i.amin kappaleesta T.H.E. (The Hardest Ever) sijalla 40. Alkuperäisversiosta tullee aikanaan Mick Jaggerin ensimmäinen top ten -single iäisyyksiin, tarkkaan ottaen 26 vuoteen. Siis ilman muita Rollareita.


Britannian albumit Top 10

1. (2.) Ed Sheeran – +
2. (3.) Coldplay – Mylo Xyloto
3. (1.) Adele – 21
4. (5.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
5. (9.) Rizzle Kicks – Stereo Typical
6. (-) Chris Isaak – Beyond the Sun
7. (10.) Jessie J – Who You Are
8. (7.) The Vaccines – What Did You Expect from The Vaccines?
9. (12.) Noel Gallagher’s High Flying Birds – s/t
10. (8.) Florence and the Machine – Ceremonials

Ed Sheeranin + napsii ykkösviikkoja yksi kerrallaan – nyt saavutettu on sen kolmas yhtä monessa erässä. Viikkomyynti oli uutuuksien puuttuessa liki kehnointa ykköselle vuosikymmeniin, mutta paalu on aina paalu. Jonkunhan pitää olla kärjessä.
Rizzle Kicksin kolmas (tai neljäs) top ten -singlehitti Mama Do the Hump siivitti emoalbuminkin jo viidenneksi. Myös Foster the Peoplen Torches ylsi listauransa parhaaseen sijoitukseen, muttei vielä top teniin.
Kärkipään todellinen yllättäjä on kuutossijan Chris Isaakin Beyond the Sun. Isaakilla oli tätä ennen vain yksi top ten -albumi, läpimurtolevy Wicked Game (#3, 1990). Beyond the Sun on myös miehen ensimmäinen top 40 -merkintä yli 16 vuoteen.
Seal, paitsi erosi Heidi Klumista, niin sai myös tv-aikaa, minkä seurauksena Soul 2 nappasi listauransa korkeimman sijoituksen (17). Aiempi paras oli joulun alla saavutettu 24. tila.
Metalliryhmä Lamb of God ylsi toista kertaa top 40:iin (19) ja First Aid Kit teki tyystin albumilistadebyyttinsä The Lion’s Roarin punnerrettua 35:nneksi.

Listanimi: Van Halen

Kalifornialaisbändi Van Halen palasi tauolta muutama vuosi sitten lähes alkuperäiskokoonpanossaan. Laulajia on tullut ja mennyt ties kuinka monta kertaa, mutta nyt David Lee Roth on siis taas ruodussa. Varsinainen re-reunion.

Vuonna 1974 perustetty yhtye nousi Rothin aikana suursuosioon, toki heidän poplistamenestykseensä vaikutti genresuhdanteiden lisäksi kitaristi Eddie Van Halenin rocktähtistatus. Sammy Hagar korvasi Rothin vuonna 1985, juuri kun Jumpista oli tullut heidän ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa jenkkiykköshittinsä.

Hagar jaksoi kymmenen vuotta, jonka jälkeen oli Gary Cheronen vuoro, jonka jälkeen Hagar palasi hetkeksi, jonka jälkeen Roth hyppäsi takaisin kelkkaan. Ja nyt on nyt – Tattoo -single debytoi juuri Hot 100 -listan 67:ntenä.

Bändin nimetön debyyttialbumi ilmestyi 1978. Se nousi heti listoille ja myi aikojen saatossa huimat kymmenen miljoonaa käymättä 19. tilaa korkeammalla. USA:n albumilistan top ten -ovi aukesi heti toisella yrittämällä vuotta myöhemmin. Ensimmäinen ykkönen irtosi vuonna 1986 menestysalbumi 1984:n (#2, 1984) seuraajan 5150:n yllettyä kärkeen. Sen jälkeen ykkösiä tuli neljä lisää: OU812 (1988), For Unlawful Carnal Knowledge (1991), Balance (1995) ja kokoelma Best of Vol. 1 (1996). Hiljaisemmalla 2000-luvullakin bändi sai top ten -merkinnän The Best of Both Worldsin (2004) debytoitua kolmantena. Uusi albumi A Different Kind of Truth ilmestyy pikapuoliin ja lienee varma top ten -menestys sekin.

