Sunnuntain brittilistoilla kiinnitin huomiota albumilistan miesvaltaisuuteen (korkeimmalle sijoittunut nais(t)en esittämä albumi vasta 17:ntenä). Top 40:ssä on vain seitsemän naisvetoista albumia.Viimeisimmästä naisartistin albumilistan ykkössijasta on peräti yhdeksän viikkoa. Silloin hollantilaisen
Caro Emeraldin
The Shocking Miss Emerald piipahti kärjessä.
Toki
Emeli Sandén
Our Version of Events on yhä vuoden ostetuin albumi, mutta vuosilistallakaan ei top tenissä ole muita kuin se ja kymmenentenä roikkuva
Pinkin
The Truth About Love. Koko vuonna on nähty Emeraldin levyn lisäksi vain kaksi naisvetoista viikkolistan ykköstä: Our Version of Events ja
Paramoren tuorein. Vertailun vuoksi: viime vuonna niitä saatiin kaikkiaan 14, joskin mukaan mahtui pidempiä taukojakin.
En ole kovin tarkkaan seurannut tätä tilastollisessa mielessä ja kyse voi olla myös siitä, että suurilla naistähdillä (esim.
Katy Perry,
Lady Gaga,
Beyoncé) ei juuri nyt ole tarjota ajankohtaista albumia, mutta myös trendit tuntuisivat liukuvan kohti rockin, rapin ja brittipopin uutta nousua, joka on mainiota temmellyskenttää (miesten johtamille) yhtyeille ja miespuolisille sooloartisteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti