Listaklassikko: The Chemical Brothers – Setting Sun (1996)

Oasis oli vuonna 1996 mitä kuuminta valuuttaa, joten oli odotettavissa, että Noel Gallagherin läsnäolo millä tahansa singlellä tekee siitä hitin. Hän siivittikin elektronisen musiikin nousevan kaksikon The Chemical Brothersin uusiin korkeuksiin. 

Dig Your Own Hole -albumin (#1, 1997) maistiainen Setting Sun oli The Chemical Brothersin ensimmäinen top ten -hitti Britanniassa ja samalla ensimmäinen ykkönen, kun se pääsi viikoksi huipulle lokakuussa 1996. Heidän hyvä tahtinsa jatkui monta vuotta: saman levyn Block Rockin’ Beats ylsi myös kärkeen ja viisi muuta hittiä myöhemmin top kymppiin.

 

Gallagheria ei mainittu Setting Sunin esittäjänä eikä hän täten saanut tästä singlelistan ykköstä omiin nimiinsä – mikä on sääli, sillä hänellä ei ole sooloartistina yhtään ykköstä. Hän teki samalla tavalla ”piiloyhteistyötä” The Chemical Brothersin kanssa myös sinkulla Let Forever Be, joka ylsi yhdeksänneksi vuonna 1999.

 

Setting Sun on yllättäen unohtunut melko tehokkaasti kollektiivisesta muistista. Sillä on vain seitsemän miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Youtubessa virallinen video on kerännyt samoin seitsemän miljoonaa katselukertaa.

Listaklassikko: The Chemical Brothers – Block Rockin’ Beats (1997)

1990-luvulla melko suositun big beat -musiikkityylin kenties tunnetuin edustaja The Chemical Brothers on jossain määrin onnistunut säilyttämään statuksensa tanssimusiikin huipulla vuosien vieriessäkin. Heidän listatähteytensä sijoittui melko pitkälle ajanjaksolle: ensimmäinen singlehitti Britanniassa tuli vuonna 1995 ja toistaiseksi viimeinen peräti vuonna 2015 – mahtava kahdenkymmenen vuoden jakso siis.

Kaksi listaykköstään Tom Rowlandsin ja Ed Simonsin muodostama kaksikko saavutti vuosina 1996 ja 1997. Ensin Setting Sun ylsi ykköseksi syksyllä 1996 ja tämä Block Rockin’ Beats seuraavana keväänä. Molemmat hallitsivat listaa viikon ja sattumoisin keräsivät seitsemän listaviikkoa, mikä oli siihen aikaan suunnilleen normi – nyt sellainen singlehitti olisi jopa alisuoriutuminen, riippuen toki odotuksista.

Mainittujen ykkösten lisäksi The Chemical Brothersilla on viisi muuta top ten -hittiä, joista tuorein on Galvanize (#3, 2005). Yhdysvalloissa heidän ainoa Hot 100 -merkintänsä on Setting Sunin 80. sija.

Listakatsaus, vko 32

Billboard Hot 100, Top 20

1. (1.) OMI – Cheerleader
2. (2.) The Weeknd – Can't Feel My Face
3. (5.) Silento – Watch Me
4. (4.) Taylor Swift featuring Kendrick Lamar – Bad Blood
5. (3.) Wiz Khalifa featuring Charlie Puth – See You Again
6. (6.) Fetty Wap – Trap Queen
7. (87.) Fetty Wap featuring Monty – My Way
8. (8.) Rachel Platten – Fight Song
9. (7.) WALK THE MOON – Shut Up and Dance
10. (9.) Major Lazer and DJ Snake featuring Mø – Lean On
11. (10.) The Weeknd – The Hills
12. (14.) Fifth Harmony featuring Kid Ink – Worth It
13. (12.) Skrillex and Diplo featuring Justin Bieber – Where Are Ü Now
14. (13.) Andy Grammer – Honey, I’m Good.
15. (11.) David Guetta featuring Nicki Minaj, Bebe Rexha & Afrojack – Hey Mama
16. (16.) Selena Gomez featuring A$AP Rocky – Good for You
17. (15.) Mark Ronson featuring Bruno Mars – Uptown Funk!
18. (18.) Fetty Wap featuring Remy Boyz – 679
19. (17.) Jason Derulo – Want to Want Me
20. (21.) Ed Sheeran – Photograph