Hot 100 -listalla Van Halenilla on 23 merkintää, joista top ten -hittejä kolme: Jump (#1, 1984), Why Can't This Be Love (#3, 1986) sekä When It's Love (#5, 1988). Top 40 -kynnys ylittyi viimeksi vuonna 1995 Can't Stop Lovin' Youn yllettyä 30:nneksi.

Britanniassa Van Halen ei ole koskaan ollut yhtä suosittu. Heidän ainoa top ten -albuminsa on Balance (#8, 1995). Top 40 -merkintöjä löytyy toki peräti 11. Top ten -sinkkuja on kaksi: Jump (#7, 1984) ja Why Can't This Be Love (#8, 1986). Viimeisin jälki top 75 -sinkkulistalle on Can't Stop Lovin' Youn 33. tila.

Veli ja sen veli

Sisaruksia nousee listoille melko usein, kukapa unohtaisi Bedingfieldit tai Jacksonit, mutta brittiläisiä veljeksiä ei ole nähty sooloartisteina samanaikaisesti maan sinkkulistalla kenties koskaan. Tällä viikolla mukana ovat kuitenkin Adenukan veljekset Joseph alias Skepta (Hold On, 31) ja Jamie alias JME (96 F**kries, 41).

Briteistä esimerkiksi Gibbin veljekset eivät ole koskaan onnistuneet olemaan mukana yhtä aikaa. Sarstedtin veljekset kyllä listautuivat kukin vuorollaan 1960-luvulla: ensin Richard nimellä Eden Kane (1961), sitten Peter kahdesti vuonna 1969 – Where Do You Go to (My Lovely) nousi ykköseksi asti – sekä Clive vuonna 1976 vaihdettuaan taiteilijanimekseen Robin.

Amerikkalaisista Jimmy ja Donny Osmond sekä Michael ja Jermaine Jackson taitavat olla ainoat yhtä aikaa brittilistoilla sooloilleet veljekset.

Paul McCartneyn veli Mike oli mukana The Scaffold -nimisessä bändissä 1960-luvulla. Joulukuussa 1967 Thank U Very Much nousi yhdeksänneksi samalla kuin The Beatles hallitsi sijoja yksi ja kolme. Gallagherin veljekset eivät vielä ole käyneet singlelistalla samanaikaisesti eri kokoonpanoissa, mutta sekin aika koittanee.

Listakatsaus, vko 4

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love
2. (4.) Adele – Set Fire to the Rain
3. (5.) Flo Rida – Good Feeling
4. (3.) Bruno Mars – It Will Rain
5. (2.) LMFAO – Sexy and I Know It
6. (6.) Katy Perry – The One That Got Away
7. (7.) Jay-Z & Kanye West – Ni**as in Paris
8. (23.) Tyga – Rack City
9. (11.) Snoop Dogg & Wiz Khalifa feat. Bruno Mars – Young, Wild & Free
10. (25.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On

