Listakatsaus, vko 10

Billboard Hot 100, Top 10

1. (4.) Kelly Clarkson – (What Doesn’t Kill You) Stronger
2. (2.) Adele – Set Fire to the Rain
3. (6.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
4. (1.) Katy Perry – Part of Me
5. (23.) The Wanted – Glad You Came
6. (8.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love
7. (12.) Flo Rida – Good Feeling
8. (11.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On
9. (14.) Snoop Dogg & Wiz Khalifa feat. Bruno Mars – Young, Wild & Free
10. (9.) Nicki Minaj – Starships

Kelly Clarkson sai viimein tietää, miltä tuntuu olla Hot 100 -listan kärjessä kolmatta viikkoa samalla kappaleella. Hänen kolmas ykkösensä Stronger nousi takaisin paalulle nelossijalta viime viikon myyntihirmujen hiivuttua. Muun muassa Whitney Houstonin I Will Always Love You sukelsi kolmossijalta 30:nneksi.
The Wantedin Glad You Came sai Glee-huomiota ja hyppäsi viidenneksi. Se taitaa olla korkein brittiläisen poikabändin koskaan saavuttama sijoitus. Tai riippuu, mitä poikabändillä tarkoitetaan, The Beatleshän oli hysteriassa mitaten oman aikansa poikabändi. Take Thatin Back for Good ylsi seitsemänneksi syksyllä 1995.
Teinipoppia löytyy myös sijalta 38: Kanadalainen Carly Rae Jepsen on saamassa yllätyshitin mutkattomasta Call Me Maybe -kappaleesta.
Ryan Tedderin sorvaama So Good ei aivan tuonut B.o.B:lle viidettä top ten -hittiä vaan se debytoi 11:ntenä. Kantrikaunotar Carrie Underwood hakee niin ikään viidettä – Good Girl aloitti sijalta 24.
Snoop Doggin ja Wiz Khalifan letkeä Young, Wild and Free nousi jo neljättä kertaa top kymppiin, eräänlainen saavutus sekin. Biisin korkein sijoitus on seitsemäs. Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know loikkasi 16:nneksi, Trainin Drive-By 43–32 ja Adelen seuraava hitti Rumour Has It 67–51.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (2.) Whitney Houston – Whitney: The Greatest Hits
3. (-) Fun – Some Nights
4. (-) Tyga – Careless World: Rise of the Last King
5. (3.) Various Artists – NOW 41
6. (38.) Soundtrack – The Bodyguard
7. (4.) Adele – 19
8. (-) Chiddy Bang – Breakfast
9. (37.) Whitney Houston – Whitney Houston
10. (5.) Various Artists – 2012 Grammy Nominees