Omin Cheerleader on kärjessä kolmatta viikkoa, mutta kakkossijalla vaanivan The Weekndin Can't Feel My Facen todellinen potentiaali nähdään vasta ensi viikolla, kun tiistaina ilmestyneen videon katselut tulevat sen laskentaan.
Fetty Wapilla on kaksi biisiä top tenissä, kun My Way loikkasi myyntiin tultuaan 87–7. Lisäksi hänellä on kolmas hitti (679) sijalla 18. My Wayllä on mukana myös Monty, jolle top ten -merkintä on ensimmäinen.
Fifth Harmonyn ja Kid Inkin Worth It junnasi useamman viikon sijalla 14, mutta eteni nyt 12:nneksi. Ed Sheeranin Photograph kiipesi pykälän 20:nneksi.
5 Seconds of Summerin She's Kinda Hot debytoi 22:ntena. Heillä on nyt kuusi top 40 -hittiä, parhaana Amnesian (2014) 16. tila. Viikon toiseksi korkein uutuus on Calvin Harrisin ja Disciplesin How Deep Is Your Love sijalla 60.


USA:n albumit, Top 20

1. (-) Future – DS2
2. (2.) Taylor Swift – 1989
3. (1.) Tyrese – Black Rose
4. (-) Tame Impala – Currents
5. (-) Alan Jackson – Angels and Alcohol
6. (-) Jason Isbell – Something More Than Free
7. (3.) Meek Mill – Dreams Worth More Than Money
8. (5.) Ed Sheeran – x
9. (7.) Sam Hunt – Montevallo
10. (4.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 29
11. (-) Anthony Brown and Group TherAPy – Everyday Jesus
12. (8.) Meghan Trainor – Title
13. (9.) Drake – If You're Reading This It's Too Late
14. (13.) Sam Smith – In the Lonely Hour
15. (14.) Fall Out Boy – American Beauty/American Psycho
16. (10.) Maroon 5 – V
17. (17.) twenty one pilots – Blurryface
18. (25.) Nicki Minaj – The Pinkprint
19. (15.) Zac Brown Band – JEKYLL + HYDE
20. (-) Karen Clark-Sheard – Destined to Win

Räppäri Future nappasi ensimmäisen paalupaikkansa albumilistalla, kun DS2 debytoi huipulla 147 000 kappaleen kulutuksen voimin. Top tenissä hän on nyt kolmatta kertaa. Aiempi paras oli Honestin (2014) kakkostila.
Taylor Swiftin 1989 (#1, 2014) on yhä voimissaan ja keikkuu kakkosena. Sitä on kulutettu jo yli kuusi miljoonaa kappaletta, joten se on Swiftin menestynein levy sitten Fearlessin (#1, 2008) ja varmaan etenee ajan myötä hänen suurimmaksi menestyslevykseen.
Tame Impalan Currents debytoi hienosti neljäntenä. Lonerism (2012) ylsi 34:nneksi, mutta on muutaman vuoden kuluessa myynyt yli 200 000 kpl.
Alan Jackson sai jo 14. top ten -levynsä, kun Angels and Alcohol avasi vitossijalta. Toinen kantrilaulaja Jason Isbell on top tenissä ensimmäistä kertaa Something More Than Freen päästyä kuudenneksi.
Gospel-tähti Anthony Brown kolkutteli top teniä uudella Everyday Jesus -albumillaan ja Karen Clark-Sheardin Destined to Win debytoi 20:ntena. Molemmat ovat uran parhaita noteerauksia.