Tiukalle meni, mutta We Found Love sai kymmenennenkin ykkösviikon. Niskaan hengittävät Adelen tuleva ykkönen Set Fire to the Rain sekä Flo Ridan Good Feeling, jonka mahdollisuudet  kärkipaikan saavuttamiseen ovat jatkossa pienemmät. Sen paras sauma taisikin mennä tällä viikolla. Kolmas tila on joka tapauksessa biisin toistaiseksi korkein.
Edellinen kymmenen viikkoa hallinut single on Black Eyed Peasin gigahitti I Gotta Feeling (2009), joka saavutti 14 paalua. We Found Loven perintö tuskin on yhtä massiivinen kuin tuon yhä erinomaisesti myyvän bileklassikon.
Hidasliikkeisemmän kärjen takana noustiin vauhdikkaasti. Tygan Rack City pomppasi 15 sijaa jo kahdeksanneksi ja esittäjänsä ensimmäiseksi top ten -hitiksi. David Guetta sai jo kolmannen Turn Me Onin loikattua yhtä monta pykälää kymmenenneksi. Väliin kipusi Young Wild & Free parantaen portaalla aiempaa korkeinta sijaansa.
Gavin DeGraw sai toisen top 20 -merkintänsä Not Over Youn (19) ylitettyä sen rajan. Kelly Clarksonin Stronger (What Doesn’t Kill You) hyppäsi nyt jo lähelle (58–21) ja ensi viikolla mukaan. Ihan top 20 -paikkaa ei voi povata Selena Gomez & The Scenen viikkotolkulla top 30:ssa roikkuneelle Love You Like a Love Songille, joka merkkautti uuden parhaansa (24) 30. listaviikollaan.
Trainin uusi single Drive By debytoi sijalla 60. Sijalta 67 voidaan bongata todellisia veteraaneja, nimittäin ruotuun palanneen David Lee Rothin luotsaama Van Halen. Tattoo on heidän ensimmäinen  Hot 100 -merkintänsä sitten vuoden 1995 (Not Enough, #97). Suurin hitti Jump (1984) vietti viisi viikkoa ykkösenäkin.
Tapahtumarikkaan Hot 100 -viikon kruunasivat The Wantedin poikabändien uutta tulemista ennakoiva Glad You Came (85), Lana Del Reyn viimein listakynnyksen ylittänyt Video Games (91) sekä Foster the Peoplen toinen kunnon hitti Don’t Stop (97).


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (-) David Crowder Band – Give Us Rest
3. (3.) The Black Keys – El Camino
4. (2.) Drake – Take Care
5. (-) Snow Patrol – Fallen Empires
6. (4.) Young Jeezy – TM 103: Hustlerz Ambition
7. (6.) Rihanna – Talk That Talk
8. (5.) Coldplay – Mylo Xyloto
9. (11.) Nickelback – Here and Now
10. (9.) Various Artists – NOW 40

Kuten mainitsin, Adelen 21 saavutti jo 16. ykkösviikkonsa sivuten Titanicin (1997) saavutusta. Soundscan-ajan pisimpään hallinnut albumi on sekin soundtrack, elokuvasta Bodyguard (1992), 20 viikkoa.
Top teniin ylsi parikin uutuutta, mutta silti paikka siellä irtosi pienemmällä myynnillä kuin koskaan aiemmin Soundscan-historiassa eli vuodesta 1991 lähtien. Toisaalta top 30 -myynti on vuodenaikaan nähden ihan siedettävällä tasolla ja kokonaismyynti nousikin vuoden takaisesta noin kuusi prosenttia.
Gives Us Rest toi David Crowder Bandille ensimmäisen top ten -sijoituksen ja heti kakkospaikan. Church Music (2009) debytoi aikoinaan 11:ntenä ja on myynyt kultaa. Kuten albumien nimistä voi päätellä, kyseessä on kristillinen kokoonpano. Gospel-henkinen on myös Joyful Noise -elokuva, jonka ääniraidalla laulavat muun muassa Dolly Parton sekä Queen Latifah. Se debytoi 21:ntenä.
Snow Patrolin Fallen Empires julkaistiin USA:ssa vasta viime viikolla ja näyttäytyy viidentenä. Se on heidän toinen top ten -sijoituksensa, ja korkein, mutta myynti jäi selvästi edellisten albumien parhaista noteerauksista.
Yo Gottin Live from the Kitchen (12) jatkaa omien parhaiden sarjaa, samoin reggae-bändi Rebelutionin Peace of Mind (13). Hot 100:ssa debytoineen Lana Del Reyn EP pinnisti 20:nneksi.
Nightwishin Imaginaerum myi 12 400 kpl ja tupsahti 27:nneksi, joka on bändin korkein sijoitus. En lainkaan tiennyt, että sen jenkkijulkaisua viivytettiin joulun yli. Iloinen yllätys siis.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Jessie J – Domino
2. (3.) Rizzle Kicks – Mama Do the Hump
3. (8.) David Guetta featuring Sia – Titanium
4. (-) Swedish House Mafia vs. Knife Party – Antidote
5. (2.) Flo Rida – Good Feeling
6. (5.) Lloyd featuring André 3000 – Dedication to My Ex (Miss That)
7. (4.) Avicii – Levels
8. (14.) Pixie Lott – Kiss the Stars
9. (6.) Taio Cruz – Troublemaker
10. (7.) Coldplay – Paradise