Adelen 21:n 22. ykkösviikko tuli reilulla marginaalilla Whitney Houstoniin nähden, vaikka jälkimmäisen The Greatest Hits myi suurin piirtein saman verran kuin edellisviikolla. Lisäksi Houston sai kaksi muuta albumiaan top teniin, tai ehkä puolitoista: The Bodyguard pomppasi 38–6 ja esikoinen 37–9. Ensin mainittu nelinkertaisti myyntinsä. Myös Houstonin viimeiseksi jäänyt studioalbumi I Look to You (2009) nousi 16:nneksi ja My Love Is Your Love (1998) 30:nneksi. Kaikkien noiden nousu selittyy hautajaisuutisoinnin lisäksi sillä, että kaupat eivät enää joutuneet myymään eioota. My Love Is Your Love ei koskaan ole käynyt 13. tilaa korkeammalla, mutta on triplaplatinalevy.
Jakeluongelmia puolestaan oli Tygalla, jonka Careless World -albumia ei voitu julkaista fyysisenä levynä suunnitellusti sampleriidan takia. Digiversiosta kiistanalainen Martin Luther King -sample oli helpompi poistaa ja digivetoinen myynti riitti neljänteen sijaan.
We Are Young -hitin avulla suosituksi äitynyt Fun debytoi peräti kolmantena toisella albumillaan Some Nights. Aim and Ignite (2009) piipahti 71:ntenä.
Rapryhmä Chiddy Bangin esikoinen Breakfast nappasi kahdeksannen sijan. Kohutun Sleigh Bellsin kakkosalbumi Reign of Terror ehti flopata Britanniassa reilusti top 40:n alapuolelle, mutta USA:sta annettiin 12. tila. Treats (2010) ylsi sekin 39:nneksi.
Irlantilainen folkbändi The Chieftains yllätti 17. sijallaan, joka on heidän parhaansa. Aiempi oma enkka tuli The Long Black Veilillä (#22, 1995). Leonard Cohenilla on käsissään todellinen yllätysmenestys: jo kolmantena käynyt Old Ideas petrasi 47–29.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (-) Dappy featuring Brian May – Rockstar
3. (2.) Emeli Sandé – Next to Me
4. (4.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
5. (7.) Nicki Minaj – Starships
6. (3.) DJ Fresh featuring Rita Ora – Hot Right Now
7. (5.) David Guetta featuring Sia – Titanium
8. (13.) Kelly Clarkson – (What Doesn’t Kill You) Stronger
9. (11.) Ed Sheeran – Drunk
10. (6.) Jessie J – Domino

Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know on jo kultalevy ja vuoden toistaiseksi myydyin single. Tämän viikon paalu on sen listauran kolmas.
N-Dubz -ryhmästä tutuksi tullut Dappy nappasi Rockstar -singlelleen Queenin Brian Mayn. Vai änkesikö May mukaan, en tiedä. Joka tapauksessa May saavutti uransa korkeimman sinkkulistasijoituksen omissa nimissään. Tätä ennen paras oli Too Much Love Will Kill Youn (1992) viides tila. Dappy on käynyt ykkösenäkin No Regrets -singlellä (2011) ja viidentenä Tinchy Stryderin kanssa (Spaceship, 2011).
Nickelbackin Rockstar -niminen biisi ylsi niin ikään kakkoseksi noin neljä vuotta sitten.
Kelly Clarksonin (What Doesn’t Kill You) Stronger nousi viisi sijaa sivuamaan omaa parastaan. Ed Sheeran sai kuin saikin neljännen top ten -sinkkunsa Drunkin kammettua itsensä yhdeksänneksi.
Sijalla 12 näyttäytyy kummallinen yhteistyön hedelmä. Kristillisellä laulajalla, kirjailijalla ja saarnaajalla Matt Redmanilla ja rap-vetoisella rytmiryhmällä LZ7:llä ei pitäisi olla hirveästi yhteistä, mutta hyväntekeväisyys kaataa raja-aitoja – niin nytkin. Twenty Seven Million kerää varoja ihmiskauppaa vastaan. LZ7 on kerran aiemmin käynyt top 40:ssä, This Little Light ylsi 26:nneksi vuonna 2010.
Yllättävän hyvää singlemenestystä nauttii hiphop-ryhmä Chiddy Bang, jolle Ray Charlesin 13. tila on jo kolmas top 40 -merkintä. Parhaiten heidät muistetaan MGMT:n Kidsiä käyttäneestä The Opposite of Adultsista (#12, 2010).
Artistien nimikkolauluja nähdään listoilla aika harvoin. Ray Charlesista ei ole aiemmin suoraan laulanut kukaan. Charles itse ylsi top teniin neljästi ja kerran ykköseksikin, singlellä I Can’t Stop Loving You (1962).
Juuri platinarajan ylittänyt LMFAO:n Sexy and I Know It on viipynyt listoilla jo pian puoli vuotta ja keikkuu yhä 16:ntena. Platinaan oikeuttava 600 000 kpl on melkoinen määrä ottaen huomioon, ettei biisi koskaan käynyt viidettä sijaa korkeammalla.
Onko Madeonista David Guettan ja kumppaneiden manttelinperijäksi? Ranskalaistuottajan Icarus debytoi 22:ntenä perässään yllättävän virkeästi esiintyvä uusi Arctic Monkeys -raita R U Mine. Suck It and See -albumia (#1, 2011) edeltänyt Don’t Sit Down ‘Cause I’ve Moved Your Chair ylsi vain 28:nneksi ja sen jälkeisiä sinkkuja ei ole edes nähty listalla.
Jason Derulon Breathing nousi 35–25 ja Jay-Z:n ja Kanye Westin Ni**as in Paris 37–27. Sijalla 28 debytoi Drumsoundin ja Basslinen uudelleen käsittelemä Utah Saintsin What Can You Do for Me. Alkuperäinen punnersi kymmenenneksi vuonna 1992. Pyhimyksille siunaantui vielä kolme muutakin top ten -singleä, joista viimeisimpänä Something Goodin uusi versio (#8, 2008).
Vilkkaan singlelistaviikon täydensi Demi Lovaton uran kolmas top 40 -merkintä. Ne kaksi muutakin ovat jääneet häntäpäähän, sillä Skyscraperin 32. sija on hänen parhaansa.