Britannian singlet, Top 20

1. (1.) Little Mix – Black Magic
2. (3.) Years and Years – Shine
3. (2.) Lost Frequencies – Are You with Me?
4. (-) Sigma featuring Ella Henderson – Glitterball
5. (8.) WALK THE MOON – Shut Up and Dance
6. (7.) Calvin Harris and Disciples – How Deep Is Your Love
7. (9.) OMI – Cheerleader
8. (4.) David Zowie – House Every Weekend
9. (6.) Sam Feldt featuring Kimberly Anne – Show Me Love
10. (12.) Major Lazer and DJ Snake featuring Mø – Lean On
11. (10.) Avicii – Waiting for Love
12. (11.) Tinie Tempah featuring Jess Glynne – Not Letting Go
13. (16.) Jason Derulo – Want to Want Me
14. (5.) John Newman – Come and Get It
15. (13.) Fetty Wap – Trap Queen
16. (17.) Ed Sheeran – Photograph
17. (26.) The Weeknd – Can't Feel My Face
18. (15.) Krept and Konan featuring Jeremih – Freak of the Week
19. (19.) Flo Rida featuring Robin Thicke & Verdine White – I Don't Like It, I Love It
20. (20.) James Bay – Let It Go

Little Mixin Black Magic jatkaa ykkösenä – kolme viikkoa on heidän uransa pisin visiitti kärkeen. Listan korkein uutuus joutui jälleen tyytymään nelostilaan. Asialla on tällä kertaa Sigman ja Ella Hendersonin Glitterball, joka olisi esittäjiensä statuksen puolesta voinut hyvin debytoida kärjessäkin, mutta toisaalta olla myös parempi biisi. Se on joka tapauksessa molemmille kolmas top ten -hitti.
Calvin Harrisin ja Disciplesin How Deep Is Your Love nousi toisella listaviikollaan kuudenneksi. The Weekndin Can't Feel My Face alkaa viimein saada tuulta purjeisiinsa myös Britanniassa, kun se loikkasi 26–17. Tähän asti se oli mystisesti jäänyt hyvin alas ja pärjännyt paremmin jopa Suomessa.
Foxesin Body Talk debytoi sijalla 24 ja on neidon kuudes top 40 -hitti. JLS-yhtyeestä tutun Aston Merrygoldin soolosingle Get Stupid pääsi vain 28:nneksi. Perässä debytoi Disclosuren ja Sam Smithin uusi hitti Omen, joka jäi 29:nneksi. Sillä lienee kuitenkin rahkeita ylemmäs – toisin kuin Merrygoldilla.


Britannian albumit, Top 20

1. (-) The Chemical Brothers – Born in the Echoes
2. (1.) Years and Years – Communion
3. (2.) Ed Sheeran – x  
4. (5.) Sam Smith – In the Lonely Hour
5. (4.) James Bay – Chaos and the Calm
6. (6.) Taylor Swift – 1989
7. (-) Lamb of God – VII: Sturm und Drang
8. (-) Bugzy Malone – Walk with Me
9. (7.) Lionel Richie and The Commodores – The Definitive Collection
10. (re) Roger Waters – Amused to Death  
11. (-) Sleaford Mods – Key Markets
12. (8.) Florence + the Machine – How Big, How Blue, How Beautiful
13. (3.) Tame Impala – Currents
14. (9.) Hozier – Hozier  Andrea Faustini – Kelly
15. (15.) Mumford and Sons – Wilder Mind
16. (10.) George Ezra – Wanted on Voyage
17. (12.) Meghan Trainor – Title
18. (13.) Fleetwood Mac – The Very Best of
19. (re) John Legend – Get Lifted
20. (21.) Birdy – Fire Within

The Chemical Brothersilla oli studioalbumeiden suhteen vakuuttava ykkösputki, kunnes he päättivät julkaista Further-albumin (2010) siten, että sitä ei hyväksytty mukaan listalle. Kurssi korjaantui nyt Born in the Echoesin debytoitua kärjessä. Se on heille jo kuudes paalu. Levyn Go-single on heidän suurin hittinsä vuosikymmeneen.
Kesän staattisuudesta hyötyvät parhaiten ikiaikoja top viidessä pyörivät Ed Sheeran ja Sam Smith sekä hieman tuoreempi, mutta musiikillisesti samoja latuja etenevä James Bayn Chaos and the Calm (#1, 2015). Kuudentena keikkuva 1989 (#1, 2014) on Taylor Swiftin ylivoimaisesti menestynein levy Britanniassa.
Suomessa kärkikolmikkoon päässyt Lamb of Godin VII: Sturm und Drang debytoi Britanniassa sijalla seitsemän, joka on bändin paras sijoitus. Räppäri Bugzy Malonen esikoialbumi Walk with Me tupsahti mainiosti kahdeksanneksi.
Roger Watersin Amused to Death (#8, 1992) palasi uuden painoksen ansiosta kymmenenneksi työntäen oikean uutuuden eli Sleaford Modsin Key Marketsin sijalle 11. Sekin on toki bändin paras sijoitus.
John Legendin Get Lifted (#12, 2004) palasi 19:nneksi Google Playn alen ansiosta. Se on myynyt platinaa. Joe Satrianin Shockwave Supernova debytoi sijalla 22. Se on hänen ensimmäinen top 40 -levynsä 17 vuoteen.