Huipputarttuva Domino hallitsee singlelistaa tukevasti, mutta terävimmän kärjen takana tapahtui vaikka mitä huippukiinnostavaa.
Titaniumista tuli David Guettan Nothing but the Beat -albumin toinen top 3 -single Where Them Girls Atin (#3, 2011) jatkoksi. Swedish House Mafia sen sijaan ei vieläkään saavuttanut palkintopallia. Heillä on Antidoten myötä nyt kaksi neljättä sijaa ja kaksi muuta top ten -singleä. Knife Party taitaa olla Pendulum-jäsenten sivuprojekti. Pendulumin uran korkein singlenoteeraus on niin ikään neljäs (Watercolour, 2010).
Kiss the Stars eteni Pixie Lottin viidenneksi top ten -sinkuksi. Niistä peräti kolme on ykkösiä.
Kuten USA:ssa, International Love (13) on huomattavasti kovemmassa nosteessa kuin Pitbullin edellinen single Rain Over Me (#28, 2011). Give Me Everything (2011) nähtiin tietenkin kärjessä asti.
Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know kipusi 36–21. Kimbra on uusiseelantilainen, Gotye puoliksi australialainen ja heidän lisäkseen Titaniumin laulava Sia on kotoisin Oseaniasta, aussi hänkin.
Cher Lloydin Want U Back nousi 56–26, One Directionin One Thing debytoi 28:ntenä ja brittien viimein löytämä M83:n Midnight City kipusi 51–35. Jospa se listautuisi meilläkin. M83 on ranskalaisprojekti, joten mannereurooppalaisilla menee taas ihan kivasti. Top tenissä heitä edustavat Swedish House Mafia sekä David Guetta ja mainittu Gotye on siis puoliksi belgialainen.
Skrillex nähdään ensimmäistä kertaa top 40:ssä, sillä Break’n a Sweat nousi kymmenen porrasta 33:nneksi. Esittäjäksi on merkitty myös The Doors, joka on inspiroinut tanssiakteja aiemminkin. Bändin ainoa top ten -merkintä on Light My Firen uudelleenjulkaisun saavuttama seitsemäs sija kesältä 1991.
Pitkän sairauden murtamana menehtynyt Etta James sai viimein toisen top 40 -sinkkunsa kokismainoksen vauhdittamana viidenneksi vuonna 1996 yltäneen I Just Want to Make Love to Youn kaveriksi, sillä At Last palasi 39:nneksi. Se listautui ensimmäisen kerran vasta toissa syksynä ja kävi 69:ntenä. Jameshän on vahvasti esillä myös Levelsillä jo Good Feelingillä, joilla kierrätetään hänen Something's Got a Hold on Me -kappalettaan.


Britannian albumit Top 10

1. (2.) Adele – 21
2. (3.) Ed Sheeran – +
3. (7.) Coldplay – Mylo Xyloto
4. (-) Enter Shikari – A Flash Flood of Colour
5. (1.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
6. (5.) Beyoncé – 4
7. (6.) The Vaccines – What Did You Expect from The Vaccines?
8. (21.) Florence and the Machine – Ceremonials
9. (14.) Rizzle Kicks – Stereo Typical
10. (12.) Jessie J – Who You Are

