Listaklassikko: A-ha – Take on Me (1985)

Eurooppalainen popmusiikki, hyvin brittiläisin tai amerikkalaisin maustein toki, nousi Yhdysvalloissa listoille toden teolla 1980-luvulla. Merkittävimmät pohjoismaalaiset olivat Roxette ja A-ha, jotka molemmat ylsivät Hot 100 -listan kärkeen – A-ha vain kerran, Roxette peräti neljästi.

Norjalaisen A-han ykköshitti Take on Me saattoi olla heidän ainoa merkittävä menestyksensä, mutta sitäkin suurempi, ja on jäänyt elämään ehtana popklassikkona. Se sai paljon huomiota (toisella) videollaan – tuohon aikaan MTV muovasi ihmisten musiikinkuuntelua rajulla kädellä. Sarjakuvaa hyödyntävän videon ohjasi Steve Barron. Kappale nousi Hot 100 -listan kärkeen viikoksi lokakuussa 1985.

 

Take on Me syntyi jo vuosia ennen julkaisua Pål Waaktaarin ja Magne Furuholmenin ensimmäiselle yhtyeelle nimeltä Bridges. Kun Morten Harket liittyi mukaan, perustettiin A-ha, joka viimeisteli Take on Men saadakseen levytyssopimuksen Britanniaan.

Take on Me ylsi Britanniassa kakkoseksi – siellä ykköseksi pääsi Hunting High and Low -albumin toinen lohkaisu The Sun Always Shines on T.V. Yhdysvalloissa hittilistamenestys lopahti täysin jo pari vuotta myöhemmin, mutta Britanniassa bändi keräsi yhdeksän top ten -merkintää.

 

Kappaleen suosio on säilynyt näihin päiviin asti: sillä on peräti 1,8 miljardia katselua Youtubessa. Spotifyssa kappale on kerännyt 1,57 miljardia kuuntelua.

17,5 vuotta

Tanska on popmusiikissa suhteellisen näkyvä maa, mutta heikäläisiä on nähty brittilistan kärjessä melko harvoin verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Tällä viikolla Lukas Grahamin 7 Years patsastelee korskeasti kärjessä – sitä kulutettiin yli 100 000 kpl – ja siitä tuli ensimmäinen tanskalainen ykkönen sitten Aquan Turn Back Timen (1998).

Norjalaisen Lene Nyströmin vetämä Aqua sai aikoinaan peräti kolme brittiykköstä: Barbie Girl (1997), Doctor Jones (1998) ja Turn Back Time (1998). Jo ennen heitä Whigfield ylsi kärkeen ensimmäisenä tanskalaisella jättihitillään Saturday Night (1994).

Pohjoismaista Ruotsi on ylivoimaisesti menestynein maa: heidän ykkösiään Abbasta lähtien en viitsi edes laskea. Norjalla on yksi ihan ikioma ykkönen (A-Han The Sun Always Shine on TV, 1985), mutta edustusta myös Aquassa ja A1:ssa. Islannilla ei ole paaluja, paras sijoitus on Björkin It’s Oh So Quietin nelostila vuodelta 1995.

Suomen korkein sijoitus on luonnollisesti Bomfunk MC’s:n Freestylerin kakkostila vuodelta 2000.

Veteraanien voitot ja vaikeudet

Viime viikot ovat albumilistoilla olleet vanhoille tutuille sekä armollisia että ankaria. Erityisen positiivista viestiä on tarjottu Iron Maidenille ja Duran Duranille: Maiden rikkoi The Book of Soulsilla jopa omia avausviikon ennätyksiään ja saavutti Britanniasta paalun ja Yhdysvalloista nelostilan. Duran Duranin Paper Gods avasi hienosi brittilistan vitossijalta ja on ennakkotietojen mukaan menossa Yhdysvalloissakin top teniin – siitä huolimatta, että yksittäiset biisilataukset ja striimaukset eivät välttämättä ole heidän puolellaan laskennoissa.

Lisäksi Slayerin paluualbumi tuotti Britanniasta heidän uransa korkeimman sijoituksen (11:s) ja top ten -paikan ensi tiistain jenkkilistalla. A-Ha pääsi Cast in Steelillä taas top teniin Britanniassa, joka on heille ollut aina hyvä markkina-alue. Hieman lyhyemmän aikaa toimineista yhtyeistä Stereophonics on säilyttänyt upeasti tasonsa Britanniassa ja saavutti ensimmäisen paalunsa kahdeksaan vuoteen. Nyt tulevalla viikolla David Gilmour vienee brittilistan valtikan Lana Del Reyn nenän edestä.

Päinvastaisiakin kohtaloita löytyy. Bon Jovin Burning Bridges jaksoi Yhdysvaltojen albumilistan top sadassa vain kaksi viikkoa debytoituaan melko masentavasti sijalla 13. Britanniassa se on menestynyt sentään hieman paremmin (kolmossija ja neljäs viikko listalla). The Libertinesin paluusta kohistiin Brittein saarilla kovasti, joten oli pieni pettymys, että Anthems for the Doomed Youth jäi avausviikollaan kolmanneksi mainitun Stereophonicsin ja Bring Me the Horizonin That's the Spiritin taakse.

Dr. Dren Comptonin sijoja (UK: 1, US: 2) ei voi tietenkään pitää pettymyksinä, mutta Straight Outta Compton -elokuva vauhditti silti enemmän N.W.A:n musiikin menekkiä ja samanniminen albumi vuodelta 1988 rynnisti ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen top teniin.