Britannian albumit Top 10

1. (2.) Emeli Sandé – Our Version of Events
2. (1.) Adele – 21
3. (3.) Ed Sheeran – +
4. (4.) Lana Del Rey – Born to Die
5. (-) Meat Loaf – Hell in a Handbasket
6. (5.) Gotye – Making Mirrors
7. (17.) Whitney Houston – The Essential
8. (6.) Coldplay – Mylo Xyloto
9. (9.) Florence & The Machine – Ceremonials
10. (7.) Adele – 19

Melko hiljaisella albumilistalla Emeli Sandén Our Version of Events ohitti Adelen 21:n ja nappasi toisen ykkösviikkonsa.
Meat Loaf jatkoi Hell in a Handbasketilla erittäin kunnioitettavaa putkeaan – hänen jokainen studioalbuminsa Bat Out of Hell II: Back into Hell -menestyslevystä (1993) lähtien on yltänyt top teniin. Vaikka julkaisutahti voisi olla tiiviimpikin, niin top ten -sijoituksia on ehtinyt kertyä jo 11 – joukossa tietenkin Dead Ringerin (1981) sekä edellä mainitun ykkössijat. Hänen myydyin albuminsa Bat Out of Hell (1978) on viipynyt listalla satoja viikkoja, muttei koskaan käynyt yhdeksättä sijaa korkeammalla.
The Black Keysin El Camino petrasi hiljaisella viikolla omaa parastaan yhdellä pykälällä 16:nneksi. Folkpoppari Ben Howardin läpimurtolevy Every Kingdom (#7, 2011) on toista kertaa top 20:ssa, kiitos The Wolves -radiohitin. Chris Isaakin Beyond the Sun palasi top 75:n alapuolelta 30:nneksi.
Pink Floydin The Wall (#3, 1979) julkaistiin uutena painoksena ties kuinka monennetta kertaa ja se palasi 22:nneksi. The Ting Tings joutui raadollisesti kokemaan hypebändin arjen: Sounds from Nowheresville ylsi vain 23:nneksi, vaikka We Started Nothing (2008) kävi kärjessä ja myi platinaa.
The Cranberriesin Roses debytoi 37:ntenä, joka on itse asiassa ihan hyvä sijoitus ottaen huomioon, että heidän edellinen studioalbuminsa Wake Up and Smell the Coffee (2001) limbosi 61:nneksi. Sitä edeltäneet neljä levyä nappasivat hienot sijat 1, 2, 2 ja 7.
Lopuksi mainittakoon, että matkaan ensi viikolla perinteiselle alppilomalle, joten seuraava listakatsaus ilmestyy vasta kahden viikon kuluttua.