21:n kahdeskymmenes ykkösviikko tuli alhaisemmalla viikkomyynnillä kuin yksikään aiemmista. Albumi täytti juuri vuoden eikä ole vielä kertaakaan tipahtanut ulos top tenistä. En olekaan tainnut mainita, että jo taannoin saavutettu 19 viikkoa on sooloartistien ennätys.
A Flash Flood of Colour sivusi Enter Shikarin uran korkeinta sijoitusta eli neljättä sijaa ja on heidän toinen top ten -albuminsa. Häröyhtye saavutti nelospaikan myös Take to the Skies -esikoisellaan (2007).
Florence & the Machinen Ceremonials loikkasi takaisin top teniin kahdeksanneksi. Sitä peesaa Rizzle Kicksin Stereo Typical, joka sivusi omaa parasta sijaansa.
Indierockyhtye Tribes debytoi 20:ntena. Baby on heidän esikoislapsensa. Simon & Garfunkelin ikivanha Greatest Hits kipusi 48–33 ja Titanium siivitti David Guettan Nothing but the Beatin takaisin top 40:ään (49–38).

Titanic uppoaa

Adelen 21:n menestykselle ei näy loppua. Kaikkein hämmästyttävintä on, että albumilta on lohkaistu vasta kolme singleä, kaikki megahittejä, joten lypsämisen varaa on vielä varmasti Grammy- ja BRIT -huuman myötä.

21:lla on USA:ssa kasassa 16 ykkösviikkoa, mikä on yhtä monta kuin Titanicin (1997) yhdellä hitillä ratsastaneella soundtrackillä. Pari muutakin Soundscan-ajan (1991-) ykkösviikkorohmua menestyivät yhden kolossaalisen hitin avulla: 20 viikkoa kerännyt The Bodyguard -soundtrack (1992) Whitney Houstonin I Will Always Love Youn ja Billy Ray Cyrusin Some Gave All (1992, 17 vkoa) Achy Breaky Heartin ansiosta. Garth Brooksin Ropin’ the Wind (1991, 18 vkoa) taas oli monen ison kantrihitin koti, mutta Hot 100 -listalle niillä ei ollut asiaa ilman myyntisinkkua.

Voidaan arvailla, kuinka pitkälle 21:n vauhti riittää. 20 viikkoa lienee läpihuutojuttu. Sen jälkeen vastaan tulevat MC Hammerin Please Hammer, Don’t Hurt ’em (21), Princen Purple Rain (24) ja Saturday Night Fever -soundtrack (24). Michael Jacksonin Thrillerin 37 viikkoa lienee jo mahdoton.

Kristallipallo: Emeli Sandé – Next to Me

Kaikista edustamistaan artisteista levy-yhtiö EMI päätti tuoda Emeli Sandén esiintymään Emma-gaalaan (tai Emma Gaalaan). Mikäs siinä, ehkä Sandén musiikille löytyy Adelen ja Amy Winehousen jäljissä muutama ostajakin.

Skottilainen Sandé on ehtinyt saada pari hittiä kotimaassaan, ikioman Heavenin (#2, 2011) sekä vierailukrediitin Professor Greenin Read All About Itillä (#1, 2011). Hänen viimeisin oma singlensä Daddy kuitenkin jäi 21:nneksi. Our Version of Events -albumi ilmestyy 13. helmikuuta ja sitä pohjustetaan vielä ainakin Next to Mellä.

Ihan jees, mutta ihme on, jos suomalaiset innostuvat.

Listakatsaus, vko 3

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love
2. (1.) LMFAO – Sexy and I Know It
3. (4.) Bruno Mars – It Will Rain
4. (8.) Adele – Set Fire to the Rain
5. (5.) Flo Rida – Good Feeling
6. (3.) Katy Perry – The One That Got Away
7. (7.) Jay-Z & Kanye West – Ni**as in Paris
8. (-) Jason Mraz – I Won’t Give Up
9. (6.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
10. (9.) Adele – Someone Like You

