Joulu, popjuhlista jaloin

Musiikki liittyy jouluun enemmän kuin mihinkään muuhun juhlaan vuoden mittaan ja on aina kiinnostavaa seurata, miten (yleensä samat) kappaleet käyttäytyvät listoilla. Brittilistalla The Poguesin ja Kirsty MacCollin Fairytale of New York (#2, 1987) on viettänyt kaksi viikkoa sijalla 11, joka on sen paras saavutus sitten vuoden 2007, jolloin biisi kävi peräti neljäntenä. Kaikkiaan Fairytale of New York on ollut top 20 -hitti nyt kymmenenä vuonna putkeen eli siitä lähtien kun lataukset otettiin mukaan listalaskentaan.

On vaikea sanoa, johtuuko Fairytale of New Yorkin hyvä menestys tänä vuonna suhteessa laskeneesta singlemyynnistä vai kasvaneesta streaming-kuuntelujen määrästä.

Muut brittilistan joulunajan vakiohitit ovat Mariah Careyn All I Want for Christmas Is You (#2,1994), Whamin Last Christmas (#2, 1984), Wizzardin I Wish It Could Be Christmas Everyday (#4, 1973), Chris Rean Driving Home for Christmas (#33, 2007), Shakin' Stevensin Merry Christmas Everyone (#1, 1985) ja Sladen Merry Xmas Everybody (#1, 1973). Myös Band Aidin Do They Know It's Christmas (#1, 1984) näyttäytyy tasaisin väliajoin ainakin top 75:ssä, samoin East 17:n Stay Another Day (#1, 1994). Häntäpäähän saatiin tänä vuonna myös uusi tulevaisuuden klassikkoehdokas, kun Michael Bublén versio It's Beginning to Look a Lot Like Christmasista (2011) eteni juuri 61:nneksi.

Yksi meillä suosittu brittikappale menestyy kuitenkin kotimarkkinoilla hyvin keskinkertaisesti. John Lennonin ja Yoko Onon Happy Xmas (War Is Over) (#2, 1972) ei ole päässyt top 75 -listalle sitten vuoden 2008. Meillä se oli kaupallisten radioiden toiseksi soitetuin viime vuonna.