Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Supremes. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Supremes. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. marraskuuta 2024

Listaklassikko: The Supremes – Baby Love (1964)

Pöyristyin, kun huomasin, että 1960-luvun Motown-hittiyhtye The Supremes on merkitty vain yhteen juttuun tässä blogissa. Niinpä heidät pitää huomioida taas pitkästä aikaa, ja passelisti heidän toisen albuminsa Where Did Our Love Go (1964) single Baby Love ylsi Britannian singlelistan kärkeen tasan kuusikymmentä vuotta sitten!

Sen sijaan en edes tiennyt tai muistanut, että Baby Love jäi The Supremesin ainoaksi brittiykköseksi, kun se vietti kaksi viikkoa huipulla marraskuussa 1964. Top ten -sijoituksia kertyi kuitenkin roppakaupalla, kaikkiaan 13. Erityisen mieltynyt ryhmä oli kolmanteen sijaan, joita se nettosi neljä (mm. You Can’t Hurry Love vuonna 1966).

Baby Love julkaistiin uudelleen vuonna 1974, tuolloin artistinimellä Diana Ross and The Supremes, vaikka Rossin ja muiden tiet erkanivat jo vuonna 1970. Uudelleenjulkaisu ylsi brittilistan 12:nneksi.

Yhdysvalloissa The Supremesin listaura on menestyksekkäämmästä päästä: Heillä on peräti 12 Hot 100 -listan ykköstä, saman verran kuin Taylor Swiftillä tällä hetkellä. Myös Baby Love oli Hot 100 -ykkönen.

Baby Lovella on hienosti 232 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. 1960-luvulla ei vielä tunnettu musiikkivideoita nykyisessä muodossaan. Tässä Top of the Pops -veto vuodelta 1964.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Listaklassikko: The Supremes – Stop! In the Name of Love (1965)

The Supremes oli tunnetusti Motownin suuria tähtiä ja heidän ykkösnyrkkinsä Holland-Dozier-Holland takoi yhtyeelle hurjasti hittejä. Yksi niistä oli Stop in the Name of Love, joka hallitsi Yhdysvaltojen Hot 100 -listaa pari viikkoa tasan 50 vuotta sitten.

Valitsin kappaleen listaklassikoksi nyt, vaikka sen edeltäjäykkönen The Beatlesin Eight Days a Week oli klassikko kaksi viikkoa sitten. Syynä on lähinnä se, että Supremes ei ole aiemmin päässyt tähän sarjaan, vaikka heillä on 12 USA:n ykköshittiä, joista Stop oli neljäs.

Brittilistalla megaklassikoksi luettava Stop ylsi seitsemänneksi. Siellä bändi saikin yllättävän vähän paalupaikkoja, ainoastaan yhden eli Baby Love (1964).