Kun myynti putoaa, radiosoiton merkitys Hot 100 -pisteytyksissä keskimäärin kasvaa. Tällä viikolla sen sai karvaimmin todeta LMFAO:n Sexy and I Know It, jota ostettiin yhä enemmän kuin Rihannan We Found Lovea, mutta jonka radiokannatus ei yllä lähellekään tuota yllättävän hyvin ja pitkään eri asemille kelvannutta hittiä.
Ykkösviikko on We Found Loven yhdeksäs. Rihanna on aiemminkin palannut paalulle, yhdessä T.I.:n kanssa esittämällään Live Your Lifella (2008).
Listanimi-sarjassa esitellyn Jason Mrazin I Won’t Give Up debytoi kahdeksantena ja on miehen toinen top ten -hitti. Euroopassa hänet muistetaan vain siitä edellisestä eli I’m Yoursista (#6, 2008), mutta USA:ssa hän sai maistaa menestystä jo The Remedy (I Won’t Worry):n yllettyä 15:nneksi vuonna 2003.
I’m Yours on Hot 100 -historian pitkäikäisin hitti. Se keräsi kaikkiaan 76 listaviikkoa ja on myynyt yli kuusi miljoonaa kappaletta.
Jessie J sai ensimmäisen top 20 -merkintänsä Dominon noustua 17:nneksi. Gavin DeGraw’n pitkäikäinen Not Over You saavutti listauransa korkeimman sijoituksen kivuttuaan 21:nneksi. DeGraw’lla on yksi top ten -hittikin, I Don’t Want to Be (#10, 2005). Tygan Youtube-klikkausimuri Rack City ponkaisi 40–23.
Pitbullin Rain Over Me jäi 30:nneksi, mutta International Lovella on eri meno: se pyyhälsi jo sijalle 24. Ehkä Chris Brown kiinnostaa ostajiakin enemmän kuin Mark Anthony.
Kolme top ten -hittiä saavuttanut 3OH!3 hakee neljättä. Set You Free debytoi 84:ntenä.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (2.) Drake – Take Care
3. (7.) The Black Keys – El Camino
4. (3.) Young Jeezy – TM 103: Hustlerz Ambition
5. (8.) Coldplay – Mylo Xyloto
6. (9.) Rihanna – Talk That Talk
7. (-) SafetySuit – These Times
8. (5.) LMFAO – Sorry for Party Rocking
9. (10.) Various Artists – NOW 40
10. (6.) Florence & The Machine – Ceremonials

Albumilistalla ei tapahtunut mitään kummoista. Käytännössä jokaisen albumin myynti putosi edellisviikosta. Adelen 21 myi 15. ykkösviikollaan hienosti 124 000 kpl, mutta kakkonen Draken Take Care jäi siitä noin kolmasosaan.
The Black Keysin hittialbumi El Camino nousi sijoituksissa takaisin kohti kärkeä kolmanneksi. Sen korkein noteeraus on kakkonen ja bändin taskussa jo kultalevy.
Top teniin mahtui yksi uutuus, SafetySuit -nimisen bändin digijulkaisu These Times, joka on heidän ensimmäinen top ten -albuminsa – itse asiassa ensimmäinen top sata -merkintä.
Toby Keithin taannoin vitosena debytoinut Clancy’s Tavern (14) on jo nyt myynyt enemmän kuin ykkösenä piipahtanut edeltäjänsä Bullets in the Gun (2010). Vauhtia antaa tietenkin miehen uran suurin hitti Red Solo Cup.
Uuden Alvin & The Chipmunks -elokuvan soundtrack kipusi ensimmäistä kertaa top 40:iin sijalle 36.


Britannian singlet, Top 10

1. (8.) Jessie J – Domino
2. (1.) Flo Rida – Good Feeling
3. (5.) Rizzle Kicks – Mama Do the Hump
4. (4.) Avicii – Levels
5. (10.) Lloyd featuring André 3000 – Dedication to My Ex (Miss That)
6. (3.) Taio Cruz – Troublemaker
7. (2.) Coldplay – Paradise
8. (61.) David Guetta featuring Sia – Titanium
9. (6.) Olly Murs – Dance with Me Tonight
10. (7.) Labrinth featuring Tinie Tempah – Earthquake

