21:lta on lohkaistu kaksi megahittiä, Rolling in the Deep ja Someone Like You, mutta vain jälkimmäinen ylsi ykköseksi. Rolling in the Deepin eteen kiilasi niin ikään valtavasti myynyt Bruno Marsin Grenade.
Set Fire to the Rain jää ihmisten mieliin paljon isompana hittinä kuin 11:ntenä käyneenä. Sen hurja myynti kuitenkin tasapainottaa tilastoja – on todellisia klassikkohittejä, jotka eivät ole nousseet listoilla juuri mihinkään tai jääneet kokonaan ulos. Alla muutama kiinnostava ja voitte keksiä lisää. Jätin pois kappaleet, joita ei ole koskaan virallisesti julkaistu singlenä, kuten Led Zeppelinin Stairway to Heavenin (#37, 2007).
Ehdottomasti kiinnostavin tapaus on Van Morrison. Brown Eyed Girl -single (1967), koko Blowin' Your Mind -albumi ja sitä seurannut Astral Weeks (1968) eivät ole koskaan käyneet top 75 -brittilistoilla. Vasta Moondance (#30, 1970) rikkoi albumilistakuparisen ja ensimmäinen listasingle tuli niinkin myöhään kuin 1979.
R.E.M.:llä on 11 top ten -ten singleä, mutta yksikään niistä ei ole Losing My Religion (#19, 1991). Se toki oli heidän siihen mennessä suurin menestyksensä ja vietti sijalla 19 peräti kolme viikkoa. Seuraaja Shiny Happy People ylsikin jo kuudenneksi.
Guns N' Rosesin Sweet Child O' Mine (1988) joutui tyytymään 24. tilaan. Taken By Treesin parin vuoden takainen versio peittosi sen pykälällä.
The Doors -niminen pikkubändi julkaisi Light My Firen vuonna 1967 – tuloksena yksi viikko sijalla 49. Uudelleenjulkaisu siivitti sen top teniin 1990-luvulla.
Sex Pistols nousi merkittävien punk-yhtyeiden kastiin, mutta Anarchy in the UK (1976) jäi ensimmäisellä kerralla 38:nneksi ja 16 vuotta myöhemmin 33:nneksi. Vasta seuraaja God Save the Queen (#2, 1977) sementoi heidän legendaarisen statuksensa.
The Beatlesin Yesterday julkaistiin sinkkuna vasta 1976 ja on saavuttanut melko ikonisen aseman ottaen huomioon, että jäi heidän useistä megahiteistään poiketen kahdeksanneksi.
AC/DC on kuuluisa siitä, että heillä ei ole yhtään top ten -sinkkua. Highway to Hellkin (1979) jäi 56:nneksi.
Fleetwood Macin Go Your Own Way (#38, 1977) hyytyi merkittävän alas siihen nähden, että se oli erään maailmanhistorian ostetuimman albumin ensimmäinen singlelohkaisu. Dolly Parton ei ehkä ollut vuonna 1981 kaikkein kuumin brittilistanimi, mutta silti 9 to 5:n jääminen 47:nneksi tuntuu mysteeriltä.
The Clash sai ensimmäisen top ten -hittinsä vasta Should I Stay or Should I Gon uudelleenjulkaisun myötä (#1, 1991). Esimerkiksi London Calling (1979) jäi 11:nneksi ja Rock the Casbah (1982) 30:nneksi.
Bryan Adamsin Heaven (#38, 1985) ja Summer of '69 (#42, 1985) on mainittu blogissani jo aiemmin. Toinen rapakontakainen tähti Mariah Carey nousi Briteissä supersuosioon vasta Music Box -albumin (1993) myötä. Esimerkiksi Someday (1991) jäi 38:nneksi, vaikka Vision of Love oli yltänyt top kymppiin.
Sir Mix-a-Lotin valtava jenkkihitti Baby Got Back (1992) tupsahti 56:nneksi.
Stingin An Englishman in New York jämähti 51:nneksi vuonna 1988, mutta hänen listaosakkeensa olivat tuolloin muutenkin varsin alhaalla. Biisi julkaistiin uudelleen kaksi vuotta myöhemmin, jolloin se ylsi 15:nneksi.
Princen Little Red Corvette (#54, 1983) on melkoinen klassikko ottaen huomioon sen listamenestyksen. Hän teki viisaasti lykätessään biisin 1999:n (#2, 1985) b-puoleksi.
Puristisemmilla hiphop-sinkuilla oli Euroopassa vaikeaa ennen 1990-luvun loppua. Pari esimerkkiä: Dr. Dren Nuthin' but a G Thang (#31, 1994) ja LL Cool J:n Mama Said (#41, 1991). LL Cool J sai ykkösen myöhemmin melko hyvin unohdetusta Ain't Nobodysta (1997).
Elbow'n One Day Like This (2008) on Set Fire to the Rainin hengenheimolainen. Se ei ole koskaan noussut 35. tilaa korkeammalle, mutta myynyt siihen nähden hurjasti, yli 300 000 kpl ollen myydyin noin alas jäänyt. Toinen 2000-luvun klassikko The Killersin Mr. Brightside (#10, 2005) romahti alkujaan nopeasti ulos listalta, mutta on viettänyt vuoden 2007 jälkeen mukana seitsemän viikkoa.
The Black Keysin Lonely Boy ei ole toistaiseksi yltänyt top 75:een vaikka emoalbumi El Camino on koko ajan noussut ylemmäs tahollaan – nyt jo 16:nneksi.
1 kommentti:
Guns N' Rosesin "Sweet Child O' Mine" jäi ensimmäisellä julkaisullaan (elokuu '88) sijalle 24. Single julkaistiin uudelleen alkukesästä '89 kun ensin "Paradise City"-single ja sitten Appetite For Destruction-lp nousivat top teniin (Appetite... "vain" kahdeksan kuukautta ensimmäisen listaviikon jälkeen) ja tuo uudelleenjulaisu nosti kappaleen sijalle kuusi. Koska GNR ei ollut ekan julkaisun aikana vielä mikään kaikkien tuntema bändi ja tuo uudelleenjulkaisu oli alta vuoden alkuperäisjulkaisusta niin ehkä "Sweet Child O' Mine" ei kuulu tähän listaan.
Lähetä kommentti