Monenlaisia megatähtiduettoja

Tähtiartistien duetot tuppaavat olemaan listoilla vähemmän kuin osiensa summa – kysykää vaikka Madonnalta ja Britney Spearsiltä, joiden Me Against the Music (2003) jäi Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla 35:nneksi. Melko samaan aikaan breikanneet Lady Gaga ja Bruno Mars ovat suoriutuneet listoilla keskenään verrattuna niin tasaisesti, että Die with a Smile -sinkun sopi odottaa avaavan mallikkaasti. Kappaleesta tulikin kolmossijallaan Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla Gagan 18. ja Marsin 19. top ten -hitti. Britannian sinkkulistalla vastaavat numerot ovat 15 ja 12.

Billboard nosti esiin mielenkiintoisen seikan: noin meritoituneiden lista-artistien hittiduetot ovat aika harvinaisia ja menestyvät vaihtelevasti. Die with a Smile on vasta kuudes kärkikymppiin yltänyt kimppalevytys, joka on osallistujalle vähintään 18. top ten -merkintä. Muut viisi ovat:

Drake featuring Jay-Z – Love All (#10, 2021)
Drake featuring Michael Jackson – Don’t Matter to Me (#9, 2018)
Rihanna, Paul McCartney and Kanye West* – FourFiveSeconds (#4, 2015)
Michael Jackson and Janet Jackson – Scream (#5, 1995)
Stevie Wonder, Elton John, Dionne Warwick* and Gladys Knight* – That’s What Friends Are for (#1, 1986)
* = mukana olevalla artistilla ei tuossa vaiheessa ollut (vielä) 18 ykköstä.

Alamäkeen!

Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla on nähty nyt kahtena viikkona putkeen liike kärjestä kuudenneksi, ensin Lady Gagan ja Bradley Cooperin Shallow ja viimeksi tällä viikolla Jonas Brothersin Sucker. Kuudenneksi putoamista voi pitää vielä suhteellisen maltillisena ja yleisenä (lähes 40 kertaa), mutta siitä alaspäin todennäköisyys hupenee merkittävästi: 2000-luvulla kärjestä alemmas on pudonnut vain viisi kappaletta. Ne ovat aikajärjestyksessä:

Santana featuring The Product G&B – Maria Maria (2000) 1–8

Eminem – Lose Yourself (2003) 1–9

Mariah Carey – Don’t Forget About Us (2006) 1–7

Rihanna featuring Drake – What’s My Name (2010) 1–7 

Zayn – Pillowtalk (2016) 1–7

Yhden viikon sukellus ei periaatteessa kerro mitään hitin suuruudesta tai pitkäikäisyydestä muuten, sillä esimerkiksi Eminemin Lose Yourselfin sukellus liittyi radiosoiton muutoksiin. Nykyisellä komponenttijakaumalla putoaminen suoraan ulos top tenistä on melko epätodennäköistä ja vaatii kaksi keskenään hyvin erilaista viikkoa listamielessä ylipäätään, esimerkiksi hiljaisen viikon ja sen jälkeen supertähden albumijulkaisun. 

Sukellusennätys on vuodelta 1974, jolloin lista oli muutenkin vähän erityyppinen. Silloin kaksi singleä, Billy Prestonin Nothing from Nothing sekä Dionne Warwickin ja The Spinnersin Then Came You tippuivat peräkkäisillä viikoilla peräti sijalle 15.

Röyhkeää manipulointia

Magicin Rude saattaa tipahtaa torstaina Hot 100 -listan kärkipaikalta jopa viidenneksi. Se ei ole millään muotoa jyrkin pudotus, ei edes tällä vuosikymmenellä, mutta pisti tutkimaan aihetta ja kyselemään siitä asiantuntijoilta. Kävi ilmi, että dramaattisimmat putoamiset kärjestä ovat seuraavat:

1–15 Billy Preston – Nothing from Nothing (1974)
1–15 Dionne Warwick and The Spinners – Then Came You (1974)
1–12 Simon and Garfunkel – The Sound of Silence (1966)
1–12 Barry White – Can't Get Enough of Your Love, Babe (1974)
1–12 Andy Kim – Rock Me Gently (1974)
1–12 Stevie Wonder – You Haven't Done Nothin' (1974)
1–12 Bachmann-Turner Overdrive – You Ain't Seen Nothing Yet (1974)
1–12 John Lennon – Whatever Gets You Thru the Night (1974)
1–11 Diana Ross – Theme from Mahogany (Do You Know Where You're Going To?) (1976)

Mietitte varmaan mitä tapahtui tuona "nothingien" vuonna 1974. Tuolloin listan koontimetodit olivat pahasti retuperällä ja uudelleenjärjestelyn jälkeen muun muassa You Ain't Seen Nothing Yet loikkasi top 30:n ulkopuolelta kahdeksanneksi.

Ennen muutosta radiolistat laadittiin soittolistojen hierarkian mukaan, eli kappaleen sijoittuminen aseman soittolistalla määritti sen saamat pisteet. Huhutaan myös, että Hot 100:n silloinen päällysmies Bill Wardlow otti vastaan lahjuksia parempia listasijoituksia vastaan. Nuo pudotukset vuonna 1974 olivat hämmästyttävän samankaltaisia keskenään. Niin tai näin, ykkönen ei ole pudonnut ulos top tenistä suoraan ulos siis kertaakaan sitten vuoden 1976.