Aika harva artisti on saanut tuupattua albuminsa kuudennen singlen ykköseksi – olkoonkin uudelleenjulkaisu –,  mutta temppu onnistui Jessie J:ltä tällä viikolla. Domino on Who You Aren viides top ten -single ja toinen ykkönen. Katyperrymäisestä Dominosta tullee myös neidon ensimmäinen top ten -hitti USA:ssa.
Aiemmin Lady Gagan The Famen Monster -laajennusosalta lohkaistu Telephone saavutti paalun albumikokonaisuuden kuudentena singlenä.
Mama Do the Hump nousi viisi sijaa kolmanneksi ja on Rizzle Kicksin ensimmäinen ihan oma top 3 -single.
David Guetta nettosi jälleen yhden top ten -singlen Titaniumin loikattua huimasti kahdeksanneksi. Sian tähdittämä biisi ehti debytoida 16:ntena Nothing but the Beat -albumin ilmestyttyä. Guettalla on nyt jo yhdeksän top ten -merkintää, Sialla kaksi. Kuka arvaa sen ensimmäisen? Taken for Granted (#10, 2000).
Pixie Lottin Kiss the Stars on lähtenyt liikkeelle videon ilmestyttyä varsin liukkaasti. Se debytoi 14:ntenä, mutta toisaalta neidon uuden albumin kaksi aiempaa sinkkua keräsivät sijat yksi ja kymmenen.
Lana Del Reyn Video Games palasi top 20:iin. Sen korkein sijoitus on yhdeksäs. Kelly Clarksonin vuorenvarma hitti (What Doesn’t Kill You) Stronger loikkasi 71–21 sekä Pitbullin ja Chris Brownin International Love 44–24. Birdyn Skinny Love palasi 25:nneksi. Sen paras noteeraus on 17:s.
Foster the Peoplen Pumped Up Kicks nousi 41–22. Tuo valtava jenkkihitti on saamassa toisen mahdollisuuden saarivaltakunnassa, sillä ensimmäisellä kierroksella se jäi 18:nneksi.
Belgialais-australialaisen Gotyen maa kerrallaan listoja valloittanut Somebody That I Used to Know debytoi jo Hot 100 -listan hännillä ja nyt brittilistan 36:ntenä.


Britannian albumit Top 10

1. (2.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
2. (1.) Adele – 21
3. (3.) Ed Sheeran – +
4. (-) The Maccabees – Given to the Wild
5. (6.) Beyoncé – 4
6. (16.) The Vaccines – What Did You Expect from The Vaccines?
7. (4.) Coldplay – Mylo Xyloto
8. (15.) Noel Gallagher’s High Flying Birds – s/t
9. (17.) Kasabian – Velociraptor
10. (5.) Amy Winehouse – Lioness: Hidden Treasures

The Maccabeesin Given to the Wild oli pitkään kiinni albumilistan kärkipaikassa, mutta tasaisesti myyneet vanhemmat albumit tulivat viikonloppuna ohi. Bruno Marsin Doo-Wops & Hooligans ylsi ykköseksi noin vuosi sitten tammikuussa ja palasi nyt kärkeen. Ykkösviikko on toinen tuolle pitkälti toista miljoonaa myyneelle albumille.
Nelossijakin on The Maccabeesin uran paras. Keväällä 2009 ilmestynyt Wall of Arms ylsi 13:nneksi.
Sonyn latauskampanja nosti muutaman rockimman albumin takaisin kohti kärkeä. The Vaccinesin esikoinen rynni kuudenneksi, mikä on platinarajaa tavoittelevan levyn toiseksi paras sijoitus. Kasabianin Velociraptor palasi top teniin sijalle yhdeksän. Foster the Peoplen aiemmin 24:ntenä käynyt Torches mittautti oman parhaansa (13).
Alempaa voi poimia Professor Greenin jouluruuhkaan jääneen At Your Inconveniencen, joka nousi 41–29. Sen korkein noteeraus on kolmas tila.

Listanimi: Jason Mraz

Tämän viikon spotlight-artistia piti kaivaa lemmikkieläinten kanssa, kun vähänkään kiinnostavien meriittejä saavuttaneiden tekijöiden merkittäviä uutuuksia ei ole nähty viikkokausiin tai heidät on jo esitelty. Siinä mielessä tänään Hot 100 -listan kasina debytoiva Jason Mrazin I Won’t Give Up tuli taivaanlahjana. Joten tartutaan Mraziin.