Hymyile, et kelpaa meille!

Listojen säännöt on tehty noudatettaviksi ja mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi. On tietyllä tavalla ymmärrettävää, että hittejä rankkaava Billboardin Hot 100 -lista ei hyväksy mukaan vuosia vanhoja kappaleita. Toki Billboardilla on myös listoja, joille ei aina ole vastaavia ikä- tai listaviikkorajoitteita. Esimerkiksi myydyimpien sinkkujen listalle otetaan mukaan, kunhan vain lukemat sinne riittävät.

Listakelpoisuus nousi esiin parin kiinnostavan tapauksen myötä. Edellisen listakatsauksen kommenttiosiossa mainitsin The Chemical Brothersin Further-albumin diskaamisesta brittilistalta sen vuoksi, että sitä markkinoitiin iPad-kilpailun avulla.

Esimerkiksi Prince on jakanut levyjään ilmaiseksi lehtien yhteydessä ja jäänyt vaille listasijoja, mutta se strategia on aivan toista kuin The Chemical Brothersin, sanotaanko nyt vähemmän nätisti, pelleily. Moisella arvonnalla ei ollut paljoakaan tekemistä listasijoitusten kanssa. Tulee mieleen, että kun albumin single Swoon kohosi BBC Radio 1:n soitosta huolimatta raketin lailla singlelistan Top 100:aan, painettiin Parlophonella paniikkinappulaa ja tehtiin albumista listakelvoton. Voin toki olla väärässä.

Jotenkin tajuan sen, että viisi studioalbumia putkeen listaykköseksi saanut yhtye ei halua joukon jatkoksi sijaa jostain Top 30:stä, mutta samalla kyseenalaistui monen silmissä koko Further-albumin olemassaolo.

Levy-yhtiöiden strategioissa on muutenkin joskus listojen näkökulmasta tarkastellen outoja kuvioita. Rockia ja kantria yhdistävä Uncle Kracker on juuri saanut Yhdysvalloissa isohkon radiohitin singlestään Smile. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista, mutta koska Smile oli myyntinsä (yli miljoona kappaletta) avulla pitkäikäinen hitti jo viime vuonna, se ei enää pääse Hot 100 -listalle. Täten voi sanoa, että Uncle Krackeriltä vietiin levy-yhtiön ja Billboardin yhteisvoimin melko todennäköinen Top 30 -jenkkihitti. Smile ei kelpaa vuonna 2010 edes Billboardin radiolistalle, mutta Mediabasen rankkauksessa se on tällä hetkellä Top 20:ssä.

Samaan aikaan Pinkin talvella myynnin avulla sijalla 18 käynyt Glitter in the Air sekä John Mayerin vastaavalla tavalla 25:ntenä piipahtanut Half of My Heart ovat molemmat yhä Hot 100 -listakelpoisia, sillä ne eivät erehtyneet viipymään listalla liian pitkään ensimmäisellä kerralla.

Joululauluillehan tilanne on tuttu. Esimerkiksi Mariah Careyn All I Want for Christmas Is You viettää joka vuosi hetken jenkkiradioiden tehosoitossa ja myyntilistoilla, muttei nykyisten sääntöjen vallitessa pääse Billboardin radio- tai Hot 100 -listalle. Yhtäältä sääli, toisaalta ei.

Kaikki listat eivät siis aina kerro koko totuutta – mikä osaltaan tekee niiden seuraamisesta hassulla tavalla vieläkin kiinnostavampaa.