Mr. A–Z aloitti uransa kalifornialaisen baarin nurkassa laulellen ja kitaraa näppäillen. Ensimmäinen varsinainen studioalbumi Waiting for My Rocket to Come (2002) oli heti menestys nousten USA:n albumilistan sijalle 55 ja myyden platinaa. Siltä irrotettiin myös Hot 100 -listan 15:nneksi yltänyt hitti The Remedy (I Won’t Worry).

Vuonna 2005 näki päivänvalon Mr. A–Z, joka debytoi albumilistan viidentenä ja toi Mrazille Grammy-ehdokkuuden. The Remedyn kaltaista hittiä ei lohjennut, mutta Wordplay ylsi sentään Hot 100 -listan 81:nneksi.

We Sing, We Dance, We Steal Things (#3, 2008) osoittautuikin sitten herran suurimmaksi albumimenestykseksi, ennen kaikkea sitkeän I’m Yours -hitin ansiosta. Tuo tervaskanto rikkoi Hot 100 -listan viikkoennätyksen saavuttaen 76 listaviikkoa ja ylsi parhaimmillaan kuudenneksi. Kappaleesta tuli hitti myös Euroopassa: Britanniassa siihen asti täysin tuntematon Mraz nousi yhtäkkiä albumilistan kahdeksanneksi ja singlelistan 11:nneksi. I’m Yours on brittilistahistorian pitkäikäisin top tenin ulkopuolelle jäänyt sinkku ja myös myydyimpiä siinä kategoriassa.

Britanniassa Mrazilla ei olekaan muita top 75 -merkintöjä, mutta uusi albumi korjannee sen epäkohdan. USA:n tilastoista paljastuu siis kaksi top ten -albumia ja I Won’t Give Upin myötä niin ikään kaksi top ten -hittiä. Hänen myydyin albuminsa siellä on We Sing, We Dance, We Steal Things, jota on ostettu 1,8 miljoonaa.

Kukaan ei vieraile

Listojen näkyvimpiä piirteitä tätä nykyä ovat erilaiset yhteistyöt eli feat. -lyhenteen tai &-merkin sävyttämät esittäjärivit. Ne alkavat olla jo niin itsestään selvyys, että listoilta hyppäävät silmille pikemminkin hitit, joilla vierailijoita ei ole. Tiedättekö, kuinka kauan on edellisestä vierailijoista vapaasta Hot 100 -listan kärkikymmeniköstä? Yli 11 vuotta. Siis VUOTTA.

Tuo lista merkittiin marraskuun 25. päivälle vuonna 2000.


1 – Destiny’s Child – Independent Women Part 1
2 – Creed – With Arms Wide Open
3 – 3 Doors Down – Kryptonite
4 – Pink – Most Girls
5 – Samantha Mumba – Gotta Tell You
6 – N Sync – This I Promise You
7 – Mya – Case of the Ex (Whatcha Gonna Do)
8 – Madonna – Music
9 – Faith Hill – The Way You Love Me
10 – Backstreet Boys – Shape of My Heart

Vaikka elettiinkin rytmikkään r&b:n kulta-aikaa, featuring-ruletti lähti toden teolla pyörimään hip hopin otettua vallan vuonna 2002. Esimerkiksi syksyllä 2003 usealla listalla vähintään kahdeksan kymmenestä top ten -hitistä oli vierailijoiden kyllästämiä.

Viime vuonna selvittiin kerran yhdellä kimppahitillä: kevättalvella Lady Gagan Born This Wayn johtamassa top tenissä ainoastaan Enrique Iglesias tarvitsi kavereita kappaleelleen Tonight (I’m Fuckin’ You). Apua antoivat Ludacris ja DJ Frank E. Myöhemmin kesällä kärkikaksikon muodostivat yhteishitit Party Rock Anthem ja Give Me Everything, mutta muuten selvittiin yhdellä esittäjällä.